Pages

tiistai 31. tammikuuta 2017

Diidadaa.... aurinkoon käy tie!


Se on kuulkaas nyt niin, että minä varasin äkkilähdön Kanarialle koko perheelle tunti sitten!!

Sääennusteet näyttää 20-21 astetta ja tokihan auringossa (näyttävät meinaan pilvetöntä) on lämmintä. Löysin mukavan hotellin, jossa kaikki uima-altaat on lämmitetyt. Ja hintakin on kohtuullinen.

Ja lasten isäkin tulee mukaan. Olin jo jättämässä sitä pois, kun tuntui että aina on töissä joku asia joka viikolla, ettei saa otettua lomaa (halvemmaksikin se olis tullut), mutta saatiin sovittua! Lapsille ensimmäinen lentomatka koskaan ja suoraan kesään!

Kamala matkakuume.Selasin Dubaita monta tuntia eilen, mutta ehkä ensi talveksi sitten se. 



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mun uusi rakkaus?

Tässä se nyt on. Melkoisen säädön jälkeen päädyin tähän Polarin m200 urheilukellon/aktiivisuusrannekkeen yhdistelmään.

Mun "ainoa" ongelma siis siinä vanhassa Loopissa (jonka sain joululahjaksi pari vuotta sitten) oli se, että se ei mitannut askeleita kävelylenkillä (jolloin useimmiten työnnän vaunuja tai vedän pulkkaa koska en heiluttele silloin käsiäni) eli olin muuten täysin tyytyväinen tuohon halvempaan rannekkeeseen. Se mittasi mulla yöunen laatua tarpeeksi hyvin ja piirsi siitä käppyrätkin, tämä oli toinen syy miksi kaipasin apuja.

No näiden puutteiden vuoksi selasin nettiä ja kävin lopulta Gigantissa ostamassa Garminin aktiivisuusmittarin, jossa oli sykkeen seuranta. Siis se seurasi koko ajan sykettä ja tuolloin osaisi myös tulkita ne kävelylenkitkin kävelyksi? Vai osasiko kuitenkaan? Salilla lauantaina näytti koko ajan sykkeeksi 70 joten palautin sitten samantien sen kauppaan ja tämä Polar tarttui mukaan. Olen tottunut Polar flow-ohjelmistonkin käyttäjä joten parempi pitäytyä tutussa ja turvallisessa.

Tässä on siis sykkeen mittaus ranteesta, mutta koska tämä on urheilukello niin sykkeen muttaus alkaa vasta kun käynnistän "treenin". Tämä on jo pitkä askel, koska voin nyt sitten pidemmät lenkit merkata treeniksi. Lyhyet reissut täytyy vaan työnnellä toisella kädellä ja heilutella toista. Tai ehkä laittaa mittari nilkkaan:)

Mun täytyy sanoa, että tämä on pitkä harppaus. Joskus varmaan kymmenen vuotta sitten käytin sykemittareita ihan koko ajan, mutta 2010-luvulla olen pääosin liikkunut ilman mitään eli lähinnä kehoa kuulostellen. Nyt yritän saada arkeen vähän aktiivisuutta lisää ja kirjattua treenit ylös helpommin (automaattisesti). Mitään urheilucoachia en ota kuitenkaan käyttöön koska treenit tässä elämäntilanteessa tulee kuitenkin muun elämän ehdoilla. Ikävä vähän ehkä Suunnon mittaria jota käytin vuosikaudet.

Ai niin tässä on myös GPS eli saan lenkkien pituudetkin suoraan ylös.

Miinusta on valtavan kokoinen näyttö ja leveä ranneke. Jossain huomattavan paljon kalliimmissa malleissa oli vähän sirompaa suunnittelua, mutta mun budjetti oli tässä. Jopa miehen huomattavan paljon kalliimpi saman merkkinen urheilukello on sirompi eli taitaa mennä vähän myös hinnan mukaan.

Ja eikun liikkumaan!

Psst viime kirjoituksien parisuhdeongelmat on vihdoin lähteneet purkautumaan, joten paremmalla mielellä nyt kuin viimeiseen vuoteen!

 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Tammikuun loppu

Tammikuu alkaa lähenemään loppuaan ja pian koittaa se kuukausi, kun minäkin täytän neljäkymmentä. Mun neljänkympin "kriisi" on varmaan jollain tavalla selätetty ja se on johtanut tähän opiskeluhommaan, mutta kieltämättä sitä miettii välillä että tässäkö tämä nyt on?

Kuntoremonttia olen tehnyt nyt viitisen vuotta ja tulokset on aika surkeat. Painan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Viime syksy, kaikkine henkisine paineineen, toi siis läskiä lisää ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen keskivartalolihava. Että pääsisikö tästä vielä johonkin suuntaan, haluaisin olla sitten muutaman vuoden päästä hyväkuntoinen ja reipas keski-ikäinen. Eikös me kaikki?

Valitettavasti iän (ja lihomisen?) myötä on tullut myös uusia oireita. Vatsan turvotus pahentaa tätä palloa ja häiritsee mua koko ajan, jopa hengittämistä. Viimeisimpänä on turvonneet sormet ja kipeytyvät nivelet. Tätä ei ole koko aikaa, mutta aina ajoittain viikko-kaksi on aamuisin sormet tosi turvonneet ja jos vähänkin painelee sormien niveliä, ne kipeytyy. Samoin salilla kipeytyvät jos painavia käsipainoja käyttää tai tekee vaikka maastavetoa isoilla painoilla. Samoin punnertaessa kämmenet kipeytyvät. No nyt mennään taas gluteenittomalla ja maidottomalla, viimeksi auttoi. Ehkä se auttaa taas!

No elämä on mitä on. Kävin juuri lääkärillä tutkimuksissa ja vielä toisen kerran rinnasta löytyneen patin (vaaraton) vuoksi ja tuntuu, ettei kehtaa enää edes mennä sinne. Odottelen vielä spirometrian tuloksia, senkin kävin puhaltelemassa viime viikolla.

Vanhempi tytöistä aloitti nyt päiväkodin ja onhan se ollut rankkaa hänellekin, kun on tottunut että aamuisin saa nukkua pidempään ja mennä puistoon/kerhoihin omaan tahtiin. Päiväkodissa ollaan kahdeksalta ja siellä on tiukka rytmi joka ei jousta paljoa.

Mutta viihtyy kyllä ja tärkeintä on, että on tutustunut ikäisiinsä kavereihin, vaikka niitä toki on muutamia ollut aikaisemminkin jo. Tyttö näyttää seuraavan äitiänsä ja viihtyy tosi hyvin myös poikien kanssa, usein kun haen hänet niin on poikien leikeissä mukana.

Nuorimmaisen kanssa meidän aamut näyttää tältä <3

Hän on tosi iloinen, että saa kokonaisvaltaisesti äidin itselleen ja toisaalta näkee että on hyvin onnistunut kasvatus, reipas ja itsenäinen neiti. Epäilin, että miten puistoilut sujuu kun isosisko ei ole mukana. No hyvin ne sujuu. Neiti puhuu ikäisekseen tosi paljon ja hyvin, ihan lauseitakin ja selkeästi osaa ilmaista tahtonsa myös puistotädeille, joten mitään ongelmia ei ole ollut.  Ja mulla on nyt tosissaan ollut sitä opiskeluaikaa ruhtinaallisesti aikaisempaan verrattuna.


Juhlittiin me neidin 5v synttäreitä ja se taisikin olla käännekohta(?) meidän perheen dynamiikassa, kun ensimmäistä kertaa mies kysyi että tarvitsenko apua järjestelyissä ja itse synttäreillä osallistui.

Enpä muista tämmöistä koskaan ennen tapahtuneen. Mutta on nyt jonkun verran tapahtunut lisääkin. Minulla on vaan se ongelma, että kun olen jo tottunut hoitamaan kaiken "ihan itse" (kun ei sitä kiinnostusta ennen ole ollut), niin arkiasioiden jakaminen tuottaa vaikeuksia + tietenkin se, että toinen puolisko ei oikein tiedä miten meidän arki kulkee jolloin välillä hänen toimet sekoittaa enemmän mitä auttaa. Mutta yritän nyt vaan pitää suuni kiinni ja ystävällismielisesti ottaa kaiken avun vastaan.


Ai niin, ne neidin synttärit! Pitkään aprikoin pidetäänkö kotona vai muualla ja kuten kuvasta näkyy, päädyttiin pitämään kotona. Parempi tunnelmakin tuli kun oli vähemmän porukkaa ja enemmän tekemistä (sitä meinaan kyllä oli).

Naamasta muuten näkee eniten, että läskiä on tullut, koskaan ei ole mun naamani näin pallo ollut ennen.

 
Olen nyt yrittänyt pitää kiinni siitä puoli tuntia päivässä liikuntaa- tavoitteestani, mutta eihän se vaan aina mene niin kun toivoo. Minimissän olen liikkunut joka toinen päivä, mutta usein tulee ihan joka päiväkin. Lenkkeilyä, tanssia sisällä, kahvakuulaa ja kehonpainojumppaa. Tarkoitus olisi kyllä palata salille, mutta en ole tainnut tammikuussa käydä kertaakaan salilla. Puoli tuntia on just semmonen sopiva hetki, jonka saan nipistettyä arjesta vaikka pikkukakkosen aikaan. Eikä se harmita, että olis pois opiskeluistakaan. Lapsetkin on hoksanneet, että kun antaa äidin pomppia sen puoli tuntia, se on paljon paremmalla tuulella loppuillan!

Pitkän jahkaamisen jälkeen hommasin keittiöön seinähyllyn. Meillähän ei ole ainuttakaan yläkaappia eikä mitään vitriinejä ja mua harmitti niin, etten saanut muutamia mun kauniita purnukoita esille. Ellokselta tämä kotiutui ja vielä viimeisen epäröinnin jälkeen päätyi seinälle.

Nyt taas on voimat tähän kotihommaan vähän vähissä, tuntuu että yhden pienenkin asian tekemiseen menee uskomattoman paljon voimia ja jaksamista.Tai en tiedä, välillä mietin että onko mulla masennusta taas? Välillä on aikoja, jolloin olen tosi itkuinen päivästä toiseen enkä jaksais oikeen mitään.

Kotitilanne on sikäli helpottanut, että sain kirjeeseen jotain responssia ja meidän pitäisi käydä nyt joku "parisuhdekeskustelu". Sitä varten pitäisi viedä lapset johonkin ja järjestää aikaa sille. Mä olen vähän itse sitä mieltä, että sitä vois keskustella ihan tässä arjessakin (eilenkin lapset oli kasilta sängyssä) koska jatkossakin pitäisi sitä keskustelua pystyä hanskaamaan.


Ateriat on näyttäneet jotakuinkin tältä! Salaatteja mä en ole jaksanut tehdä varmaan koko syksynä, eli kaikki vihannekset menee tälleen kypsennettynä.
En oikein itsekään tiedä, miksi salaatin tekeminen on niin vaikeaa mulle. Aina välillä ostan jonkun salaatin ja se suurinpiirtein homehtuu jääkaappiin.

Näiden vatsavaitojen vuoksi menee kyllä pasta taas pannaan, ruisleipä myös. VHH;lle en kuitenkaan kokonaan mene. Eli riisi (sushit) ainakin jää!



Mulla on ollut vähän ajatuksena kirjoittaa noista hormonihäiritsijöistä. Teen tässä Euroopan ympäristö- kurssia ja siellä puhutaan kemikaalien hormonivaikutuksista uutena uhkana.

Varsinkin nyt, kun suoraan Kiinasta kaman tilaaminen on yleistynyt ja kenelläkään ei ole mitään hajua mitä ne materiaalit sisältää. Monet tilaa kaikenlaista tavaraa ja vaatteita jopa lapsilleen, mikä on minusta tosi hurjaa.

Hormonihäiritsijöistä alkaa olemaan nykyään jo senverran tietoa ja niiden vaikutuksista lihomiseen ja erityisesti miesten hormonituotantoon sekä muuhun yleiseen terveyteen. Jos kokoan paketin ja kirjoitan asiasta, kiinnostaisiko se? Aikataulua en kyllä lupaa, tuntuu että kaikki aika vaan jotenkin häviää käsistä.

Toinen asia, mikä mua kiinnostaa on tämä uusi trendi "älä laihduta, tee itsellesi hyvää ja siitä se paino lähtee pikkuhiljaa laskemaan". Että toimiiko se tai onko toiminut. Vai onko meidän ihmisten kroppa nykyään yksinkertaisesti niin sekaisin (stressi, suolisto, hormonit, sokeriaineenvaaihdunta) ettei mikään oikein tahdo auttaa. Että käykö tässä kuitenkin niin, että ihmiskunta lopulta vaan lihoo ja sairastuu ja eliniän odote alkaa laskemaan (eikös se nyt ole jo laskussa?).

Mutta palailen taas! Mukavaa kuun vaihdetta, jospa mä saisin nyt järkättyä sen loman:)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

New year, new hair, new life?

 

Heipsan pitkästä aikaa! On ollut blogi mielessä, mutta on nyt menty semmoista tunteiden vuoristorataa, että parempi on ollut etten ole kirjoitellut yhtään mitään.

Ehkä oman itseni, mutta myös perheen vuoksi. Olisin tunnekuohuissani kyllä möläytellyt melkoisia.

Eli siis mihin olen viimeksi jäänyt, jouluun? No joulu tuli ja meni. Välipäivät mies oli töissä ja mä lasten kanssa. Taidettiin vähän sairastella kaikki, jos en väärin muista. Oli pimeää ja märkää eikä mitään tekemistä oikein.

Uuden vuoden vietin yksin lasten kanssa. En ollut ihan suunnitellut näin nauttivani vuoden vaihtumisesta, onhan tämä tuleva vuosi meille molemmille 40-vuotisjuhlavuosi sekä kymmenes häävuosi. Siinä oli monta kiemuraa, mutta loppujen lopuksi olin siis lasten kanssa yksin kotona. Erittäin vittuuntuneena, koska lapset kyseli koko ajan isäänsä ja minä en tiennyt milloin tulee kotiin.

Siinä sitten semmoinen pitkään kertynyt laajamittainen, miten sen nyt sanois, tyytymättömyys todellakin kärjistyi ja tapahtui asioita, joita ehkä häpeän, mutta myös odotan, että jotain muutosta tapahtuisi vihdoinkin. Kirjoitin siis _kirjeen_ koska puhuminen ei onnistu eikä puheyhteyttä ole. Ja aika kiivaan kirjeen. Monta päivää sen jälkeen koti oli kuin myrskyn silmä ja molemmat pakoiltiin tosiamme, vasta kun pääsin juttelemaan rakkaan ystävän kanssa, olo vihdoin helpotti kun hän valoi uskoa ja toivoa minuun <3. Nyt on vähän positiivisempi olo. Osittain myös sen vuoksi, että olen melatoniinin avulla vihdoin nukkunut 3 yötä heräilemättä miehen jatkuvaan kuorsaamiseen ja omiin ahdistaviin ajatuksiini. Olen imetyksen vuoksi ollut käyttämättä mitään lääkkeitä uniongelmiin, mutta nyt tein päätöksen, että tissiä ei heru ennen aamuyötä jolloin lääkettä ei enää imeydy maitoon ja voin puhtaalla omatunnolla ottaa apua nukkumiseen.

Eli on vähän parempi olo taas. Pakko on kyllä jonnekin mennä taas juttelemaan, tovoin että perheenä menisimme mutta ei mies ole siihen halukas. Mun on pakko saada joltain ammattilaiselta neuvoja mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä kun ahdistaa ja pitäisi keskittyä opintoihin.

Mutta se siitä. Nyt on ollut vähän iloisempi fiilis, ja kuten kuvista näkyy, olen leikkinyt kampaajaa. Mun vanha syksyinen väri ja raidat oli kulahtaneet ja kasvaneet yli. Toissapäivänä ensin vedin kestoväriä päähän ja tänään sitten muutamia vaaleita raitoja hupulla, jotta sain vähän tukkaan tommosta vaihtelevuutta. Oli meinaan sillä kestovärillä aika tumma ja itse näytin kalpealta. Ei uskois että reilulla kympillä tuon sain aikaan, kampaajalla menis satanen. Tarttis kyllä käydä leikkauttamassa nyt lyhyemmäksi seuraavaksi.

Liikuntaprojektiini tuli muutaman päivän tauko em. episodin vuoksi ja nyt käynnistelen sitä uudelleen. Iloisena voin todeta, että 1.1.2017 juoksin 50 minuutin lenkin pysähtymättä. Tai hölkkäilin raivon voimalla. Tuntui hurjan hyvältä ja aion tehdä saman uudelleen monta kertaa tämän vuoden aikana. Paino tuskin on heivahtaneet mihinkään. Olen niin kyllästynyt, tämän syksyisen painon nousun myötä mulla on vatsa kasvanut valtavaksi on todella pahasti tiellä. Mulla ei ikinä ole tämmöistä ollut mutta kai raskauksien myötä venynyt nahka ja iso ylipaino tämän teki. En pysty edes venyttelemään kunnolla, eli tilanne oikeasti on hankala. Vatsa vaikeuttaa myös hengittämistä koska on vaan tiellä. En ole aikaisemmin tämmöistä huomannut että tän täytyy olla ihan viimeaikaista. Nyt yritän tottakai tehdä asialle jotain ja ehkä tuo kunnon nukkuminenkin voisi auttaa. Eikös stressillä ja unettomuudella ole yhteyksiä lihavuuden kanssa?

Opiskeluprojekti ei edennyt suunnitelmien mukaisesti koska en tajunnut että mies ei ole välipäivinä kotona. En saanut siis koko viikolla tehtyä mitään. Nyt viime viikoilla sain viimeisteltyä perusopintojen viimeisen pakollisen kurssin esseen ja palautettua sen. Edessä on vielä muutama kurssi valinnaisia opintoja, mutta niissä on kirjatenttejä (helpompia suorittaa) ja maantieteen opintojen aloitus on juuri nyt menossa!!

Tytär (keskimmäinen) aloitti tällä viikolla päiväkodin ja tuntuuhan se hurjalta että sitä opiskeluaikaa oli joka päivä useita tunteja. Ja positiiviselta, saan nyt paremmin opiskeltua ja neitikin tuntuu tyytyväiseltä kahden päivän kokemuksella. Tottakai itsellä tuntuu hurjalta kun kotona on hiljaista (vain yksi lapsi) ja vähän haikealtakin, nyt jo toisen leppoisa lapsuus alkaa olemaan ohi ja päiväkoti (lapsen työ) alkaa. Mielelläni olisin hänet vielä pitänyt kotona, mutta selkeästi hänellekin tekee hyvää tutustua uusiin eskari- ja koulukavereihin etukäteen. Ja neiti, joka juuri täytti 5, on tullut todella voimakkaaseen uhmaikään. Tähän asti mielestäni on ollut lasten leikkiä, mutta nyt...selkeää itsenäistymistä havaittavissa.

Nyt pikkuhiljaa palailua kohti säännöllistä elämää myös ruokahommissa ja toivottavasti tämä liikuntainspis jatkuu. Jos jollekulle jäi epäselväksi niin tavoitteeni on liikkua joka päivä puoli tuntia (tai yli) niin, että syke nousee (tai vaihtoehtoisesti Pilatesta). Se on niin lyhyt aika, että sen pystyn repimään ilman että lasten isäkän vetää herneitä nenään. Nyt liikunta on ollut aika aerobista mutta toki palaan salille kun lasten harrastukset jatkuvat eli tulevalla viikolla.

Ainiin toi tyttären kuva, ihan vaan siksi että on perinyt mun ruumiinrakenteen...katsokaa tota massua. Apina on ruvennut kiipeilemään pöydälle!