Pages

lauantai 30. heinäkuuta 2016

heinäkuun viimeinen viikko

Joko taas alkaa yksi kesä olemaan ohitse, ei sentään?

Me saatiin tämä kaunis lähes 50-vuotias vene vesille vihdoin ja koereissu tehtiinkin, monta matkaa on toivottavasti vielä edessä ennen syksyä.

Silti, parin viikon päästä alkaa koulut, harrastukset ja opiskelut oikein kunnolla. Hurjalta tuntuu, mutta nautitaan kuitenkin vielä näistä lämpöisestä hellepäivistä, eikös vain.

Antaa kuvien kertoa kaikki!

 

 

 

 




 


 
 

Muumimaailmaankin ehdittiin lapsien kanssa:)

 

 

 

 

Nämä on mun viimeisimmät tilaukset Iherbistä ja Lidlistä tuo puhdistamon tuote. Jospa sais syksyyn potkua.








 

 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Untitled

Terveiset kesäisestä etelä-Suomesta:)

Palattiin kotiin telttailemasta ja nyt näyttää siltä, että ehkä pääsemme vielä purjehtimaan (koko perhe). Toki heinäkuu alkaa olemaan ohi, mutta koska perheemme lomankin on näin "myöhässä" niin kai se on parempi myöhään kun ei ollenkaan.

Hassulta tuntuu kaiken kaikkiaan kuitenkin kun pojalla alkaa koulu. Se on deadline eikä se jousta kuten päivähoidon aloitus aina ennen on joustanut. Taas yksi kesä takana ja ensi kesää mä vietänkin jo nelikymppisenä, mikä tuntuu kyllä todella oudolta. Viimeiset 10 vuotta on menneet vauhdilla kun nuo lapset on elämää täydentäneet.

En ole treenannut juuri ollenkaan. Päivät menevät nyt marjastaessa, rannalla löhötessä ja venettä laitellessa. Ja kyllähän tämä pihakin vähän vaatii ylläpitoa.

Syksyn ohjelmaa olen nyt sumplinut ja olis tarkoitus aloittaa kaks ohjattua tanssituntia sekä yks jooga/Mind&body kansalaisopistossa (kunhan vaan ehdin ilmoittautumaan, nuo tunnit menee tosi nopeasti täyteen). Kuntosalikortin otan taas eri salille ja aion käydä ainakin sen kerran viikossa salilla. Luulen, ettei enempää tule, ehkä jotain kotitreenejä jos en noille tunneille mahdu. Tuntuu ihan hyvältä ja toivottavasti saan revittyä itseni aina lähtemään sinne tunnille. Lapsille on tulossa myös paljon harrastuksia (yritän saada tytön tanssin lisäksi myös akrobatiaryhmään ja ehkä jatkaa jalkapalloakin, poika aloittaa partion jalkapallon kaveriksi). Kovin olen yrittänyt keskittää menoja niin, että selviää mahdollisimman vähällä ajamisella, saas nähdä. Ihan hyvät fiilikset:)

 

Rantsussa on tullut oltua, eilen lasten kanssa viitisen tuntia ja tänäänkin pari. Väriä on tullut reippaasti ja kyllähän se läski ruskeampana näyttää vähän paremmalta.

Uus polkupyöräkin odottaa asentamista. XXL:stä kotiutui mulle siis kunnon pyörä vanhan hyvin palveleen scottin tilalle (kyllä tuli varmaan 5000 km ellei reilusti ylikin sillä poljettua...ehkä jopa 10 000). Uuteen fillariin otan nyt matkamittarin ja Lidlistä hommasin hienon punaisen pilvikypärän. Kai sitä saa kotiäitikin vähän hassutella:)

 

Tämä kotiäiti elää nyt muuten ilman puhelinta. Aktiivinen ote lasten kanssa johti siihen, että melontaretkellä putosin mereen könytessäni kajakkiin ja puhelin oli tietenkin taskussa. Nyt sitten hakusessa käytetty samanlainen ja voin kertoa, että loma-aikaan ei paljoa porukkaa eikä myyjiä saa kiinni. En raaskis millään ostaa uutta. Mutta ihan kivaa olla puhelinten, nyt jo neljättä päivää!

Tänä kesänä olen kyllä kokenut myös aika kammottavaa (ehkä henkistä) yksinäisyyttä. En ole varma, mutta viime kesänä saattoi olla vähän sama tilanne, olin vaan väsynyt pikkuvauvan äiti, joten ei paljoa muistikuvia.

On tuntunut olevan paljon päiviä, kun ei ole ketään kenelle soittaa tai pyytää seuraa. Ja kun olen pyytänyt niin ei ole sopinut. Toobigtobeme-blogin Anna kirjoitti joskus perheenäidin yksinäisyydestä ja nyt tajuan mitä hän tarkoitti. Vaikka olen sosiaalinen ja mukana monessa, paljon tuttuja, niin ystäviä ei montaa ole ja näköjään tässä iässä uusien ystävyyssuhteiden luominen ei vaan oikein tahdo onnistua, kun kaikilla on jo oma elämä ja kiireet.

No sitä ei auta murehtia, on elettävä niillä korteilla mitkä on saanut ja kohtahan alkaakin taas arki. Mutta edelleen tulee niitä hetkiä, kun antais mitä vaan että olis joku juttelukaveri tai vaikka terassikaveri.

Niin ja tietenkin, mitä enemmän on tekemistä, sitä vähemmän on aikaa ajattelemiselle. Kuvassa mun tomaattikasvustoni, saa nähdä millaisen sadon lopulta saan!

Laitoin tuonne palkkiin vähän kyselyä. On tuntunut pitkään jo, että monet fitness-blogit on murroksessa, elämäntapamuutosblogit lopettaneet tai aiheet loppunetet ja itseäkin mietityttää että mistä sitä sitten syksyllä kirjoittaisi, varsinkin jos treenitkin muuttuu ohjattuun suuntaan. Saa antaa kyllä kommenttilaatikkoonkin ideoita ja muutenkin antaa palautetta, jos blogi tuntuu tylsistyneen (miusta esimerkiks fitfashionin monet blogit on muuttuneet ihan oudoiksi) tai muutenkin, ihan mitä vaan:)

Aurinkoa ja iloa teille <3

 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Fiiliksiä lomalta

Meidän loma käynnistyi oikeastaan vasta kun lasten isäkin jäi lomalle, tai semmoinen lomafiilis käynnistyi ja perusarki sai vähän väistyä.

Heti ensimmäisenä lomaivänä jätimme kodin ja miehen taaksemme, hypättiin auton rattiin ja lähdettiin kokeilemaan retkeilyä. Meiltä kotoa löytyy iso perheteltta, mutta halusin pienemmän ja helpommin koottavan. Koska olemme ihan aloittelijoita, niin lopulta löytyi Tokmannilta 59 eurolla meille sopiva 4 hengen kupoliteltta. Ostin myös nukkumisalustoja (itselleni semmoisen itsestääntäyttyvän) ja tyttärelle oman lasten makuupussin.
 
Ei hullumpi juttu ollenkaan tämä telttailu. Valitsimme leirintäalueen nimeltä TaikayöCamping Urjalasta, joka on lähellä kotiamme (n.100km) ja järven rannalla. Meidän lapset kun on meren rannalle syntyneet, niin halusin tutustuttaa heidät vähän järveenkin, koska olen itse taas elänyt ison osan elämästäni järvi-Suomessa.
 
Oli kyllä mielenkiintoista, että 100 km sisämaahan siirtyessämme olikin siellä satanut pari viikkoa putkeen ja olikin aika märkää kun täällä saaressa on ollut tosi kuivaa. Lapsille oli onneks varattu kumpparit, mutta mä ja taapero oltiin pulassa (varsinkin kun nuo taaperot tykkää kastella itsensä jokaiseen lätäkköön). Mutta kaikki ok.
Ensimmäinen päivä ja ilta oli tosi jännittävä, lähinnä ajoa, teltan kasaamista, ruokailua ja nukkumaanmenoa.
 
Koska olimme saapuneet lauantaina (täytyy laittaa muistiin, ei koskaan leirintä-alueelle perjantaina tai lauantaina), niin siellä oli tanssit ja ties mitä. Tanssit loppui klo 23, mutta örisevä vakkariporukka siirtyi viereiselle grillille mölyämään. En saanut millään nukuttua ja yhden maissa menin lopulta komentamaan ne hiljaiseksi.
 
Lapset onneks eivät hätkähtäneet sitä mölyä. Toki heidätkin oli vaikea saada nukahtamaan ja lopulta vaihdettiin järjestystä niin, että itse nukuin välissä. Seiskalta aamulla sitten esikoinen mukavasti herättikin meidät, mutta kahvin voimalla jaksoin...
Toisena päivänä mentiin käymään paikallisella Pajalan kotieläintilalla, joka osoittautui aivan ihanaksi 3 euron sisäänpääsymaksun hintaan nähden. Lapset sai syliin niin kissan, kuin pupun pentujakin. Vuohet ja lampaat sekä lehmät oli saaneet poikasia joita sai helliä ja syöttää, ponikin tuli lähelle rapsuteltavaksi. Oli myös kanoja ja ankkoja ja ainakin alpakka joita ihastelivat. Kahvilassa sai itsetehtyä (oman tilan maidosta) jäätelö ja leivonnaisia ja olisi voinut ostaa myös ternimaitoa (mulla ei oikein ollut säilytyspaikkaa). Kuvassa pikkuiset kilit.
Leirintä-alueen uimarannassa oli näitä lautoja joita sai vapaasti kokeilla. Sain alkukesästä Helzulta Haasteen kokeilla uutta urheilulajia ja tätähän minä olin vähän ajatellut. Ei tämä kolmen lapsen kanssa ihan urheilusta mennyt, mutta ainakin säärilihakset tuli samantien kipeäksi ja keskikroppakin vähän. Ihan rannassa vaan meloin. Kipinä tuli kuitenkin kokeilla uudestaan. Lapsillehan tämä oli tosi luontevaa, varsinkin esikoinen meni tuosta vaan:)
Tottakai piti taaperokin ottaa kyytiin ja keskimmäinenkin lopulta halusi. Siinä oli vähän suicide-meininkiä kun 4,5 vuotias meloi omalla laudalla ilman pelastusliivejä (ranta on kyllä tosi matala).


Pahoittelen kuvanlaatua, nämä on pojan ottamia kuvia. Vaikka sieltä laudan päältä yritin huutaa ohjeita niin kävi nyt näin. Kuten huomaatte, mua ei nololta yhtään kulkea kiloineni bikineissä. Jostain syystä en ole koskaan tuntenut itseäni uimapuvussa sinuiksi uimarannalla. Uimahallissa taas en osaisi olla bikineissä.
 
Pari ajatusta lasten kanssa retkeilystä.
  • Leirintäalue kannattaa valita tarkasti, että on hyvä ranta ja hyvä meininki. Mitä enemmän siellä on sitä vakkariporukkaa, sitä tylsempää lapsiperheenä siellä on, koska ei ole niillä pieniä lapsia paljoakaan ja aikamoista porukkaa se muutenkin tuntui olevan, huh huh. Hyvä maasto ja leikkipaikkoja on suuri plussa! Googlaa etukäteen myös kokemuksia.
  • Meillä oli oma sähkökäyttöinen matkajääkaappi, mutta alueella oli myös siellä keittiötiloissa oma jääkaappi. Varmista tämä, helpottaa paljon jos semmoinen löytyy.
  • Aktiviteetit leirintäalueelle ja sen lähellä. Mitä pidempään retkeilee, sitä enemmän tietty toimintaa. Ilman noita suppauslautoja olisi ollut aika tylsää. Monella alueella on vene lainattavissa, mutta sitten on muistettava pelastusliivit pienille.
  • Varaudu siihen, että sinulla ei ole omaa hetkeä sekuntiakaan. Eli siis elä lapsille. Kotisotkut ja siivoaminen potenssiin 10, varsinkin telttailemassa lapset on mestareita levittämään joka ikisen tavaran siihen ympärille.
  • Joku järkevä pakkaus ja tavaroiden säilytysfilosofia autoon. Meillä sitä ei ollut ja vähän väliä oli joku kateissa ja sai purkaa puoli autoa.
  • Aikaa. Kaikelle. Paljon.
 

 

Kotosalla olenkin nyt toipunut väsymyksestä ja käynyt marjassa. Selkä on vaivannut tosi paljon ja oikea kylki (ne hengitysvaikeudet). Eilen joogasin ja venyttelin, enkä meinannut tajuta kuinka jumissa oikein olen. Hieroja viime viikolla auttoi vähän, mutta odotan kuin kuuta nousevaa että vanha hierojani palaa lomilta, hän opiskelee kalevalaisesta jäsenkorjaajaksi ja nyt on vähän korjattavaa mun jäsenissä...


Alla pari kuvaa, tänään otettuja. 45 minuutin hölkkälenkiltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Heinäkuun ensimmäinen viikko

Jee enää yksi työviikko miehellä ja päästään aloittelemaan perhelomailua, mitä siitä sitten tuleekin.

Tällä viikolla olen tehnyt muutamia treenejä; kahvakuulaa, tanssia, joogaa.. Ja aika hyvä fiilis ollut niiden suhteen. Viime viikonloppuna oli taas joku aallonpohja ja seuraavana aamuna alkoi kuukautiset. Oi jos olisin sen arvannut, niin en olis valvonut koko yötä parkuen. Taitaa noi hormonit aika paljon vaikuttaa mun mielialoihin. Olen kirjannut niitä nyt kalenteriin ja näytti olevan jonkunlainen aallonpohja myös oviksen aikoihin. Voi kun osais olla menemättä niihin tunteisiin sisälle, mutta silloin ne vaan tuntuu niin todellisilta.

Tosi raskas väsymys on vaivannut hengitysvaikeuksien lisäksi ja itsediagnoosini perusteella aloitin rautakuurin. Mulla perinteisesti on hb ollut aina matala ja ehkä se nyt vaan, kuten koko muukin kroppa, onnäiden raskauksien ja imetyksien vuoksi tippunut entisestään. Olis mulla lähete mittaukseenkin kun jaksaisi vaan mennä.

Rauta onkin hankala lisäravinne, kun se pitäisi ottaa tyhjään mahaan, yhdessä c-vitskun kanssa, eikä sen jälkeenkään mielellään sovi syödä tai juoda, ainakaan maitotuotteita. Joten olen tehnyt niin, että otan yöpöydälle lasin vettä ja viereen c-poretabletin sekä rautapillerit. Kun herään yöllä, heitän poretabun veteen ja hetken päästä rautatabun naamaan sen nesteen kanssa. Nyt sitten jännätään, auttaako se rauta. Toinen ajatus oli, että joku nikamalukko voisi aiheuttaa tämän ja olikin aika hierojalle, mutta hierojan sotkujen vuoksi se onkin vasta tulevalla viikolla.

Tässä se alkaa olemaan valmis. Uusi terassi vanhalle talolle, melkein 60 neliötä. Portaita kolmella sivulla, vähän kaidetta ja se palju jonka mies mielenhäiriössä viime syksynä alennuksesta osti. Kun halvalla saa...

Komea palju on ja varmaan täytyy pitää paljuhenkiset tuparit kun niiden aika on (jos on). Kyllä siinä oli töitä, vaikka itse terassin tekemiseen kuitenkin meni vain viitisen päivää. Oli kädet ihan rakoilla porakoneen käytöstä ja ranteetkin vähän kipuili.

Tällä terassilla on jumpattu jo monta kertaa. Kahvakuulailtu lähinnä, mutta tänään hoksasin että tuossa portaalla voi myös stepata ja tehdä vähän joitain kuntosaliliikkeitäkin mitä olen penkillä tehnyt.

Tänään vähän kahvakuulailua. Kyllä tämä kesä on treenaamisen kannalta mukavaa aikaa!

Esikoinen oli pari päivää anoppilassa tai niiden mökillä oikeastaan ja meillä oli kotona rauha! Kävimme tyttöjen kanssa jopa omalla perheellä ulkona (terassilaivalla Aurajoen varressa) syömässä ilman yhtään vääntöä.

Heti kun esikko palasi, alkoi kotona taas tapahtua: sitä perinteistä eli kiusaamista, huomionhakemista, pään aukomista, vastaanvänkäämistä ja siis tietysti ihan tauotta. Mulla on vähän semmoinen olo, että tämä on normaalia vaikeampi eskarimurkkuvaihe. Toivottavasti sitten itse murrosikä on helpompi (näin kuulemma isänsä kohdalla on ollut).

Mutta oli tosiaan tyttöjen kanssa mukavaa, sitä oli helpompi lähteä liikkeellekin kun ei ollut yhtä "eieieieieiminämääräänkaikesta"-tyyppiä siinä. Käytiin kyläilemässäkin ja semmoinen yleinen melutaso kotona on paljon matalampi, tytöillä ei meillä ole tapana huutaa koko ajan...

Muuta en oikeastaan olekaan jaksanut puuhailla. Ihan perus ruoanlaittoa ja olemista. Eilen tein YouTubesta Sh'bam tunnin 45 minuuttia ja voi jestas kun se oli ihanaa (rankkaa), muistui ihan mieleen kun kävin shäbämissä säännöllisesti. Luulenpa että tulen tekemään sitä uudestaankin!

Jossain vaiheessa mietin sitä kovin, että miten näyttää lapselle liikunnallista esimerkkiä kun vanhemmat käy vain omissa harrastuksissaan. No nyt mä olen vallan jumpannut kotona ja tytärkin aina vähän osallistuu noihin tanssillisiin juttuihin. Tänään sain lapset myös houkuteltua ulos potkimaan palloa ja pelaamaan tennistä. En tiedä vaan, onko vika minussa vai missä, mutta vaikea noita on saada ja pienikin innostus helposti kääntyy riitaan (kuka saa olla maalivahti jne.) ja tunnelman lopahdettua myös innostus loppuu. Silti olen päättänyt nyt liikuttaa heitä kesälomalla ahkerasti. Esikoisen kanssa ollaan vähän juteltu, että mentäis jopa maastopyöräilemään poluille.

Meidän telttailuviikko saattaa tyssätä nyt sateisiin, on meinaan niin surkeaa keliä luvattu ensiviikolla, epävakaista ja ukkosia. Toisaalta mitä lasten isää on seuraaminen, olisi ehkä meidän paras muksujen kanssa häipyä kokonaan kotoa hänen lomansa ajaksi, eli on vielä rutkasti telttailuaikaa.

Ai niin. Mä laitoin nyt kahvin tauolle. Tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä vaikka joisin pannullisen. Iherbistä tilaan yhtä viherjauhetta heti kun sitä tulee varastoon. Sitä ennen aion kokeilla puhdistamon vihersmoothiejauhetta. Pihalla kun alkaa salaatit olemaan poimintakunnossa.

Turussa on juuri nyt menossa Ruisrock. Ensimmäistä kertaa koskaan huomaan ajattelevani, että jospa minäkin ensi kesänä sinne pääsisin. Tietysti pitäisi löytää kaverikin seuraksi, mutta siis tuntuu hassulta ajatella että minulla ei enää olisi vauvaa ja toisaalta ihan hyvältä. Nuorimmainen on juuri nyt aivan mielettömän upeassa ja valloittavassa iässä, voi kun tämä kestäisi mahdollisimman pitkään

 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

What to do with my hair

Tässä jo tovin käynyt pientä hiuskriisiä. Tykkään kalastajan vaimon blogista, tyylistä ja hiuksista todella paljon, mutta surukseni huomaan, että kaikki ei vaan käy mulle. Raskauksien jälkeen multa on tippunut paljon tukkaa ohimoilta ja otsasta, joka nyt on kasvanut hissukseen takaisin aika hentoisena ja taitaa hiusrajakin vähän olla noussutNiinkun tuosta pulisongilta näkyykin.

Minusta tuntuu, että lettikampaukset sopii parhaiten hoikille/voimakkaille kasvoille. Itsellä tulee olo, että kun tukka on vedetty taakse niin kasvot näyttää entistä pönäkämmiltä ja kaikki kaksoisleuasta alkaen näkyy selvästi.

Kasvoihin voi vaikuttaa loppujen lopuksi aika vähän. Ja vähän epäilen, että vaikka onnistuisin laihduttamaan, niin eiköhän ne kasvot vaan roiku entistä enemmän sen jälkeen.

 

Ja se väri.... Miksei sitä voi olla tyytyväinen omaansa? Mulla oli kauniit vaaleat raidat, mutta kun juurikasvu tuli tosi nopeasti niin tehtiin kaverin kanssa vähän lisää harvoja raitoja. No juurikasvu peittyi ja itse hermostuin kun tukka oli "niin vaalea" eli omatekemät raidat oli aika valkoiset. Huoh... Kai sitä pitäis vaan säännöllisesti käydä kampaajalla jos olis rahaa.

Ostin nyt tuommoista shampooväriä, jolla vähän taitan raitoja ja juurikasvun erotusta piiloon, yrittäen silti pitää ne raidat näkyvissä kun tykkään tuosta vaihtelusta.

En tiedä yhtään mitä tehdä tukan kanssa, pitkä vai lyhyt vaalea vai tumma. Harmaitahan mun oikeasti tummassa tukassa jo valitettavasti on enenevässä määrin että värjäyskierteestä tuskin pääsen eroon.

Auki se on aina yhtä nätti, mutta mä en viihdy aukinaisen kanssa ollenkaan. En tiedä siis mitä tehdä. Nyt viime kampaajalla leikattiin joo kerrostaen, mutta silti...

Ohhhh.. Meidän esikoinen vihdoin pääsi isovanhempien mökille, tämä tietenkin vaati pienimuotoisen "hermoromahduksen". Ihan oikeasti meni hermot jatkuvaan räyhäämiseen ja nahisteluun heti kun tuli ensimmäinen kotipäivä.

Aina kun jaksan kehittää ohjelmaa ja leikittää, niin menee hyvin, mutta kun itse väsähtää lapset reagoi tietenkin ja on sota käynnissä. Joskus mietin, että olen tainnut päästä aika helpolla (tai mulla on ollut helpot lapset) koska vasta nyt huomaan tämän väsymisen. No nyt on sitten pari rauhallisempaa päivää tiedossa.

Ensi viikolla oli tarkoitus mennä lasten kanssa telttailemaan leirintäalueelle, nyt vähän näyttää sääennuste pahalta.

Mutta palaan asiaan, tukka. Mitä ihmettä tälle pitäis tehdä? Tykkään lämpöisestä ruskeasta ja vaaleista raidoista. Kalastajan vaimon uusimmat tukkakuvat on niin <3