Pages

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Legot - kuinka niitä voi vihata ja rakastaa samaan aikaan?

Pieni varoituksen sana taas, tämä postaus saattaa sisältää avautumista!

Kuinka monella poikalapsella on legoja? Ja kuinka monella niitä on paljon (tai liikaa, äidin mielestä)?
Meidän armas esikoisemme tykkää legoista ja ei tästä kauan ole, kun tein legosuursiivouksen hänen huoneessaan mapittaen samalla kaikki lego-ohjeet. Laskin niitä samalla ja tosiaan niitä oli lähes 70 kappaletta!!! (nyt niitä on jo yli 70)

Kyse ei siis ole mistään "perintölegoista" vaan ihan on poika pyytämällä ostattanut näitä isovanhemmiltaan ja isältään.

Itse olen tykännyt aina legoista ja minulla pienenä niitä oli tähän verrattuna aika vaatimaton määrä. Mutta sillä pienelläkin määrällä onnistui tekemään kaikenlaista. Ja olihan ne kai 80-luvulla suhteessa aika paljon kalliimpia kuin nykyään? Mutta minusta siis ovat ihan älyttömän hyvä leikkiväline, lapsi rauhottuu touhuamaan niiden kanssa, joutuu suunnittelemaan ja keskittymään, ennenkaikkea on pois tabletilta ja pahanteosta. Ja nämä toteutukset, pienet maailmat ja kaupungit, on ihan huikean hienoja!

Mutta missä menee ne rajat?

Oikeastaan koko legoepisodi lähti siitä, kun jossain vaiheessa tajusin että meille tulee koko ajan uusia paketteja legoja kotiin. Kun lasketaan, että sälli on 8 ja ehkä ekat legot sai 3-vuotiaana, niin kyllähän siinä reilusti yli 10 pakettia niitä vuodessa on saatu. Rahassakin arvioin, että siinä on useampi tuhat euroa legoihin uponnut.

Mutta siis, legot rakennettiin ja sitten ne pikkuhiljaa hajosivat ja piti miettiä että mitä näille miljoonille pikkuisille osille tehdään. Ensihätään päätin, että ostetaan sängynaluslaatikko ja heitetään ne sinne aina siivouspäivää ennen. Kunnes... Niitä oli se 70 pakettia ja lapsirukka ei löytänyt enää laatikosta mitään. Ja äitillä meni totaalisesti hermot koska niistä pienistä rakennelmista ja ylipäätänsä siivomisesta riideltiin joka kerta kun olis lattia pitänyt saada imurointia varten valmiiksi. Tiedätte varmaan tunteen, kun ei huvita käyttää montaa tuntia lapsen puolesta siivoamiseen ja yksinään hän ei vaan vielä osaa/kykene (ts. alkaa aina rakentamaan kun pitäis siivota).


Meilläpä on allerginen lapsi, jonka huone pitäisi pitää siistinä eli ainakin imuroida kerran viikossa, reppana niiskuttaa ja yskii huoneessaan.
Arvatkaa mikä vääntö on saada huone siivouskuntoon? Ja noiden keräämiseen menee helposti useami tunti lapselta, se on viikossa pois kaikesta muusta tekemisestä. Ja patistaminen aiheuttaa tietenkin riitaa ja itkua. Lapsi kun luulee, että se riittää kun ne kasat työntää sinne huoneen nurkkaan. Ja on osoittautunut selväksi, että tuon ikäinen ei kykene siinä rakentelun tiimellyksessä laittamaan paloja aina omille paikoilleen vaan kyllä ne jää just siihen lattialle odottamaan että joku käskee siivoamaan.

Mutta olinpa fiksu ja käynnistin projektin... tai kuvittelin olevani fiksu. Kuukauden se vei kun tyhjensin ison sängynaluslaatikon ja lajittelin legot. Ostin lajittelua varten erilaisia lokerikkoja ja kun huomasin että jotain tiettyjä alkaa olemaan 5 pakasterasiallista, pistin osan niistä kaappiin.

Lapsikin osallistui ainakin jonkun verran ja saatiin lopulta kaikki lajiteltua ja järjesteltyä, vihdoin huokaisin helpotuksesta että nyt saadaan pidettyä huone kohtuujärjestyksessä. Auton renkaat omissa lokeroissaan, ukkelit omissaan, pienimmät palaset kalastuspakissa jne.

Hienosti laittelin pojalle esiin ehkä puolet niistä legoista ja yritin pitää huolen, että vähän "kaikkea" on saatavilla. Mikä tietenkin on haastavaa kun siitä 70 paketista varmaan 10 oli tekniikkalegoja eli kaikenlaisia ihmeellisiä osia.

Kunnes. Uutta järjestelyä on ollut käytössä ehkä 2-3 kk. Lapsi on käyttänyt kaikki legonsa ja itkee, että kaapista pitäisi saada lisää. Lattia on kuvan kaltainen aivan koko ajan, siellä ei voi kävellä eikä siivota. Lapsi ei suostu purkamaan mitään, vaan vaatii koko ajan uusia paloja ja on ihan hädissään. Pidän pintani ja mitä tekee lapsi?

Pyytää isovanhemmilta uusia legopaketteja, koska äiti ei anna ottaa niitä lisää käyttöön (tai annan mutta erikoisluvalla). Ja mitä tekevät ne mamma ja pappa? No ostavat lisää tietenkin! Kysymättä minulta, että sopiiko (tietävät kyllä hyvin tilanteen).

Mitä tekee äiti? Puree hammasta. Olen siis isovanhemmille kyllä avoimesti kertonut nämä "ongelmamme".

Mitäs nyt?

Tämä suhde legoihin jää varmaan ikuisesti mieleen kun lapset on isoja. Poika ei ymmärrä yhtään ongelman ydintä ja itkua tihrustaa kun komennan asiassa. Lasten isä vaan hymistelee, jättää pojan huoneen imuroimatta siivouspäivänä ja pitää mua natsina kun yritän vetää rajoja.

Miten muiden pienten poikien äidit kestää tämän legohässäkän? Kuka siivoaa huoneet? Ja suurin kysymys on se, että kun vuoden kahden päästä legot ei enää kiinnosta, mitä ihmettä mä teen näille miljoonille legoille? Näissä on rahaa ihan älyttömästi kiinni, myymällä saa ehkä kymmenesosan. Ehkä annan ne johonkin vastaanottokotiin Ehkä heitä laatikon varaston pohjalle.

Kenellä muulla on viha-rakkaussuhde legoihin?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Sattuu!!!

 
Pari "tunnelmakuvaa" tähän aluksi. Moni tietääkin, että meillä on aina perheen nuorin nukkunut perhepedissä. Ensimmäisen kohdalla kokeilimme pinnasänkyä, toisen kohdalla vielä laitoimme sen ja oli käyttämättömänä lähinnä vaatesäilytyspaikkana. Tämän kolmannen nuppusen kanssa emme edes enää vaivautuneet kasaamaan pinnistä, joka onkin jossain varastossa odottamassa uutta omistajaa.

Mikä perhepedissä on "se" juttu, joka meillä on ollut niin tärkeä, että vielä kaksivuotiaskin nukkuu vanhempien välissä?

Tietysti imetyksen kannalta on helpointa pitää vauva vieressä, yöllä nälän iskiessä (jota meillä on satunnaisesti ollut kaksivuotiaaksi saakka kaikkien lasten kohdalla) olen vain kääntänyt kylkeä ja tyyppi on joko saanut tai ottanut maitohuikat ja jatkanut uniaan.

Toinen tärkeä asia on tietysti se läheisyys. Ihminen, monen muunkin nisäkkään tavoin, huolehtii jälkeläisistään ja pyrkii pitämään ne erityisesti yöllä lähellään. Minulla on ollut aina se "vaisto" tähän juttuun, vaikka en ensimmäisen lapsen kohdalla ehkä kaikkia asioita tajunnutkaan ja yritin tosiaan sitä omaa pinnasänkyä ja pullonukutuksia. Ne ei vaan koskaan tuntuneet oikealta, tämä ratkaisu taas on aina tuntunut oikealta. Oikealta tuntuu myös se, että tietyssä vaiheessa lapsi siirtyy sitten pois vanhempien sängystä ja tähän mennessä se on tapahtunut siinä 2-3 vuoden välissä. Voi kyllä olla, että tämän viimeisen kanssa se venyy......

No mutta tämä kuva kertoo siis siitä, miten nyt kaksivuotias aamulla pyytää kainaloon kun haluaa vielä jatkaa unia ja olla liki. Me torkutaan sitten aamun viimeiset unet kainaloiseni kanssa <3 Isänkin kainalo kelpaa joskus, mutta juuri nyt typy on kyllä aika kiinni äidissä.


  
Mutta tosiaan. Jotta kukaan ei ajattelisi, että tässä jotenkin yritetään jatkaa lapsen vauvana pitämistä, niin haluan kertoa että meillä kyllä kannustetaan lapsia ja tätä kaksivuotiastakin, oma-alotteisuuteen. Minulla ei ole hermoja eikä taipumustakaan enää hyysätä kaikissa asioissa vaan pieni saa isompien kanssa (ja tekeekin, semmoinen tänttähäärä päivisin on) tehdä paljon asioita. Viimeksi hän keksi miten roikkua noissa meidän renkaissa, jotka isommille ostin joululahjaksi.

Minulla ei ole myöskään tapana kuljettaa rattaissa eikä kantaa, eli tytöt on saaneet pienestä asti kyllä ihan kävellä (tai siihen astihan meillä oli kantoliina kyllä käytössä ennenkuin kävelemään oppivat). Esikoinen oli semmoinen kuljetettava tapaus ja anoppi varmaan vielä 5-vuotiaana vei häntä rattaissa kun ei jaksanut kävellä. Meillä mennään reippaasti ja 2v tulee aina muiden perässä, isosisarukset auttaa sitten vaikkapa kaupan parkkipaikalla kun itsellä kädet täynnä ostoskasseja. Ainoa poikkeus kantamiseen on metsäretket, eli silloin mulla saattaa olla kantoreppu mukana. Kannustan siis reippauteen ja oma-alotteisuuteen ihan pienestä saakka! Koululaista joudun taas patistamaan kaikkeen!

Mutta olihan tässä muutakin asiaa, kuten otsikon Sattuu!!! Oltiin nimittäin viikonloppuna kaverin kanssa tuolla Skanssin kauppakeskuksessa paikallisen saliyrittäjän järjestämällä ilmaisella suomipump-tunnilla. 

Eli juuri kun kirjoitin edellisen postauksen siitä LesMills:n Bodypumpista, niin päätin samantien mennä kokeilemaan pitkästä aikaa (olen käynyt suomipumpissa kerran varmaan 5 vuotta sitten) tätä "kopiotuntia". Eihän se mikään kopio tietenkään ole, kun on ihan omat musat ja hyvinkin erilainen treeni. 

Enpä tässä voi muuta sanoa, kun että eilen takareidet ja ojentajat huusi hoosiannaa, tänään sisäreidet ja ojentajat särkee edelleen. Aion silti tehdä pumpin todennäköisesti jo tänään (mies on työmatkalla ti-to ja perjantaina menee töiden jälkeen keikalle joten mulla ei loppuviikolla ole enää vapaata).

Tunti oli 45 minuutin tunti ja lihasryhmät meni tosi oudossa järjestyksessä, joten en osannut oikein varautua oikeilla painoilla. Taas huomasi sen, että yläkroppa ja jalat on treenimääriin nähden kohtalaisessa kunnossa, mutta vatsalihakset on aivan romuna. En siis pystynyt, enkä jaksanut tehdä sarjoja loppuun, jouduin koko ajan pitämään taukoja varsinkin alavatsalihasten kanssa. Ja sanon siis tämän nyt, että minulla ei ole koskaan elämässäni ollut vatsalihakset näin huonot, ei ihme että selkä kipeytyy jatkuvasti.



Asioilla on onneksi puolensa.  Olen ollut laiska vatsojen kanssa, sen myönnän ja vähän olen jännittänyt että onko ne edelleenkään palautuneet synnytyksestä. Nyt sain rohkaisua, että rupean kunnolla tekemään niitä, aika nopeasti tuloksia varmasti tulee.

Tuo järjestäjä on siis tosiaan paikallinen yrittäjä, olen joskus kauan sitten käynyt heidän tunneillaan ja siellä on jotain ihan mielenkiintoisia tunteja. Itse haikailen vieläkin edelleen niiden LesMills-tuntien perään, joten sen vuoksi en ole vakkarijäsenyyttä koskaan ottanut.

Mutta siis oli kyllä mukavaa ja harkitsen jonkunlaista jäsenyyttä nyt. Tällä hetkellä tilanne on vaan se, että tämä on ainoa paikka jossa on lapsiparkki.

Valitettavasti vaan mitä tuossa jumppa-aikataulua katselin, niin yksikään jumppa ei osu mun menojen kanssa yhteen. Tärkeintä kun olisi, että esikoisen harrastusten kanssa menisi limittäin joku jumppa jolloin voisin viedä esikoisen, heittää lapset lapsiparkkiin ja mennä jumpalle.

Tilanne on nyt kevään ollut se, että olen lapsissa kiinni kolmena iltana viikossa vähintään puoli seitsemään ja neljäntenä iltana on mulla tanssitunti.  Lauantaina tuolla ei ole jumppia eli sunnuntai jäisi ainoaksi järkeväksi. Kuntosalista en maksa sitä summaa mikä tuolla on kuukausimaksu, kun nimenomaan haluaisin jumpille.  Puoli seitsemältä en lähde ajamaan 10 km johonkin satunnaiselle jumpalle, jos se ei ole mielenkiintoinen, vaan teen sitten kotona tms. Tämän kevään siis olemme eläneet keskellä ruuhkavuosia.

Onneksi alkaa pian kesäloma ja lasten harrastusten kesätauot, osa onkin jo alkanut!

Menkäähän kokeilemaan Turun seudulla asuvat jos tykkäätte suomimusasta!!




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Body pump

Kuinka moni muistaa takavuosilta Les Mills-brändin ja niiden lukemattomat erilaiset tunnit? Vuosina 2005-2010 kävin itsekin niiden tunneilla tosi paljon ja lemppareitani oli body pump, combat, body balance ja body step. Usein tein parikin tuntia peräkkäin.

Sitten kävi se perinteinen, lapset syntyi ja muutettiin paikkakunnalle jossa vähäisetkin tunnit lopulta lopetettiin, itse siirryin kuntosaliharjoitteluun, kahvakuulaan ja hölkkäämiseen. Nyt olen vähän sitten kyllästynyt jostain syystä niihin kaikkiin, tai ehkä väsähtänyt.

Me ollaan kotona tehty aika paljon näitä erilaisia treenejä youtubesta ja huomasin sitten surffailessani, että siellä tosiaan on aika paljon body pump treenejä noilta ajoilta kun itsekin kävin. Siis ihan tunnin pituisia ohjelmia, todella tuttuja...

Tässä jo kuukauden olen miettinyt tämmöisen painosetin ostamista kotiin, näissähän on aika vähän painoja ja pikalukot ja tuon tangonkin saa kahtia eli ei vie tilaa. Nyt sattui xxl:ssä (ja on edelleen) tämmöinen setti 30 eurolla eli todella edullisesti, ja se kotiutui sitten eilen! Painoja tässä on yhteensä 20 kg eli vähän alakanttiin mutta aloittelen maltillisesti :-)



Eilen illalla lapset oli harrastuksissa ja nuorimmaisen lähetin isän kanssa isompia hakemaan, itse vedin treenipaidan päälle ja latasin pumpin YouTubesta chromecastiin.

Painoja laitoin todella maltillisesti, mutta vähemmänkin olis voinut laittaa. Ja steppilauta puuttui joten penkkipunnerrusosuus jäi vähän vajaaksi. Muuten- ihan tappotreeni!

Kyykätessä tuntui, että en pääse ollenkaan ylös. Toinen mulle edelleen tosi vaikea oli hauis, pakko pitää taukoja. Hapotti, hapotti...

Mutta voi että kun mä TYKKÄSIN!! Ihan mieletön treeni ja fiilis, ihan eri kuin kuntosalihommat!

Vatsalihakset ja keskivartalo on ihan romuna, selkä kipuili jo treenivaiheessa kun en jaksanut pitää kaikkia asentoja. Mutta eiköhän ne tästä treenaudu!

Olisi niin ihanaa mennä ohjatuille tunneille, mutta tällä hetkellä meidän viikot on semmoisia, että mä pääsisin aikaisintaan kuuden jälkeen jumpalle joten ei se vaan oikein toimi enkä tahdo iltaisin jaksaa.

Alla tunnin sykkeet, kuvasta näkee että melkoisen vaihtelevaa on. Pahin sykehuippu tuli tuolla kyykkyhypyissä, mutta nopeasti ne onneksi sieltä laskikin. Jos tänä treeni ei ole sulle tuttu niin kyseessä on siis vapaapainoilla tehtävä eräänlainen lihaskunto/kestävyystreeni. Käytännössä yhden biisin ajan tehdään yhtä lihasryhmää aina samassa järjestyksessä: alkulämppä, jalat, rinta, selkä, ojentajat, hauikset, askelkyykyt, olkapäät ja vatsat. Toistoja tehdään todella paljon eri rytmeissä vaihdellen rytmiä jolloin lihas aktivoituu hieman eri tavalla. Les Mills on satsannut näihin tosi paljon ja ohjelmat on viimeistelty tosi sopivaksi musiikkiin. Tämän huomaa kun käy saleilla vastaavilla kopiotunneilla (pumppi, pump it jne.).

Tänään mulla olis ollut jazztanssi, mutta jo kolmas taukoviikko. Olen ollut äärettömän väsynyt ja tosiaan niitä yövalvomisia stressin takia jatkuvasti. Ja eilinen tais vähän väsyttää!

Aktiivisuusrannekkeen mukaan rauhallista yöunta on 4-6 tuntia ja levotonta siihen 1-2 tuntia päälle. Lähinnä heräilen ennen kahta-kolmea ja sen jälkeen saan sitten nukuttua aamuun. Väsymys sitten aiheuttaa tietty horrosta ja palelua. Kuorsaus on kyllä ihan hirveä lisä tähän huonounisuuteen. Toivottavasti tää liikunnan lisääntyminen auttais nyt uniongelmiinkin.

 

Tämmöiset kuulumiset! Kannattaa kokeilla pumppia!

 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Cheerios kauramurot

En ole pitkään aikaan saanut Buzzadorilta mitään kokeiltavaa kotiin, mutta nytpä sitten päästiin kokeilemaan tämmöisiä kauramuroja.
Meillähän joka kerta lasten kanssa ruokakaupassa käydään sama vääntö, "äiti milloin me ostetaan suklaamuroja???" ja lapsille tosiaan maistuu kaikki makeutetut murot ja riisimurot (vehnähöttö), muu ei tahdo kelvata. Älkää kysykö mistä ne tietää suklaamurojen olemassaolon!

Mulla on lisäksi myös selkeä vaatimus, että lapsille ostan vain muroja, joissa sokeria alle 10 grammaa sadassa grammassa. Arvatkaa löytyykö semmoisia juuri mistään. Prisman kilometrin pituinen murohylly koluttu, kaikki mukamas terveet murotkin sisältää sokeria lähemmäs sen 20 grammaa eli viidesosan muron painosta joka on 30 gramman ohjeistusannoksesta sitten jo 6 grammaa eli 3 sokeripalaa. Ja meidän lapset syö hyviä muroja 2-3 lautasellista.

Buzzador tarjosi kokeiltavaksi Cheerios-muroja ja tottahan toki meillä kauramuroja kokeillaan. Itsekin hyvin vähävehnäisenä syön pääasiassa kauraa.

Saimme kotiin kokeiltavaksi yhden ison paketin. Joskus jossain aikaisemmassa murotestauksessa saimme myös muroja pienemmissä pusseissa jaettavaksi tuttaville, mutta tässä oli vinkkinä vain että kutsu kaverit muroaamiaiselle. No, meillä tämmöinen paketti uppoaa koko perheelle, joten sori ystävät, nyt ette saaneet kutsua!
  
Ja ne murot upposi! Niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt kameran kanssa kunnolla perään. Muroissa on siis 93% raaka-aineista kauraa ja sokeria tosiaan alle 10 grammaa sadassa grammassa. Hiilihydraattiahan nämä on, mutta proteiiniakin kertyy annoksesta kymmenisen prosenttia ja ravintokuitua 8 prosenttia. Meillä on joskus ollut kokeilussa Elovenan täysjyväkauramuroa, ja siinäkin sokeria on 14 grammaa, toki siinä ei ole vehnää ollenkaan missään muodossa kuten näissä muroissa.

Minun näkökulmastani siis kasvavalle lapselle oikein oivaa ravintola. Ei mitään sokerihöttöä tai vehnää.

Kaurallahan on jo useiden tutkimusten mukaan verensokeritasapainoa tasaava vaikutus ja kun tähän yhdistää jo kouluikäisten lasten suurentuneen riskin sairastua metaboliseen oireyhtymään, insuliiniresistenssiin tai diabetekseen, niin onhan se kaura ihan varteenotettava vaihtoehto.


Ja mainittakoon ihan sivulauseessa, että olen etsinyt meille sopivia muroja Prisman kilometrin pituisesta murohyllystä aika kauan. Harvassa on se lapsille maistuva muro, jossa sokeria on näin vähän ja pääasiassahan ne on vehnähöttöä.

Murot on rakenteeltaan ihan ok ja syötäviä. Joku muu buzzaaja oli maininnut, että jotenkin mauttomia ovat, mutta minä en sitä huomannut eikä meidän perhe. Maitoa sekaan vaan ja suuta kohti. Lapset on niin murofriikkejä, että 2-3 lautasellista uppoaa samantien.

Murojen sisältö tässä kuvassa, jos saatte jotain selvää. Minusta aika mukavaa luettavaa ja tämmöisellä lapsi jaksaakin hetken aikaa.

Tottakai tämä on pelkkää hiilihydraattia ja rasvaa sekä proteiinia kannattaisi vähän lisätä tähän, että se jaksaminen kestäisi vähän pidempään kuin sen pahimman sokeripiikin. Toivottavasti tämä kaura kuitenkin tasaa sokeripiikkiä, sitähän minä en voinut testata tietenkään.

Nestlen sivuilta lainaus sisällöstä:

Täysjyväkaurajauho (92%), sokeri, vehnätärkkelys, tumma inverttisokerisiirappi, suola, happamuudensäätöaine (trikaliumfosfaatti), auringonkukkaöljy, hapettumisenestoaine (tokoferoliuute). Saattaa sisältää pähkinää.

Eli ihan mukavalta tämäkin aineosaluettelo hyönäyttää. 



Mielelläni olisin ottanut kuvia herkuttelevista lapsista, mutta koskaan en ehtinyt kännykän kanssa ennenkuin lautanen oli tyhjä. Tämä pikkuruinen tykkäsi syödä näitä ihan tämmöisenään ja kävi omin sormin muropaketista hakemassa snäcksejä.


Ja kyllä, seuraavalla kerralla Prismaan (käyn yleensä Lidlissä) ostan näitä lisää, kunhan vaan muistan.

Eli kyllä mä suosittelen näitä, kun läpäisivät mun tarkan seulani lapsille!

Kiitos buzzador kun pitkästä pitkästä aikaa muistitte minua kampanjalla! Oli hyödyllinen enkä olisi itse varmaan tätä tuotetta edes osannut etsiä!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Täällä ollaan


Siis täällä ollaan. Anteeksi-anteeksi-anteeksi mä en ole kirjoittanut mitään kuulumisia!

Väänsin toissaviikon isohkoa, eli yli 10-sivuista esseetä tuulivoimasta ja nyt viimeisen viikon olen lukenut maantieteen 5op isoon tenttiin ja tehnyt siihen liittyvät harkkatyöt.

On ollut todella raskasta, käytännössä olen kaiken vapaa-ajan käyttänyt näihin ja ihan sieltä täältä pihistänyt pienen hetken jumpille. Tähän on myös liittynyt sosiaaliasian eteneminen ja unettomat yöt, kärsin siis yöheräilystä ja miehen kuorsaamisesta.

Yöllä ahdistaa omat ajatukset ja jalat on tosi levottomat, niin saattaa jäädä yöunet jopa 3-5 tuntiin, siinä on aika raskasta ollut hetkittäin keskittyä opiskeluihin.

Perheasiat meillä ei ole oikein edenneet mihinkään, mutta mitä omaa päätäni tutkiskelen, niin aika paljon mielessä pyörii se, millaista elämä olisi erillään ja yksin lasten kanssa, pärjäisinkö ja miten kaikki jutut menisi. Rehellisesti sanottuna siis näin ja olenhan mä koko viime vuodenkin tätä aika ajoin miettinyt, että ei mitään uutta ole.

Mutta katsotaan mitä tästä nyt tulee, sossulasta lupasivat jotain perheohjausta johon miehenkin olis pakko osallistua. Ilmapiiri kotosalla ei yleisesti ottaen mikään maailman lämpimin ole ja lasten puolesta harmittaa, mutta nyt on pakko vaan ollut keskittyä näihin opintoihin mikä on ollut vähän pelastuskin niihin ahdistaviin hetkiin kotona. Lasten isä oli työmatkalla viime viikolla ja meillä oli kyllä kotona aivan erilainen ilmapiiri, paljon rauhallisempi ja seesteisempi, mikä laittoi kyllä ajattelemaan asioita.

Treeneistä...

Mitä nyt polar flowsta katsoin, niin kyllä tässä on joka viikko tullut 2-3 treeniä tehtyä, oli ne sitten kävelylenkkiä tai zumbailua kotona. Eilen tein 30 minuutin combat treenin youtubesta illalla lasten mentyä nukkumaan. Eli pientä yritystä on. Mutta naamasta näkee että painoa on tullut ja olen kovin turvonneen oloinen.

Epäilen nyt kyllä ihan stressiä, kun en mielestäni edes mässyttele mitenkään erityisen paljon ja pääruokavaliohan menee vhh:na. Eikös stressi lisää kropan kortisolitasoja ja sitä kautta vaikuta jotenkin aineenvaihduntaan. Ja se väsymys kun se on jatkuvaa. Hitto kun lapset ei valvota niin sitten joku muu...

Pääsiäisenä mies lähtee keskimmäisen kanssa pohjoiseen ja mä saan miesvapaata kahden muun lapsen kanssa. Menemme äitikaverin ja hänen tyttönsä kanssa kylpylään ja muutakin kivaa on sovittu. Mukava tehdä tämmöisiä pieniä irtiottoja arjesta.

Blogi on ajatuksissa, mutta kun eilen yritin 5 kuvaa siirtää puhelimella ja tunnin yrittämisen jälkeen en ollut onnistunut niin luovutin. Instassa on kyllä päivittäin juttuja :-)

Tämmöinen lyhyt kirjoitus tällä kertaa. Palailen kyllä!