Pages

maanantai 23. tammikuuta 2017

Tammikuun loppu

Tammikuu alkaa lähenemään loppuaan ja pian koittaa se kuukausi, kun minäkin täytän neljäkymmentä. Mun neljänkympin "kriisi" on varmaan jollain tavalla selätetty ja se on johtanut tähän opiskeluhommaan, mutta kieltämättä sitä miettii välillä että tässäkö tämä nyt on?

Kuntoremonttia olen tehnyt nyt viitisen vuotta ja tulokset on aika surkeat. Painan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Viime syksy, kaikkine henkisine paineineen, toi siis läskiä lisää ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen keskivartalolihava. Että pääsisikö tästä vielä johonkin suuntaan, haluaisin olla sitten muutaman vuoden päästä hyväkuntoinen ja reipas keski-ikäinen. Eikös me kaikki?

Valitettavasti iän (ja lihomisen?) myötä on tullut myös uusia oireita. Vatsan turvotus pahentaa tätä palloa ja häiritsee mua koko ajan, jopa hengittämistä. Viimeisimpänä on turvonneet sormet ja kipeytyvät nivelet. Tätä ei ole koko aikaa, mutta aina ajoittain viikko-kaksi on aamuisin sormet tosi turvonneet ja jos vähänkin painelee sormien niveliä, ne kipeytyy. Samoin salilla kipeytyvät jos painavia käsipainoja käyttää tai tekee vaikka maastavetoa isoilla painoilla. Samoin punnertaessa kämmenet kipeytyvät. No nyt mennään taas gluteenittomalla ja maidottomalla, viimeksi auttoi. Ehkä se auttaa taas!

No elämä on mitä on. Kävin juuri lääkärillä tutkimuksissa ja vielä toisen kerran rinnasta löytyneen patin (vaaraton) vuoksi ja tuntuu, ettei kehtaa enää edes mennä sinne. Odottelen vielä spirometrian tuloksia, senkin kävin puhaltelemassa viime viikolla.

Vanhempi tytöistä aloitti nyt päiväkodin ja onhan se ollut rankkaa hänellekin, kun on tottunut että aamuisin saa nukkua pidempään ja mennä puistoon/kerhoihin omaan tahtiin. Päiväkodissa ollaan kahdeksalta ja siellä on tiukka rytmi joka ei jousta paljoa.

Mutta viihtyy kyllä ja tärkeintä on, että on tutustunut ikäisiinsä kavereihin, vaikka niitä toki on muutamia ollut aikaisemminkin jo. Tyttö näyttää seuraavan äitiänsä ja viihtyy tosi hyvin myös poikien kanssa, usein kun haen hänet niin on poikien leikeissä mukana.

Nuorimmaisen kanssa meidän aamut näyttää tältä <3

Hän on tosi iloinen, että saa kokonaisvaltaisesti äidin itselleen ja toisaalta näkee että on hyvin onnistunut kasvatus, reipas ja itsenäinen neiti. Epäilin, että miten puistoilut sujuu kun isosisko ei ole mukana. No hyvin ne sujuu. Neiti puhuu ikäisekseen tosi paljon ja hyvin, ihan lauseitakin ja selkeästi osaa ilmaista tahtonsa myös puistotädeille, joten mitään ongelmia ei ole ollut.  Ja mulla on nyt tosissaan ollut sitä opiskeluaikaa ruhtinaallisesti aikaisempaan verrattuna.


Juhlittiin me neidin 5v synttäreitä ja se taisikin olla käännekohta(?) meidän perheen dynamiikassa, kun ensimmäistä kertaa mies kysyi että tarvitsenko apua järjestelyissä ja itse synttäreillä osallistui.

Enpä muista tämmöistä koskaan ennen tapahtuneen. Mutta on nyt jonkun verran tapahtunut lisääkin. Minulla on vaan se ongelma, että kun olen jo tottunut hoitamaan kaiken "ihan itse" (kun ei sitä kiinnostusta ennen ole ollut), niin arkiasioiden jakaminen tuottaa vaikeuksia + tietenkin se, että toinen puolisko ei oikein tiedä miten meidän arki kulkee jolloin välillä hänen toimet sekoittaa enemmän mitä auttaa. Mutta yritän nyt vaan pitää suuni kiinni ja ystävällismielisesti ottaa kaiken avun vastaan.


Ai niin, ne neidin synttärit! Pitkään aprikoin pidetäänkö kotona vai muualla ja kuten kuvasta näkyy, päädyttiin pitämään kotona. Parempi tunnelmakin tuli kun oli vähemmän porukkaa ja enemmän tekemistä (sitä meinaan kyllä oli).

Naamasta muuten näkee eniten, että läskiä on tullut, koskaan ei ole mun naamani näin pallo ollut ennen.

 
Olen nyt yrittänyt pitää kiinni siitä puoli tuntia päivässä liikuntaa- tavoitteestani, mutta eihän se vaan aina mene niin kun toivoo. Minimissän olen liikkunut joka toinen päivä, mutta usein tulee ihan joka päiväkin. Lenkkeilyä, tanssia sisällä, kahvakuulaa ja kehonpainojumppaa. Tarkoitus olisi kyllä palata salille, mutta en ole tainnut tammikuussa käydä kertaakaan salilla. Puoli tuntia on just semmonen sopiva hetki, jonka saan nipistettyä arjesta vaikka pikkukakkosen aikaan. Eikä se harmita, että olis pois opiskeluistakaan. Lapsetkin on hoksanneet, että kun antaa äidin pomppia sen puoli tuntia, se on paljon paremmalla tuulella loppuillan!

Pitkän jahkaamisen jälkeen hommasin keittiöön seinähyllyn. Meillähän ei ole ainuttakaan yläkaappia eikä mitään vitriinejä ja mua harmitti niin, etten saanut muutamia mun kauniita purnukoita esille. Ellokselta tämä kotiutui ja vielä viimeisen epäröinnin jälkeen päätyi seinälle.

Nyt taas on voimat tähän kotihommaan vähän vähissä, tuntuu että yhden pienenkin asian tekemiseen menee uskomattoman paljon voimia ja jaksamista.Tai en tiedä, välillä mietin että onko mulla masennusta taas? Välillä on aikoja, jolloin olen tosi itkuinen päivästä toiseen enkä jaksais oikeen mitään.

Kotitilanne on sikäli helpottanut, että sain kirjeeseen jotain responssia ja meidän pitäisi käydä nyt joku "parisuhdekeskustelu". Sitä varten pitäisi viedä lapset johonkin ja järjestää aikaa sille. Mä olen vähän itse sitä mieltä, että sitä vois keskustella ihan tässä arjessakin (eilenkin lapset oli kasilta sängyssä) koska jatkossakin pitäisi sitä keskustelua pystyä hanskaamaan.


Ateriat on näyttäneet jotakuinkin tältä! Salaatteja mä en ole jaksanut tehdä varmaan koko syksynä, eli kaikki vihannekset menee tälleen kypsennettynä.
En oikein itsekään tiedä, miksi salaatin tekeminen on niin vaikeaa mulle. Aina välillä ostan jonkun salaatin ja se suurinpiirtein homehtuu jääkaappiin.

Näiden vatsavaitojen vuoksi menee kyllä pasta taas pannaan, ruisleipä myös. VHH;lle en kuitenkaan kokonaan mene. Eli riisi (sushit) ainakin jää!



Mulla on ollut vähän ajatuksena kirjoittaa noista hormonihäiritsijöistä. Teen tässä Euroopan ympäristö- kurssia ja siellä puhutaan kemikaalien hormonivaikutuksista uutena uhkana.

Varsinkin nyt, kun suoraan Kiinasta kaman tilaaminen on yleistynyt ja kenelläkään ei ole mitään hajua mitä ne materiaalit sisältää. Monet tilaa kaikenlaista tavaraa ja vaatteita jopa lapsilleen, mikä on minusta tosi hurjaa.

Hormonihäiritsijöistä alkaa olemaan nykyään jo senverran tietoa ja niiden vaikutuksista lihomiseen ja erityisesti miesten hormonituotantoon sekä muuhun yleiseen terveyteen. Jos kokoan paketin ja kirjoitan asiasta, kiinnostaisiko se? Aikataulua en kyllä lupaa, tuntuu että kaikki aika vaan jotenkin häviää käsistä.

Toinen asia, mikä mua kiinnostaa on tämä uusi trendi "älä laihduta, tee itsellesi hyvää ja siitä se paino lähtee pikkuhiljaa laskemaan". Että toimiiko se tai onko toiminut. Vai onko meidän ihmisten kroppa nykyään yksinkertaisesti niin sekaisin (stressi, suolisto, hormonit, sokeriaineenvaaihdunta) ettei mikään oikein tahdo auttaa. Että käykö tässä kuitenkin niin, että ihmiskunta lopulta vaan lihoo ja sairastuu ja eliniän odote alkaa laskemaan (eikös se nyt ole jo laskussa?).

Mutta palailen taas! Mukavaa kuun vaihdetta, jospa mä saisin nyt järkättyä sen loman:)

1 kommentti:

  1. Postaus hormonihäiritsijöistä vois olla mielenkiintoinen. Tsemppiä arkeen ja opiskeluun!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!