Pages

lauantai 28. helmikuuta 2015

sisustushommia ja etukäteishankintoja uuteen kotiin:)

Oikeastaan ihana suunnitella uuden kodin juttuja ihan pinnoista sisustukseen. Tänään huomasin ilokseni Hobby Hallin "hobbaloissa" tutun merkkisiä kodin pienkoneita.

Useampi vuosi sitten ostin Stockalta pitkään haaveilemani kahvinkeittimen, DeLonghi merkkisen. Olen ollut tosi tyytyväinen keittimeen ja itse asiassa tähän väritykseen (helmenvalkoinen). Ilokseni nyt huomasin, että samaa sarjaa löytyy myös vedenkeitin ja leivänpaahdin ja vieläpä pienessä alennuksessa HH:ssa.

Nyt saan vihdoin uuteen kotiin tärkeimmät laitteet samaa sarjaa jee:)

Mukaan tarttui myös Aarikan pässi-sarjan purkit. Kyllähän jokainen nainen nyt tarvitsee muutaman purkin keittiöön:) Jostain pitäisi löytää vielä yksi musta pässi näiden seuraksi!

Jokunen teistä on huomannut, että pidän keittiön pöydällä keltaista pallokuvioista vahakangasliinaa. Ostin sen Etolasta aikanaan etola-hintaan (eli ei paljon mitään) suojaamaan uutta ruokapöytää, mutta myös väriläiskäksi keittiöön. Yritin nyt etsiä uutta liinaa, kun tuo keltainen alkaa vetämään viimeisiään, mutta eipä ihan heti tuommoista löydykään - ei edes nettikaupoista paitsi johonkin ihan älyttömään hintaan. Ebaysta sitten löytyi, kymmenellä eurolla sain vahakangasliinan just sopivan meidän pöytään briteistä. Sitäkin odottelen postiin saapuvaksi:) Ebay muutenkin on paikka, josta kannattaa katsoa aina ensin.

Lähinnä olen tilannut jotain huiveja sun muuta, mutta nyt täytyy perehtyä enemmän noihin sisustusjuttuihinkin:)

Ja Marimekolla on vielä tänään tarjous, jossa 100 euron astiaostoksista saa 20 euroa takaisin, joten lähden nyt sitten lapsikatraan kanssa hakemaan niitä Oiva-kulhoja joista olen haaveillut jo tosi pitkään:) En varmaan raaski vielä ostaa isoa salaattikulhoa, mutta edes ne pienet. Ikean kulhoista enää yksi jäljellä, joten hyvä tekosyy:)

Ja ne lastenhuoneen tapetit....

 

 

torstai 26. helmikuuta 2015

Alkuviikon treeneistä

Eilen tanssahtelin kotona youtuben tahtiin.

 

Ja tänään pyörittelin kahvakuulaa tämän ison mahani kanssa:)

Varmaan peräkärryn kanssa pyöräilykin voidaan laskea jo urheiluksi rv 38+3 (ainakin hiki siinä tuli) ja tosi tukalaahan se on, ettei sitä varttia pidempää vois edes polkea.

Anyway, puolen tunnin kahvakuulatreeni

20 toiston kierroksia

3 kierrosta: etuheilautukset, leveät kyykyt, kulmasoudut per käsi ja punnerrukset)

2 kierrosta (pystypunnerrus per käsi, askelkyykky, rinnalleveto, hauiskääntö, ojentajapunnerrus pään yli)

Loppuun vähän varjonyrkkeilyä ja sivukyykkyä (joista saa kohtalaiset supparit auts!)

Tässä vielä hymyilytti kun esikoinen heilui kännykkäkameran kanssa ja kuten näette, sitä kuulaa voi roikottaa mahan alla jos on tarpeeks pitkät kädet:D
Tämä tuntuu jo niin vaatimattomalta, puoli onnetonta tuntia. Mutta kyllä näillä raskausviikoilla sekin on kuitenkin huippuhyvä saavutus ja en vaan pysty enempään. Vaikka lapsilta sais revittyä aikaa, niin kyllä nuo supistelut ja muutenkin oudot tuntemukset, rajoittaa.
Perjantaille sopivasti lisää jumppaa (zumba?), tämmönen puolituntinen riittää mulle hyvin 278 kcal paloi kuitenkin:)

Ainakin tuli hiki! Kiitos YouTube ja te ihanat jumppaohjaajat, jotka olette ladanneet noita videoita sinne!

 

 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Keltaista ja pinkkiä kuulumisia siis!

Tulin juuri Tyksistä viimeiseltä kontrollikäynniltä. Oli pientä aavistusta ilmassa, että ehkä synnytys käynnistettäisiin mutta en saanut armoa. En, en. Käynnistyspäivä olisi sitten 9.3 jos ei aikaisemmin synny. Tällä kertaa sain kyllä noottia sokeriarvoistani, paastoarvoista aika moni oli rajalla tai koholla.

Pakko se on katsoa peiliin ja myöntää, että alan olla aika uupunut jo tähän. 4-5 kuukautta vedetty tosi tiukkaa dieettiä ja nyt loppuraskaudesta leivänhimot on olleet ihan mahdottomat. Muutenkin ihan_koko_ajan on hirveä nälkä ja jano, enkä ymmärrä mistä se nyt yhtäkkiä johtuu. Ja vaikka joka ilta päätän, että huomenna jatkuu tiukka dieetti, niin sitten kuitenkin aamulla joku leivänhimo iskee. Aikaisemmat aamupalat kuten munakkaat ei tahdo maistua millään. Jos olisin laihiksella, tätä varmaan kutsuttaisiin repsahdukseksi tai sokerinhimoksi.

Nyt on ihan ihan pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja repiä vielä ensi viikko tosi vhh-ruokavaliolla, koska sillä on vaikutusta syntyvän vauvan insuliinintuotantoon.

Kuvassa mun kynnet. Ostin Isadoran viime keväänä lanseeraamaa "geelilakkaa", joka ei siis ole uv-kovetteista vaan kuivuu ihan päivänvalossa. Kuivumisaika 3 minuuttia ja kesto hyvänä jopa viikon. Viime viikolla ostin ensimmäisen lakan ja nyt kävin Kicks'ssä ostamassa toisen purkin pinkimpää. On paljon mukavampaa kun lakat pysyy pidempään, varsinkin kun vauvan pyllypesut alkaa eikä ole aikaa huolehtia kynsistä. Sitäpaitsi tämä lakka tukee kynsien kasvua (mulla tuppaa lohkeilemaan kynnet tosi nopeasti).

Sain vihdoin tämän tyttären neuletakin valmiiksi. Tämä oli mun kevään projekti pojan villapaidan jälkeen. Langat oli tosi kalliit, mutta kyllä taitaa takki olla sen arvoinen. Puhdas merinovilla on niin ihana iholla:)

Joo, ja kyllä oli kamalan iso työ, varsinkin kirjoneuleen neulominen nurinpäin on ihan mahdottoman hidasta. Ja takista tuli varmaan pari numeroa liian iso, mutta onneks hihat voi kääriä. Napit tästä vielä puuttuu eli ne täytyis käydä valitsemassa. Toivottavasti neiti tykkää:)

Jäljellä on vielä tyttärelle kauluri tämän takin jämälangoista ja pipo. Ehdinköhän saamaan valmiiksi ennen synnytystä?:)

Tässä vielä toinen kuva tuosta kuviosta:)

Neulomisen ohessa zumbasin eilen melkein tunnin kotosalla. Tuntui jo siinä heiluessa, että vauva valahti alaspäin mutta lääkärin mukaan ei ole edelleenkään laskeutunut. 45 minuuttia ja paloi joku nelisensataa kaloria eli ei se nyt ihan normaali zumban kalorinkulutus ollut. Mutta hyvä pieni hiki ja hengästyminen riittää sekin mulle.
Kahvakuulaa ja lihaskuntoa vielä tälle viikolle tehtävänä. Olen myös taas uskaltautunut pyörän päälle, eli kuljetan lapset hoitoon fillarilla ja peräkärryllä. Kyllä siinäkin polkemisessa hengästyy ja saa vähän raitista happea:)
Ihan viimeisiä kyllä nyt viedään! Tsempatkaa mua nyt, että pysyn ruokavaliossa! Onneks ei ole enää viime viikon kaltaisia menoja, josko kotosalla jaksais paremmin.

 

 

tiistai 24. helmikuuta 2015

Uusi koti, suunnitelmia ja ajatuksia

Tässäpä nyt ei-mittakaavassa oleva pohjakuva:)
Takapiha ns. kuvan yläpuolelle ja etupiha alapuolelle..
Viime viikko oli kyllä melkoista menoa. Muksut lähti torstaina aamulla anopin ja appiukon mukaan mökille yöksi (pienempi ensimmäistä kertaa) ja meillä oli tiedossa, no joo, parisuhdeaikaa, mutta myös lukemattomia kilometrejä rautakaupoissa. Päästiin me sentäs leffaan ja syömäänkin:)

Torstaina Bauhaus, Bauhausista K-rautaan. Tarkoitus oli käydä katselemassa vähän kaikkea.
Nyt rakennetaan lattiaa ja siinä yhteydessä koko taloon vesikiertoinen lattialämmitys (JEE! ei seinäpattereita). Rautakaupoista etsittiin nyt ensisijaisesti lattiamateriaaleja. Keittiöön ja eteiseen laattaa ja muualle sitten parkettia tai laminaattia. Ja kyllähän sitä valikoimaa on...

Koukutuin Annan TooBigToBeMe-blogin asuntokuvista ja haluan samantyylisen lattialaatoituksen, mutta tietenkään ei ole varaa mihinkään luonnonkivilaattaan (joka on aika hankalaakin kun imee tahroja), vaan onneksi löytyi kyllä monenlaista samantyylistä. Koska 60-luvulla rakennetussa talossamme on matalat huoneet, täytyy lattiankin olla vaaleahko. Todennäköisesti parkettikin tulee koivua tai muuta vaaleaa matskua.

Katseltiin myös kaikenlaisia hanoja (jestas ne on kalliita!), lastenhuoneeseen tapetteja (Jimbo-tapetit Bauhausista) joista lapset sitten saa valita ja takkoja. Kaikkea ei ole tietenkään tarkoitus toteuttaa nyt heti, mutta koska lattiavalu tehdään tosi pian niin pitää olla esimerkiksi vesipisteiden ja takan paikka tiedossa joten on tässä monta tosi kiireellistä asiaa päätettävä.

Tämän vuoksi varatiinkin sitten aika perjantaiksi Ikeaan keittiösuunnitelijan vastaanotolle. Meillä on aika selkeä ajatus keittiökalusteiden ulkonäöstä (haluamme korkeakiiltoiset ovet ja todennäköisesti nekin kermanvärisenä), sekä kokemusta jo kahdesta keittiöremontista joten päädyttiin Ikeaan tällä kertaa miettimättä sen enempää. Siellä on muutenkin nyt hyvä keittiötarjous (ja vuosi korotonta maksuaikaa, kun meillähän on tämä oma vielä myymättä). Ja hyvä, että mentiin!

Kuolasin nimittäin liesituulettimista tätä kaikkein kalleinta mallia (599 eur), jossa on just tommosta pientä maalaisromanttisuutta, mutta samalla myös vähän "teollista" ja on 80 cm leveä, tarvitsemme normaalia leveämmän koska meille tulee sähkölieden lisäksi kaasu)

Mies hieman toppuutteli, että halvemmallakin pääsisi, mutta kun tämä sama löytyi tuolta poistomyymälän puolelta niin en suostunut päästämään paketista irti ennenkuin oltiin kassan toisella puolella:) Hinnaksi tuli 399 eli kyllä oli ihan mukava säästö - ja ihan tuuria.

Keittiön kanssa on ollut pari vaihtoehtoa, mitä ollaan pyöritelty päässä. Tämähän sinänsä on ihanteellista, että voidaan sijoittaa pisteet ihan vapaasti, mutta myös antaa vähän liikaa valinnanvaraa.

Takka tulee keittiön ja olohuoneen väliin (avokeittiö siitä nyt todennäköisesti tulee), mutta siinäkin on vielä paljon miettimistä, koska olen haaveillut leivinuunitakasta, joka painaa huomattavasti tavallista takkaa enemmän.Perustukset ei taida kantaa 3000 kilon takkaa:(

Tapaaminen Ikean keittiösuunnittelijan kanssa perjantaina oli kyllä antoisa. Toki tunnin aika loppui kesken (ja mun oli pakko hakea lapset sieltä lapsiparkista), mutta saimme käytyä kaiken oleellisen läpi.
  • Kaapit kermanväriset korkeakiiltoiset
  • Vetimet
  • Työtaso tammipuusta
  • Integroitava astianpesukone
  • Liesituuletin, induktio ja kaasuliedet
  • Jääkaapit ja pakastimet (ostamme ne varmaan muualta, ei integroitavat)
  • Integroitava uuni ja mikro

    Ja kun sitten oikein innostuin, niin avasin Ikean nettisivuilta sen niiden oman suunnitteluohjelman!

    Ei siitä varmaan haittaakaan ole, että itsekin vähän piirtelee niin näkee kunnolla ne vaihtoehdot.
    Keittiöhän on nyt aika isohko Mitat on siis n. 4.7 x 6.1 metriä. Toisaalta yksi seinä on kokonaan auki olkkariin päin ja yhtään kokonaista seinää ei ole.
Tässä siis ulkoseinälle päin

Ja tässä ulkoseinältä katsottuna

Keittiösuunnittelussa on tosi hankalaa saada sovitettua kaikki kolme tärkeää elementtiä (jääkaappi, vesipiste, uuni/liesi) lähelle toisiaan ja vielä mielellään tuossa järjestyksessä. Tässä mun piirrostuksessa ne ei ole ollenkaan hyvin. Kaappiin sijoitetun uunin vieressä on astianpesukone + astiakaapit ja jääkaapit/pakastimet on kokonaan keittiön toisella puolella. Ajattelin asian ehkä niin, että uunia käytetään meillä kuitenkin harvemmin kuin liettä joten muutama metri ei ole niin paha siinä. Jääkaappi ja liedet on samalla seinällä ja vesipiste siinä aika lähellä.

Tuo ulkoseinän vastakkainen seinä on siis avoin olkkariin päin ja vasemmassa nurkassa on takka. Haluaisin piirtää vielä toisen keittiön, jossa kaapit olisi L-muotoisesti niin että toinen sakara olisi tuossa avotilassa ikäänkuin saarekkeena ja silloin saataisiin ruokapöytä ikkunan/ulkoseinän ääreen. En vaan osaa päättää kumpi on kivempaa: tehdä ruokaa ja katsella ikkunasta ulos, vai saareke ja näkyvyys olohuoneeseen (olin ajatellut että saareke toimisi myös ikäänkuin "baaritiskinä" eli voisi aamiaiset ja semmoiset pienet syödä siinä).

Toki tuohon isoon tilaan mahtunee saareke molemmissa ratkaisuissa, mutten ole nyt yhtään varma.

Loppuun täytyy sanoa, että luojan kiitos on kevät! En olisi kyllä syksyllä jaksanut inspiroitua tähän asiaan ollenkaan. Nyt on voimia tähänkin hommaan ihan eri tavalla. Tietysti mun voimat on suunnittelussa ja lapsenhoidossa, muut hoitaa itse rakentamisen.


Vauva ei näytä mitään syntymisen merkkejä, mutta nyt kiiruhdan kyllä pakkaamaan sairaalakassin ja vauvalle oman kassin! Huomenna on taas radi-kontrolli ja mahdollista että jään käynnistykseen.








sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Miksi liikuntaa

Oikeus hyvään oloon- blogissa oli maanantaipostaus aiheesta, miksi liikkua.

http://oikeushyvaanoloon.blogspot.fi/2015/02/motivaatiomaanantai_23.html

Ajattelinpa kantaa korteni kekoon, miks juuri minä liikun ja miks vielä ihan loppuraskaudesta (nyt rv 38+1)

Asiahan ei suinkaan ole ihan yksinkertainen

  1. Terveys (sokeriarvoni ovat vuosien mittaan nousseet ja kilpirauhasarvojen kanssa vähän niin ja näin), eli mulla taitaa olla aika "sairaat" geenit loppujen lopuksi, taistelen liikunnan kanssa niitä vastaan. Tämä on ehdoton ykkönen!
  2. Hyvä olo. Liikunnan jälkeen tulee aina hyvä olo. Itse asiassa, kun on viimeiset 15-20 vuotta liikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti, niin ei sitä oikein osaa olla edes kunnolla ilman. Viime vuosina olen huomannut, että jos en pääse edes vähän kohottelemaan sykettä niin esimerkiksi unettomuus alkaa vaivata.
  3. Esimerkki lapsille. Ok, olkoonkin että olen paksu, niin haluan olla reipas ja liikunnallinen esimerkki lapsilleni. Geenit voi periytyä, mutta niin myös hyvät liikunta- ja ruokailutottumukset.
  4. Voima ja hyvä lihaksisto. Minusta on parempi olla paksu ja voimakas, kuin laiha ja voimaton. Eli pidän tavallaan terveyden yhtenä mittapuuna sitä, että jaksaa sekä kestävyysliikuntaa ja voimatreeniä. On mukavaa auttaa aviomiestä rakennushommissa, koska jaksaa kantaa vaikkapa painavia tavaroita kuin että aina pyytää jotakuta muuta apuun. Ja kun kiloja on enemmän kannettavana, niin tottakai ne vaatii enemmän voimaa lihaksilta jaksaa kantaa.
  5. Ulkonäkö. En voi kehuskella sillä, että olisin joku fitness-tyyppi mutta voin sanoa, että liikunnan myötä esimerkiksi mun ryhti on parantunut ihan älyttömästi. Aviomieskin on sen huomannut ja se on jo paljon. Hymyilen enemmän, kun voin hyvin!
  6. Suoritukset. En ole varsinaisesti kilpailuhenkinen, mutta tykkään kyllä asettaa itselleni haasteita. Työntää penkistä sen ja sen verran, juosta 5 km johonkin tiettyyn aikaan (tai nykykunnolla juosta ylipäätänsä). Haluaisin osallistua johonkin kilpailuunkin joskus, jonka jälkeen voisin haastaa itseäni siinäkin.

Miksi sinä liikut?

 

Ruokapäiväkirja tältä viikolta

Ajattelin kerätä tähän vähän teille ruokapäiväkirjaa, ja miksei itsellenikin. En mittaile grammoja enää, mutta jotakuinkin osaan arvioida määriä. Tämä viikko on ollut poikkeuksellinen siltä osin, että on ollut ihan hirveästi menoja joka päivä ja se näkyy vähän kyllä aterioissa... plus kyllä tietyltä osin turnausväsymys tämän raskausdiabeteksen kanssa. Seuraavan kerran vois pitää ruokapäiväkirjaa tuossa babyn syntymän jälkeen. Saa kommentoida!

Maanantai:

AP munakasletut 2 munaa, 1 dl rahkaa ja 0.5 dl kaurahiutaleita ja pari kuppia maitokahvia

Lounas: vihersalaatti jossa 1 keitetty kananmuna ja 1 viipaletta paistettua halloumia öljy-vinegrette salaatinkastike, piimää lasillinen

salin jälkeen 1 proteiinipatukka

päivällinen lämmin kanasalaatti + hieman currymajoneesia, sprite zero

Iltapala 1 siivu tummaa leipää kinkulla ja hieman leipäjuustoa, piimää lasillinen

Tiistai:

AP munakasletut, cappuchino (tämä latteäiti tekee itse erikoiskahvinsa)

Lounas nyhtäpossupanini (pieni) liikenteessä, vesi ja kahvi

Välipala 2 pientä veriappelsiinia

Päivällinen kukkakaalimuusi ja jauhelihakastike

Iltapala 1 siivu 100% ruispaahtista päällisineen
 
Keskiviikko:
Ap keitetty muna, 2 kuppia kahvia
Lounas paistettu seitifilee, paistetut pavut, pari siivua halloum-juustoa, kirsikkatomaatteja ja ruokajuoma vesi
Välipala 1 greippi, kahvi
Päivällinen+iltapala yhdistettynä 3 keitettyä nakkia, 1 siivu tummaa leipää, 1 minuuttileipä kinkulla ja juustolla sekä yks Skyr-rahka, vissy
 
Torstai
...oli hyvin poikkeuksellinen päivä mulle
Ap tonnikalaleipä ja cappuchino (kahvilassa)
Lounas kahvi ja Guestbar-proteiinipatukka liikenteessä
Päivällinen Hampurilaisateria Morrisons'ssa (sisältää siis valtavan vuohenjuustoharmpurilaisen, josta söin sämpylästä n. 1/4) lohkoperunoilla, salaatti, juoma 0.5l vesi
Napostelua illalla leffassa, muutama karkki ja suolapähkinöitä ehkä 1 dl
 
Perjantai
Ap smoothie (maitorahka, luonnonjugu, mehukeitto, protskujauhe), 2 kuppia kahvia
Välipala 2 ruisnäkkäriä päällisineen ja appelsiini, Skyr
Päivällinen uunilohi, keitetyt porkkanat, raastesalaatti (Ikea), kahvi, vesi
Iltapala 2 siivua ruisnäkkäriä, 1 dl kermarahkaa ja mustikoita, vissyä
Yöpala 1 ruisnäkkäri, 1 siivu 100% kauraleipää päällisineen (argh en saanut unta tämän mahani kanssa...)
...juu, tuli ostettua näkkäriä Lidlistä:)

Lauantai
Ap munakasletut
Lounas parsakaalia ja paistettua seitiä, hieman fetaa, greippi jälkiruoaksi
Välipala/päivällinen yksi Ikean tomaatti-juusto calzone(?) liikenteessä kun oltiin
Iltapala 1 viipale 100% ruis paahtista kinkun kanssa, Skyr, 2 porkkanaa
 
Sunnuntai
Ap 100% kauraleipä päällisineen (kinkku, juusto, kurkku) ja 2 keitettyä kananmunaa + iso muki sitruunateetä
Lounas Raxissa, pääasiassa salaatit ja muut lisukkeet, 1 pala pizzaa ja reippaasti sprite zeroa, ISO latte-kahvi jälkkäriksi

Välipala, greippi, 2 porkkanaa ja 1 näkkileipä

Iltapala/päivällinen pudding kipollinen

 

 

Kahvakuulaa lauantain ratoksi

Kaiken touhuamisen (lue rautakaupoissa juoksemisen josta tulossa postaus erikseen) päälle päätin kuitenkin edes vähän treenata. Tää viikko on ollut yhtä kävelyä ja kiirusta enkä ole maanantain jälkeen jaksanut treenata yhtään mitään. Oli aika siis ottaa kahvakuula kauniiseen käteen.
Ja hei, laardisulaa- blogissa on arvonta, menkääs ottamaan osaa. Arvonta on voimassa 2.3 saakka. http://laardisulaa.blogspot.fi/2015/02/arvonta.html
 
Aika huge tuo massukka jo on. Koko perhe jo odottaa vauvan syntymää. Erityisesti lapset juttelee babylle ihan jatkuvasti ja kokeilevat milloin peppua, milloin kantapäitä. Ja mulla ei ole edes sairaalakassia pakattua, apua! Uusi treenitoppi Lidlistä, ja tosiaan vatsakin siihen mahtui heh heh. Kuvat on siis ihan kamalan huonolaatuisia. Voi kun olisi aikaa ja osaamista ottaa parempia. Kännykkäkameralla ja huonosti valaistu tila niin lopputulos on näin huono!
Treeniksi tein taas kierroksia. Toistomäärät 10,9,8,7,6 ja viimeiseksi 15 toistoa + vähän käsipainoilla haukkareita ja ojentajia ja jalannostoja eli takareisiä siihen loppuun. Etuheilautukset, kyykyt, pystypunnerrus, askelkyykky, kulmasoudut, punerrukset - noin ne jotakuinkin meni. Rapiat 40 minsaa, kaloreita paloi jotakuinkin nelisensataa. Ja näytän näissä kuvissa joltain painonnostajalta, mistä tommoset ihmeelliset reisikummutkin on syntyneet?

Äh, onko vatsa jo vähän tiellä askelkyykyissä?:) Kyllä se siltä tuntui, mutta edelleenkään mitään kipuja ei tuntunut.

 

torstai 19. helmikuuta 2015

New hair day

Tänään pääsin pitkästä aikaa kampaajalle, lähes vuosi on tässä vierähtänyt kotivärjäyksen ja edellisen kampaajakokemuksen jälkimainingeissa (kun teki minusta ihan blondin ja kuivatti tukkani). Tukka oli toki kasvanut, vaan ihan kamalassa kunnossa. Korvista alaspäin melkein yhtä hamppua kaikista seerumeista, öljyistä ja hoitoaineista huolimatta. 

Nappasin Grouponilta diilin Salon Helisaan http://www. helisa.fi joka on avannut nyt liikkeen myös Turkuun. Näistä diileistähän ollaan montaa mieltä, mutta nyt kyllä osui ja upposi:) Kertoo aika paljon kun varasin samantien seuraavan ajan toukokuulle!

Kyseessä on virolaissyntyinen, todella mukava ja asiakaspalveluhenkinen kampaaja joka  teki työnsä hienosti (kts. kuvat). En saanut ihan mitä halusin, mutta koska asia minulle perusteltiin hyvin, niin olen tosi tyytyväinen uuteen lookiin:) parasta on kun kampaaja kuuntelee sua ja sen jälkeen kertoo oman mielipiteensä ja suosituksensa! Tukka on ihanan kevyt ja kiiltävä! Nyt kelpaa lähteä synnyttämään:-)




maanantai 16. helmikuuta 2015

On se jo aika iso + supertreeni maanantaille


Oman salin kuukausisopimus meni tammikuun lopussa umpeen, mutta enhän minä ole tietenkään malttanut pysyä salilta pois. Kerta viikkoon varmaan mennään nyt viimeiset viikot. Tänään menin vanhalle tutulle salille, jossa olen käynyt vakiasiakkaana aika pitkään ja johon minulla on vielä kantiskortti jolla saa käydä kerran kuussa ilmaiseksi. Sinne siis suuntasin matkani:)) Kävelin reippaassa aurinkoisessa säässä salille 1,5 km ja suppareita lukuunottamatta kyllä tuntui hyvältä. Aurinko tekee ihmeitä.

Ajattelin tehdä kokovartalotreenin ja niin teinkin. Lämmittelyt ja sitten jalkoja (prässi, etureisikone, takareisikone), selkää (ylätalja, alatalja, käsipainolla yhden käden kulmasoudut, hyvää huomenta liike ja muutama sarja maastavetoja), rintaa (vinopenkki, flyes käsipainoilla, trx punnerrus), hauiksia käsipainolla ja ojentajia taljassa ja loppuun 10 minuutin verryttely. Juu ja kyllä - olin aivan puhki tämän jälkeen. Jopa niin puhki, että tavoistani poiketen ostin jonkun proteiinipatukan salilta, että jaksoin kävellä ovesta vielä ulos.
Kuten kuvasta näkee, oli aika kova treeni ja en meinannut itse edes uskoa kun näin sykemittarin lukemat. Ennen treeniä lounaaksi syömäni salaatti ei tainnut tosiaan olla tarpeeksi tällä kulutukselle kun tuli niin huono olo.
Askeleita kului aktiivisuusmittarin mukaan yli 10 000 ja muutenkin aktiivinen päivä. Illalla oltiin lasten kanssa vielä luistelemassa, nimittäin nyt ne molemmat jo luistelee ja muuta touhua.



lauantai 14. helmikuuta 2015

Viikon kuulumisia ja jumppailuja

On tässä ollut melkoinen viikko takana. Supistelut on koko ajan lisääntyneet ja se kyllä rajoittaa olemisia.


Maanantaina oli meidän asunnon valokuvaus täällä kotona myyntiä varten ja kävin salilla sekä uimassa sillä aikaa n. 1,5h. Tiistaina kävin Tyksissä ja tehtiin asuntokaupat (kävelyä pitkin Turkua kilometrikaupalla). Keskiviikkona tyttären kanssa kotosalla ja tehtiin pitkä kävelylenkki ja ulkoiltiin, torstaina nyhjötin kotona ja treenasin kahvakuulaa 40 min, perjantaina pitkä kävelylenkki ja tänään ystävänpäiväbrunssi parhaiden ystävien kanssa ja päälle tunnin kahvakuula/kotijumppatreeni (510 kcal!).


Eli actionia vaikka kuinka paljon. Ja haluaisin vieläkin vähän lisää liikuntaa loppuviikolle. Olenko vähän pöhkö? Siitä tulee vaan niin hyvä olo:) Ja mielellään synnytys saisi jo käynnistyä:)


Ystävänpäivän kunniaksi voin avautua, että olen kyllä niin onnellinen näistä aikuisiällä tapaamista ystävistä. Turun seudulle kun muutin, eipä ollut juuri ketään tuttuja ja nyt ympärilläni on kolme ihanaa luotettavaa naista, ollaan kaikki aika saman ikäisiä ja samanhenkisiä! Ei voisi parempaa tuuria sattua, kuin että perhekahvilasta löytää uusia ystäviä!


Polar Loop on näyttänyt ihan hyviä tuloksia, vaikka epäilen kyllä sen toimintakykyä aika paljon. Tempaisee mulle esimerkiksi helposti 3000 askelta tunnin neulomissessiosta ja kävelystä ei taas kerrytä askelia mikäli työnnän samalla rattaita. Mutta kyllä ne tulokset silti on suuntaa-antavia. Laitan tänne joskus pari graafia esille, niin näette mitä kaikkea se näyttää. Ja neulomisluomuksiani, tyttären neulepusero alkaa olemaan viittä vaille valmis:)


Tein Iherbistä taas pienen tilauksen, hiustenhoitotuotteita, vitskuja ja pienen pussin jauhemaista spirulinaa kokeeksi. Tämän pitäisi olla melkoista superfoodia ja ajattelin antaa nyt mahdollisuuden. Macastahan mun vatsani turposi ja msm:mää ei suositella käytettävän raskausaikana joten olen aika pitkään ollut ihan mustikan varassa. Nyt sitten tätä, eikös spirulina tehdä levästä ja sisällä vaikka mitä?

 

Kokeilin vaihteeksi vihersmoothien tekemistä aamulla. Oltiin sovittu äitiystävien kanssa tosiaan ystävänpäiväbrunssille meno ja eihän semmoisen herkuttelun alle nyt voi mitään suurempaa aamupalaa vetää.


Tässä smoothiessa oli 1 avokado, puolikas nippu salaattia, ehkä 1 dl täyspuristettua (omista ompuista) mehua, 1 tl spiruliinaa, 1 dl luonnonjugua, puolikas banaani ja vissyä sekä hieman mustikoita. Aika paljon kaikenlaista antamaan väriä ja makua. Maistui ihan hyvältä, salaatti tuo tietynlaista raikkautta näihin smoothieihin.


Senverran tuli ahmittua Aula Cafen Jazz-brunssilla, että loppupäivä varmaan menee smoothien ja leipäjuuston voimin! Sokereita paljoa uskalla edes mittailla!

Tosiaan kolme sessiota näillä vehkeillä jo tällä viikolla takana. Torstaina tein kuntopiirityyppisesti vuoronperään sykkeen nostatusta ja lihaskuntoa (selkä, rinta) näiden avulla. Tänään taas vuoronperään sykkeennostatusta ja lihaskuntoa (kädet, olkapäät). Kyykkyjä ja askelkyykkyjä sitten sinne väliin senverran kun nivuset vielä antaa myöden (vähän heikosti, vauva on tainnut laskeutua).
Nyt kun aviomies on sitten remonttihommissa tulevassa kodissamme, niin täytyy keksiä miten jumpata kun lapset on kotona.


Spotify on ihan sopiva siihen, sieltä lastenlauluja soimaan niin hyvin jaksavat puoli tuntia- tunnin tanssia ja touhuta siinä kun äiti jumppailee vieressä. Tietysti koko ajan saa komentaa pois kahvakuulan tieltä. Toinen vaihtoehto on tietysti laittaa piirretyt tai tabletti kouraan. Tai jumpata päiväunien aikaan (vanhempi ei tosin nuku päiväunia). Mutta kyllä se vaatii sumplimista joka tapauksessa. Lyhytkin sessio piristää tosi paljon. Mielellään vielä ikkuna auki, että saa kunnolla happea!


Saapa nähdä, milloin mä taas pääsen salille. Ymmärtääkseni ei kauheasti sais treenata ennen lopputarkastusta joten voi tehdä tiukkaa olla sen 4-6 viikkoa ihan hissukseen kun tässä on niin hyvä draivi ollut koko ajan.

 

 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

You are so beatiful

Lainasin netistä tämän kuvan, joka kertoo aika paljon ajatuksiani nykypäivänä. Tämä postaus voisi olla jatkoa tuolla sivupalkissa edelleen pyörivälle "A beatiful body project" teemalle. Muutamissa blogeissa on nyt kirjoitettu jonkun verrankin siitä omasta ruumiinkuvasta ja siitä miten itse näkee omat muotonsa. Miten esimerkiksi valokuvat voivat vääristää tai miten eri kuvakulmassa otetussa kuvassa onkin ihan eri näköinen. Ja ylipäätänsä siitä, mitä mieltä on itsestään. Mitkä on niitä ongelmakohtia ja mistä pitäisi itseään saada vielä vähän muutettua. Fitness on just se laji, missä itseään trimmataan johonkin tiettyyn formaattiin viimeiseen saakka, valitettavasti myös oman terveyden menettämisen uhalla. Onneksi näyttäisi vähän siltä, että se buumi alkaa olemaan ohitse hetkellisesti ja taas kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin buumi tuloillaan:)
 
Onhan tämä ajatus, joka on minunkin päässäni pyörinyt varmaan 20 vuotta. On aikoja, jolloin olen vihannut katsoa itseäni peilistä ja rääkännyt kroppaani jotta saisin kovia tuloksia nopeasti. Mun kropan suurimmat ongelmakohdat on aina olleet ikäänkuin kaikki. Paksut kädet, vyötärö, olkapäät, reidet, sääret ja nykyään turvonneet nilkatkin.
 
Tai sitten voisi sanoa ehkä toisin. Voimakkaat kädet, hieman kapeampi vyötärö, lihaksikkaat olkapäät, voimakkaat jalat. Vai voisiko? Tietysti kaikki on siellä läskin alla piilossa, mutta mikä sitten lopulta on tärkeintä? Se, mikä näkyy ulospäin vai kuitenkin se lihaksisto siellä alla, joka ylläpitää ryhtiä, aineenvaihduntaa, elämänvoimaa? Ja joka kehittyessään on antanut minulle mahdollisuuden parempaan elämänlaatuun.
 
Nykyään kun katson kuvia itsestäni, tai vaikkapa kuntosalin peilistä, niin en näe enää niitä ongelmakohtia samalla tavalla. Tänne olen laittanut muutamia raskausmasukuvia ja niissä se ero näkyy ehkä kaikkein eniten. Voisin kirjoittaa helposti, että näen tässä lihoneen ja turvonneen raskaana olevan paksukaisen (kuten todella monet raskaana olevat naiset kokevat itsensä), mutta enpä näe. Näen hedelmällisen naisen joka kantaa elämää ja tietyllä tavalla säihkyy. Kaikki kulminoituu loppujen lopuksi siihen. Kun lapsi syntyy, turvonneet ja haavaiset rinnat ruokkii tätä elämää. Niinhän sen kuuluu mennä. Vatsanahka venyy ja tuskin enää koskaan palaa ennalleen, mutta menenkö johonkin leikkaukseen sen kanssa. Enpä mene, siinähän roikkuu ja kertoo että kolme lasta on siinäkin kannettu ja synnytetty.
 
En tiedä, onko tämä joku ikäjuttu vai liittyykö tämä nyt tähän lisääntymiseen enemmän. Armon antaminen itselle? Vielä 10 vuotta sitten ajattelin ihan eri tavalla ja jopa tämän projektinkin alkaessa pääpaino oli laihduttamisella. Aina vaan laihduttamisella, oli kaikenlaisia taulukoita; kaloritaulukoita, punnitustaulukoita, tavoitetaulukoita. Lopulta pikkuhiljaa olen jättänyt ne. Ehkä se, mitä eniten nykyään kirjaan ylös, on noi mun salisuoritukseni koska haluan parantaa siellä puolella. Yhdistämällä siihen hyvän ruokavalion, toivon että sivuvaikutuksena jollain aikajänteellä painokin alkaa vihdoin putoamaan. Ja vaikka ei putoaisi, niin lihasmassan osuus siitä kasvaa. Ja oikealla ruokavaliolla terveys paranee. Sokeriarvot tasaantuvat ja jaksan paremmin. Haluan siis syödä oikein voidakseni hyvin, en niinkään laihtuakseni. Ja tietyllä tavalla olen nyt löytänyt aika hyvän ja itselleni sopivan ruokavalion, ja kyllä se vaan on melkoisen vähähiilarinen eikä rasvapelkoinen ruokavalio. Silloin pysyy pidempään kylläisenä (tiesittekö että kunnon karppaajat syövät 2-3 ateriaa päivässä) ja rasva tasaa sokereita paljon paremmin. Ylipäätänsä trendit näissä ruokavalioasioissa on muuttumassa koko ajan. Tietysti on vaikea löytää itselle sopiva ja ylipäätänsä että millä tavalla voi parhaiten.
 
Mutta enhän minä sokea ole. Kyllä näen niitä valokuvia itsestäni, toiset on onnistuneempia kuin toiset. Ja kun noita omapärstäkuvia "selfieitä" ottaa niin kyllä siinä aina joutuu hakemaan jotain järkevää kuvakulmaa jossa näyttäisi samalta kun vaikkapa peilistä. Mutta yhä vähemmän mä sensuroin niistä kuvista oikeastaan läskien perusteella. Siinähän näkyvät. Ja ei pelota enää muutenkaan mennä kameran eteen, kuten joskus aikaisemmin on ehkä pelottanut. Ehkä tämä bloggaussysteemi on tuonut jollain tavalla rohkeuttakin lisää.
 
Yksi iso asia, mikä on tuonut rohkeutta ja sitä oman kropan hyväksymistä, on ehdottomasti yhteydenpidon lopettaminen mun äitiin. Äidillähän on ollut oman kroppansa kanssa (aina ollut hoikka) kompleksisuutta ihan koko elämänsä ajan ja kun itse aloin lihomaan joskus teini-iässä, hän rupesi myös kritisoimaan mun olemustani. Sitähän on jatkunut ihan tasan niin kauan kun olemme pitäneet yhteyttä. Muutaman suuremman konfliktin jälkeen olen pistänyt välit poikki ja kun sitten jossain vaiheessa ollaan taas oltu yhteydessä, niin hän on hetken aikaa jaksanut pinnistellä, kunnes taas... nyt välit oikeasti on poikki, olleet lähemmäs vuoden ja tietyllä tavalla se on tuonut mulle kyllä rauhan tässä ja muissakin asioissa. Mulla usein oli semmoinen tunne, että äiti ikäänkuin tahallaan yritti saada mulle jatkuvaa huonoa omatuntoa olemuksestani ja tietyllä tavalla negatiivisesti "tsemppasi" laihduttamaan. Ja valitettavasti onnistui siinä kyllä turhan hyvin. Kun ympäriltä löytyy negatiivisia ihmisiä, se ennemmin tai myöhemmin aina tarttuu siihen omaankin fiilikseen. Suosittelen lämpimästi pesäeron ottamista oman hyvinvoinnin nimissä:)
 
Parantumisprosessi voi alkaa mielestäni vasta sitten, kun on saatu ne pahat voimat eliminoitua ja on aikaa sekä kyvykkyyttä keskittyä ihan omaan itseen ja hyvinvointiin.
 
Tänään käytiin tyttären kanssa pitkällä kävelyllä kauniissa aurinkoisessa säässä. Polarin aktiivisuusranneke toimii hyvänä tsemppaajana (paitsi vaunuja työntäessä se ei laske askelia kun käsi ei liiku...) ja varmaan vielä mennään illempana uudestaan ulos. Lupasin paistaa vohveleita neidille välipalaherkuksi:) Mukavaa kahdenkeskistä aikaa josta nauttii niin äiti kuin tytärkin


Tämmöisiä ajatuksia tänään! Toivon kaikille lukijoille samanlaista rohkeutta löytää sieltä oman ihon alta kauneimmat asiat ja viedä omaa kuntoprojektiaan rakkaudella ja lämmöllä sekä omaa kroppaa kunnioittaen eteenpäin!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kiinteistön omistaja:)


Jee! No nyt on aika miettimisen ohi ja talokaupat on sitten tehty. Kippis ja skool!

Oma asunto on nyt laitettu virallisesti myyntiin ihan välittäjälle ja eilen kävi valokuvaajakin ottamassa kuvia. Uusi koti on tuossa parin kilsan päässä. Omakotitalo n. 120 neliötä, neljä makkaria, olohuone, keittiö jne. Ja yhdessä kerroksessa mikä on kyllä mukava juttu.

Päiväkoti ja koulujen alaluokat on ihan vieressä, samoin ranta johon meillä on venepaikka ja tietysti rantaoikeus ja kalastusoikeudet niille vesille. Keskustaan 2-3 km.

Mutta ennenkuin sinne päästään muuttamaan, on isoja remontteja edessä. Kuntokartoituksessa löytyi kosteutta ja   myyjä remontoi nyt lattiaa. Koko taloon laitetaan vesikiertoinen lattialämmitys plus tietysti lattiat, keittiö uusitaan kokonaan ja tehdään pari pientä laajennusta. Kylppäri ja wc täytyy myös tehdä, mutta niillä ei ole niin kiire. Ja piha. 1600 neliötä työstettävää. Aion ottaa siihen hommaan kyllä puutarhasuunnittelijan.


Mutta tästä se nyt lähtee. Tänään olikin niin aurinkoinen päivä, että sain laittaa aurinkolasit ja kyllä se valo tekee hyvää. Viime päivien harmituksetkin on vähän menneet ohi, kirjoitin siipalle pitkän kirjeen ajatuksistani ja pelkästään sen kirjoittaminenkin jo helpotti.

Tänään oli toki vuorossa myös käynti raskauden vuoksi Tyksissä. Vauva kasvaa keskikäyrää ja kaikki oli ihan ok. Liikkui ja heilui kovin.  Ultrassa kaikki ok, vaikka olikin tosi kummallinen ja sosiaalisesti ihan outo lääkäri jolta en oikein tahtonut saada vastauksia kysymyksiini. Onneks siellä on ne ihanat kätilöt jotka tuntuu osaavan vastata paljon paremmin ja reippaammin:)

Hieman hirvitti näyttää tämänpäiväisiä sokerituloksia, nimittäin kokeilin aamulla nestle fitness-muroja (ja siis vain pienen määrän, luonnonjugun seassa). Ja ne ei kyllä todellakaan sovi diabeetikolle, enkä missään nimessä suosittele niitä kenellekään muulle. Mulla oli 1h arvo 9.7 joka on todella todella korkea, siihen nähden että paketissa lukee"sokeria 30% vähemmän". Melkoista kamaa siis, huh. Ja siis voin sanoa rehellisesti etten ole saanut mistään aamupalasta tommoisia arvoja, en edes puurosta tai vaaleasta leivästä jotka nekin on melkoista kamaa raskausdiabeetikolle. Ei taatusti ole mitään laihduttajan kamaa, normaalillakin ihmisellä varmasti aiheuttaa melkoisen sokeripiikin. Ehkä ainut milloin voisin niitä syödä, on ennen treeniä.

Parin viikon päästä on vielä kontrolliultra ja silloin varmaan lopullisesti päätetään käynnistyksestä. Sain muuten myös aika tiukkaan sävyyn vaatia mun labratuloksiani. Mun tietääkseni mulla on täysi oikeus saada ne tulokset, mutta piti oikein lääkäriltä saada erikseen lupa. Ja hyvä, että sainkin. Kilpirauhasarvot oli taas todella alakantissa. Tyksin viitearvo t4v on 12-21 (mitä alempi, sen huonompi) ja mulla se oli 12.3. Eli todella pienestä jo kiinni toistamiseen. Jossain vaiheessa se laskee kyllä alle sen alarajan ja lääkitys varmasti aloitetaan. Ei ole enää mun omia kuvitelmia. Tosi outoa kyllä vaan se, että pitää vaatimalla vaatia niitä omia tuloksia.

Mutta tämmöiset kuulumiset tälle päivälle:) Harmi, että toi kuoharipullo joutuu odottamaan korkkaamista pari kuukautta:)







maanantai 9. helmikuuta 2015

Raskaus ja mielialat vai mielialat vaan?

Onneksi mä en enää ehdi tehdä montaa raskauspostausta, olette jo varmaan kyllästyneitä koko aiheeseen. Tämä talvi on ollut mulle kyllä erityisen rankka, en tiedä edes johtuuko se raskaudesta vai kuormittavasta elämäntilanteesta muuten. Toki historiani tuntien, mun pitäisi pitää enemmän huolta itsestäni ja ennen kaikkea olisi hirveän hyvä että saisin tukea myös perheeltäni tämän jaksamisongelman kanssa.

Mitä lähemmäs meillä asuntokaupat lähestyy, sitä surkeammalla fiiliksellä olen ollut. Tottakai sairastelut, kotona pyöriminen, uniongelmat ja monet muut asiat vaikuttavat myös tähän henkiseen vointiin. Mun mielentilani vaihtelee siedettävästä surulliseen. Äidillähän on tämä maanis-depressiivinen sairaus mutta en kyllä ole huomannut näitä maanisia vaiheita itselläni ja yleensä selviän aika nopeasti näistä "masennusjakoistakin". Ensimmäistä kertaa kuitenkin tämän talven aikana olen pohtinut, että mahdanko mä selvitä tämän kanssa ja olenko minäkin sairastumassa.

Kuten tammikuussa kirjoitin, koti- ja perheasiatkaan eivät ole kovin hyvällä tolalla. Paha niitä on lähteä analysoimaan ja parempi keskittyä ehkä omaan olemiseen. En ole varmasti mikään maailman paras vaimokaan ollut näissä fiiliksissä. Ja koen ihan jatkuvasti olevani yksin, yksin kasvattavana vanhempana, yksin parisuhteessa, yksin omien haaveiden ja toiveiden kanssa. Jokainenhan meistä loppupeleissä on kuitenkin yksin oman elämänsä vastuunkantajana, mutta ehkä mä olen vaan kuvitellut että perheenä sitä seistään yhdessä rintamassa ja huolehditaan toinen toisistaan?

Sporttausta jaksan vaihtelevasti. Eilen lensi taas kahvakuula, mutta taisi lentää liian myöhään koska valvoin sitten keskellä yötä monta tuntia ja negatiiviset ajatukset valtasi pään. Itse liikuntahan auttaa nukkumisessa ja jaksamisessa ja sitä pitäisi säännöllisesti treenailla, mutta kyllähän elämänilon saavuttamiseen tarvitaan muutakin kuin liikunta ja ravinto?

Miten te vaalitte omaa jaksamistanne, mistä revitte elämänilon talven pimeimpinä kuukausina? Miten vaalitte parisuhdetta ja perheen jaksamista? Onko yhteisiä harrastuksia koko perheen kanssa ja kenen vastuulla yleensäkään teillä on yhteisten asioiden suunnittelu ja tekeminen (vaikkapa matkat). Jos ne jää vain toisen vastuulle, miten toinen osapuoli kompensoi asiaa?

Onneksi kevätaurinko on nyt päässyt pilkahtamaan jo muutaman kerran, josko tästä suunta olisi parempaan suuntaan. Ainakin vaihdoin yläbannerin pirteämmäksi! Ja tänään aion painua salille ja sieltä uimahallin porealtaaseen. Vähän vaihtelua:)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

treenit sujuu taas

Jee sain taas treenin sujumaan. Sunnuntaina puolen tunnin kahvakuulatreenin (270 kcal) päälle kävin eilen tekemässä reilun tunnin salitreenin (koko yläkropan) ja vähän uintia päälle. Kävin siis kokeilemassa paikallisen uimahallin salia, joka ei kyllä vakuuttanut ollenkaan. Käytännössä oli käyttöä vain vapaapainoille. Mutta on se jännä nähdä mitä kaikenlaisia vehkeitä eri saleilla on:)

Tässä kuvassa erittäin hikinen ja tyytyväinen treenaaja, jota kyllä supisteli koko illan treenin jälkeen! Kaveri jo kehitti varovaisuuteen, mutta minähän treenaan kun tuntuu hyvältä. Ei raskaus ole mikään syy jäädä sängyn pohjalle. Ja noita kivuttomia suppareita nyt on muutenkin vähän väliä. Kävely ei multa suju, ottaa selkään mutta sali...tulee niin hyvät fiilikset!

On vielä pari päivää sitä antibioottikuuria jäljellä ja olokin alkaa olemaan jo ihan järkevä. Toki hb ei näytä nousevan joten olen tajuttoman väsynyt koko ajan.

 
Tosi monessa blogissa on nyt ollut juttua kuntosalien ryysiksestä ja ylipäätänsä kaikenlaisesta "kesäkuntoon motivaatiosta". En ole itse oikein jaksanut asiasta itse kirjoitella ja mua vähän ylipäätänsä tympii toisten treenaajien harjoittelun kritisoiminen tai aseiden puiminen. Jokainen meistä siellä salilla tekee parhaansa ja oman tasonsa mukaan. Toisilla on varaa kalliisiin valmentajiin ja enemmän osaamista ja tietämystä, toiset käy hinkkaamassa laitteita kun eivät uskalla vapaapainoihin koskea. Mulla on ystävä joka maksaa salikäynneistä ja on sen puoli tuntia salilla käytännössä crossarilla ja vatsalihaslaitteissa jonka jälkeen venyttelee ja häipyy. Joo on se kummallista, mutta so what. Jokainen käyttää rahansa ja aikansa miten haluaa. 

Ja parempi edes sen 1-2 kk vuodessa treenata "kesäkuntoon" kun ei ollenkaan. Kaikki on kotiinpäin. Kyllä sitä itsekin saliuran alkuvaiheessa varmaan kävi tosi satunnaisesti ja teki liikkeitä miten sattui kun ei ollut hajuakaan mistään ohjelmien jakamisesta tai ylipäätänsä mistään.

Itsekin olen kritisoinut täällä salikäyttäytymistä, mutta se koskee äijiä jotka treenaa isoilla painoilla eivätkö vie painoja paikalleen ja muutenkaan siivoa jälkiään. Se on ihan tietoista välinpitämättömyyttä kanssatreenaajia kohtaan. 

Mikäs teitä salilla erityisesti ärsyttää?

lauantai 7. helmikuuta 2015

Muutama kuva vaan...


Pari ruokakuvaa kun nyt on alkanut taas ruoka maistua:) "yrttimarinoidut" possupihvit on ihan parhaita:) Siis ei ole mitään oikeaa marinadia (semmoista en huoli), mutta tosi hyviä!

Parsakaalin päälle voita ja Lidlin raejuusto...slurps!

Kuten kuvasta ehkä saattais arvata, ruokakauppamme on Lidl! Riistakäristystä kukkakaalimuhennospedillä ja etikkakurkuilla! Nämä riistakäristykset on tosi hyviä vaikka epäilen, että onko tämäkään riistaa oikeasti nähnyt (paketin mukaan Uudesta Seelannista).

Ja alempi kuva, pahoittelen että on väärinpäin mutta niin vaan taas on 500 grammaa tippunut tässä sairastelujen aikana. Nyt näyttää oikeasti jo siltä, että synnytyksen jälkeen olen alkupainoa kevyempi. Saa nähdä vaan minkälainen pötkylä masusta pullahtaa. Tiistaina menen taas ultrattavaksi ja varmaan siinä jo tehdään jotain päätöksiä mahdollisen käynnistämisen suhteen.

Painon kehityksestä kertoo sekin, että mulla on edelleen vihkisormus sormessa...jokainen aikaisempi raskaus on turvottanut sormet niin, ettei toivoakaan pitää sormusta. Mutta mä juoksenkin pissalla 4-6 kertaa yössä:)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Viime metreillä mennään...



Kyllä mä olen täällä edelleen:) Valitettavasti en ole edelleenkään parantunut tästä köhästä niin hyvin, että saisin jonkun kotitreenipostauksen teille aikaiseksi. Antibiootti  näyttäis purevan eli liman määrä alkaa pikkuhiljaa vähentyä (TOOOOOSI hitaasti) ja astmalääkkeen määrääkin alan taas hissukseen normalisoida. Toki ihan tommoiset perus pikkukävelytkin ottaa koville (mentiin lasten kanssa eilen kirkon perhekerhoon, matkaa ehkä 500 m) ja kröhin ulkona kuin keuhkotautinen, mutta ainakin sisällä on nyt jo paremmat fiilikset. Kovat on vielä toiveet, että ehdin ennen synnytystä liikkumaan, kun selvästi noi sokeritkin reagoi jo tähän liikkumattomuuteen....

On tässä kuitenkin kaikenlaista hauskaa tullut tehtyä viikon aikana, vaikka vointi vähän tämmöinen tehoton on ollutkin. Maanantaina kävin paikallisella uudella kosmetologilla kasvohoidossa ja keskiviikkona jalkahoidossa. Ei kai sitä nyt sovi synnyttämään lähteä kamalilla koppuraisilla jaloilla, ja itse en taivu oikein jalkoja enää hoitamaan (+olen kyllä tosi laiska). Meidän paikallisen apteekin kylkeen on perustettu kosmetologihoitola ja ilmeisesti apteekkarin tytär opiskelee edelleen, joten tekee hoidot sitten opiskelijahintaan. Ihan mielettömän kiva kokemus, meillä oli lapsetkin samanikäisiä joten oli jutusteltavaa muutenkin. Tottakai kasvohoidossa keskitytään rentoutumaan (ja nukkumaan:).

Mitäs muuta tässä on puuhailtu. No lapset oli ma-ke hoidossa päivät ja mä yritin levätä. Eli toisinsanoen juoksin ympäri kaupunkia aina työpaikalta hoitolaan ja lääkärille, kauppoihin hoitamaan asioita yms. yms.

Eilen sitten tajusin, että hitsit kun ilmahan on otollinen oikeasti....luisteluun! Ja jos ei nyt niin ei sitten koskaan. Isompi (kuvassa) kävi viime talven jäkiskoulussa ja oppi luistelupotkut siellä, sekä ihan luistelemaan mailasta tukea ottaen ja pakkohan sitä taitoa on käydä harjoittelemassa, muuten se unohtuu. Itsekin tykkään tosi paljon luistelusta ja kävin ostamassa viime talvena luistimet, mutta nyt sattuneesta syystä en uskalla kyllä nousta luistimille...tasapaino on vähän niinsanotusti etupainotteinen.

Nuorempi taas, no on se sisukas tyttö. Käytännössä ensikertalainen ja 50 minuuttia oli luistimien päällä putkeen. Valittamatta. Juttelin just miehelle, että tytön sisulla hänestä tulee vaikka mitä. Vaikka kilpaurheilija jos niin haluaa, koska luovuttaa vasta kun on oikeasti ihan poikki. Tuon 50 minuutin aikana isoveli oli käynyt pitämässä jo monta lepotaukoa (ja niin olisin minäkin jos olisin ollut luistimilla). Mistä lie tytär sisunsa perinyt. Meillä lapset on kyllä monessa suhteessa kuin yö ja päivä, ja jännityksellä odotan minkälainen tämä kolmonen sitten on.

Lapset oli tosi reippaana muutenkin eilen, kun kävimme paikallisen kirkon perhekerhossa. Isoveljellä tietysti meni suurin osa ajasta vierastamiseen ja kiukutteluun, mutta lopulta hänkin lämpeni ja ajattelin sitten kotona, että leivotaan nyt "laskiaispullia". Nämä on niitä leivinjauheella tehtyjä "pikapullia" ja kermavaahdon sijaan lykkäsin väliin lirauksen vadelmahilloa sekä Rainbow-kermarahkaa. Osui ja upposi, harmitti vaan kun ei itse oikein uskalla näitä syödä mutta ehkä sitten synnytyksen jälkeen. Taisin mä tuommoisen "kannen" yhden syödä.

Arvatkaa maistuiko tämmöiset luistelureissun jälkeen kaakaon kanssa? Vaikka mä olenkin aika makeanatsiäiti, niin joskus täytyy tehdä jotain hyvää. Ja musta kotitekoinen voittaa aina kaupan säilöntäainemössöillä tehdyt tortut (vaikka lapset kyllä tykkää niistäkin).

Mun piti tuosta kirkon kerhosta sanoa vielä sen verran, ja muutenkin meidän kunnan hommista, että olen tosi positiivisesti yllättynyt tällä viikolla. Kerhossa jaettiin villasukkia... niin, siis sukkia! Ihmettelin kun yks ohjaaja mulle huitoi ja lopulta selvisi, että siellä on seurakuntalaiset mammat neuloneet sukkia ja niitä jaetaan lapsille ja nuorille. Meille lykättiin kolmet sukat ja kaulahuivi matkaan, tosi kauniin värisiä. Ihanan ajattelevaista <3

Toinen juttu on se, että olen täällä muutamaankin kertaa valittanut meidän kunnan terveyspalveluista. Mulla on niin karseat kokemukset koko asiasta, että mieluummin maksan suoraan yksityiselle ja saan hoidon. No, se parinvuoden takainen episodini josta täälläkin kirjoittelin, kun yks vastavalmistunut hammaslääkäri uhkasi repiä multa hampaan pois kun oli kuulemma mätä hammas (ja lopulta yksityinen hammaslääkäri totesi ettei ole mitään syytä repiä että juurihoidolla selvitään...ja 600 eurolla) josta tein kirjallisen valituksen jälkeenpäin ylihammaslääkärille, ilmeisesti on sitten jollain tasolla vaikuttanut (tai onkohan mulla hankalaan asiakkaan maine?). Toissapäivänä nimittäin klo 13.30 multa lähti poskihampaasta isohko paikka irti. Ihan yks kaks. Soitin samantien hammaslääkärin ajanvaraukseen ja sain klo 14.00 päivystysajan. 15.00 hammas oli korjattu. Toki lasku oli 53 euroa joka on kunnalliselle melkoinen taksa, mutta kuitenkin... ei paha:) Olin tosi yllättynyt positiivisesti ja aion kyllä tälläkin kertaa antaa palautetta, positiivista kylläkin! Samalla reissulla tuli varattua sitten jonotuspaikka itse hammastarkastukseen, meillä pääsee kahden vuoden välein.

Sain nyt vihdoin viritettyä ipadiin ostamani irtonäppiksen, eli tämmöisellä kirjoittelen jatkossa blogia. Vielä pitäisi löytää joku näppärä softa tähän hommaan. Nyt joudun selaimen bloggerin kautta muotoilemaan kuvat ja sitten bloggerilla tai jollain muulla softalla kirjoittamaan tekstit. Ja kun tähän sotketaan vielä puhelin, jolla otan kuvat jne. jne. niin kyllä yhden postauksen tekeminen on työn ja tuskan alla.

Asensin semmoisen ohjelman kun BlogGo, mutta eihän se toimi vaakatasossa tällä tabletilla ollenkaan... eli rahanhukkaa. Bloggerkin toimii jo paremmin. Joku blogsy on vielä kokeilematta.
Tässä eletään rv 35+5. Yllättävän pienenä tuo masu on pysynyt, siihen nähden että olen kuitenkin vain 161 cm pitkä ja en edes mitenkään pitkäselkäinen. Muistuttaa kuva paljon mua esikoisen raskaudesta, jolloin olin oikeasti hyvässä kunnossa. Kakkosen kanssa olin tässä vaiheessa jo levinnyt joka suuntaan. 

Alkuviikosta tehtiin välittäjän kanssa myyntisopimus tästä meidän asunnosta (jep, ens tiistaina mennään tekemään kauppakirjat uudesta talosta) ja voitteko uskoa, tällä vaatetuksella ei välittäjä (pienten lasten äiti hänkin) huomannut, että olen raskaana! No joo, nauroin että hyvä niin, toivottavasti eivät huomaa pankissakaan:) Lainalupaus on tehty niin kauan sitten, ettei silloin ollut vielä mitään aihetta kertoa koko asiasta. 

Reipasta viikonloppua kaikille. Toivottavasti jo ens viikolla olis jotain treenipostattavaakin. Sillä välillä käykää lukemassa Annan blogia Too Big To Be Me (http://toobigtobeme.fitfashion.fi), koska siellä on on ehdottomasti tämän alkuvuoden paras huumoripläjäyspostaus aiheesta belfiet. Olen Annan blogiin ollut koukussa jo pitkään ja kun sama elämäntilanne on nyt molemmilla, niin tuntuu vielä läheisemmältä:)

Niin ja mielelläni otan tänne taas teidän vinkkejä elämäntaparemonttiblogeista(nne) (tai ihan mitä tahansa muitakin). Olen tuota listaani kasvattanut ja joitain ottanut pois ja aina uudet kiinnostaa!