Pages

perjantai 28. marraskuuta 2014

Viikko taas hurahti, nyt uusi kuntosali


Tässä mä olen nyt vauvelin kanssa raskausviikolla 25 <3

Matkalla olen, mihinkäs muuallekaan kun tietysti salille.

Sain nyt tehtyä sopparin tiistaina uudelle salille. Paikka on nimeltään kuntoklubi Mono. Ja sijaitsee tuossa alle kilometrin päässä. Todella ihana paikka, rauhallista (klubi tässä viittaa siihen, että sinne otetaan vain tietty määrä jäseniä, ei enempää), hienot suihkutilat ja muutenkin uudet hyvät laitteet. Tarpeeksi vapaapainoja tälle jäsenmäärälle ja musta ihan sopivasti laitteitakin eli saan oman ohjelman tehtyä vaivatta.

Tänään oli ohjelmassa etureisi,rinta,ojentajapäivä. Aloittelin ja lopettelin kahvakuulan kanssa.
Oli ihan sairaan hyvä olo kyllä treenin jälkeen. Sain jotakuinkin tehtyä kaiken mitä halusin eikä supistellutkaan. Penkin vaihdoin vinopenkkiin ja nyt sujuu ihan mukavasti. Taljassa onnistuu monet liikkeet, mitkä on ennen vaatinut penkkiä tai mahallaan maaamista.

Ja painotkin oli ihan ok, vaikka toki mitään maksimia ei tässä vaiheessa edes kannata yrittää:)
Ja paloi kaloreita, huh!
Muksujen kanssa innostuttiin leipomaan pipareita. Minähän en niitä tietenkään voi syödä, koska sokerit. Mutta maistoin pikkasen.

Sokerit oli monta aamua hyvät, mutta toissapäivänä söin suolapähkinöitä (miten suolapähkinöissä voi olla hiilareita 14gr/100 gr?) ja liian myöhään tajusin katsoa tuoteselosteen. Aamulla paastosokeri oli taas 6. Ja seuraavanakin aamuna. Nyt on taas se tilanne, että on katsottava tosi tarkkaan miten ja mitä syö+se yöpala jotta saan sokerit takasin alas. Muuten on mentävä insuliinille. Näillä raskausviikoillahan tilanne voi pahentua radikaalistikin, mutta yritän nyt parhaani.

Ja sitä parhaan yrittämistä tämmösillä pöperöillä.Tässä on nyt karjalanpaistia ja kukkakaalia. En näitä gurmeekuvia teille enää enempää viitsi laittaa, kun huonolaatuisiakin ovat. Mutta tämmöisillä mennään.

Tarkoitus olis vielä sunnuntaina salille tekemään selkä-hauis-olkapäätreeni. Nyt nukkumaan eli mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viikko se taas vaan hurahti


Näissä tunnelmissa odotellaan alkavaa Joulukuuta!



Viikot ne vaan vierii, raskaus etenee ja tuntuu että kohta taas on talvi ohi:) Nyt on vedetty karppaamalla pääasiallisesti, ja tässä yks esimerkki lounas. Lihapullia, maapähkinävoi-vihannespaistosta (Lidlistä saa semmoista maapähkinävoita, jossa on pähkinärouhetta seassa), tomaatteja ja raejuustoa. Ja kyllä lähtee nälkä eikä sokerit nouse mihinkään!

Tänään kokkasin kana-kookoskermakeittoa eli vihanneksia ja kanaa (sekä perunoita, koska mies ei ilman niitä selviä, itse en niitä syönyt), kookoskermaa ja mausteita. Ei paha, vaikken kookoksen suurin ystävä olekaan. Karjalanpaisti on uunissa, jotta ruokaa riittää ensi viikollekin!

Mun viikonloppuhan on normaalisti nelipäiväinen, eli olen vapaalla myös ma-ti. Koko perheen yhteiset viikonloput vierähtää aina tosi nopeasti, kuten tämäkin. Lasten isä usein on lauantain mökillä raksahommissa ja sunnuntaina sitten yritämme tehdä edes jotain. Tänä viikonloppuna meillä oli lauantaina aamulla vielä talvirenkaat, joten mökille meno ei onnistunut (JEE!) ja oltiinkin sitten koko perhe kotosalla. Lumitöissä, renkaanvaihdossa ja muuta mukavaa. Tänään saleilua, uimahallia, asuntokauppoja(ehkä, ainakin tehtiin tarjous) ja kokkailua. Tuntuukin, että tämä viikonloppu pitkästä aikaa oli meidän perheessä kokonainen ja ehjä viikonloppu koko perheen kesken. Tähän kun lisää sen, että oon onnistunut nukkumaan kunnolla viime aikoina, niin on ihan kohtalaisen levännyt olo:)


Viikon treenit meni sitten jotenkuten näin: maanantaina 5 km hölkkälenkki, torstaina työmatkapyöräily 20 km, lauantaina kahvakuula 30 min ja sunnuntaina sali n. 1,5 h.

Tässä heiluu kahvakuula urheasti.

Täytyy sanoa rehellisesti, että kyllä tuo kuulahomma on loistava keksintö. Lauantainakin illalla oli vähän vetelä olo ja mietin, että miten saisin sokerit alas yötä vasten. No kas, kahvakuula käteen ja vähän treeniä: kahvakuulaa,punnerruksia jne. Äkkiä se puoli tuntia hurahti, hikikin tuli ja oli kiva mennä nukkumaan vähän itteään rääkänneenä. Ei kuitenkaan liikaa, puol tuntia on näin raskaana ihan hyvä.
Hovikuvaaja napsi näitä kuvia:) Käskin istua kaukana, ettei mitään pahaa tapahdu.

Kuinka moni teistä tykkää muuten treenata kotona ihan itsekseen? Tai ulkosalla? Vai käykö kaikki jossain muualla kuten salilla tai uimahallissa?

Mä oon huomannut näiden kuulien myötä, että kotosallakin saa ihan kivan treenin ja hien ja monesti välttää sen lähtemisen tuskan (ja tietysti lastenhoidon järjestämisen).


Yleensä en ota lapsista tänne kuvia, mutta nyt lumen kunniaksi: Näin nätiltä meidän pihalla näytti eilen. Tänäänkin vielä oli valkoista mutta näyttää, harmin paikka, nyt lumi näyttää sulavan pois. Toisaalta lumi = ei pyöräilyä tänä talvena, joten kaikessa on puolensa. Pyöräily alkaa nyt joka tapauksessa olla jo aika raskasta.

Tässä pari mun lempparijuomaa tänä syksynä. Lidlin greippilimppari on ihan ehdottoman parasta:)


Unohtamatta tietenkin... glögiä. Sokeritonta tottakai:)

















Tämmöinen on pyörinyt meidän keittiön pöydällä koko viikon. Kyseessä on 1963 rakennetun yksikerroksisen omakotitalon pohjapiirros.

Tästä talosta tehtiin tänään tarjous. Tehtiin kyllä alakanttiin ja ehdollinen, mutta ainakin nyt on tehty. Talo on 112 neliötä 5h+k ja tontti vähän vajaa 2000 neliötä eli hyvä. Rantaoikeus ja laituripaikka löytyy, koulu ja päiväkoti 300 m päässä. Rauhallisella hyvämaineisella omakotitaloalueella. Olisko tässä se?

Tänään aamulla päätettiin työkaverin kanssa mennä salille. Tää on se mun "uusi" sali jonne en edelleenkään ole saanut sopparia tehtyä. Siellä on aika vapaamuotoinen meininki: "tule treenaamaan, jätä lappu että olit, soittelen sitten perään".

Mukava reilun tunnin kokovartalotreeni. Lämppää crossarilla vartin ja sitten prässiä, etureisiä, vinopenkkiä, vipunostoja taljassa (rinta), selkää, hauiksia ja ojentajia. Kokeilinpa tehdä soutuja trx-köysilläkin, mutta tämän kuvan treenin jälkeen ei oikeen enää jaksanut.
Kyllä mulla on muuten ihan järkyttävän paksut käsivarret, mutta on niissä rautaakin. Nyt, harmin paikka, alkaa tosi monet liikkeet tuntua keskivartalossa ja supistelu on ihan jokapäiväistä. Ei kivuliaita suppareita kuitenkaan, eli kaippa tuo kohtu vaan harjoittelee. Eihän ne vaarallisia ole.

Davidin "Isojen tyttöjen" malliston toppi on muuten ihan ehdoton raskausajan treenivaate. Sopivia housujahan mulla ei enää ole, eli vedän collareissa.




torstai 20. marraskuuta 2014

Vauva-asiaa vaihteeksi:)

Joskus on varmaan hyvä kirjoittaa vähän vauvahömppääkin kaiken tämän muun keskellä:)

Mulla oli eilen pitkästä aikaa neuvola, raskausviikko 24 on menossa. joten puoliväli on ajat sitten jo ylitetty. Hetken näytti siltä, etten mä ehdi (kyllä - töissä on ollut ihan älyttömän kiireistä) mutta lähdin sitten kuitenkin kesken koulutuksen. Täytyyhän asioita priorisoida - vai mitä?:)

Tämä meidän kolmas tulokas on ollut masussa ihan mielettömän aktiivinen. Varmaan tämä on raskaudessa vielä sitä vaihetta, kun vauvalla on tilaa liikkua ja sätkiä mutta en kyllä muista edellisistä raskauksista että näin kovaa menoa olisi ollut. Varsinkin ruokailun jälkeen tai kun istahdan tekemästä jotain niin pikkuruinen herää ja pistää myllertäen. Minkähänlainen heiluri sieltä oikein on tulossa? Neuvolan täti sanoi hienosti, että pikkuinen pitää puolensa jo masussakin! Todentotta, varmasti joutuu kyllä puolensa pitäämän!

Maha on kasvanut, kohtu on saavuttanut jo navan korkeuden eli työntää kaiken edeltään ylöspäin ja sivulle. Kyselin neuvolassa huolissani kun ylävatsassa tuntuu ihon alla ihmeellisiä kipeitä kiinnikkeitä (en tämmöisiäkään muista aikaisemmista) mutta ei hätää. Vatsa on kasvanut keskikäyrällä (sf-mitta) joka viittaa siihen, että ehdin palautua edellisen raskauden jälkeen paremmin, mitä ykkösen ja kakkosen välillä (ykkösen kohdalla vatsa kasvoi alakäyrää ja kakkosen kohdalla yläkäyrää). Vauva kasvaa keskikokoisena. Kyselin neuvolassa myös, että missä vaiheessa kasvu alkaa hidastumaan (syntyessä mun kaks ekaa on olleet hoikkia) painon osalta mutta siihen ei oikein osattu vastata muuta, kuin että joskus rv 30 jälkeen äidin sokerin syömiset vaikuttavat vauvan painon kehitykseen kaikkein voimakkaimmin?

Olen nyt parina päivänä sattuneesta syystä ottanut vähän rennommin (mies oli työmatkalla ja olin lasten kanssa yksin - rankkaa!), niin se näkyi heti paastossa joka oli 0.1 pykälän yli rajan. Nyt sitten taas suklaakonvehdit piiloon ja mamma lenkille. (hrr,,, tänään oli järkyttävän kylmä polkea kyllä pyörällä aamulla).

Raskaus on kyllä ihmeellistä aikaa. Aina välillä nukun kuin tukki, sitten taas on niitä aikoja kun tuntuu ettei saa nukuttua ollenkaan.  Sokerilääkitys poistaa nestettä ja juoksen vessassa läpi yön.


Tämmöinenkin lähtee pian tilaukseen. Tyttärestä en äitiyspakkausta ottanut ja harmittaa kyllä kovasti näin jälkeenpäin. Vaikka noita vaatteita on kaapit täynnä, niin äitiyspakkaus on jotain niin hienoa ja erikoista suomessa, että haluan ehdottomasti säästää lapsilleni jokaisen oman pakkauksen vaatteet.

Alkuvaikeuksien jälkeen näyttää koko perhe vihdoin jo lämmenneen pienelle sisarukselleen ja kaikki odotamme hänen syntymäänsä lämmöllä. Esikoinen varsinkin juttelee nyt jo vauvalle masussa, joten luulenpa että tulee rakastumaan pikkuruiseen ensi silmäyksellä kun häntä pääsee katsomaan<3

terveisin kohta lähes suurperhe









tiistai 18. marraskuuta 2014

ulkoliikuntaa ja painon suunta on alaspäin


Sorry ensinnäkin huonoista kuvista. Kun ulkona on pimeää ja pelkän sisävalon varassa otetaan iphonella kuvia (ja varsinkin kun hovikuvaajani 5v näitä ottaa), niin taso on tämmöistä.

Ihan sairaan siisti fiilis! Viime viikolla tuli liikuttua mukavasti ja eilen sitten lasten isän kotiuduttua joskus kuuden jälkeen ehdotin varovasti, että voisinko mennä lenkille. En tykkää paljoakaan käydä täällä meidän kulmilla pimeällä, koska tässä on tosi lähellä levoton lähiö ja muutenkin välillä aika outoa porukkaa pyörii. Mutta rohkaisin mieleni ja lähdin kuitenkin.

Hölkkäilin ensin vartin verran ja olin sitten semmoisessa kohtaa, että piti päättää joko käännyn takaisin tai jatkan matkaa vanhan tutun lenkin. Ja kun tuntui ihan hyvältä niin päätin sitten jatkaa matkaa ja lopulta vedin 5 km lenkin. Taisin yhden puhelinpylväsvälin kävellä ylämäessä, muuten hölkkää.
Ihan mieletön fiilis kotiin päästyäni. Että ihan oikeasti mä muka jaksan hölkätä?? Paljon on supistellut tässä viime viikkoina (kivuttomia), mutta lenkki meni kyllä kivuitta ja oikeastaan raskaus ei aiheuttanut mitään muita tuntemuksia kun viimeisen kilometrin vähän keskiselkä särki (kyllähän tuo selän notko alkaa olemaan melkoinen).

Astmapiippua tietysti otin etukäteen. Sykkeet oli 150 pintaan koko ajan paitsi viimeinen loiva pitkä ylämäki nostatti siihen 170. Ihan mieletön fiilis, teki mieli vaan kehua hyvä minä hyvä minä:D

Nyt olenkin sitten yh:na lasten kanssa tänään ja huomenna joten lenkit jää parilta päivältä. Kuntosalisoppari uuden salin kanssa vieläkin tekemättä kun en ole ehtinyt sinnepäin oikeen soittelemaan. Mutta pian sekin. Kahvakuulaa olen satunnaisesti kotona heilutellut lyhyitä pätkiä (vaikka vartin) välillä.
Sokerit on vihdoin jotenkin kuriutuneet, ne paastotkin. Otin parina päivänä illalla vähän enemmän lääkettä mitä lääkäri oli määrännyt, ja nyt sitten normiannoksella. Päätin lopulta kikkailla itsekseni asian, jos paastot alkaa nousemaan, että otan aamulääkkeen sitten aamuyöstä pari tuntia aikaisemmin niin ettei se paastoarvo pääse nousemaan jos siltä näyttää. Näin luin monen diabeetikon tekevän. Sen lääkkeen vaikutus kun alkaa hiipua aamua kohti. Tietysti otan iltalääkkeenkin niin myöhään kuin suinkin voi. Lääkäriltä kysyessäni saa tosi huonosti vastauksia, vaikka luulisi niiden just tietävän miten pitkät puoliintumis- ja vaikutusajat noilla lääkkeillä on. Seuraava steppi kun olis tosiaan se insuliinin pistäminen ja siihen en suostu kyllä.

Lääkityksen teho (ja ihan älyttömän kovan dieetin) on nyt sitten ruvennut näkymään ja paino on alkanut tippumaan. Mulla oli jossain vaiheessa +4 tai +5 kiloa jo alkupainoon ja nyt enää +3. Ehkäpä tässä päästään siihen toivomaani +-0 tilanteeseen, ehkä paino tippuu vielä sen allekin? Kieltämättä välillä on aika nälkiintynyt olo, mutta nyt turvallisin mielin olen välillä päivällä uskaltanut ottaa taas jotain ruisleipääkin kun noi arvot pysyy noin nätisti kurissa.

Että reipasta viikkoa sinnekin!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Baila baila, taas yksi viikko vierähti


Hain lapset hoidossa ja kotona oltiin puoli viisi. Pimeää oli. Tämä aika vuodesta on kyllä todella raskasta, aamukuudelta on pilkkopimeää ja kun päästään muksujen kanssa kotiin niin on taas - pimeää. Ei sitä paljoa jaksa enää lähteä ulos tai ainakaan lasten kanssa tekemään mitään erikoista.

Sitkeästi vielä jaksan polkea, tälläkin viikolla kahtena päivänä rapiat 20 km. Saa ainakin hien ja happea!
Tältä näyttää Kaarinan Vaparin sisäänkäynti. On siis luolassa. Täällä mä käyn tanssitunneilla, eilenkin taas baila baila. Tuntihan on 90 minuuttia, mutta meidän afro opettaja kyllä pitää taukoja ja muutenkin kaikenlaista siinä, niin eilenkin sykemittariin kertyi varsinaista tanssia 70 minuuttia. Ja kyllä muuten tuli hiki, kaloreitakin paloi lähes 600!

Mamboa, Salsaa, tangoa, cha cha:ta, gagnam style:)

Tuolla on tosi huono ilmastointi ja äänieristys. Siinä tanssisalin takana on ainoastaan kangas eristämässä seuraavasta salista, jossa pikkupojat (ja pari tyttöä) harjoitelee judoa. Ja joskus ilmastointi on päällä, usein ei. Hiki tulee siis ihan hetkessä.
Tämmösissä kuteissa. Ei ole oikein enää toivoa, että treenivaatteet mahtuis päälle. Kaikki paidat on käynyt lyhyeksi ja nousee navan päälle rullalle kun taas housuissa kiristää vyötärö. Sitten jumpataan missä jumpataan.. ja kyllähän se fiilis on tärkein!

Tän viikon treeit varmaan alkaa oleen taas pulkassa, sali, tanssitunti ja 2 pyöräilypäivää. Jos huomenna vielä innostuis kahvauulaamaan...saa nähdä:) Tosi hyvä fiilis kyllä! Mistä ihmeestä tämä into nyt tulikin takasin!:)
Näillä sykkeillä treenaamisen jälkeen sain taas sokeriarvot kuriin. Näköjään se vaatii liikuntaa, eli ongelma on olemassa. Olin alkuviikosta Tyksissä lääkärikäynnillä ja uhkasivat, että jos en niitä paastoja saa kuriin, niin on pakko aloittaa insuliinit. Ja minähän en itseäni rupea piikittämään! En noiden paastojen vuoksi! Ihan mitä tahansa muuta! Ihan tarpeeks on kun piikittelee noita sormenpäitä joka päivä!

Nyt olenkin taas skarpannut enemmän ja tehnyt pari huomiota: jos illalla syö makeaa ja menee nukkumaan sokrut koholla -> ne on koko yön koholla ja aamullakin. Eilen sitten liikunnan lisäksi vedin iltapalaksi munakasta ja skyriä jolloin sokerit oli erinomaiset matalat ennen nukkumaanmenoa. Sitten iso annos metforiinia ja aamuarvot olikin jo erinomaiset. Mutta kyllä oli yöllä nälkä, huh. Ja hirveä himo ruisleipää.  Täytyy nyt varmaan niitä karppausruokia oikeasti vähän tarkemmin tutkiskella, että millä sais nälän pidettyä oikeasti kurissa. Päiväseltään vois syödäkin "normaalisti" jos vaan ruoan päälle vähän liikuntaa, että ei tule suuria heittoja.  Ei tää ole helppoa, mMyönutta tällä tavalla nämä 4 raskauskiloa varmasti kyllä lähtevät putoamaan. Myönnän - aamulla oli aika nälkiintynyt olo.

Reipasta viikonloppua kaikille!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Ainiin, pari kuvaa


Unohtui vallan eilisestä postauksesta. Olen napsinut taas muutaman ruokakuvan, millä nyt mennään. Eli tosi vhh-painotteistahan tämä on. Tässä lounas. Lapsille perunamuusia ja jauhelihakastiketta, itselle parsakaalia ja jauhelihakastiketta.  Kyllä niin tekis välillä mieli syödä sitä perunaakin, tai pastaa.. mutta yhden kokeilun jälkeen taas sokerit pamahti ihan taivaisiin joten kiitos - ei kiitos.
Tässä ihan paras aamupala, jos suinkin ehdin vaan tehdä. Pari siivua pekonia pannulle ja kun ne on jokseenkin paistuneet, päälle pari friidamunaa. Lautaselle sitten kasataan proteiinin lisäksi sopiva määrä kaapista löytyviä rehuja:) Ja sokerit pysyy todella maltillisena - jokseenkin erinomaisena.
Meidän vanhemman näkemys siitä, miltä näyttää äiti vauva masussa. Selitin hieman napanuorasta ja lapsivedestä joten poika sitten piirsi nekin. Melkoisia pallomahoja me kuitenkin vauvan kanssa taidetaan olla:)

Vielä ei ole lapset osanneet päättää, tuleeko heille pikkusisko vai pikkuveli. Mä aion omalta osaltani pitää yllätyksen itsellenikin synnytykseen saakka, eli en halua tietää sukupuolta. Vähän on ollut arvailuja, että voisi olla poika koska radia lukuunottamatta raskaus on mennyt paljon helpommin ja aika samantyyppisesti kun tosiaan isoveljen kanssa aikoinaan. Tyttären raskaus oli niin vaikea ja sairastelin tosi paljon.
Ja mun toinen variaatio aamupalasta - erityisesti työaamuina. Mieskuntoon-blogista sain vinkin lisätä perus aamosmoothieen vähän heraa joten mehukeitto-marja-rahka/turkkilainen jugu-heraprotsku-smoothie sitten tässä.

Sorry huono kuva, mutta olipa hyvä fiilis tuossa vähän ennen kahdeksaa kun jaksoin taas 8 km polkaista ja aloittaa työpäivän siis reippailemalla (jokseenkin kaamean katkonaisen yön jälkeen). 
Tässä sitten virallinen työlook kun tukka on laitettu ja naama maalattu:)

Uusi salikokemus

No joo, tämä kuva on otettu kotoa. Tämmösen masun kanssa lähden treenaamaan. Täällä kotikunnassani on avattu ihan uudenlainen kuntosali.

http://kuntoklubimono.fi/

Menin paikkaan tutustumaan, koska työkaverini on käynyt siellä ryhmä-PT tunneilla ja kehui paikkaa. Ja kyllähän se hulppea oli. Mietin vielä tarkkaan, mutta taidan tehdä sinne vuosisopparin. KK-hinta tällöin salille on 40 euroa ja saan sen tauolle sitten synnytyksen lähestyessä. Haluamakseni ajaksi (ei ole ollenkaan itsestäänselvyys kaikissa paikoissa).

Mukavan kokoinen vapaapaino-huone (jossa myös trx, köysiä sun muita toiminnallisia juttuja) ja myös kivan kokoinen laitehuone. Kaikki laitteet uusia ja hienoja.Yläkerrassa oli myös reilusti lämppärilaitteita (joita en nyt käyttänyt kun tykkään lämmitellä kahvakuulan kanssa).

Tästä kuvasta näkee vähän tuota taustaa, millaiset hienot kylpytilat oli. Joka puolella laattaa ja marmoria, hyvät tuoksut ja muutenkin viihtyisä.

Treenisalin seinillä (on siis erittäin korkeat huoneet) oli mielettömän upeita tauluja. Lieneekö omistaja joku keräilijä vai onko siinä yhdistetty taidenäyttely-kuntosali teema.

Tein tommoisen vajaan parin tunnin kokovartalotreenin; jalat, rinta, selkä, hauikset, ojentajat, olkapäät... ja heiluttelin kahvakuulaa sekä aluksi, että lopuksi. Melkoiset rakkulat sain 16 kilon kuulasta:)

Mut hyvä kokemus! Mulla alkaa olla kohta meidän kylän kaikkien salien kortit, mutta tämä nyt vois olla tämmöinen mihin jään pidemmäksi aikaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikko pakettiin


Ensinnäkin oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille! Myös meidän isukille ja tietysti omalle edesmenneelle isälleni sinne tähden reunalle!

Isänpäivää ei meillä juhlistettu kovin erikoisesti. Lapset tietysti antoivat askartelunsa ja isänpäivälahjansa, joita oli taiteiltu hoidossa ja kerhoissa. Ja minä leivoin kakun, jonka esikoisen kanssa koristelimme ihan karkeilla.  Lounaaksi lampaan pihvejä ja perunamuusia (+parsakaalia itelleni perunan sijaan), päivälliseksi pizzaa ja tietysti tätä kakkua joka välissä:)

Joinain hetkinä mun on tosi kova ikävä mun isää. Varsinkin kun nyt on äidin kanssa täydellinen välirikko, niin olenhan mä todella yksinäinen. Ei oikeastaan ole ketään luotettua henkilöä lähipiirissä (toki upeat ja ihanat kaverini) loppupeleissä joka munkaan puoliani pitäisi jos jotain tapahtuisi. No. Elämä on.

Tämä viikko on ollut todella eriskummallinen. Olen liikkunut ihan törkeen monta kertaa nykymeininkiin verrattuna. Ma ja su kahvakuulaa, ti salilla, ke fillarointia ja pe hölkkälenkki. Tänään nappasin kahvakuulan kun nuorempi meni päiväunille ja heittelin sitten kuulaa 45 minuuttia keskisykkeellä 143 ja kaloreita paloi lähes 400. Tarkoitus oli samalla vähän testata, miten treeni vaikuttaa verensokereihin, sillä olin just lounaalla syönyt hieman tuota ...kakkua. Ja oudosti kyllä vaikuttikin. 20 min treenin aloittamisesta (1h syömisestä) sokerit oli 4.9 ja siitä puolen tunnin päästä 6 eli ne lähti nousemaan... todella hämmentävää.  Olen kyllä todella _stressaantunut_ näiden sokerien kanssa nyt. Selkeesti näyttää, että noi paastot on edelleen koholla ja sokerit käyttäytyy nyt todella epäloogisesti ja itellä on voimat loppu semmoseen jatkuvaan skarppaamiseen. Mutta vauvan vuoksi sitä tekee nyt mitä vaan:)

Syksy+pimeys+raskaus = mieletön väsymys (psyykkisesti myös) on kova yhdistelmä jaksaa ja toivon että tää liikunta nyt auttais vähän piristymään ja antais voimaa ihan perus arjen jaksamiseen.

Mutta kyllä mä täällä potkin eteenpäin koko ajan. Ja toisaalta tämmönen hieman masentuneisuuteen viittaava pohdiskelu vie ehkä jopa joitain asioia eteenpäin. Jaksaminen lasten kanssa on kovilla, mutta sekin liittyy väsymykseen!

Eilen käytiin tuttavaäitiporukan kanssa teatterissa ja syömässä hyvin. Se, jos mikä, on terapiaa pienten lasten äidille kun pääsee kotoa pois ja ihan uusiin ympyröihin hetkeksi.

Tiistaina sitten uudelle salille tutustumaan!:)





perjantai 7. marraskuuta 2014

Viikot ne vaan vierii ja kierii. Kuulumisia taas!


puoli tuntia hölkkäilyä pinkeissä takana!
Tiistaina menin Tyksiin raskausdiabeteshoitajalle nyt sitten vihdoin käymään. Tottakai mulla oli muksut mukana ja se mittaustulosvihko jäi autoon (joo, en lähtenyt kävelemään hakemaan sitä) eli melkoista sählinkiä. Sain sitten lisää virallisterveellisiä ohjeita (yllättävän ymmärtäväinen oli kyllä mun vhh-ruokavalioonkin) ja reseptin kouraan. 

Reseptille oli tarvetta, sillä paastoarvoni on noussut tässä pikkuhiljaa ja pyörii nyt jo kutosen tuntumassa, eli ei ole hyvä. Enkä näköjään voi ruokavaliolla siihen vaikuttaa (totuuden nimissä väsyin siihen kikkailuun ja siksi pyysinkin itse jo sinne lähetteen). Tänään sitten arvot olikin jo 5.4 eli hyvä niin.

Mun tarkoitushan oli että paino pysyis +-0:ssa tässä raskaudessa, mutta ei se ole pysynyt - ruokavaliostani huolimatta. Olenkin lukenut, että huonosti toimiva sokeriaineenvaihdunta tähän vaikuttaa nimenomaan raskauden aikana. Tämä metforem-lääkityshän korjasi tilannetta viime raskaudessa ja laittoi sitten painonkin takasin raiteilleen eli toivotaan nyt parasta. En nyt osaa ihan sanoa painoa, täytyy tehdä aamupunnitus, mutta jos se oli lähtiessä n. 92 niin epäilen että mennään nyt jo 95-96 kilossa. Viime raskaudessahan lähdin 94 kilosta, käväsin just ylittämässä satasen ja lääkityksen alettua taisi paino synnytykseen mennessä olla 95. Hassu juttu mutta toivotaan nyt parasta.

Häh, onko mulla vauva masussa?
Kotona on nyt tilanne parantunut. Miehellä on edelleen tajuton talokuume ja nyt sitten löytänyt yhden rempattavan kohteen. Mun ehdoton vaatimukseni oli vaan se, että sen remppaa joku muu kun minä ja mies (kokemusta kun tästä jo on) eli sillä ehdolla lähdetään tekemään tarjousta. Kohde on jotakuinkin vastapäätä sitä aikaisempaa, mikä menetettiin ja onhan siinä tosi ihana kaunis piha...paljon kalliota ja istutuksia, omenapuita yms. Mutta sanotaan nyt näin, että vaikka me ei tuota(kaan) saataisi niin en mä itkuun nyt puhkeais. Näyttää, että siltä alueelta mistä kotia etsitään, vapautuu vähän väliä samanalaisia, samanikäisiä ja samankuntoisia taloja.



Kävin sitten hölkkäilemässä.

Tämä on ollutkin ihan superviikko nimittäin ainakin käväisin tiistaina tekemässä reilun tunnin salitreenin (prässiä, takareisiä, penkkiä, haukkareita, ojentajia) ihan reippailla painoilla, keskiviikkona pistin polkien töihin ja nyt tänään sitten hölkkälenkin. Maanantaina taisin kahvakuulaakin heiluttaa puolisen tuntia, eli on tullut kyllä liikuttua. Vaatimattomiahan nämä liikuntamäärät on, mutta nyt mulle on tärkeintä että tulee tehtyä "edes jotain". Keskivartalon lihakset on nyt sitten varmaan revenneet ja monet liikkeet jää nyt tekemättä, selkähän siitä kärsii jos ei saa jännitettyä enää keskikroppaa. Niin ja kuten kuvasta näkyy, niin kyllähän toi maha on levinnyt. Töissäkään ei ole kenellekään enää epäselvää:)
Pientä askartelua. Oli pihatalkoot ja muutama naapuri kovin raivasi pihlajia. Minäpä keksinkin tehdä niistä kranssin:)
Viimeiset porkkanatkin oli pakko kaivaa maasta ennen routaa. Näitä on nyt sitten syöty ihan urakalla:)