Pages

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Loppuuko kaikki

Mulla oli tuossa muutama päivä sitten hyvä keskustelu erään ystävän, aika samanhenkisen, kanssa. Hän esitti ajatuksen siitä, miksi elämme tämmöisessä kulutusyhteiskunnassa juuri nyt.

Itse olin jo jonkun verran sitä miettinyt, kun kuulin suomen postin ruuhkautuneen kiinapakettien vuoksi. Mikä saa ihmisiä tilailemaan tavaraa toiselta puolelta maailmaa, tavaraa jonka taustoista ei ole mitään tietoa, ei materiaaleista mistä ne on tehty, ei pienten käsien, jotka ne on kasanneet, omistajien iästä. Itsekin olen silloin tällöin tilannut jotain ebaystä, esimerkiksi kännykänkuoret ja suojalasin puhelimeen, ja liityin erääseen aiheeseen liittyvään facebook-ryhmään ihan mielenkiinnosta nähdäkseni, mitä ne syyt ovat ja miksi jotkut sekoavat siinä hommassa täysin. Kun halvalla saa niin tilataan ihan vain huvikseenkin vaikka tarvetta ei olisi?

Ystäväni mietti todella vakuuttavasti, että kun maailmassa (vielä) menee kohtuullisen hyvin, kehittyneet maat ovat edelleen rikkaita ja öljyä vielä saadaan pumpattua maan uumenista (ei tosin kauaa, sadan vuoden päästä sitä ei enää kannata pumpata), niin tavallaan ihmiset elävät ikäänkuin "viimeistä päivää". Otetaan ikäänkuin kaikki irti siitä, mitä nyt saadaan. Matkustetaan enemmän kuin koskaan, ostetaan kaikkea, erityisesti kallista merkkikamaa, heitetään valtavia määriä ruokaa roskiin, syödään lihaa kamalia määriä (karppaus, dieetit) jne. jne.

Minä olen taas lapsiperheiden asioida paljon miettinyt ja seurannut sitä lastenvaatteiden kulutushysteriaa, mikä liittyy lapsiin, ihan ymmälläni välillä. Siis lähinnä siinä mielessä, että onhan se helvetin epäeettistä aina vaan ostaa uutta tavaraa kun kirpputorit on täynnä tavaraa. Käytettyjen lastenvaatteiden tarjonta on niin valtavaa, että mikään keskinvertainen ei tahdo edes mennä kaupaksi.

En halua saarnata, mutta mietityttää itseäni silti. Itse äitinä ajatukset on aika paljon siihen suuntaan, että minkälaisen maapallon jätän lapsilleni ja miksi minun lapseni saa olla erikoisasemassa verrattuna Bangladeshilaiseen lapseen, joka joutuu lastevaatejättien rättejä siellä tehtaissa ompelemaan. Tai että miten ekopuuvillaiset lastenvaatteet voivat olla muka ekoteko kun puuvillan viljely ei ole todellakaan mikään ekoteko. Puuvillaisen t-paidan tekemiseen kuluu että 2700 litraa ja maassa, jossa se yleensä kasvatetaan ja tehdään, on hirveä pula juomakelpoisesta vedestä. Ekopuuvillaa siis tuntuat tekevän monet tällä hetkellä trendikkäät lastenvaatemerkit kuten Nosh ja joku Vimma/Papu?

Ne on isoja epäoikeudenmukaisuuksia ja tietyllä tavalla kun sitä tuijottaa vain omaa napaansa, sitä sokaistuu kaikelle muulle.

Mulla on ystävä, joka sanoo suoraan, että ei halua puhua politiikasta, koska tulee paha mieli. No joo, kieltämättä saatan olla haastava vastapuhuja siinä aiheessa (tai en ehkä politiikasta niin paljoa tiedä), mutta ilman politiikkaa ei olisi mitään tässä ympärillä. Kulutushan on oikeiston kultatermi, ja talouskasvu.

Mutta kun sitä kasvua ei voi olla ikuisesti. Kaikissa ympäristömatskuissa, mitä olen lukenut, on todettu moneen kertaan, että niin kauan kun talouskasvua ei kytketä ympäristöön, se on täysin kestämätön tapa puhua mistään. Talouskasvu ikäänkuin aiheuttaa koko ajan ympäristön tuhoamista.

Ja ikäänkuin jos me ylläpidetään tätä hirveää kulutusta, mitä täällä länsimaissa on, ja kehittyvät Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maat pyrkivät saavuttamaan koko ajan suurempaa ja parempaa heidän väestölleen, niin millä luonnonvaroilla tämä koko homma kustannetaan? No ei millään tietenkään, maapallohan loppuu kesken. Ja jos ilmastonmuutos ei vielä ole tehnyt tarpeeksi tuhoa, niin maapallon luonnovarojen vähetessä taistelu niistä tulee lisääntymään.

Sitä ei tietenkään kukaan halua ajatella, että kaikki loppuu aikanaan. Öljyn tuotantokustannukset kallistuvat niin paljon, että kenelläkään ei ole varaa ajaa autolla (paitsi sähkö), lentäminen vähenee murto-osaan ja sitä myötä matkustaminen myös. Maatalous järjestään saastuttaa vesistöjä ja Afrikka autioituu ilmastonmuutoksen myötä, pakolaisten määrä täällä kotosuomessakin räjähtää. Elämä ei silloin tule koskaan olemaan enää niin helppoa mitä nykypäivänä. Minä en sitä tietenkään tule näkemään, mutta mun lapset ja lapsenlapset nyt ainakin tulevat näkemään. Että onko se kaiken tämän arvoista, voisiko löytyä hyviä vaihtoehtoja? Vai pitääkö vaan sanoa, kuten lasteni isä, että ei yhden ihmisen tekemiset vaikuta mihinkään?

Että tämmöisiä mietin tänään. Aika useinkin, kun näitä alan kirjoja ja artikkeleita luen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!