Pages

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Maidontuotannosta

Oltiin lasten kanssa viime viikolla yhdellä paikallisella luomutilalla tutustumassa keväällä syntyneisiin vasikoihin, tuorein tapaus oli 2 tuntia vanha joka tässä kuvassa makoileekin. Hän on sonnivasikka. Hänen arvonsa on lihankasvattajalle myytäessä reilu satanen. Monessa maassa hänet tapetaan samantien sukupuolensa vuoksi. Syntymänsä jälkeen hän saa olla emonsa kanssa 3-5 päivää jonka jälkeen hänet vieroitetaan ja erotetaan emostaan.

Emo on maitolehmänä lähes koko raskauden ajan, 2 kk ennen synnytystä pääsee äitityslomalle eli maidontuotanto ajetaan alas. Sitten vasikan vieroituksen jälkeen pian emo jatkaa maidontuottamista. Vasikalle kuuluvasta ternimaidosta iso osa myydään ihmisille, siitä maksetaan paljon, koska se on Superfoodia!

Tämä on luomutila, joten vielä pehmeät arvot.

En edes viitsisi verrata ihmiseen, joka täysimettää jälkeläisiään (suositus) 6 kk. Toisaalta vasikka nousee jaloilleen parin tunnin ikäisenä ihmisen noustessa vuoden ikäisenä. Biologiaa opiskelleet tietävät, tietenkin, että lajityypilliset erot lisääntymisessä ja jälkeläisten huolehtimisessa ovat valtavat. Silti minusta ei tuntunut oikealta vasikan vieroittaminen noin varhaisessa vaiheessa ihmisten hyväksi. Tietenkään ei voi verrata eläintä ihmiseen, mutta lajityypillisesti lehmä imettää vasikkaansa useiden kuukausien ajan (Lähde) ja vieroittaa vähitellen.

Sain keskustella tilan isännän kanssa ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiini. Tilalla on monta asiaa hienosti, lehmät pääsee liikkumaan vapaasti mikä on tosi tärkeää. 30 prosenttia lehmistä ei pääse liikkumaan ollenkaan. Lypsyhommat oli automatisoitu hienosti ja lehmät näytti tosi hyvinvoivilta. Paikalla oli tosi paljon lapsiperheitä, joka onkin musta tärkeää että nähdään tätäkin todellisuutta. Ja oli mukava kuulla tarinoita lehmistä, niiden käytöksestä ja voinnista.

Sitten ne omat ajatukset. Kyse on elinkeinosta ja isojen ravintoketjujen halpuuttaminen osuu juuri pahiten näihin tuottajiin. Meillä menee tosi vähän maitoa perheessä, ehkä pari litraa viikossa, joten sen vaihtaminen luomuun ei ole iso ongelma. Siirtyessämme Lidlin asiakkaaksi vaan ei luomuvaihtoehtoa ollut, joten se täytyy hakea erikseen toisesta kaupasta. En tiedä, juodaanko nykyään paljon maitoa edelleen, vai meneekö se enemmän noihin maitorahkoihin ja muihin jalostettuihin tuotteisiin, mutta kyllähän maidon kysyntä on ainakin kohtalaista.

Tämä tehotuotanto on mulle yhä vaikeampi asia, mitä vanhemmaksi tulen. Ruoka on Suomessa muutenkin todella kallista ja luomu/tilalta ostettu ruoka on vielä kalliimpaa. Maailma on muuttunut tosi paljon mun elämäni aikana. Ihmisten lihan syöminen (varsinkin karppausbuumit yms.) on ihan järjetöntä ja siinä mennään koko ajan eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Kun kehitysmaat pääsevät kehityksen piiriin, sama tapahtuu siellä. Ruoka ei ole enää välttämättä pelkkä ravinto, vaan se on hifistelyä, dieettaamista, elintason näyttämistä, gurmeeravintoloita, telkkariohjelmia, joillekin varmaan elintapa.

Ja kaikki koska raha! Koska eu-säännökset, kaupungistuminen, väestönkasvu, THL:n ravitsemussuositukset ja niiden kritiikki, ihmisten elintasosairaudet ja monta monta muuta asiaa. Asioilta on niin helppo ummistaa silmänsä tai olla vaan ajattelematta. Onneksi pikkuhiljaa alkaa taas yleistymään juurikin aikaisemmin kertomani Reko-piirit ja on helpompi päästä taas lähemmäs tuottajaa.

En tiedä kuinka paljon te näitä asioita mietitte, mutta koska laihdutusblogin liittyy myös ravintoon ja mun opinnot ne vasta liittyykin, niin joskus saatan näistä asioista kirjoittaa enemmänkin. Kirjoitan nyt vain yhdestä näkökulmasta, tottakai mä ymmärrän että keskot sun muut työllistää ihan valtavasti yms. Mua nyt vaan mietitytti tämä asia.

Loppukaneettina tietenkin: asiat on monessa paikassa vielä huonommin.

Brasilialainen naudanliha

Belgian sininen ei pysty synnyttämään

 

 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Viikon 1 pudotus

Ensimmäinen dieettiviikko on ohi. Nyt voi jo vähän iloita kun uskaltauduin puntarille! Itse asiassa mulla olis ollut punnitus vasta huomenna, mutta olen laivalla risteilemässä perheeni kanssa silloin. Huomaa kyllä, että se aikaisemmin valittamani turvotus on bygones, ihanaa! Kohta uskallan laittaa vihkisormuksenkin takaisin ilman pelkoa, että se jumittaa. Ylläoleva kuva on yksi ruoka-annos, mutta monenmoista on nyt ollut ja olen tarkasti niitä tässä vaiheessa kirjannut.
Ihan hyvin olen syönyt, kalorit vaihtelee 1000-1500, lähempänä sitä 1500, enkä ole nälkää nähnyt (paitsi eilen treenin jälkeen oli pohjaton nälkä). Aamupala, iltapala, lounas (jonka korvaan joskus leivällä tai hedelmällä) sekä päivällinen. Välipala jos ehtii/tekee mieli. Monesti mun aamupala on niin myöhäinen että se myöhentää kaikki muutkin päivän ateriat eikä välipala mahdu sinne väliin. Voin joskus laittaa esimerkkipäivän ruokavalion.
Niin... FatSecret on Ilmainen laskuri jonka voi asentaa kännykkään ja toimii tosi hyvin, ainut on että se laskee vähän yläkanttiin se lepokulutuksen eli sitä pitää vähän säätää. Helppokäyttöinen ja fi-asetuksilla mielestäni hakee Finelistä kaikki tiedot. Näyttää ruokaympyrän(hh, prot, rasvat) ja siinä mulla onkin ollut nyt miettimistä.
Taisin aikaisemmin kirjoittaa, että en seuraa makroja, mutta mulle tulee jatkuvasti proteiinia liian vähän ja hiilareita suhteessa liian paljon. Siis proteiinin suositustaan on vähintään gramma per kilo, jotkut sanoo että tavoitepainokilo, mutten aina pääse siihenkään. Koska en käytä maitotuotteita (enkä tule käyttämään, siitä seuraavassa postauksessa). Maitorahkallahan sitä proteiinia sais lisättyä, mutta koska en sitä syö niin pitäis vetää sitten välipaloina leikkeleitä sun muita ylimääräisenä. Muniakin tulee syötyä jo 1-2 päivässä eikä enempään pysty.
Tässä näkyy mun viikkoliikunnat ja kyllä sitä proteiinia tarttis edes se minimimäärä saada. Eilen treenin (juu, treenasimme PT:n kanssa viimeisen yhteisen TAPPOtreenin) jälkeen oltiin protskujauhepalkkaria. Ehkä sitä protskujauheesta vaan pitäis sitten ottaa useammin. Ostin riisiproteiinijauhettakin (yäk!), että pääsisin siitä herasta pikkuhiljaa eroon, mutta enpä taida päästä.
Pääsin uimaan tällä viikolla, mikä oli ihan huikeaa! Mun PT on töissä myös paikallisella uimahallilla ja vähän lupasi, että saan tekniikkaopetusta uimiseen joku kerta kun hän on paikalla. Ihan huikeaa, koska mun rintauinti on aika töksähtelevää ja hidasta.
Zumbasimme myös tyttären kanssa. Oli se hupaisaa kun hän ensin varmaan vartin katseli niitä videoita (YouTubesta taas kerran), sitten tuli heilumaan mun kanssa (eikä hälle tullut edes hiki kun mua pisti jo kylkeen) ja lopulta kyllästyi ja meni piirtämään. Itse olin litilitimärkä ja voipunut. En ole vielä kunnolla toipunut viime viikkoisesta kuumeesta (ja räkishän tässä on päällä) niin Zumba ottaa aika koville. Mutta tuli tehtyä jee!


Kuinkas muilla sujuu? Sen tiedän, että monella on Vauvautumisia (ihanaa!) tullut ja tulossa eli painonhallintahommat on hetken sivussa. Entäs muut?!

 

 

torstai 24. maaliskuuta 2016

Back on track

Mitäs nyt, neljättä päivää ruodussa?

Ei mun ateriat nyt ihan aina tältä näytä, mutta karu totuushan on, että tämmöisellä ne aina välillä näyttää. Yritän nyt olla seuraamatta pilkuntarkasti ruoan makrokoostumusta, mutta jos vetäisen aamulla leipää niin lounaalla ei ole hiilareille varaa. Keskimäärin on kaloreita tullut 1000-1500 eli vähän kyllä alakanttiin, toisaalta en ole nyt liikkunutkaan tuon viimeisen sairastelun jälkeen. Hirveän vaikea saada näillä kaloreilla tarpeeksi proteiinia, edes sitä yhtä grammaa per painokilo (tai edes tavoitepainokilo).
Otin käyttöön kännykkään fatsecret-kalorilaskurin ja kieltämättä on paljon paljon helpompaa kun se on kännykässä (ja ilmainen) naputella niitä tietoja pitkin päivää eikä tarvitse avata konetta. Sama softa on myös tabletilla. Ja on ilmainen. Ja huomaamaton, eli lapsetkaan ei reagoi samalla tavalla. Niiden kun ei tarvitse tietää.
Olen syönyt nyt käytännössä kaks lämmintä ateriaa ja ainakin aamupalan, pyrin toki iltapalankin syömään.
Ja herkkuja ei yhtään. Ei yhtään suklaamunaa eikä bullaa. Näin nyt mennään, maanantaina ollaan laivalla koko perheen kanssa ja osaan buffetissa tehdä kyllä hyvät valinnat, mutta varmasti tulee herkuteltua vähän. Puntarilla aion käydä kerran viikossa, en sen enempää.
Yksi syy, miks pyrin nyt olemaan laskematta noita makroja ja muitakaan on myös se, että jos tässä taas tapahtuu se, mitä aikaisemmin eli laskennallinen painokäyrä ei kohtaa oikean käyrän kanssa, suomeksi: paino ei tipu niinkun pitäisi. Sitten se tippuu hitaammin, kunhan tippuu.
Kävin eilen uimassa. Siis vihdoin puolen vuoden säätämisen jälkeen sain kotiin lapsille kunnalta sen hoitajan muutamaksi tunniksi ja pääsin johonkin. Päätin mennä uimaan, paitsi en löytänyt uikkaria mistään joten piti ensin käydä ostamassa. Nyt on sitten sävy sävyyn Adidaksen uikkari ja uimalasit. Kilometrinkin uin kun oli vähän kiirus ja kävin vähän nauttimassa saunan löylyistä ja omista ajatuksista. Tuntui jopa hassulta, että uidessa ainut mitä mietti oli kierrosluku, ei lasten vaatetilanne tai arjen harmitukset. Saan nyt keväällä vähän lisää hoitoapua ja luulenpa että me otetaan maksullinenkin hoitaja, että päästään parisuhdetta vähän parantamaan illalla.

 
Niin ja viikonlopun kuumeilun, sängyssämakaamisen tuloksena mulla on iskiasvaiva nyt. Jo toista päivää särkee kovin. Ei tule ikä itkuitta.
Irtisanoin nyt salikortin tuonne Monoon. Se oli 40 euroa kuussa ja tänne saa jonnekin saleille 20-25 eurollakin. Ajattelin että käytän sen ylimenevän rahan vaikkapa pariin jumppaan, kun nyt löysin pari tanssituntia täältä. Sitten kotona toiminnallista treeniä. Ja salilla käyn sen verran kun ehtii/jaksaa. Lenkkeilyä ja keskittymistä siihen mistä tykkää.
Niin ja otan nyt käyttöön säännöllisen paastosokerin mittaamisen pari kertaa viikossa, alle kuuden on pysytty ja se on hyvä.
Kyllä tämä tästä. Ja nyt opiskelemaan!
 

 

 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Melkoinen yllätys: nainen ja vaaka

Mies oli kaivanut jostain muuton jälkeen vaa'an ja pitkään sitä olen vähän haikeilevasti nyt tuijottanut, että uskaltaisinko. Kirjoittelin noista turvotuksista jo aikaisemmin ja niiden(kin) pelossa olen sitten kävellyt sen ohitse. Onhan tässä tullut aika paljon liikuttua ja syömisetkin ajoittain olleet ihan ok joten ei mitään suurta ja mullistavaa, eihän? Naama vähän pyöristynyt kuvista päätellen, maybe? Sormuksia vähän kiristää. Vatsa tuntuu olevan tiellä.

Katin kontit! Todellakin katin kontit ja monta monta kirosanaa päälle!

En ole koskaan ollut (raskaudet poislukien) näin painava, mitä nyt! En edes halua enää lukemaa kirjoittaa tänne!

En ymmärrä, en käsitä.

Ja käsitän kuitenkin. Satunnaisesti Helkkarinmoinen väsymys ja stressi arjen pyörittämisestä ja kroppani jonka aineenvaihdunta näyttää olevan miinuksella. Tätä kirjoittaessa olen herännyt edellisyönä varmaan 20 kertaa, joten väsyneet aivoni eivät edes kykene tähän uutiseen reagoimaan kunnolla.

Tekis mieli aloittaa joku superdieetti samantien, toisaalta tekis mieli antaa olla. Mihin jäi se liikunnasta nauttiminen, tällä painolla ei enää kyllä paljoa lenkkejä juosta. Nyt puhutaan Bmi luokassa vaikeasta lihavuudesta, merkittävän lihavuuden ylärajaankin on 10 kiloa puhumattakaan sairaalloisesti lihavuudesta jonka alaraja olis muutaman kilon päässä!

Haluan imettää ja samalla vetää jonkun ketoosidieetin loppuvuoden. Molempia ei voi. Kumpikohan on järkevämpää loppuelämän kannalta?

Ja kaapissa on taas keksejä, sipsejä, suklaamunia ja karkkia. Arvatkaa kuinka helppoa olis tarttua tämmöisen yön jälkeen taas niihin. Toisaalta tekis mieli itkeä ja marssia samantien hakemaan lähetettä lihavuusleikkauksen. Toisaalta sen leikkauksen jälkeen mä en ikinä pystyisi edes tavoittelemaan mun monia monia liikunnallisia haaveitani. En tiedä miten uskallan PT:lle kertoa edes tästä. En varmaan kerrokaan. Laistan loppu inbodystä jotenkin.

"Pari" syyllistä

  • Rehut on jääneet ruokavaliosta. En jaksa tehdä salaatteja enkä wokkailla kuin kerran pari viikossa.
  • Väsyneenä en jaksa pitää ateriarytmistä kiinni ollenkaan
  • Vaikka kaura on hyvää, ei sitä kauraleipää tarvitse ehkä kuitenkaan joka päivä syödä
  • Vaikka riisikakku on hyvää, se pitäisi ehkä syödä ilman levitettä. Varsinkin jos niitä vetää vähän enemmän. Sama koskee näkkileipää.
  • En muista, milloin olen viimeksi punninnut aterioita.
  • Tuudittautumisen siihen, että runsas liikunta auttaa, ei riitä
  • En ole käynyt vaa'alla
  • Maitotuotteiden poisjättämisestä on aiheutunut ehkä jonkunlainen välipalojen ideoimisen puute (toisaalta aika vähän ne smoothiet on muutenkaan mulle nyt maistuneet)
  • Miehen jatkuvasti kotiin kantavat herkut (joo ei niitä pakko ole syödä mutta syön kyllä tarpeeks koomassa).
  • Kilpirauhanen? Ehkä se on poksahtanut lopullisesti?
  • PT:n ruokaohjeistus oli vähän turhan yleisellä tasolla (ja mä tyydyin siihen enkä noudattanut sitä).

Sitä mä en tajua, miten jaksan liikkua ja juostakin, tän läskin alla on oltava kyllä painoon suhteessa rautainen kunto.

Miten tästä eteenpäin

Tekisi mieli luovuttaa koko homma ja varsinkin blogi! Ihan kun mä pettäisin itseni lisäksi kaikki lukijat! Postailen tänne iloisia treenikuvia ja totuus on, että perseelleen menee. Ja kyllä, mietin että kerronko asiaa edes tänne vai häivynkö vähin äänin. Toisaalta on oltava armollinen itselle! Piiskaamalla tää ei etene.

Mutta en tee niin. En hemmetissä luovuta. Enkä aloita ketoosia. Jonkunlainen ruokavaliorunko tähän on nyt saatava, mahdollisimman helppo sillä en kykene enkä jaksa nyt mihinkään monimutkaiseen. Ruoat on punnittava ja 500 grammaa rehuja joka päivä. Sama se vaikka söis pari kurkkua tai pelkkiä tomaatteja kunhan jotain. Mun on saatava kymmenisen kiloa aika vauhdikkaasti nyt pois, että pääsisin edes sille tasolle missä olin ennen raskautta, nyt on raskauskilot + 5. Ja että jaksaisin paremmin eikä vatsa, polvet ja selkä olisi jatkuvasti niin kovilla. En tiedä pitäiskö mennä johonkin painonhallintaryhmään, näillä mitoilla pääsis jo varmaan terveyskeskukseenkin. Tai sitten vielä kerran yrittää itse. Josko tämä blogi vielä toimisi mulla niin, että kirjaisin tänne viikkotuloksia.

Liikunnan kanssa on tulossa joka tapauksessa muutoksia, vaihdan nyt salia todennäköisesti ja aion lisätä aerobisen osuutta sekä pikkuhiljaa aloittaa taas kotona trx ja kahvakuulatreenaamisen (ulkona). Vähennän salikäyntejä ja pyrin tekemään iloisempaa aerobista enemmän. Lihasmassaa tuntuu olevan kuitenkin aika paljon niin sen ylläpito saa nyt riittää, voimaharjoittelun aika on ehkä joskus myöhemmin.

Ja kuinka kauan mä tätä remonttia olen tehnyt. Bloginkin kirjoittanut 3,5 vuotta ja tuloksia ei ole. Kyllä hävettää! Mun on nyt mietittävä vakavasti, mitä teen. Ja mietittävä keneltä/miten saan apua.

 

 

 

Kyllä nyt hävettää. Ja harmittaa. Ja surettaa. Enkö tämän parempaan pysty. Kyllä. Kyllä mä pystyn!

Kohti iloisempaa ja terveellisempää huomista!

Ai niin, yks hyvä asia tässä kuitenkin oli. Mittasin paastosokerin heti perään ja se oli 5.7. Ja olen sairaana eli olisi normaalisti vieläkin alempi. Onneks ei ole sokereihin vaikuttanut tämä ikävä painonnousu.

 

 

 

 

 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Lapsivapaa viikonloppu, so sweet

Meillä oli nyt siis lapsivapaa viikonloppu vauvaa lukuunottamatta (lapset siis yhden yön poissa).Näitä sattuu 1-2 kertaa vuodessa, joten turvaverkkomme ei liene niin kovin suuri. Ja miten se meni. No torstai-iltana mulla nousi kuume 38.5 ja perjantaina makasin zombiena sängyssä koko päivän korkeassa kuumeessa niin, että nelivuotias pärjäsi Frozenilla, Lasten Areenalla, vesiväreillä, banaaneilla ja näkkileivillä kunnes mies tuli töistä. Vauva nukkui kolme tunnin päiväunet ja lopun päivää konttaili itsekseen kun mä vahdin toisella silmällä, toki sai hänkin jotain syötävää. 

Pe-la yönäkin makasin vielä kuumeessa ja lauantaina pikkuhiljaa se alkoi laskea. Epämääräinen huonovointisuus on jatkunut sen jälkeen, en paljoa jaksa kävellä ja ruoka ei maistu. Sitä en osaa sanoa mitä tämä oli. Mulla ei koskaan nouse kuume (viimeisen 6 vuoden aikana kerran mahataudissa nousi) joten tämä oli todellinen miesflunssa. Makasin sitten lauantainkin sängyssä ja sunnuntaina jaksoin jo istua. Kuinka käy ensi viikon? Ahdistaa kyllä ajatus, että en saa levättyä kunnolla enää mutta onneksi mies antoi mun nyt rauhassa levätä, kerta se on ensimmäinenkin! Mitkään ihanista ajatuksista brunsseista sun muista ei toteutuneet. Ehkä vuoden päästä sitten. Kyllä harmittaa!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Reko-ruokapiiristä kokemuksia

Sopivasti ny kipeänä saa hyvän tekosyyn maata sohvalla ja (mäss... Ups, eikä!) ja blogata teille tärkeästä aiheesta.

Jokainen meistä on varmaan joskus kuullut ruokapiireistä, joihin joku tuttu tai tutuntuttu kuuluu, mutta josta ei meinaa millään löytää tietoa mistään ja sitten saattaa jossain sivulauseessa kuullakin ettei niihin piireihin haluta enempää osallistujia. Ruokapiirien toiminta kun periaatteessa on perustunut vapaaehtoistyöhön ja siihen nyt nykypäivänä ei löydy muutenkaan innokkaita niin kaikki lopulta kaatunut muutamien niskoille. Itsekin joskus kymmenisen vuotta sitten etsiskelin täältä Varsinais-Suomesta ruokapiiriä ja joku yliopisto-opiskelijoiden ylläpitämä löytyi mutta koskaan en onnistunut siihen liittymään.

Kunnes....

Tänne eteläiseen(keskiseen) Suomeen rantautui Vaahteramäen Munaeggspress eli toisinsanoen Munataksi. Friidakanat (free range rotu joka saa olla ulkona vuoden ympäri halutessaan) munivat mielettömän hyviä munia ja omalle paikkakunnalle järjestyy kuljetus kerran kuussa (ainakin tänne). Toki niitä munia saa hakea sieltä Someron suunnaltakin ja huhut kertovat, että saattaa päästä katsomaan kanojakin.

Meillä on syöty friidoja niin pitkään kun muistan. Muistini on lyhyt eli viime keväästä varmaankin. 30 munan kenno on 7 euroa, eli kalliimpia kuin kaupassa perusmunat, mutta näissä on vissi ero. Munia syödään meillä nykyään aika paljon ja nuorimmainen ei muita munia ole koko elämänsä aikan maistanut.

No, mutta ajat muuttuu ja yhtäkkiä luin että täällä Varsinais-Suomessa on tuolla maaseudulla käynnistynyt tämmöinen Reko-ruokapiiri. Seurasin sitä kiinnostuneena ja vuoden päästä sitten Turkuunkin tuli ensimmäinen oma Reko. Sitten tuli toinen. Sitten alkoi tupsahdella tänne Turun lähikuntiinkin. Rekon idea on Facebookissa toimiva ryhmä, eli ilman facea et pääse katsomaan tuottajien tarjontaa etkä varaamaan tuotteita. Minunkin Facebook-lakko on pakosta vähän joustanut tässä. Tuottajat ilmoittavat aina seuraavan jakelun lähestyessä, että mitä heillä on tarjottavaa ja mihin hintaan. Siellä facesta sitten varaat kommentoimalla heidän ilmoitukseen. Jakopäivänä ilmestyt paikan päälle rahat kourassa. Kuten mä eilen luvista päätellen. Tarjonta on vaihtelevaa, nyt pääsiäisen lähestyessä näytti sitä lammasta olevan tosi paljon. Oli myös kalaa, hilloja, hunajaa, munia, rieskoja ja ruisleipiä, näkkäreitä, perunaa Mä oikeastaan olin menossa hakemaan muniani, koska unohdin edellisenä munataksin jakopäivänä hakea, mutta myös halusin lapsille hunajaa (puuroon), rieskoja (sulavat suussa) ja maistaa tuota siemennäkkileipää.

Tarjonta varmasti lisääntyy pikkuhiljaa ja tietysti satokaudella myös juurekset ovat suuremmassa osassa.

Hinnoista en osaa sanoa oikein mitään, ei ne järin edullisilta tuntuneet verrattuna kauppaan joka vetää katteenkin välistä, mutta en ole asiaan yhtään perehtynyt. Onko teillä lukijoilla kokemuksia? Aion jatkossakin käyttää ruokapiiriä, mutta tottakai juoksevat ostokset hoidan kaupasta.

 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Siis ei voi olla taas sairaana???


Hermot menee! Sunnuntain salitreeni oli niin kova, että meni lihaksia lepuuttaessa pari päivää! Tänään vähän aamulla nenästä valui jotain kirkasta ja ajattelin, että sitä siitepölynuhaa...35 minuutin vaunuhölkän jälkee pikkuhiljaa päivän edetessä alkoi nielu kirvelemään nessu menemään tukkoon ja palelinkin. Illalla piti vielä lasten kanssa mennä yhteen sporttitapahtumaan ja pelkkä seisominen (sekä tietysti välien selvittely) vei ihan kaikki voimat! Huomiset yhteistreenit pt:n kanssa peruttu ja yritän nyt vaan levätä ja vetää sinkkiä sekä ceetä! Inhoaninhoaninhoan näitä jatkuvia flunssia!!!

Ja meillä on lähes lapsivapaa viikonloppukin edessä, piti käydä syömässä ja vaikka mitä...ei jaksais sitten yhtään sairastella! Nyt kaikki flunssanhäätökeinot tänne:)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Treenirikas viikko takana

Tähän viikkoon mahtui kaikenlaista liikuntaa. Selkäni vauvaa edelleen ja hartiat, mutta olen venytellyt ja touhunnut sekä vaihdettiin miehen kanssa puolia sängyssä joten kohta tämä varmaan helpottaa.

Viikko oli aika härdelliä, koska esikoinen oli lyhyitä päiviä eskarissa ja oli monenlaista menoa. Meillä oli vauvankin kanssa nyt ensimmäinen seurantakäynti liittyen siihen jalan murtumaan (vaikka sossun puolesta asia on loppuunkäsitelty, niin sairaala haluaa että käymme vuoden verran seurantakäynneillä). Ja oli siis ihan hirveä hirveä käynti. Babyllä on kaikki hyvin, mutta silti siellä yritettiin etsimällä etsiä siitä ja minusta vikaa. Todella julmaa vallankäyttöä viranomaisilta ja syyllistämistä. No siitäkin toivuttiin ja mies saa mennä seuraavalle käynnille.

Mulla tuli tähän väliin melkein kahden viikon salitauko ja tässä jo pohdin, että lopetanko koko salisopimuksen. Jotenkin tuo kroppahomma...en tiedä alanko luovuttaa jo koko asiassa ja panostaa hyvinvointiliikuntaan enemmän. Ehkä olenkin luovuttanut jo. Varmaan pitäisi taas lähteä etsimään hyvää sisätautilääkäriä selvittelemään tätä painonhallinnan ongelmaa. Uutena kun on tullut tähän turvotuksetkin. Naamakuvista näkee selvästi ja joka aamu on sormet turvoksissa sekä iltaisin sukista kamalat rannut. Mistä ihmeestä? Olen sokereitakin ruvennut nyt seuraamaan, josko siellä rintamalla olis jotain huolestuttavaa...

Niin se sali... Toisaalta kevät on tulossa ja kesällä pystyy liikkumaan ulkona paljon paremmin. Mun salikorttini maksaa 40 euroa ja saisin toiselta salilta puolet halvemmalla (toki ruuhkaisempi sali ja kauempana) kortin, jossa joka tapauksessa käyn aina lauantaisin tyttären tanssitunnin aikana. Ja onhan mulla kotonakin näitä painoja, kahvakuulaa yms. Sen erotuksen vois käyttää vaikka tanssitunteihin, kovasti jotenkin mieli kaipaa ohjatuille tunneille ja erityisesti zumbaamaan. Tietysti ongelma on se, ettei niittiä zumbatunteja täällä niin paljoa järjestetä. No, mieli jotenkin kaipaa jotain uutta! Nyt kun pahin kevätväsymys (kyllä, mulla oli se) on selätetty niin alkaako sitten kevätinnostus?

Eilen meillä oli kekkerit. Siis nuorimmaiseni täytti vuoden. Miten haikeaa!

Mun kekkerilook! Leivoin ihanan vadelma-valkosuklaajuustokakun johon vadelmista kuorrutus ja oli muuten jumalainen kakku! Mies olis tietenkin halunnut täytekakun, mutta olen huomannut että lapsille maistuu täytteet kakkutaikinaa paremmin joten tuommoinen juustokakku on just passeli. Saihan se paljon kehuja, kuvan vaan unohdin ottaa.

Käytin muutenkin eilen kauneudenhoitoon paljon aikaa ja suoritin kulmakarvojen nyppimisen. Huomasin yhdestä kuvasta, että mulla "roikkuu" kulmakarvat silmien päällä niiden muodon vuoksi ja... No nyt ei roiku, senverran kovasti ojensin ja muotoilin niitä alapuolelta. Off topic tähän väliin siis:-)

Aika menee eteenpäin. Lapset kasvaa ja elämä muuttuu. Hetkittäin mun on vaikea ymmärtää (tai hyväksyä) sitä, että vanhenen. Tavallaan mun elämäni 20-30 vuoden välissä oli niin hirvittävän vaikeaa ja ennen terapiaa kipuilin enkä pystynyt nauttimaan elämästä. Vasta kolmekymppisenä alkoi asiat jotenkin tokeentumaan ja nyt alan lähestyä elämäni puoliväliä, tai ehkä olen sen jo ohittanutkin. Moni valinta menneisyydessä oli väärä, ja nyt aloittelen joitain asioita kokonaan uudestaan. Vuodet vierivät aika nopeasti. Kun pyörii mammakahviloissa (minähän vedänkin yhtä) ja tapaa paljon nuoria äitejä, niin väkisinkin sitä ajattelee kuinka toisilla on niin monta asiaa edessä, mitä itsellä on jo takana. Toisaalta on hyvä tehdä välillä näitä pohdintojakin, mutta tällä kertaa tuli haikea olo. Rakas yksivuotias on kyllä ihan mieletön tapaus!

Tässä pari kuvaa salilta tältä päivältä. Tein yläkroppatreenin, eli käytönnössä rinta, selkä, kädet, olkapäät. Tein kovaa ja kyllä tuntui. Silti semmoinen into oli vähän kateissa. Ehkä ne endorfiinit iskee huomenna?

Muuten on ollut ihan positiivissävytteinen viikko. Maksoin avoimeen perusopintojen opinto-oikeuden ja tarkoitus on nyt aloittaa uusi kurssi. Josko kesällä sais vielä kolmannen niin olis puolet jo tehty. Onhan siinä suuri työ edessä ja välillä olen miettinyt, että haukkaanko liian ison palan. Toisaalta ei voi voittaa, jos ei edes yritä. Opiskelukin syö aikaa treenillä ja niiden pitäminen balanssissa on myös oma haasteensa.
Joku ehkä muistaa mun valituksen miehen kotiintuomisista. Noh, kuten mainoksista on huomattu, niin tällä viikollahan oli cittarissa mammuttimarkkinat ja muuten irtokarkitkin tarjouksessa. Niinpä yhtäkkiä kotoa löytyi kaksi täyteen pakattu paperipussia ja yksi laatikollinen. Voitteko kuvitella mikä määrä? Keräsin kaikki ja heitin ne pussiin piiloon ja parin päivän päästä mies oli levittänyt ne taas. Samoin me ollaan käyty taas keskustelua siitä, onko lapsille nyt ihan pakko syöttää jogurtteja joissa on 24 grammaa sokeria purkillisessa. Mä en ymmärrä edes, miksi kaupat saa myydä tommosta roskaa. Syötä sitten moinen 14 kiloiselle lapselle...hohottaa! On vaan niitä asioita, jotka ei tule meidän perheessä koskaan löytämään sopivaa keskitietä. Pelkään kyllä kovin, että joku lapsista on saanut mun geenit ja tällä ruokavaliolla saa jonkun loppuiän sokeririippuvuuden. Onneksi kuitenkin arjen ruokavalion päätän minä! Onneksi! Ja onneksi muuten mene perherintamalla ihan ok.
On puuhasteltu nyt muuten paljon. Parin viikon päästä lapset lähtee isänsä kanss reissuun ja jään vauvelin kanssa kahdestaan. Olen miettinyt jo, mitä me keksittäisiin. Sen tietää, että vilinään tottunut vauva roikkuu lahkeessa jos ollaan vain kotosalla. Vaikka onhan sekin ihanaa, semmoista leppoisaa olemista. Mukavaa pääsiäisen odotusta!

 

 

 

 

 

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kipuinen viikko

Aika hankalaksi tämä viikko lopulta meni liikuntojen suhteen. Maanantaina vein esikoisen kuviskerhoon ja kävin hiihtelemässä 45 minuuttia aika jäisillä laduilla (6,5km). Kaaduin kaksi kertaa ja jälkimmäisellä kerralla jo epäilin, että meniköhän kylkiluu (tuntui senkaltaista kipua aika pitkään). Ja arvatkaa kipuiliko alaselkä hiihtäessä? Voi kun harmitti, mutta tuo keskikroppa nyt vaan ei ole kunnossa edelleenkään.

Tiistaina alkoi tuntua selässä (ja olkapäässä ja käsivarressa ja kämmenessä) vasemmalla puolella pientä kipua, mutta pistin sen "jumin" piikkiin. Kipu on kuitenkin jatkunut koko viikon, enkä paljoa ole uskaltanut edes venytellä. Pientä liikuntaa kuitenkin ja tänään jalkatreeniä.

Aika paljon kaikenlaista tässä nyt on muutenkin. Olen aloittanut taas uutta vapaaehtoishommaa ja ne opiskelut ja nyt viimeisenä olen yksissä vaaleissakin ehdollakin. Mutta tää on niin mua, kotonaoleminen on mukavaa ja erityisesti lapsille tärkeää, mutt kaipaan myös vähän kodin ulkopuolellekin.

Onneksi nyt ehkä näyttää siltä, että se yhteiskuntasopimus saadaan kasaan ja Aikuiskoulutustuki pysyy ennallaan joten mä ehkä sittenkin saan opiskella. Olen vähän hahmotellut näitä opiskelusuunnitelmia nyt niin, että ensi talven olisin opintovapaalla ja saisin ne opinnot kunnolla alkuun ja ehkä aineopinnotkin tehtyä. Sitten palaisin töihin ja töiden ohella yrittäisin ne sivuineopinnot tehdä. Kun ne on valmiit, voisi hakea maisteriohjelmaan aikanaan ja voisi ottaa sen toisen opintovapaavuoden maisteriopintoihin. Koska maisteriohjelmasta lähimmätkin on Helsingissä (eli matkustelua), niin tällä tavalla lapsetkin ehtisivät vielä kasvaa muutaman vuoden ja nuoriakin olisi jo "hoitoiässä". Ja tulisi töitäkin tehtyä siinä välissä.

Ja tottakaihan sitä nyt sitten mietityttää tämä meidän lapsilukukin, eli onko tämä tässä. Onneksi se vaan mietityttää, ennen olen ollut aivan varma jo tässä vaiheessa. Kyllä mun syliin ehdottomasti mahtuisi vielä yksi vauveli ja iso perhe on mulle todella tärkeä asia monestakin syystä, mutta toisaalta ikä tulee vastaan ja mun pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa elämään omaakin elämää. Työuraa mulla on 12,5 vuotta nyt takana ja kotonaoloa kohta jo neljä vuotta yhteensä, joten työn kannalta vielä ollaan plussalla. Mutta silti.

Että tämmöinen viikko, päättyi sitten kipuiluun. Toivottavasti tämä tästä pian paranee.