Pages

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Viikko 4 ja Juhannus

Neljännen viikon punnitus oli tänään. Ja saatiin nollatulos, mikä ei ollut kyllä mukavaa, mutta ihan ymmärrettävää.

Olen nyt vissiin jo neljättä päivää kamalassa räkätaudissa, aktiivisuusrannekkeen mukaan päivän aktiivisuudet jää jonnekin 50-60 prosenttiin. Ja sairaana sekä surkeana olen syönyt välillä ruokavalion ohi.

Minua pitkään blogissa seuranneet (jos teitä vielä on) tietävät, että olen astmaatikko ja minulla nämä taudit ovat normaalia rankempia sekä tuppaavat venymään.

Nythän tässä kävi vähän niin, että sairastin toukokuussa viimeksi enkä oikein parantunut tässä välissä kunnolla (jos joku ihmetteli miksen olen treenannut).

Astman lisäksi poskiontelossa on polyyppi jolle kukaan ei halua tehdä mitään (ainakaan terveyskeskuslääkärit) joka tietysti johtaa siihen, että tukkoisuutta on ja poskiontelontulehdukset pitkittyvät (jota vaivaa ei myöskään pääse nykyään enää terveyskeskuksessa hoidattamaan, koska ei ole akuutti). Kerran kävin ihan yleislääkärillä ja sain nenäsumutteita, jotka joskus auttavat, joskus ei.

Tänään, kun tätä kirjoitan, on juhannusaatto. Eilen juttelin miehen kanssa siitä, kuinka me aina vietämme näitä keskenämme. Näitä juhlapyhiä siis. Koko miehen muu täkäläinen suku menee tädin mökille ryyppäämään, enkä tarkoita siis mitään hillittyä tissuttelua, vaan ihan sitä perisuomalaista ryyppäämistä. Olen joutunut ulkoistamaan meidät niistä kuvioista (nykyään onneksi lasten isäkin on jo mun puolella, aikanaan käytiin aika isot riidat asiasta), koska se kännääminen ei ole lasten silmille ollenkaan. Siellä huudetaan, käyttäydytään agressiivisesti jne. Ja muita sukulaisiahan meillä ei ole.

Koska olen nyt tosiaan ollut kipeänä, en ole jaksanut järkätä mitään erikoista enkä kutsua ketään mutta yleensä kaikilla tutuilla on omat suvut ja mökit jossa ne viettää näitä pyhiä. Ja me ollaan keskenämme. Ja mä kärsin kyllä siitä vähän, itse suvuttomana sitä niin toivoo että miehen suku olisi ottanut meidän perheen vastaan. Niillä on nämä "ryypätään kaikki juhlapyhät" niin voimakas perinne, että me ei vaan mahduta sinne niiden kuvioihin.

Mun lapsuuden juhannukset vietettiin kyllä muualla kuin kaupungissa ja kotona. Niitä ikävöin. Mutta ehkä maailma on muuttunut, emme ole ainoa yksinäinen turvaverkoton lapsiperhe. Aika vähän tällä seudulla on kuitenkaan mitään isoja yhteistapahtumiakaan. Joten me kai lämmitetään palju ja grillataan makkaraa ihan näin kotosalla keskenämme. Onneks olen näin flunssassa, muuten harmittaisi varmasti vielä enemmän. Emme kuitekaan ole ilmeisesti aivan yksin tämän asian kanssa, olen ymmärtänyt, että aika paljon lapsiperheet kärsii samasta asiasta?

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kuulumiset ja pudotus


Taas bloggaustauko vähän venähti, mutta täällä ollaan edelleen! Kuten tuo kuva näyttää, kiireitä on riittänyt. Sain Ympäristökasvatuksen tentin tehtyä jonka jälkeen kävin tämän kukkapenkin kimppuun, nyt se odottaa lähinnä lähimmän kukkaliikkeen alennusmyyntejä.

Toi penkki on kahden kuusen ja yhden männyn katveessa, suunnittelin koko penkin ihan itse (toki kävin siellä liikkeessä pyytämässä apua kasvivalinnoissa), piirsin suunnitelman, keräsin kivet tontilta, tyhjensin kaksi peräkärryllistä multaa jne. Että oli siinä hommaa, muutama päivä meni.
psst... ostin sitten nämä smoothiepurnukat,  pitkän pähkäilyn jälkeen. Nykyään mietin todella tarkkaan jokaisen ostokseni ja mielelläni ostan käytettynä (maailmanpelastaja jee....), mutta nämä sorruin ostamaan Lidlistä kun sai 4 kappaletta 5 eurolla. Lasia onneksi pystyy kierrättämään helposti, toisin kuin esimerkiksi elektronisia vempeleitä.

Dieetti sujuu hyvin eli alaspäin on koko ajan suunta. Toisella viikolla tiputus oli 1,2 kiloa ja sekin viikko meni aika rennosti. Tai jotenkin, en osaa ottaa ylimääräistä stressiä aiheesta, pysyn ruokavaliossa sen enempää miettimättä (saattaa olla kyllä, että välillä syön liian vähän), eikä ole ollut nälkä.


Niin, se dieetti. Kolmannelle viikolle meillä osui se partioleiri, jossa oli pakko syödä leirillä tarjottavia eväitä jotka ei kyllä olleet minkään dieetin mukaisia. Pääasiassa hiilarmättöä ja lihaa, lähinnä leivän päälle jotain kurkkua ja tomaattia. Leirillä meni pari päivää ja leiriltä kotiutuessa pari päivää (nukuin tosi surkeasti teltassa ja siitä kesti toipua kotona useampi päivä). Leirin jälkeen ainakin päätin hommata kunnon patjan itselleni telttahommiin. Tällä retkellä oli semmoinen itsestääntäyttyvä ja minusta se ei täyttynyt kunnolla, yöllä sitten keksin vasta sitä ruveta puhaltamaan ja sain sen täydemmäksi, paljonpa se enää auttoi ahtaassa teltassa. 
Kotosalla sitten jatkoin pikkuhiljaa takaisin dieetin mukaan, mutta näkyihän se eli kolmannen viikon pudotus oli vain 0,6 kg. Oikeasti se oli ihan hyvä ja jopa yllätyin, että paino oli laskenut sillä keskellä viikkoa väliaikaispunnitus näytti pikemminkin päinvastoin (kyllä, makaroni pöhöttää jne.).

Nyt sitten taas on uusi viikko. Dieetin neljäs viikko, kokonaispudotus on 5 kiloa ja kyllä se oikeasti näkyy jo muutamissa vaatteissa. Semmoiset vanhat vaatteet, jotka on kiristänyt vyötäröltä mahtuu taas paremmin päälle. Ja tottakai mieli on parempi, kun pitkästä aikaa suunta on näin.

Toisaalta kasvot, joista yleensä ensimmäisenä mulla näkyy painon heilahtelut, vaihtelevat ihan päivittäin. Välillä on turvotusta ja tuntuu, että ikinä en saa omia piirteitä takaisin, välillä sitten taas ne piirteet jo vähän vilahtaa sieltä pallonaaman takaa. Eli kyllä se siitä.

Tuossa kuvassa on proteiinipannukakku. Lapset rakastaa pannukakkuja ja bongasin tämmöisen itsellekin sopivan ohjeen. Menee kyllä melkein munakkaaksi, mutta lapsille maistuu. Eli 6 munaa, 2 dl kermaa ja 3 dl maitoa, 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl (tai vähemmän) sokeria, vaniljasokeria yms. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada pellille. Päälle voi heitellä hieman voilastuja (tosin silloin taikina nousee kuvanmukaisesti tosi oudon näköisesti) tai vaikkapa sulattaa voita vähän taikinan sekaan. Paistoin itse 200 asteessa (kiertoilma 175) kunnes oli mukavan rapsakka ja ruskea. On kyllä hyvää!
Muuten elämä etenee normaalia lapsiperhearkea. Sain sen yhden tentin tosiaan tehtyä ja olisi suuri tavoite saada vielä aluemaantieteen 5 op kurssi tehtyä ennen syksyn töiden alkua, mutta koska lapset jäi nyt kaikki lomille, on ollut tosi haastavaa tarttua kirjaan.

Lasten isällä alkaa loma vasta heinäkuun puolessa välissä ja meillä on yhteistä lomaa vain 2 viikko joten se täytyy käyttää varmaan viisaasti. Mies haluais lähteä automatkalle lappiin ja mä haluaisin purjeveneen veteen, joten vielä on vähän keskustelua että mitä tehdään. Esikoiselle alkaisi olemaan viime hetket lähteä legolandiin joten sitäkin mietitään.

Nyt on sitten päivät vaan oltu. Esikoinen oli ekalla lomaviikolla alkuviikon kotona, sitten meni partioleirille. Toinen viikko hänellä oli semmoisella päiväleirillä kaverin kanssa Turun seikkailupuistossa. Nyt ne on kaikki loppu ja pitäisi keksiä tekemistä. Selvää on se, että jos kaverit on kaikki jossain mökkeilemässä ja leireilemässä, pojalla on todella tylsää. Yritän viihdyttää parhaani mukaan, mutta koska hän on kaiken allergian yms. vuoksi muutenkin huonovointinen, niin aika riitaisaa taas on ollut. Voi voi kun pienen pojan pää ei kestä yhtään kieltoja tai mitään käskyttämistä. Likaiset vaatteet ja astiat jää kaikki muiden siivottavaksi ja nyt viimeisimpänä saan joka aamu pestä vessan pojan jäljiltä (pönttö, seinä, lattia) kun kuseskelee aamu-unisena mihin sattuu. Miehen kanssa on vähän välit parantuneet, ekaa kertaa tuntuu että jotain toivoa ehkä onkin. Ehkä ne isä-poika sossutapaamiset kuitenkin auttavat. Ehkä...

Pojan kanssa on tosiaan taas ollut haasteita. Siitepöly ja heinäallergiat on niin pahat, että hänellä on koko ajan nokka aivan tukossa ja iho, mm. suunpielet, rikki. Lääkitys on, mutta ei se oikein auta. Sitten on pahalla tuulella, heräilee öisin tukkoisuuteen jne.  Toki miehen kanssa muisteltiin, että viime kesänä oli samanlaista, eli pahalla tuulella oli ja paljon.

Järjestän toki ohjelmaa ja tekemistä, mutta ei oikein voi joka päivälle olla ohjattuja juttuja. Kotipäivät menee sitten pelaamiseen tai pelivehkeiden vinkumiseen. Nyt onneks sovittiin, että sadepäivinä saa pelata eikä ole pariin viikkoon satanut!

Elokuussa palaan töihin. Kävin työpaikalla tapaamassa vanhaa esimiestäni ja sain kuulla, että mut on taas siirretty toisiin tehtäviin. Olen saanut tällä kertaa taas "alennuksen" eli joudun samaan porukkaan mun entisten alaisten kanssa. Jos joku epäilee, ettei perhe ja lapset vaikuta työuran kehitykseen, niin olen kyllä siitä todella hyvä esimerkki, että kyllä ne vaikuttaa. Nyt viimeisen vuoden vielä opiskelin (luulis, että työnantaja arvostaisi sitä) ja olen taas tipahtanut hierarkiassa yhden pykälän alaspäin. Ja mä olen kuitenkin joka välissä ollut töissä, sekä palannut kahden ensimmäisen jälkeen tosi nopeasti töihin. No toisaalta onneks palkka säilyy samana, joten sama se kai on. Luulis että tehtävätkin on vähemmän vaativia tässä tapauksessa ja jaksan paremmin panostaa opiskeluun.

Mun työpaikalla on tosi outo johtamissysteemi, hyvä veli-systeemit erittäin voimakkaat ja huono työilmapiiri. Parhaat tyypit on lähteneet ajat sitten, minäkin olen lähtökuopissa jos vain suinkin jotain löydän. Hyvin kuvastaa tätä se, että viimeisin työpätkäni  ennen kuopusta 1,5 vuotta valmistelin ja tein aika laajaa projektia, just ennen äippälomalle jäämistä hoidin vielä kilpailutuksen. Nyt kuulin, että systeemiä ei koskaan otettu käyttöön koska "tarpeet ovat muuttuneet" (ts. johto vaihtui ja sitä myöten sitten ne tarpeetkin....) ja koko homma on aloitettu alusta. Ajatelkaa, tein kollegan kanssa 1,5 vuotta täysin turhaa työtä veronmaksajien rahoilla. Mun päänuppi ei kyllä kestä semmosta, että teen täysin turhaa työtä. Saman ajan olisin voinut käyttää vaikka opiskeluun täydellä palkalla ja edes jotain olisi edennyt. Ihan käsittämätöntä.

Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, joten ymmärrätte kyllä fiilikset palata töihin. Mutta tällä kertaa palaan töihin mentaliteetilla "en yritä parantaa maailmaa, teen vain työni", maailman parantamista on muilla sektoreilla ihan tarpeeksi:)

Ai niin. Liikunta on ollut nyt aika jäissä. Olen panostanut arkiliikuntaan ja aktiivisuusrannekkeen kanssa sadan prosentin saavuttamiseen. Olen sitäpaitsi ollut toukokuusta asti flunssassa, pientä tukkoisuutta koko ajan ja nyt taas eilen kurkku karheana. Ehdin toissapäivänä vihdoin ottaa kahvakuulan ja taas kävi näin. Alaselkäkin on vaivannut ja eilen kävin hierotuttamassa sitä.

Heinäkuussa lähden kaverin kanssa DBTL-festareille, mikä on aika hienoa pitkään aikaan irroitella vähän!!

Mutta dieetti jatkukoon! Milloinkahan toinen 5 kiloa menee rikki? Mietin myös, että pitäisikö tässä ottaa jotain tavotteita, mutta lässähtääkö koko hyvä fiilis sitten siihen. Ehkä voisin mennä sen kauan haavelemani tatskan ottamaan kun paino alkaa pitkästä aikaa kasilla. Jos sinne asti pääsen.

Mietin muuten, että miks tämä nyt on niin helppoa. Miksi kakkosen ja kolmosen välissä monta vuotta jatkunut projektini ei tuottanut mitään tulosta (katso postaukset ja tulokset vuosilta 2012-2014). Aineenvaihdunta oli vissiin aivan sekaisin vuosien dieettaamisesta. Olen päätellyt, että nyt kun on löysäilty aika pitkään, olisko se aineenvaihduntakin jotenkin käynnistynyt ja unohtanut sen säästöliekin? Meinaan taisin säästöliekillä kyllä junnata aika pahasti silloin. Missäköhän lukemassa se säästöliekki taas iskee vastaan? Jääkö pudotus taas samoihin lukemiin, kuin aikaisemmin? Fiilikset on nyt kuitekin tosi hyvät!



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viikko takana, tiputusta 3,1 kg

Epäröin tämän kuvan  laittamista blogiin, mutta toisaalta olen kyllä aika ylpeä. Tämä on siis esikoiseni tekele, jonka hän on kevään aikana tehnyt koulussa.

Meillä siis alkoi kesäloma. Tyttärellä keskiviikkona ja pojalla oli tänään viimeinen koulupäivä. Huomenna menemme koululle katsomaan kevätjuhlaa aamulla, ja minäkin pääsen siellä esiintymään, nimittäin sain kunnian oman MLL paikallisyhdistyksemme nimissä luovuttaa lähikoulumme hymypatsaat.

Toisaalta on mukavaa, että nyt on loma. Toisaalta jo nämä kaksi kotipäivää tyttären kanssa (vain lasten vanhemmat tietää mitä tarkoitan) ovat olleet aika haastavia. Järjestin neidille molempina päivinä kaveriseuraa, ja lopulta jouduin riitaisan viisivuotiaan draamaqueen-tyttäreni kanssa ottamaan yhteen kun leikkikaveri ei tehnytkään mitä hän halusi. Meillä on vähän turhankin sanavalmiita ja äkkipikaisia lapsia siis.




Mutta siis tekemistä on, ensi viikolla kaikenlaista ja loppuviikosta menen lasten kanssa partioleirille (jos säät vain ovat niin lämpöiset että pystymme nukkumaan ulkona). 15.6 mulla olisi kirjatentti ja sitä ennen piti olla valmiina aluemaantieteen kurssin harkkatyöt. No eivät ole, olen sairastanut koko toukokuun ja kaksi viimeistä viikkoa kulminoitu siihen, että taaperokin sairastui ja ei ole edes käynyt puistossa. Ahdistaa, mutta jos en ennen tenttiä saa valmiiksi, teen sen sitten kesän aikana.

Mutta hei se dieetti. Olen vedellyt siis superdieetin ohjeita hieman mukaillen. Maitorahkaan lisään turkkilaista jogurttia, jotta ei olisi niin pahaa, ja muuten aika pitkälle ihan sitä 250gr vihanneksia/100gr lihaa ohjeilla. Joskus aamulla otan siivun realia tai kauraleipää. Arvatkaas mitä.....:) Tai no otsikossahan se sanotaankin, en meinannut meinaan uskoa tulosta.
Yleensähän mulla ei näitä alkuturvotuksia ole ollut aikaisemmissa dieeteissä, joten tämä oli positiivinen yllätys.

Mutta painonpudotuksen lisäksi on myös muita tosi hyviä asioita. Sormien turvotus on hävinnyt kokonaan ja samalla on myös hävinnyt sormien nivelkivut. Levottomat jalatkaan eivät vaivaa enää yöllä, mikä on tosi käsittämätöntä. Ruokahalu on tietysti sairastelun (kova yskä) vuoksi ollut muutenkin vähän huono ja toisaalta en ole liikkunut, joten tietenkin paluu normaalin tilaan varmasti kyllä näkyy ruokahalussakin.

Suunta vaikuttaa kuitenkin hyvältä. Ja jotenkin päänupin sisällä tuntuu nyt paremmalta. Ei ole semmosta hirveää adrenaliinia tämän projektin suhteen, vaan tasainen olo syömisten ja muun tekemisen suhteen. Menneen talven jälkeen sitä tasaista oloa kyllä kaivataan, ennen syksyn töidenalkua ja niitä "todellisten" ruuhkavuosien alkamista.