Pages

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ajatuksia ja vähän syvemmältäkin

Mun oikeastaan pitäisi opiskella nyt. Tehtiin diili, että mä vein eilen lapset koko päiväksi ja tänään sitten lapset on isän kanssa. Nipistän kuitenkin pienen hetken tähän, sillä muuten jää bloggaus kyllä kokonaan. Ja mukavahan harrastus tämä on, vaikka tässä kaikessa kiireessä ei aina oikein ehdi eikä jaksakaan.

Tällä viikolla on tullut reipasteltua. Alkuviikosta lasten harrastusten yhteydessä kävin vähän juoksemassa ja treenailemassa (jatkossa maanantaisin on sali), sitten alkoikin viikon tanssitunnit ja pilatesta olen tehnyt. Eilen ei nyt varsinaisesti ollut suokävelyä, mutta tunnin huhkin metsässä 10 kiloinen lapsi selässäni kantorepussa hiestä litimärkänä, joten ainakin lähellä suokävelyä se oli. Heiaheista ei parempaa vastinetta löytynyt. Ruokailujen suhteen on mennyt nyt vähän paremmin. Tuli tuosta torstain tanssista mieleen, että mukava on esikoisen futisvalmentaja kun mä kerroin että käyn samaan aikaan zumbassa niin hän sanoi että se on ihan ok, myöhästyn hakemisesta noin viitisen minuuttia. Hyvällä mielellä pääsen zumbailemaankin. Eikä jotenkin ole yhtään ikävä sitä viime talven salimeininkiä. Kyllä mä edelleen käyn salilla 1-2 kertaa viikossa ja treenaan kyllä voimaa, mutta se ei ole pääasia. Pääasia on liikunnasta saatava ilo.

Ruokailuasiat onkin vaikeampia. 
Myönnän nimittäin repsahtaneeni taas hiilaritilanteeseen jossa sokeri ja hiilarit oli taas osana elämääni. Tietyllä tavalla on tosi vaikea löytää sitä kultaista keskitietä, koska ikäänkuin koko ajan on pidettävä mielessä että jos tänään syöön vähän irtsareita, niin huomenna mulla on kamalat sokerihimot. Eikö olekin hassua, että voi olla näin hiilariherkkä? Olin jo päässyt pahimmista himoista irti, mutta eilen jouduin syömään sattuneesta syystä (kts. alemmat kuvat) spaghettia ja jauhelihakastiketta ja kas kummaa illalla miehen ostaneet irtokarkit (joita hän ei todellakaan piilotellut vaikka näin on sovittu) keittiön pöydällä veti puoleensa. Jäätelötuutinkin kantoi suoraan syliin. 

Mutta siis viikolla alkoi jo menemään paremmin. Parina päivänä jaksoin laittaa noita syömisiäni fatsecret-ohjelmaan, mikä on oikeasti hyvä asia. Monen on vaikea kuvitella, mutta mulla on tosi kiireisiä päivät ja koen huonoa omatuntoa muutenkin kännykän tihrustamisesta niin ruokailun aikana/jälkeen (jolloin olisi luonnosta kirjoittaa syömiset ylös) en todellakaan kännykkää käytä joten kirjaamiset jää sitten iltaan ja teen jos muistan. Ei ne luvut kyllä kovin mieltä ylentäviä ollut, vaikka kuvanmukaisia lounaita söinkin. 

Naamasta olen nähnyt nyt jo, että ihmeellisiä turvotuksia (paitsi ettei ne mitään ihmeellisiä ollut, vaaka kertoo totuuden) on varsinkin poskissa ja kaksoisleukaa. Kaipaan niin jo omia piirteitäni takaisin, varsinkin raskausaikojen kuvissa joissa taisin olla aika kuiva, olen aivan eri näköinen. Ja kyllä nyt kun neljäkymmentä kolkuttaa (eikä enää kolkuta vaan 5 kk päästä täytän), niin kroppa alkaa väsymään kantamaan tätä painoa. Pakko se on myöntää. Että vaikka sokerit on pysyneet aisoissa, niin ei selkä jaksa, ei polvet kestä juoksemista samalla tavalla. Kun sen kymmenen kiloa edes saisin tiputettua, se olisi jo iso saavutus.... silti en ole valmis koko elämää enää laittamaan pelkän laihdutuksen ympärille.
Mulla oli hyvä tsemppi päällä koko kevään ja kesän, mutta kesäloma sitten lopulta sotki asioita ja kyllähän mä olin tajuttoman poikki, pakko se on myöntää. Täytyy vaan pitää siitä tsempistä kiinni huonoina kuin hyvinäkin päivinä. 
Meillä ei ole kotona mennyt kovin hyvin viime aikoina, mutta ehkä jollain tavalla kun olen asiaa nyt prosessoinut, niin pääsen tästä umpikujasta eteenpäin enkä anna niiden negatiivisten asioiden omalla kohdalla (lasten kohdalla olenkin vähän päässyt niistä yli) vaivata. Tai toivon ainakin niin. Saan myös vihdoin kunnalta apua tässä lastenhoito- ja arjenhallinta-asiassa. Huomenna jopa, pitkän odottelun jälkeen! Mulla on kova tsemppi näiden opiskelujen suhteen ja paljon unelmia! Ja opiskelut onkin ehkä ainoa asia tällä hetkellä, mistä tietyllä tavalla tunnen varmuutta ja sitä että pärjään hyvin. 

Oltiin eilen sitten tyttöjen kanssa partioleirillä (poika oli ilman mua vaikka siellä kyllä nähtiin). Aprikoin pitkään, että kumman otan mutta lopulta ajattelin tehdä miehelle (ja itselleni siis) palveluksen ja otin molemmat. Mulla on niin reippaat tytöt, että ne pysyy perässä missä vain. Jopa tuo 1,5 vuotias kulkee tosi hyvin isompien perässä. Tottakai vauhti on hitaampi, mutta tottelee aika hyvin ja tosiaan on siis reipas. Olen niin ylpeä kyllä näistä tytöistä.  Molempia tuntuu tämä partio ja eräjutut kiinnostavan, samoin kuin isoveljeä. 
Ja mehän tosiaan ollaan nyt lasten isää lukuunottamatta kaikki partiossa eli tämä on kyllä nyt meidän perheen yhteinen harrastus. Partio liittyy luontoon, samoin kuin luonnonsuojelu eli opiskelualani, jospa tämä on nyt vaan se mun juttu...  '
Ja meidän poika, koulun alkamisen jälkeen hän on ihan yhtäkkiä kypsynyt ja kasvanut isoksi. Mä olin aluksi oikeasti silleen, että hei meinaatko muka lähteä kahdeksi yöksi leirille ilman meitä vanhempia.... mutta sinne hän meni ja mukavaa näytti olevan! Ihan kyynel vierähtää (taas kerran), miten reipas ja iso mun pienestä on tullut. Ja toivon niin kovin, että tässä on hänellekin harrastus joka pysyy mukana läpi nuoruuden. 


Kuvassa partioveneemme. Siellä ne sudenpennut kävi kokeilemassa. Kyllä sitä jotenkin ajattelee, miten paljon elämäntilanne on muuttunut siitä kun tämän blogin aloitin. Mun lapsethan on kasvaneet isoiksi. Silloin 2012 kun tätä taisin aloitella mun poika oli 3 ja nyt hän on jo ekalla. Ja tytär oli puolivuotias, kohta täyttää 5. Miten blogi on kantanut läpi mun ison elämänmuutoksen ja vielä tämän kolmannen raskauden. Mutta miten siltikään en ole onnistunut itse blogin perustamiseen liittyvässä tärkeimmässä asiassa eli siinä laihtumisessa. 
Miten paljon olen oppinut eri ruokavalioista, rennosta syömisestä. Ja toisaalta taas kokeilinpa superdieettiäkin jonain vuonna (meinasin muuten ratketa siihen tällä viikolla uudestaan kun kävin vaa'alla, kaivelin jo vanhoja ohjeitakin...)



 
Blogi on ikäänkuin kulkenut pitkän matkaa mun elämässäni mukana. Ja olen kirjoittanut tänne paljon henkilökohtaisiakin asioita. Paljon avautumisia väsyneenä, ja toisaalta taas positiivisia pläjäyksiä hormonipöllyissä. Kuvia salilta (pahoittelen kun niitä ei viime aikoina ole ollut, en ole kehdannut paljoa kuvailla itseän). Tykkään tuosta instagramin videoklippijutustata nyt niin paljon, että aion käyttää sitä arjen kuvaamiseen. Siinä on se harmipuoli, että ne kuvat ei automaattisesti tallennu kännykkään enkä jaksa tuplakuvata samoja asioita (kuten esimerkiks mun viimeviikkoisia ulkotreenejä) joten jos mun elämää valokuvien muodossa haluaa seurata, niin instagram on nyt se paikka. Toki mä tännekin niitä otan edelleenkin jonkun verran. Tähän menikin sitten yli tunti, joten nyt pistän pillit pussiin ja alan kuuntelemaan jäteveden puhdistuksen prosesseista. Mukavaa alkavaa syysviikkoa! Kuva kertoo meidän elämästä viime viikolla enemmän kuin tarpeeksi (yhteensä neljä kertaa kentän laidalla olin).


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pilates

Joskus aina täällä mun blogissa vilahtaa tämä Pilates asia, eli joskus innostus tekemään pilatestreeniä ja sitten se taas lopahtaa. No nyt on taas se innokas aika.

Kaapissa on vuosia pyörinyt tämä kuva kirja, Method Putkisto ja Pilates. Olen sitä aina välillä kurkkinut, mutta jotenkin todennut vaikeaselkoiseksi ja ylipäätänsä turhaksi kun olen kuitenkin pilates-tunneilla käynyt ja kotitreeniäkin osannut tehdä.

Nyt kuitenkin mietin, että muistankohan mä itse treeniä tehdessäni kuitenkaan niitä hengityksiä oikein ja teenkö siis liikkeitäkään oikein, joten kaivoin tämän kirjan ja tein kirjan ohjelman kertaalleen läpi. Liikkeet toki on tuttuja, mutta oli hyvä palauttaa mieleen jokainen pienikin asia. Sillä nekin ovat tässä lajissa tärkeitä.

Kun luin tarkkaan ohjeet ja tein sitten liikkeitä niiden mukaan, ekalla kerralla hurahti 40 minuuttia. Myöhemmällä kerroilla on mennyt 20-30 minuuttia.

Ja miksi oikeastaan tästä halusin kirjoittaa, oli se, että se toimi! Jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin isoja muutoksia. Mullahan on ollut näitä selkävaivoja pitkin kesää ja syksyä ja juoksin hierojalla ison rahan edestä. Tuntui että vaivat palaa samantien, varsinkin pitkä selkälihas ja alaselkä olivat ihan koko ajan jumissa. Ja nyt kun joudun opiskelemaan (=istumaan), niin sekin alkoi tuntua puuduttavalta. Selkä menee notkolle eikä jaksa pitää ryhtiä, monelle ylipainoiselle varmasti tuttu fiilis, olkapäät valuu eteen ja on tosi vaivalloista yrittää oikaista se selkä, pahimmillaan se kipeytyy siitäkin. Peilistä kun katsoi omaa istumisasentoa, niin olihan se ihan hirveän näköistäkin. Vatsa pönöttää eteen ja yläselkä on kyttyrällä.

Mun tapauksessa on kysymys tietenkin siitä kolmannesta raskaudesta, joista en oikein ole toipunut. Lantionpohjalihaksia treenaan epäsäännöllisen säännöllisesti ja sekin puoli on vähän vaiheessa. Pilateksesta monet sanoo, että samalla treenautuu lantionpohjakin, joten kovat on mulla odotukset.

No, se ensimmäinen 40 minuuttia oli tuskainen treeni. Mutta kun nousin sen jälkeen lattialta seisomaan tekemään loppurullauksia, tuntui että tämä seisominenhan tuntuu ihan vaivattomalta. Selkä asettui ryhtiin aivan automaattisesti. Siis että ihme on tapahtunut!

Nyt olen tehnyt usean kerran viikossa tätä treeniä, yleensä noin 20 minuuttia kerrallaan vähän liikkeitä ja toistoja vaihdellen ja on muuten ihan eri olo.

Ja mitä se Pilates on? Usein puhutaan syvien lihasten treenaamisesta, mutta syviä lihaksia meillä ei varsinaisesti ole vaan kyse on kehon keskivartalon tukilihaksista. Itse huomasin jopa, että salilla tietyissä liikkeissä, missä keskikroppaa piti pitää jännittyneenä (esimerkiks maastaveto) niin ei oikein jaksanut. Näitä tukilihaksia treenaamalla saavuttaa siis myös salilla etua. Lihakset muuten auttavat kaikissa päivittäisissä toimissa kuten kävelyssä tai kumartelussa.

Eräs tuttavani kommentoi joskus Pilatesta tylsäksi, mutta synnyttäneillä naisilla joilla on raskauden aikana tullut erkaantuma vatsalihaksiin on erityisen tärkeää saada nämä tulikilihakset kuntoon. Tukevat siis palautumista myös raskaudesta. Treeni itsessään on mielenkiintoinen, liikkeitä tehdään 5-8 toistoa ja niissä on tiukasti hengitys mukana (vähän kuin joogassa). Hengitys menee nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, hengitykseen liitetään keskivartalon hallinta mukaan eli uloshgityksellä jännitetään vatsalihakset ja ikäänkuin painetaan niillä ilma keuhkoista ulos. Treeni on tosiaan aika nopea koska liikkeitä tehdään vähän per liikesarja. Toki sarjoja voi toistaa oman jaksamisen mukaan, mutta pienelläkin määrällä saavuttaa jo tuloksia.

Treeni vaatii keskittymistä, joten mä en ainakaan voi sitä tehdä jos lapset pyörii jaloissa. Ja tuo 1,5 vuotias typkkää kiipeillä mun päälle kun makaan joten....

Sitä en osaa sanoa, vaikuttaako tänä keskivartalon muotoihin mitenkään. Netin keskustelupalstoilla joku väittää että vaikuttaa, toinen että ei... Tottakai ryhdin korjautuminen vaikuttaa ulkoiseen olemukseen, mutta että oikein senttejä lähtisi... no sitä odotellessa!

Eilen olin jazz-tanssissa ja tuntui että sielläkin sain pidettyä ryhdin vaivattomammin. Toki nyt on pohkeet ihan jumissa, senverran siellä noustiin varpailleen koko ajan...

YouTubesta löytyy muutamia Pilates-jumppia suomenkielisenä ja enemmän sitten englanniksi. Toisin kuin Jooga, Pilateksen englanninkielinen sanasto on helpohkoa joten luulisi että englanninkielistäkin videoita voi hyödyntää. Ja sitten on nämä Yoogaiat sun muut palvelut, sekä kirjat.

Suosittelen lämpimästi!

 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Melkein kuin lomalla


Otsikoin postauksen lomaviikoksi, koska siltä tämä on tuntunut. Meiltä on siis lasten isä ja keskimmäinen tyttö reissussa tuolla pohjoisessa, joten mä olen täällä vanhimman ja nuorimman kanssa.

Ei riitelyä eikä nahistelua, olen saanut keskittyä opiskeluunkin pienimmän nukkuessa ja sain jopa valmiiksi kolmannen kurssin tehtävät eli toivottavasti pian napsahtaa sieltä arvosana.

Vaikka paljon on ollut menoja esikoisen harrastusten kanssa ja muutenkin, niin silti on tosi leppoisaa ollut. Hetkittäin jopa tuntuu että rentoudun.

Kuvassa nuori neiti tekee sitä, mitä äitikin. Sama neiti osaa myös tehdä aurinkotervehdyksen (tai ainakin melkein....).

On mukavaa kun on aikaa antaa lapsille myös henkilökohtaista huomiota, tämmöistä pitää jatkossa järjestää useammin. Siitä yhtälöstä puuttuu vain lastenhoitaja. Luulin sitä paitsi ikävöiväni keskimmäistä paljon enemmän (meidän suhde on lähentynyt vanhimman aloitettua koulun), mutta tämä rauha on vaan niin ihanaa...


Jalkapallohommat menee mielestäni ihan hyvin.Paitsi. Eilen eksyin lukemaan netistä jotain juttuja pienten jalkapallovalmennuksesta kuinka epäreilua ja huonoa se on. Yritän nyt unohtaa lukemani. Kehu on auttanut ja selkeästi aina treenin jälkeen pojalla on tosi kova into. Nyt vaan mamman kanssa kentälle potkimaan.

Olen myös reipastellut. Olen tehnyt Pilatestä, käynyt kävelylenkillä ja eilen tämän vuoden ekassa zumbassa. Olin ihan täpinöissäni siitä, että jaksoin.

Itse zumbatunti tuntui oudolta, vai kuvittelenko vain että zumbaohjaaja ei pysynyt rytmissä ollenkaan. Siis vaikka zumba on zumbaa, niin kyllähän sitä pitäisi rytmissä tehdä. Ainakin kun annoin mennä biitin mukaan ja hetken päästä katsoin ohjaajaa niin se meni ihan eri tahdissa eikä siis ollenkaan musan tahdissa, ihankun se olis tehnyt sitä ilman musaa...

No sama se, päätin etten katso ohjaajaa. Tunnin treenistä eka puoli tuntia sattui kylkeen, että niin hyvä aerobinen kunto Iiriksellä on:) Mutta mä selvisin, purin hammasta ja selvisin, jopa vähän jaksoin jammailla!
Jazz-tanssi peruuntui viime hetkellä tältä viikolta, joten odottelen ensi viikkoa. Lauantaina en myöskään pääse salille, jospa sitten sunnuntaina.

Mutta hyvin menee siltä osin!! JEE!:)
Ruokahommat on menneet taas vähän parempaan suuntaan. Tässä älyttömässä syksyn kiirehässäkässä kävi meinaan niin, että mä en taas ehtinyt/muistanut syödä. Ja kun sen unohtaa, se kostautuu kyllä. Samoin olen ollut todella väsynyt ja sekin vaikuttaa. Nyt olen tällä viikolla raapinut itsetuntoani pohjamudista ja ruvennut taas kirjaamaan vähän syömisiä ja yrittänyt taas saada rehut ja proteiinit kohdalleen.

Peilistä ei tuijota nimittäin kovin kaunis näky, parhaiten sen huomaan kun teen noita snappejä tonne instagramiin. En näytä yhtään siltä, miltä luulen tai haluaisin näyttää. Mutta kyllä se siitä. Saan pian vähän tänne perhetyöntekijää avuksi suunnittelemaan ja organisoimaan tätä arkea. Olen meinaan ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa elämässäni, että on kolme lasta josta vanhin koulussa. Aika paljon uutta.

Uus kampaaja-aikakin on varattu parin viikon päähän ihanalle Susannalle! Haluan nyt jotain uutta, olen lopen kyllästynyt tähän tukkaan jota en osaa enää pitää auki. Miks pitää pitkää tukkaa jos se aina vaan on ponnarilla. Toivottavasti tää uhma jatkuu sinne saakka ja uskallan kokeilla jotain ihan uutta!

 Mainitsen imetyksen aina silloin tällöin täällä, antakaa anteeksi, mutta halusin taas laittaa yhden kuvan teille. Tämä on todella tärkeä asia mulle ja tyttärelle ja koska liittyy myös terveyteen, niin ajattelin sen teille jakaa.
Äidinmaidon vaikutuksiahan tutkitaan aika vähän, koska sponsoreita ei juurikaan ole, mutta olen kuitenkin itse nyt Turun yliopistossa järjestettävässä Finnbrain-tutkimuksessa ja siihen liittyvässä äidinmaito-osatutkimuksessa. Kävin juuri antamassa 1,5v äidinmaitoänäytteen ja aion vielä käydä antamassa 2v näytteen jos suinkin sitä vielä silloin irtoaa.

Imetyksen tällä hetkellä tunnettuja etuja on ainakin pienempi riski

diabeteksen ja lihomiseen, tulehdussairauksiin, atoopiseen ihottumaan ja astmaan. Vatsataudin aikana imetetty vauva paranee huomattavasti nopeammin. Äidinmaidosta lapsi saa hyviä maitohappobakteereita suolistoon, mitä pullovauvoilla ei esimerkiksi ole, ja sillä uskotaan olevan vaikutus koko eliniäksi.  Niin ja imetys pienentää riskiä sairastua rintasyöpään, jos halutaan etsiä positiivista vaikutusta äidille.

Pelkkää plussaa ja mä olen paljon tehnyt työtä sen eteen. Mun kolmesta lapsesta esikoinen sai korviketta ihan syntymästään saakka imetyksen ohella ja hänellä on ehdottomasti vaikeimmat allergiat ja atopiat vaikka samat geenit pitäisi olla kaikilla. Uskon vahvasti imetyksen liittyvän tähänkin, toivottavasti tuo tutkimus näyttäisi sen toteen.
Olen imettänyt lapsiani 1,5 ja 2,5 vuotta, tämä typy on nyt 1,5 eikä näytä merkkejä lopettamisesta. Mun periaatteeni on antaa lapsen vieroittaa itse itsensä. Suomessahan suositus on 6 kk täysimetystä, vähintään 1 vuosi imetystä muun ruoan ohella ja kansainvälisesti suositellaan imetystä jatkettavan 2-vuotiaaksi. Katsotaan kuinka käy.

Olen tosi onnellinen, että mun kroppani on onnistunut tuottamaan tätä superfoodia ja että se on sekä riittänyt, että kelvannut lapsille. Ongelmitta se ei tietenkään ole aina mennyt, mutta sitkeydellä olen saanut sen onnistumaan. Ja onhan se ihanaa, parhaita on yöimetykset kun tyyppi äännähtää ja täysunessa paikallistaa maitohanan, mä vaan käännyn kyljelleni ja heitän peittoni tyypin päälle, siellä me lämmitellään toisiamme. Nyt on sitten lasten isän poissaollessa perhepetiin muuttanut esikoinenkin.


Nähdään siellä instan puolella, olen täpinöissäni siitä!! Tunnus olis siis iiris_jss!

torstai 15. syyskuuta 2016

Snapchatin kautta instagramiin

Innostuin alkuviikosta Snapchatista, kun vähän sitä opettelin käyttämään. Nyt kuitenkin on niin, että instagramista löytyy sama ominaisuus joten siirryin snäppäämään sinne samantien kun sitä muutenkin käytän. Mut löytää tunnuksella iiris_jss.

Itse asiassa noita videonpätkiä nyt tehneenä tuntuu ajatus kirjoittamisesta aika raskaalta, varsinkin tässä aika kiireisessä elämäntilanteessa. Mutta aion kyllä jatkaa täälläkin.

Projekti etenee, tänään oli eka zumba - se on positiivista. Negatiivista on se, että tänään oli kuukauden odottamani lääkärinaika jonka muistin väärin vaikka se oli puhelimen kalenterissakin oikein. Käsittämätöntä, itkuhan siinä tuli kun asian huomasin. Olin järjestellyt koko päivän sen mukaan, mitä "muistin" väärin. Tk:sta tulee 52 euron lasku perässä kaiken kukkuraksi. Kaikki lasten eväsretket ja kissanristiäiset kyllä muistan, mutta kun on oma tärkeä asia niin se unohtuu. Kertonee mun prioriteeteista...

Mutta nähdään instassa, kirjoittelen tänne taas heti kun on aikaa, toisinsanoen kun mies palaa matkoilta.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Mun viherjauheet

Tässä nyt pieni pätkä näistä viherjauheista, mitä tilasin iherbistä:-)


torstai 8. syyskuuta 2016

Tanssin taikaa

Eilen sain järjestettyä itseni tanssitunnille. Hankalaksi meni kun mies lähti työmatkalle ja kolmelle lapselle pitäis löytyä hoito. Sain ratkaistua asian ja kiitos kummeille <3

Aloitin siis kansalaisopiston jazz-tanssin alkeisryhmässä. Meillä olisi ollut aikuisbalettiakin, mutta tykkään itse enemmän luovasta tanssista, jossa tanssija saa näyttää tunteitaan. Olemme keskimmäisen tytön kanssa katsoneetkin paljon jazz-koreografioita YouTubesta. Hän pitää kyllä baletista enemmän.

Tunnilla tehtiin (kai) ihan perus liikkeitä ja yhdistettynä yksinkertaisia sarjoja. Paitsi että meille ne oli tietysti vaikeita.

75 minuuttia ja kyllä siinä hiki tuli. Illalla kivisti vähän pohkeet. Tykkäsin kovin, enkä tajunnut kun siinä muutama nainen marmatti kun opettaja käytti tanssitermejä. Silleenhän niitä sitten oppii.

Peilistä kyllä tuijotti kamalan paksu tanssija ja tietenkään en ollut yhtään sen näköinen, mitä kuvitelmissani olen. Ehkä joskus sitten. Opettaja oli taas aivan ihana...

Keskikroppaa on edelleen pois pelistä. Toissapäivänä innostuin tekemään Pilatesta ja sitten olikin otettava särkylääke loppuillaksi sillä selkä otti tosi pahasti nokkiinsa. Se vaivaa ihan koko ajan ja en tiedä mihin menisin seuraavaksi. Lääkäriltä varmaan sais lihasrelaksantteja, mutta imetys... Elän toivossa, että tanssi auttaisi näihin vaivoihin, siinä kuitenkin liikutetaan paljon kroppaa.

Tänään sitten zumbaa, tykkään!

 

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Still alive

Taistelen täällä edelleen väsymyksen kanssa, eli elossa ollaan. Tällä viikolla sain pari treeniäkin jo aikaiseksi mutta eilen taas ihmettelin, että miten 45 minuutin salitreeni voi lamauttaa ihmisen koko loppupäiväksi? Lähinnä teki mieli maata sohvalla ja nukkua koko loppupäivä. Muutenkin on mieli taas vähän maassa, mutta paikallistan sen nykyään kalenterin kanssa kuukautiskiertooni osuvaksi. Jokainen nainen varmaan tietää kun vituttaa kuin pientä oravaa ja tekis mieli kaapata lapset kainaloon ja vähintään jättää koko mies ja lähteä Sambiaan!!

Tänään mietin päivällä positiivisen ajattelun osaamista. Olen jo jotenkin niin tottunut työpaikalla, kuten äitipiireissä vapaa-aikanakin siihen perus pessimistisenä olemiseen ja valittamiseen. Miten sitä osaisi ihan oikeasti suhtautua positiivisesti kaikkiin asioihin ja miten se positiivisuus varmasti näkyisi ja johtaisi hyviin asioihin elämässä.

Tällä viikolla olen yrittänyt etsiä positiivista ajattelua esikoisen harrastuksista. Hän haluaa harrastaa jalkapalloa, mutta ei ole erityisen hyvä (tai lähinnä muihin samanikäisiin futareiden verrattuna) ja valmentajakin sanoi, että joukkueen sijaan voisi jatkaa eskarifutiksessa joka on leikkimielistä harjoittelua. Poika silti haluaa olla joukkueessa, paitsi ei halua käydä säännöllisesti harjoituksissakaan ja joka kerta se lähteminen on ollut vaikeaa kun ei vaan halua mennä. Minusta tuntuu ikävältä kuskata lasta harrastukseen, johon meneminen on aina niin vaikeaa ja josta itsekin näen, että muut on vaan parempia. Mutta toisaalta kun hän niin haluaa. Mun on yritettävä kääntää asia positiiviseksi ja ajatella asiaa kuitenkin toisinpäin. Negatiivisella olemuksella lannistan lapsenkin. Positiivisella olemuksella taas voisin kannustaa hyvinkin hienoihin suorituksiin.

Mä tarttisin varmaan tähän vierelle jonkun ihmisen, joka kuiskaisi aina korvaan, että "ajattele asiaa toisesta näkökulmasta" ja tarjoaisi sen toisen näkökulman.

Mä muistan, että oma äitini oli aina juuri tällä tavalla lannistava, kaikki oli aina ensimmäisenä ei ja minä olin kaikessa huono. En haluaisi seurata samoja jalanjälkiä. Lasten kohdalla mulle arka paikka on "pelaaminen" ja pidän tärkeänä, että edes jonkunlainen liikuntaharrastus olisi, vaikkei edes mitään tavoitteellista olisi.

Järjestetäänköhän positiivisen ajattelun kursseja? Miten sen oman luonteen sairas käännettyä toisinpäin? Tavallaan ajattelen niinkin, että positiivisuudella saisin lapsiinkin valettua enemmän hyviä ajatuksia ja vahvaa itsetuntoa. Paljon lapsia kehun ja yritän olla hyvä äiti, mutta joissain asioissa semmoinen alkukantainen negistely nousee pintaan. Hassu juttu!

Väsymykseen saan toivottavasti apua jo viiko päästä. Nuorimmaisesta on lääkärineuvola ja jos en sieltä saa lähetettä verikokeisiin, niin seuraavalle päivälle on varattu ihan lääkärinaika. Ensi viikolla alkaakin tanssitunnit!