Pages

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Legot - kuinka niitä voi vihata ja rakastaa samaan aikaan?

Pieni varoituksen sana taas, tämä postaus saattaa sisältää avautumista!

Kuinka monella poikalapsella on legoja? Ja kuinka monella niitä on paljon (tai liikaa, äidin mielestä)?
Meidän armas esikoisemme tykkää legoista ja ei tästä kauan ole, kun tein legosuursiivouksen hänen huoneessaan mapittaen samalla kaikki lego-ohjeet. Laskin niitä samalla ja tosiaan niitä oli lähes 70 kappaletta!!! (nyt niitä on jo yli 70)

Kyse ei siis ole mistään "perintölegoista" vaan ihan on poika pyytämällä ostattanut näitä isovanhemmiltaan ja isältään.

Itse olen tykännyt aina legoista ja minulla pienenä niitä oli tähän verrattuna aika vaatimaton määrä. Mutta sillä pienelläkin määrällä onnistui tekemään kaikenlaista. Ja olihan ne kai 80-luvulla suhteessa aika paljon kalliimpia kuin nykyään? Mutta minusta siis ovat ihan älyttömän hyvä leikkiväline, lapsi rauhottuu touhuamaan niiden kanssa, joutuu suunnittelemaan ja keskittymään, ennenkaikkea on pois tabletilta ja pahanteosta. Ja nämä toteutukset, pienet maailmat ja kaupungit, on ihan huikean hienoja!

Mutta missä menee ne rajat?

Oikeastaan koko legoepisodi lähti siitä, kun jossain vaiheessa tajusin että meille tulee koko ajan uusia paketteja legoja kotiin. Kun lasketaan, että sälli on 8 ja ehkä ekat legot sai 3-vuotiaana, niin kyllähän siinä reilusti yli 10 pakettia niitä vuodessa on saatu. Rahassakin arvioin, että siinä on useampi tuhat euroa legoihin uponnut.

Mutta siis, legot rakennettiin ja sitten ne pikkuhiljaa hajosivat ja piti miettiä että mitä näille miljoonille pikkuisille osille tehdään. Ensihätään päätin, että ostetaan sängynaluslaatikko ja heitetään ne sinne aina siivouspäivää ennen. Kunnes... Niitä oli se 70 pakettia ja lapsirukka ei löytänyt enää laatikosta mitään. Ja äitillä meni totaalisesti hermot koska niistä pienistä rakennelmista ja ylipäätänsä siivomisesta riideltiin joka kerta kun olis lattia pitänyt saada imurointia varten valmiiksi. Tiedätte varmaan tunteen, kun ei huvita käyttää montaa tuntia lapsen puolesta siivoamiseen ja yksinään hän ei vaan vielä osaa/kykene (ts. alkaa aina rakentamaan kun pitäis siivota).


Meilläpä on allerginen lapsi, jonka huone pitäisi pitää siistinä eli ainakin imuroida kerran viikossa, reppana niiskuttaa ja yskii huoneessaan.
Arvatkaa mikä vääntö on saada huone siivouskuntoon? Ja noiden keräämiseen menee helposti useami tunti lapselta, se on viikossa pois kaikesta muusta tekemisestä. Ja patistaminen aiheuttaa tietenkin riitaa ja itkua. Lapsi kun luulee, että se riittää kun ne kasat työntää sinne huoneen nurkkaan. Ja on osoittautunut selväksi, että tuon ikäinen ei kykene siinä rakentelun tiimellyksessä laittamaan paloja aina omille paikoilleen vaan kyllä ne jää just siihen lattialle odottamaan että joku käskee siivoamaan.

Mutta olinpa fiksu ja käynnistin projektin... tai kuvittelin olevani fiksu. Kuukauden se vei kun tyhjensin ison sängynaluslaatikon ja lajittelin legot. Ostin lajittelua varten erilaisia lokerikkoja ja kun huomasin että jotain tiettyjä alkaa olemaan 5 pakasterasiallista, pistin osan niistä kaappiin.

Lapsikin osallistui ainakin jonkun verran ja saatiin lopulta kaikki lajiteltua ja järjesteltyä, vihdoin huokaisin helpotuksesta että nyt saadaan pidettyä huone kohtuujärjestyksessä. Auton renkaat omissa lokeroissaan, ukkelit omissaan, pienimmät palaset kalastuspakissa jne.

Hienosti laittelin pojalle esiin ehkä puolet niistä legoista ja yritin pitää huolen, että vähän "kaikkea" on saatavilla. Mikä tietenkin on haastavaa kun siitä 70 paketista varmaan 10 oli tekniikkalegoja eli kaikenlaisia ihmeellisiä osia.

Kunnes. Uutta järjestelyä on ollut käytössä ehkä 2-3 kk. Lapsi on käyttänyt kaikki legonsa ja itkee, että kaapista pitäisi saada lisää. Lattia on kuvan kaltainen aivan koko ajan, siellä ei voi kävellä eikä siivota. Lapsi ei suostu purkamaan mitään, vaan vaatii koko ajan uusia paloja ja on ihan hädissään. Pidän pintani ja mitä tekee lapsi?

Pyytää isovanhemmilta uusia legopaketteja, koska äiti ei anna ottaa niitä lisää käyttöön (tai annan mutta erikoisluvalla). Ja mitä tekevät ne mamma ja pappa? No ostavat lisää tietenkin! Kysymättä minulta, että sopiiko (tietävät kyllä hyvin tilanteen).

Mitä tekee äiti? Puree hammasta. Olen siis isovanhemmille kyllä avoimesti kertonut nämä "ongelmamme".

Mitäs nyt?

Tämä suhde legoihin jää varmaan ikuisesti mieleen kun lapset on isoja. Poika ei ymmärrä yhtään ongelman ydintä ja itkua tihrustaa kun komennan asiassa. Lasten isä vaan hymistelee, jättää pojan huoneen imuroimatta siivouspäivänä ja pitää mua natsina kun yritän vetää rajoja.

Miten muiden pienten poikien äidit kestää tämän legohässäkän? Kuka siivoaa huoneet? Ja suurin kysymys on se, että kun vuoden kahden päästä legot ei enää kiinnosta, mitä ihmettä mä teen näille miljoonille legoille? Näissä on rahaa ihan älyttömästi kiinni, myymällä saa ehkä kymmenesosan. Ehkä annan ne johonkin vastaanottokotiin Ehkä heitä laatikon varaston pohjalle.

Kenellä muulla on viha-rakkaussuhde legoihin?

3 kommenttia:

  1. Legot kiinnostaa kyllä lopun ikää. Älä jaksa lajitella, anna lapsen ite tehdä mitä tekee ja jos ei löydä, sanot että et nyt kerkeä auttaa. Oppii omatoimisuutta ja osa hauskuutta taitaa olla siinä että osaa saa metsästää. Älä organisoi lapsen elämää liiaksi pilaalle.

    Muuten; jos allerginen lapsi, ÄLÄ imuroi. Osta hyvä mikrokuituinen moppiliina ja levykehys. Pyyhi nihkeällä. Imurissa et niin hyvää edes rahalla saa että suodattaisi oikeasti niitä pienhiukkasia ilmastakin. Moppaus ei sen sijaan nosta sitä pölyä ilmaan...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi:) Lajittelin ensimmäisen kerran kun olin pari vuotta katsonut lapsen tuskaantumista sen sekasotkun kanssa. Ei tuntunut enää, että olisi hauska metsästää niitä paloja, päinvastoin hän rupesi itse lajittelemaan lattialle niitä läjiä jotka oli pakko siivouksen tieltä aina nakata samantien sinne laatikkoon. Mutta katsotaan kuinka legot kiinnostaa, kaverit ei tunnu enää leikkivän legoilla. Imurina on meillä keskuspölyimuri mutta se on ihan sama sinänsä, siivottava on, imuroiko vai moppaako lattian. Nyt on taas kolme päivää tapeltu eikä edelleenkään saa niitä legoja kerättyä... ensiks yrittää ja sit pyytää apua enkä mä voi enkä jaksa jatkuvasti olla apuna niitä keräämässä.

    VastaaPoista
  3. Toi lajittelu on ajanhukkaa...
    Legot on meillä iloisessa sekamelskassa parissa eri laatikossa. Dublot, jolla pienemmät vielä leikkivät, sängynaluslaatikossa. Imuroidaan kun ehditään/jaksetaan/äidillä PMS-siivousraivo, jolloin kaikki legot vain lapioidaan niihin laatikoihin.
    Aivan turha stressata noin pienestä asiasta, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Lapset on lapsia. Joskus luovuttaminen on oikea ratkaisu.

    T:suurperheen äiti (4poikaa & 2tyttöä)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!