Pages

maanantai 25. marraskuuta 2013

Nastat

Viime viikolla rakas puoliso vaihtoi mulle nastarenkaat. Ostettiin oikein kunnon renkaat joissa 240 nastaa. Poljeskelin viime viikon ja tänään pääsin sitten ihan tosi toimiin kun maassa oli lunta ja jäätä aamulla. Aika turvallisesti homma sujui. Mutta tosi raskasta se polkeminen kyllä on. Ihan kaikki menee nyt mun ohi:)

Sen sijaan nuha on puskemassa päälle. Viime viikolla oltiin lasten kanssa torstaina uimahallissa. Perjantai-iltana tein kotitekoisen punttitreenin sekoittaen body pumpin ja normaalin kuntosalitreenauksen juttuja keskenään. 1,5 tuntia ja olin todella puhki. Ihmettelin kyllä hetken, miten voi olla näin väsy. Siitä se sitten pikkuhiljaa olo paheni ja paheni. Vatsassa velloi (mahatauti?) ja tänään on sitten koko pää täynnä räkää. Saa nähdä miten käy työviikon. Ja pyöräilyn. Murr!

Puntarilla kävin lauantaina aamulla, 96.1 kiloa. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Olen syönyt tosi maltillisesti ja tehnyt näitä aamuaerobisia pyöräilyjä eli syön aamupalan (proteiinijuoman) vasta töissä. Ja paino vaan nousee. Ehkä nyt sitten keskiviikkona saan lääkäriltä jotain apua tai edes pääsen testeihin. Mihin testeihin? No jospa sitä kilpirauhasta nyt tutkittaisiin kunnolla. Arvot oli nyt tsh 3.2 ja t4v 13.2 kun keväällä oli 3.5/14.5. Työterveyslääkärin mielestä edelleen normaalit, viitearvoissa. Nyt en luovuta, ennenkun tähän on saatu joku järkevä selitys!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lääkäriasioita

Moi taas! Nyt ei oöe treeniasioita yhtään viime viikolta kun koko viikonloppu meni mökkeilyn merkeissä. Olen silti kiltisti polkenut työmatkat myös tällä viikolla. Maanantaina tosin poksahti takakumi aamulla ja pyörä jäääi bussipysäkille, mutta sainpa sitten tilalle aika hienot nastarenkaat. Nyt sitten ei ole mitään tekosyytä olla polkematta pakkasillakin:)

Terveysasioitakin olisi. Kävin otattamassa taas kilppariarvot joista rakas työterveyslääkärimme totesi että viitteissä ovat. Tsh 3.2 ja t4v 13.2. Tuo jälkimmäinen on laskenut reilusti keväästä ja ensimmäinen ei, huonompi juttu ja kertoo että vitamiinitankkaukseni ei ole tuottanut tulosta.

Kypsyin nyt koko hommaan niin ja päätin mennä sinne endolle. Löysin kehutun lääkärin joka on erikoistunut hormonihäiriöihin (oli taas menkoissa 2 kk tauko ja luulin jo olevani raskaana), diabetekseen ja kilpirauhaseen. Perkele- tähän on löydyttävä joku syy ja roti. En kertakaikkiaan jaksa yrittää itsekseni kun mitään tulosta ei tule. Nytkin olen pari viikkoa ollut hyvällä kuurilla ja suurin retkahdus on ollut tyyliin joku karjalanpiirakka. Mitään muutosta ei näy ja olenhan ollut tässä projektissa jo reilusti yli vuoden. Olen ihan satavarma, että aineenvaihdunnassani on jotain vialla tai olen rikkonut kroppani rääkkäämällä sitä liikaa.

Pyöritin pitkään mielessäni, että menenkö funktionaaliselle vai endolle ja päätin sitten jälkimmäisestä. Lähinnä sillä perusteella, että syön jo nyt suositeltuja vitamineja ja noudatan kohtalaisen hyvää ruokavaliota johon funktionaalinen kuitenkin ohjaisi.

Olen ollut todella väsynyt nyt pari viikkoa. Siis silleen, että iltakymmeneltä olen aivan petivalmis ja nukun yöt kuin tukki. Aivan yhtäkkiä ne kaikki unihäiriöt on hävinneet ja tilalle tullut suunnaton väsymys. Arvatkaa kuka jaksaa huushollata? Tänään pidin sentäs lupaamani sisustuskutsut, mutta siihen sosiaalinen leikki jääkin.

On muuten ihan älyttömästi pinna kiristynyt ihmisten fb-sporttipäivitysten suhteen. Vaikka tyyliin vuosi sitten päivittelin kokonajan itsekin, niin nyt en kestä lukea muiden päivityksiä. Siis yhtään. Muutamat miehetkin jatkuvasti päivittää niin tulee semmonen "miten hitossa sä muka ehdit, vaimos raataa vaan kotona kun sä juokset tunneilla" fiilis. Vaikka tuskinpa asiat näin menee. Taidan olla kateellinen. En kyllä tajua miten ne ehtii töiden jälkeen 3-4 kertaa viikossa. Kuka hakee lapset ja tekee ruoan? Ja kaikki harrastaa nyt jotain trendilajeja kuten crossfittausta. Mäkin haluaisin, en vaan kehtais tämmösenä tankkina mennä edes sinne näytille. Buu! 

No ens viikolla lääkäri, eiköhän tässä kohta näy valo!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Uusi aamupalakokeilu


Huomenta! Kello on kahdeksan aamulla ja takana on jo reipas pyörälenkki (kokeilin tänään toista, vähän rankempaa, reittiä). Pullossa mulla on TooBigToBeMe-blogista lainattu ja muokattu aamushake.

Sisältää suurinpiirtein
1 dl vaniljan makuista proteiinijauhetta
1 dl vadelman makuista makeuttamatonta mehukeittoa
1 dl vähärasvaista luonnonjugua.
1 rkl raakakaakaota

Ja tiedättekö mitä, tämä on oikein hyvää. Jopa parempaa kun ne ainaiset rahkajuomat. 

Töissä saivat vihdoin järjestettyä "kunnon" suihkutilat. Meillä meni toinen suihku remonttiin ja toinen on toiminut paperivarastona. Tänään vihdoin pääsin kunnon aamusuihkuun ja pärstäkuvat onkin sitten suihkun jälken 1.au naturel ja 2.with makeup.

Oikein reipasta tiistaita!

Elämänmenoa

Aika kuluu, blogipäivitykset jää kiireen jalkoihin.Yritän silti jatkaa tätä blogia, koska tämä on mulle henkireikä.

Viime viikon treenit, 2 kertaa pyöräily, 30 min hölkkälenkki (ilman pysähdystä) ja kuntosali.  Tuli kyllä myös kuntopyöräiltyä lasten kanssa, mutta ehkei sitä kannata laskea:) Ens viikolle varasin vihdoin ajan lääkärille ja katsotaan tuo kantapään tilanne, kaipaan niin kovasti jo tanssillisille tunneille. Ihme ja kumma, tuo juoksulenkki muuten ei kipeyttänyt kantapäätä. Varauduin siihen etukäteen ottamalla tulehduskipulääkkeen, joka ilmeisesti tehosi niin hyvin että jalka oli seuraavanakin päivänä kivuton! Ehkä uskallan taas ruveta ottamaan juoksuaskeleita!!:D

Oikeasti huomaan, että pyöräily on nyt kohottanut kuntoa. Tuo hölkkälenkki meni ihan itsestään, oli kuitenkin aika jyrkkääkin ylämäkeä välillä ja silti ei yhtään tuntunut pahalta! Kun vaan vielä tuo jalka kestäisi!!

Ai niin, ostin itselleni järjestelmäkameran. Vuosien tauon jälkeen (edellinen oli filmiversio) päätin toteuttaa kauan uinuneen haaveeni! Ehkä saan tänneki pikkuhiljaa vähän laadukkaampia kuvia!

Paholaisen suklaakakku? Syntinen suklaakakku? Rakkaalla lapsella on aika monta nimeä. Kaivoin Kokki Nigella Lawsonin kirjan ja tein isänpäiväkakun johon tuli 400 grammaa suklaata ja 500 grammaa voita. Kakun nimi oli käännetty "Suklaakakku, 10 hengelle (tai yhdelle särkyneelle sydämelle" joten oli ihan pakko kokeilla.

No, täytyy myöntää, että siitä tuli kyllä aivan liian tuhti (ei riitä yksi särkynyt sydän) - näin sanoi aviomieskin. Ja kyllä, minulle tuli erittäin ällö olo koska en suostunut tunnistamaan sitä täyttymyksen tunnetta ja kakkua oli otettava "bit by bit" aina vaan vähän lisää. Veimme sitä kaverillekin ja toinen tuli lapsikatraansa kanssa maistelemaan, silti kakkua vaan jäi...kummittelemaan jääkaappiin:) Yleensä teen aina juustokakkuja tai täytekakkuja, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta. Seuraavaksi juustokakkua taas! Olenkin pitämässä parin viikon päästä kotona sisustuskutsuja niin taas hyvä syy leipoa:) Ja juustokakut (varsinkin rahkaan tehdyt) ovat lähes terveellisiä!



Tässä nyt meidän vanhempi, joka aloitti kiekkokoulun lokakuun alussa. Viime vuonna kokeiltiin 3.5 vuotiaana luistelukoulua vaan ei vielä oikein tahtonut sujua. Nytkin poika on arka ja pelkää kaatumista, mutta sisukkaasti on vaihtanut kaljakorit (niitä käytetään tukena) mailaan! Kylläpä äitinäkin saa ja joutuu pohtimaan, että miten ei-niin-liikunnallista lasta parhaiten kannustaisi. Ehkä pitäisi liikkua lasten kanssa vaan enemmän yhdessä eikä vaan aina vanhempien omat harrastukset, niin lapsikin saisi sitä liikunnan iloa myös meidän kanssamme. Itsestänikin kumpuaa semmoinen tietty ajatus, että haluan olla lasten silmissä semmoinen reipas liikunnallinen äiti josta olisi hyvä ottaa mallia. Itse kun olen ollut lapsena lukutoukka ja oma äitini lähinnä vahtasi vyötärömakkaraansa eikä me koskaan tehty mitään liikunnallista yhdessä (mitä nyt pari laskettelureissua ja sietämättömiä "laihdutuskävelylenkkejä"). Esimerkin voima taitaa olla aika suuri:)

Proteiiniletut muistuttavat mua siitä, että ravintoasiat on jonkun verran menneet parempaan suuntaan. Olen taas muistanut syödä ja keskittynyt ruoan laatuun. Muutamia öitä meni jopa ilman yöheräämisiä. Jep, joko tämä pimeys tai joku muu mutta olen nukkunut kuin tukki koko viime yön. Ja SE on tosi harvinaista koska yleensä heräilen vähän väliä ja nukun levottomasti.

Ruoanlaitto on nykyään asia, johon menee kyllä vähän liikaa aikaa. Siis kyllähän se on hienoa kun teen kaiken lähes alusta asti itse ja tuoreista raaka-aineista, mutta kun joutuu viikonlopppuna melkoisen satsin tekemään lapsille hoitopäiviksi ja koko perheelle illoiksi niin siinä melkein yksi päivä hurahtaa. Eikä meillä nyt mitään kummempaa syödä. Tälle viikollekin tein siskonmakkarakeittoa, jauhelihapullia ja peruna-lohilaatikkoa.
Halloween oli ja meni. Kerrankin olin ajoissa, hain torilta kurpitsan ja hienohan siitä tuli! Lapset nyt lähinnä luulivat sitä palloksi (varsinkin tämä nuorempi). Vaikka pimeys väsyttää, on siinä tätä tunnelmaakin ja ihanaa kun saa sytytellä kynttilöitä.

Vuosien jälkeen olen ehkä löytänyt jonkunlaisen tasapainon kotiäitiyden ja oman itseni välillä. Pääsimme Voimaperheet-tutkimukseen jonka kautta opettelemme tietoisesti muuttamaan käyttäytymistämme, jotta arki tahtoikäisten kanssa olisi helpompaa. Ja samalla tulee pohdittua myös monia omia ajatuksia. Sytyttelen kynttilöitä koska pidän siitä, riippumatta siitä juokseeko huoneessa lapsia jotka kuitenkin vievät kaiken huomion. Voin istua sohvalla ja nauttia glögiä, mutta samalla huomioida lasta. Nämä on monet asioita, josta osan tekee automaattisesti ja joita osaa täytyy työstää. Ja jotenkin ottaa siinä kaiken kiireen keskellä edes pieniä hetkiä itselle. Melkoisia ruuhkavuosiahan tässä eletään. Valitettavasti kukaan ei sitä aikaa sulle anna, ellet itse sitä vaadi. Ja minä ainakin koen kyllä syyllisyyden tunteita töissäkäymisestä, jolloin haluan vapaa-aikaa mahdollisimman paljon pyhittää lapsille. Mutta lastenkin kanssa voi tehdä kaikkea kivaa - onneksi!



Nyt valitettavasti olen päättänyt laittaa tämän myyntiin. Ostimme tämän crosstrainerin kun esikoinen oli vuoden. Esikoisen vauva-aikana poljin kaikki päiväunihetket ja kohotin kuntoani kotona. Ja mieheni polki taas iltaisin. Tällä hetkellä meillä on molemmilla salikortti ja sen lisäksi poljemme pyörällä niin paljon, ettei tälle enää löydy käyttöä. Jos mulla olisi yhtään tilaa, säästäisin, koska laite on meille kotiutunut ja osoittautunut tosi hyväksi.

Energetics et 12.0 on merkki. On myynnissä torilla (kunhan hyväksyvät sen) alueella Varsinais-Suomi.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Herkkuletut


Sokereita olen tässä vähän mittaillut ja aika huolestuttavia lukuja on ollut. Pitää vielä tässä tarkemmin mitata ja verrata syömisiin, mutta illlalla oli yli 6 ja aamupaastokin (7 tuntia) 6.3. Ei ole näin pahoja arvoja ollut ennen. Hieman epäilen, että olen tullut sille metformille vähän resistentiksi. Nyt pitää tarkkaan katsoa syömiset ja mittailla. Olen vähän huolissani, lähinnä siitä, että onko tilanne huonontunut nyt yhtäkkiä.

Herkkuja kun tekee mieli, muistin tämän hyvän vähähiilarisen runsasproteiinisen ohjeen.

1 ylikypsä banaani
2 kananmunaa (tai 1 keltuainen ja 3 valkuaista)
n. 1 dl herajauhetta.

Tämä menee iltapalaksikin ja toivottavasti pitää nälän yön yli:)
Sitten vaan voita pannulle ja letut tulemaan. Aika munakkaan oloistahan tämä on eli ei voi lettuun verrata. Aviomies totesi, että eipä ole kummoista, mutta mulle kyllä maistui ja söinkin melkein kaikki.

Tänään oli melkoinen myrsky ja mentiinkin autolla töihin (ei työmatkapyöräilyä). Eilen taisin ylittää itseni ja pyöräillä sateessa ja tuulessa. Aamulla kävin antamassa verinäytteen kilpirauhasarvoihin. Saa nähdä miltä nyt näyttävät tulokset. Periaatteessa vointi on nyt ollut parempi kun olen saanut pari yötä nukuttua.   Sitten onkin vielä loppuviikon sporttailut edessä:) ja isänpäivä <3

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hyvin kulkee, ainakin liikuntapuolella

Mun on nyt ihan pakko laittaa tämä kuva tänne. On ihan ensimmäinen kuva, minkä poika on minusta piirtänyt ja jaoin sen fb:ssä niin miksei täälläkin. Tässä näkee hyvin, minkälainen äiti pojalleni näyttäytyy:) Eli ei mikään pallo, vaan ihkaoikea hattiwatti!

Elämään onneksi kuuluu välillä muutakin, kuin vaan pelkkää työtä ja sporttausta. Itse asiassa olen nyt aika paljon ruvennut touhuamaan lasten kanssa, pelataan pihalla sählyä/jääkiekkoa (naapurin vilkas 7v joka oikeasti harrastaa sitä, toimii maalivahtina). Nuorempi neitikin on jo oiva mailankäyttäjä/maalintekijä. Ja mikä parasta, kun itse juoksee sen pallon perässä niin hengästyy ja tulee vähän kuntoiltuakin.

Pyörälenkkejä myös lasten kanssa aina kun vaan keksitään syy lähteä ulos. Ihan eri tavalla itsekin nautin nykyään ulkonaolemisesta verrattuna menneisiin vuosiin (aina vain sitä sisäliikuntaa, pyh). Tietysti sitä pitkien työpäivien jälkeen löytää itsensä helposti glögilasi kourassa sohvan nurkasta, mutta yritän olla antamatta periksi. Tämä kolmipäiväinen työviikko on tähän just sopiva - viittä päivää en varmasti kestäisi ja olisi tosi huono omatunto kun ei ehtisi olla yhtään lasten kanssa. Saa nähdä, miten työnantaja suhtautuu kun tytär täyttää kolme ja hoitovapaaoikeus loppuu. Tokihan ihana hallituksemme muutenkin suunnittelee nyt äitien töihinpakottamista, mutta se siitä...

Viime viikolla ehdin salillekin. Tämä kuva taitaa olla kyllä toissaviikolta. Hauska viikko sinänsä, että parin pyöräilypäivän ja sen venyttelyn lisäksi menin vielä keskiviikkona Body Balanceen. Se, jos mikä tuntui hyvältä. Jalat oli vähän tokeentuneet jo pyöräilystä joten jaksoin hyvin tehdä jalkojen voimaa. Keskivartalokin sai vähän potkua ja se venyttely, ah miten ihanaa!

Ehkä tämä on sitä, mitä oikeasti tarvitsen. Kehonhuoltoa. Tietysti tuo vasen kantapää otti siitäkin nokkiinsa, mutta yritän nyt oikeasti huollattaa sen työterveyslääkärillä. Ei tästä tule mitään kun ei pääse juoksemaan eikä mihinkään aerobiselle tunnille.

Lauantaina sitten iltapäivällä salille. Vuorossa oli selkä, jalat ja hauikset. Kivan poltteen sain kun tein tällä kertaa koko ajan vähän "sykkeet koholla". Vaihtelin kahta lihasryhmää vuoronperään eli selkä-jalat, hauis-jalat ja siinä välissä heiluttelin kahvakuulaa sun muuta. Edelleen suosittelen lämpimästi sitä jalkaprässiä yhdellä jalalla, on paljon tehokkaampaa kun vetää kahdella kintulla.

Muuten elämässä on nyt mielenkiintoiset hetket. Yksi mahdollisista elämänpoluistani, joita olin salaa toivonut, ehkä toteutuu. Ihan lähiviikkoina selviää seuraavan parin vuoden asiat, jotka voivat vaikuttaa aika moniin muihinkin asioihin. Myös tähän projektiin.

Ruokavaliopuolella olen skarpannut nyt paljon. Aamupuuro on pääasiassa vaihtunut rahkaan, lounaasta olen jättänyt nopeat hiilarit pois ja yritän syödä - SÄÄNNÖLLISESTI. Yösyömisestä on vielä päästävä pois, sitten uskaltais ruveta taas seuraamaan vaakameininkiä. Esimerkiksi nyt lauantaina näytti treenin jälken vaaka 95-96 kiloa joka on siis se paino, mistä olen lähtenyt. En luota tuohon lukemaan ihan semmoisenaan, koska turvotuksia on taas, mutta onhan se suuntaa-antavaa. Kun vertaa kesäkuun 92 kiloon. Vaikka kuinka treenaisin, lihasmassaa tuskin tulee 4-5 kk näin montaa kiloa:)



Mukavaa alkavaa viikkoa!