Pages

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Uudessa kodissa kohti kesää

Jotta tämä ei menisi pelkäksi viikkoraportoimiseksi, niin ajattelin kertoa vähän, että mitä meidän uudelle kodille ja elämälle täällä nyt kuuluu.

Remonttihan tuli vuodenvaihteessa käytännössä sisältä valmiiksi ja sen jälkeen tuntui, että ISO stressi purkautui ja ikäänkuin elämä palasi vuoden tauon jälkeen normaaliin. Kaikki kunnia miehelleni menneestä vuodesta ja mielettömästä työmäärästä, mutta ei minunkaan roolia saa aliarvioida. Aloitimme rempan tilanteessa, jossa mulla oli vastasyntynyt kainalossa ja kaks isompaa siinä helmoissa. 24/7 yksin lasten kanssa, en tiedä mistä revin siihen voimia ja miten päänuppi kesti. Tärkein kuitenkin, että se kesti. Sain muuten inspiraation tähän postaukseen Annan blogista, jossa käytiin läpi ihan samoja fiiliksiä. Oman väsymyksen ja kiireen vuoksi tapahtui myös virheitä mm. keittiösuunnittelussa ja miehellä kylppärissä pari isompaakin juttua ja sähkösuunnittelukin jäi kiireessä puolitiehen joka nyt sitten näkyy.

Nyt ollaan jotenkin taas normaalitilanteessa ennenkuin lumet sulaa (jonka jälkeen alkaa pihan myllerrys), toki pieniä juttuja edelleen on kesken, mutta perhe on taas koossa. Pienellä painostamisella olen saanut lasten isän taas kuvioihin ja touhuamaan meidän kanssa yhdessä. Se onkin tosi tärkeää, sillä voin kertoa että vuoden "erossaolo" lapsista helposti aiheuttaa sen, että se paluu normaaliin perhearkeen on vähintäänkin haastavaa. Mutta nyt tuntuu, että ne esteet on vähän ylitetty ja perhe on taas yhtenäinen. Ja asioista voi sopia ilman, että aina on joku raksajuttu esteenä.




Kai sitä nyt voi sanoa, että me ollaan kuin normaali perhe? Erityisen hyvät fiilikset on tältä viikonlopulta, kun eilen olin lasten kanssa hiihtämässä tähän meidän lähikentälle tehdyllä ladulla ja tänään mentiin ensiks koko perheellä uimahalliin ja sen jälkeen laskemaan mäkeä (mä kävin hiihtämässä siinä vieressä menevällä ladulla) jonka jälkeen vielä grillattiin laavulla makkaraa ja evästeltiin.

Siitä tulee itsellekin hyvä fiilis kun huomaa lasten nauttineen yhdessä tekemisestä ja kotona se sisarusten välinen riitelykin on paljon vähäisempää. Normaalisti jos ollaan kotona sisällä, niin sisarus on jatkuvaa riemusta ja riitelyä.

Ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on tekemistä kodin ulkopuolella.

Mites se viikon sporttailut sitten menikään? Neljä treeniä, tai oikeastaan viisi. Ja olen oikein tyytyväinen. Välissä on vapaapäiviä ja aikaa muullekin. Osa treeneistä on kotona tehtyjä, osa ulkona ja osa salilla. Perjantaina kävimme Sarin kanssa mun salilla tekemässä kiertoharjoittelupunttitreenin, joka kesti 1,5 tuntia ja oli aika hyvä. Sari on muuten ensimmäinen ja ainoa blogin kautta tapaamani tyyppi ja on kyllä tosi kiva, että on löytynyt samanhenkinen sporttailija tästä näinkin läheltä.

Tämä tahti on erinomainen ja kesän tullen lisään taas kahvakuulaa ja trx-harjoituksia enemmän. Nyt mua hotsittais aika paljon joku joogan tyyppinen juttu. Kotona olen nyt tehnyt pilates-harjoituksia ja lantionpohjalihastreeniä (joka päivä) ja mielelläni menisin kokeilemaan vielä jotain lisää. En ostanut vielä siitä Yoogaiaa, kun vähän odotin meille buzzaajille jotain tarjousta (silloin viimeksi meinaan tuli) ja kyllä se olisi kuitenkin ehkä kiva käydä kerran viikossa jossain kodin ulkopuolella. Mutta näillä mennään. Nyt innostuin taas hiihtämisestä, viime talvenahan en päässyt hiihtämään enkä luistelemaan ja kyllä se hiihto on niin mun juttu, vaikka hitaasti painankin menemään (tuo km ei tuossa kuvassa ole oikein, se oli vähemmän ilmeisesti) ja kaikki menee ohi, niin hengästyn ja saan hien lisäksi mielettömän hyvän mielen.

Ruokahommat on menneet sitten vaihtelevasti. Alkuviikko meni hyvin ja loppuviikosta lipsuin. Patrik Borg kirjoitti pöperöproffa-blogissaan liikunnan vaikutuksesta painonhallinnassa ja valitettavasti se nyt on niin, että en mä liikkumalla tule laihtumaan eikä kukaan muukaan,

Kyllä ne syömiset pitää laittaa uuteen uskoon, Sari haastoikin nyt ottamaan maaliskuussa itseä niskasta kiinni ja niin teen. Mulla menee välillä tosi hyvin, syön rehuja ja proteiinia mukavasti ja pysyn viljattomalla ja maidottomalla. Sitten yhtäkkiä saan päähäni tehdä vohveleita lapsille ja vetää siinä sivussa "muutaman" itsekin, jonka oikeen kärsin turvonneesta mahasta ja kipeästä suolistosta koko seuraavan päivän. Miksi, oi miksi? Siksi tietenkin, että mulle täyskieltäytyminen aiheuttaa aina lopulta retkahtamisen. Kun vois pysyä tasapainossa.

Ja koska haluan välillä tehdä lapsille hyvää. Haluan näyttää, että leipää voi leipoa itse ja että vohveleita ei tarvitse ostaa kaupasta. Ja että omatekemät korvapuustit on maailman parhaita (ainakin parempia kuin ne iskän ostamat säilytysaineella kyllästetyt puistot). Ja että itse ylipäätänsä voi tehdä ja on hyväkin tehdä.

Paljon tsemppiä kanssamatkustajille ja aurinkoista kevätviikkoa! Mä toivon, että saan mahdollisimman monta hiihtomerkintää Heiaheiaan:)

 

 

 

torstai 25. helmikuuta 2016

Done!

Sorruin sitten minäkin muumimukiin, ostin itse asiassa ne lapsille, mutta viime aikoina on yksi sun toinen kahvi minunkin kurkkuuni kaatunut! Nimittäin sain sitten valmiiksi ympäristökemikaalien harjoitustyönkin eli esseen aiheesta ravinnon vierasaineet. Kyllä oli muuten melkoisen laaja aihealue ja mielenkiintoinenkin! Kun puhutaan niin yhdisteiden kemiallisista rakenteista, niiden muuntumisesta, solubiologiasta, erilaisista sairauksista joita altistuminen aiheuttaa... On se niin mun juttuni:) Tekstiä tuli melkein tuplaten siihen, mikä oli toimeksiannossa määritelty ja jouduinkin aika paljon sitä sitten karsimaan ja lyhentämään. Mutta nyt se on tehty:)
Uusia kursseja ei nyt keväällä enää ala, joihin voisin osallistua, mutta huhtikuusta alkaen pääsee ilmoittautumaan kesän kursseille joten pidän nyt varmaan maaliskuun taukoa ja ilmoittauduin sitten samantien, jotta pääsen jatkamaan opintojani.
Sitten vaan salille. Tällä viikolla olen ehtinyt vähän hölkätä, käydä salilla ja tehdä huomenna mennään Sarin kanssa yhdessä treenaamaan, joten odotan ihan hyvää viikonloppua. Ajatus oli lasten kanssa käydä hiihtämässäkin.
Eilen kävin salilla ja ylläolevat kuvat sieltä. Kamala syöttöpossu nykyään olen, vaikka vaatteista päätellen en ole kyllä lihonut. Mutta voi tuota paksua pallonaamaa. Ne hiilarit... Kun katsoo raskausajan kuvia, niin olipa kapoiset posket vaan niin oli dieettikin. Varmaan väsymys ja ikäkin tekee tehtävänsä. Mukavaa talvista loppuviikkoa teille!

 

maanantai 22. helmikuuta 2016

Ahkeran viikon jälkeen

 

Viime viikolla tuli liikuttua ihan mukavasti. Otin käyttöön Heiaheian sen helppokäyttöisyyden vuoksi. Katsotaan nyt, pidänkö tämän vai otanko jonkun muun. PT-aikana oli käytössä semmoinen ohjelma kuin trainero, mutta en kyllä oikein siitä välittänyt, tosi vaikeakäyttöinen ja bugitti selaimella vähän väliä. Toki mun ohjelmat on siellä, joten katsotaan jaksaisinko ne siirtää tänne Heian puolelle.

Sain jopa tehtyä vähän aerobista ja salitreeniäkin vauhditin tekemällä sen kiertoharjoitteluna eli sykkeet korkealla. Lauantain putkirullaus teki kipeää, niinä kipeää että hikoilin (tuskasta?). Toisaalta katselin toisella silmällä Bondia (Skyfall) ja aika tuskainenhan sekin elokuva on. Paras mun näkemä Bondi silti. Ja se Adele....

Slurps! Tiedättekö mitä nämä on? Tämä on kaurahiutalemunakasleipä. Jonka sisällä on aiolia, leikkelettä ja salaattia. Gluteeniton ja maidoton. Erittäin hyvä ja täyttävä. Ja yksinkertainen: kaksi munaa paistinpannulle ja sekaan sopiva määrä kaurahiutaleita/leseitä plus tilkka oliiviöljyä. Paista ja vähän toistakin puolta. Jos käyttää Vaahteramäen munia, kuten mä, tästä tulee ihanan kullankeltainenkin.
Pari saliselfietä alla. Oli ihan mukava fiilis. Ensimmäisenä päivänä etureidet, rinta, ojentajat ja kakkospäivänä takareidet, selkä, olkapäät ja haukkarit, jonkun verran tein vatsojakin.
Josta pääsenkin aiheen ytimeen. Alan vähän aavistella, että en ole nyt oikein vatsalihasten osalta onnistunut toipumaan tästä kolmannesta raskaudesta. Eli vaikka treeneihin on kuulunut sekä ylä, että alavatsalihaksia ja sivuttaisiakin, niin mun mielestä ne ei ole nyt toipuneet ollenkaan tai korkeintaan aivan vähän. Olen välillä tehnyt pilatestakin ja normi vatsaliikkeissäkin hengittelen ja jännitän keskikroppaa. Silti. Istumaannousu ei onnistu ilman lorahdusta (eikä muutenkaan onnistu kun 1-2 kertaa) ja tuntuma on vaan ihan kateissa. Täytyy typyn 1v neuvolassa pyytää konsultaatiota fyssarille. Ja tottakai maha on ihan hirveän näköinen, ihan erilainen kuin aikaisemmin. Ja tiellä! Aika ikävä ongelma. Selkäkin on liian notkolla enkä saa sitä suoritettua edes makuuasennossa kunnolla. Ehkä ja toivottavasti se on vain treeniä, treeniä.
Silti ei hyydy hymy. Koska on hiki. Ja paikat kipeänä.
Muuten mennään ihan rauhallista menoa. Melkein olen saanut ensimmäisen kurssiin suoritettua, esseestä puuttuu vielä asioita ja kahden tunnin päivätahtia (tyttö puistossa sen aikaa ja vauva nukkuu) se eteneekin aika hitaasti. Mutta lähellä ollaan, ainakin sivumäärä on jo tullut kasaan ja kyllähän tämä kymmenen vuoden tauon jälkeen on vähän harjoittelua yliopistotasoisten esseiden kirjoittaminen. Töihin ilmoitinkin jo ensi syksystä joten alkaa ensi syksyn suunnitelmat olemaan valmiit.
Vielä arvon keskimmäisen hoitotilannetta, että otanko osa-aikaisen hoitopaikan vai pärjätäänkö puistoilla ja kerhoilla (haluaisin kovasti vielä pitää hänet kotona kun hoidon aloittamisen jälkeen hänelläkään ei ole enää paluuta ja selvästi nauttii rennosta kotioleilusta yhdistettynä noihin harrastuksiin...eli selkeästi en ole virikehoidon kannalla vielä nelivuotiaankaan kohdalla). Hakemukset kuitenkin laitoin, huhtikuuhun mennessä pitäisi päättää alkaako hoito syksyllä, tammikuussa vai vasta seuraavana syksynä jolloin hän menisikin jo eskariin,
Pääsin muuten syntymäpäivänä syömään (täytää päräytin 39) lauantaina Myllyyn ja käytin tilaisuuden hyväksi, eli riensin lempikauppaani Indiskaan. Yllätyin muuten, että sekin on ruotsalainen ketju. Indiskastahan en pääse ulos ilman ostoksia. Afrikkahenkeä vähän päällekin, kesäksi. Koko xl ja oli kyllä ihan sopiva (maha vaan harmittaa...) ja käy imetysmekosta (miten niin mä imetän ens kesänä, varmaan vielä sitäkin seuraavana...). Ihana mekko silti, viskoosia ja kiva etnokuvio. Ajattelin jo tänne alle kesäksi ehkä jonkun tukikorsetin tai tukialushousut, kun tämmöinen materiaali paljastaa aivan kaiken. Tai sitten olen vaan oma itseni makkaroineen päivineen,
Ihan vähän sisustusasiaa tänne loppuun. Ostettiin tää rahi muistaakseni 2008 Tunisiasta häämatkalta ja vasta nyt se löysi paikkansa. Ikeasta hain vaahtomuovipatjan ja pilkoin sen. Ihan vähän siis afrikkahenkeä kotiin. Nythän nämä on muotiakin, joten me ollaan oltu aikaamme edellä silloin :) Toinen vielä odottaa, mutta sen täytän jollain muulla kun tuon päällä ei voi aikuinen istua ja haluan sen toisen nimenomaan aikuisten käyttöön. Sohvahan vaihtui vaaleasta ruskeaan jokin aika sitten ja lattia on valkoinen, joten nyt on maton metsästys käynnissä. En oikein osaa päättää...

Tällä kertaa tämmöinen viikkokooste. Yritän jatkossa enemmän lyhyempiä postauksia useammin. Ideoita kuitenkin tulee pitkin viikkoa, olisi vaan aikaa. Ihanan talvista siellä on ulkona, joten tällä hiihtolomalla olisi tarkoitus ainakin luistella ja hiihtää.

Talvisia ja lumisia hiihtolomapäiviä! Ja aurinkoakin toivottavasti!

 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kuvia ja ajatuksia viime viikosta

Kaksi ensimmäistä tehtävää tehty ja nyt kirjoitan ensimmäistä esseetä kymmeneen vuoteen:-) mulla oli viikolla jo tosi hyvä draivi päällä, mutta loppuviikkoon tuli pari pitkää yh-päivää ja mieheni sitten ilmoitti ettei mielellään antais mun opiskella niin vähän tuli takapakkia. Mutta sisuunnuin nyt entistä enemmän ja revin sitä aikaa jostain. Ostin muuten kokeeksi uutta Oatlyn "kauramaitoa" joka on tarkoitettu kahviin ja on todella todella hyvää. Ei ole paluuta lehmänmaitoon mulla.
Meillä oli viime viikolla useana päivänä vieraita kylässä. Muutama tärkeä äitiystävä tuli katsomaan meidän kotia, keskiviikkona kävi talomme edellisten omistajien lapset (ostimme perikunnalta ja lapset on lapsuutensa täällä asuneet) sekä välittäjä ja torstaina kävi sitten kahden vanhemman lapsen kummeja. Eli aikamoista haipakkaa oli. Tilasimme yhden kakunkin ja päätin sitten hemmotella makeannälkää potevaa miestäni kun kakku meni vieraisiin suihin. Ja kuten kuvasta näkyy, miljonäärin pikkuleivät tekivät kauppansa. Vinkin sain äitiystävältä ja olihan noi nyt...no todella herkullisia, niin herkullisia että en ihan heti leivo niitä uudestaan. Noissahan on murotaikinapohja jonka päällä kinuskia jonka päällä suklaakuorrutus. Voi kun tämmöisiä herkkuihin olisi joku terveellisempi resepti.
Onneksi sentään tuli taas vähän liikuttua. Tein yhden kotijumpan tiistaina, torstaina kävin hölkkäilemässä ja lauantaina salilla jalkatreenin. Alkuviikosta vielä flunssa vähän vaivasi, mutta kyllä se nopeasti meni ohi. Suurkiitokset sinkille ja nenäkannulle!
Paljon patoja viime aikoina on hauduteltu. Karjalanpaistia, suikaleita jne. Näitä on helppo tehdä ja ovat riittoisia. Lisukkeena voi sitten oman maun mukaan ottaa melkein mitä vain.
Sitten itse asiaan. Ystävänpäivän kunniaksi kaappasin kaikki lapset autoon ja ajoin meidät Vantaalle Heurekaan. Reissu kesti koko päivän ja voi että kun lapsilla oli mukavaa. Millään eivät olisi halunneet lähteä kotiin joten oltiin sitten lopulta vasta kahdeksalta illalla takaisin kotona. Ja kyllä, mä olin todella puhki illalla. Varsinkin kun ajosää Helsingin seudulla oli illalla tosi surkea ja takapenkkiläiset väsyneitä. Mutta mennään kyllä uudestaan!
 
 
 

Loppuun kuva mun apinatytöstä. Liekö geenit menneet vähän sekaisin? Rakastan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai 9. helmikuuta 2016

täällä ollaan

Täällä ollaan. Viimeiset rippeet flunssasta vielä jäljellä, mutta eiköhän nekin ole pian selätetty! Lapset pojua lukuunottamatta sairastui kaikki ja lopulta mieskin. Vauva sai antibiootit molempien korvien tulehdukseen ja mies...no tehän tiedätte kun mies sairastaa...;-)

Mä olen käyttänyt nenäkannua tosi ahkerasti ja se on ollut ihan pelastus. Ja olen satavarma, että se sinkkikin auttoi! 

Pilkuhiljaa olen vähän kävellyt ulkosalla ja tänään tein youtubesta puolen tunnin circuit-treenin. Astmalääkkeillä kylläkin eli vähän vielä ahdistaa välillä.

Sairaana tuli taas syötyä väärin ja tänään oli ensimmäinen herkuton päivä. Se oli todella, todella vaikeaa! Söin riisikakkuja, jotain kaakaovoiprotskucookieseja, siis sitä mitä kaapista tuskissani löysin. Mutta selvisin taas ja hyvä niin!

Ympäristötieteen ensimmäisestä kurssista olen nyt molemmat tehtävät tehnyt ja seuraavaksi aloitan itse esseen.  Se on sillä sitten suoritettu. Olen tabletilla kirjoittanut ja se on ruvennut ahdistamaan vaikka mulla on näppiskin, joten taidan kaivaa vanhan läppärin naftaliinista seuraavaksi.

Selvittelin myös jatko-opiskelun mahdollisuuksia ja selvisi että periaatteessa mä voisin samantien hakea maisteriohjelmaan (helsinkiin) jos haluaisin. Mutta päätin nyt opiskella täällä, katsotaan sitä myöhemmin.

Tämä ensimmäinenkin kurssi "ympäristön kemikalisoituminen" on hurjan mielenkiintoinen. Käyn läpi ympäristömyrkkyjen vaikutuksia ihmisen kehoon, perinnöllisyyteen jne. Jotenkin niin mun juttu:) Pitää ottaa varmaankin biologia ja kemia sivuaineiksi, ilman niitä on vaikea ymmärtää monia asioita ja ihan perustermistökin tulee sieltä.

Unohdin muuten kirjoittaa siitä Yoogaia-buzzauksesta. Sain siis tammikuuksi kokeiluun yoogaia-palvelun ja tuli tehtyä nettitreenejä jonkun verrankin ennenkuin sairastuin. Yoogaiassahan on sekä suomalaisia tunteja, että myös muualta maailmasta. Eniten taisin tykätä Singaporesta vetävän ohjaajan tunneista. Suuri oli harmi kun en saanut toimimaan chromecastilla vaikka sivullaan oli selkeät ohjeet. Tylsää tuijottaa tabletin pientä ruutua. Jos sieltä tulee joku hyvä tarjous vielä, niin otan palvelun loppuvuodeksi.  Eipä muuta kuin mukavaa Ystävänpäivää toivotan, sunnuntainahan se on. Olen lasten kanssa yksin ja ajattelin viedä heidät Heurekaan, siitä tulee koko päivän reissu varmaankin.