Pages

lauantai 28. toukokuuta 2016

Elämä voittaa?

Vielä pari päivää sitten en olisi uskonut kirjoittavani tätä. Mutta taidan olla voiton puolella taas kerran! Tänään olen puuhastelullut puutarhassa melkein koko päivän. Ison tontin ruohonleikkuuta, nokkosten nyppimistä ja istutusten hoitamista. Otsa hiessä olen touhunnut ja ennenkaikkea - olen jaksanut muutakin kuin istua.

Nämä viimeiset kaksi viikkoa on johtanut siihen, että olen joutunut pohtimaan terveyttäni hyvin vakavasti. Johtuiko syksyinen tiukka PT-putki siihen, että joulusta saakka olen vähän väliä ollut sairaana. Yrittikö kroppa sanoa, että liian vähän unta, liikaa stressiä ja treeniä - ei käy!

Ja näitten sattuikin, että heti aloitettuani ruokavalion rukkaamiseen (lisää stressiä) iski taas uusi flunssa joka sitten kestikin kaikkinensa yli kuukauden.

 

Elämässä on ollut muitakin murheita ja stressiä. Olen aktiivinen ja monessa mukana, joskus burn outin uhallakin. Nämä opiskelut ja erityisesti niistä syntyneet ajatukset ovat vieneet oman osansa. Kotihoidontuella lasketaan jokainen euro, riittääkö rahat ruokaan vai ei, ylimääräiseen ei ole varaa. Eikä nämä kotiasiatkaan ihan mutkattomasti edelleenkään mene, kun ristiriitoja on paljon. Neuvolapsykologi totesi, ettei tarvita enempää käyntejä joten olen omillani päänupin sisäisten asioiden kanssa.

Ensi syksy jännittää. Mun pitäisi ehtiä opiskelemaan ja lasten isä kertoi, että paljon työmatkoja on edessä hänellä. Miten ihmeessä selviän? Toki olen tottunut olemaan lasten kanssa yksin ja perusarjen handlaan mielestäni hyvin, mutta jos siinä pitäis vielä opiskella lasten ollessa koulussa/puistossa ja sitten se arki hoitaa yksin siihen päälle. Jännittää. Nyt jos koskaan olisi turvaverkoista apua!

Aikaisempi postaukseni säästöliekistä kirvoitti myös paljon ajatuksia ja olenkin nyt yrittänyt kääntää ajatuksia ehkä ensimmäistä kertaa niin, että yritän syödä tarpeeksi! Ei niin, että yritän syödä mahdollisimman vähän ja siinäkin makroja tuhtaten. Kiitos Paula ja Anna kommenteistanne! Ja myös sinulle, joka suositteIit sitä Hormonidieetti- kirjaa. Aion nyt lainata sen ja lukea ajatuksella.

Pitkä matka on varmasti siihen, että onnistuisin syömään tarpeeksi ja säännöllisesti, mutta ainakin mietin jo asiaa. Jos nyt jo syön 1500-2000 kcal ja painonpudotus on nollaluokkaa tai ihan tosi tosi vähän, niin eihän se kroppa sitten vaan toimi. Aikaisemmat ajatukset esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta olen yrittänyt nyt unohtaa koska vaikka osa oireista täsmää, osa taas ei täsmää.

Tuossa kuvassa olen juuri ostanut uudet farkut ja tennarit ja kaivoin yhden vanhan paidan kesävaatelaatikosta. Vaatteet repsottaa, mutta olen tyytyväinen itseeni. Läskiä on vaikka muille jakaa ja turvotukset on päivittäisiä, mutta tässähän minä olen. Mahdun vaatteisiin ja jaksan hymyillä. Minä olen nyt tässä ja en muutu tuosta vaan miksikään muuksi. Kyllä tämä kroppa, joka on kolme raskautta jo kantanut, on kyntensä näyttänyt. Enkä minä voi koko loppuikääni tuijottaa peiliä ja kirota kroppaani kun se ei johda yhtikäs mihinkään se tie. Täytyy löytää uusia keinoja.

Olen myös jonkun verran enemmän ehtinyt lueskella blogeja ja mietiskellyt, alkaako tämä terveysbloggaus olla kohta "out". Moni treeniblogi ei oikeastaan ole pystynyt uudistumaan ja paljon on meitä "epäonnistuneita" (lainausmerkeissä siksi koska ei kyse oikeasti ole mistään epäonnistumisesta vaan jostain ihan muusta). Moni on lopettanut blogin ja osa vaihtanut teemaa. Fitnessbloggaajista muutama on kirjoittanut dieeteistä aika negatiivinenkiin sävyyn. Facebookissakin ihmisten käyttäytyminen on pikkuhiljaa muuttunut, yhä vähemmän päivityksiä joten ehkäpä se tänne blogimaailmassakin alkaa näkyä se oman itsen jakamisen väsymys. Tai sitten ei.

Jatkan tämän blogin kirjoittamista, mutta minunkin on varmaan pakko muuttaa tyyliä pois siitä treeni/ruokapostaustyylistä sillä elämäni tulee myös muuttumaan. Yritän pitää painon kuulumisten lisäksi kuitenkin myös hyvinvoinnissa ja siihen liittyvissä ajatuksissa. Ja se henkilökohtainen päiväkirja aloitti myös uudenlaisen jakson elämässäni. Kyllä kannatti syödä kortisonikuuria (ja olla kuutamolla viikko) kun se kirvoitti Ihan uusia ajatuksia ja päätöksiä.

Kaiken treenin sijaan olen ihastellut pihamme omenapuita ja rakkaan tyttären keräämiä kukkasia. Olen istunut pihakeinussa joka päivä kahvikuppi kädessä ja pari kasvulavaa on kylvetty täyteen siemeniä. Kun pääsen punkkikammosta eroon, niin suuntaamme taas metsäretkille (näkyy hieman tuossa ylemmässä kuvassa).

Olen käynyt meressä uimassa ja saanut aurinkoa. Ja pitkän tuhtaamisen ja päättämättömyyden jälkeen ostin uuden maton vihdoin olohuoneeseen. (Ylempi kuva)

Niskat on jumissa joten palautuminen on aloitettava venyttelystä. Liikkumattomuus aiheuttaa mulla myös tosi nopeasti nukahtamisongelmia ja kropan jumeja, joten ainakin jooga on aloitettava pian.

Lempeää lopputoukokuuta lukijoille!

 

 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Helteiset terkut!


Edelleen kipeänä, milloinkahan tästä parantuisi!

On vaikeaa. Jooh...

Nyt jo toinen viikko menossa ihan ihmeellistä flunssaa. Nuha oikeastaan on ohi, vain jämät siitepölystä jäljellä. Mutta tuo hengittäminen. En pääse edes mäkeä ylös puuskuttamatta niin, että alkaa rohista ja yskittää ja... Jotain limaa tuolla keuhkoissa nyt pyörii enkä saa sitä pois ja ihmeellinen paineentunne koko Päivästä toiseen. En edes ole yrittänyt minkäänlaista lenkkiä tai urheilusuoritusta, peruin jopa ajatukset uimisesta (merivesi rannassamme 19 asteista).

Mieli on jo ihan maassa vaikka astmalääkkeet tapissa ja kortisonikuurilla ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Kortisonikuuri kyllä valvotti. Jälkeenpäin mietin, että mahtoiko lääkäri vahingossa määrätä sitä otettavaksi aamuin-illoin kun yleensä se otetaan vain aamuisin sen _valvottavasta_ vaikutuksesta johtuen. Meni pari yötä aika levottomasti. On joo taas semmoinen surkea olo kun tajuaa, että meidän terveydenhuolto on niin ylibuukattu, ettei apua saa ellei mene yksityiselle. Siispä istun kotona ja touhuilen vain kevyitä juttuja, kuten eilen rakensin yhden uuden kasvualtaan tonne takapihalle.

Nyt saa lähettää tsemppiä tänne! Menee hermo jo kun ei pääse mitään tekemään. Lapset pyytää pyöräretkelle, mutta kun mä en edes jaksa polkea! Uskomatonta!

Päänupin sisällä pyörii sitten kaikenlaisia asioita kun ei jaksa mihinkään fyysiseen keskittyä. Monta hyvää bloggauksen aihettakin olisi, mutta ei sit jaksa kuitenkaan keskittyä kirjottamaan. Olen nyt pari päivää miettiny, että aloittaisin oikean päiväkirjan pitämisen. Kun tännehän ei (tietenkään) tule kirjoitettua kaikista asioista ja jotenkin se päiväkirja siinä yöpöydällä ehkä rohkaisisi kirjoittamaan ihan päivittäinkin. Nyt kun lapset on vielä pieniä, olisi hyvä tallentaa sekä heidän lapsuuteen ja kasvuun liittyviä asioita, mutta myös omia ajatuksia ja tunteita. Sillä niitä on nyt. Ja paljon.

Nyt saa lähettää tsemppejä ja peukkuja, tää mamma alkaa olemaan ihan loppu!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Sairastelut vol. 2

Kyllästyin tähän jatkuvaan tukkoisuuteen ja hengenahdistukseen. Joten menin sitten Tyksin päivystykseen. Oman kuntamme päivystykseen ei pääse ellei tule pää kainalossa (ja tämä ei ole vitsi!). 

Kun henki ei kulje (tuntuu kuin vanne kiertäis rintakehää ja siinä päällä painava kivi) ja perusolotila on vaan "ihan poikki". Ja tottakai lasten isällä oli työkemut taas eilen eli mun vastuulla hela hoito. Ei jaksais siis sängystä nousta.

No, diagnoosi oli siitepölyallergia. Eipä tullut mieleenkään kun en siitä ole kärsinyt viiteen vuoteen, että se tämmöistä vois aiheuttaa. Sain nyt suun kautta otettavan kortisonikuurin ja antihistamiinia näiden syömieni astmalääkkeiden (symbicort, ventoline, nasonex) lisäksi. Jospa tämä tästä... Ens viikolla olis lasten kevätjuhlia ja ties mitä eli pitäisi jaksaa koko viikko kahlata läpi. Miten mukava olisi olla terve ja hyvinvoiva kuten joskus lapsena! Ehkä joskus taas. Joka tapauksessa eilen ja tänään en ole pysynyt ruokavaliossa. Alkuviikon punnituksessa oli -200 grammaa edelliseen ja alempanakin olen käynyt. 


torstai 19. toukokuuta 2016

Avautumista sairastelusta

Voihan vee! Olen siis TAAS kipeänä. Maanantaina emmin sitä kahvakuulatreeniä ulkona, mutta menin kuitenkin. Mulla oli yksi kerros enemmän vaatetta kuin muilla ja hikoilin sekä palelin samaan aikaan. Aivan jäätävää. Tiistaina alkoi sitten jo tuolla kurkussa (keuhkojen yläosassa...?) tuntua epämääräistä kipua ja köhän alkua. Nenä on vuotanut tauotta edellisestä flunssasta saakka, mutta pahin tukkoisuus oli mennyt ohi ja räkä muuttunut siitepölylimaksi. Nyt on alkanut taas yskittämään.

Mehän oltiin lasten kanssa viime perjantaina uimahallissa ja miten musta tuntuu, että tämä tuli sieltä...

Niin, että olenko treenannut koko viikolla. No en. Muksut teki katoamistempun toissailtana ja pyörällä etsiskelin niitä ympäri lähikortteleita, siinä oli tarpeeks liikuntaa hyvä etten sydänkohtausta saanut.

Tämä on käytännössä kolmas selvä flunssa tämän vuoden puolella ja siinä välissähän olen myös ollut ainakin vähän kipeänä. Myöskin astmani (flunssien välissäkin) on selkeästi pahentunut viime syksystä eli jotakuinkin samaan aikaan kun muutettiin tänne uuteen kotiin. Toisaalta sitä edeltävät puoli vuotta oli astma niin hyvässä kunnossa etten tarvinnut lääkitystä ollenkaan. Että tiedä siitä sitten...

Meillä on täällä koneellinen ilmnnvaihto ja kaikki on tehty uusiksi, mutta nyt sanoin miehelle että pakko ottaa tänne joku sisäilmatutkimus. Onpahan ainakin poissuljettu sitten se asia. Ei täällä mitään rakenteellista pitäisi olla, lattiahan purettiin ennen remonttia kokonaan ja seinistä on katsottu kosteudet eikä niitä ole. Mutta joku mättää. Talotekniset asiantuntijat sanovat, että koneellinen ilmanvaihto vanhassa talossa voi vaikuttaa siihen, että taloon sisälle tulee alipaine joka vetää hengitysilmaan rakenteista kaikenlaisia pöpöjä ja se on mua mietityttänyt vaikka meillä on sekä tuloilma, että poistoilma molemmat putkista.

Täällä myös homehtuu kaikki elintarvikkeet ja esimerkiks hedelmät tosi nopeasti jos ne jättää pöydälle, ainakin kun vertaa edelliseen asuntoon. Eli ilman kosteuskin olisi hyvä mitata.

Keväällä pari reissua, oltiin hotellissa jne. niin mielestäni voin heti paremmin. Voi kyllä olla kuvitteluakin.

Vedän nyt tauotta astmaan kortisoni+avaava yhdistelmää vaikka ennen ylläpitoon riitti pelkkä kortisoni. Ei paljoa tällä kunnolla nyt liikuta enkä edes viitsi nyt yrittää mitään. Tässähän tämä kevät sitten menee...

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Herkuttelua ja herkkyyttä

Olipa taas pitkä sunnuntai. Keskimmäisellä oli tanssikoulun kevätnäytös ja minulla oli kova halu mennä Ikeaan mattoja katsomaan. Emme ehtineet Ikeaan kun ketään muuta se ei taas tuntunut kiinnostavan joten mentiin sitten muuten vaan Raxiin. Yllä kuvattuna mun lautanen ja siis kaikkea salaattia ei edes näy mutta sipulirenkaita ja paria nuggettia lukuunottamatta aika karpisti mentiin. Noista renkaista onneks oli osa lapsille. 
Rax on skarpannut salaattipöydässä tossi paljon. Siellä oli mm. uusina mm. aurajuustopunajuurta, parsakaalia ja papuja. 
Tuommosestakin annoksesta tulee helposti 1000 kcal kun syöttelin sitä laskuriin. Nugetteihin en enää koske. Mutta koska kyse oli taas päivän ainoasta lämpöisestä ateriasta, en harmitellut energiamäärää. Ja mukavan täyteen siitä tulin. Mietin vaan kun siinä muut asiakkaat vetää saman määrän pizzaa niin millasilla energioilla silloin liikutaan.
 
Tässä meidän prinsessa. Voi kun olin niin ylpeä ja ihastunut. Tyttö ei ole paljoa kotona näyttänyt esitystanssia niin olihan se hieno...nelivuotiaan tanssimaksi! Esitys oli tanssikoulun kevätnäytös ja siellä oli myös mm. kisaryhmä, nykytanssia, balettia, jazzia, showtanssia (aikuiset) johon ihastuinkin niin, että saa nähdä menenkö syksyllä itsekin mukaan. Mielettömän hienoa ja tunteellista!

On nyt niin tunteellinen ja siunattu olo näistä kolmesta rakkaasta lapsesta! 

 
Tässä tämän viikon treenit. Lähes joka aamu olen tehnyt ne joogaliikkeet, mutten jaksa niitä kirjata. Selkeästi levollisempi kausi menossa enkä ole vieläkään ihan toipunut. Luulin parantuneeni jo mutta jotenkin taas poskiontelot vaivaa.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Onko ruoka polttoainetta vai nautintoa?

Varoitan jo nyt, pitkä postaus ja ajatusvirtaakin sisältää....

 

Tuohon aikaisempaan bloggaukseeni liittyen säästöliekkiin tuli paljon muitakin ajatuksia. Olen nyt kirjannut parisen kuukautta syömisiäni todella tarkkaan laskuriin ja seurannut myös makroja. Olen huomannut useitakin asioita

- kalorimäärän lisääntyessä lisääntyy yleensä enemmän hiilarien määrä ja tämä johtuu siitä, etten käytä rasvattomia maitotuotteita mitkä monilla laihduttajilla on niitä proteiinin lähteitä. Ja koska mä en syö lihaa kovin suuria määriä, en periaatteessa saa juuri mitenkään suuria proteiinimääriä päivittäiseen rukavaliooni. Tietyllä tavalla ajattelen nyt noudattavani ruokavaliota, mikä on ihmiselle oikeasti ominainen eli omalla tavalla viritetty "paleo" jonka toivon ajan mittaan näkyvän ulkoisestikin. Kalaa pitäisi nyt syödä enemmän, terveellistäkin se olisi. Jostain syystä meillä on lohen syöminen jäänyt (johtuiskohan se siitä että Lidl nosti kilohintaa lähes 50% kerralla).

- ne päivät kun on kiirettä, ruokailut jää tosi vähiin, saatan syödä lounaan joskus 16-17 välillä ja siihen ei oikein enää toista lämmintä ateriaa mahdu. Näinä päivinä on suurin riski illalla hiilarimättöön (mulla esimerkiksi näkkileipä) ja saatan jopa yöllä herätä ruoanhimoon. Tämä on vaan tosi vaikea yhtälö, joskus ei vaan ole sitä hetkeä istahtaa alas ja syödä (ellen pakkaa eväitä ja syö autossa ratin takana). Silti en päivääkään vaihtaisi pois, korkeintaan palkkaisin jonkun tekemään mulle ruoat valmiiksi:)

- ruoan syöttäminen laskuriin ja sen jälkeen pohtiminen, että mitä sitä vielä saisi syödä illalla... Ehdoton nou nou! Mä syön mitä syön ja kirjaan ne ylös. Kalorit asettuu 1500-1900 välille nyt ja aika hyvä perstuntuma mulla on jo siihen lautasen koostamiseen. Siinä on ne rehut ja sitten se liha/kana/kala. Joskus laitan riisiä tai perunaa 50 grammaa ihan maun vuoksi eli pari rkl. Vihanneksia mulla on joka lautasella 250-400 grammaa.

- On välillä tosi työlästä kirjata noita juttuja. Tänään otin tyttären katkarapupatongista haukun tai kaks ja piti arvioida sitten se.... Ensiks selvität mitä patonki painaa, sitten jaat sen vaikka viiteen osaan jne. Mutta haluan nyt kirjausta kaiken ylös niin saan matskua analysoimista varten kun taas ehdin.

- Tuo säästöliekkiasia. Olen ajatellut nyt näin, että olen parilla tosi radikaalilla (Historiaa löytyy täältä) dieetillä ilmeisesti rikkonut kroppani jo nuoruusvuosina ja ikuisesti jatkunut painonhallinta on sitten tietyllä tavalla pitänyt kroppaa "säästöliekillä" koko ajan. Ja kuten asiaan kuuluu, lihonut pikkuhiljaa. Sikäli olen onnekas, etten ole edelleenkään lihavimmillani (läheltä kyllä liippaa) eli olen onnistunut pysymään kaksinumeroisissa vaikka niissä olenkin heitellyt. Jostain syystä raskausaikana noudattamani tiukka dieetti (oliko se karppausta vai mitä olikaan) toimi erinomaisesti eli kahden raskauden aikana ei kiloja kertynyt. Mutta se sama dieetti taas imetysaikana ei ole toiminut. Olen myös ollut superdieetillä ja muistan kun muiden tulokset oli jotain lähemmäs kymmentä kiloa niin mulla lopputulos tais olla 5 kiloa. Toisaalta meidän ryhmästä mä olin ainoa joka ei lihonut niitä samantien takasin. Mutta nämä kaikki kikkailut on mielestäni aiheuttaneet sen, että perusenergiankulutus on matala. Laskin eilen perusenergiankulutustani (laskuri täällä) ja satunnaisesti aktiivisellakin kulutuksella sen pitäisi olla rapiat 2500 kcal. Ja eihän se nyt todellakaan ole eli kroppa pitää tiukasti kiinni.

- Nämä sairaudet. Kilpirauhasen vajaatoimintaa on epäilty ja seurattu, mutta kun ne arvot on aina ihan rajoilla suomen viitearvojen kanssa (esimerkiks Ruotsissa mulla olis jo lääkitys) ja pcos todettu. Molemmat on hormonitoimintaan liittyviä sairauksia ja hormonitoimintaan se säästöliekkikin liittyy.

Hirveän monimutkainen asiahan tämä on enkä haluaisi käyttää aikaani näiden asioiden pohtimiseen. Kun vaan riittäisi, että kirjaa ylös ja pikkuhiljaa paino tippuu. Ehkä se nyt pikkuhiljaa tippuu, jos ruokavalion uusiminen, liikunta ja ruokien kirjaaminen nyt saisi yhteisvaikutuksena jotain aikaiseksi. Ainakin tänään aamulla välipunnitus näytti viidennen kilon lähestymistä kokonaispudotuksessa. Mä teen nyt niin monta asiaa eri tavalla kuin silloin 2012 aloittaessani tämän blogin tai esimerkiksi 1995 kun laihdutin kitukaloreilla olen ja juoksemalla 30 kiloa.

Olen saanut nyt hyviä kommentteja viime aikoina kiitos niistä. Paljon ajateltavaa ja toisaalta sitäkin, että jättäis ajattelemisen vähemmälle. Tänään kävin hölköttelemässä puolen tunnin lenkin lasten fillaroidessa (oli muuten mukavaa) ja eilen oli yh-vuorokausi joka vietettiin uimahallissa/kauppakeskuksessa/kummelia katsoessa kotona. Päivä ja ilta meni todella levollisesti ja jaksoin jopa siivota, tämmöistä ei tapahdu normaalisti kun mies on kotona. Yöllä heräsin ja säikähdin kun toinenkin tytär tuli kainaloon. Joskus ajattelen, että mieluummin nukkuisin lapset kainalossa kuin kuorsaava mies vieressä (kuorsaa niin, että kun vauva herättää niin en enää kuorsaukseltakaan saa unta). Mutta kaikelle on aikansa, kohta ei ole enää vauvaa kainalossa ja voin ruveta käyttämään korvatulppia kuten anoppini.

Mutta tuohon otsikkoon vielä palatakseni

Muistan silloin 2012 kun otin ensimmäisen PT:n tekemän ruokavalion ja hän silloin sanoi, että ruoka on vain polttoainetta. Onko se? Tietysti kilpaurheilijan näkökulmasta ruoka on myös polttoainetta, eli sitä pitää saada jotta jaksaa treenata. Entäs tämmöiselle tavalliselle pulliaiselle? Jos ajatellaan, että se on polttoainetta, niin silloinhan sillä laadulla on tosi tärkeä merkitys (et voi tankata dieseliä jos on autossa bensakone ja jotkut edelleen vierastaa biopolttoaineitakin). Eli se mitä syöt, milloin syöt ja miten syöt.

Viime aikoina on paljon ollut puhetta "korvaavista herkuista". Jossain luin keskustelun lehtikaalisipseistä. Eivät ole sipsejä ja niillä yritetään korvata jotain herkkua, niin että kuitenkin olisi terveellisempi vaihtoehto. Yritetäänkö siinä vaan huijata itseä? Mitäköhän aivojen mielihyväkeskus siitä sanoo? Miksi tämmöistä ylipäätänsä tehdään? Eiks herkut vois syödä herkkuina ja vihannekset vihanneksina?

Entäs se stressinäkökulma. Polttoaineen laatua pitää koko ajan seurata ja myös kulutusta tottakai (tai meillä ainakin lasketaan kilometrikulutus aina kun käydään tankkaamassa). Nouseeko stressihormonin määrä? Mitäs jos treeni ei vaan onnistu vaikka kuinka virittää ruokavaliota? Missä menee se virittäminen raja? Moni on tutustunut karppaukseen ja siellä puhutaan rasvapoltosta, jotenkin niin että elimistö siirtyy rasvapolttoiseksi kun ei saa hiilihydraatteja enää ollenkaan (nehän korvataan rasvalla, protskun määrä pysyy vakiona). Onko karppaus jo äärimmilleen virittämistä. Onnistutaanko rasvan hillittömällä määrällä jotenkin saamaan kroppa toimimaan? Aivothan tarvitsee rasvaa:-)

Mulla on jotenkin itsellä se ajatus, että se "normaali" ruokavalio johon olen koko tämän blogin ajan pyrkinyt (välillä hukassakin ollen) on semmoinen, mitä voin noudattaa koko loppuikäni ja siksi se ei ole karppaus. Osan päätöksistä ovat tehneet muut kuin minä, kuten ärtynyt suolistoni vuosi sitten ja osan minä ihan itse. Siihen kuuluu myös ruoka nautintonakin ja jopa ihan arkiruokakin voi olla nautintoa vaikka sieltä ne pastat ja patongit puuttuisikin. Loppujen lopuksi, kun perusarkiruoka on sitä helppoa ja nopeaa (kiitos lapset!) ja laadukkaista raaka-aineista tehtyä, sillä pärjää tosi pitkälle. Silloin ei tarvitse stressata eikä laskea. Lautasympyrä on aika hyvä malli. Rasvaa ja mausteita lisäämällä saa melkein minkä tahansa ruoan hyväksi, joten en välttele rasvaa vaan sokeria.

Toi säästöliekkiasia oli tietyllä tavalla shokkihoitoa, mutta asiaan kun tutustuin vähän enemmän, tajusin että taidan olla oikealla suunnalla sen selättämisessä. Tai ainakin toivon niin. Aion jatkaa nyt kuitenkin asiaan perehtymistä ja odotan, että Patrik Borg aka pöperöproffa kommentoisi tuota tutkimusta jotenkin. On jo aikakin, että alan ihmiset ottaisivat kantaa ja auttaisivat meitä paksukaisia pääsemään urakassamme eteenpäin.

Tämmöisiä ajatuksia viikonlopun ratoksi! Nyt pitää aivot suunnata kohti oikeita asioita eli opintoja!

 

torstai 12. toukokuuta 2016

Voiko säästöliekistä päästä eroon? Koskaan?

Terkut 45 minuutin kahvakuulan jälkeen. Se siitä. Ja tuo otsikko.

Luin tänään kirjoituksen siitä, miten "suurin pudottaja" ohjelmaan osallistuneiden kroppa on mennyt säästöliekille ja edelleen 6 vuotta myöhemmin on samassa tilassa. Luonnollisesti laihtuneet lihovat lähes alkupainoonsa. Tutkimus oli tehty Amerikassa aikanaan osallistuneilla ja se juttu löytyy täältä.

Mietin kovasti, onko tämä minunkin loppuelämäni tie? Olen vetänyt nyt taas pari kk 1500-2000 dieetillä ja tulokset kyllä on aika surkean vähäiset. Onko mun kroppani aineenvaihdunta hidastunut pysyvästi ja voiko asialle edes tehdä mitään. Jos jatkaa kitudieetillä, niin paheneeko tilanne vaan entisestään koska iänkin myötä se aineenvaihdunta hidastuu. Onko olemassa mitään keinoa, että voisin laihtua ja pysyä painossa muuta kun syödä max 1500 kcal.

Onneksi tuon kirjoituksen kommenttilootassa oli jotain apua. Kun lihavuus on nykyään melkein epidemia, niin olisi tärkeä että asiaa tutkittaisiin elimistöä koko metabolian näkökulmasta. Muistan hyvin sen käynnin sisätautilääkärillä viitisen vuotta sitten kun poistuin itkien lääkärin väittäessä kivenkovaan että syön vain liikaa (olin jo silloin pitänyt ruokapäiväkirjaa ja ollut dieetillä pitkään) ja että mitään muuta vikaa minussa ei ole. Pahoin pelkään, että minä en ehdi enää apua tähän saada, ehkä seuraava sukupolvi sitten. Muutama harva aiheeseen perehtynyt lääkäri ja ravitsemusterapeutti on, niille pitkät jonot ja kalliit taksat. Nice.

Ja onhan se laihtuminen fyysisen homman lisäksi myös iso psyykkinen juttu. Stressi, unenpuute, masennus, hormonit (meillä naisilla), ikä...niin monta vaikuttavaa tekijää.

Siitä olen nyt entistäkin varmempi, että mitään shokkilaihdutuskuureja ei pidä tehdä eikä ne mulla enää toimialaan, varmaan vaan pahentaisi tilannetta. Mutta eletään elämää painosta huolimatta<3 mulla ainakin nämä kolme rakasta on täysi syy elää terveellisesti!

 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Proteiinia





Joo, ei ole helppoa tämäkään ei. Aikaisemmin kirjoitin, että päässäni pyörii miljoona bloggausajatusta ja lopulta tömäytän kuvaan laitilan munanvalkuaispurkin. Satuin käymään lidlin sijasta Prismassa ja sieltä kauramaitojen lisäksi tarttui tosiaan tämmöinen. Kun mun pitäisi sitä proteiinia saada menemään enemmän eikä mieli anna myöten syödä lihaa yhtään nykyistä enempää ja kun en niitä maitotuotteitakaan. Että plaah vaan! No tein lätyn johon laitoin 2 munan sijaan vain yhden ja 100gr munanvalkuaista + ne kaurahiutaleet. Yllättävän hyvä ja muhkea lätystä tuli! Saattaa olla, että ostan joskus toistekin tämän purkin. Aika hintavaksi se käy kyllä jos tuosta saa tehtyä tyyliin 3 munakasta.

Mitä mämolen muuta tehnyt. No aurinkotervehdyksiä tottakai. Eilen lapset heitti talviturkin (kaikki kolme) kun menimme sinne aurinkoiseen Naantaliin sitten ilman lasten isää. Retki oli tietysti raskas ja silti ihana. Mieli kyllä maassa, tätäkö tämä on koko loppuelämän. Yksinkö mä lasten kanssa teen kaikki ne jutut mitä yleensä perheet tekee keskenään. Ollaanko me edes perhe? Tärkeää työtä mieskin tekee vasaraa naputellessa mutta enkö minäkin tee? Eikös perheen pitäisi olla yhtenäinen ja samaan suuntaan puhaltava? Tänään sain onneksi kunnalta lapsille hoitajan pariksi tunniksi ja pääsin uimaan! Vedin kilometrin ja notkuin terapia-altaassa toisen! Olen nyt muutaman kerran saanut sieltä apua, sillä mistään muualta en sitä saa ja miehen pitkien työpäivien, harrastusten ja raksahommien vuoksi olen nyt kyllä totaalisen yksin ja väsähtänyt. Tuleva syksykin osoittautui isoksi haasteeksi. Mun oli/on tarkoitus opiskella ja nyt selvisi että lasten isällä tulee olemaan paljon työmatkoja. Mulla ei ole hajuakaan miten tästä selvitään. Jos ero tulisi niin lapset voisi olla joka toisen viikon isällään ja saisin opiskeltua, menisi paljon helpommin! 
Nyt lopetan valituksen kuitenkin tähän, täytyy kerätä voimia ja yrittää keskittyä positiiviseen!

Siis se eilinen reissu oli ihana! Ja tänään istutettiin keskimmäisen kanssa meidän kasvulavalle porkkanan ja pavun siemeniä sekä sisällä idätetyt kurpitsat. Ehkä ei ole tullut blogattua kun on niin paljon muutakin. Koko talven saamattomuuden jälkeen aloitin yhden kirjankin lukemisen (vauvaa nukuttaessa).

Ai niin se dieetti! On pysytty ruodussa tavallaan, kalorit siis ok mutta nämä viimeiset kiirepäivät on johtanut siihen etten ole muistanut syödä juuri ollenkaan (ja ahminut sitten illalla...hiilareita). Yks välipunnitus näytti jo laskevia lukemia, mutta hiilariturvotukset tuli sitten. Otan nyt uuden punnituksen loppuviikosta. Sain hellepäivinä onneks kivat rusketukset, tumma läskihän näyttää vaaleaa paremmalta. Niin ja flunssa on podettu eli lenkille mars Iiris! 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivä!

Valkovuokothan on perinteisesti äitienpäivän kukka! Ihana asua alueella, jossa lapset saa kerättyä vuokkokimpun ihan omasta pihasta! Mun rakkaat lapset, toinen teki lahjaksi basilikaistutuksen ja toinen leikkipeilin sekä ihanan koristellun tulitikkurasian. Ja nämä ihanat kukkaset! Ja mikä sää!

Tänään oli tarkoitus lähteä Naantaliin koko perheen kanssa, olin jo meikannut ja pukenutkin, mutta usean muistuttaminen jälkeen edelleen mies on hommissa ulkona ja lapset juoksentelivat pitkin kyliä juhlavaatteet päällä. Tuli paha mieli, pesin meikit ja vaihdoin kotivaatteet ja nyt lapsille ruokaa. Sitä valmistellessa pieni postaus. Myöhemmin on tarkoitus mennä appivanhemmilla kakkukahveille!

Facebookia lukiessa täyttyy seinä ihanista kuvista ja postauksista siitä, miten ihana äitienpäivä on ja miten koko perhe muistaa äitiä! Minä joka vuosi lataan odotuksia äitienpäivään ja oikeastaan joka vuosi se päättyy itkuun. Ihan itse aiheutettua siis, myönnän sen. Jos sitä kokee, ettei oikein kukaan arvosta sitä omaa roolia arkenakaan, niin miksi ladata odotuksia äitienpäiväksikään? Kliseitä kyllä, mutta isänpäivänä on aina vähintään kortti ja kakku, meille sen päivän juhliminen on tärkeää ja haluan opettaa lapsia juhlistamaan näitä perinteisiä päiviä. Meidän baby hajotti mun vanhan rannekellon, joten taidan lohdutuspalkinnoksi ostaa itselleni uuden.

Nappasin kuitenkin pari asukuvaa siinä lähtöä odotellessa.

Iiris kesäpäivettyneenä ja meikattuna! Ehkä näkee kuvistakin, olen pikkuhiljaa perehtynyt kulmakarvoihin! Olen vähän kyllästynyt mun harventuneisiin ja sinnetänne sojottaviin kulmakarvoihin joten geelillä ja värikynällä nyt niitä käsittelen! Kulmakarvat on myös eri paria ja pituisia. Nyppiminen on kova homma ja olenkin pohtinut, voiko laserilla poistaa noita irtokarvoja. Ja turhamaisuuttani olen myös miettinyt, voisiko noita tyngäksi jääviä kulmia tuolta reunalta vähän jatkaa kestopigmentoinnilla. Ei siihen tarttis kun ehkä puoli cm ja helpottaisi mun päivärutiineja. Mutta nämä on vaan ajatuksia. Siihen asti kärsivällisesti vaan värittelen.
 

Tässä oli mun juhlacostyymi! Paita on Marimakkoa ja hame on Silverjungle eli kotimainen, hameessa on ihana frilla taskuissa! Ostin tuon hameen kotikutsuilta ja pitkään emmin, sopiiko mun vartalolle tommoinen kapea (nuorempana kun oli vyötärö, pidin aina levenevää) malli, mutta kroppa on muuttunut vuosien varrella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja se frilla!

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille! Nauttikaa ihanista ilmoista!

 

 

 

 

lauantai 7. toukokuuta 2016

Salilla

Uskaltauduin salille nyt. Likan tanssitunti jne. Jonkunlainen yksijakoinen treeni ja penkkipunnerrusta 40/45 kilolla sarjaa. Siitä sitten eteenpäin. Hiki tuli vaikka meni vain nelisenkymmentä minuuttia. Jalat olikin toissapäiväisestä kahvakuulaamisesta vähän kipeät joten ne jäi nyt treenaamatta.

Olo on ihan fine eli josko tämä flunssa nyt hellittäisi. Pienimmästä prinsessasta ei ole hellittänyt ja on käyty jo pari kertaa korvatarkastuksessa. Mitään vaan ei sieltä korvista löytynyt.

Mun piti tehdä teille videopostaus mun uusimmasta rakkaasta, eli höyrypesurista. Mutta siitä hajosi juuri varsi ja taisin ehkä viidettä kertaa käyttää sitä. Tämä ei ollut kylläkään se ostos-tv:n malli vaan joku ihan muu. Eikä voi valittaakaan kun myyjää ei ole enää olemassakaan. Mutta siis nyt, kun meillä on laattaa koko iso keittiö-olkkari-eteinen alue, niin höyrypesuri on ihan paras! Ei yhtään ylimääräisiä kemikaaleja tähän huusholliin ja puhdasta tulee, jopa helpommin (ja nopeammin) mitä mopilla.

Tuosta salista, nyt tuntui jotenkin miellyttävämmltä mennä kun tiesin ettei ole pakko. Tai niin, ettei ole se keskiviikko, perjantai tai lauantai kun mun pitäisi suorittaa joku osa mun kolmijakoisesta ohjelmasta, ihan varmasti palaan salin pariin taas joskus säännöllisesti, mutta ei nyt.

Aamulla joogasin, kuten eilen ja toissapävänä. Jos en muuta ehdi, niin 5 aurinkotervehdystä ja kroppa on hereillä. Sen ihan tuntee kirjaimellisesti kun lihakset lämpenee ja venyy, suosittelen kyllä lämpimästi.

Lounaani kuvassa eli vihanneksia ja pari pihviä, ripaus aiolia päälle. Lapsille lupasin leipoa vielä suklaakeksejä kun auttoivat niin reippaasti siivoamisessa. Kesä on muuten tullut, rakkaat vanhat naapurimme jotka viettävät talven Espanjassa, ovat tulleet Suomeen. Aina kun heillä käy, iskee ikävä vanhaan kotiin. Joskus kirjoitan postauksen tästä uudesta kodistamme. On monenlaisia mietteitä.

Aurinkoa!

 

torstai 5. toukokuuta 2016

Edes vähän jotain

Tänään oli siitä ihana päivä, että sain tehdä mun lempijuttuja! Aamulla ennen muita nousin ylös ja joogasin reilu puoli tuntia. Eka aurinkotervehdys- ja toinenkin- tuntui niin vaikealta mutta kun kroppa ja lihakset lämpeni, niin se tuntui ihanalta! Tein varmaan 5-6 niitä. Toisena liikesarjana tein jaloilla soturi+kolmio+sankari asanat (sorry en löydä oikein parempia termejä). Ja jotain venyttelyjä, mukavasti lihakset lämpenee.

Sitten lähdettiin lasten kanssa Turkuun Seikkailupuistoon, jossa seurakunnan kevätjuhla, livemusiikkia ja hauskanpitoa. Kotiin tultuani (ei tietenkään ollut ruoka valmiina) 2/3 maksusta sammui sänkyyn ja mä laitoin ruoan uuniin jota odotellessa nappasin sitten kahvakuulan käteen.

Tarkoitus oli aluksi vaan kokeilla, miten pitkälle hengitys antaa myöten. Ja antoihan se, tein mukavan treenin yhteensä 45 minuuttia. Kiertoharjoitteluna 20,15 ja 10 toistolla etuheilautukset, kyykyt, pystypunnerrukset, askelkyykyt, punerrukset, jalan taakseheilautukset ja kulmasoudut eli aika peruskauraa. Kolmen kierroksen jälkeen selkä ja vatsoja lattialla ja pari mukavan tuntuista venytystä.

Tämä kuva voi naurattaa ja oikeasti venytys tuntui paljon paremmalta ja mä notkeammalta, miltä tässä näyttää. Kyseessähän on yks Joogaliike jota mä en saa kädet yhdessä edes yritettyä. En tiedä onko rintalihakset jumissa vai vaan liikaa läskiä selässä.

Olen jotenkin taas niin ylpeä itsestäni. Vaikka vasta muutama viikko mennyt salikortin irtisanomisesta ja olen sairastellut, niin ihan kuin viimeisestä treenistä olis ikuisuus (kai se jo kertoo, että liikunta oikeasti on osana mun elämää...?). Nyt täytyy löytää jostain paikka noille trx-välineille, saa paljon lisäliikkeitä.

Ja lasten kanssa oli niin mukavaa. Aina kun niille järjestää jotain, lähteminen on yhtä tuskaa ja varsinkin esikoinen ei vaan halua lähteä. Sitten perillä ollaankin innoissaan ja on ihan huippua! Meillä oli eväät ja mulla kahvia termarissa, tapahtumassa oli myös ruokatarjoilu ja tuttuja kerhotätejä ja löysinpä itsellekin seuraksi yhden tutun. Kotimatkalla haettiin hesestä pirtelöt! Bändi oli tosi hauska ja lapset läträs vedessä itsensä läpimäriksi. Kotiin lähdettiin vasta kun oli pakko (alkoi väsymysharmitus). Olisi kyllä vielä mukavampaa kun koko perheellä tekisimme näitä reissuja, mutta hyvä kyllä näinkin. Hyvä mieli koko päivästä!

Kaloreitakin tuli 1500 josta proteiinia 62 grammaa eli vähän alakanttiin, mutta ei pahasti! Näitä päiviä lisää- ainakin uni tulee takuuvarmasti!

 

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Siitepölyt ja jaksaminen

Mulla pyörii päässä koko ajan aiheita, joista pitäisi blogata ja yhden aloituksenkin tein. Nyt on vaan ollut jotenkin sairastelun vuoksi jaksaminen ihan nollissa ja jotenkin tosi kiireistä. Olen myös pyhittänyt aikaa lapsille.
Viimeks tänään keskimmäisen puistossa oli aamupäivällä äitienpäiväesitys, jonka jälkeen kiireessä hoidin laskuasioita ja haettuani tytön puistosta syötin hänet  ja lähdettiin samantien pyörällä rantapuistoon. Meidän likka jaksoi pienellä 12 tuuman pyörällä polkea 6 km josta iso osa oli mäkistä. Ja itsekin jaksoin vetää tuota kärryä astmapiipun voimalla. Niin. Se astmapiippu! Mullahan alkoi se flunssa reilut 2 viikkoa sitten ja pikkuhiljaa alkaa yskä olemaan ohitse ja kai tuo poskiontelontulehduskin tiuhalla nenäkannun käytöllä paranee. Oon ollut silti todella voipunut. Joudun käyttämään astmalääkettä nyt tupla-annoksella ja käytän myös erikseen avaavaa lääkettä päivittäin, mikä on todella harvinaista. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, onko flunssan jälkimaininkeja vai vaivaako siitepölyt 6 vuoden tauon jälkeen. Meillä ei paikallisessa tk:ssa ole minkäänlaista astmahoitajaa tai astmasta tietävää lääkäriä ja aikoinaan avun sainkin sairaanhoitopiirin astmapolilta. Eli en oikein edes tiedä, mihin pitäisi mennä. Reseptit toki olen uusituttanut terkkarissa, mutta sen enempää en ole apua saanut.

Täytyy kuitenkin varata aika poskionteloiden katsomiseen, sillä jos siellä on tulehdus niin väsyttäähän sekin.

Tästä epämääräisestä voinnista johtuen olen iltaisin niin väsynyt, etten edes ole jaksanut ajatella bloggaamista. Ruokailut on menneet ihan ok, vapun jälkeen vaaka näytti +2kg joten jätin sen tuloksen merkkaamatta. Katsotaan ens maanantaina uus tulos. Liikuntaakaan en ole jaksanut paria joogaa ja peruspyöräilyä lukuunottamatta. Ja tottakai tämä väsymys vie mielenkin maahan. Onneksi on aivan upeat sääs ja aion nyt hankkia kesän ensimmäisen rusketuksen! Ja on me vähän pihahommia saatu tehtyä. Pääasiassa tekis mieli kuitenkin vain levätä ja maata. Taidankin laittaa riippumaton:)
Mun rakas!