Pages

torstai 30. tammikuuta 2014

Sniif ja krööh!

Possu sairastaa

Näinhän siinä sitten kävi. InfluenssaB täällä, ensin miehellä, sitten pojalla ja lopulta tyttärellä. Itse sain miehen kanssa samaan aikaan alkaneen estolääkityksen (tamiflu sekin), joten olen ollut van nuhainen ja kröhäinen kun muilla kuume seilannut 39-40 välillä. Käväisin jopa eilen istumassa 8 tuntia töissä. Kerroin kyllä rehellisesti tartuttavani influenssaa, mutta töistä ei voi olla pois jos ei ole suurempia oireita. Niin.

Eli ei treenejä. Eikä jostain syystä se toissailtainen jalkatreeni nytkään tunnu missään. Luulin rääkänneeni koipia, mutten sitten kuitenkaan tarpeeksi. Yritän nyt ottaa rennosti ja lepäillä, ehkä jotain venyttelyä tuossa illalla. Ulos ei ole mitään asiaa noiden lapsien kanssa. Ehkä yksinäni voisin pienen kävelyn tehdä. Paljon on tullut vitamiineja popsittua ja omena (jee, sitä itsepuristettua) mehua juotua! Vähän tässä taisin jotain viljaperäistäkin syödä. Ja karkkia. Hyi! Mulla on aina kipeänä semmoinen ihmeellinen "nyt mä olen sairas ja kipeä ja saan mässyttää" fiilis. Mut sit karkit loppui onneksi!

Lapset on ihmeellisiä. Vaikka ne on kamalassa kuumeessa, ne jaksaa riekkua ja auta armias kun annat niille Panadolia/Pronaxenia laskemaan kuumetta. Sit ne on kuin terveitä ja riehuu kotona just siihen malliin, kun niinä päivinä milloin eivät pääse ulos purkaan energiaa. Välillä jo vitsailtiin aviomiehen kanssa ettei anneta niille kuumelääkettä niin ovat rauhallisempia. Mutta kipeä kuuriumeinen lapsi on myös kiukkuinen ja itkuinen. Ja niin on myös kiukkuinen aikuinen. Aurinkoa sinne, mä katselen vain ikkunasta!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Blogeja???

Vuodenvaihteen jälkeen on kävijämäärä ollut nousussa. Linkitelkääs hei tänne hyviä painonhallinta/treeni/elämäntapamuutosblogeja(nne). Olen vähän laiska itse etsimään kun surffailen pääasiassa kännykällä, mutta innokkaasti kyllä seuraan teitä! Poistelin nyt listoilta monta lopettanutta blogia (harmi!). Ja hetken mietin itsekseni, että tätä on ollut jo kohta 1,5 vuotta ilman minkäänlaista tulosta (paitsi ehkä lihasmassaa on tullut vähän lisää). Ihmeellistä, että mä jaksan jatkaa. No edessäpäin sitten ehkä vihdoin ne tuloksetkin!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Jalkapäivä


Jee. Palasin vanhalle tutulle salille tekemään jalkatreenin. Kotona influenssa on levinnyt ilmeisesti jo toiseen ipanaan vaan minäpä sain estolääkityksen, joten uskalsin kokeilla treeniä. Pitkästä aikaa ajattelin rääkätä jalat kunnolla:

Kyykyt (35-40 kg)
Sjmv (31-40 kg)
Etureidet penkissä
Takareidet penkissä
Vuorojalat prässissä
Pohkeet prässissä
Askelkyykkyjä

Ja kyllä muuten tuntui. Varmaan tuntuu huomennakin. Tein väliin välillä vähän selkäliikkeitäkin jotta sain pitää hieman taukoa. Syömiset eilen oli vähän niin ja näin. Tyttären kanssa käytiin kahvilassa ja söin ihan vähän marenkikakkua ja pullaa ja taas pamahti vatsa pinkeäksi. Koko yö meni kieriskellessä niiden ilmavaivojen kanssa, jotka myös salilla vaivasivat kovin.

Olen pitänyt nyt pari päivää lomaa miehen ja lasten sairastelujen vuoksi. Huomenna sitten taas töihin jos ei olo tästä pahene.

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikon vikat treenit

Vähän on tämä viikko taas menty näin... No mutta tänään mentiin kokeilemaan paikallista Kilosport- salia. Olen käynyt siellä ohjatuilla tunneilla aikaisemmin, mutta nyt menin kokeilemaan itse salipuolta jota on uudistettu jossain välissä. Ja heillä on myös tarjous 20eur/kk jos tekee vuosisopimuksen. Kuten mulla aina (ripustaudun jotenkin aina omaan saliin ja mun on kamalan vaikea muuttaa) niin tuntui tosi oudolta. Treenaamassa oli vaan äijiä ja kokonajan oli semmoinen olo, että joku tuijottaa leveää persettäni ja nauraa partaansa. Vehkeitä on ihan perkeleesti, vissiin neljä eri huonetta mutta en löytänyt ainuttakaan suoraa tankoa esim.haukkareita varten. Kaikki oli niitä vinkuratankoja. Ja mun oli tarkoitus harjoitella maastavetoja vaan en löytänyt ainoaan sopivaan tankoon sopivia kiekkoja.

Tein sitten penkkiä 40 ja 30 kg painolla. Oli hieno huomata että 30 kg painolla tein 10 toistoa ihan kevyesti kun sitä ennen olin jo tehnyt 40 kg 2*5. Sitten lisää rintaa, ojentajia ja lopuksi vähän hauista ja olkapäitä. Aika lyhyt treeni. Onnettomat alkulämppärilaitteet (lähinnä spinningpyöriä ja pari rikkinäistä crossaria sekä pari stepperiä). No sain kuitenkin tehtyä mitä halusin ja tulipahan kokeiltua.

Huomenna pidän lomapäivän. Mieheni on influenssassa ja jonkun täytyy hoitaa lapset, emme halua hoitajaa sairastuttaa. Todennäköisesti minäkin kohta sairastun, toki sain miehen lääkäriltä estolääkityksen. Lapset tässä ehkä eniten huolestuttaa. En ole vieläkään unohtanut jo kohta kahden  vuoden takaista sairaalareissuamme Tyksissä, kammoksuttaa ajatuskin että tyttö joutuisi sinne. Minähän fiksuna äitinä unohdin rokottaa neidin. Ja itseni. Siis influenssalta

Anyway toivotaan nyt parasta. Tytöllä on vastustuskyky nyt ihan huipussaan joten ehkä selviäisinin influenssasta ilman sairaalareissua tällä kertaa.

Tuo aikaisempi paleopurkaukseni pitää edelleen paikkaansa. Myönnän, että olen ollut hivenen allapäin viime aikoina ja hirvittävän väsynyt ihan koko ajan. Silloin näitä negatiivisia asioitakin ottaa vallan.

Mutta kommentoin vielä tähän, että en missään nimessä pyri mihinkään ketoosiin. Pyrin syömään mahdollisimman luonnonmukaisesti ihan perusaineksista tekemääni ruokaa ja ilman viljoja. Se on hankalaa kun miehen ruokavalion perusta on viljat ja peruna ja vihanneksia ei käytännössä syö ollenkaan. En aio olla mustavalkoinen ja varmasti joku päivä annan itsellenk luvan syödä  vaikka letun. Nyt kuitenkin on mennyt vasta niin vähän aikaa, että mun elimistön on saatava puhdistua kokonaan viljaärsykkeistä ja mielen täytyy päästä myös niistä eroon.  Samoin sokerit. Haluan eroon sokerilääkityksestä ja sokeriarvoni oikeasti kuriin. Kyllästyn kikkailemaan noiden viljojen kanssa jotka ovat virallisterveellisesti diabeteksen hoidon perusta. Kun ei toimi niin ei toimi. Mut näin tästä lyhyesti. Mukavaa alkavaa viikkoa, täällä influenssaa odotellen...

Mites koko muu perhe tähän ruokavalioon?

Mulla on nyt sitten ensimmäiset 6 päivää vhh/paleo-ruokavaliota takana. Piti kirjoittaa ihan oma postaus aiheesta, sillä tämä nyt ei ole kyllä paleota nähnytkään - tehotuotettua broilerin koipea jne. Anyway, on plussia ja miinuksia. Ja ainakin vhh:ta. Varmaan olen käynyt jo lähellä ketoosiakin.

Plussaa on todellakin tuo turvotuksen katoaminen (ja palaaminen, jep nyt näyttäis palanneen ja painokin oli punnituksessa taas noussut) ja kevyt olo enkä paljoa ole nälästä kärsinyt. Miinusta on tuo suolihomma. Onhan se selvä että kun sulamattomia ainesosia viljoista ei suolistossa enää liiku, niin sitä tavaraa tulee ihan eri tahtiin ja paljon vähemmän. Eikä siinä vielä mitään vaan tuntuu aika oudolta olo tosi pitkään ennen vessahommia. Ilmavaivat on kadonneet kokonaan (luulen, että ne johtui viljoista koska maitotuotteita olen vielä käyttänyt) jee!!

Tässä on ollut jo monta kertaa semmoinen hirveä hiilarinhimo. Eilen kun aviomies paistoi lettuja, niin tuntui että multa tulee itku. Yritin epätoivoissani paistaa itselleni hiilarittoman letun mantelijauheesta, yäk!

Siinäpä onkin meidän perheeseen vähän mietittävää, koska minähän en saa minkäänlaista tukea tähän ruokavalioon. Mies syö ihan päinvastoin, hiilarihöttöä ja lihaa ilman vihanneksia joten aika haastavaa on löytää sopiva kultainen keskitie. Tuskinpa sitä tulee löytymäänkään rehellisesti sanottuna. Mies tietää nämä mun terveysvaivat, mutta silti on turha kyllä pyytää tukea tähän juttuun - rehellisesti sanottuna mä luulen että hän nauraa mulle selkäni takana.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että mun on tehtävä ihan jokainen ateria itselleni erikseen jos en kokkaa koko perheelle (jonka kyllä senkin teen 99%:sti). Paleotahan ei kauheasti mistään valmiina eineksinä voi ostaa.  Ehkä seuraavana hommana onkin etsiä semmoisia "valmista ja pakasta" reseptejä, että voin nopeasti sitten sulatella itselleni.

Eli onhan tässä vähän haastetta. Ja muutenkin. Miten teet kalakeiton ilman perunaa? Kalakeitto on mun ihan ykkösherkkuani. Vai annanko itselleni luvan syödä perunaa kalakeitossa?:)

Lasten kanssa varmaan pärjättäisiinkin hyvin. Heille maistuu hyvä liha ja kala ja vihannekset ja mielelläni keitän pari perunaa heille ruokaan ja tehdä aamupalaksi voileivän silloin tällöin.On tässä tosiaan mietittävää. Meneekö oma terveys edelle, vai perheen vaatimukset. Välillä kyllä mietin sitäkin, että lapset ovat 50%sti perineet mun geenit (sokerit, kilpparivaivat, astma jne.)  enkä haluais heidän aikuisena kärsivän tästä. Toisaalta ovat perineet isältään vielä vaikeampia geenejä (kolesterolivaivat, sydänvaivat. mummilla jopa alzheimerin tauti) joten sitä suuremmalla syyllä meidän molempien vanhempien pitäis pystyä ajattelemaan asiaa ennaltaehkäisyn näkökulmasta ja opettaa lapsille terveitä ruokailutapoja.

Mutta en halua luovuttaa. Voin saavuttaa niin paljon - terveyteni ja päästä eroon näistä läskeistä. Toki olisi ihana, että myös aviomies olisi tukemassa asiassa. Eilen hänelle sanoin, että hänen täytyy ymmärtää, nyt ei ole kyseessä dieetti vaan semmoinen elämänmuutos jonka pitäis kestää koko loppuiän. Se on iso juttu se.ilen

Tämmöistä sunnuntaina! Perjantaina kävin hierojalla ja eilen nautiskelin aristavista lihaksista. Tänään mennään kaverin kanssa salille:)

torstai 23. tammikuuta 2014

Päivänkulkua, ruokakuvia


Eilen illalla vähän sorruin, kun mieheni tuli risteilyltä säkillinen karkkia mukanaan (Toffifeeta on vaikea vastustaa), mutta yllättäen aika nopeasti keräsin itseni ja tänään jatkoinkin ruokavalion noudattamista.

Aamupunnituksella näyttäis että pahimmasta turvotuksesta on jo 2 kg tippunut, se näkyykin sormissa. Reipas päivä tyttöjen kesken. Neidillä oli neuvola iltapäivällä ja päätin reippailla pakkasella sen parin km matkan sinne. Käytiin toki menomatkalla kirjastossa ja kahvilassa. Illalla sitten tein kotipunttitreenin; kyykkyjä, maastavetoja, punnerruksia, olkapäitä, käsiä jne. 70 minuutin treenin. Maastavedossa kokeilin 37 ja 47 kilolla tehdä 10 sarjaa ja aika helposti sujui, multa vaan loppuu painot tuosta kotisetistä pian:)

Vähän värikkäitä ruokakuvia:)

Aamupalaksi pari siivua pekonia, paistettua munaa ja vihanneksia

Lounaaksi vuohenjuustosalaattia

Päivällinen oli kanawokkia vihannesten kanssa ja hieman fetaa

maanantai 20. tammikuuta 2014

Ruokapäiväkirjan alkua...

Rakas ruokapäiväkirja. Tänään pysyin ruodussa melkein iltaan saakka.

Myöhäinen aamupala; 1,5 keitettyä kananmunaa, pekonia, kirsikkatomaatteja
Välipala; rahkasmoothie (rahka, turkkilainen jugu, sokeriton mehukeitto, mansikoita)
Päivällinen salaattia (salaatti, feta, viinirypäleet, paprika) ja lihasuikalekastiketta
Iltapala pieni pala anopin tekemää puolukka-rahkatorttua. Ihan sairaan hyvää.
Yöpala banaani

Kunhan nyt saan nuo mehukeitot ja maitorahkat käytettyä jääkaapista niin uusia en osta.  Nälkäinen en ollut missään vaiheessa mutta sormet olivat aamulla taas entisestään turvonneet. Päivän liikunta oli luistelua tunti pojan kanssa, kahvakuulaan en taipunut koska niskat on ihan järjettömän jumissa ja kipeät.

Aika usein viikonloppuna meillä syödään aamupala vasta joskus 10-11 aikaan, joten lounas jää ikäänkuin väliin

Päivä kaksi

Aamupala hera+mehukeitto+banaanismoothie noin 0.5 l
Lounas jauhelihamureke, kirsikkatomaatteja ja kurkkua
Välipala vähän pähkinöitä
Päivällinen 3 munan munakas ja 200 gr parsakaalia
Iltapala maitorahkaa 250 gr, kermaa, mansikkasurvosta ja mansikkamehukeittoa.
Yöpala puolikas avokado

Ja tadaa! Kolmannen päivän aamuna oli pahin turvotus kadonnut sormista! Tänään täytyy käydä ostamassa bataattia ja lisää kasviksia!:)

Kahvakuula <3

40 min perussettiä

Heilautuksia, kyykkyjä, maastavetoja, pystypunnerruksia yms. 

Kova päänsärky ollut koko päivän ja taitaa johtua niskajumeista. Toivottavasti tää nyt auttaa.


Sykemittari

Olen paljon miettinyt, että olisiko sykemittarista mulle jotain apua tässä treenaamisessa. Olen käyttänyt sykemittaria varmaan 10 vuotta ja laskenut kaloreita sun muita, mutta silloin 1,5 vuotta sitten kun mun Suunto sanoi sopimuksen irti, niin päätin etten enää hommaa uutta.

Nyt kuitenkin olen miettinyt, että olisi kiva esimerkiks mitata että kuinka paljon kaloreita kuluu tuon kahvakuulan kanssa ja miksei salillakin, hiihtolenkillä. Ne mittarit on vaan niin kalliita. Haluan kuitenkin kunnon mittarin.

Yhdellä hiihtolenkillä kokeilin sitä sportstrackeria viime vuonna ja kännykästä loppui akku kesken lenkin. Ei, tarvitaan kunnon hässäkkä ja olishan se hyvä jos siinä olis myös gps niin näkisin liikkumani matkankin tarvittaessa.

Suositelkaa! Antakaa vinkkejä mistä sais edullisesti!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Punnitus ja ruokavaliomietteitä

Olis toisen viikkopunnituksen aika. Vaaka näytti 96.8 kg eli juurikin 800 grammaa enemmän kuin viime viikolla. Aika hassu juttu mutra mullahan näitä on. Jatkan silti elämäntapamuutoksen tekemistä vaikka paino ei liikkuisi mihinkään.

Olen nyt vakavasti pohtinut sitä Paleoa-ruokavaliota ja aion yrittää. En varmaan pääse siihen täydellisesti mutta tarkoitus on nyt jättää kaikki viljat pois joksikin aikaa. Se voi tepsiä tähän pco:honkin. Mulla ei ole varaa mitään oikeaa luomupaleota noudattaa joten joudumme edelleen syömään tehokasvatettua lihaa, mutta askel kerrallaan.

Monia varmaan kiinnostaa jatkossa sitten, että miten syön päivisin. Jos haluatte, voin kirjoittaa, tai ainakin yrittää pitää ruokapäiväkirjaa silloin tällöin.

Nyt on kyllä taas turvotuksia ja tiedän kyllä itse syynkin siihen. Ei ole reenit ei, ääneen en edes viitsi sanoa... vanha tuttu vihollinen sairaus ei ihan noin vaan hellitä.

Tänään oli lepopäivä, huomenna tiedossa luistelua ja kahvakuulaa:)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Äiti reenaa - lapset nauraa


 Yritin lasten päiväuniaikaan lukea aalto-oppia ja erityisesti interferenssistä mutta lopulta kyllästyin ja kaivoin kassista eilen kirjastosta lainaamani latino fitness dance dvd:n. Vähän kun zumban ja aerobicin välimuoto. Not bad.

Ehdin siinä varmaan parikymmentä minuuttia tanssahdella kun lapset heräsivät päiväunilta ja tulivat ihmettelemään että mitä se äiti puuhaa. Äiti keikuttaa takapuoltaan ilman paitaa ihan hikisenä, no onhan siinä joo nähtävää!!


Tmmöisillä tanssikengillä olis jalkakin säästynyt kivuilta
Isompi makoili sohvalla, katseli mua ja lopulta tokais. "Kuule äiti, sit kun sua rupeaa väsyttämään niin voit tulla makaamaan tänne sohvalle". Pienempi taas itki "äiti lopeta tanssiminen", samalla pyöri mun ympärillä ja yritti päästä syliin

Noh, tuli siinä kommenttia että menen väärään suuntaan jne. Lopulta nolotti niin että oli pakko lopettaa. Kyllä siinä kuitenkin hyvät hiet sai:) Ja kipeän kantapään tietty, kun eihän mulla mitään lenkkareita ollut. Olispa oikeat tanssikengät, kuten tässä vasemmalla.


En ole koskaan oikein ollut tämmöinen dvd-kotijumppaaja mutta meneehän se näin. Lainasin eilen kirjastosta myös kahvakuula-dvd:n jota aion sitäkin kokeilla.

Banaanimunakas - nam nam!

Taisin jo aikaisemminki kirjoittaa siitä, että banaanimunakas on tullut meidän lasten aamiaissuosikiksi. Isompi joka ei ensimmäiseen 4 ikävuoteen syönyt munia missään muodossa, on nyt pikkusiskon esimerkin kautta ruvennut syömään myös munakasta ja voi että tämä banaanimunakas hänelle maistuukin erityisen hyvin.

Olen oikeastaan jättänyt siitä lopulta kaikki herat ja muut ylimääräiset eli yksinkertainen resepti; 1 banaani ja 2 munaa. Monesti teen kaksinkertaisena. Pienellä Ikean pannulla (n.20cm halkaisija) paistan munakkaita, lapset vetää molemmat 1-1,5 munakasta ja itse syön sitten ehkä 3 semmoista.

Tänään jäi "taikinaa" yli joten tein sitten välipalaksikin ja päälle maitorahkaa jossa makeuttajana hunaaa sekä vähän vaniljasokeria ja mustikoita.

Tarjoan lapsille myös leipää siihen kaveriksi, mutta lähinnä nuolevat voin päältä. Ei tuolle munakkaalle taida mikään vetää vertoja:)

Viime aikoina on aika paljon mun aikaani ja ajatuksiani vaatinut kasvatusasiat. Pääsimme nelivuotiaan kanssa "Voimaperheet"- tutkimukseen ja olen tosi paljon joutunut tekemään töitä oman käytökseni kanssa ja pikkuhiljaa ollaan nelivuotiaan pahinta terää uhmassa saanut pehmenemään. Toisaalta töissäkin tapahtuu yhtä sun toista, enkä kyllä voi sanoa viihtyväni siellä yhtään. Ihan pakosta sinne raahaudun aamuisin vaikka tietysti pyöräily on mukavaa. Mulla oli jo haaveita, että pääsen tekemään paljon motivoivempia hommia, mutta jobi  nenän edestä tällä kierroksella. No, siitä onneksi saan pontta kyllä luke entistä enemmän tuota fysiikkaa.

Liikuntaa tulee edelleen, mutta kyllä aivan liikaa tätä istumista. Tuntuu, että  aivan liian usein löydän itseni sohvalta kännykkä kädessä. Olis edes puikot sen sijaan:) Tämä syksy on ollut tosi raskas ja väsyttävä, sen näkee unen määrässäkin nyt...tarttis ainakin sen 12 tuntia unta per yö. Kuitenkin ripakka pakkanen ja tällä viikolla on joka päivä paistanut aurinko! Ihanaa!

Reipasta viikonloppua kaikille!

torstai 16. tammikuuta 2014

Punttia

Enpä olekaan vielä yhtään kirjoitusta tälle viikolle. Olen edelleenkin vähän epävarma näistä kuntosalikuvioista enkä ole käynyt tekemässä mihinkään sopimusta. Tiistaina käytiin lasten kanssa uimahallissa ja sain luvan mieheltä käydä ihan uimassa siellä radalla hetken. Uinkin sitten 10 kertaa päästä päähän radan ja se tuli tarpeeseen. Oli vähän ollut niskat jumissa niin jumi katosi kokonaan:)

Tänään kiukkusin ja päätin lopulta treenata kotona. Tein rinnan, kädet ja olkapäät sekä vähän selkää. Penkkipunnerrus meni pipariksi tangon kanssa mutta muuten sain kyllä hyvin tuntumaa. Mulla on tohon settiin painoja jotain 50 kilon edestä, tanko painaa 7 ja käsipainojen tangot 2 kg joten kyllä sillä määrällä yhtä sun tekee. Aikaa meni 1h ja 25 minuuttia loppuun vielä tiukkoja vatsoja.

Päivällä tein pitkän kärryttelylenkin ulkona ja siitä johtuen taas tuo vasemman jalan kantapää on tosi kipeänä. Että mua harmittaa kun ei meinaa millään parantua. Typerä rasitusvaiva.

Uhosin talvipyöräilystä niin kovin mutta kyllä vaan tällä viikolla jäi pyörä varastoon. Aamuisin oli 14 ja ylikin pakkasta ja kyllä se vähän kovalta näin yhtäkkiä tuntui. Mutta toisaalta se ei ole niin kovin paljoa kuitenkaan joten jos ens viikolla sitten. Tänään heitin esikoisen kerhoon pyörällä ja kyllä se tuntui kovin raskaalta polkea.

Kaipaan kyllä nyt ryhmäliikuntatunteja. Sais vähän energiaa. Lainasin nyt pari dvd:ta kirjastosta, tanssia ja joogaa:)

Ihanan aurinkoisia päiviä! Piristää!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Viikon viimeiset powerit

Sunnuntai-iltana kun mietin, että mitähän sitä tekis että jaksais vielä aamulla pyöräillä niin.. No sitä samaa pikkuruista rautapalloa taas pyörittelemään

Alkulämppäri (vartalon ympäri, heilautuksia, kahdeksikkoja, kyykky+pystypunnerrus jne.)
Kierros
Heilautukset vuorokäsin 40 kertaa
Yhdellä jalalla maastavedot 10+10
Heilautus, rinnalleveto ja pystypunnerrus molemmat kädet 10+10
Askelkyykyt 10+10
Tuulimylly
Maastavedot käsipainoilla 10kg 2*10

Toinen samanlainen kierros

Ja loppuun vatsoja kaikenlaisia

40 minuuttia ja paljon puuskutusta

Nyt olis kyllä päästävä salille kunnon painoilla välillä treenaamaan:)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Syvempiä ajatuksia viikonlopun ratoksi

Tänä viikonloppuna mua on mietityttänyt kaksi aika isoa ja raskasta asiaa. Toiseen liittyi Turun Sanomista lukemani artikkeli ja toinen löytyi blogimaailmasta.

Tiesittekö, että Egyptissä 91% naisista ympärileikataan riippumatta siitä onko muslimi vai kristitty? Aika moni meistä on käynyt Egyptissä ja varsinkin turistikohteissa varmasti ollut yllättynytkin, miten jotkut asiat voivat olla niin länsimaalaisia. Meidän lomallamme jopa hotellissa oli nainen töissä (ilman huntua). Eipä olisi tullut koskaan mieleen tämmöinen asia. Olen käynyt myös Luxorissa ja Kairossa ja nähnyt paljon köyhempääkin Egyptiä. Mutta silti. Tyttöjen ympärileikkaukset on asia, joka saa mulla karvat nousemaan. Yksi sun toinen on nähnyt videoita ja kuvia joissa köyhissä keski- ja etelä Afrikan maissa tyttöjä silvotaan ilman minkäänlaista kivunlievitystä, pahimmassa tapauksessa ommellaan koko alapää kiinni niin että sinne jää vain yksi reikä mistä kaikki ulosteet ja veret tulevat ulos. Tässä varjossa kaikki puheet tasa-arvosta (ja tällä hetkellä myös fakkiintumiseni töihin jossa asiat menevät pieleen juurikin sen vuoksi, että perheeni on etusijalla tällä hetkellä) ovat pelkkää sanahelinää. Mitä ja miten mä voisin tehdä tämän asian eteen jotain? Egyptissä myös on ruvettu heittämään happoa naisten päälle. Siis ihan tuntemattomien naisten päälle täysin ihmeellisistä syistä. Jep. Pelottava maailma syntyä tytöksi sinne. No jokainen arvaa, että tahtoni valmistua lääkäriksi kasvaa koko ajaan. Mulla on tässä elämässäni joku tehtävä auttaa naisia ja lapsia.


Toinen asia, joka on mietityttänyt, lähti Patrik Borgin blogista. Aiheena on lasten lihavuuteen puuttuminen suomessa. Onhan se selvää, että nykyään paljon suurempi osa lapsista on lihavia, kuin vaikkapa omassa lapsuudessani ja ilmeisesti lapsilla on juuri sitä keskivartalon lihavuutta jostain syystä paljon enemmän. Patrik kirjoittaa siitä, miten kouluterveydenhoitaja julmasti on asiasta lapselle puhunut ja vanhemmat jotka ovat antaneet asiasta palautetta, on leimattu yhteistyökyvyttömiksi.

Miksi? Millä auktoriteetilla neuvolan terveydenhoitajat toimivat näin? Tai ylipäätänsä kukaan, liikunnanopettaja, lääkäri? Kasvavat lapset ja erityisesti nuoret tytöt ovat niin herkkiä ulkonäöstään, että tämmöisellä on tosi isoja vaikutuksia. Minähän olen erinomainen esimerkki kaikkine ongelmineni siitä, mitä tapahtuu kun äiti kommentoi negatiivisesti tyttärensä ulkonäköä noin 8-vuotiaasta alkaen.

Meillä on lasten kanssa ollut sinänsä päinvastainen tilanne, eli neuvolassa on molempien kohdalla aina valitettu siitä että ovat liian pieniä, liian hoikkia. Ja syöväthän nuo kuin pikku lintuset. Olen välillä yrittänyt tuputtaa, mutta todennut senkin järjettömäksi. Jossain vaiheessa se tuputtaminen kääntyisi päinvastaiseksi. Yritän tehdä rehdisti kunnon ruokaa joka sisältää paljon rasvaa, hyviä hiilihydraatteja ja lihaa. Toiselle tämä ruoka maistuukin, toinen taas söisi pelkkää patonkia voin kanssa. Tiedä siitä sitten. Tavallaan tämä ravintotietoisuus, mitä olen saavuttanut, tuo myös haasteita lasten kohdalla. Lapsen kroppa kuitenkin on vielä keskeneräinen ja herkkä kaikille vaikutteille. Toisaalta miten sitten niissä perheissä, kun lapset ovat pyöreitä ihan pienestä saakka. Pieni pyöreys nyt ei tietenkään ole ongelma, mutta olen nähnyt jo tätä kierrettä kouluikäisillä: lapsi on pyöreä - liikkuminen on vaikeaa - ei edes yritä ja lihoo lisää. Miten tukea vanhempia (joidenka sinä pitäisi katsoa oikeasti peiliin) tässä? Tuo aikaisemmin linkkaamani Teemun blogi ja kirjoitus aiheesta "eurolla isommat ranskalaiset ja juoma" jonkun verran avaa sitä ajatusmaailmaa, missä ollaan aika monessa perheessä menossa. Myönnän kyllä, että meillä kotonakin tapellaan siitä jatkuvasti koska lasten isän mielestä Hesburgerissa voi käydä vaikka 5 kertaa viikossa, lähes aina kun siitä ajaa ohi. Ja mä olen se "julma" äiti joka aina sanoo, että "kotona on ruokaa":)

Anyway, lapset on kuitenkin meidän ja koko maailman tulevaisuus ja tuntuu oudolta että täällä murehditaan liikalihavuutta, kun toisella puolella maailmaa lapsilla ei ole edes ruokaa. Mutta silti lapset ovat lapsia, joka paikassa ja henkisesti hyvin haavoittuvaisia. En tiedä, miten sitä vastuuta ruokakasvatuksesta voisi oikeastaan vierittää sinne kotiin mutta lapsen kuullen laihdutusjuttujen puhuminen ei ole kyllä ainakaan se keino.

Kyllä nämä on pistänyt mut taas miettimään. Mutta haa! Tänne eteläänkin tuli vihdoin lumi ja pakkaset. ja mun olis tarkoitus pyöräillä huomenna. Rukkaset on hommattu ja kolminkertainen tekninen pipo + kypärämyssy-yhdistelmä.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Bye bye maitorahka

Vaikka Paleosta tässä kirjoittelinkin niin maitotuotteista luopuminen taitaa tulla jo pikkuhiljaa muutenkin eteen. Maitorahka, tuo sporttaajan paras ystävä, jota olen vetänyt ainakin 1.5 vuotta jo reiluja määriä, on nyt saanut vatsani jotenkin herkistymään. Monena iltana olen huomannut todella epämiellyttävää vatsan turpoamista, etovaa oloa, ilmavaivoja ja tänään vihdoin keksin sen yhteyden maitorahkaan. Heti annoksen syömisen jälkeen alkaa pikkuhiljaa vatsa turvota ja turvota, lopputuloksena se etten voi loppuiltana syödä mitään. Ja jos syön niin oksennan koska tuntuu vieläkin pahemmalta.
 Yritän vielä kokeilla tuon turkkilaisen jugun kanssa, josko ongelma olisi vaan siinä maitorahkan rasvattomuudessa. Ja tietty voi kokeilla laktoositonta. Toisaalta tämä on huojentavaa koska ei se maitorahka koskaan ole mun suurinta herkkuani ollut. Toisaalta harmillista ja toivottavasti ei leviä muihin maitotuotteisiin tämä herkkyys.

Herkkureseptini joka nyt jää sitten viimeiseksi

Pilkottuja omenanpaloja, intiaanisokeria, kanelia ja voita- kaikkea oman maun mukaan.
Pehmennä mikrossa kuvun alla esim 2+2 min välillä sekoittaen.
Anna jäähtyä ja sitten sekoita maitorahkan kanssa. Makeuta haluamallasi tavalla jos kaipaat vielä lisää makeutta. Ihan sairaan hyvää!:)

Kahvakuulavideoita

No, sain nyt vähän kerättyä näitä liikkeitä mitä itse kahvakuulan kanssa teen. Tässä nyt ei ole ihan kaikkia tietekään, mutta ainakin pari musta hyvää pätkää

Etuheilautus, on hyvä aloitusliike. Joko kahdella kädellä, yhdellä kädellä, tai vaihdellen.


Yhden jalan maastaveto. Mulla ei toi polvi nouse noin ylös:)

Kuulan kierto vartalon ympäri


Yhdistelmäliikkeeni perustuu tähän, eli rinnalleveto ja pystypunnerrus. Itse aloitan kyykystä eli kuula maassa.


Viimeisenä teen yleensä tämän tuulimyllyn jota jostain syystä itse kutsun perhoseksi:) Rankin mun tekemistäni liikkeistä.



Tää on mulla seuraavana vähän haaveissa kokeilla. Saa nähdä kuinka läskin käy.


torstai 9. tammikuuta 2014

Kahvakuula ja ruokahommia

Eilen oli siis pyöräilyä ja tänään 40 minuutin kahvakuula.

Lämmittelyt aluksi 5 min
Itse ohjelma
15 heilautusta molemmin käsin
15 yhden jalan maastavetoa molemmat jalat
15 maastaveto-rinnalleveto-pystypunnerrussarjaa molemmat kädet
15 kylkilihasta (kuula toisessa kädessä seisoen)
15 perhosta molemmin puolin

Tämä kaikki toisen kerran

Ja loppuun ojentajapunnerruksia sekä vatsoja kuulan kanssa

Vähän kevyempi treeni mutta nyt on tehtävä kevyemmin kun syke nousee portaissakin ihan hetkessä ja tykyttelee edelleen.

Aloitinme lasten kanssa tänään paleo-aamupalalla. Paistoin niitä banaanimunakkaita ja herranjesta kun ne uppos. Kahviin kaadoin tilkkasen kermaa.

Välipalaksi söin vähän pähkinöitä ja ruoaksi lihapullia sekä porkkanoita. Ei oikein ole ollut nälkä, kai nuo proteiinit pitää vatsan aika täytenä. Mietin tuota paleon noudattamista. Suurin ongelma ei liene maitotuotteiden poisjättäminen vaan makeutusaineet. Käytän tällä hetkellä jonkun verran esim. herajuoman kanssa noita mehukeittoja. Onneksi jokaisen paleo on sellainen miksikä sitä haluaa soveltaa. Se on selvä että mulla ei ole varaa ostaa kaikkea luomuna eikä mahdollisuutta saada mitään riistaa jne. Kirjoittelen vastauksia tuonne toiseen postaukseen kunhan saan itseni hilattua koneelle (tätä kirjoitan pikkuruisella kännykän näytöllä).




tiistai 7. tammikuuta 2014

Pyöräilyä tammikuussa

Jee, pitkästä aikaa!

Olin vähän epävarma noiden tykyttelyjen kanssa (verenpaineet ja sykkeet oli kyllä ok, mittasin ne) mutta päätin kuitenkin hapenpuutteisena lähteä fillaroimaan. Rauhallisesti.

Mieheni oli tilannut ebaystä meille pyörälamput, kun mulla semmoinen ohjaustankoon kiinnitettävä ei vaan tahtonut toimia (on se kori siinä edessä). Tämän sain runkoon ja kun tässä on tämmöinen pikakiinnitys (koko lamppu on silikonia) niin saan helposti nappaistua taskuun.

Ei kannata jättää pyoränlamppua pyörään päiväksi, multa varastettiin ihan samantien.

Täällä lounais-suomessa sataa ihan koko ajan, mutta niin mä vaan olen karaistunut että sateella ei ole väliä. Kunnon kuorivaatteet (erätukku) ja baanalle! Tietää sitten neljältä, että päivän happiannos on saatu. Siitä muuten tulee riippuvaiseksi!:)

Ai niin, on ihan ihan pakko mainostaa tässä, kollegan blogia. Melkoinen rautaäijä:)
http://mieskuntoon.wordpress.com/


Dieetillä

Mikään ei tässä tammikuussa kismitä mua just nyt enempää kun se, että hirveän moni aloittaa ihan yhtäkkiä laihdutuskuurin. Blogimaailmassa, facessa, työpaikalla...

Ihan yhtäkkiä päätetään ruveta laihduttamaan, kuka milläkin dieetillä. Näyttäisi edelleen olevan fitfarm kovin suosiossa. Toiset karppaa, toiset nutraa, on lentoemäntädieettiä ja jotkut vetää pelkkää kasvissosekeittoa...

En tiedä mikä siinä itseä harmittaa, ehkä se että mulla noi mikään ei ole tehonnut ja kokemus on se, että on saanut hormonitoiminnan ihan sekaisin.

Mä olen lukenut tätä, kerta toisensa jälkeen, ajatuksella
http://juttafitness.blogspot.fi/2012/12/fit-tips-kilpirauhasen-vajaatoiminta.html

Siltikään omalla kokemuksella ei ole mitään väliä, vaikka kuinka varoittelisi. On niin kiire päästä bikinikuntoon. Eräskin kaveri sanoi tahtinsa olevan 5 kiloa KUUKAUDESSA. Siinä ei paljoa auta sanoa, että siitä puolet on lihasmassaa. Kun pitää vaan päästä bikinikuntoon.

Monet näistä laihduttelijoista on kuitenkin hoikkia tai korkeintaan hieman pyöreitä ts. laihdutettavien kilojen määrä vaikkapa alle 10. Arvaanpa kuitenkin sen, että jojoilu pienessäkin mittakaavassa pidemmällä tähtäimellä johtaa siihen, että elimistö on ihmeissään ja pikkuhiljaa kerää sitä vararavintoa kun ikäänkin tulee lisää niin laihduttaminen kerta toisensa jälkeen on aina vaan vaikeampaa. Jojot kasvaa ja lopulta koko kroppa on sekaisin.

Ja mitä se laihduttaminen sitten on. Vahditaan niitä kaloreita (pahimmassa tapauksessa ei edes katsota proteiinien/hiilarien/rasvojen osuutta) ja treenataan joka päivä. Joka ikinen päivä jotain, vaikka sitten kuntopyöräilyä, zumbaa tai kävelylenkki. Ja kuinka kauan sitä sitten jaksetaan? Kuukausi, kaksi?


Olenhan mä itse tehnyt nämä samat virheet, kerta toisensa jälkeen. Ja tässä nyt sitten olen. Katson tätä asiaa niin eri näkökulmasta jossa jopa 5 kiloa vuodessa on parempi kuin 5 kiloa kuukaudessa. Ne ruokavaliomuutokset täytyy saada juurrutettua sinne sielun syövereihin niin, että ovat ja pysyvät. Ehkä lasten olemassaolo auttaa tässä, koska joutuu samalla miettimään että saa juurrutettua ne hyvät tavat myös lapsiin (ja sekös vasta haasteellista onkin).

Olen käynyt nyt salilla aika säännöllisesti (raskauden loppuaikoja ja vauva-ajan alkuaikoja lukuunottamatta)... 12-13 vuotta. Ja joka ikinen vuosi on sama juttu. Sali täyttyy ja pikkuhiljaa alkaa siitä hiljenemään. Ehkä pikkuhiljaa, kun dieetit alkavat mennä pois muodista ja elämäntapamuutosten tärkeydestä puhutaan enemmän ja enemmän, niin me malttaisimme ruveta jokainen tekemään tätä maltilla ja pitkäisikaisia tuloksia saavuttaen.

Toisaalta, aikaisemmat buumit monet ovat pikkuhiljaa siirtyneet suomalaisten ruokapöytään. Karppauksestakin luultiin, että kyseessä on vaan joku hetken juttu mutta niin vaan on suomalaiset vähentäneet leivän syöntiä ja lisänneet eläinrasvojen määrää. Työpaikallakin kun käy naisten kanssa syömässä, niin aika harvinaista se on enää nähdä perunoita/riisiä/pastaa kenenkään lautasella ja monet miehetkin ovat pikkuhiljaa jättämässä niitä pois (toki en ole huomannut kyllä heidän olemuksessaan mitään eroa eli hyvinvointi lienee enemmän sisäistä). Eli ei niissä dieeteissä aina ole pelkästään sitä huttua. Mutta tietysti kaikkea voi käyttää väärin. Siksi mä tuota Paleo-asiaakin mietin nyt todella tarkkaan, onko se askel kohti dieettituhoa vai voisiko siinä olla joku viisauden siemen.

Oikeastaan nyt ei enää harmita niin, aloitin tätä jo eilen kirjoittamaan. Mutta julkaisen nyt kuitenkin, on tässä tärkeitäkin ajatuksia:)







maanantai 6. tammikuuta 2014

Tykytyksiä ja paleo-ruokavalio

Olen iät ajat ollut jo sitä mieltä, että ei mitään dieettejä. Hus pois dieetit ja elämäntapamuutos on pop. Olen nyt kuitenkin vähän tutustunut paleo-ruokavalioon joka ei maitotuotteita lukuunottamatta paljoa eroa omasta ruokavaliostani.

Kaisa Jaakkola, joka on myös kilpirauhasongelmainen, on kirjoittanut ja suositellut paleo-ruokavaliota. Kilpirauhasporukoissa aika monikin vannoo sen nimeen.

Ruokavalioon olisi tämmöinen kickstart
http://kaisajaakkola.fi/2013/10/paleo-kickstart/

Kaksi viikkoa pelkkää lihaa ja rehuja, ilman maitotuotteita, ilman hedelmiä ja marjoja. Sitten pikkuhiljaa lisätään marjoja ja hedelmiä. Ei se hullummalta kuullosta, jos vaan kestän tuon kaks viikkoa ilman appelsiineja ja viinirypäleitä:) Tämä on ihan harkinta-asteella, mutta tottakai raportoin tänne jos päätän aloittaa ja kuinka etenee. Muilla tulokset ovat olleet lupaavia. Saisi insuliinit pidettyä hyvin kurissa ja ehkäpä sitten rasvanpolttoa käyntiin:)

Onko teistä joku kokeillut/ollut tuolla ruokavaliolla? Aikalaillahan siihen niputetaan karppaus, puhdas ruoka ja sokeriaineenvaihdunnan kurissa pitävät ainesosat. Ajatuksena ei hullumpi tietenkään.

Sydän vähän täällä tykyttelee joo...Eilen kuulailin tosiaan illalla 21-22 ja sitten ihmettelin puoli kolmeen että kuinka pumppu hakkaa ja hakkaa. Leposyke pitäis laskea 50-60 ja oli varmaan yli 80. Tosi paha olo. Otin lopulta 2 melatoniinitabua, nukuin 2 tuntia ja heräsin yltäpäältä hiessä. Aamullakin oli vielä outo olo. Hitto kun ei ole sykemittaria, olisin nähnyt tarkasti että missä mennään.  En tiedä johtuiko treenistä, johtuuko uusista lisäravinteista (rauta ja merilevä) vai mistä. Seurailen tilannetta.

Pitkä joululoma alkaa olemaan ohi. Syksyn työt tuntuvat joltain vanhalta painajaiselta menneisyydestä, mutta niin vaan on taas koko kevät puurrettava rahan eteen. Työkuvioissa on ehkä jotain positiivista tulossa, mutta pelkään kyllä että samaa bullshittiä koko kevätkin. Onneks sain vihdoin nukuttua koko syksyn univelat pois tämän viimeisen lomaviikon aikana ja nyt on pitkästä aikaa levännyt olo. Jos tässä taas tulee joku burn out niin on vaan pakko ottaa taas pari viikkoa lomaa keväällä.

Päätimme  mieheni kanssa, etten tee tässä  vaiheessa sopimusta Elixiaan vielä. Mun työpaikka on nyt vähän kaukana ja toisaalta kun nuo työkuviot on vähän epäselvät (fyysinen sijaintini saattaa muuttua) niin odotellaan että asiat selkiytyy. Sitäpaitsi kuulin että tähän lähemmäs (toki automatkan päähän sekin) aukeaa gogo express sali jossa kk-maksu kuulemma 18 euroa. Uudet laitteet jne. Toki ei ryhmäliikuntatunteja.

Pari kuvaa, aika paleotahan tämäkin jo on:)



Kukkakaalia, jauhelihakastiketta, raejuustoa kuntosalin jälkeen

Aamupalaksi munakasta 100 gr, raejuustoa tomaatti ja
sipulisilpulla, lattekahvi ja appelsiinimehu. Kotipäivinä:)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuosi alkoi treeneillä...kuinkas muutenkaan?:)

Uudenvuodenpäivänä otin kahvakuulan ja tein tunnin treenin, itse asiassa välipäivinä myös tein yhden treenin. Hitsit se on mukavaa, eipä siinä tarvitse juuri edes jumppamattoa. Kun kotona voi tehdä niin kehtaa mennä ihan alusvaatteisillaan:)

Vaihtelevasti teen treeniä, yleensä yhden nivelten pyörittelyä ja sen jälkeenlämppärikierroksen niin että heilautukset, maastavedot kahdella kädellä, ympäripyöritys jne.

Sitten lähden tekemään yhdellä kädellä jotakuinkin tämmöistä kierrosta: etuheilautukset, kyykyt, maastaveto-rinnalleveto-pystypunnerrus, maastavetoa yhdellä jalalla, vatsoja, hauiksia (hauiskääntöä), ojentajia (dippejä seisoen)..vaihtelevasti mutta kuitenkin tietty kierto 2-3 kertaa. Aikaa kuluu vaihtelevasti 30-55 min. Ja hiki virtaa, syke on kohtalaisen korkealla.

Loppuun pikavenyttelyt. Niin nopea treeni, että mies hädintuskin ehtii riisua lapsilta ulkovaatteet siinä ajassa:)

Perjantaina tein silti poikkeuksen, jätin kahvakuulan kotiin ja menin äitikaverin kanssa uimahallin salille. Sinne missä on ihan eri laitteet. Tein sitten suurimman osan treenistä käsipainoilla, omalla kropalla ja aika onnettomalla taljalla sekä jalkaprässillä. On tässä ainakin kahden viikon tauko joten kyllä lihakset kiittää:) Ja itse asiassa siellä oli kiva kokeilla myös 10 kg kuulan kanssa, tuntui paljon raskaammalta.

Lauantai välipäivä ja sunnuntaina ennen unia vielä 40 minuuttia hikoilua kuulan kanssa. Teen uutena liikkeenä perhosia ja ne on minusta tällä hetkellä rankinta.

Ruokavaliota yritän pikkuhiljaa rukata hyvähiilariseksi, mutta niin että aamulla syön proteiinipitoista (joko munakas tai heraproteiinismoothie) aikaisemman puuron sijaan. Kaloreita en ole paljoakaan laskenut. Vihanneksia yritän syödä reilusti yli sen puoli kiloa. Tosin tänään se koostuu herneistä (hernekeitto) ja banaanista (proteiiniletut) + vähän kurkkua, paprikaa, kirsikkatomaatteja. Aika pieniä muutoksia, kun nyt pääsis tosta suklaanhimosta ensimmäisenä eroon:) Joulun aikaan tuli outoa pahoinvointia (herään jopa yöllä siihen) ja samoin myös kummallista turvotusta. Ja pakkohan se on myöntää, että vehnäjauhoista turpoaa vatsa. Tyttären synttäreiden kunniaksi tein vohveleita ja yhdestäkin jo vatsa kiitti.

Tämmöisellä nyt aloitellaan! Ainakin keskivartalon lihakset tykkää kuulasta, heti tuntuu paremmalta ja ryhdikkäämmältä sekä selkäkivutkin hävis!



lauantai 4. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 - tein saman kyselyn kuin vuosi sitten!

Viime vuonna tein tammikuussa tämän saman kyselyn, postaus löytyy täältä

Nyt ajattelin vastata samat kysymykset uudestaan, onpahan sitten vähän vertailukohtaa. Vuosi sitten toivoin olevani raskaana edes jollain tasolla vuoden 2013 aikana, no enpä ole ollut. Toivon hartaasti samaa nyt sitten tulevalle vuodelle. Mutta mennäänpä itse asiaan.

Kysely vuodesta 2013


Ihmissuhteet

01. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen. Itseasiassa olen saanut yhden tosi hyvän ystävän, oikeastaan ystäväperheen miehineen päivineen. Harvoin löytää ihmisiä, joiden kanssa synkkaa yhtä hyvin. Iällä on varmasti myös tekemistä kun molemmat lähestymme neljääkymppiä:)

02. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Aloitin kahvakuulailun ja otin miehen siskon hoitamaan lapsiamme. Rakensin/pohjustin kasvimaan, istutin pensasvadelmaa ja pensasmustikkaa nyt ainakin. Imetän kaksivuotiasta (ehti olla kaksivuotias kaksi päivää viime vuoden puolella). Talvipyöräilen työmatkat. Päätin hakea lääkikseen. Tässä nyt ainakin on monta eri asiaa.

03. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Aviomieheni kanssa edelleen yhdessä vuodesta 2004. Pian tulee kymppi täyteen.

04. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Syksy on ollut kovin surun ja masennuksentäytteinen joten eipä siinä ole paljoa muisteltavaa. Penkistä työnsin sen 50 kg, olihan se mulle aika saavutus. Ehkä se jää hyväksi muistoksi, että tajusin tästä laihdutusprosessista monta juttua. Tietenkään ei ole kivaa, sairastaa mutta on tavallaan hyvä että asia on alkanut selviämään.Olen myös tajunnut itsestäni monenlaisia asioita.
Ehkä ihanin muisto tältä vuodelta on tyttäreni. Hän on kasvanut vauvasta taaperoksi ja omaksi persoonakseen. Itsenäistyminen on ihan erilaista kun isoveljensä kohdalla ja nautin meillä edelleen olevasta läheisyydesta hyvin paljon. Niin ja ehkä tuo lääkisasia. Siis jos mä nyt joskus sinne pääsen, niin aina tulen muistamaan sen tunteen kun tajusin että mikä mun tehtäväni oikeasti on. Tää kuullostaa tosi typerältä, mutta suuri haaveeni on ehdottomasti lähteä ulkomaille spr:n tai muun järjestön kautta tekemään vapaaehtoistyötä, auttamaan naisia ja lapsia.


Minä


01. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Olen mä kyllä muuttunut. Tosi paljon. Kaikki entinen urakeskeisyys elämästäni on jäänyt pois. Ennen lapsia elin työlle, sitten elin lapsille ja nyt elän unelmalle jostain paremmasta. Musta on myös tullut tavallaan itsekkäämpi, mutta tavallaan myös vähemmän itsekäs. Uniongelmat ja muut vaivat ovat tehneet musta tosi hajamielisen ja välillä aika surullisenkin persoonan.


02. Oletko lihonut? No kyllä ja ei. Mulla on paino sahannut koko vuoden.Sanotaan etten ole lihonut siitä, mitä painoin vuosi sitten.

03. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? En taida olla saanut. Häippäsin yhdeltä palstalta kyllä ihan itse.

04. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En.

05. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En edelleenkään. Kovasti haluaisin tatuoinnin.

Sekalaisia

01. Kuka oli paras uusi tuttavuus? K perheineen. Toivottavasti ystävyys säilyy.



02. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En muista olenko luvannut jotain. Jos olen, se on luultavasti ollut jotain yhtä "viisasta" kun tänäkin vuonna eli varmaan sitten pidin lupaukseni:D

03. Synnyttikö kukaan läheisesi? Kyllä, eräs ihana tytär syntyi perheensä kolmanneksi tyttäreksi:)

04. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei. Mutta eräs äitikaveri kävi kyllä siinä mielessä lähellä, että hänellä todettiin rintasyöpä.

05. Missä maissa kävit? Tänä vuonna ei olla käyty missään. Olisi pitänyt.

06. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013? Haluan tulla paremmaksi ihmiseksi, tervehtyä ja sitä kautta myös laihtua, tulla raskaaksi ja ehkäpä olla pienen vauvan äitkin vielä tämän vuoden aikana. Haluan säilyttää ihanat ystävyyssuhteeni. Olla hyvä äiti kahdelle uhmaikäiselle (tämä vuosi meni vähän niin ja näin esikoisen kanssa), haluan olla reipas ja valoisa, pirteä ja sporttinen äiti. Haluan saada kesällä vihdoinkin purjeveneemme vesille. Haluan ajatella vähemmän terveyttä, hyvinvointia ja keskittyä enemmän elämään.

07. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013? Eipä tässä nyt tule juuri mitään sen kummempaa mieleen.

08. Mikä oli vuoden 2013 suurin onnistuminen? Ehkä se, että vihdoin lähdin hakemaan jotain apua tämän vointini kanssa. Pääsin yli sen jatkuvan itseni piiskaamisen ja kiusaamisen, painuin lääkärille.

09. …ja suurin epäonnistuminen? Todennäköisesti se, ettei rahkeet riittäneet koko vuoden kestävään täysinäiseen elämäntapamuutokseen.

10. Kärsitkö vammoista? Enkä ihan vähän.Plantaari faskiitti vasemmassa jalassa kesästä saakka, juoksusta syntynyt rasitusvamma joka edelleen kipuilee kun käyn tanssitunneilla yms. Vasen olkapää pamahtelee treenatessa aika ajoin. Oikeassa kädessä oli kyynärpäävikaa mutta se näyttää nyt parantuneen. Lasketaanko oudot turvotukset vammoiksi? Harmittaa kun en voi edelleenkään pitää vihkisormusta.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Olen ollut köyhä kuin kirkonrotta koko vuoden. No ostin kotiin tumman akaasiapuusta tehdyn lipaston, jossa ainakin 20 pikkuista laatikostoa. Olen tosi tyytyväinen löytööni.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Aviomieheni on jaksanut mua koko syksyn. Se on kiitettävää.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Äitini. Hän on maanis-depressiivinen enkä aina vieläkään jaksa enkä pysty ymmärtämään häntä täysin. Kun juttelemme puhelimessa, hän saattaa selittää ihan fiksun oloisena jotain joka selviää sitten myöhemmin ihan hourailuksi. Tai hän vetää herneet nenään jostain ihan mitättömästä asiasta ja on laittamassa välejä poikki (sitten soittaa jonkun ajan kuluttua ikäänkuin "riitaa" ei olis ollenkaan ollut).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Elämiseen ja lapsiin, sekä hoitomaksuihin.

15. Mistä innostuit eniten?
Se on tämä lääkisjuttu.


16. Vuoden 2012 ihmiset: Aviomieheni, rakkaat ystävät, lapset.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Tylsähän tämä on sanoa, mutta kyllä mä olen surullisempi. Viime vuonna tähän aikaan olin täynnä voimaa ja päättäväisyyttä kuntoprojektille. Tätä väsymystä ja depressiota ei ollut viime vuonna ollenkaan.

18. Lihavampi vai laihempi? Eikös tätä jo kysytty. Taidan olla pari kiloa painavampi.

19. Rikkaampi vai köyhempi? No köyhempi taisin olla.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Olisin toivonut jaksavani paremmin. Syksy veti mut täysin alas. Jaksoin vielä treenailla, mutta ruokailut ja muu oleminen on ollut kyllä tosi rankkaa. Olis pitänyt jaksaa myös lukea pääsykokeisiin - en ole vaan nyt pystynyt. Ja olisi pitänyt kyllä levätäkin enemmän (eikä jatkuvasti vaatia vaan itseltään)

21. ...entä vähemmän? Olisi pitänyt huutaa vähemmän uhmikselle. Olen mielestäni välillä ollut oman olotilani kanssa ihan kohtuuton.


22. Miten vietit joulun? Kotona sukulaisten kanssa. Meni ihan kohtalaisesti. Kukaan ei ryypännyt eikä rähjännyt.


23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Sen hetken, kun ensin soitin äitiysneuvolaan että mitä tehdä kun menkat on kk myöhässä ja sitten soitin perään että nyt ne alkoivatkin. Siis sen jälkimmäisen hetken. Että olisin onnellisesti tukevasti raskaana.

24. Rakastuitko vuonna 2012?  Tyttäreeni - kyllä - entistä enemmän. Poikaani - kyllä - entistä enemmän.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
0

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Heh, muutaman kerra olin ihan koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin:) Ja kyllä noita Muumeja on tullut katsottua!

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Vuosi sitten kirjoitin tähän kohtaan äidistäni negatiivisia tunteita, ei ehkä vielä vihaa. Vuoden 2013 aikana tunteeni on jalostunut säälistä ja suuttumuksesta jo lähes siihen, etten haluais tuntea häntä ollenkaan. Lähellä vihaa.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja? En ole lukenut varmaan yhtään kirjaa tänä vuonna. Paitsi lukion kemiat 1, 2 ja 3 oli tosi hyviä. Luin orgaanista ja epäorgaanista kemiaa melkein kun romaaneja. Ja tykkäsin kyllä lukion biologian kirjoistakin:)

29. …entä musiikillinen löytö? Enpä muista löytäneeni mitään.

30. Mitä halusit ja sait?
Olin pitkään lasten kanssa kotona (olisin ollut pidempäänkin). <3 <3 <3

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Lapsilleni vielä pikkusisarusta.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Kävinköhän mä edes elokuvissa? Mä en edes muista yhtään elokuvaa jota olisin katsonut telkkarista, kyllä varmasti joitakin olen katsonut.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? En muista???

34. Mitä tai ketä kaipasit? Kyllä mä sitä kolmatta pientä olen kaivannut ihan hirveästi, vähän vaihdellen mutta koko ajan kuitenkin.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Tänä vuonna on ollut vähän niin ja näin. Ystäviä en ole jaksanut vaivata ongelmillani, mutta olen saanut tukea jos olen pyytänyt. Aviomieskin on jaksanut sitkeästi kuunnella. Jossain määrin tämä blogikin. Ja muutamat fb-ryhmät.

Kaikki on jo kirjoitelleet uudenvuoden postaukset, mutta tehkää nyt vielä tämäkin! Haastan jokaisen lukijan: