Pages

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Ihan vaan kuulumisia

Ei treenikuulumisia ja muutenkin matalalentoa. Keskiviikkona alkanut selkäkipu on vienyt
Mut käytännössä sängynpohjalle. Ilmeisesti joku hermopinne joka on niin paha, että mulla on jatkuvasti selkäsäryn/jäykkyyden lisäksi pahoinvointia. Nyt jäi sitten kyykyt tekemät yks päivä ja yks lepopäivä. Tänään pitäis tehdä sata MUTTA vähän on flunssainen olo. Ei kuumetta mutta jotain ihme kröhää- toivottavasti ei olisi sillä olin eilen katsomassa mun ihanaa viikon ikäistä ensimmäistä kummilastani. Voi miten pieni ja suloinen.

Selkeesti jotkut hormonihöyryt on menneet ohitse, kun en itkenyt koko ajan. Tämä arki on ollut aika rankkaa varsinkin sen onnettomuuden jälkeen. Olen tosiaan ollut nyt 8 päivää putkeen kaikki päivät yksin (mies joko töissä tai raksalla- juhannuksenkin) ja iltaisinkin henkisesti hän on muissa maailmoissa sen mökkiprojektin vuoksi. Yhteisenä kolme vuotta alkanut projektimme on muuttunut isännän omaksi harrastukseksi ja minä olen lasten kanssa kotona. Äh, sorry avautuminen. Olen niin puhki jstkuvasta vaatimisesta ja läsnäolosta just nyt etten kykene mihinkään, hädintuskin jaksan sinne salille.

Perjantaina olin tapaamassa äitikavereita ja tuli käveltyä Turussa jonkun verrankin, siis useita kilometrejä aina tuomiokirkolta portsaan ja sieltä taas kupittaalle. Selkä selvästi vetreytyy kävelystä (mutta oli kuin tukki eilen aamulla). Kävelin Urheilupuiston(?) läpi ja ihastuin. Hyvä lenkkeilyreitti, ulkokuntosalilaitteet, ihania lammikoita ja kallioita...siis ihan täydellistä! On stadionia, lentopallolenttää ja todella paljon puustoa sekä pieniä soppeja. Tänne täytyy kerätä äitikaverit johonkin urheilulliseen harrastukseen:) Harmi etten hoksannut ottaa kuvia koska ihastuin todella <3

Tänään aviopuoliso on onneks kotona, tosin menoss hakemaan rakennustarvikkeita joten pakotan ottamaan lapset mukaan ja yritän levätä. Onneks viime yönä sain nukahtamislääkkeen kanssa nukuttua- edellisyönä meni viiteen kun pyörin vaan kipeän selän kanssa sängyssä. Kyllä tämä nyt tästä ja kohta olen taas jaloillani.

Mut hyvä puoli oli et perjantaina vaaka näytti taas laskevia lukenia eli 91.4. Nyt alkoi taas turvotukset (mulla on koko ajan sormet turvoksissa). Eli tänään taas 92. Ehkä mun pitäisi käydä kerran kuussa vaan vaa'alla kun tuntuu että puolet kuukaudesta oon turvotuksen takia +2kg ja harmittaa hitosti nähdä näitä tuloksia. Aika kovin hormonihommat mulla näitä turvotuksia tekee kyllä, tosi tylsä juttu. Varsinkin kun ne kestää sen 2 viikkoa.

Paljon tsemppiä kaikille muille, itellä nyt vähän henki vaan pihisee mut kyllä tämä tästä.


torstai 27. kesäkuuta 2013

Monta päivää



Monta päivää vailla tekstejä. Tässä on nyt monenmoista sattunut. En meinannut ollenkaan päästä salille, mutta eilen ennen miehen elokuvailtaa (meni katsomaan kaverinsa kanssa ennakkonäytöstä) kirmasin tekemään jalkatreenin. Meidän salilla on tosi huono ilmastointi ja meinasinkin pyörtyä ja oksentaa samalla. Osasyynä oli aamupäivällä perään ajanut kaveri myös. Jep, auton on lommolla ja monta tuntia kolarin jälkeen vasta menin ikäänkuin shokkiin (tajusin sen vasta itseasiassa salin jälkeen). Menin salille kun tuntui etten saanut mitään tälliä. Lapset vein tarkastettavaksi lääkäriin illempana. Kukaan ei tietenkään kysynyt, että miten mä voin. Auto siinä oli aviomiehelläkin suurin huolenaihe. Ironiaa...

No, alkuviikosta mentiin koko perhe uimarannalle ja päätin vähän sportata siellä. Uin rannanmyötäisesti n.100 m pätkää edestakaisin kolme kertaa eli 600m. Olihan se vähän vilpoisaa tuo merivesi, ja rintatulehdusta jännitin mutta hyvin meni. Ainoastaan kämmenten selkäpuoli tuntui palelevan. Tämä kuva siis sen uintireissun jälkeen. Päässä mulla nuttura ja näyttää oudolta.

Eilen illalla venähti selkä. En pääse sängystä enkä tuolilta ylös ilman tukea.  Sama vaiva oli reilu vuosi sitten tyttären kantamisesta. Pahimmillaan se kestää jopa 2 viikkoa parantua. Onneks on nyt jotain jumppaliikkeitä joiden avulla saan vähän vetreytettyä. En usko et tämä liittyy kolariin koska olisi ihan väärässä kohdassa. Mutta ei siitä koskaan voi varma olla.
Tämä kuva on mun lempitunikasta. Läskit vaan häviää johonkin siinä. Melkoiset turvotukset oli tässä välissä, aamupaino lähes 94... Mutta nyt näyttäis taas tippuneen alle 92 ja toivoa on vielä päästä alle 90 esikoisen nelivuotispäivään mennessä. Johon on about 2 viikkoa aikaa. En tainnut tätä toivetta/ tavoitetta edes paljastaa täällä. No katsotaan nyt. Elämäntaparemontti ja tavoiteaikataulut eivät sovi oikein yhteen.

On tässä muitakin huolia ollut. Läheisen sukulaisen sairastaminen pisti mun (ja muiden sukulaisten) pasmat hetkeksi sekaisin tuossa alkuviikosta ja sitä selvitellessä meni pari päivää.

Tämmöstä tänne. Nyt on pakko saada bilsan perinnöllisyysopit luettua loppuun niin pääsen taas luvuissa seuraavan kirjaan.
Äh, kyykkyhaaste: tein eilen 70 ja tänään olisi 75. En usko että onnistuu tämän selän vuoksi, mutta kokeilen jossain välissä vähän helpotettuna niin etten pidä käsiä edessä ja sillä rasita selkää.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Oman ruoan kasvatus

Mullahan on tossa pitkään pyörinyt sivupalkissa tuo kysely. Kiitokset vastanneille. Moni siellä olikin laittanut siemeniä itämään ja ideoinut vähintäänkin.

Mulla on pitkään ollut (maalla kasvaneena, maybe?) haave, että voisin oikeasti tuottaa ison osan ruoasta itse. Kasvimaalta saisi perunoita ja kaikkia juureksia, yrtit ruukusta, marjat pensaista ja mansikkamaalta, kurkut ja paprikat kasvihuoneesta... Nyt meillä teoriassa on kesäpaikka, mihin voisin kaiken tämän ihanuuden laittaa kasvamaan, mutta tietysti kesäpaikassa pitäisi sitten viettää aikaakin. Ja jos harrastaa purjehdusta, niin se on vielä vähän hankalampi juttu.

Ostettiin siis tuossa 3 vuotta sitten tästä 35 km päästä rintamamiestalo jota on nyt remontoitu nää vuodet ja nyt näyttäisi että saattaisin saada jopa sen kasvimaankin sinne vihdoin perustettua. Kaukoviisaana katoin tontilla olleen vanhan perunamaan jo ensimmäisenä syksynä ja suurin osa rikkaruohoista on saatu tapettua näin. Täksi kesäksi en laita maahan mitään vaan tehdään nyt paljon muokkaustöitä, lannoitetaan ja rakennetaan reunoihin kulkuväyliä jne. Ehkä ensi kesänä sitten?

Omenapuita tontilta löytyy 8 kappaletta ja niiden lisäksi aion istuttaa sinne kirsikka- ja luumupuita.

Olen silti koko viljelyhommassa ihan alussa, mutta into on edelleen säilynyt. Välillä kyllä pohdin kasvimaan perustaista tänne meidän omalle asunnollekin, mutta ehkä parvekkeen yrittyruukut ja tänään istuttamani kaksi pensasmustikan taimea saavat nyt riittää:)

Tässä kyllä intoa on enemmän kun kärsivällisyyttä. Olisi upeaa kun voisin vaikka ens kesänä tänne blogiin laittaa vihdoinkin valokuvia tuotoksista. Tuossa viikolla kävime ostamassa puutarhajyrsimen, joten nyt on ainakin millä tehdä maatöitä:)

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Hyvää Juhannusta

Tämä Juhannus näyttää siltä, että vietetään kotona. Esikoinen 39 asteen kuumeessa ja vatsakipua valittaa. Toivon kovasti ettei ole mitään vakavampaa, soittelin jo päivystyksen neuvontaan ja nyt vaan seurataan tilannetta sekä annetaan särkylääkettä. Menin sitten salille kun en muutakaan keksinyt. Uimaan tekis kamalasti mieli, mutta kun ei voi toista jättää yksinään sisälle.

Tässä rakkaat pionit takapihalta.



Hyvä fiilis, rinta, ojentaja ja olkapäätreeni:) Näköjään sitä on liikuttava silloin kun ehtii, pyhistä viis.

Kyllä näitä omia naamavalokuvia kun katsoo, näkee selkeesti että on kaks lasta synnyttänyt ja ikäkin lähentelee neljääkymppiä. Ei nuo yläluomet tuosta enää nouse ja rypyt vaan syvenee sekä poskien iho alkaa roikkumaan. Itse olen paljon miettinyt, että sopiiko tuo otsatukka mulle oikeasti vai kuvittelenko vaan? Ennen olin sitä mieltä, että sopii mut nyt tuntuu että se jotenkin vaan lätistää tuota naamaa entisestään. Comments? Varmaan mun pitää ottaa toinen kuva missä otsis on jollain letillä vertailun vuoksi?





keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Eipä tässä muuta kun vähän pyöräilyä

Meillä olis pitänyt äitikaverin kanssa olla juoksutreenit tänään, mutta koska viime yönä(kin) jouduin ottamaan kantapääkipuun särkylääkettä, niin vaihdoimme sen pyöräilyyn. Ja teimme 16 km pyörälenkin Kuusiston linnan raunioille (Turkulaiset tietää...:). Mulla oli vieläpä neiti kyydissä ja hienosti meni. Vähän ylämäessä hapotti ja muutama mäki talutettiinkin, mutta oltiin me aika sitkeitä! Hyvä me!

Olen tässä pyöritellyt paljon mielessäni tätä kropan toimintaa - ikäänkuin kokonaisuutena. Mullakin on aika suuri riski sairastua metaboliseen oireyhtymään ja sitä vastaan tässä erityisesti taistelenkin. Tämä ei ole helppoa, eikä tämä ole todellakaan pelkästään ulkonäkökysymys.

Ruokailut on olleet taas niin hunningolla kun voi olla. Ei siis niin, että söisin liikaa vaan kun mä en syö mitään! Päivät hurahtaa niin nopeasti, että illalla tajuan syömättömyyteni. Ja näillä helteillä ei vaan tee mieli. Tänään söin aamulla croissantia ja sitten rahkasmoothieta ennen pyörälenkkiä. Siinäpä mun syömiset. No otin iltapalaksi sitten kunnolla leipää leikkeleineen yms. mutta aika hurjaa ettei ruoka tahdo maistua. Eilen meinas käydä ihan samalla tavalla, mutta sain yhden lämpimän aterian sentäs syötyä. Pitäisi olla tosi tarkka tämän asian kanssa, ettei taas ala lipsumaan entiseen. Ihme juttu, kun ei tämä oikein jaksamiseenkaan ole vaikuttanut.

Onko teillä muilla samaa ongelmaa nyt helteillä. Ettei sapuskat maistu?

What do You want?

Tässä blogissa käy ihan kiitettävä määrä lukijoita. Kiitos teille siitä. Postaukseni on vähän sentyyppisiä ja tylsiäkin välillä, ettei varmaan tee mieli kommentoida. Mietinkin tässä että voisihan sitä lukijoiltakin pyytää vinkkejä. Mistä te haluaisitte lukea? Mitä haluaisitte kysyä minulta? Mikä kiinnostaa?

Mulla on paljon ideoita mm. ravitsemusasioihin liittyen, mutta toisaalta tuntuu siltä että niihinkin perehtyneitä blogeja on niin paljon että oikeasti parhaimman ja ajantasaisimman tiedon saa sieltä.

Aamupaino 93.6. Tämä on ihan uskomatonta heittelyä. Sormet on kuin pingotetut nakit ja tein kyllä eilen kovan treenin joten nestekertymää on. Hitto kun oli tarkoitus päästä alle 90 12.7 mennessä niin ei oikein näytä toteutuvan sitten millään. Tänään taas Äitikaveri tuli tyttärineen (kolmas syntyy näinä päivinä ja tulee oleen mun ensimmäinen kummityttöni) aamupalalle ja toi croissantit. Arvatkaa sainko pidettyä näppini erossa. Onneks join sen rahkasmoothienkin.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Mun elämääni

 Nämä on nyt ihan sekalaisessa järjestyksessä. Tähän samaan voin sitten laittaa ajatusvirtaa taas tältä päivältä:)

Joskus ajattelin kokeilla peilata itseäni auton kiiltävästä maalipinnasta ja tulipas mielenkiintoisen muotoinen kuvaaja. Livenä lantio näytti vieläkin "muodokkaammalta".

Tänään iski salilla jotenkin tuskastumisen tunne. Vaikka painoa on tippunut ja lihasta varmasti tullut, samanlaiset röllykät roikkuu edessä ja käsivarret ei meinaa ohentua millään eikä todellakaan ne selluliitti/kainalomakkarat ole kadonneet mihinkään. Milloin mä saan kroppani oikein takaisin? Treenasin ihan hullun lailla tänäänkin...
 Viikonloppuna syötiin ukona. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni "coleslaw"-salaattia joka oli erinomaista. Majoneesia laitoin vain vähän ja loput korvasin kermaviilillä joten oli kohtalaisen kevyttäkin. Saa muuten yhdestä kaalista ja 3 porkkanasta aikamoisen annoksen tuota salaattia.

Kaveriksi possupihvejä.
Suoraan grilliruoan parista maha täynnä hyppäsin riippumattoon. Harvoin tätä herkkua on mulle suotu ja nytkin ipanat olis kiivenneet syliin, mutta 100 kg painorajoitus vähän ahdisti mua joten en uskaltanut ottaa. Siis eikö ole kamalaa, mä en voi lapseni kanssa mennä mihinkään mihin yli satakiloiset ei saa mennä:/

Ja niitä rajoituksia on, jopa meidän tramppiksessa... jossa tietysti emme hyppisi yhtä aikaa, mutta silti! Isoveli taitaa painaa jotain 15 kiloa joten mun tarttis painaa alle 85 niin kokonaispaino olis sata tai alle. Ja siihen on hirveän pitkä matka.

No mutta riippumatto on ihana. Siinä sielu lepää. Voisin nukkuakin siinä jos selkä kestäisi.
Jossain välissä sitten syötiin jälkiruokaakin. Pensasmustikoita, sulaneita pakastevadelmia ja suklaakermavaahtoa. Löysin tommoisenkin ihanuuden kaupasta, mutta se ei maistunutkaan lapsille. Ei toista kertaa sitten. Marjat he söivät semmoisenaan.

Tästä muuten ilostuneena ostin kaksi pensasmustikkapensasta tuohon takapihalle. Odottavat nyt istuttamista.
Salaatista riitti seuraavaankin päivään. Tässä perunoiden ja savukalan kanssa. Loheahan tässä pääasiassa syödään. Olen vähän ruvennut angstaamaan sitä, että onko kovin terveellistä syödä lohta jatkuvasti. Pyrin siis siihen että meillä syödään kalaa sen 2 kertaa viikossa ja jos se on jatkuvasti lohta... Sitä nyt on vaan helpointa saada. Monesti muut kalat vaativat enemmän rahaa, työtä ja vaivaa hankkia kun emme asu missään kauppahallin tai torin nurkilla.

Tässä on sitten pari kuvaa aamupaloista. Kahden munan munakas kirsikkatomaatin kanssa ja 100% ruisleipä kurkun kanssa. Lattekahvi seuraksi.

Tykkään hirveästi munasta, mutta edelleen mulla on vähän ollut pelkoa tuon kolesterolin kanssa. Aviomiehellähän kokonaiskolesteroli oli jo yli vitosen ja mullakin 4.8. Hyvät kolesterolit on kyllä tosi hyvät, mutta jotain tuo kokonaisarvokin merkkaa.

Nythän on paljon ollut juttua siitä ettei kananmuna sitä kolesterolia nostaisi mutta enpä tiedä... mulla on kovasti viime vuosina arvot nousseet ja nimenomaan näinä vuosina olen ruvennut syömään huomattavasti enemmän lihaa ja kananmunaa... tiedä hänestä.

Puuroa me syömme melkein joka ikinen aau. Tässä annokset kokojärjestyksessä. Lasten puuroon sotken hedelmäsoseita sekaan, jos laittaisin kiisseliä niin lapioisivat vaan sen ja jättäisivät puuron syömättä. Mun puurossani on nyt viimeaikoina ollut mehukeittoa marjojen sijaan ja raejuustoa.

Kaikki lautaset tyhjenivät:)
Tässä erinomainen lounas. Salaattia, paprikaa, tomaattia, kurkkua, avokadoa, raejuustoa... ja kalapuikkoja. Joskus ei vaan jaksa. Joskus syö mitä käsiinsä saa. Kalapuikot on ravintoarvojen puolesta ehdoton nou nou ja eipä ne lapsillekaan uponneet. No, tulipahan kokeiltua.
Meidän prinsessa joka aiheuttaa äidille ainakin harmaita (tippuvia) hiuksia ja paljon juoksemista. Neiti kun ei tottele yhtään ja lähtee aina ja joka tilanteessa karkuun! Rakastan silti mun täydellistä neitiäni <3


Vähän vähemmän täydellinen äiti. Nappasin monta kuvaa salilla ja kaikissa näytti siltä että se mun vatsani on kuin rantapallo. Edestä kuvattuna siis. Tässä edes jotain. Treenivuorossa oli tänään selkä ja ojentajat, kaava meni näin
- lämppäri soutulaite 10 min
- ylätalja myötäotteella
- kulmasoutu käsipainolla 9 kg
- vipunosto kulmassa käsipainolla 2-3kg
- ojennus selkäpenkissä rullaten
- hauiskäännös maaten käsipainolla 45 asteen kulmassa
- hauiskääntö vastaotteella taljassa
- vatsat, sivutaivutus käsipainolla
- vatsat laitteessa
- loppulämppäri
ja extrana tein mm. hauiskääntöä kp vuorotellen ojentaja taljassa ja muuta jolla väsytin lihakset totaalisesti.

Mahtaa muuten tässä tramppiksessakin olla painoraja 80 kg. Tosi noloa. Onneksi lapsethan tässä pääasiassa hyppii ja niitä ei meinaa saada ollenkaan pois. Haasteellista olla isojen ja pienten vuorot erikseen. Munakellon kanssa ollaan naapurin kanssa ainakin se nyt ratkaistu. Tässä mun rakas esikoinen.

Ihanaa kesää kaikille!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Illan ratoksi taas lenkillä

Piti mennä salille, mutta oven edessä huomasin kortin puuttuvan lompakosta. No eikun taas juoksulenkille. Iso Hymy! Puolen tunnin lenkin viimeiset 500 m tein polvennostoaskeltamista ja kotipihalla vielä kyykkyhyppyjä ja vuoroaskelhyppyjä. Aika sporttinen olo.

Tämän päivän ateriat oli aamupuuro, salaatti raejuustolla ja kahdella kalapuikolla, perunaa ja broilerinjauhelihakastiketta, iltapalaa en ole vielä syönyt. Yksi banaanilettu ja toffifeeta ärsytykseen (olin vähän hermorauniona tästä sisälläolemisesta) sekä kuppi kahvia ja kuppi teetä. Olen kyllä ihan tyytyväinen.

Mun naamakuvissa ei ole oikeasti mitään katsomista, mutta onpahan ainakin todiste että olen ollut lenkillä ja hikinen. Tai ainakin hikinen:) tämä
pinkki takki on Erätukusta ns. Tekninen mikrokuitusetti ja todella monikäyttöinen. Talvella kerroksia ja hiihtämään, keväällä ja syksyllä kerroksien kanssa ja kesällä ihan semmoisenaan. Kaikenlaiseen liikuntaan ja tekemiseen.tykkään kyllä kovasti eikä hintakaan ollut paha. Kuoritakki tämä ei ole mutta pitää vähän kuitenkin vettä.

Viikonloppuja! Yritän kerätä kuvakollaasin nyt viikonlopulta:)

Äiti, äiti, äiti...tajunnanvirtaa tänään:)

Sadepäivänä ilman autoa ollaan lasten kanssa kotona - sisällä. Eipä täällä oikeastaan voi tehdä mitään muuta kun istua ja mököttää. Ipanat hyppii seinille kun ovat tottuneet riekkumaan aamusta iltaan ulkona ja mulla on kamala hapenpuute. Parvekkeelle vois mennä hengailemaan, mutta täällä onkin pieniä lentoharjoituksia menossa ja enpä viitsi mennä tielle.

Keltatiaisen näköinen lintuperhe on pistänyt pesän meidän räystääseen ja olen nyt tässä kuukauden verran joka aamu kuunnellut poikasten sirkuntaa. Tänään kuului paljon aikaisempaa vähemmän, ja sittenpä kaikenmoisia kolahduksia. Siellä on siis lentoharjoitukset menossa enkä viitsi tielle mennä. Onpa sitä monta kertaa noita lintusia katsellessa miettinyt lintuemon elämää, kuinka raadollista se on. Ruoan hankinta on kaikkein tärkeintä ja se vaatii jatkuvaa liikuntaa ja etsimistä. Muulle ei jää aikaa. Me ihmiset käydään Prismassa ja siinäpä se. Ruoankin saa Saarioisten äitien tekemänä niin, etä vain lämmittää sen ipanoille. Helpommaksi ei vois mennä. Onneksi itse olen kuitenkin pyrkinyt vähän vaikeamman (ja terveellisemmän) kautta menemään. Tosin tänään kalapuikot kyllä oli ihan pohjanoteeraus, vaan pakkasesta ei muuta oikein löytynyt.

Yritettiin tuossa vähän "lapsi selässä" - punnerrusta ja muuta, mutta itselläkin jotenkin hapenpuutteen takia niin voipunut olo. Illalla sit salille sentäs!

Lukeminen on nyt takunnut kyllä aika kovin. Solu ja perinnöllisyysbilsan kirjaa en millään pääse eteenpäin. Tiedän, että suurena syynä on tämä nyt jatkunut väsymys joka johtuu tosi rikkinäisistä öistä. Otan kirjan käteen, luen 5 sivua ja en vaan jaksa. Olla paikoillani, keskittyä, mitään... Aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta nyt on vähän takapakkia. Onneks pahin näyttää taas hetkeksi olevan yövalvomisissa ohitse ja itse opettelen sulkemaan facebookin ja menemään myös ajoissa nukkumaan. Tai ainakin vaihtamaan koneen illalla vaikka sisustuslehteen...:) Tietokoneella istuminen iltamyöhällä ihan selkeästi aiheuttaa jonkunlaista hermostuneisuutta ja ei uni tahdo tulla. Sama koskee kännykän näpräämistä. Mutta ei mielenkiintoista kirjaa. Justiinsa tuossa luinkin jotain artikkelia jossa oli tutkittu aivojen toimintaa tietokoneelta lukiessa verrattuna vaikkapa kirjaan tai sanomalehteen. Ei ihme, että pääkoppa käy iltaisin ylikierroksilla.

Yksi päivä poika pyysi kaveria tekemään minulle kukkaseppeleen, koska äiti on prinsessa. Eipä ole kuskaan kukaan mies sanonut minua prinsessaksi. Olin aivan otettu. Ihana rakas poika. Pienempi edelleen hamuaa vatsamakkaroitani päiväunille mennessä - tänäänkin. On niin biologinen juttu tuo imeminen, että hän ei näe eikä kuule enää mitään siinä vaiheessa. Pitää ottaa vähän kainalosta ja nostaa ylemmäs. Nukutaan siis vierekkäin. Mun rakas.

Projekteja olis miljoona tässä, mutta voimia ei vaan ole ollut mihinkään. Yks leikkimökki pitäis sisustaa, perunapenkki laittaa (kohta on jo myöhäistä) ja monenlaista muuta. Isoja ja pieniä juttuja. Joskus sitten.

Avokadosta mun piti kirjoittaa, mutta nyt riittää tämä ja sen kirotun kirjan pariin! Avokadosta sitten joskus toiste taas. Meillä sitä syö nykyään koko perhe, parasta herkkua mitä tiedän. Mukavaa viikonloppua!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Mikä se semmoinen juoksija



Jossain juoksijakeskustelussa joskus luin, että hauska ero juoksijalla ja hölkkääjällä on se että juoksija menee lenkille säällä kuin säällä. Tällä perusteella (vaikka millään muulla mittarilla tämä ei pätisi) olen siis juoksija! On ollut pari päivää tosi nihkeä ja väsynyt olo jonka syyksi taas selvisi kipeä vatsa. Onneksi sittemmin helpotti ja ainoastaan hapenpuute jäi jäljelle. Mulle kun on raskauksista lähtien tullut semmoinen, että jos en pääse koko päivänä kunnolla ulos niin illalla voin tosi pahoin ja on semmoinen tukahtunut olo. Vähintäänkin se vaatii vartin nysväämisen partsilla pakkasyönä mutta näin kesällä juoksulenkki ajaa saman asian. Koska ulkona satoi kaatamalla ja tuuli on puuskissa melkoinen, tein vain pikaisen ja reippaan kakskytminuuttisen. Siltikin kastuin läpimäräksi:)

No oli miten oli niin nyt on parempi olo. Huomenna taas punttikselle jos nyt käy hyvä tuuri. Vuorossa olisi selkä ja hauikset. Mukava tunne on toissapäiväisestä treenistä.

Ruokailuista on pitänyt ottaa kuvia, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Voin lyhyesti kertoa kuinka meni tänään.
Aamupalaksi gofatgo kaurapuuro mustikoilla ja öljylisällä (pellavasiemenöljyä) + 100 gr raejuustoa
Lounaaksi porkkanakeittoa raejuustolla, täysjyväsämpylän puolikas kinkulla.
Päivälliseksi (en ehtinyt välipalaa tässä tehdä kun podin vatsaani) oli keitettyä perunaa, riistakäristystä ja tomaatti/kurkku/paprika
Ruokajuomaksi vettä ja sen lisäksi n. 1.5l vettä/soktonmehua/vissyä, 2 kuppia kahvia (isoa)
Illalla miehen laivatuliaisia muutama pala suklaata ja tummaa suklaata sekä niitä "autokarkkeja". Oli siinäkin jo liikaa makeaa mut pyysin jemmaamaan kunnolla etten huomenna löydä:)
Kuullostaa tyhmältä mutta söin liian vähän eikä ainuttakaan rahkaa- ou nou. Eikun, nyt muistan välipalaksi puolikas siivu 100% ruis leipää kinkulla. Elinihan ok. Yleensä ei ruokavaliooni sämpylät kuulu mutta kaverilla tarjottu keitto oli mulle liian kevyt niin piti ottaa kotain kaveriksi. Olen tyytyväinen, toisin kun eilen jolloin meni ilta-ahdistuksessa aivan liikaa tummaa suklaata (meillä oli taloyhtiön kokous josta vedin melkoisen herneenpalon nenääni). Päivä kerrallaan. Mites teillä?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Siitä vajaatoiminnasta

Ajattelin, että olisihan tuosta kipparin vajaatoimintaprosessistakin hyvä kirjoittaa tänne vähän. Että miten se oikein meni ja miksi nyt lääkitystä oltaisiin lopettamassa. Ja millaiset tunteet itsellä on asian suhteen. Sekavat kylläkin...

Niin kävin siis joskus maaliskuussa otattamassa otattamassa kilpirauhashormonin t4v ja aivolisäkehormonin (joka potkii kilpparia) tsh arvot. Multahan on männävuosina niitä otettu useita kertoja ja aina on lääkärit sanoneet että arvot on viitteissä, tosin kaksi kertaa on myös sanottu että on rajoilla ja passitettu uusintakokeeseen (jolloin on ollut taas viitteissä). En ole tiennyt arvoista mitään enkä ole osannut edes lääkäriltä niitä kysyä. Ennenkuin nyt.

No kävin niissä kokeissa jossa tuloksena oli tsh 3.51 (viralliset viitteet on 0-4) ja t4v 15.1(viralliset viitteet 10-21). Tk-lääkärin mukaan olen viitearvoissa, mutta oikeasti asia on niin että tuo tsh pitäisi olla maksimimssaan 2-2.5 ja t4v yläkolmanneksessa noista viitteistä. T4v eli kilprauhasen eritättämä hormoni on kuitenkin kohtalaisen hyvä (aikaisempina vuosina ollut jotain 11-14) mutta tuo aivolisäkkeen erittämä hormoni tsh, on siis kyllä korkea. Sekin on aikaisempina vuosina ollut siinä kahden pintaan. Jos näitä arvoja tulkitsee siltä kannalta, että minulla oli alkava vajaatoiminta (niinkuin tässä olen tulkinnut), niin nimenomaan tuolla lääkityksellä pitäisi saada tuota tsh-hormonia nyt aluksi alas ja mielellään t4v-hormonia myös ylöspäin.

No, gyne jolla olen käynyt ja joka pyysi nämä arvot multa ottamaan, tulkitsi asian kuitenkin päinvastoin. Eli hänen mielestään koska tuo t4v arvo on hyvä, niin ei kannata toista arvoa niin katsoa koska se näyttää vaihtelevan aika paljon. Silti, hassua kyllä, hän antoi minulle reseptin jotta voin kokeilla tyroksiinia josko se jotenkin parantaisi oloani ja tukisi painonhallinnassa.Vaikkakin sanoi samalla ettei mulla ole vajaatoimintaa. Outoa, eikö? Itsellä siinä vaiheessa soi vaan päässä että kyllä sen täytyy olla kun kerran aikaisemminkin lääkärit ovat puhuneet raja-arvoista ja muutamalta tutulta (jotka tietävät aiheesta enemmän) kysyessäni kaikki sanoivat että ehdottomasti aloitettava lääkitys.

No minähän aloitin, lastenannoksella eli pienin mahdollinen ja alkoi tapahtua kummia samantien. Hikoilin kaupan kylmäaltaalla, leposyke oli melkoisen vauhdikas ja kaikkein oudointa oli että kuukautiset alkoivat ilman mitään etukäteisoireita pari pv aloituksen jälkeen, n. kaksi viikkoa etukäteen (joka mulla tarkoittaisi siis että joskus kp.30 koska kiertoni on ylipitkä). Eli melkoisia mullistuksia. Tämän lisäksi myös vatsa rupesi vaivaamaan (tämä tosin osoittautui kaiketi jälkeenpäin meillä kiertäneen lievän vatsataudin aiheuttamaksi).

Kilpirauhasfoorumilla (fb:ssä) kyselin asiaa ja kommentteja ja kaikkien mielestä nuo oireeni ovat "normaaleja" aloitusoireita ja arvoillani ehdottomasti pitäisi jatkaa lääkitystä.

Mutta asian kääntöpuoli on nuo itse vajaatoiminnan oireet. Kun niitä oireita lukee listasta jostain kilpirauhasliiton sivuilta, niin joka toinen tuntuu osuvan itseen. On väsymystä, masennusta, hiustenlähtöä, kuivaa ihoa, sitä ja tätä ja tuota JA PAINONHALLINNAN VAIKEUKSIA. Mutta sitten kun sieltä foorumilta lukee sairastavien kertomana, minkälaiset ne oireet oikeasti ovat, niin musta rupesi tuntumaan että ei mulla voi sitä vajaatoimintaa olla. Toiset nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja silti ovat väsyneitä kun mulle riittää jo 8 tuntia ja olen virkeä. Rupesi tuntumaan, että olen liiotellut näitä oireita itsekseni ja että nämä kuitenkin oikeasti johtuvat vain siitä että olen pienten lasten äiti (väsyttää), imetän (hiuksia lähtee), olen atoopikko ja allergikko (kuiva iho) jne. Toiset eivät pääse sängystä ylös ja mä käyn salilla sekä juoksulenkeillä. Ainoastaan tuo painonhallinnan ongelma jäi näistä oireista multa lopulta käteen. Ei, ei, ei...joku tässä nyt ei sovi yhteen.

Olin jopa aika ahdistunut näistä tunteista, että mitä oikein teen. Olin lopulta yhteydessä lääkäriinkin ja sain käskyn lopettaa lääkityksen lääkkeen aiheuttamien oireiden vuoksi. En ole vielä lopettanut ja mietin nyt tarkkaan mitä oikein teen. Sekään ei helpota asiaa, että mitä enemmän hormonia syö purkista, sitä laiskemmaksi se oma kilpirauhanen tulee eli voin aiheuttaa itselleni vajaatoiminnan mikäli mulla ei sitä ole. Nyt olen sillä kannalla, että lopetan tyroksiinin, lisään kilpirauhasta auttavia vitamiineja ja pyydän kontrolliajan joskus syksyllä/talvella ja katson sitten tilannetta uudestaan.

Jos joku uutena menee tonne foorumeille lukemaan, niin ei kannata säikähtää. Siellä vajaatoimintaa sairastavat kertovat suurinpiirtein vajaatoiminnan olevan syy kaikkeen mahdolliseen oli se sitten vaikka se ettei alkoholista tule nousuhumalaa ollenkaan ja myös astmaan (jota sairastan itsekin). Onhan se totta, että ihmisen elimistö on todella monimutkainen ja kilpirauhashormonit ovat yksi suuri vaikuttaja koko kropan toimimiseen. Myös tutkitaan paljon kilpirauhasen ja pco:n yhteyttä. Olin lukevinani myös, että vajaatoiminnan yhteydessä joskus esiintyvä (lisä)munuaisten uupumustila aiheuttaa pco:ta. Tuonkin voi testata verikokeilla. Ihme juttu, ettei oma gyneni puhunut asiasta mitään. On asioita ja "asioita".

Anyway, metformiinia jatketaan edelleen koska se on selkeästi auttanut painonhallinnassa. Tyroksiinin lopetan ja lisään vitamiineja yms. (sinkki, seleeni, b12) ja sillä yritän parantaa olotilaani. Ai niin, epäilen että yksi suuri vaikutin tähän koko kilpirauhasasiaan on ollut se, että olen ollut käyttämättä suolaa (jodia) yli 15 vuotta. Lopetin aikanaan suolan käytön nuorena jostain syystä. Valmisruokiin yms. lisättävässä suolassa ei ole jodia, joten mulla on voinut olla jonkun sortin jodinpuutostila. Tämä on nyt korjattu ja lykkään suolaa jopa aamupuuroon:)

Tämmöttii tässä nyt kävi. Meni vähän koko kevät näitä asioita pohtiessa.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Rinta+ ojentajat

Piti aloittaa oikein tiukka dieetti tänään. No kuinkas kävikään?:) Voitte vaan arvata. Oon ollut niin väsy, että olen vienyt lapset kiinalaiseen syömään eilen JA tänään. Tänään kyllä uudestaan vaan sen vuoksi, että yks äitikaveri kutsui. Eipä tee kyllä kiinalaista mieli yhtään enää. Eilen söin lasten kanssa nuudelia, mutta tänään kyllä pääasiassa kasviksia eri muodossa ja lihaa/kanaa. Rasvaistahan se on joo. Onneks illalla sain tunniksi vapaata ja pääsin salille tekemään treenini joka meni näin.

alkulämppäri
penkkipunnerrus 35 kg 4*10 (pari kertaa jouduin pyytään apua)
vipunostot selällään 5, 6 kg painoilla
pystypunnerrus kp
olkapäät taljassa
ojentajat penkillä (oma paino)
ojentajat taljassa narun kanssa
vatsat, vatsat... sitten vielä puristin vähän ojentajaa ja vielä vähän lisää....

Muuten olen pysynyt kivasti ruodussa, tosin vieläkin maanantain jalkatreenin jäljiltä lihakset on jumissa.

Hieman on ollut hermot kireällä tuon isomman lapsen kanssa. Uhma jo hellitti, mutta nyt on ruvennut koettelemaan mua tosissaan.Yövalvomiset siihen päälle niin hohheliheijaa vaan.

Lääkäriltä sain käskyn keskeyttää Thyroxin-kuurin. No enhän mä sitä ehtinytkään syödä kun viikon verran.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Jalkatreeni

Tuntuu koko ajan että kirjoitan aivan liian vähän. Kesällä tietysti on niin monta muutakin asiaa että tämä projekti saa vääjäämättä vähemmän huomiota. Elokuun puolessavälissä joudun palaamaan töihin ja yritän nauttia toistaiseksi viimeisistä vapaista lasten kanssa täysin siemauksin.

Tehtiin naapurin kanssa yhteistilaus Elloksen alennuksesta. Mulle tuli tämmöiset treenipökät:) Joissain blogeissa olen nähnyt jotain maastokuviollisia treenihousuja ja kun vastaan tuli turkoosit niin pakkohan ne oli ottaa. Nämä on tekniset ja yllättävän lämpöiset ja mukavat jalassa. En tiedä pitäiskö varulta tilata pienempikin koko:) ainut vaan että mulla ei ole sopivaa yläosaa joten vedin ikivanhassa mainosteepparissa treenini tänään:)

Oli siis jalkatreenin vuoro ja teinkin sen melkein kokonaan fuskaamatta. On kyllä kaima k tehnyt nyt mielettömän ohjelman ja jos tästä jalkatreenistä ei tule tuloksia niin ei mistään:D

Puolisentoista tuntia meni lämmittelyineen ja verryttelyineen,
aika lailla juurikin näin

Lämmittely kuntopyörällä
Kyykyt niskassa 45 kg
Jalkaprässi yhdellä jalalla vuoronperään
Maastaveto
Takareidet tuolissa
Etureidet  tuolissa
Pohkeet prässissä
Askelkyykyt
Loppuverryttely pyörällä.

Luulin mennessäni salille saavani treenata autuaan yksin mutta piankos sitä seuraa siunaantui.

Erityisesti pisti silmään kolme nuorta neitosta jotka ilmeisesti treenasivat jotain crossfittiä tms. ja säntäilivät ihan koko ajan laitteilta toiselle. Pisti meikäläisen ihan hoomoilaseksi kunnes tajusin mistä on kyse. Tosi isoilla painoilla nuoret laihat neidot treenasivat mutta niin tekivät kyllä tosi lyhyitä  sarjoja. Vähän se kyllä häiritsi mua rehellisesti sanottuna ja luulenpa että muitakin treenaajia (siis se edestakaisin pinkominen). Tytöt olivat kohteliaita ja kilttejä mutta korvaan särähti se sössötys (sössöttääkö nuoret naiset nykyään kaikki?). Äh, keskityin sitten omaan treeniin ja makeisiin pöksyihin kunnes sain koko paketin valmiiks:)

Juu, eilen oli punnitus mutta sain kaksi eri lukemaa. Ensin 91.7 ja sitten 92.2 joten en osaa sanoa kumpi oli oikein. Oli sitten kumpi vaan niin pientä junnaamista on ja ihan saa peiliin katsoa. Yritän nyt alkavan viikon skarpata kunnolla!!

Ulkoliikuntaa lisää! Meressäkin on tullut käytyä joten ainakin uintia:)

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Juoksemassa

Tänään oli taas keskiviikon juoksulenkin vuoro. Se on oikeasti ihan erilaista kun on kaveri jonka kanssa mennä:) Tänään vedettiin kilsan lenkki viiteen kertaan intervallina, eli juostiin ja käveltiin vuoronperään. Juoksupätkät normaalia tiukemmassa tahdissa ja käveltiin kunnes saatiin sykettä laskemaan. Vatsassa hieman painoi kebab-liha jonka olin päivälliseksi salaatin kanssa syönyt. Muuten ok. Helle myös veroitti näitä juoksijoita mutta jaksoimme silti. Ja lopuksi sitten lihaskuntotreenailua ulkokuntosalilla.

Tämä on jotenkin niin erilaista ja vähemmän totista kuin tuo kuntosalilla käyminen. Mietin itsekseni, että olisi kiva olla joku tuommoinen ulkoliikuntaharrastus. Juostessa juteltiin esimerkiksi triathlonista, jota voisi periaatteessa treenata porukassakin. Olisi kivaa tavallaan tehdä liikuntaa liikunnan ilon vuoksi, eikä niinkään sen takia että kunto paranee ja kroppa muotoutuu.

Aloitin sen Thyroxinin ja jotain ihmeellistä kyllä tässä tapahtuu. En osaa sanoa onko aineenvaihdunta kiihtynyt, mutta hikoilen jotenkin oudosti edelleen... siis myös viileissä tiloissa. Samoin kuukautiset alkoivat n. 15 päivää etuajassa eli normaalisti. Vaikea vielä arvioida, että mistä on kysymys mutta jotain nyt kuitenkin tapahtuu. Voi kun sais tähän aineenvaihduntaan vaan potkua.

Yritän taas tässä joku päivä tehdä kuvapostauksen, viimeisimmästä on aikaa ja kyllä nyt hellepäivinä olis ollut paljon kuvattavaa.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Selkä-hauistreeniä tänään

Menin nyt vihdoin salille päivittämään korttini ja treenailemaan. Siellä olikin inbody-tyyppi ja otin sitten samaan syssyyn mittauksen. Tuloksista myöhemmin mutta sekä hyvää, että huonoa. Pitäis löytää ne edelliset laput että olisi mihin verrata.

Treeni luisti hyvin ja sain aika rauhassa puuhata liikkeeni. Seurailin siinä sivussa kanssatreenaajaa ja mietin itsekseni erilaisia treenaamisvaihtoehtoja ja sitä että pitääkö maastavedossa olla selkä tikkusuorana. Näytti vähän pelottavalta mut toisaalta neidillä muuten luisti treeni hyvin niin en viitsinyt mennä neuvomaan.

Treenin päätteeksi ajoin rantaan ja kävin heittämässä talviturkin. Oli tarkoitus loppuverrytellä/jäähdytellä vedessä mutta menikin vain käväisemiseksi. Ei niin lämmintä vaikka koko kylä siellä olikin:)

Iltaruoaksi grillistä paahtunut broiskupihvi ja raejuusto-ruohosipuli-sipuli-tomaattiseiksella täytetty paprika. Nam nam:)

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mietintöjä

Nyt on ollut tässä(kin) blogissa vähän taukoa. En ole tietenkään lopettamassa projektia, on vaan ollut joitain muita murheita ja muutenkin tekemistä.

Kuntosalikortti meni vanhaksi ja mulla ei oikeasti ollut varaa ottaa uutta ennenkun hoitorahat nyt kuun lopussa tulivat. Huomenna menenkin hakemaan taas kuukaudeksi. Parin viikon treenitauko on tavallaan tuntunut hyvältä, mutta toisaalta kyllä kaipaan jo takaisin. Olen miettinyt kesäksi monenlaisia vaihtoehtoja muutenkin, eli ihan kahvakuulan kanssa ulkona touhuamista, juoksulenkkejä... semmosta perusliikuntaa mut sitten voi käydä niin että nämä hankitut lihakset tästä rupeavat katoamaan:) Kyllähän vapaapainoillakin voi ison osan treenistä tehdä sisälläkin, mutta kun oon just pyytänyt hienon uuden ohjelman niin olisi kyllä kiva noudattaa sitä. Toisaalta ja toisaalta. Ei yhtään tekis mieli treenata sisällä, mutta en ehkä osaa kunnolla ulkonakaan. Ollaan nyt ainakin kaverin kanssa sovittu keskiviikon juoksutreenit ja jatkamme varmaan joka keskiviikko koko kesän:)

Kävin nyt sitten siellä gynellä. Kerroin laihtuneeni 4-5 kiloa ja sain kovat kehut. Siis helmikuun alusta toukokuun loppuun. Sanoin hänelle kyllä, että työmäärään nähden tulos on pieni. Mutta toisaalta kuitenkin on paino pudonnut ja hyvä mieli siitä tuli että joku sanoi tuloksen olevan hyvä. Kehonkoostumuksessa on kyllä suurta eroa. Näen sen itsekin peilistä vaikkei mittauksia ole vielä tehty. Ryhti on parantunut ja vatsa vetäytynyt vihdoinkin jo sisään tokan raskauden jäljiltä (vain makkarat jäljellä). Et on asioita myös joihin olen tyytyväinen.

Kilpirauhasasioista lääkäri oli sitä mieltä, ettei minulla ole vajaatoimintaa koska mun t4v-arvoni oli kuitenkin yli 15 (15.1). Tsh-arvo korkeahko (3.5), mutta hänen mukaan se vaihtelee ja tuo t4v-arvo on se joka määrää onko kilpirauhanen kunnossa vai ei. No silti hän määräsi mulle koeluontoisen lääkityksen jota käytän nyt ja kontrolli on heinäkuun lopussa. Olin sitten käynnin jälkeen ihan sekaisin. Kilpirauhasasioista tietävät ihmiset monet oli mulle sanoneet että näillä arvoilla on vajis, mutta kun mulla ei niitä voimakkaita oireita sitten kuitenkaan ole (hiustenlähtö, suunnaton väsymys, lihasheikkoutta, lämmönhallinnanongelmia) tai en ainakaan osaa yhdistää niitä tähän. Olen lukenut aivan liikaa ko. sairauteen liittyviä sivustoja ja artikkeleita joka sekin on sekoittanut päätäni edelleen. Venytin viikon tyroksiinin hakemista lääkäristä mutta nyt vihdoin sen sitten hain ja olen kaksi päivää syönyt. Oireina pahoinvointia, korkea syke ja jatkuva hiki myös kaupan kylmähyllyjen välissä. Ja koko ajan mietin että jatkanko vai en... on hirveän hankalaa aikaa kun pikkulasten vanhempana yöt on rikkonaisia ja on semmsta jatkuvaa väsymystä ihan koko ajan. Mistä sitä tietää mikä oire liittyy mihinkin? Tämmöisiä mietteitä on päässä pyörinyt ja ehkä jonkunlainen pelko edelleen siitä että joudun tyroksiinia syömään koko lopun ikäni.

Viimeiset kuukaudet kotiäitinä ovat menossa ja stressaan asiaa aika paljon. Vaikka palaankin vain osa-aikaisesti töihin ja lapset ovat kotihoidossa (sukulainen tulee meille hoitamaan) ja toiveissa olisi pian olla taas äitiyslomalla (tai opintovapaalla... todnäk. kuitenkin äippärillä) niin elän aikamoista tunteiden sekamelskaa. Työhönpaluu ei tunnu hyvältä - ei ollenkaan ja kuinka käy kuntoprojektini. Toisaalta olen ollut aika väsynyt kotiäiti ja iloinen siitä, että isompi lapsi vihdoinkin, nelivuotiaana uhmiksena, menee ekaa kertaa mummolaan yöksi. Oikeasti, kakkosen synnytystä lukuunottamatta en ole ollut yhtään yötä erossa lapsistani - omasa halustani. Nyt tuntuu toiselta ja odotan ilolla sitä iltaa kun on vain yksi lapsi kaitsettavana:)

Pääsykokeeseen lukeminen edistyy hitaasti, mutta varmasti. Sain nyt jo kemian kakkoskirjan käytyä läpi ja tehtyä kaikki esimerkkitehtävät. Solubiologia odottaa kirjastossa, haen sen huomenna. Siihen nähden, ettei mulla ole opettajaa eikä ketään keneltä kysyä apua, olen selvinnyt yllättävän hyvin. Luen kappaleen niin monta kertaa (ja haen netistä lisätietoa) kunnes ymmärrän asian itselleni tarpeeksi hyvin. Jos jotkut tehtävät tuntuvat vaikealta, teen ne parin päivän päästä uudestaan. Tämän kevään pääsykoe oli ihan erilainen, mitä odotettiin ja mulle on itselle edelleenkin vielä vähän auki että miten tätä lukemista nyt pitäisi jatkaa. Ehdin ostaa jo tämän vuoden valmennusoppaat joten onhan niitä hyödynnettävä vaikkeivat ne välttämättä sovellu varsinaisesti valmentautumiseen.

GoFatGo on mennyt omalla tahdillaan. Aika nopeasti törmäsin taas tuohon syömishäiriöön, kun olin joitain päiviä tiukasti ohjeen ruokavaliolla. Ei hyvä. Menen nyt pehmeämmin, tosin näinä hellepäivinä olisi oikeasti panostettava RIITTÄVÄÄN syömiseen kun mulle ei maistu mikään (paitsi se jäätelö).

Tämmöisiä ajatuksia. Toivottavasti pian pääsen tekemään taas kivoja treenipostauksia. Eilen oli viikkopunnitus ja tulos oli 92.2 eli plussaa.. mutta onpa kyllä turvotustakin, sormuskaan ei mahdu sormeen. Katsotaan sitten taas ens lauantaina!