Pages

torstai 10. elokuuta 2017

Täystyrmäys 6.8.2017

Manna oli kysellyt mitä kuuluu. Edellisestä postauksesta onkin lähes kuukausi. Kesäloma sujui vaihtelevasti, mutta mieheni jäätyä lomalle alkoi esikoinen oireilla ja loma-aika oli aikamoista arpapeliä.

Kävimme kuitenkin perheen kanssa Virossa neljän päivän lomareissulla ja vietimme paljon aikaa uimarannalla.

Tänään on torstai 10 elokuuta ja aloitin työt elokuun alussa. Sunnuntaina 6.8 oli päivämäärä, joka luultavasti jää koko loppuelämäkseni muistiin.

Olimme tyttäremme jalkapalloturnauksessa naapurikunnassa ja siellä yhtäkkiä aviomieheni 10 vuoden ajalta, kolmen lapseni isä, kertoi minulle että hänellä on toinen nainen ja aikoo erota minusta ja muuttaa uuden naisen kanssa yhteen.

Blogini seuraajat tietävät, että alkuvuodesta (tammi/helmikuu) tilanne kärjistyi perheessämme ja mieheni kanssa sovimme puurtavamme yhteisen tulevaisuuden eteen. Kevään aikana tilanne parani, paitsi esikoisen käytöksen osalta (a little I knew). Muutama kuukausi tämän sopimuksen jälkeen mieheni oli etsinyt netistä itsellensä nais/juttu/avautumisseuraa, joka ilmeisesti ajan mittaan oli muuttunut syvemmäksi ja lopulta sitten kai suhteeksi. Nyt mies on muuttamassa tämän naisen luokse. Muutamien kuukausien tuntemisen jälkeen. 

Olen siis petetty ja pian jätetty. Shokissa, kyllä. Katkera, kyllä. Peloissani, kyllä. Tulevaisuudesta en tiedä mitään. Miehellä on senverran vaaleanpunaiset lasit, että jutut ovat aika korkealentoisia. Uusi koti on kaukana täältä ja aluksi hän ehdotti viikko/viikko huoltajuutta. Sitten omaisuudenosituksella ei ollutkaan kiire ja hän haluaisi että jään asumaan tähän nykyiseen (keskeneräiseen) omakotitaloon ja omaisuus jaetaan sitten joskus... keskenkeräisiä asioita on paljon, joten en tiedä mitä tässä on ajettu takaa. Miehen uudella naisella on teini-ikäinen lapsi, jota mies ei ole tavannut. Silti on muuttamassa sinne. Enempää en ole kysellyt, en vaan pysty.

Keskusteluyhteyttä ei ole, omat tunteeni menevät laidasta laitaan ja hänen näkeminenkin ahdistaa. Ajaisin hänet pois kotoa, mutta en halua että vielä menee sen naisen luokse. Miehen vanhemmat ovat onneksi puolellani. Hekin tiesivät ongelmistani ja myös sanoivat luulleensa, että meillä menee paremmin. Eli yhtä hämmästyneitä ovat.

Tämä kertominen ajoittui juuri samaan ajankohtaan kun minulla alkoi työt, lapsilla päiväkoti ja esikoisen koulu ensi viikolla. Eli todella paljon muutoksia. Raskaita asioita.

Keräsin itseni kasaan hyvin nopeasti (kiitos muutaman todella rakkaan ystävän), varasin ajan parisuhdeterapiaan ja ilmoitin että mitään huoltajuuskeskusteluja ei tule ennenkuin tilanne on käsitelty ammattilaisen kanssa. Että en noinvain päästä miestä lähtemään. Terapia on ensi viikolla. Hain myös apua työterveydestä, sieltä saan apua nukkumisongelmiin yms. tarvittaessa. Yhteys on myös perheneuvolaan, käyn siellä puhumassa. Työn aloittaminen on myös ollut terapiaa. On hetkiä, jolloin en ajattele koko asiaa.

Mennyt viikko on ollut aivan hirveä. Kesäkuussa vielä kävimme syömässä ulkona 10v hääpäivän kunniaksi ja katselmme Naantalin rannassa myytäviä veneitä yhdessä. Kuulemma silloin ei vielä ollut varma. Nyt on.

Minä en tiedä tulevasta. Esikoinen on käyttäytynyt todella vaikeasti pitkin kevättä ja kesää, voiko olla että hän on aistinut tämän suhteen? Esikoisen kanssa selvityksiä kesken, syksyllä tulossa jonkunlaista ohjausta. Pelkään että jään tämän kaiken kanssa yksin.

Mies puhuu vapaudesta ja kipinän puuttumisesta, välillä mietin onko tullut hulluksi. Käyttäytyy todella vaihtelevasti, nyt lähinnä todella kylmästi minua kohtaan. Lapsille kuitenkin on samanlainen kuin ennen, lepertelee ja arkiasioissa käyttäytyy ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Olen pistänyt nyt jo kaiken ylimääräisen tauolle. Tuskin päivitän blogiakaan ennenkuin pääsen jaloilleni. Voin sitten kertoa kuinka meni.  Ja anteeksi sekava sepustus. Tekisi mieli vasaroida miehen kallis puhelin, jonka avulla on rikkonut meidän perheemme. Auttaisikohan se?

11 kommenttia:

  1. Iso rutistus ja halaus täältä! Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Olen kokenut tuon saman vuosia sitten.

    Silloin kauan sitten huomasin, että mieheni käytös muuttui jotenkin. Aavistin, mutta en uskonut. Kait se on se naisen vaisto. Niinpä sitten jouluaattoiltana mieheni ilmoitti, että hänellä on toinen nainen ja hän muuttaa tämän luokse. Hän lähti kotoamme saman tien. Minä jäin 10- ja 12-vuotiaiden lasten kanssa kotiin. Olin aivan shokissa. Aamulla kerroin lapsille, että isä on lähtenyt...

    Tuo toinen nainen löytyi työpaikalta. Ihmettelinkin, että aina esim perjantaina, kun tuo työporukka kävi perjantaisin olusilla tuo nainen oli siellä mukana. Ja kaikessa aina. (Hain joskus miehen kotiin hänen pyynnöstään).

    Niinpä mies siis muutti tasan joulua-aattoiltana tuon naisen kaksioon, jossa naisella oli myös teini-ikäinen tytär. Päätin, että paluuta entiseen ei ole. Pakkasin miehen tavarat jätesäkkeihin ja heittelin ne takapihalle.

    Puheyhteyttä ei ole ollut. Kun lasten huoltajuudesta sovittiin, ihmettelin suuresti, kun virkailija katsoi suoraan minuun ja sanoi "yksinhuoltajuus ?". Minä siihen että kyllä. Mies ei virkannut mitään.

    Asunto jäi minulle. Siitä oli vielä velkaa jonkin verran, nyt en muista kuinka paljon. Olin juuri varannut pankkiin ajan, jotta saisin lisälainaa ja maksettua miehen siitä ulos. Mutta edellisenä iltana sain puhelun tuolta uudelta naiselta. "Kuule Manta, maksa X:lle heti se 100 000 siitä asunnosta ja muuta itse pienempään asuntoon!" (En muista tarkkaa summaa ja omaisuuden jako oli kyllä hieman viivästynyt tuosta puhevälien katkeamisesta johtuen. Mutta kyl minä aioin sen jakohomman hoitaa ja uskoin, että se asia kuuluisi vain minulle ja exälleni). Tuosta soitosta tulin niin pahalle päälle, että peruutin tuon lainaneuvotteluajan. Mietin pääni puhki, miten toimisin. Joten laskutoimitusten jälkeen tulin siihen tulokseen, että mieheni ei tarvitse maksaa minulle elatusmaksuja. Niistä koostuisi pikkuhiljaa tuo hänen osuutensa talosta. (En todellakaan muista summaa).

    Tuska kesti kauan, varmaankin ainakin kolme vuotta. Mutta niin siitä suosta on pikkuhiljaa noustu. Lapset kävivät isällään aika epäsäännöllisesti. Mihinkään sovittuun ei oikein voinut luottaa. Heidän menonsa menivät lasten tapaamisen edelle. Eivätkä lapset siellä viihtyneetkään. Kerran sieltä tuli viesti, että lasten pitäisi tuoda omat ruuat mukanaan. Onneksi poikani sanoi, että me ei sitten mennä sinne ollenkaan, jos se näin menee. Fiksua puhetta lapselta.

    Mutta kovasti voimia sinulle. Naiset selviävät aina, voittajina. Se voi ottaa kauan, mutta kyllä siitä yli pääsee. Sinä olet ansainnut parempaa.

    Runoja meren pohjalta (1993), suom. Pentti Saaritsa
    Yltääkseen taivaaseen täytyy
    yltää pohjaan.
    Vasta pohjan kautta avautuvat
    polveilevat polut ylöspäin.
    Pitkin hengenvaarallisia jyrkänteitä,
    joilla moni menehtyy.
    Matkalla taivaaseen jonne ei mitään muita
    teitä johda.

    Rakkaudella, Manta

    VastaaPoista
  2. Olen tosi pahoillani ja järkyttynyt. Luin just sun koko kesän postaukset yhteen putkeen. Instan storiesiakaan en ole kesällä seurannut. Noi haasteet pojan kanssa kuulostaa tismalleen samalta kuin meillä poitsun kanssa on nyt. Ymmärrän täysin sun pelot. Valmiiksi hankalassa tilanteessa tällänen muutos perheessä ei voi olla vaikuttamatta lapsiin. Jos tarviit juttuseuraa ja vertaistukea, ni laita viestiä. Jos treffattais vaikka siellä futiskentän laidalla jos ei muuten. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  3. Aikamoinen "pommi"! Jaksamista sinulle ja lapsille. Ota kaikki apu vastaan, mitä tarjotaan.

    VastaaPoista
  4. Olen tosi pahoillani puolestasi!

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia sinulle! Aivan todella raskas tilanne.

    Itsellä tulee mieleen, että hyvin läheltä olen seurannut, kun mielenterveysongelmien kärjistyessä on käynyt hieman vastaava tilanne, mutta ei kylläkään noin pitkälle menevä. Kun miehen tasapaino ja apu löytyi, tilanne rauhoittui ja mies häpesi käytöstään. On silti erittäin haavoittava kokemus ja jättää arvet ikuisesti. Teidän kohdalla ei tällaisesta ole varmasti kysymys, mutta tuntuu, että yrittääkö mies löytää jonkun hieman epärealistisen ratkaisun oman elämänsä ongelmiin. Vähän kuin paeta tilannetta ja löytää ns. helpon ratkaisun.

    Oli miten oli, aivan kamala tilanne. Toivottavasti jaksat ja lapset ei joutuisi liikaa kärsimään. Voimia!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille. Nyt on viikko tasan kulunut ja tunteet heilahtelee aivan laidasta laitaan. Miehen puhumattomuus kertautuu tässä tilanteessa, eli oikeastaan hän ei tätä tilannetta pysty käsittelemään ollenkaan. Arkiasioista voidaan puhua, mutta heti jos vähänkin liippaa tunteisiin tai tulevaisuuteen, hän menee aivan mykäksi. Oli se sitten kasvokkain tai viesteillä. Nainen on ilmeisesti jonkunlainen nettisuhde ja ovat tapailleet, mutta todella tuore se on, yhden kerran on naisen kotona käynyt ja naisen lapsia ei ole tavannut, sinne on silti muuttamassa. Eli netissä puhuminen on kuitenkin onnistunut. Nainen on myös nyt jo valmis tapaamaan minut, joten en nyt ihan satavarmasti ole kuinka kartalla hän on...

    Olen viikon asioita käsitellyt ja tavallaan tajunnut, että miehen puhumattomuus on aiheuttanut valtavaa stressiä ja jopa isoja väärinymmärryksiä (olen ymmärtänyt asioita väärin kun hän ei ole puhunut ja sitten niistä asioista pikkuhiljaa itse ahdistunut). Välillä ajattelen ja elättelen toiveita, että jos terapia auttaisi häntä ja jatkaisimmekin yhdessä elämänlaadun parantuessa, mutta sitten skeptinen minä sanoo että ei muutamalla terapiakerralla pysty noin isoihin asioihin vaikuttamaan (varsinkin kun ne hyvin voivat olla esimerkiksi traumaperäisiä). Jos lapsia ei olisi, olisin häipynyt samantien, tilanne on todella hankala ja haastava. Nythän mies käyttäytyy kuin pahainen teini ja pakenee ongelmia sen sijaan, että yrittäisi selvittää niitä. Itse olen tosi väsynyt kun yritän vielä tilannetta parantaa ja samalla jatkaa arkea ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut (lasten silmissä).

    Eikä tilannetta paranna se, että meillä on omaisuusasiat ja kaikki todella sekavia ja vaikeasti selvitettäviä, asumiskuviot epäselvät ja itse en jaksa ottaa kaikesta vastuuta. Haluaisin vaan surra. Joskus mietin, että olisi ollut parempi että hän olisi kuollut. Olisin surrut aikani ja muistellut hyviä hetkiä. Nyt päällimmäiseksi jäävät ongelmat ja luottamukseni pettäminen. Rakenna siinä sitten eroperheen tulevaisuutta saman ihmisen kanssa ja sovi asioista sivistyneesti.

    VastaaPoista
  7. Voin vain kuvitella, miten vaikea ja jaksamisen kannalta epäinhimillinen tilanne sinulla on. Olet panostanut niin paljon perheeseen ja kaikkeen muuhunkin, että varmasti on täysin tyrmätty ja petetty olo.
    Mikään sana ei varmasti juuri nyt lohduta tai tuo valoa - itselleni tuli mieleeni vain heti: sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa!

    VastaaPoista
  8. Törmäsin blogiisi hakiessani vinkkejä ruokaan ja treeniin liittyen. Ja päädyinkin lukemaan pettämisestä, erosta, toisesta naisesta, ulosheittämisestä....huhhuh!

    Kovia juttuja, mutta joskus vaan ratkaisut on tehtävä. Tiedän, että olen suorasanainen ja toivon ettet loukkaannu kommentoinnistani.

    Lueskelin blogiasi myös aiemmalta ajalta ja ensimmäinen asia mikä mieleen tuli on: treeniä, ruokaa ja lapsia huolletaan kyllä muttei parisuhdetta mitenkään. En ihmettele, että kaiken tuon keskellä käy miten on käynyt. En puolustele, en valitse puolta, en syyttele, koska en ole elänyt teidän elämäänne. Mutta, ihminen kuitenkin haluaa lähtökohtaisesti tuntea itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi, tärkeäksi ja läheisyyttäkin meistä jokainen kaipaa. Lähellä ja vieressä olemista sekä seksuaalista kanssakäymistäkin. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Nuo, edellä mainitut, kun katoavat jonnekin arjen keskelle niin lopputulos on pahimmillaan tai parhaimmillaan ero.

    Itse näen eron, vain ja ainoastaan, mahdollisuutena. Mahdollisuutena uuteen, omaan elämään. Teillä molemmilla. Vaikka parisuhde/avioliitto loppuukin niin se ei milloinkaan poista vanhemmuutta. Ero ei poista Isää ja Äitiä lapsilta, kunhan aikuiset hoitavat aikuisten asiat aikuisten tavoin. Lapset ovat täysin syyttömiä eroon ja ovat aina oikeutettuja molempiin vanhempiinsa. Lapsia ei tule milloinkaan käyttää välienselvittelyyn tai toisen asioista kyselemiseen.

    Ero on myös aina kriisi. Pahinta laatua. Mutta myös kasvun paikka. Kaikille. Vaikka en tunne sinua tai miestäsi niin uskon ja toivon, että asianne järjestyvät. Fiksusti, katkeroitumatta, parhaalla mahdollisella tavalla.

    Juuri nyt ei varmastikaan tunnu siltä, että kaikki järjestyy. En myöskään väitä tietäväni mitä fiiliksiä Sinä käyt läpi, koska en tiedä.

    Sen tiedän, että elämä jatkuu eron jälkeen. Ja, kuten jo kirjoitin, ero olkoon uusi mahdollisuus Sinullekin. Minulle se aikanaan oli.

    Toivottavasti jaksat päivittää blogia jossain vaiheessa ja me lukijat saamme tietää mitä elämääsi kuuluu.

    VastaaPoista
  9. Juuri näin. Me ollaan rakennettu ja remontoitu perheelle taloa, matkustettu, purjehdittu perheenä ja vuosikausia olen yrittänyt hoitaa parisuhdetta mm. puhumalla asioista. Yksinpuhuminen etäännytti minua (henkinen yksinäisyys ja fyysinen yksinäisyys kulkevat käsi kädessä) ja läheisyys väheni sitä mukaa kunnes tammikuussa havahduimme asiaan ja päätimme yhdessätuumin panostaa. Tämänhetkinen tilanne kuvastaa täysin meitä, mieheni on täysin tuppisuu hän ei saa sanottua yhtään mitään mihinkään, ei juuta ei eitä... loppupeleissä jouduin tekemään eropäätöksen hänen puolestaan koska olisi vain halunnut jatkaa kotona-asumista ja uuden naisen deittailua kunnes olisi valmis muuttamaan sen luokse. Mieti nyt sinä anonyymi, onko tuo terveen aikuisen miehen käytöstä? Kännykkä viuhui sen 1,5 viikkoa mitä asui kotona sen paljastuksen jälkeen, potkasin pellolle koko tyypin eikö näytä nyt uusi nainenkaan häntä ihan heti huolineen huusholliinsa.

    VastaaPoista
  10. En ota kantaa miehesi terveyteen. En psyykkiseen enkä fyysiseen, koska en tunne teistä kumpaakaan.

    Toivon, että saatte asiat (huoltajuudet/rahat/yms) sovittua parhaalla mahdollisella tavalla. Ei se helppoa ole, mutta mahdollista. Tiedän mistä "puhun"...koska olen käynyt läpi lähes vastaavan tilanteen. Toki lähteneenä osapuolena ja hiukan eri syistä.

    Toivon myös, että pystyt jatkamaan treenejäsi ja ruokavaliotasi. Pystythän? Ollaan täällä varmasti, blogin lukijoina, tsemppaamassa Sinua!

    Pakko kysyä, pakko ei ole vastata, että mistä tiedät ettei "uusi nainen" ole ottanut miestäsi luoksensa? Onko miehelläsi jokin muu paikka mihin mennä(työpaikalle/hotelliin tms)? Itse aikanaan valitsin hotellin "tilapäismajoituksena" kun lähdin suhteesta.

    Toivottavasti asiat järjestyvät!

    VastaaPoista
  11. No en tietenkään just nyt pysty jatkamaan treenejä enkä ruokavaliota, toivottavasti ajan mittaan sitten taas pystyn. Eihän minulla ole lapsille kaitsijaa jumppien ajaksi ja juuri nyt ei mikään ruoka maistu. Keskityn nyt hengittämiseen, nukkumiseen, töihin ja lapsiin.

    Mies muutti meidän mökille ja nikkaroi sitä valmiiksi. Tiedän kyllä että on naisen kanssa koko ajan yhteydessä (whatsappissa näkyy milloin viimeksi ollut ja hän ei käytä sitä kenenkään muun kanssa kun mun) mutta ei ole naisen luona ainakaan tähän mennessä ollut yötä. Itse ilmoitti menevänsä mökille kun ilmoitin ehdot kotiinpaluuseen. Heidän suhde ei varmasti vielä ole valmis yhteenmuuttamiseen, tällä iällä se muutenkin on haasteellisempaa kun ovat niin eri elämäntilanteissa (naisella lapset aikuiset/yksi teini kotona) ja miehellä kolme pikkuruista. Maanantaina kyselin suoraan ja ovat tavanneet kerran viikossa eli kuitenkin aika tiheään.

    Tässä on nyt miehen puolelta valheita varmasti puolin ja toisin joten hänen täytyy yrittää pedata homma mahdollisimman pitkälle. Ensin kertoi, että nainen on valmis tapaamaan minut mutta nyt ei useasta pyynnöstä huolimatta edes nimeä ole suostunut kertomaan. Hetkittäin tekisi mieli palkata salapoliisi mutta toisaalta sitten antaa ajan korjata.... pitää nyt vaan yrittää huolehtia lapsista ja eroasiat kunnolla loppuun.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!