Pages

sunnuntai 28. elokuuta 2016

the väsymys

Mikähän siinä on, että havahdun näihin asioihin aina ihan yhtäkkiä? Rupesin tuossa muistelemaan kesän surkeaa treenimäärää ja sitä kesäkuun alkuista päivystyskäyntiä hengenahdistukseen liittyen joka diagnosoitiin siitepölyperäiseksi. 

Olen miettinyt myös tätä taloa, voiko tässä sittenkin olla ilmanlaatuongelmaa. Ja monenmoista. 

Huomasin myös omakantaa katsoessani, että keväiset (15) kilpirauhasarvot oli jääneet katsomatta ja siellä se tsh taas paukkui yli kolmen ja t4v taas keikkui alarajalla. Mutta noilla arvoilla ei mua hoideta edelleenkään. 

Eilen juttelin yhdessä faceryhmässä asiasta ja lähinnä siis kova väsymys ja hengästyminen/hengenahdistus mietitytti sekä nämä jatkuvat lihasjumit. Astma on nyt poissuljettu ja joku ehdotti anemiaa. 

Onhan mulla ollut aneemiaa aina silloin tällöin pitkin elämää, mutta että voisiko se nyt sitten olla oikeasti vakavaa. Tämä kesä on pitkälti mennyt niin, etten jaksa juuri mitään. Jos olen saanut nukuttua pitkään, jaksan aamupäivällä pari tuntia (oli muuten outo olo kun tajusin, etten ole väsynyt) jonka jälkeen alan taas väsyä. Treeni, lyhytkin, väsyttää kovin ja loppupäivä tekis mieli notkua sohvalla. Ei ole yhtään minun tyyppistä suoraan sanottuna ja vasta nyt havahduin asiaan. Ja kuten moni tietää, väsymys laskee myös mielialaa. Typykin nukkuu kohtalaisen hyvin, lähinnä herään itse 1-2 kertaa yössä. Noi meidän reissut on olleet mulle semmosia, että olen väkisin repinyt itsestäni sen jaksamisen. 

Olen niin väsynyt, etten muista/jaksa syödä, en muista ottaa lisäravinteita ja mieluiten lepäisin sohvalla koko päivän (mikä ei tietenkään ole mahdollista). Pienikin rasitus (ylämäki, lyhyt kahvakuula) hengästyttää kohtuuttomasti (ihmettelin miten keväällä vielä jaksoin pitkiä lenkkejä)...hassu juttu! Mutta nyt täytyy varata aika lääkäriin ja verikokeisiin! Toivottavasti saan paremman lääkärin, edelliskerralla tuumattiin vaan, että väsymys kuuluu lapsiperheen arkeen. Ei kuitenkaan tämmöinen väsymys, eihän? Olen tätä arkea elänyt jo 7 vuotta eikä tämmöistä ole ennen tullut vastaan. Vähän ehkä pelottavaakin. Toivottavasti löytyy syy jotta päästään hoitamaan!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

kesän viimeisiä viikkoja viedään

Tämän viikon treenit oli aika loppuviikkopainotteiset. Kävin maanantaina hierottavana ja seuraavat päivät koko selkäranka särkikin niin, että vedin särkylääkettä vaan. Vasta perjantaina oli ensimmäinen särytön päivä.

Tosiaan ensiksi hierottiin ja sen jälkeen menin istuma-asentoon ja mun kroppaa heilutettiin puolelta toiselle samalla kun sormilla irrotettiin jotain selkänikamia. Olin ottanut särkylääkettä (toisesta syystä, mun maitohinkit ei kestä tunnin päinmakuuta kovalla pöydällä) enkä oikein tuntenut siinä hieronnassa mitään. Mutta ne seuraavat päivät....

Ja kotiläksyksi sain paljon rangankiertoja joka päivälle. Niitä olen sitten tehnyt. Mulla on joku pitkä selkälihas jumissa ja se vetää niitä nikamia kieroon eikä oikein tahdo aueta se lihas. Siksi hoidetaan sekä nikamaa, että lihaksia. Tästä taitaa tulla aika kallis keikka. Jalatkin pitäisi hieroa, pakarat on jumissa ja kyllä tuon rullan kanssa saan etureidetkin sattumaan.

Loppuviikosta sitten liikuttiin. Pojan otin mukaani ja mentiin metsään ja poluille ajelemaan. Tyttären kanssa zumbattiin tänään. Mukavaa! Toisaalta kaipaan jo syksyn treenien alkamista! Kuntosalikortti astuu ens lauantaina voimaan ja kohtahan ne tanssitunnitkin alkaa.

Viime viikolla myös alkoi mun esikoisella koulu. Ihan hurjaa se oli ja jo toisena päivänä poju käveli yksinään. Loppuviikosta alkoikin jo kuulla harmitusta, että sinne on pakko mennä ja ainakaan iltapäiväkerhoon hän ei halua mennä. Mielelläni pitäisin kotona minäkin, mutta kun pitäis opiskella...ja kun pojalla ei niitä kavereita ole kertynyt, niin jospa sieltä sitten. Meillä kyllä alkaa pian partiokin, poika aloittaa sudenpennuissa ja mä sitten perhepartiossa. Ehkä sieltä löytyy samanhenkisiä lapsia.

Syksyn uusi rutiini eli paluu kerta viikkoon ruokaostoksiin on käynnistynyt. Ensimmäinen keikka oli myös viime viikolla.

Kävin Lidlissä ostamassa todella reilut viikon sapuskat ja siihen päälle pojan synttäriherkut. Hintaa koko tälle täydelle kärrylliselle tuli 110 euroa. Eipä yksikään muu ruokakauppa voi pistää paremmaksi!

Tässä on reilusti lihaa, hedelmiä, vihanneksia ja tuoretiskiltä leipää, maitotuotteita (paitsi maitoa) jne.

Jotenkin se helpottaakin elämää kun ne ruokaostokset on tehty. Ei tarvitse miettiä kaupassa juoksemista vaan tekee ruoan siitä mitä kaapista löytyy.

Eilen kävin hakemassa myös free range munia kolme kennollista ja suoraan tuottajalta possunlihaa, naudanpihvejä sekä yhden kukon!! Siitäkin riittää joksikin aikaa.

 

Kävin muuten puntarillakin. Kesän aikana on ehkä yksi kilo tullut takaisin niistä mitä keväällä sain tiputettua. Ei ollut paha. Toisaalta olen syönyt todella vähän kesällä ja sen vähänkin vähän napostellen. Nyt kun arki käynnistyy ja saan rutiinit taas kuntoon, niin se oma syöminenkin taas paranee.

Mulla on aika selkeät suunnitelmat nyt perheen ruokkimiseen ja aionkin sunnuntaisin tehdä seuraavan viikon ruoat mahdollisimman pitkälle.

 

 

 

Liikuntateemaisilla lasten synttäreillä oli kaikilla muilla, paitsi synttärisankarilla hauskaa. Jälkeenpäin selvisi, että hän ei osallistunut liikuntaleikkeihin, koska ei halunnut liikuntateemaa. Ah nämä 7-vuotiaat..... Olisi voinut sanoa mielipiteensä Silloin kun varasin paikkaa. No, seitsemänvuotiaalle tuntuu keskimääräisesti olevan aika hankalaa muutenkin. Pikkumurrosikä. Onneks herkut maistui.
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneista! Olenkin mietiskellyt postausta jo ainakin miehen ja naisen laihduttamisen eroista. Jojoileeko miehet ja kuinka herkästi miehet menee säästöliekille vs. naiset. Katsoin tänään Jutta ja superdieetit-sarjaa. Olin ihan todella iloinen siinä esiintyneen 24-vuotiaan pojan laihdutustuloksesta. Kun hän lopuksi totesi, että elämä on niin paljon helpompaa! Niin se onkin, paikat ei kremppaa ja jaksaa arkea paljon paremmin! Ja tuon ikäisellä kaikki on edessä. Toivottavasti pysyy jatkossakin kunnossa!

 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

It hurts

Onneksi pian on se toinen hierojakäynti, alan olla vähän ymmälläni. Olen yrittänyt nyt venytellä ohjeiden mukaan ja oikea kylki ei veny mihinkään. Tai ainakaan verrattuna vasempaan puoleen. Ja minusta se venyttelykään ei auta. Iltapäivällä tuttu kireys oikealla selässä, en saa kunnolla henkeä.

Eilen aamulla yritin vähän venytellä etureisiä, jotka aikaisemmasta poiketen olivat kireät ja kipeät sieltä reisilihaksen yläosasta (lonkankoukistajan suunnalta). Eihän siitä venyttelystä tullut mitään ja päätin sitten rullata niitä auki foam rollerilla. Tuskanhikisenä sain vähän niitä auki jonka jälkeen ehkä venytyksetkin meni perille vähän paremmin. Hieroja sanoi, että mun treenitauko voi olla tähän syypää. Siinä taas yksi syy palata salille. Siis ihan joka paikka prakaa ja olo on kuin jäykällä mummolla.

Toissapäivänä tein 45 minuutin reippaan vaunulenkin (sen mukaan mitä sain hengitettyä) ja alaselkä ihan kipeänä sen jälkeen. Tänään taas lähdettiin tyttären kanssa lenkille, hän potkulaudalla ja mä taas hölkäten, lenkin jälkeen tein puistossa vähän punnerruksia yms. Oli kyllä löysää kun neiti pysähtelee ihastelemaan maailmaa parin metrin välein (ja mä hölkkään ympyrää), mutta parempaan en vaan pysty.

Eilen käytiin tyttöjen kanssa Mehukatimaailmassa Turussa. On muuten tuplasti parempi kuin Hoplop, neiti riehui itsensä ihan hikeen ja mä katselin kateellisena kun neljävuotias kiipeili pitkin seiniä tuosta vaan ja teki voltteja tramppiksella. Mä tuskin koskaan. Onneks tuli itsekin sielä heiluttua toisin kuin iso osa muista aikuisista jotka lähinnä tuijottivat kännyköitään.

Mutta mutta, pohjalta on hyvä ponnistaa! Ja kuten paidassani sanotaan, ei aina voittaminen ole tärkeää! Haluaisin silti voittaa nämä selkävaivat!

 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Loma häämöttää loppuaan ja selkävaivat

No näin se loma alkaa häämöttää loppuaan. Minullahan tietenkään ei mikään loma lopu vaan sama kotiäidin arki jatkuu mukavana lisänä opiskelupaineet siihen. Heti ensimmäisenä saan jatkaa kesäkuussa palauttamaani esseetä (joka ei mennyt läpi vaan tuli takaisin lisäyspyynnöillä, ei mitään suurempia onneksi kuitenkaan). Mies palaa töihin maanantaina ja on varmaan todella onnellinen, sillä kyllä nämä lomapäivät aikamoista vääntöä on olleet. Ei hän tunnu jaksavan lapsia ollenkaan, varsinkin esikoispojan kanssa on kamalia vääntöjä. No parempi näin sitten.

Loma meni mun mielestä kuitenkin ihan ok ja viimeisimmät lomapäivät meidän venekerhon saaressa oli aivan ihanat. Siellä oli junnutapahtuma "aarrejahti" ja kaiken ikäisiä lapsia, löytyi kavereita ja tekemistä (kuvia löytyy mm. Instagramissa iiris_jss nimimerkillä). Oli paljon kotipäiviä myös lomalla ja lasten kavereita jopa välillä kyllästymiseen asti.

Ensi viikolla alkaa pojalla koulu ja tytöt aloittaa puiston. Jännittää sekä vanhimman, että nuorimman puolesta. Olen yrittänyt kovasti tehdä jonkunlaista aikataulua meidän perheelle syksyksi, lasten harrastukset ja aikuisten menot. Minulla niitä nimittäin riittää, sillä yritän päästä kansalaisopiston tanssitunneille, ehkä jopa kolmeen eri ryhmään (Zumba, latin jam ja jazztanssi). En tiedä, onkohan siinä kuitenkin liikaa...mutta kun kaikki kiinnostaa:):)

Mutta asiaan. Kuten olen valitellut täällä blogissa, niin selkä on ollut tosi kipeä koko kesän. Alaselkä särkee vähän väliä ja sitten keskiselässä on ollut kummallista henkeä salpaavaa kireyttä. Tein jo ajat sitten nettidiagnoosin (astman pahenemisen poissuljettuani) että on mulla joku nikamalukko. Valitettavasti oma hierojani oli lomalla tosi pitkään ja pääsin vasta tänään vastaanotolle, tyyppi opiskelee kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi joten tietää mitä tekee (tosin tiesi kyllä jo ennenkin, siks hänellä olen käynyt).

Diagnoosi oli siis fasettilukko keskiselässä, oikeanpuoleisen kireän selkälihaksen johdosta oli myös vääntynyt selkä "skolioosi"-mutkalle ja alaselässä myös ilmeisesti pakaralihaksien kireyden vuoksi kipuja. Tunnin hieronta ja ensi viikolla lisää. Ilmeisesti ainakin osasyynä on mun salitaukoni, koska nämä vaivat alkoi vasta sen jälkeen. Ei ihme että olen ollut kipeä. Sitä me kyllä naurettiin, että aina mä menen sinne vasta kun olen ihan romuna. Tasan vuosi sitten oli ihan sama tilanne, ehkä nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä säännöllisemmin. 40 lähestyy ja vaivat sen myötä.

Yksinäisyys vaivaa edelleen. Onneksi syksyn myötä alkaa aktiviteetit ja ehkä mahdollisuus löytää myös uusia ystävyyssuhteita. Tai ainakin tekemistä. Katsokaa kuvia sieltä instagramista, en jaksanut nyt kopioida niitä tänne.

 

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Merellä...

Tervehdys Nauvosta, saariston sydämestä! Nyt ollaan jo 3 päivää oltu liikenteessä ja täällä Nauvossa tuntuu kuin oltais jossain Bahamalla kaikkien hienojen pursien keskellä...

Saatiin kuin saatiinkin gummibåt täyteen käyttökuntoon ja poika on rakastanut sillä soudella. Lapset ei ole riidelleet juuri ollenkaan kun on muuta tekemistä, joten kohtalaisen rentoja hetkiä on meillä aikuisillakin aina välillä.

Pari yötä oltiin Turun kaupungin saaressa  Pähkinäisissä, josta tykättiin kyllä kovin. Tänään lähdettiin huomista kurjaa keliä pakoon Nauvoon (jossa emme ole koskaan purkkarilla olleet) ja täällä sitten huominen. 

Lapsilla on kivaa, ulkoilmaa, tilaa riehua ja jonkun verran kavereitakin (aika paljon venekunnat on keskenään). Toivoisin, että tekisivät tuttavuuksia lisää niin tulisi lisää hyviä muistoja. Selkeästi kyllä näkyy myös se, että esikoinen alkaa olemaan "iso" eli ihan kaikki kaverit ja leikit ei sovi. 


Tänään oli komea purjehdussää. 8 metriä tuulta ja meille sivutuuli takasi melkoisen vauhdikkaan menon. Molemmat tytöt nukahti päiväunille joten saimme miehen kanssa purjehtia rauhassa ja rauha olikin siinä kelissä tarpeen. Isot aallot, pahimmillaan 30 asteen kallistuskulma ja kova vauhti on jännittävä yhdistelmä.

Nauvossa meidän vene tietenkin on yks pienimmistä ja vaatimattomimmista joten pienoinen venekuume vähän on. Mietin myös, että kuinka me ens kesänä tähän mahdutaan, nyt juuri ja juuri. Rahaa ei ole kymmeniä tuhansia kuitenkaan heittää tämmöisen harrastukseen joten saa nyt nähdä, ehkä me vaan jatketaan aalbinisteina. Psst. Meidän vanha purjehdusblogi löytyy osoitteesta vega580.vuodatus.net. Palvelu hukkas osan kuvista jossain vaiheessa ja en ole viime vuosina enää sinne päivittänyt. Mutta on siellä monen kesän reissut kuvineen.



Mun iltalukemiset. Hetkeksi olen unohtanut ravintohommat ja lainasin tämän kirjastosta. Hyödyllinen, mutta minusta tässä on paljon parisuhdeasiaa joka pitäis molempien sisäistää. Ei se että äiti yksinään yrittää kehittyä aina riitä. Mutta on tässä hyvin asiaakin.