Pages

maanantai 30. joulukuuta 2013

Tavoitteita ja toiveita 2014

Taisin tuolla jo aiemmin kirjoittaa, etten tee mitään lupauksia kun ne eivät kuitenkaan pidä. En ole laihtunut juurikaan ja se on ollut kaikkein suurin pettymys tältä vuodelta. Helmi-kesäkuussa painoa tippui lupaavasti ja sitten se tyssäsi täysin. Ja vaikka syksyllä olen mielestäni liikkunut kohtuullisen hyvin ja syönyt hyvin, niin mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Lokakuussa kävin verikokeissa otattamassa kilpirauhasen arvot ja nyt näyttää siltä, että kyllä mulla se vajaatoiminta on. Sitä, että minkä tyyppinen, on vielä epäselvä ja sitä selvitetään. Tämän kanssa nyt täytyy elää ja yrittää vaan niellä se, etten ole terve.

Onhan tässä kuitenkin ihan hyvä pohjatyö tehty ja peruskunto on ihan ok. Lihaskuntoakin jonkun verran tullut salilla harjoitettua. Mutta olemus on ihan samanlainen kuin vuosi sitten, ehkä pahempikin. Tänä syksynä on ruvennut tulemaan outoja turvotuksia sormiin, nilkkoihin, kasvoihin nyt ainakin. Eikä ne turvotukset tahdo lähteä millään. Hiuksia lähtee ja katkeilee hurjan paljon verrattuna entiseen. Ja tämä väsymys. Ei ole kaikki kunnossa.

Anna Toobigtobeme- blogista kirjoitti, että heille on tulossa kolmas vauva. Ihana uutinen ja tässä täytyy nyt tunnustaa, että munkin haaveeni on ollut koko tämän vuoden jo kolmas vauva. Nyt näyttää siltä, että nämä hormoniasiat sotkevat tätäkin puolta. Kuukautiset heittelevät ja tulevat miten sattuu, en taida ovuloidakaan. Olisi ollut tärkeää talouden näkökulmasta, että vauva syntyisi ennenkuin isosisko täyttää 3 vaan näyttää nyt pahalta.

Niinpä mulla on lupauksien sijaan toiveita ja yrityksiä ensi vuodelle.

Kilppariasioihin selvyys ja lääkitys.
Raskaushaaveen toteutuminen
Pidän liikunnan elämässäni, miten ja milloin on vielä kysymysmerkki.
Ruokavalion parantaminen vielä entisestään.
Syömishäiriöstä eroonpääseminen- kokonaan!
Liikunnallisuus myös esimerkkinä lapsilleni (yhteisiä liikuntajuttuja lasten kanssa)
Lääkiksen pääsykoe (vaikka on pakko tunnustaa että tämän syksyn väsymys yllätti mut täysin enkä näihin kokeisiin ehdi kaikkia kirjoja lukemaan...menen silti:)
Sen oman liikunnallisen ja reippaan minän löytäminen uudestaan.
Kasviksien määrän reipas lisääminen, myös lasten lautasella (mies on toivoton tapaus)
Lähiruoka (miten, vielä kysymysmerkki)

Aikalailla tämä kaikki nivoutuu yhteen ja samaan kuvioon kuitenkin. Yleisen hyvinvoinnin parantamiseen. Olen ollut tämän painohomman kanssa epätoivoinen ja vielä epätoivoisempi. Kun erikoislääkärikin epäilee että syön väärin ja tarjoaa rasvasieppareita tai lihavuusleikkausta, niin kävin kyllä melkoisen kuopan pohjalla. Tätäkö tämä elämä on. Lihavuuden ympärillä, metaboliset oireet ja lääkärikin syyllistää.

Tyttären 2v synttäreitä juhlittiin hyvän kakun merkeissä:) sitten lähdettiin risteilylle. Buffetissa päätin, että otan vain niitä herkkuja mitä kotona en saa ja niitäkin kasvispainotteisesti. Hyvä päätös. Ja menetin sushi-neitsyyteni (ei musta mitenkään erityisen hyvää). Tytär söi katkarapuja, mätiä ja maistoi jopa simpukkaa:)  jälkkäripöydässä vähän meni itsehillintä, mutta ei ähkyyn kuitenkaan. Ja rankaisin itseäni illalla 30 min. kuulatreenillä:)

Hyvää tulevaa vuotta 2014. Olkoon se armollinen ja ennen kaikkea tuokoon sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia roppakaupalla!

Joulumässyjen jälkeen proteiinilettuja (bansku, hera, muna) ja
päälle rahkaa, hieman kermaa ja mustikoita. Vei nälän hyvin:)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Zumbaa lisää:)

Mahtoikohan olla tämän vuoden viimeinen? Lisää kokemuksia Elixiasta...

Koska en ole vakiasiakas vaan citydeal-asiakas, niin mennessäni zumbaan sain kuulla että joudun odottamaan kunnes varatut paikat avautuvat. 5 paikkaa oli tunnille jäljellä ja kun oli mun aika merkata, ne oli kaikki menneet. Pääsin onneksi ylimääräisenä, mutta täytyypä sanoa että aika pienestä on kiinni. En haluais toista kertaa törmätä tämmöiseen tilanteeseen että en pääsiskään tunnille. Jonkunlainen varaussysteemihän tuolla on, mutta aina ei ole mahdollista tietää että mihin jumppaan lopulta pääsee varsinkin kun paljon riippuu noista lapsista... no mutta semmosta se.

Eilen treenasin kahvakuulaa 40 min. joten olin hieman väsähtänyt zumbailija tänään. Kahvakuulasta täytyy sanoa nyt heti, että vaikka olen käynyt ohjatuillakin tunneilla niin yksinään treenaaminen on haastavaa. Katsoin aika monta tekniikkavideota ja silti tein heilautukset vähän väärin niin että otti jalkojen sijaan selkään. Tänään katselin videoita taas lisää ja pikkuhiljaa olen ruvennut miettimään itselleni sopivaa ohjelmaa/liikeyhdistelmiä. Kahvakuulallahan nyt voi käytännössä tehdä mitä vaan. Paitsi kasvattaa hauista;-)

Yritänkin nyt saada tuota keskivartalon lihaksistoa kuntoon. En oikein tiedä, mitä taas on tapahtunut kun luulin sen jo olevan paremmassa jamassa. Nyt on selkäsärkyä ollut ihan koko ajan. Tein tuossa illalla vielä puolisen tuntia pilatestakin, josko se vetreyttäisi vähän oloa.

Tämmöistä väsymystä, minkä keskellä just nyt elän, en muista olleen vuosiin...ehkä vuosikymmeniin. Mulle ei riitä mikään uni ja mikään liikunta ei tuo hienoa endorfiinihumalaa tai edes piristä. Olen aivan yhtä väsynyt zumban jälkeenkin. Joku kuukausi sitten tämä alkoi ihan yhtäkkiä. Tai lieneekö siitä jo 2 kuukautta... ja muisti ei pelaa ollenkaan. Aviomies naljailee siitä koko ajan mutta mä en voi sille mitään. Toivottavasti kevätaurinko pian rupeaa herättämään mua taas eloon.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Zumbaa...! Ja kilppariasiaa

Tänään päätimme miehen kanssa yhteistuumin aamulla lähteä sinne Elixiaan. Lapsiparkkikin oli sopivasti auki just Zumban ajan. Zumbaa veti mies nimeltä Anton, ja olihan siinä Antonissa silmänru..... eikun siis katseltavaa!

Sali oli tupaten täynnä, itelle jäi just senverran tilaa että mahduin kädet levällään seisomaan. Tämähän asettaa tiettyjä rajoituksia Zumban tanssillisuudelle kun tilaa ei ole. Mutta hauskaa oli silti. Törttöilin, mutta aina kun sain kiinni missä mennään niin menin sitten ihan täysillä. Harmin paikka oli kyllä se, että olin koko ryhmän ainut ylipainoinen. Aiheuttaahan se tietynlaisia fiiliksiä kun tavismammoja ei muita näy.

Suihkun jälkeen mentiin hakemaan lapset lapsiparkista. Lapsille oli vieläpä joululahjat ja joulukalenterin luukustakin saivat pienet lahjat, joten todella hyvää palvelua. Pian täytyy päättää että mitä tehdään.

Olen aika paljon lukenut tuosta kilppariasiasta mitä mulla nyt epäillään. Kyseessä ei ole perinteinen vajaatoiminta vaan ns. Wilsonin syndrooma, rt3-dominanssi. Siinä ilmeisesti stressin vaikutuksesta minulla ei tuo kilpirauhashormonin t4 muunto t3-muotoon ole toiminut kunnolla vaan on syntynyt siitä ns. vastamuotoa rt3, joka estää aineenvaihduntaa toimimasta ja hidastaa kaikkea. Ilmeisesti olen pärjännyt kuitenkin vaivoineni aika hyvin, koska vertairyhmissä vastaavassa tilanteessa olevats ovat useimmiten paljon huonommassa kunnossa.

On myös kyllä myös mahdollista, että kärsin ihan tavallisestakin vajaatoiminnasta, mutta sisätautilääkärihän ei sitä halunnut diagnosoida. Tavallinen vajaatoiminta olisi suuri helpotus, koska tämän toisen hoito on paljon monimutkaisempaa ja voi viedä pahimmassa tapauksessa jopa koomaan...ainakin sängyn pohjalle jos ei muuten. Siinä hoidossa on tarkoituksena syödä lisääntyvässä määrin suoraan sitä t3-hormonia kunnes tapahtuu ns. clearing. Se tarkoittaa, että elimistöstä puhdistuu kaikki se rt3-muodossa oleva hormonisto ja tilalle tulee vain hyvää t3:sta...tämä tapahtuu siis synteettisesti lääkkeen vaikutuksen kautta. Ja sitten pitäisi aineenvaihdunnan toimia huomattavasti paremmin ja sutjakammin, sekä mun voida paljon paremmin! Kuitenkin lääkityksen ajan olo vaihtelee vuoronperään huonon ja hyvän välillä. Välillä vajaatoiminnan oireita (väsymys, masentuneisuus, lihominen, hiustenlähtö, turvotus jne.) ja välillä liikiksen (hikoilu, sydämentykytykset, vapina yms.) ja näiden oireiden perusteella yritetään säätää lääkitystä.

Nämä asiat on mielenkiintoisia siksi, että virallisesti endot (sisätautilääkärit) eivät tunnusta tätä t3-syndroomaa eikä todellakaan sen hoitoa. Hoito on funktionaalisten lääkäreiden vastuulla (jotka lienevät pääasiassa itseoppineita yleislääkäreitä tms.) Ja koska erikoislääkärit eivät tätä hoida, niin virallisesti hoitoa ei esimerkiksi sairaalassa voi saada (tai jos joutuu syystä tai toisesta sairaalaan, lääkärit eivät tiedä mistä on kyse). Ja myöskään tilanne ei välttämättä ole lopullinen, eli jos stressaan taas kamalasti niin kohta mulla on taas tuota rt3:sta liikaa elimistössä. Toki voidaan jättää myös ylläpitolääkitys joka auttaa tilanteeseen vähän. Mutta salaa toivon, ettei mitään lääkitystä tarvitsis jättää.


Joka tapauksessa hirveän monimutkainen asia joka välillä tuntuu ihan hihhulitieteeltä, mutta toisaalta on auttanut suurta määrää ihmisiä. Tein nyt kuitenkin sen päätöksen, että otin vielä yhteyttä siihen endoon jonka luona kävin aikaisemmin. Kerroin silloin arvoni, joiden perusteella hän tyrmäsi vajaatoiminnan, mutta unohdin kertoa viitteet jotka voivat vaikuttaa hänen mielipiteeseen. Nyt sitten kirjoitin ne ja kerroin, että tämä on aika kamalaa kun kukaan lääkäri ei tahdo/kykene auttamaan asiassa joka on vaivannut mua tosi pitkään. Muotoilin toki hillitysti asian. Ja jännään minkälaisen vastauksen saan. Haluan vaan tämän asian hoidettua.

Viimeisen kuukauden olen nukkunut kuin tukki. Aikaisempien vuosien uninogelmat meni kerralla ohi, eli jotakuinkin sammun illalla sänkyyn ja nukun helposti 10 tunnin yöunet. Ja olen väsynyt päivälläkin. Epäilen aika paljon pimeyttäkin syyksi, mutta onhan nuo arvotkin romahtaneet keväisestä joten sekin voi kyllä vaikuttaa. Onhan se myös mahdollista, että keväällä arvot taas paranisivat itsestään. Ei jaksa treenata juuri millään. Toivottavasti tästä Elixiasta nyt saisi vähän voimaa! Istua vaan möllötän sohvalla kaikki päivät.

Tämmöisiä ajatuksia nyt. En edes viitsi kirjoitaa minkäänlaista vuosikatsausta tänä vuonna, koska mitään kunnon tuloksia ei ole tullut. Sen sijaan terveyden kannalta vaan huonoja uutisia. Oikein rauhallista ja hyvää joulua teille lukijoille!




perjantai 20. joulukuuta 2013

Vihdoinkin siellä Elixiassa:)

Tänään vihdoin keräsin koko katraani ja lähdin sinne Elixiaan:)

Tein tuommoisen 75 minuutin setin joka koostui kolmesta tunnista. Cardio Energy oli "lämppäri" yksinkertaista, helvetin hikistä ja sykettä nostattavaa. Astmapiippu olis pitänyt olla mukana joo. Selvisin kuitenkin hengissä. Sitten oli puolen tunnin kahvakuulatreeni. Tämmöistä kahvakuulaa en koskaan olekaan tehnyt, pitkiä sarjoja kerta toisensa jälkeen. Eri lihasryhmiä vuorotellen. Olin niin puhki jo tuosta cardio-tunnista, joten kahvakuulailin omaan tahtiin ja pidin taukoja. Päälle vartin venyttely (olin siinä vaiheessa jo niin uupunut, että en oikein enää kyennyt venyttelemään kunnolla.

Lapset jätin isänsä kanssa lapsiparkkiin, mutta mies oli lähtenyt siitä salille ja lapset olivat viihtyneet hyvin keskenään sen aikaa:)

Mitä mä nyt sanoisin? Ainakaan en ole vielä parantunut, senverran yskitti ja kotimatkalla yskin sitten limaa... mutta aika hyvin pysyin ekalla tunnilla mukana. Mutta ne tunnit....

On vaikea lähteä omalta mukavuusalueelta pois. Kun oma treeni on koostunut muutamista tunneista (itse asiassa kaikki Les Millsiä) ja punttiksesta, niin tämmöiseen ihan erilaiseen...no mietin monta kertaa kesken tunnin että häippäsen. Enpä häipynyt. Mutta seuraavan kerran menen johonkin toiselle tunnille.

Ja kyllähän mä hetken mietin, että olenko järjissäni kun ajoin lasten kanssa autolla sinne Elixiaan, meiltä on sinne lähes 10 km matka. Kun nuo vaatimattomammat salit on tossa 1-2 km päässä.

No, katsotaan nyt. On se kyllä aika pintaliitopaikka se Elixia, herranjestas. En mä varmaan kehtais edes mennä treenaamaan sinne ripsipidennys-rusketus-fittneskissojen keskelle. Mitä sieltä jumppasalin ikkunoista ähkimiseni keskeltä ehdin katsoa niin tosi harvassa oli tavistyypit.

No joo, ja kantapää taas oireilee:(





torstai 19. joulukuuta 2013

Lääkärikäynti

Tänään oli vihdoin aika funktionaaliselle lääkärille, jota tosi moni on suositellut! Ja nyt on vihdoin luottavainen olo, että kyllä tämä tästä. Kerroin suurinpiirtein kaikki oireeni (atopia, astma, hiustenlähtö, väsymys, uniongelmat, stressi, masennus, bulimia, heikko ääreisverenkierto, pco, lihominen jne. jne.) Tein tuota oirelistaa viikko sitten ja ihan itseänikin jo huvitti kun osaa on hoidettu erikoislääkäreillä ja osaa terkkarissa mutta kuitenkin niin että yksi lääkäri puuttuu vain tiettyyn oireeseen. Kerroin myös siitä, kun sisätautilääkäri kehoitti mua menemään lihavuusleikkaukseen.

Lääkäri epäili vahvasti mulla diagnoosia nimeltä rt3-dominanssi jossa kilpirauhasen erittämä t4 hormoni ei muunnu normaalisti t3-muotoon. Menen nyt ottamaan kilpirauhaspaneelin (näitä kokeita ei tehdä suomessa labroissa joten lähetetään amerikkaan) jossa otetaan parit arvot ja saan sitten tammi/helmikuussa selvyyden. Kuulemma tämä sairaus lamaannuttaa aineenvaihdunnan täysin, syntyy usein stressistä, kovat laihdutukset pahentavat sitä jne.

Onhan tää ihan erilainen vastaanotto kuin sisätautilääkärillä jossa vaan hoettiin että mun on ihan pakko syödä liikaa ja kyseltiin että käytänkö kuinka paljon rasvaa päivässä...tiukattiin että mitä syön aamupalaksi, lounaaksi....ja lopulta todettiin tosiaan että joko vlcd tai lihavuusleikkaus on sitten ainoa vaihtoehto.

On tavallaan tosi huojentunut olo. Toivottavasti nyt löydetään jotain, että saan tämän painonpudotuksen kunnolla alkuun. Vuoden verran nyt sahannut sitten 3-4 kilon väliä:(

maanantai 16. joulukuuta 2013

Luonnollisesta kosmetiikasta

Heti alkuun kiinnostaa tietää, että kuinka moni blogin lukijoista käyttää luonnonkosmetiikkaa? Tai edes luonnollista? Ja jos, niin miksi? Ja jos ei, niin miksi?

Mulle itselleni tää prosessi on ollut aika pitkä. Yli vuosi sitten äitini (joka hurahtaa kaikkeen) kovasti suositteli mulle luonnonkosmetiikkaa ja se ei johtanut mihinkään. Suurinpiirtein allergialiiton sivuilta kävin katsomassa perusteluja sille miksi allergiselle ei luonnonkosmetiikka sovi. Toki sitten vähän nöyrryin (äidin iho näyttää kuitenkin kohtalaisen hyvältä kaikista botoxeista sun muista huolimatta) ja tilasin pari öljyä netistä. Ensimmäinen kosketukseni luonnonkosmetiikkaan oli siis aprikoosinsiemenöljy ja jojobaöljy.

Itse asiassa ne eivät taineet olla edes varsinaista luonnonkosmetiikkaa, eli luomu-sertifioituja, mutta samantyyppistä kamaa kuitenkin.

Öljyjä olen käyttänyt pääasiassa kasvoihin iltapesun jälkeen. Joskus lisään myös hiusten hoitoaineeseen öljyä sekaan (hiuksissa siis käytän vielä perinteisiä silikonihoitsikoita kun on tätä värjäyskierrettä jonkun verran ollut).


Ihoon siis olen tämmöistä käyttänyt. Laitan ihan pari tippaa ja hieron kasvoihin. Ei imeydy heti, mutta aamulla on tosi hyvän oloinen iho.

Monet näistä öljyistä ovat kirjoittaneet, että sopivat niin atoopiselle iholle (omani), mutta myös rasvaiselle iholle. Itse jätän myös aina silloin tällöin laittamatta rasvaa kasvoille yöksi eli annan ihon ihan rauhassa itse rasvata itsensä.

Toiset myös tykkäävät laittaa öljyn kostealle iholle, mulla on käynyt ihan kuivallekin iholle eikä ole ollut mitään ongelmia.

Kasvopesun hoidan nykyään palasaippualla. Pitkän aikaa käytin Lacto Linen tuotteita, koska nekään eivät kuivata ihoa kovin paljoa. Mutta tällä hetkellä käyttämäni palasaippua on ihan ykkönen. Saimme mummolta (itse asiassa lahja oli tyttärelleni) semmoisen ihanan vaaleanpunaisen "baby"-palasaippuan joka sisältää ties mitä hoitavia öljyjä. Eihän se tule koskaan käytettyä lapsen toimesta loppuun joten otin sen myös omaan käyttöön. Ja nyt mieskin jo sitä käyttää. Saippua tosiaan kuivattaa vielä vähemmän kuin nuo Lacto Linen tuotteet, joten kyllä oli hyvä ostos. Vaikka kuinka yritin etsiä netistä, ei nyt kyllä tahtonut löytyä.


Vartalon pesuun, tämä on varmaan iherbin yksi ykköstuotteista. Afrikkalainen musta saippua. Varsinkin rasvaisen ihotyypin kommentit olivat tosi positiivisia. Tuoksu on mieto afrikkalainen ja saippua ei tunnu leviävän käsiin vaan säilyy hyvin pesusta toiseen (kaipaan sitä narua missä voisi roikuttaa, mutta pärjään ilmankin).





Aamulla laitan kasvoille kaakaovoita. Sitä kuulemma saa jostain ostettua palanakin, mutta itse tilasin purkillisen. Kaakaovoi on kiinteässä olomuodossa tosi kovaa eli sitä joutuu lohkomaan. Sitten lämmittää käsissä hieroen, niin se nesteytyy ja voi levittää kasvoille. Ihan parasta! Tämä purkki

Voin nyt ihan rehellisesti sanoa, että siirtyminen näihin tuotteisiin on pelastanut mut monelta. Tähän asti esimerkiksi iho on vähän väliä ollut ärtynyt mutta kun siirryin näihin tuotteisiin, ihoni on rauhoittunut tosi paljon ja pienet ärsykkeet menevät melkein itsestään pois. Ennen piti lotrata kortisonia monta päivää. Suosittelen siis tätä kaakaovoita lämpimästi. Toiset tykkää käyttää myös sitä kookosöljyä/rasvaa (kylmäpuristettua) mutta mua yököttää se haju. Iltaisin vedän huuliin Kariteavoita ja huulet on aamulla kyllä pehmoiset:)

Seuraavaksi olisikin kiva siirtyä meikeissä luonnonkosmetiikkaan. Kokeilin jo yhtä peiteväriä, mutta se oli tosi huono kokemus se. Siihen saakka luotan pääasiassa Dermosilin ja Inglotin tuotteisiin.

Nyt kokemuksia ja mielipiteitä?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Jiihaa!! Taas satulan päällä!

On ollut niin hankalaa ja vaikeaa tämän ihmeellisen viruksen kanssa. Mukamas terve olo, mutta pienikin rasitus tuntuu kropassa.

Viikonloppu, ja oikeastaan koko viime viikko, meni sairastellessa ja lasten kanssa touhutessa. Paitsi että oli parit joulusyömiset (ja juomiset) myös.

Keskiviikkona olin töiden kautta yhteistyökumppanin tilaisuudessa johon kuului myös "food & drink". Eikä mitään joulupöperöä vaan aivan älyttömän hyvää italialaistyyppistä ruokaa. Erilaisia salaatteja, vuohenjuustoa, punajuurta, savukalaa ja aivan mielettömän hyvää vaaleaa leipää. Söin vain alkuruokia:) Ruokajuomana vettä ja jaffaa, olin fiksu! Oli tosi freshaavaa muutenkin päästä vähän pois niistä pienistä piireistä ja itse asiassa saattoipa tämä tuoda mulle yhden työkuvionkin... se selviää varmasti lähiviikkoina.

Perjantaina sitten oman putiikin pikkujoulut. Perinteisempi buffetti ja taas mulle maistui pääasiassa ne alkuruoat. Taidan olla Tapas-ihminen:)

Mutta perjantaina totesin taas kerran, että alkoholi ei sovi mulle ollenkaan. Mun kroppani ei oikein selviä edes pienestä määrästä. Join kuuden ja yhdeksän välillä yhden totin, pienen lasin glögiä ja ehkä 12 cl punkkua. Lauantai meni kamalassa kohmelossa ja väsymyksessä (olin siis jo puoli kymmenen laittamassa lapsia sänkyyn ja puoli yksitoista itse sängyssä) ja vielä eilen sunnuntainakin kummallisen nuutunut olo. Yhdestä annoksesta selviän mutta kaikki sen yli on liikaa. No tuleepahan ainakin pysyttyä raittiina.

Tänään kokeilin onneani ja lähdin pyörällä töihin. Jalat selkeästi on taas unohtaneet mitä polkimilla tehdään, niin kovin otti reisiin. Ja olis kyllä ollut astmapiipulle käyttöä. Jouduin aika paljon himmaamaan. Mutta tässä ollaan nyt. En ole ikinä elämässäni vielä työmatkoja polkenut joulukuun puolessa välissä pyörällä joten onhan tämä saavutus.Seuraava etappi on polkea vielä tammikuussakin:)

En ole käynyt vaa'alla mutta jossain 93-94 kilon paikkeilla se on ollut. Näiden syöminkien jäljiltä oli kovat turvotukset joten täytyy antaa niiden vähän laskeutua.

Turvotuksista puheenollen, onkohan se ihan normaalia että jalat on koko ajan turvonneet? Olen aina ollut hienonilkka-tyyppiä ja nykyään minkä tahansa sukan reuna jättää jalkoihin tosi rumat turvotusjäljet. Tämä tyhmä vaiva on alkanut toisen raskauden jälken. Mielestäni käsissä ja sormissa ei ole paljoakaan, mitä nyt sormus ei välillä mahdu ollenkaan, mutta nuo jalat on kyllä jo vähän hankalat. Ja rumat. No tähänkin selviää torstaina varmaan syy.

Pääsin keskittymään taas viikonloppuna fysiikkaan ja olen saanut laskettua nyt aalto-opin kirjasta tosi hyvin laskuja. Havahduin siihen, että niiden kaavojen pyörittely meni jo aika hyvin joten kyllä tämä taas tästä!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kylläpä ottaa koville


Sitkeä virus meillä pyörii. Mies oli jo terve tässä välissä ja nyt taas kuumeessa. Itsellä jo toista viikkoa kurkku kipeä ja nyt on alkanut aika säälimättömät lihaskivut. Mies oli joutunut hakemaan saikkaria ja kuulemma tämä virus voi kestää ja kestää... kiva juttu:(


Täältä sain vinkin jota jalostin. Eilen kävin tekemässä Elixiaan nyt aluksi kuukauden sopimuksen. Citydealista sai kuukauden 25 eurolla. Siihen on sitten tarjous perään, että jatkossa saa 59 eurolla mikä on oikeasti edullinen (jos ei lasketa matkakustannuksia), koska täällä lähisalillani täyden palvelun jumppa/salikortti on 73 euroa + kanta-asiakkuus päälle 4.20. Ja jumppavalikoima on heikko, 1-2 tuntia päivässä. Elixiaan nyt voi mennä milloin vaan ja painua seuraavalle tunnille mikä sitten onkaan. Ajattelinkin nyt aluksi kun en vielä ihan terve ole, mennä johonkin venyttelyyn ja joogaan.

Ajattelin vähän valaista tätä mun dieettijuttuanikin lisää. Päätin siis kokeilla yhden kanssasairastelijan neuvosta tämmöistä max. 1000 kcal dieettiä. Kyse oli siis siitä, että tämän PCO:n ja mahdollisten muiden liitännäissairauksien vuoksi paino ei oikeen "normaalilla dieettaamisella" tahdo tippua. No kuinka on sujunut?

Sanotaan, että se hyvä puoli tässä on ettei tule syötyä kyllä millään enempää kun 1500 kcal maksimissaan. Mutta alle sen tuhannen on tosi vaikea pysyä kun on tottunut syömään kuitenkin sen 5 ruoan ateriarytmissä. 1000 kaloriin ei oikein mahdu ravitseva aamiainen ja kaksi lämmintä ruokaa ja jos jätän toisen pois, olen iltakymmeneltä jääkaapilla ruoanhimoissani. Samoin on vaikea saada koostettua semmoinen ruokavalio jossa on tarpeeksi proteiineja tuohon kalorimäärään. Olenkin antanut vähän jo periksi ja todennut että jos edes se gramma/painokiloa. Hirveän haasteellista, mutta yritän nyt sitkeästi pysyä tuohon 19 päivään saakka kun on se lääkäri. Voipahan sitten sanoa että mihin suuntaan on menty.

Saankohan vielä tällä viikolla ensimmäiset Elixia-päivitykset?:)


perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Itsenäisyyspäivän kunniaksi postaus vailla mitään laihdutus/liikuntajuttua. Ihan vaan tunnelmakuvia:)

Hääkuvamme:)

Monta kulttuuria samassa kuvassa

Tämän vuoden ensimmäiset hyasintit

Testailen tätä mun uutta kameraa

Meillä oli joulukorttikuvastudio:)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Köh köh kyllä yskittää

Käytiin katsomassa joulupukkia joulumarkkinoilla
Eipä paljoa viitsi pyöräillä. Itse nuha on ikäänkuin mennyt ohi mutta tuo ärsyttävä yskä senkun vaan jatkuu! Meillä lasten hoitajakin sairastui niin nyt joudutaan kaikenlaisia kikkakolmosia käyttämään, että saadaan lapset hoidettua.

Edelliseen postaukseen sain hyvän vinkin Elixian perheäsenyydestä. Selvitimme sitten miehen kanssa sitä ja näyttää siltä että vasta kolmas perheenjäsen saa sen alennuksen. En sitten tiedä miten perhe lasketaan, onko mummot, tädit, sedät...(?) kaikki samaa perhettä? Mulla kun on niin hassusti hyvä juttu, että ihan sattumalta mieheni sisko käy myös Elixiassa. Katsotaan nyt, olen vähän jopa innostunut siitä että voitaisiin miehen kanssa käydä yhdessä salilla ja jumpissa. Ja siellä on tosi hyvä lapsiparkkisysteemi, monta tuntia joka päivä! Citydealissa oli tarjous nyt kk treenit 25 euroa ja ostin sen tammikuuksi. Pääsen sitten kokeilemaan, että minkälainen paikka se oikein on:)

Olen nyt kaksi päivää vetänyt tällä n. 1000 kcal dieetillä. Voi pojat, se on vähän! Kun on tottunut syömään 5 ateriaa päivässä. Ainoa tapa, millä pystyn vetämään sen on syödä aamupala ja lounas jotain hyvin proteiinipitoista ja hyvin vähän hiilaripitoista kuten rahkaa tai heraproteiinismoothieta. Joka johtaa siihen, että tämänkin päivän hiilarit jää alle 40 eli aika ketoosityyppistä ruokavaliota tässä just nyt noudatan. Viime yönä ratkesin vetämään rahkapullan...no on se rahka siinä edes se hyvä puoli. Saa nyt nähdä kuinka käy. Mutta en mä nälkäinen ole ollut, se on hyvä puoli tässä! Paino menee jossain 93 suunnalla, jos tässä pääsis vaikka edes alle ysikympin.

Olen ollut tässä kovin herkkänä. En tiedä liittyykö tämä normaalin hormonaalisen toimintaan vai onko tässä pientä syysväsymystä/masennusta ilmassa? Viime syksynä tähän aikaan oli jo maa täynnä lunta ja olin täynnä energiaa (toki olin silloin kotona lasten kanssa kokopäiväisesti). Touhusin ja tein joulujuttuja aika paljon. Nyt ei ole oikeastaan voimia muuta kun polttaa kynttilöitä. Ja juoda sokeritonta glögiä.

Toivottavasti toivutaan ja ens viikolla päästään taas tositoimiin pyöränkin kanssa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lääkärikäynti ja monta muuta juttua

Tämmöisiä aamupaloja on ollut nyt
vapaapäivinä kun lapsetkin ovat
innostuneet munakkaasta. Vaihtelua
peruspuuroihin.

Olen pitänyt nyt vähän blogihiljaisuutta. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoittaa tänne, mutta on ollut tosi kiireistä enkä ole vaan ehtinyt. Kotipäiville kasaantuu kaikki viikon kotityöt ja viikonloppuna menee tolkuttomasti aikaa taas seuraavan viikon hoitopäiville ruokahommien tekemiseen. Kun olen ottanut sen asenteen, että teen kuitenkin itse myös omaat eväsruokani. Kävin myös läpi tuon lääkäriepisodin. Olin varaamassa aikaa paikkakunnallamme olevalle tunnetulle ja kehutulle funktionaaliselle lääkärille näiden mun kaikkien vaivojeni vuoksi (mahdollinen kilpirauhasen vajaatoiminta, kohonneet sokeriarvot, pco, atoopinen iho). Ja miksi näin, olen kuullut paljon hyvää funktionaalisista että he ottavat erikoislääkäreitä kokonaisvaltaisemmin potilaan huomioon.

Viime viikon uusi kokeilu -
kikhernepihvit.
Mutta mitä meninkään tekemään...

Päätin sitten kuitenkin, netistä luettuani kehuja, mennä yhdelle sisätautilääkärille joka on erikoistunut hormonisairauksiin. Moni noista kohdista kun, uskon niin, liittyy hormoneihin. No voinpa kertoa, että mitään apua en sieltä saanut, ainoastaan kehoituksen aloittaa nutrilettekuurin ja vaihtoehdon miettiä lihavuusleikkausta. Itse asiassa itkin koko sen käynnin ajan kun tajusin heti ensimmäisten minuuttien jälkeen ettei lääkäristä ole mitään hyötyä. Olin varannut 30 minuuttia ja siitä 25 minuuttia hän vaan hoki ettei voi mua auttaa, sitten taas kyseli ruokavaliostani ja taas hoki ettei voi auttaa. Niin ja käskyn palata pco-asioissa takaisin gynelle (joka siis käski mennä sisätautilääkärille koska mun pco:hon liittyy myös noita muita juttuja). Olisi lääkäri edes heittänyt mut ulos ja laskuttanut 15 minuutista mutta ahneuksissaan piti sen 30 minsaa ja otti rahat. No, arvaatte, että mulla kesti toipua tuosta käynnistä monta monta päivää. Leikkaustakin pohdin puolihuolimattomasti kunnes mulle kerrottiin toisaalla, että syömishäiriötaustaiselle sitä ei tehdä.Enkä mä ihan oikeasti sitä halua kun kykenen kyllä syömään ilman leikkaustakin sen 7 1dl kokoista annosta päivässä jos haluan. Ei kyse ole nyt siitä, miten ja mitä mä syön.

Vähän jauhoiset oli, mutta ihan
syötäviä:)
Harmittelin mennyttä rahaa, mutta otin itseäni lopulta niskasta kiinni ja varasin lopulta ajan vielä sinne funktionaaliselle. Mulla on vakuutus ja diagnoosin saatuani omavastuun jälkeen kaikki menee siitä. Tiedän, että on olemassa ns. mdd-paneeli jossa tutkitaan tosi tarkkaan verikokeiden avulla ihmisen vitamiinitasoja yms. Haluaisin otattaa tuon paneelin ja muutenkin saada kokonaisvaltaisempaa apua. Kyllähän mä pystyn itsekin vaikka jättämään viljatuotteet kokonaan pois, mutta olis tärkeä tietää että tarvitseeko mun tehdä niin. Että vaikuttaako se tähän laihtumisen vaikeuteen ja muihin oireisiin.  No se käynti on nyt sitten 19.12 joten katsotaan kuinka siinä käy. Jos sieltä tulee samanlainen tyrmäys niin antaa sitten olla. Enkä minä diagnooseja halua, ehei. Ahdistava ajatuskin että pitäisi loppuikä jotain tyroksiina syödä. Mutta vastauksia haluan. Miksi mä olen aina ollut tämmöinen helposti lihoava. Miks laihduttaminen on niin vaikeaa. Miks välillä kovasta treenistäkin huolimatta tuloksia (inbody) ei paljoa näy. Miks tukkaa lähtee harjaan kummallisen paljon. Miks iho halkeilee? Miks väsyttää, masentaa... monta kysymystä on.

Köh köh

Viime viikolla alkuviikosta meidän perheeseen hyppäsi flunssa. Ensin mulla oli kurkku kipeä ja sitten levisi lapsiin. Sitkeästi poljin töihin koko viikon ja nyt se sitten taisi kostautua. Olisi vaan pitänyt pysyä sängyssä. Sängynpohjalle todennäköisesti kuitenkin joudun. Jännintä on, että nuorimmainen, pisimpään imetetty (jota siis imetän edelleen) on kaikkein tervein meistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että nyt tässä vaiheessa näyttäisi nämä imetyksen edut pikkuhiljaa näkymään, vastustuskyky näyttäisi olevan aika vahva. Ja tyttö saa minusta sitä edelleen kun itsekin poden. Toivottavasti tällä on nyt oikeasti pitkäkantoisia seurauksia niin saan vielä pääni sisälläkin siunauksen, että teen oikein:) Meillä on vuodenvaihteessa 2-vuotis hammastarkastus ja odotan jo jännityksellä sitä saarnaa minkä sieltä saan. No, oli miten oli, tässä varmasti sairastellaan nyt tuleva viikko ihan kunnolla ja saa nähdä kuinka työkuntoinen jaksan olla.

Työmotivaatiosta en viitsi edes puhua. Kun nyt on tulevaisuuden haaveet virinneet, niin väkisillä vääntäydyn töihin aamulla. Ihan oikeasti. Plaah. Ja mun tämänhetkiset duunit eivät ole yhtään sitä, mitä olen halunnut tehdä ja nimenomaan semmosta työtä mihin en luonteeltani oikein sovellu. Vaan näihin on tyydyttävä kun teen lyhennettyä viikkoa. Mutta on kyllä todella raskasta. Jo maanantaina odotan keskiviikkoa kun tiedän työviikkoni olevan ohi. Esimieskin on vaihtunut ja en oikein pidä tämän uuden johtamistyylistä.

Pääsykokeisiin lukeminen etenee, hitaasti mutta etenee kuitenkin. Pakerran nyt fysiikan kolmoskurssin parissa ja ihan selkeästi olen nyt huomannut että kemia oli paljon kiinnostavampaa. Ymmärsin kemiaa ihan eri tavalla, kun se koskettaa arkielämää. Ok, no tottakai fyssakin, mutta hirveän teoreettista se on ja vaikeaselkoista. En tiedä ehdinkö lukea kaikkia kursseja pääsykokeisiin, mutta luen niin paljon kun ehdin ja yritän laskea, laskea, laskea...

Liikuntapuolella on nyt ehkä tulossa muutoksia. Olen nyt katsonut vierestä kun mieheni otti itselleen Elixiaan kuukausikortin ja kateellisena seurannut kun hän on käynyt spinningmaratoneissa yms. Elixiassa on aamutreenaajille tarjolla muroja ja muuta ja kohtelevat asiakkaitaan aika eri tavalla mihin olen tottunut. Sieltä löytyy myös lapsiparkki. No ei mulla ole varaa mihinkään Elixiaan mennä, mutta olen miettinyt vähän salin vaihtoa. Pikkuhiljaa on ruvennut taas tuntumaan, että kaipaan niitä ohjattuja jumppia ja tuo punttien nostelu on ruvennut tylsistyttämään.

Meidän salilla on kummallinen hinnoittelu (kuukausihinta koostuu siitä, kuinka monta ohjattua tuntia asiakas haluaa ottaa) ja tarjonta on loppujen lopuksia aika suppeaa. Nostivat hintoja muutama vuosi sitten (ja menettivät aika paljon asiakkaita siinä) ja musta hintataso ei vastaa kyllä tarjontaa. Uusia tunteja tulee, mutta ne lopetetaan kun kiinnostuneita ei ole (on ihan normaalia että tunnilla on 2-3 osallistujaa jos ei ole bodypump jolloin sali on täynnä). Ja tunteja on tyyliin 2/päivä eli valinnanvaraa ei peljoa ole. Salilla on koko ajan Citydeal-tarjouksia, mutta enhän mä voi niitä ottaa kun olen jo jäsen. Sekin ottaa päähän että mun pitäis maksaa yli 70 euroa kuussa  ja toiset ottaa citydealin toisensa jälkeen...

Toisaalta vaihtoehdot on aika suppeat ellen ole valmis ajamaan jumppatunnille 8 km päähän autolla. Enkä ole. Toinen paikallinen vaihtoehto sisältää pari kertaa viikossa jopa lapsiparkin ja myös lapsille ohjelmaa. Mutta fasiliteetit on ihan järkyttävät eikä todellakaan ole toivoakaan että vois käydä sielä esimerkiks suihkussa. No on siinä miettimistä, mutta nyt vuodenvaihteessa on hyvä hetki kun jäsenyydet menevät taas katkolle. Haluaisin kuitenkin, että olisi kunnon sali ja vapaapainot mutta myös hyviä ohjattuja tunteja!

Laihdutusprojektissa otan nyt uuden vaihteeen. Olen keskustellut aika pitkään ja hartaasti yhden tutun kanssa, joka sairastaa kilpparin vajaatoimintaa (ja on käynyt myös lihavuusleikkauksen läpi). Hän kertoi kokemuksiaan, että kun kalorit menevät vasta alle tuhannen niin paino on liikahtanut alaspäin. Päätin kokeilla tätä, nykyruokavaliolla kalorit jäävät johonkin 1200-1500 ja paino pysyy/nousee. Täytyy yrittää vaan tosi tarkkaan nyt suunnitella tätä ruokavaliota, että pysyisin järjissäni, en ratkeaisi ahmimaan ja ylipäätänsä että saisin kaikki tarvittavat proteiinit ja vitamiinit/hivenaineet. Pari päivää kokeilin jo ja kyllä siihen kalorimäärään sai upotettua kuitenkin päivän 5 ateriaa. Proteiinit tuntuvat pitävän nälän tosi hyvin loitolla joten panostetaan nyt niihin + rehuihin. Painokin (hiilariturvotukset) mätkähti samantien pari kiloa alaspäin. Ei se kyllä fiksulta ratkaisulta tunnu vetää nääntymiskaloreilla, mutta nyt vaan näyttää siltä ettei mikään muu tässä tunnu tehoavan. Raportoin parin viikon päästä tännekin, että kuinka kävi!

Pahoittelen kamalan pitkää tekstiä, mutta piti saada viikon ajatukset kasattua ja kerättyä yhteen. Kyllä tämä tästä, kunhan tämä flunssa menee ohitse.




maanantai 25. marraskuuta 2013

Nastat

Viime viikolla rakas puoliso vaihtoi mulle nastarenkaat. Ostettiin oikein kunnon renkaat joissa 240 nastaa. Poljeskelin viime viikon ja tänään pääsin sitten ihan tosi toimiin kun maassa oli lunta ja jäätä aamulla. Aika turvallisesti homma sujui. Mutta tosi raskasta se polkeminen kyllä on. Ihan kaikki menee nyt mun ohi:)

Sen sijaan nuha on puskemassa päälle. Viime viikolla oltiin lasten kanssa torstaina uimahallissa. Perjantai-iltana tein kotitekoisen punttitreenin sekoittaen body pumpin ja normaalin kuntosalitreenauksen juttuja keskenään. 1,5 tuntia ja olin todella puhki. Ihmettelin kyllä hetken, miten voi olla näin väsy. Siitä se sitten pikkuhiljaa olo paheni ja paheni. Vatsassa velloi (mahatauti?) ja tänään on sitten koko pää täynnä räkää. Saa nähdä miten käy työviikon. Ja pyöräilyn. Murr!

Puntarilla kävin lauantaina aamulla, 96.1 kiloa. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Olen syönyt tosi maltillisesti ja tehnyt näitä aamuaerobisia pyöräilyjä eli syön aamupalan (proteiinijuoman) vasta töissä. Ja paino vaan nousee. Ehkä nyt sitten keskiviikkona saan lääkäriltä jotain apua tai edes pääsen testeihin. Mihin testeihin? No jospa sitä kilpirauhasta nyt tutkittaisiin kunnolla. Arvot oli nyt tsh 3.2 ja t4v 13.2 kun keväällä oli 3.5/14.5. Työterveyslääkärin mielestä edelleen normaalit, viitearvoissa. Nyt en luovuta, ennenkun tähän on saatu joku järkevä selitys!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lääkäriasioita

Moi taas! Nyt ei oöe treeniasioita yhtään viime viikolta kun koko viikonloppu meni mökkeilyn merkeissä. Olen silti kiltisti polkenut työmatkat myös tällä viikolla. Maanantaina tosin poksahti takakumi aamulla ja pyörä jäääi bussipysäkille, mutta sainpa sitten tilalle aika hienot nastarenkaat. Nyt sitten ei ole mitään tekosyytä olla polkematta pakkasillakin:)

Terveysasioitakin olisi. Kävin otattamassa taas kilppariarvot joista rakas työterveyslääkärimme totesi että viitteissä ovat. Tsh 3.2 ja t4v 13.2. Tuo jälkimmäinen on laskenut reilusti keväästä ja ensimmäinen ei, huonompi juttu ja kertoo että vitamiinitankkaukseni ei ole tuottanut tulosta.

Kypsyin nyt koko hommaan niin ja päätin mennä sinne endolle. Löysin kehutun lääkärin joka on erikoistunut hormonihäiriöihin (oli taas menkoissa 2 kk tauko ja luulin jo olevani raskaana), diabetekseen ja kilpirauhaseen. Perkele- tähän on löydyttävä joku syy ja roti. En kertakaikkiaan jaksa yrittää itsekseni kun mitään tulosta ei tule. Nytkin olen pari viikkoa ollut hyvällä kuurilla ja suurin retkahdus on ollut tyyliin joku karjalanpiirakka. Mitään muutosta ei näy ja olenhan ollut tässä projektissa jo reilusti yli vuoden. Olen ihan satavarma, että aineenvaihdunnassani on jotain vialla tai olen rikkonut kroppani rääkkäämällä sitä liikaa.

Pyöritin pitkään mielessäni, että menenkö funktionaaliselle vai endolle ja päätin sitten jälkimmäisestä. Lähinnä sillä perusteella, että syön jo nyt suositeltuja vitamineja ja noudatan kohtalaisen hyvää ruokavaliota johon funktionaalinen kuitenkin ohjaisi.

Olen ollut todella väsynyt nyt pari viikkoa. Siis silleen, että iltakymmeneltä olen aivan petivalmis ja nukun yöt kuin tukki. Aivan yhtäkkiä ne kaikki unihäiriöt on hävinneet ja tilalle tullut suunnaton väsymys. Arvatkaa kuka jaksaa huushollata? Tänään pidin sentäs lupaamani sisustuskutsut, mutta siihen sosiaalinen leikki jääkin.

On muuten ihan älyttömästi pinna kiristynyt ihmisten fb-sporttipäivitysten suhteen. Vaikka tyyliin vuosi sitten päivittelin kokonajan itsekin, niin nyt en kestä lukea muiden päivityksiä. Siis yhtään. Muutamat miehetkin jatkuvasti päivittää niin tulee semmonen "miten hitossa sä muka ehdit, vaimos raataa vaan kotona kun sä juokset tunneilla" fiilis. Vaikka tuskinpa asiat näin menee. Taidan olla kateellinen. En kyllä tajua miten ne ehtii töiden jälkeen 3-4 kertaa viikossa. Kuka hakee lapset ja tekee ruoan? Ja kaikki harrastaa nyt jotain trendilajeja kuten crossfittausta. Mäkin haluaisin, en vaan kehtais tämmösenä tankkina mennä edes sinne näytille. Buu! 

No ens viikolla lääkäri, eiköhän tässä kohta näy valo!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Uusi aamupalakokeilu


Huomenta! Kello on kahdeksan aamulla ja takana on jo reipas pyörälenkki (kokeilin tänään toista, vähän rankempaa, reittiä). Pullossa mulla on TooBigToBeMe-blogista lainattu ja muokattu aamushake.

Sisältää suurinpiirtein
1 dl vaniljan makuista proteiinijauhetta
1 dl vadelman makuista makeuttamatonta mehukeittoa
1 dl vähärasvaista luonnonjugua.
1 rkl raakakaakaota

Ja tiedättekö mitä, tämä on oikein hyvää. Jopa parempaa kun ne ainaiset rahkajuomat. 

Töissä saivat vihdoin järjestettyä "kunnon" suihkutilat. Meillä meni toinen suihku remonttiin ja toinen on toiminut paperivarastona. Tänään vihdoin pääsin kunnon aamusuihkuun ja pärstäkuvat onkin sitten suihkun jälken 1.au naturel ja 2.with makeup.

Oikein reipasta tiistaita!

Elämänmenoa

Aika kuluu, blogipäivitykset jää kiireen jalkoihin.Yritän silti jatkaa tätä blogia, koska tämä on mulle henkireikä.

Viime viikon treenit, 2 kertaa pyöräily, 30 min hölkkälenkki (ilman pysähdystä) ja kuntosali.  Tuli kyllä myös kuntopyöräiltyä lasten kanssa, mutta ehkei sitä kannata laskea:) Ens viikolle varasin vihdoin ajan lääkärille ja katsotaan tuo kantapään tilanne, kaipaan niin kovasti jo tanssillisille tunneille. Ihme ja kumma, tuo juoksulenkki muuten ei kipeyttänyt kantapäätä. Varauduin siihen etukäteen ottamalla tulehduskipulääkkeen, joka ilmeisesti tehosi niin hyvin että jalka oli seuraavanakin päivänä kivuton! Ehkä uskallan taas ruveta ottamaan juoksuaskeleita!!:D

Oikeasti huomaan, että pyöräily on nyt kohottanut kuntoa. Tuo hölkkälenkki meni ihan itsestään, oli kuitenkin aika jyrkkääkin ylämäkeä välillä ja silti ei yhtään tuntunut pahalta! Kun vaan vielä tuo jalka kestäisi!!

Ai niin, ostin itselleni järjestelmäkameran. Vuosien tauon jälkeen (edellinen oli filmiversio) päätin toteuttaa kauan uinuneen haaveeni! Ehkä saan tänneki pikkuhiljaa vähän laadukkaampia kuvia!

Paholaisen suklaakakku? Syntinen suklaakakku? Rakkaalla lapsella on aika monta nimeä. Kaivoin Kokki Nigella Lawsonin kirjan ja tein isänpäiväkakun johon tuli 400 grammaa suklaata ja 500 grammaa voita. Kakun nimi oli käännetty "Suklaakakku, 10 hengelle (tai yhdelle särkyneelle sydämelle" joten oli ihan pakko kokeilla.

No, täytyy myöntää, että siitä tuli kyllä aivan liian tuhti (ei riitä yksi särkynyt sydän) - näin sanoi aviomieskin. Ja kyllä, minulle tuli erittäin ällö olo koska en suostunut tunnistamaan sitä täyttymyksen tunnetta ja kakkua oli otettava "bit by bit" aina vaan vähän lisää. Veimme sitä kaverillekin ja toinen tuli lapsikatraansa kanssa maistelemaan, silti kakkua vaan jäi...kummittelemaan jääkaappiin:) Yleensä teen aina juustokakkuja tai täytekakkuja, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta. Seuraavaksi juustokakkua taas! Olenkin pitämässä parin viikon päästä kotona sisustuskutsuja niin taas hyvä syy leipoa:) Ja juustokakut (varsinkin rahkaan tehdyt) ovat lähes terveellisiä!



Tässä nyt meidän vanhempi, joka aloitti kiekkokoulun lokakuun alussa. Viime vuonna kokeiltiin 3.5 vuotiaana luistelukoulua vaan ei vielä oikein tahtonut sujua. Nytkin poika on arka ja pelkää kaatumista, mutta sisukkaasti on vaihtanut kaljakorit (niitä käytetään tukena) mailaan! Kylläpä äitinäkin saa ja joutuu pohtimaan, että miten ei-niin-liikunnallista lasta parhaiten kannustaisi. Ehkä pitäisi liikkua lasten kanssa vaan enemmän yhdessä eikä vaan aina vanhempien omat harrastukset, niin lapsikin saisi sitä liikunnan iloa myös meidän kanssamme. Itsestänikin kumpuaa semmoinen tietty ajatus, että haluan olla lasten silmissä semmoinen reipas liikunnallinen äiti josta olisi hyvä ottaa mallia. Itse kun olen ollut lapsena lukutoukka ja oma äitini lähinnä vahtasi vyötärömakkaraansa eikä me koskaan tehty mitään liikunnallista yhdessä (mitä nyt pari laskettelureissua ja sietämättömiä "laihdutuskävelylenkkejä"). Esimerkin voima taitaa olla aika suuri:)

Proteiiniletut muistuttavat mua siitä, että ravintoasiat on jonkun verran menneet parempaan suuntaan. Olen taas muistanut syödä ja keskittynyt ruoan laatuun. Muutamia öitä meni jopa ilman yöheräämisiä. Jep, joko tämä pimeys tai joku muu mutta olen nukkunut kuin tukki koko viime yön. Ja SE on tosi harvinaista koska yleensä heräilen vähän väliä ja nukun levottomasti.

Ruoanlaitto on nykyään asia, johon menee kyllä vähän liikaa aikaa. Siis kyllähän se on hienoa kun teen kaiken lähes alusta asti itse ja tuoreista raaka-aineista, mutta kun joutuu viikonlopppuna melkoisen satsin tekemään lapsille hoitopäiviksi ja koko perheelle illoiksi niin siinä melkein yksi päivä hurahtaa. Eikä meillä nyt mitään kummempaa syödä. Tälle viikollekin tein siskonmakkarakeittoa, jauhelihapullia ja peruna-lohilaatikkoa.
Halloween oli ja meni. Kerrankin olin ajoissa, hain torilta kurpitsan ja hienohan siitä tuli! Lapset nyt lähinnä luulivat sitä palloksi (varsinkin tämä nuorempi). Vaikka pimeys väsyttää, on siinä tätä tunnelmaakin ja ihanaa kun saa sytytellä kynttilöitä.

Vuosien jälkeen olen ehkä löytänyt jonkunlaisen tasapainon kotiäitiyden ja oman itseni välillä. Pääsimme Voimaperheet-tutkimukseen jonka kautta opettelemme tietoisesti muuttamaan käyttäytymistämme, jotta arki tahtoikäisten kanssa olisi helpompaa. Ja samalla tulee pohdittua myös monia omia ajatuksia. Sytyttelen kynttilöitä koska pidän siitä, riippumatta siitä juokseeko huoneessa lapsia jotka kuitenkin vievät kaiken huomion. Voin istua sohvalla ja nauttia glögiä, mutta samalla huomioida lasta. Nämä on monet asioita, josta osan tekee automaattisesti ja joita osaa täytyy työstää. Ja jotenkin ottaa siinä kaiken kiireen keskellä edes pieniä hetkiä itselle. Melkoisia ruuhkavuosiahan tässä eletään. Valitettavasti kukaan ei sitä aikaa sulle anna, ellet itse sitä vaadi. Ja minä ainakin koen kyllä syyllisyyden tunteita töissäkäymisestä, jolloin haluan vapaa-aikaa mahdollisimman paljon pyhittää lapsille. Mutta lastenkin kanssa voi tehdä kaikkea kivaa - onneksi!



Nyt valitettavasti olen päättänyt laittaa tämän myyntiin. Ostimme tämän crosstrainerin kun esikoinen oli vuoden. Esikoisen vauva-aikana poljin kaikki päiväunihetket ja kohotin kuntoani kotona. Ja mieheni polki taas iltaisin. Tällä hetkellä meillä on molemmilla salikortti ja sen lisäksi poljemme pyörällä niin paljon, ettei tälle enää löydy käyttöä. Jos mulla olisi yhtään tilaa, säästäisin, koska laite on meille kotiutunut ja osoittautunut tosi hyväksi.

Energetics et 12.0 on merkki. On myynnissä torilla (kunhan hyväksyvät sen) alueella Varsinais-Suomi.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Herkkuletut


Sokereita olen tässä vähän mittaillut ja aika huolestuttavia lukuja on ollut. Pitää vielä tässä tarkemmin mitata ja verrata syömisiin, mutta illlalla oli yli 6 ja aamupaastokin (7 tuntia) 6.3. Ei ole näin pahoja arvoja ollut ennen. Hieman epäilen, että olen tullut sille metformille vähän resistentiksi. Nyt pitää tarkkaan katsoa syömiset ja mittailla. Olen vähän huolissani, lähinnä siitä, että onko tilanne huonontunut nyt yhtäkkiä.

Herkkuja kun tekee mieli, muistin tämän hyvän vähähiilarisen runsasproteiinisen ohjeen.

1 ylikypsä banaani
2 kananmunaa (tai 1 keltuainen ja 3 valkuaista)
n. 1 dl herajauhetta.

Tämä menee iltapalaksikin ja toivottavasti pitää nälän yön yli:)
Sitten vaan voita pannulle ja letut tulemaan. Aika munakkaan oloistahan tämä on eli ei voi lettuun verrata. Aviomies totesi, että eipä ole kummoista, mutta mulle kyllä maistui ja söinkin melkein kaikki.

Tänään oli melkoinen myrsky ja mentiinkin autolla töihin (ei työmatkapyöräilyä). Eilen taisin ylittää itseni ja pyöräillä sateessa ja tuulessa. Aamulla kävin antamassa verinäytteen kilpirauhasarvoihin. Saa nähdä miltä nyt näyttävät tulokset. Periaatteessa vointi on nyt ollut parempi kun olen saanut pari yötä nukuttua.   Sitten onkin vielä loppuviikon sporttailut edessä:) ja isänpäivä <3

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hyvin kulkee, ainakin liikuntapuolella

Mun on nyt ihan pakko laittaa tämä kuva tänne. On ihan ensimmäinen kuva, minkä poika on minusta piirtänyt ja jaoin sen fb:ssä niin miksei täälläkin. Tässä näkee hyvin, minkälainen äiti pojalleni näyttäytyy:) Eli ei mikään pallo, vaan ihkaoikea hattiwatti!

Elämään onneksi kuuluu välillä muutakin, kuin vaan pelkkää työtä ja sporttausta. Itse asiassa olen nyt aika paljon ruvennut touhuamaan lasten kanssa, pelataan pihalla sählyä/jääkiekkoa (naapurin vilkas 7v joka oikeasti harrastaa sitä, toimii maalivahtina). Nuorempi neitikin on jo oiva mailankäyttäjä/maalintekijä. Ja mikä parasta, kun itse juoksee sen pallon perässä niin hengästyy ja tulee vähän kuntoiltuakin.

Pyörälenkkejä myös lasten kanssa aina kun vaan keksitään syy lähteä ulos. Ihan eri tavalla itsekin nautin nykyään ulkonaolemisesta verrattuna menneisiin vuosiin (aina vain sitä sisäliikuntaa, pyh). Tietysti sitä pitkien työpäivien jälkeen löytää itsensä helposti glögilasi kourassa sohvan nurkasta, mutta yritän olla antamatta periksi. Tämä kolmipäiväinen työviikko on tähän just sopiva - viittä päivää en varmasti kestäisi ja olisi tosi huono omatunto kun ei ehtisi olla yhtään lasten kanssa. Saa nähdä, miten työnantaja suhtautuu kun tytär täyttää kolme ja hoitovapaaoikeus loppuu. Tokihan ihana hallituksemme muutenkin suunnittelee nyt äitien töihinpakottamista, mutta se siitä...

Viime viikolla ehdin salillekin. Tämä kuva taitaa olla kyllä toissaviikolta. Hauska viikko sinänsä, että parin pyöräilypäivän ja sen venyttelyn lisäksi menin vielä keskiviikkona Body Balanceen. Se, jos mikä tuntui hyvältä. Jalat oli vähän tokeentuneet jo pyöräilystä joten jaksoin hyvin tehdä jalkojen voimaa. Keskivartalokin sai vähän potkua ja se venyttely, ah miten ihanaa!

Ehkä tämä on sitä, mitä oikeasti tarvitsen. Kehonhuoltoa. Tietysti tuo vasen kantapää otti siitäkin nokkiinsa, mutta yritän nyt oikeasti huollattaa sen työterveyslääkärillä. Ei tästä tule mitään kun ei pääse juoksemaan eikä mihinkään aerobiselle tunnille.

Lauantaina sitten iltapäivällä salille. Vuorossa oli selkä, jalat ja hauikset. Kivan poltteen sain kun tein tällä kertaa koko ajan vähän "sykkeet koholla". Vaihtelin kahta lihasryhmää vuoronperään eli selkä-jalat, hauis-jalat ja siinä välissä heiluttelin kahvakuulaa sun muuta. Edelleen suosittelen lämpimästi sitä jalkaprässiä yhdellä jalalla, on paljon tehokkaampaa kun vetää kahdella kintulla.

Muuten elämässä on nyt mielenkiintoiset hetket. Yksi mahdollisista elämänpoluistani, joita olin salaa toivonut, ehkä toteutuu. Ihan lähiviikkoina selviää seuraavan parin vuoden asiat, jotka voivat vaikuttaa aika moniin muihinkin asioihin. Myös tähän projektiin.

Ruokavaliopuolella olen skarpannut nyt paljon. Aamupuuro on pääasiassa vaihtunut rahkaan, lounaasta olen jättänyt nopeat hiilarit pois ja yritän syödä - SÄÄNNÖLLISESTI. Yösyömisestä on vielä päästävä pois, sitten uskaltais ruveta taas seuraamaan vaakameininkiä. Esimerkiksi nyt lauantaina näytti treenin jälken vaaka 95-96 kiloa joka on siis se paino, mistä olen lähtenyt. En luota tuohon lukemaan ihan semmoisenaan, koska turvotuksia on taas, mutta onhan se suuntaa-antavaa. Kun vertaa kesäkuun 92 kiloon. Vaikka kuinka treenaisin, lihasmassaa tuskin tulee 4-5 kk näin montaa kiloa:)



Mukavaa alkavaa viikkoa!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Venyttelyn jalo taito:)

Myönnän- en ole venyttelijä. Itse asiassa ainoastaan ohjattujen tuntien yhteydessä tulee venyteltyä. Hyvä syykin siihen on olemassa. Nykyään suositellaan ettei venyteltäisi suoraan treenin päätteeksi vaan vasta pari tuntia myöhemmin kevyt lämmittely ja kunnon vanutukset.

Yleensä siihen aikaan olen jo sängyssä murun vieressä.

Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni. Jalat olivat aika jäykät eilisen jälkeen ja ajattelin josko kunnon venytykset autyaisivat lihaksia palautumaan paremmin, mulla kun on vielä parin päivän pyöräilyt edessä:)

Tytön kanssa "tanssimme" ja kyykkäsimme niin että sain sopivan lämmön. Sitten reilu puoli tuntia pitkiä rauhallisia syviä venytyksiä pääasiassa jaloille. Lihakset lämpeni niin, että ne ihan vapisivat venytyksissä. Samoin jälkeenpäin noin tunnin verran olin ihan hkinen eli kai siinä joku kuona-ainekin taisi lähteä liikkeelle. Huomenna nähdään sitten, että miten pahana jalat on "kakkospäivänä".

Sain villin idean jättää aamupuurot hetkeksi pois ja kokeilla pelkkää protskua. Lounaalla proteiinia ja kasviksia. Ja vasta välipalalla vähän leipää. Mahtaisko se buustata vähän mun aineenvaihduntaani liikkeelle?

Viime viikon treenit sun muuta jaarittelua


Pääsin kuin pääsinkin salille viime viikolla(kin). Tuntuu, että päivät vierii hurjaa vauhtia ja vähäinen vapaa-aika pyhitetään lapsille. Olen vähän semmoinen persoona, että en sitä omaa aikaa niin hirveästi kaipaa ja tykkään perheeni kanssa sitten olla enemmänkin.

Viime viikolla kyllä iski joku melkoinen alakulo ja kirjoitin tännekin pitkän postauksen, jonka lopulta jätin kyllä julkaisematta. Ehkä siinä oli kaksi pääpointtia eli se, että en saa kannustusta tähän elämäntaparemonttiin puolisoltani ollenkaan ja toinen oli kai sitten se, että olen ollut hieman masentunut viime aikoina eikä ole oikein ketään ystävää tai olkapäätä kenelle asioista voisi jutella. Siis on ystäviä, mutta kun jokaisella on omat ongelmansa niin en ole viitsinyt vaivata ja on aika yksinäinen olo ollut. Nyt on kyllä tosi pimeää ja märkää joten ei ihmekään, että väsyttää. D-vitamiinin olen lisännyt 50-100 mg (100 viikonloppuisin) ja muutenkin ruvennut popsimaan taas lisää vitamiineja. Pyöräily tekee kyllä hyvää, saan paljon paremmin unta kun on pientä uniongelmaakin tässä viime aikoina ollut. Pitäisi vaan päästä venyttelemään ja muutenkin huoltamaan itseään enemmän.

No, otin itseäni niskasta kiinni jo keskiviikkona työpäivän jälken ja menin tekemään melkoisen tappotreenin eli rinta-selkä-ojentaja-hauis. En edes muista, mitä kaikkea tein mutta tein paljon ja isoilla painoilla. Ja aina loppuun sitten pienemmillä niin, ettei enää olisi noussut. Tuli kokeiltua sitä "pumppaamistakin" eli ojentaja-hauis treeniä vuoronperään ja kyllähän ainakin hauislihas meni semmoiseen vapinatilaan.

Sunnuntaina aamulla lähdin taas uudestaan salille, tarkoitus oli tehdä jalkatreeni. Teinkin sitten kyykkyjä 40 kg niskassa, maastavetoja, jalkaprässiä vuorojaloin (suosittelen muuten, on todella tehokasta), etureidet ja takareidet laitteissa, pohkeet prässissä ja loppuun vatsoja. Hyvä treeni kyllä. Kuvat siis eiliseltä!

Hyvin harvoin olen käynyt aamulla salilla. Pyöräily onnistuu puoli seitsemän aikaan, vaan salilla on vaikeaa. En tahdo saada kroppaa oikein lämpimäksi ja treenimoodiin. Nyt laitoin päälleni kaksi kerrosta teknistä vaatetta ja lämmittelin kunnolla eli crossarilla, kahvakuulalla ja käsipainoilla. Sitten homma kulkikin paljon mallikkaammin.

Kuten kaikki varmaan tajuaa, painonhallintaprojektini ongelmat eivät johdu liikunnan määrästä. Luulenpa, että lihasmassani alkaa olemaan itse asiassa jo aika hyvällä mallilla samoin kestävyyskin. Ongelma on tuo ruoka - ruoka - ja ruoka. Eikä edes se ruokakaan niin pahasti, vaan ne makeat. Viime viikolla mies kantoi kotiin kaksi isoa settiä Twixejä (siis niitä jossa on joku 10 twixiä paketissa!!!). Lopulta sain kerättyä ne, pussitettua ja käskin miehen viedä ne töihin...siis ne mitä vielä oli jäljellä. Ihan uskomatonta siis tommoinen, en mä pysty kieltäytymään kun nenän edessä ovat. Että ottaa pattiin!!!

Tavallaan mä yritän opetella hyväksymään itseäni jo tämmöisenä. Mutta sitten näen mielessäni toobigtobeme-Annan kuvat blogista ja katson itseäni peiliin samalla ihmetellen että miksi minä en onnistu. Mikä tässä on niin väärin? Ihan samoista lähtökodistakin ollaan teoriassa paitsi että olen häntä vanhempi. Miksen minä saa tuommoista kroppaa (ehkä siksi ettei mulla koskaan ole ollutkaan). Pakostakin kääntyy ajatus taas sen kilpirauhasen suuntaan. Mutta en viitsi mennä lääkärillekään ennenkun olen todistettavasti ollut kunnon ruokavaliolla ja nähnyt, ettei tuloksia vaan tule.

Edelleenkään en ole valmis luopumaan normaaliruokavaliosta (kunhan ne makeat vois jättää pois). Tuo syömishäiriö kummittelee ihan koko ajan enkä edes uskalla ajatella mitään kovin rajoitettuja dieettejä.

Mutta kyllä tässä eteenpäin porskutetaan! Kun vain ei väsyttäisi näin paljoa, niin jaksaisi ihan eri tavalla keskittyä syömisiinkin!

Mitenkäs teillä muilla syksy? Väsyttääkö ja miten treenit ja elämäntaparemontit edistyy?

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Buzzador: Testauksessa kynttilöitä, Air Wick Black Edition

#airwickblackedition #buzzador

Kuvat ovat valmistajan sivuilta, matkapuhelimeni kameran
laatu on niin onneton eikä tällä hetkellä ole kamerassa
muistitikkua:)
Pitkästä aikaa pääsin taas kampanjaan mukaan testaamaan aivan ihania kynttilöitä. Air Wick lienee meille kaikille tuttu erilaisista hajusteista kylpyhuoneisiin yms. Nyt markkinoille on tullut ihana tuoksukynttilä. Ja se, miten kynttilä eroaa muista tuoksukynttilöistä on tuo ihana värinvaihtoefekti. Eli tuo kynttilälasissa oleva kuvio vaihtaa väriä, heti kun kynttilän sytyttää.


Nämä ovat todella kauniita kynttilöitä. Tuoksu on sopivan mieto, eli hieman tuoksua mutta meidän isossa olkkarissa ei yhtään häiritsevästi. Eipä lapsiperheessä mitään suitsukkeita muutenkaan paljoa uskalla poltella.

En pitänyt varsinaisesti mitään kutsuja, mutta annoin pari kynttilää testattavaksi läheisille kavereille (neljähän niitä paketissa tuli). Kaikki pitivät ideasta ja tuoksusta.

Sain testattavaksi kaksi tuoksua:
Mulled Wine & Cinnamon Apples sekä Purple Blackberry Fig. Ehdottomasti tuo omenainen tuoksu oli suosikkini.

Näillä testikynttilöillä pärjää nyt pitkälle, mutta lahjaideaksi esimerkiksi nämä ovat ihan verrattomia. Suosittelen lämpimästi.

perjantai 18. lokakuuta 2013

hyvää treeniä

Tänään oli salipäivä. Tein jalka-rinta-ojentajatreenin ja loppuun olkapäitä sekä vatsoja. Penkkipunnerruksen sijaan tein vinopenkkiä (oikeet treenarit tekee varmaan molempia) ja vipunostoja. Jaloille prässiä, takareidet taljassa ja etureidet penkissä.

Ojentajissa olen nyt innostunut taljaan. Ensin teen sarjan käsipainoilla ja loppuun pitkää erittäin tiukkaa sarjaa  taljassa köydellä.

Tämän päivän teemana oli painon nosto sarjan edetessä ja toistomäärien vähentäminen. Kiva tehdä vaihtelevaa treeniä.

Muutenkin tämä viikko on mennyt upeasti: ma-ke pyöräilyt, eilen keskiraskas kotitreeni 35 min (löysin jonkun dvd:n kaapista) ja tänään sali.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Luistelua ja viikonlopun saldo

Tässä mun nuorempi nauttii syksystä ja
ulkonaolemisesta,  kuten äitinsäkin <3
 Esikoisemme aloitti nyt sitten luistelukoulun. Vuosi sitten jo kokeilimme, mutta hän ei ollut yhtään valmis. Ja taisipa olla väärässä porukassa (taitoluistelijoiden koulu jossa 99% tyttöjä). Nyt sitten jääkiekkoporukan luistelukoulussa. Siellä toivotettiin myös vanhemmat tervetulleeksi jäälle. Ja minähän menin!

Ikinä en ole elämässäni luistellut jäähallissa ja nyt olen sitten kaksi kertaa käynyt. Edelleen jalkani vaivaa, joten toisella kerralla fiksuna otin särkylääkkeen jo tuntia ennen luistelua.

Ja arvatkaas vaan - pikkasen hävetti. Mä en osaa mitään! Siellä ne pienet pojatkin (6v) jo luistelee huomattavasti mua paremmin. Harkitsen nyt vakavasti aikuisluistelukouluun menemistä, täällä järjestetään semmoistakin vaikka se onkin ihan naurettavaan aikaan...joskus iltayhdeksältä. Mä haluan oppia luistelemaan!!!!!

Siinäpä olikin sitten viikonlopun "liikunnat" plus polkupyöräiltiin lasten kanssa pientä lenkkiä. Olen huomannut itsessäni, että ulkona oleminen tuntuu parhaalta ja jos vielä saa siihen vähänkin liikuntaa päälle niin uni maistuu. Sali ei tuo unta ollenkaan yhtään niin hyvin.

Olkapää vähän niskoittelee siitä penkkituloksesta. Täytyy pyytää taas joku katsomaan, että punnerran oikein. Katseli youtubesta videoita ja tuntuu jengi tekevän penkkiä monella erilaisella tekniikalla.

Astmakin on helpottanut, aamulla pienessä pakkasessa pyöräily ei tuntunut ollenkaan pahalta. Varpaat vaan kipristeli. Tästä on hyvä aloittaa tämä viikko. Illalla tähtään Body Balanceen jotta tulisi munkin vähän venyteltyä:)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Rednexiä ja hauiskääntöjä:-)

Perjantai-iltana kotiäiti suuntaa salille. Treenivuorissa jalat, selkä ja hauikset (+hartiat ja vatsa).

Aika kovaa tahtia tein ensin jalat-selkä treeniä vuorotellen. Kyykkyä 45 kg niskassa, yläselkää taljassa, takareidet penkissä, lavat käsipainolla, olkapäät käsipainolla, alaselkä penkissä, hauikset ja pystypunnerrus 6 kg käsipainolla. Hauiksen teen istuen takakenossa eli liikerata huomattavasti normaalia pidempi. Loppuun sitten vatsoja ja haukkaireita kevyemmällä painolla kunnes voimat loppui kesken. Ja ihan itse taas tein fiiliksen mukaan ja miksailin vanhempia ohjelmia.

Kotona sitten napaan pastaa ja jauhelihakastiketta. Hyvä fiilis!

Mielikin pääsi herkistymään salilla kun radiosta tupsahti Rednexin biisi wish you were here. Moni sen muistaa tommoisena höpön höpön balladina. Mulle sillä on iso merkitys. Parikymppisenä kun en ollut ihan vielä päässyt muuttamaan kotia (jouduin elämään aika sietämättömässä tilanteessa silloin kotona) eräs mieshenkilö auttoi minua saamaan asunnon ja muutenkin aika paljon. Meninpä rakastumaankin. Kaikkien vuosien jälkeen muistan häntä lämpimästi, sillä kukaan muu ei musta niinä aikoina välittänyt. Olipa ensimmäinen ulkopuolinen, jolle uskalsin kertoa senhetkisestä elämästäni. No, mutta kyllähän elämässä näitä juttuja sattuu. Pidämme yhteyttä edelleen satunnaisesti, ihan hyvinä ystävinä vaan.

No, näitä sattuu. Aika hyvät treenit tälle viikolla, saapa nähdä vieläkö sunnuntaina piipahdan tekemässä taas rintaa ja ojentajaa vai mitähän sitä keksis. Huomasin, että dvd-hyllystä löytyy joku aerobic-dvd ja voisihan sitäkin kokeilla:)

Ai niin - lääkisasiassakin on jotain kirjoitettavaa. Mulla on ollut aivan liian pitkä tauko sen jälkeen kun työt alkoi. Yritin aina vaan yhtä kirjaston fyssan kirjaa aloittaa, mutta se tuntui vaikealta. Sain sitten vinkin vaihtaa toisen sarjan kirjaan ja tänään olen virallisesti jo fyssan ykköskurssista tehnyt kahden ensimmäisen kappaleen tehtävät! Aika tulee loppumaan kesken, mutta teen parhaani!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Ruokajuttuja

Tässä on nyt taas viikon verran oltu aika hyvin ruodussa. Tarkoittaa sitä, että armas ei ole kuskannut kotiin enää makeita kilokaupalla ja olen itse taas saanut kunnon ruokarytmistä kiinni.

Eilisen ruokahommat meni näin
Aamupala puoli litraa vettä, 100% ruisleipäsiivu maksamakkaran ja kurkun kanssa, teetä.
Lounas keitettyä parsakaalia ja jauhelihakastiketta, vettä
Päiväkahvi
Välipala ruisleipää, sama kun aamulla sekä pieni kotimainen talviomena
Ennen treeniä banaani
Iltapala (päivällinen) jauhelihakastiketta, 1.5 perunaa ja kasviksia reilusti

Tänään taas.
Aamupala sama kun eilen
Lounaaksi iso satsi salaattia, 1.5 perunaa ja possunpihvi jälkkäriksi kahvi ja 3 palaa maitosuklaata.
Välipala sama kuin aamupala ja omena
Kotona pikaisesti yksin karjalanpiirakka koska päivällinen venyi menojen vuoksi.
Myöhäinen päivällinen mustaa makkaraa ja pakasteksviksia, pari tikkuperunaa sekä maitoa. Muutama Lontoon rae.

Mullahan tulee noihin väleihin ihan tuota hikipyöräilyä (kyllä siinä aina hiki tulee) joten syön siksi vähän enemmän hiilaria just nyt. Jossain vaiheessa vaihdan aamupalan ja välipalan rahkaan (kunhan pääsen kammostani eroon).

En laskenut kaloreita tuosta, mutta huomaan selkeästi syöväni taas paremmin ja enemmän. Lounaani on kooltaan tuplasti naistyökavereiden lounaasta. Toisaalta suurin osa on kasviksia.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kyllä se 40 kg nousi!

Tein tänään rinta/ojentaja/vatsatreenin ja kovan treenin teinkin. Ihan kädet tärisee. 

Lämppäri crossari ja kahvakuulalla heilautukset ja pystypunnerrukset. 

Siitä sitten 40 kiloa tankoon, syvä huonaus ja penkkipunnerrus. Kuusi kertaa tanko nousi ja olisi ehkä vielä noussut kerran-kaksi jos olisi ollut varmistaja. Tämä on mun tämänhetkinen maksimi. Ja siitä jatkoin 35 kilolla setin loppuun.

Perään tein sitten vipunostoja selälläni ja pulloveria kunnes siirryin ojentajiin. Ranskalainen punnerrus istuen 8 kg kahvakuulalla 3*15 tuntui aika kutkuttavalta. Sitten dippejä istuen. Vatsoja. Ja vielä ojentajat taljassa köyden kanssa ihan loppuun.

Ei paha?:) vähän kyllä tenniskyynärpää ja näköjään vasen olkapääkin vähän kipuilee mutta eiköhän tämä mene ohitse. Seuraavalla kerralla eri liikkeet.





sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tämän viikon saldo

Mun piti vielä tänään mennä salille, vaan aika oli kortilla kuten eilenkin. Perjantaina kuitenkin ehdin. Tein treenin fiiliksien mukaan mukaillen olemassaolevia ohjelmia (sekoitin kaksi- ja kolmijakoista) ja niin että mahdollisimman vähän istuen/maaten. Kyykkytankoon lykkäsin samantien 45 kiloa ja kahdeksan sarjalla meni kolme kierrosta. Viimeiset vähän kiemurrellen. Selkää, olkapäitä, jalkoja ja hauista ja aika kovat vatsat perään. 

Huomenna menen  tekemään rinta-ojentaja-vatsatreenin ja torstaille sitten tanssitunti. Pakko se on myöntää, että aika on kortilla. Meillä kun käy kotona lastenhoitaja työpäivinä niin joudun sapuskat tekemään valmiinsi viikonloppuna. Siihen päälle lasten harrastukset ja kodin huolto, niin aika on tosi kortilla. Kestovaipat lisää haasteita jo suureen pyykkirumbaan, ja kun pyrin tekemään kaiken ruoan (hyvistä) raaka-aineista niin meneehän siihen aikaa. 

Tuo pyöräily pelastaa kuulkaa paljon. 

Olen miettinyt paljon tuon oman punttisetin myymistä ja ostaisin tilalle pari kahvakuulaa. Olen aika innostunut kahvakuulailusta kun mun erityisesti pitäisi saada tuota keskivartaloa kasaan, liian helposti ryhti pääsee levähtämään edelleenkin. Huomasin itsekin että yhtäkkiä vatsa näytti taas pömpöttävän paljon enemmän. Siitähän se vaan johtui että keskivartalon hallinta oli unohtunut. Ja kahvakuulat vaan on niin helpot:-)

Tämmöinen viikko tällä kertaa. Huomenna aion yrittää penkistä 40 kiloa. 35 mulla menee tosi hyvin, jopa 3*8 joten näkee kuinka hyvin nousee 40. Tsempatkaa virtuaalisesti:-)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Muistakaa ne valot!


Siellä on aamuisin jo melko pimeää. Lakikin jo säätelee, että pyörässä on oltava valo. Eilen mulla ei ollut kun menin tavallista aikaisemmin, ja jouduin arpomaan parikin kertaa että näkeekö autoilija mut!

Kuvassa olevat vaatteet riittävät tuohon -4 asteen pyöräilyyn, eli kolme kerrosta teknistä josta ylin ihan ohut mikrokuituinen. Päässä pipo ja tuubihuivi joka suojaa leukaakin:)

Lamppu oli sitten jo tänään!

Illalla salille, pitkästä aikaa taas! Kaksijakoisella mennään...:) Vähän olen miettinyt niitä ohjattuja tunteja, maksaahan ne mutta vähän tää salille raahautuminen on mulla nyt ollut hankalaa. Jos voittais lotossa vuoden jäsenyyden johonkin!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Fillari, fillari

Ooh, olen nyt jo ihan fiiliksissä. Pyöräilykunto on muutamassa viikossa noussut ihan selvästi. Oli tosi hyvä päätös olla vetämättä itseään ihan piippuun polkiessa. Polvisärky on hävinnyt kokonaan ja jaksan hyvin polkea kaikki kolme työpäivääni putkeen. Menetän ajassa muutaman minuutin, mutta who cares:)

Aamulla oli jotain 3 astetta ja pelkäsin astmani puolesta. Ihme kumma, ei se tuntunut yhtään niin pahalta kun silloin vuosia sitten. Ehkä tässäkin se maltti on valttia- ajatus auttaa. Olen jopa (en millään olis vuosi sitten voinut uskoa) miettinyt talvirenkaiden hankkimista. 

Paino huitelee jossain 95:ssä enkä ymmärrä mistä taas tämmöiset turvotukset on tulleet päälle. Sormuksetkaan ei tahdo mahtua sormiin. Pohdin, että ostaisin pari ananasta ja vetäisin parina päivänä ananaskuurin josko tätä pöhötystä saisi vähän pois. Mitään tabletteja en uskalla kokeilla tuon imetyksen vuoksi.

Nyt tuntuu, että pahin väsymys on ohi ja antibioottikuurikin alkaa olemaan ohi. Jospa liikunnan lisäksi saisi energiaa nyt vahtimaan syömisiäänkin paremmin. Lähinnä pitäisi palata sinne rahkalinjalle. Skyr-rahkaa olen nyt töihin ostanut välipalaksi:)

Tämmöisen blogin löysin, http://heftytraining.wordpress.com/
Ja jäin koukkuun.

torstai 26. syyskuuta 2013

Sh'bam

Pitkästä aikaa olin tänään ohjatulla tunnilla. Päätin käyttää kuukauden ilmaiskäyntini tanssituntiin ja voi kun olikin hauskaa. Eilinen jalka/rinta/ojentajatreeni vielä painoi ja antibioottikuurikin, mutta silti jaksoin. Hyvä minä!!

Kyllä nuo ohjatut tunnit on niin eri juttu, kun yksinäinen taapertaminen salilla. Harmi vaan kun ei ole varaa laittaa seitsemääkymmentä euroa korttiin. 

Olen sh'bamistä ennenkin kirjoittanut, helppoja tanssiaskelia, sykkeenkohotuksia ja laskuja, hauska, fun fun fun!! Eli tunnilla voit varioida ja tehdä ihan oman shown! Siitä mä tykkään siinä eniten. Ja kaloreita, niitä siellä palaa!

Viikonloppuna vielä yksi sali. Jos fillaroinnit (arkiliikunnan) laskee niin tällä viikolla jo neljä liikuntasuoritusta!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Miten näet itsesi?

En keksinyt kovin raflaavaa otsikkoa, mutta aihe on varmasti monelle naiselle tuttu.

Mitä sinä näet kun katsot peiliin? Mitä näet kun katsot valokuvia itsestäsi?

Olen huomannut mielialojen vaikuttavan tosi paljon siihen, miten näen itseni. Varsinkin peilissä näkyy toisina päivinä (niitä ei ole nyt aikoihin ollut) hoikistunut ja kaunis pitkätukkainen äiti. Toisina päivinä näkyy vain se turvonnut naama, kaksoisleuka ja alaspäin roikkuva iho. Väsynyt ja läski. Vaikka painossa ei olisi mitään eroa, niin henkinen välimatka on kilometrejä.

Mä olen jo 36 joten kai se on ihan luonnollistakin, että vanhenen. Haluaisin niin olla tyytyväinen itseeni ja olemukseeni koko ajan. Vanheta ja pitää näkemästäni. Äitini on seonnut koko vanhenemisen pelon kanssa eli on kaikenlaista kirurgiaa ja pistoksia ottanut. Minusta ne ovat rumentaneet häntä ihan hirveästi. Katselin tuossa eräänä päivänä vanhoja valokuvia ja huomasin hänenkin olleen joskus oikein kaunis. Samoissa valokuvissa minäkin olin nätti.

Entäs se kroppa? Miten se vatsamakkara voi jonain päivinä pullottaa ja häiritä niin että koko päivä menee pilalle. Ja toisena päivänä sitä ihastelee kuinka vyötärö on kaventunut. En tajua?

Miksi taas peilistä katsottuna (ainakin salilla) näytän niin hyvältä ja valokuvassa taas en. Mitä tuolla aivoissa oikein tapahtuu, kun katsoo itseään?

Musta alkaa tuntumaan, että suhde kroppaani ja itseeni on olut niin traumatisoitunut aivan liian pitkään. Vaikka pikkuhiljaa opettelen rakastamaan itseäni, niin sieltä alitajunnasta aina poksahtaa joku uusi juttu, hyi yök sä oot ruma!

Ja se vaikuttaa moneen asiaan konkreettisesti. En millään haluais nyt mennä valokuvaamoon perhepotrettiin ennenkun olen laihtunut. Kuvatessa itseäni joudun ottamaan miljoona kuvaa ennenkuin löydän sellaisen jossa en mielestäni näytä kamalalta. Peilin edessä kun sovittelen vaatteita, tuskastun ihan aina kun en löydä mitään joka hoinentaisi mua (vaikka samasta vaatteesta olin keväällä ihan  eri mieltä).

Ei ole helppoa ei, eihän?

Onneksi osaan nykyään jo heittää vähän läskiksi. Tänään salilla eräs tuttu kertoi treenaavansa yttären yo-juhlia varten (kotelomekko ja treenatut käsivarret). Mä heitin että mulla ojentajalihas on ainoa mikä näkyy edes vähän, että tämmönen meininki. No vitsinä se meni ja nauroime yhdessä.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Moi moi!

Olisipa mulla jotain tosi inspiroivaa kerrottavaa. Mutta on vain terveisiä!

Hyviä uutisia on se, että aika hyvin olen pysynyt ruodussa. Varsinkin työpäivinä kun mulla on eväät, niin syömiset on tosi laadukkaat ja kun siihen lisätään toi polkeminen niin saldo on varmasti miinuksella (siis plussalla pääkopassa, miinusta vaa'alla). Mutta ei se mitään merkkaa, makeaa on mennyt. Uberväsyneenä ja uupuneena en vaan edes käy pääni sisällä keskustelua kun kaivan pakastimesta jäätelön tai vedän nälkäisenä kotimatkan jälken 3 palaa näkkäriä. Missä ne rahkat??

Nyt on vaan niin, että meidän nuorempi päätti sairastua flunssaan su-ma välisenä yönä ja valvotti minua sitten koko yön. Hädintuskin selvisin hengissä maanantaina. Eikä tämä antibioottikuurikaan nyt ihan mikään oloa dramattisesti parantava ole, eli aika heikko on ollut olo. Selviän kaikesta pakollisesta ja that's it.

Pyöräilystä olen nyt ruvennut kuitenkin nauttimaan kunnolla. Silloin aluksi mulla oli fiilis, että on pakko mennä mahdollisimman nopeasti ja se kostautui sitten polvikipuina ja ylipäätänsä palautumisen hitautena. Nyt olen mennyt vähän hiljempaa ja pidän ehkäpä jonkun juomatauonkin niin huomaan jaksavani paljon paremmin. Sykkeet ja pieni hiki, mutta silti mukavaa. Jaksaa keskittyä jopa pohdiskelemaan pyöräillessä eikä mene vain veren maku suussa.

Mutta on tämä raskasta. Töissä on hankalaa ja raskasta, olen jatkuvasti väsynyt ja en jaksa siivota/kokata kotona tarpeeksi joten poden siitä huonoa omatuntoa. Sitten mulla oli työpäivät ke-pe ja perään ma-ke. Kaksi päivää ei riitä minulle palautumaan tästä sisäsiististä, mutta henkisesti raskaasta työstäni. Se on nähty ennenkin esikoisen kohdalla. Ja pikkuhiljaa alan huomata, että työkavereiden ja esimiesten näkökulmasta olen vain hankala näiden vaatimuksien kanssa.  Ihme juttu, että esikoisen kanssa tämä töihinpaluu samoilla ehdoilla meni niin paljon paremmin. Ehkä mulla oli selkeämpi työnkuva ja lempeämpi esimies. En tiedä...

Luin eilen tätä blogia
http://sinivalakosinsilimin.blogspot.fi/2013/09/kiirees-duunis-tois.html
Se herätti paljon ajatuksia tästä oravanpyörässä elämisestä. Myös siitä, että olen oikeassa suunnassa alanvaihtounelmani kanssa.Taas kerran. Voi kun haaveilusta pääsisin myös kunnon opiskelurytmiin (Fotoni 1, eli fyssan ykköskurssin kirja edelleen on ihan alkutekijöissään).

Lasten kanssa yritämme hyötyliikuntaa ja muutenkin rytmittää arkea ulkoilun kautta. Ollaan tehty paljon tuommoisia 7-8 km pyörälenkkejä, käyty metsäkävelyillä/laavulla/nuotiolla ja touhuttu ulkona. Nyt kun viikon työrupeama on ohi, menen salille. Olen jo luovuttanut kolmijakoisen ohjelmani suhteen eli muokkaan siitä nyt takaisin kaksijakoisen. Ja joku kiva jumppa/tanssitunti siihen päälle. Tai balance. Tai kävelylenkki.

Tämän viikon liikunnat nyt kuitenkin on tähän mennessä maanantain ja eilisen reippaat pyöräilyt, yhteensä 40 km. Kyllä mä olen täällä, aika on vaan ollut kortilla kirjoittaa.Mistä sais sitä energiaa? Lapsetkin nukkuu kohtalaisen hyvin, mutta aamukuudelta herääminen työpäivisin on vaan mulle liikaa just nyt. Koko päivän olen ihan poikki.

Ai niin - oli mulla jännääkin kerrottavaa! Olen nyt päättänyt ihan kokonaisvaltaisesti siirtyä luonnonkosmetiikkaan/luonnolliseen kosmetiikkaan. Tilasin iherbistä ison satsin palasaippuoita ja erilaisia voirasvoja joita odottelen malttamattomana. Nyt olen pari viikkoa pessyt kasvoni siihen tarkoitetulla palasaippualla ja yöksi laitan vain hieman jojoba-öljyä. Töissä on vielä ollut pakko tällätä näiden värivoiteiden kanssa mutta huomaan jo nyt ihoni reagoineen tosi positiivisesti tähän muutokseen. Mulla on vuosien varrella kaapit täyttyneet näistä voidepurkeista ja olen ihan kyllästynyt koko hommaan. Seuraava vaihe on sitten varmaan hiustököteistä irtipyrkiminen. Siihen en ole vielä löytänyt hyviä vinkkejä, öljyt mulla eivät ainakaan toimi. Tulen varmasti kyllä kirjoittelemaan aiheesta!




Olen innostunut taas lettikampauksista. Tässä tämmöinen toispuolinen ranskalainen joka päätyy ponihäntänutturaan

maanantai 16. syyskuuta 2013

Borrelioosi?

Punainen läikkä kasvoi ja kasvoi. Alunperin oli ehkä kämmenen kokoinen, nyt ainakin neljän... Varasin ajan lopulta lääkäriin ja nyt on sitten taas yksi sairaus lisää. Toivotaan, että hevoskuuri Amoxinia nyt tepsii. Enhän halua oikeasti saada borrelia-bakteeria riesakseni loppuiäksi.

Voi ihmisellä käydä moukan tuuri. Eilen poikani veti sählymailalla mua silmään joten sitäkin nyt lääkärissä tutkittiin. Aktiivinen äiti = paljon vammoja.

Kunhan tuo läntti tuosta lähtee pienenemään (nyt on lähes rintakehän kokoinen) niin salille mars mars!  Pitäkää nyt peukkuja kaksin käsin että paranen tästä!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tätä olematonta laihdutusta

Pakkohan tässä on kirjoitaa, blogin lukijatkin näette ettei mitään tapahdu. En nyt taas tiedä, että kuinka monta viikkoa ei ole tullut pyöräilyä lukuunottamatta (vaikka käyhän sekin liikunnasta) tehtyä mitään. Ensin oli se virus, sitten kun vihdoin siitä paraniin, niin - no ette kyllä usko tätä. Tai pakkohan se on uskoa:)

Nukuin torstaina illalla ilman yläosaa ja meillä oli makuuhuoneessa ikkuna auki. Yällä havahduin, että kylkeen, siihen rintavekin kohdalle sattui ihan hirmuisesti. Aamulla kun sitten tokeennuin niin kurkkasin peiliin ja herranjestas...koko rinnan alunen ainakin ison kämmenen kokoinen alue (nyt jo kahden) oli ihan tosi punainen ja aristava. Siellä reunalla, missä on kipein kohta, löytyy pieni puremajälki eli joku ikkunasta sisään pörrännyt ötökkähän on sitten käynyt pistämässä/puremassa. Melkoista moukan tuuria.  No nyt en pidä rintaliivejä ja käveli "bodari"-asennossa kädet levällään enkä todellakaan käy salilla. Punoitus on levinnyt koko matkan rinnan alta ihan toisen rinnan sisäreunaan saakka eli on vaan koko ajan levinnyt. Anthistamiinia ja särkylääkettä syön ja soitin päivystykseenkin.

Toisekseen meidän nuorimmainen on nyt, viittävaille kaksivuotiaana, ruvennut puskemaan noita poskihampata ja valvottaa kaiket yöt ja särkylääkkeet ei näytä autavan. Kolmen päivän työputken jälkeen olen täysin zombie.


Silti yritin vielä työpäivän jälkeen antaa poikkeuksellista aikaa lapsille. Lähdimme siis paikallisen hiihtoporukan laavulle nuotiolle, sitä ennen teimme pienen(1h) kävelylenkin uimarannalle joka on siinä lähellä. Nuorempi käveli koko matkan, mistä olen erityisen ylpeä:)

Matala ranta, lämpötila 20+ ja vesi aivan uimakelpoista. Kävin itsekin kastautumassa.

Ja sitten nuotiolle iltapalalle. Vanhana partiolaisena sain tulenkin aikaiseksi. Lasten isäkin tuli kahdeksan maissa syömään vielä viimeiset nakit seuranamme. Hänpä tekeekin nykyään todella pitkää päivää lasten hoitojärjestelyistä ja uudesta salikortista johtuen. Harvemmin on ainakaan ennen kuutta kotona, lähinnä ehkä seitsemältä. No, kuntoilu on tärkeää joten enpä lähde kieltämään!

Itse kyllä huomaan pitäväni luonnossa liikkumisesta ja kai sitä 20 km pyöräilyn jälkeen tunnin kävely metsän keskellä lasketaan jonkunlaiseksi liikunnaksi. Ainakin uni maistoi meille kaikille. Milloin lähden sitä yhtä haavettani, suunnistusta, toteuttamaa? Viimeiset keväät on jatkuvasti olleet joko raskaana/pikkuvauvan kanssa/muuten vaan hankalia ja suunnistus pitäisi mun kohdallani aloittaa kurssilla. No, ehkä ensi keväänä kunhan saan ne pääsykokeet alta.

Mulla on nyt ma+ti vapaat joten yritän sitä kuntosalia. Näyttää vaan että tuo pistosreaktio edelleen aika kovin vaivaa. Voimakkaalla särkylääkkeellä pärjään jotenkuten.

Kemia etenee pirun hitaasti, Mooli 3 kirjan viimeinen kappale, viimeiset 4 sivua enkä ole saanut nyt motivaatiota päästä siinä eteenpäin. Murrr! Toisaalta jaksaminen on myös ollut kortilla ja minunkin pitäisi ne omenahillot tehdä (viikon ollut taas omenat partsilla odottamassa). Tästä voisi helposti saada just nyt erittäin väsyneen äidin blogin täynnä valitusta, mutta yritän välttää sitä. Oli tuo metsäreissu senverran ihana (ja seuraavana päivänä kävimme eväsretkellä luontopolulla), että kyllä niistä hetkistä nauttii itsekin!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Polvet polvet...

On tää työmatkapyöräilykin välillä hankalaa. Heti kun maanantaina lähdin polkemaan, alkoi etureisilihaksien lisäksi sattumaan polviin. Tarkemmin sanottuna polven yläpuolelle. Ja tätä kipua nyt on tuntunut joka viikko.

Juttelin erään ystävän kanssa, joka käy paljon spinningissä ja hän käski kiinnittää huomiota siihen että polvet  ovat polkiessa kohtisuoraan nilkkojen kanssa. Allaoleva kuva kertoo miostä on kyse.



Meitä pylleröitä on siunattu esimerkiksi vatsamakkaroilla, ja lyhytjalkaisia sillä että helposti se jalka lähtee leviämään sivulle pois sen vatsamakkaran tieltä tai vääntyy huomaamattoman vähän mutta kivuliaasti. Olen isomahaisten miesten varsinkin nähnyt ajavan jalat harallaan (ikäänkuin SE olisi tiellä, eikä maha) nilkka ja polvi eri suuntaan kääntyneinä. No No!

Aamulla kiinnitin tähän huomiota (ja myös tarpeeksi pitkiin yöuniin sekä magnesiumlisään). Kas kas, polveen ei sitten sattunut yhtään. Jostain syystä pyöräilyvauhtini on silti todella hidasta. Mulla on 24-vaihteinen pyörä ja vedän keskimmäisellä rattaalla pääasiassa kasivaihteella. Huomaan että monet paljon vähempivaihteisillakin pyörillä vetävät mun ohitseni kun saavat kovemman vauhdin isoilla vaihteilla (heillä isommat erot välityksissä). No, hengästyn silti. Hyvä niin:)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Pyörämatka kuvin

Flunssa on antanut periksi jo sen verran, että päätin lähteä aamulla pyörällä töihin. Päätin myös kuvata työmatkaani , niin samalla sain pitää pieniä hengähdystaukoja. 13 astetta ja kovin sumuista.

Olen aina pyöräillyt matkaa niin kiivaasti, etten ole edes huomannut näitä kaikkia mielenkiintoisia asioita matkan varrella. Todella vaihtelevaa ja aika kaunistakin. Joskus on hyvä pysähtyä katselemaan ympärilleen.


Ihan kotikulmilla, sumu peitti autotienkin ihan kokonaan
vaikkei se ihan kuvassa näy. Piti olla varovainen.

Yhden talon pihassa on tämmöinen ihana vanha aitta/navetta.
Noista pienistä ikkunoista pilkistää ihania vanhoja esineitä.


Ekotorin takapihalle on tuotu vanha grilli. Tämä hylätty
yksinäinen grillivanhus tuskin löytää enää kotia.

Pyörätie ja Helsingintie kohtaavat.


Kunnes taas erotaan. Matkalla on hienoja pätkiä pyörätietä,
jonka varrella vanhoja puutaloja ja kasvillisuutta.

Helsingintien varrella, lähestytään kaupunkia. Sininen
loistaa sumussakin




Ikkuna? En tiedä mikä on, kaunis ja rouhea kyllä. Tiilestä
Takanaan siis autotie,. 
 

Hautausmaan ohi.


Kotimatkapubi.

Keskustaa lähestyessä myös komeiat talot ja tontit lähestyvät.


Tämä katu tuoksuu aina aamuisin omenalle. Jokaisen talon
pihassa on useita omenapuita notkuen herkkuja.
Ne herkut!



Olen vuosikausia tätä katua ajanut enkä koskaan kiinnittänyt
huomiota.


Urheilukentän ohi.



Where does the road end?

Työpaikan edessä, pyöräilykenkäni.