Pages

lauantai 30. tammikuuta 2016

Flunssa

Terveiset flunssalandiasta! Vähän ne treenit tuossa loppuviikosta takelteli ja löytyihän siihen lopulta syykin. Babykin valvotti tuossa parit yöt ja eilen tuli melkein 20 tuntia valvomista putkeen kun en vaan saanut nukkua.

Tällä kertaa taistelen flunssaa vastaan uusin voimin. Lifessa suositeltiin ottamaan sinkkiä imeskeltävinä tabuina jopa 6 kertaa päivässä ja tämähän oli mulle aivan uusi uutinen. http://www.hs.fi/m/ilta/17032015/a1426565768138
Eli tässäpä linkki uutiseen. Valitettavasti suomesta ei sinkkiasetaattia saa ja se olisi tähän tehokkainta, mutta se onkin seuraavalla iherb-tilauslistalla.

Imeskelen noin 80mg edestä vuorokaudessa ja ainakaan kurkkukipua ei tullut ollenkaan, muutenkaan en ole huomannut sitä hirveää nuhaa mikä mulle yleensä rakkaiden ahtaiden poskionteloiden kanssa tulee. Mutta katsotaan. Ja c-vitamiinin otan nykyään suoraan jauheena jolloin se ei sisällä mitään muuta. Jauheessa on teelusikallisessa 4 grammaa ja otan puolikkaan nyt flunssa-aikana muutaman kerran päivässä.


Hapenpuutteesta kärsin sisällä jokaikinen päivä. Pieni lenkki tekee hyvää, edes puolen tunnin laahustamiskävely. Typykin heräsi ihmettelemään pimeyttä ja katulamppuja! Aina täällä kävellessäni mietin sitä, miten asuinalueemme voikin olla jakautunut näin silminnähtävästi kahtia. On se uudempi mersu/audi/volvo/porche yms. puoli ja sitten tää vanha osa jossa asuu ihan tavallista keskituloista porukkaa. Pienellä alueella näkyy elintasokuilu kun yleensä kaupunginosat on vähän joko tai. Mutta on kiva kävellä ja katsella sekä uusia, että vanhoja taloja. Merenrannassakin käyn yleensä hengähtämässä.

Nappasin pari kuvaa meidän kylppäristä. Allaoleva on "kodinhoitohuone" joka on rakennettu vanhan vessan tilalle. Eli on tosi tosi pieni. Säilytän kaapeissa tietty pyykkien lisäksi mm. petivaatteet ja pyyhkeet. Pyykkikaappi on Ikeasta kuten kaikki muutkin noista kaappeista. Koneen tilalle ehkä tulee joskus pyykkitorni (mies haluaa kuivausrummun ja mä en).

Tässä on alla kuva taas kylppäristä. Yritin rajata romut kuvasta ulos, joten kävi näin. Kuten kuvasta näkyy, ei ole peilejä ja se onkin hankala juttu. Tuo ikkuna ja pistorasia sen aiheuttaa. Tee se itse mies suunnitteli rasian juurikin peilin paikalle. Siitäkin voisi joskus kirjoittaa, mitä kaikkia suunnitteluvirheitä tee se itse remontoijalle voi käydä. Meinaan niitä on. Ja paljon. Mutta kylppäriä siis. 



Eräs päivä päätin olla hyvä äiti ja paahtaa suolapähkinät itse. Sanotaan nyt niin, että sain ne syödäkin ihan itse. 
Ei auttanut hyvät rasvat, flunssa tuli siltikin.

Psst... Ilmottauduin ensimmäiselle kurssille avoimeen yliopistoon. Kyllä se siitä:)

tiistai 26. tammikuuta 2016

nyt ja tulevaisuudessa


Herkkulakko kesti sunnuntaihin. Anopilla syömässä ja jälkkäriks jotain piirasta (oliko pakko ottaa???) ja...tuli sitten eilenkin massutettua ja vielä yks jäätelökin tänään... Nyt taas jatkan lakkoa:) Se on lupaus!

Jestas olen ollut lauantain treenistä kipeä! Siis koko yläkroppa on huutanut hoosiaanna:) Silti tein eilen "grappling circuit"-treenin kotona käsipainojen kanssa ja tänään tytön kanss ensin muksujooga yoogaiasta jonka perään 30 minuutin core-treenin. Olis kyllä kiva tehdä rauhassa. Vaikka sais oven kiinni, niin keskity siinä kun lapset huutaa ja riehuu oven toisella puolella. Ehkä jatkossa pitää laittaa kuulokkeet.

Flunssakin taas näyttää tekevän tuloaan. Heikko olo on ollut ja kurkku kipeä, taistelen sitä vastaan sinkin voimin. Sinkkihän on nyt uusi "c-vitamiini" flunssaa vastaan, kuulemma todella tehokas! 

Mutta se tulevaisuus...(joka tulee vaatimaan paljon kahvia).

Monen monta vuotta olen pohtinut jo, mitä teen aikuisena. Tein aikanaan väärän uravalinnan parikymppisenä ja kyllä mä taisin sen aika pian huomatakin. Mutta kun lähes aina on ollut töitä, niin sitä sitten on vaan tullut roikuttua niissä hommissa. Terapiavuodet 2005-2008 taisivat olla ne ratkaisevimmat, jolloin aikuistuin ja tajusin muutoksen oikeasti olevan mahdollisen.

Siitä on nyt kolme vuotta kun luin hulluna lääkiksen pääsykokeisiin. Halusin sitä niin kovasti, että sydän melkein särkyi kun oli pakko palata töihin ja huomata että ei se vaan onnistunut: lapsiperhearjen, työn ja opiskelun yhdistäminen. Too much! 

Jotain hyvää siitä jäi kuitenkin käteen! Kemian ja bilsan lukion oppimäärän läpitankkaamimen osoittikin mulle, että ne aineet on mielenkiintoisia ja että mä pystyn opiskelemaan. Ja koska tämän lisäksi olen ainakin jonkun verran ollut ympäristötietoinen, niin ympäristöala nyt kiinnostaa. Koska mulla on työkokemusta  lähes 15 vuotta, niin olen oikeutettu aikuiskoulutustukeen! Siispä aloitan todennäköisesti syksyllä ympäristötieteen  tutkintoon johtavat opinnot avoimessa yliopistossa. Sivuaineet varmaankin on sitten biologia ja se kemia. En ota stressiä nyt, jokainen suoritettu kurssi on kotiinpäin ja vaikka en sais täyttä tutkintoa, opinnot voivat auttaa mua jatkossa työllistymään tälle alalle. 

Mietin kyllä, uskallanko sanoa edes asiaa ääneen. Ettei se taas kaadu johonkin. Toivoisin kyllä mieheltä tähän tukea, mutta ilman täytyy pärjätä. Taloudellisesti aikuisopintotukihan on enemmän kuin riittävä ja vaikka se mahdollisesti puolitetaan niin kotihoidontuen kanssa (kyllä, aion pitää nuorimman kotona ja opiskella puiston ja kerhojen turvin) se riittää elämiseen juuri ja juuri.

Tämän kevään aion pääasiassa kuitenkin  nauttia vielä kotona olemisesta ja rakkaista lapsistani. Joku kurssi täytyy suorittaa kyllä kokeeksi kuitenkin jo nyt.

Eli ensi syksy voi olla se käännekohta kun blogi viimein saattaa jäädä tauolle. Kaikkea ei vaan voi ehtiä.
 


 

lauantai 23. tammikuuta 2016

10 mukavaa asiaa tästä viikosta

Kun tässä on nyt ollut kaikenlaista hässäkkää ja mieli maassa, ajattelin hyvänä hetkenä muistella vähän mennyttä viikkoa ja nimenomaan positiivisi asioita. Joskus pitäisi osata vain elää tätä hetkeä ja nauttia siitä, eikös vain?

1. Pääsin kokeilemaan Yoogaiaa ja olen saanut perheeltäni aikaa sitä varten. Mukavaa ja rauhallista. Venyttelevää.

2. Vauva on ihan luvattoman söpö. Juuri parhaimmassa iässä. Konttailee ja tutustuu kotiimme itsenäisesti, on iloinen ja hyväntuulinen melkein koko ajan. Rakastaa istua pöydän alla syömässä isosiskoilta tippuneita herkkuja.

3. Lasten kanssa uimassa perjantaina. Yhteistä aikaa, jonka päälle hain heille kiinalaisesta nuudeliannoksen. Parasta siinä oli se, että nuudelit hävisi kaikki eikä mulle jäänyt mitään.

4. Mies oli perjantaina koko päivän pois yöhön saakka. Sain rytmittää päivän täysin oman haluni mukaan ja koko porukka oli rauhallisempi ja tyytyväisempi. Ja näyttipä hänkin olevan tyytyväinen kun pääsi vähän eri ympyröihin (paljubileissä oli).

5. Ulkoilua ja mäenlaskua, punaisia poskia ja kuumaa mehua termarissa.

6. Parhaat treenit Mikon kanssa ever. Otin melkoisen satsin astmalääkettä ja jaksoin. Ja jaksoin! Hyvä mä!!!

7. 6 päivää herkkulakoa takana. On ottanut koville, mutta mä olen kestänyt.

8. Sain kehuja PT-Mikolta. Siis, että kuntoni on hyvä ja että kehitystä on tapahtunut.

9. Hyvää aikuis- sekä lapsiseuraa luistelemassa eli kiitos naapuriblogin Sarille ja muksuille! Tekee niin hyvää nähdä aikuisia ja vaihtaa ajatuksiakin:)

10. Remontti on ohi! Saunanlauteet ja muutama kattolista puuttuu! So so happy!

Taisi lumi ja valo piristää oloa! Jotenkin helpottunut ja rentoutunut olo pitkästä aikaa:)

perjantai 22. tammikuuta 2016

talvilajeja

 

Keski-Suomesta kotoisin olleena, täällä etelässä nimenomaan on talvet niitä, mitä kotiseudulta kaipaan. Moneen vuoteen ei ole taas ollut kunnon talvea, mutta nyt ainakin saatiin lunta. Meillä se käynnisti äidin johdolla perheessä lähes huvittavaksi kääntyneen "nyt on luisteltava/hiihdettävä/ulkoiltava paljon ennenkuin ne lumet taas sulaa". Ja mehän on käyty luistelemassa, laskettu mäkeä ja eilen lapset kokeili hiihtämistä tässä pihalla. Heti kun kaupunki saa ladut tehtyä, mennään me ainakin vanhimman lapsen kanssa hiihtämään ihan ladullekin. Luistimet oli haettu mökiltä jo aikaisemmin, mutta nyt käytiin hakemassa myös pulkat ja sukset. Siitä sitten vaan mäkeen.

 

Uusi kotimme sijaitsee siis saaressa. Olemme päättyvän tien toiseksiviimeinen talo ja tien päästä siis alkaa mäkinen kallioinen mäntymetsä. Metsä risteilee polkuja ja meidänkin tielle tulee yksi polku, jota pitkin lapset keksivät laskea pulkkamäkeä. Ei mikään ihan tavallinen mäki. Mukavinta on tietenkin se, että näen olohuoneen suurista ikkunoista suoraan siihen polulle eli lapset voi laskea keskenään mäkeä, jos itse ei huvita lähteä seuraksi.

Tyttären kanssa oltiin eilen kahdestaan laskemassa ja voi tuota tyttöä miten sitkeä ja rohkea hän on. Ei luovuta helpolla vaikka kuinka painava rattikelkka olisikin ylösvedettävä. Saman huomasin luistimilla. Käytännössä ensimmäisellä kerralla hän vaan lähti menemään (instanssa pieni videonpätkä) ja kaatuessaan nousi vaan ylös. Isoveikka kun opetteli luistelemaan, niin oli ihan eri meininki ja minusta nytkin vielä ero isoveljen taitoihin on hiuksenhieno vaikka veli on käynyt luistelukoulunkin ja 2,5 vuotta vanhempi, Niin lahjakas tuo neiti on liikunnallisesti, että ihan hirvittää. Ja mietityttää miten häntä tukea näissä taidoissa. Toki olen ylpeäkin, kuten isoveikasta omissa jutuissaan.

Luistinrata luonnollisesti on muutaman sadan metrin päässä kuten uimarantammekin. Siltä osin tämä on kyllä täydellinen asuinalue.

Juniori on saanut nukkua monet harrastushetket kirpeässä pakkasessa. Rakas!

Kyllä mä rakastan tätä lasten kanssa olemista. Lueskelin tuossa sattumalta uraäidin ruuhkavuodet- blogia ja jotenkin tunsin suurta etäisyyttä siihen uraäidin elämään, johon minäkin ennen lapsia kuvittelin päätyväni. Nämä päivät kotona on työntäytteisiä ilman ruoka- tai kahvitaukoa, roudaan lapsia edestakaisin, teen ruoat ja siivoan asuntoa tauotta.

Silti tää on niin mun juttuni, enkä tiedä miten sopeudun aikanaan siihen työssäkäyvän äidin moodiin. Ehkä aika tekee tehtävänsä. Ja jos nyt sitten aloitan syksyllä opiskelun, niin ehkä löydän miellyttävän ja viihtyisän työpaikan sitten aikanaan. Ja tottakai kun lapset kasvaa isoiksi, niin aika hoitaa homman kuitenkin.

Minusta se sanonta "lapset on pieniä vain kerran" pitää hyvin paikkansa ja olen Onnellinen, että saanut, sekä saan edelleen, olla lasten kanssa. Vanhimman kanssa on jo usean kerran juteltu hänen ruinatessaan jotain kalliimpaa lelua, että haluaako hän kuitenkin mieluummin äidin läsnäoloa kuin rahaa tienaavaa äitiä ja pitkiä hoitopäiviä. Arvatkaa mitä vastasi?:)

Juu ei ole mieheltä rahallista tukea, ihan mennään mun rahoilla, tuilla ja säästöillä. Eli ihan kädestä suuhun. Mutta on se sen arvoista.

Tänään hain pojan heti eskarin päätyttyä ja mentiin koko porukalla uimaan. Lasten isä tekee taas pitkää päivää ja tänään on jossain työkaverin pippaloissa. Itse en pääse tietenkään salille tai urheilemaan, mutta näin on nyt mukavinta ja rauhallisinta. Tarpeeksi lapsia kun väsytin niin pääsin tänne blogiinkin kirjoittelemaan. Eilen leivottiin sämpylöitä porukalla ja viikonloppuna taas ulkoliikuntaa.

Oli mulla muitakin ajatuksia, mutta nyt nuo tyypit alkaa hermostumaan joten viikonloppua ja lopuksi pari kuvaa.

 

 

 

 

 

 





 

tiistai 19. tammikuuta 2016

Uusi alku (taas kerran)


Isien lettikirjasta letittelen nykyään omankin tukan:) 

Mutta asiaan siis...
Kärvistellessäni taas vatsavaivoja ja kiroten hiilarimättöjä päätin eilen taas yhden kerran, että tää loppui nyt. Tuntuu, että ihan koko ajan tapahtuu jotain negatiivista, joka saa mun oman projektin ihan sekaisin. Sitten täällä blogissa taas julistan teille uutta alkua kunnes taas tapahtuu jotain! Onneks päätökset joskus voi onnistuakin. Facebookissa olen piipahtanut vain pari kertaa vapaaehtoishomman tiimoilta ja muuten olen ollut kokonaan pois sieltä. Jopa sairaalassa! Ja herkkulakko ennen jouluakin onnistui.

Tämä juoma oli tänään osasyyllinen vatsanväänteisiin! Tein aamulla herkullista smoothieta, johon lisäsin ruokalusikallisen cocovin smoothiemixiä (ohje 3rkl) ja voi voi kun sen oppisin että MUN MASU EI KESTÄ SUPERFOODEJA. Kun se ei vaan kestä, edes ihan pienissä määrin. Epäilen macaa tässä syypääksi, koska siitä on ollut ennenkin harmia. Heitän tän pois ellei joku halua? Tämä on mennyt 10/15 vanhaksi mutta ei nämä kuivajauheet miksikään mene muutamassa kuukaudessa. Turun seudulta saa! Olen ehkä 3 rkl koko paketista käyttänyt. Anyone? Mä en vaan enää uskalla!

Mutta tunnustaa täytyy, että nainen on ollut hunningolla muutenkin. Yleisvointini eteen jaksoin tehdä sen verran, että hain lähetteen hemoglobiinin mittaukseen. En ymmärrä miten voi jatkuvasti olla ihminen väsynyt ja huonovointinen? Tänään tein Yoogaiasta kuntojumpan ja hädin tuskin jaksoin sen puoli tuntia. Mun vointini on pikkuhiljaa heikentynyt muuton jälkeen. Välillä voin vähän paremmin, mutta astma esimerkiksi on pahentunut. Pakko ruveta tutkimaan! Onneksi on päiviä kun jaksaa, on käyty luistelemassa lasten kanssa ja kaikenlaista...onneksi! Muuten tulisin hulluksi tämän kropan ja pään kanssa!

Muruseni nukutuksen jälkeen! Katselin muita herääviä nukutusaineesta sekaisin olevia lapsia ja imettelin omaani. Rinta on ihmeellinen lääke kun se auttaa vauvalla ihan kaikkeen. Joskus voisin minäkin kirjoittaa imetyksestä, liittyyhän sekin vahvasti terveyteen ja on oikeaa superfoodia tuo rintamaito. Olen imettänyt tähän mennessä 5 vuotta ja 2 kk joten kai mä jotain siitäkin tiedän:)

Äh, uusi lupaus. Nyt siis aloitan sen oikean herkkulakon joka oikeasti kestää vappuun! Varmasti pääsiäisenä maistelen jotain kakkua, mutta nyt oikeasti on pakko ryhdistäytyä! Laitoin kännykän muistuttamaan joka aamu asiasta! 

Jätän myös gluteeniviljat pois ja maidon lukuunottamatta voita ja juustoa silloin tällöin. Enpä niitä ole toki paljoa käyttänytkään, en edes muista millon olen viimeks rahkaa tai raejuustoa maistanut, ainakin yli puoli vuotta sitten! Ja vettä, paljon vettä!

Iloinen uutinen on muuten se, että multa jäi ihan vahingossa kahvista makeutus pois. Yllätyin kun tajusin sen, makeutusaine oli jossain kaapinpohjalla ja rupesin sitten vaan juomaan ilman sitä.     Ikinä en ole kahvin ystävä ollut ja aina juonut maidolla + makeutuksella. Hurjaa:)

On myös pakko myöntää, että blogin jatko mietityttää mua. Käytän tähän ajoittain liikaa aikaa mun perheeltäni ja on tämä välillä kovin läsnä elämässäni.

Haluaisin tehdä laadukasta blogia sisältöineen, mutta se vaatisi kyllä että saisin korvausta, edes jonkunlaista palkkaa ajankäytöstä! Huomaan, että postaustahti hiljenee ja kun tuloksiakaan ei ole tullut niin mietin itsekseni, onko tämä edes bloggaamisen arvoista. Mutta katsotaan. En aio missään nimessä luovuttaa elämäntaparemontin kanssa, tämähän on tarkoitettu elinikäiseksi. Mutta...no katsotaan. Jospa kevätaurinko piristäisi!

Aurinkoa ja reippailua sinne teille kaikille!


 

 


 


 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Huh huh mikä viikko, ja vasta puolessa välissä

Juuri "toivuin" hyvän ystävän ihanasta vauvauutisesta (!!!!!) kun meillä alkoikin melkoinen rumba. Ja ikävässä mielessä.

Uudenvuoden aattona tapahtunut tapaturma, jossa isosisko kaatui vauvan päälle ja vauva loukkasi jalkansa sai aivan uuden suunnan kun menimme maanantaina paikalliseen sairaalaan jalan kontrolliin. Murtumaa siellä epäiltiin jo silloin uutena vuotena, mutta kun röntgenissä sitä ei näkynyt kunnolla niin jäi epäilyksi. Maanantaina menimme kontrolliin ja nyt röntgenissä näkyi selvä parantumassa oleva murtuma juuri polven alapuolella. Syy, miksi vein vauvan päivystykseen oli juuri se, että aristi jalkaa eikä varannut sille. Jalka vaivasi muutamia päiviä ja nyt jo maanantaina kontrollissa se oli ihan entinen (siunatut vauvat kun paranee niin nopeasti!) ja tyttö nousee jo tukea vasten seisomaan!

Anyway, koska maanantaina se murtuma näkyi selvästi, käynnistivät viranomaiset samantien pahaa aavistamattoman äidin "päänmenoksi" melkoisen "oletteko pahoinpidelleet lapsianne"- prosessiin. 

Samantien oli jäätävä osastolle (jouduin näkemään paljon vaivaa, että sain järkättyä isompien sisarusten jutut, olinhan juuri käynnin jälkeen menossa hakemaan eskaria kotiin ja keskimmäinenhän on kotihoidossa) ja uhkailtiin jopa että joutuisimme olemaan neljä päivää osastolla jonkinlaisessa seurannassa samalla kun vauvaa tutkittiin isolla skaalalla. 

Vauva röntgenkuvattiin kokonaan, otettiin laajat verikokeet, nukutettiin ja pistettiin magneettikuvaukseen sekä tehtiin melkoinen silmien tutkimus. Lähes kaikissa jouduin olemaan joko vauvasta erossa tai itkuisena pitelemään itkevää ja rimpuilevaa vauvaa kun häntä pisteltiin ja sorkittiin. Lopputulos on tietenkin se, että en pääse metriä kauemmaksi pikkuisesta ilman itkua. 

Sain yhden valvotun yön jälkeen luojan kiitos puhuttua, että pääsemme lopuiksi öiksi kotiin. Kuulemma se on todella harvinaista, mutta koska siihenastiset kokeet oli "puhtaat" niin siksi. Valvoin ekan yön sairaalassa pää täynnä itsesyytöksiä (lähinnä sitä miksi päästin vauvan hetkeksi silmistäni) joten toisen  yön kotona nukuin kuin tukki.

Toki pääsin juttelemaan sosiaalihenkilönkin kanssa ja meistä on tehty ilmoitus. Ei sentään rikosilmoitusta (pääsin poliisinkin kanssa juttelemaan). 

Vaikka asia sinänsä itselle on selvä. Kyseessä oli vahinko, lasten leikeissä tapahtunut ikävä kompastuminen ja kaatuminen vauvan päälle, niin ei se ole ollenkaan viranomaiselle selvä. Tai nyt on kun näin lopulta vihdoin päätettiin. 

Mulle jäi morkkis ja ikävä fiilis. Keskimmäisen lapsen koko viikko meni pilalle (harrastukset, kavereiden tapaamiset jne.) koska jouduin järjestämään päivä kerrallaan hoitoa. Toisaalta on todella hyvä, että suomessa nämä asiat otetaan vakavasti jolloin seulaan meidän syyttömien lisäksi useimmiten tarttuu ihan oikeita tapauksia. Mutta samalla se tuntuu omalta osalta kurjalta. Siinä nousee tahtomattakin syyllisyyden tunteita (miksi en valvonut tai komentanut isompaa, miksi menin viereiseen huoneeseen, miksi sitä ja tätä) jotka toivottavasti nyt johtavat kuitenkin johonkin hyvään. Tarkkailemme isompia sisaruksia nyt tarkemmin ja ohjaamme hellempään käsittelyyn. Suosittelen kaikkia muitakin monilapsisen perheen äitejä olemaan tarkkana. Jonkun kotona tapahtuneen vahingon seurauksena voi joutua melkoiseen syyniin.

Sanomattakin selvää, että en ole liikkunut ollenkaan. Huomenna (perjantaina) aion mennä salille ja joogailla varmaan viikonloppuna. Edelleenkään mun herkuton tammikuu ei ole alkanut, olen ollut niin väsynyr ja poissa tolaltani että herkut on auttaneet edes vähän plus sairaalassa olin aviomiehen evästuomisten varassa. 

Onneks typy on terve eikö jalka vaivaa. Meinaa  lähti kertaheitolla tällä viikolla konttamaan ja samalla nousi seisomaan. Kohta ei ole enää vauvaa taaskaan! Ja aika meni...mihin?

Ensi iikko on parempi viikko, eikös vain?

lauantai 9. tammikuuta 2016

sumuinen viikko

Kuvastaa tämä kuva hyvin mennyttä viikkoa. Paluu arkeen pitkän loman ja isäkuukauden jälkeen ei ole ollut helppoa. Olen onnekseni (?) saanut nukkua, jos tästä pitää positiivista kaivaa, mutta olen ollut todella tokkurassa koko viikon. 

Ja se tunnustus. Ruokasysteemit on menneet päin mäntyä. Yhtenä päivänä olin niin sekaisin, että havahduin kun olin syönyt kahvin kanssa lähes 100gr maitosuklaalevyn. Että todella laadukasta laihduttamista. 

Jotenkin sitä on koko ajan veto pois ja semmonen nuutunut olo. Jotain oikeastikin on ehkä vialla, sillä mulla oli pt:n kanssa loppukuntotesti ja tulokset oli huonot, joltain osin jopa huonommat kuin kesällä. Voin huonosti, pyörrytti, hengästytti. Luulin, että flunssa tulee mutta ei tullut. Mietin, että onkohan mulla esimerkiks anemiaa vai mitä ihmettä...vai onko tässä talossa sittenkin ongelmia. Astmanihan on pahentunut taas muuton jälkeen.

Mutta on nyt ainakin nukuttu. Ja tänään tein reippaan metsälenkin ystävän kanssa eli hengästyin oikein. Ensi viikko parempi viikko:) Nyt naamapesulle ja sänkyyn!
 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ikäkriisiä ja uusi vessa

Jostain syystä, kun 39v syntymäpäivät alkavat lähestymään, niin olen alkanut taas kerran vähän stressaamaan tästä ikääntymisen aiheuttamasta muodonmuutoksesta. Kaikki alkoi kai siitä, että päässäni olevat muutamat harmaat lisääntyivät dramaattisesti toisen raskauden aikana ja jälkeen. Stressi ja väsymys siihen varmaan vaikutti, kuten myös aina ennen siloisen ihoni couperosan selkeä paheneminen. En koskaan ole ollut mikään ihon superhoitaja eli vaikka olen puteleihin silloin tällöin sortunut, niin liian usein ovat jääneet kaappiin vanhenemaan. Ja ehkä pahinta se, että aika moni tuote ei herkälle iholleni ole sopinut.

Muutama vuosi sitten yhden tuttavan avulla haksahdin luonnonkosmetiikkaan tai oikeastaan luonnolliseen kosmetiikkaan. Kaapistani löytyi kasvojen hoitoon käytännössä pari öljyä (ruusu, jojoba) ja kaakaovoi ihorasvaksi. Puhdistukseen käytin saamaani vauvan palasaippuaa joka ei kuivattanut ihoa (harmi kun en ottanut merkkiä ylös). Auttoi paljon mm. suun ympärillä vaivanneeseen tulehdukseen ja kuiviin silmäluomiin, mutta tähän couperosaan se ei ole auttanut.

Kuvasta näkee kuinka punaiseksi posket menevät pienestäkin lämpötilan muutoksesta vaikka alla on voidetta ja nyt myös peitevoidetta. Silmien ympärillekin alkaa muodostumaan juonteita, vaikka nyt vielä naaman ylimääräinen rasvakudos vähän niitä siloitteleekin. Kaiken kukkuraksi poskiin on tullut couperosaan liittyviä verenpurkaumia, joista ei ilman laserhoitoa pääse koskaan. Nice?

Päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja surffasin monta iltaa netissä etsien couperosa-iholle sopivia tuotteita. Valikoima on liian iso ja ne rasvat on hävyttömän hintaisia. Oikeasti. 25 euroa purkki ja purkkeja tarvitsee useamman. Olisiko joku maksanut markka-aikana naamarasvasta koskaan 150 markkaa? En minä ainakaan (opiskelijana satasella sain elää varmaan pari viikkoa). Jotain oli kuitenkin tehtävä. Kokemuksia mulla oli dr Hauschkan ruusuvoiteesta, mutta sekin mielellään vaatisi kaverikseen saman merkkisiä muita tuotteita (=kalliit) joten päätin kokeilla muuta. Ja kyllästyneenä nettiin menin paikalliseen apteekkiin (Ok, tilasin myös Iherbistä kokeeksi tämmöisenkin) kyselemään apua. Ehdottomasti luonnonkosmetiikkaa, sillä en halua sitä punoittavaa suunympärysihottumaa takaisin. Apteekista mulle myytiin puhdistusmaito ja sain kasvovoidenäytteitä. Tänään eksyin body shopiin kyselemään myös apua ja sain pari purkkia lisää.

Tämmöinen setti nyt komeilee uudessa kylppärissä.

Puhdistukseen ostin kokeeksi uuden luonnonkosmetiikkasarjan Naturativ puhdistusmaidon ja kasvovedeksi otin Body shopista Aloe calming toner kasvoveden. Ja voiteeksi valitsin kuivalle iholle saman sarjan yövoiteen. Niinhän siinä kävi, että nämä body shopin tuotteet ei ole luonnonkosmetiikkaa (vaikka heillä sitäkin on, niin myyjä sai mut ylipuhuttua tähän koska Aloe rauhoittaa ihoa). Sain myös läjän näytteitä ja Bio clinic- voide on vanha tuttu Oriflamelta, päivävoiteen ja peitevoiteen välimuoto jota käytän kun menen "ihmisten ilmoille". Iso purkki on kaakaovoi+jojobaöljy yhdistettynä eli mahtava tuote jota voi laittaa mihin vain. Kyllä nyt jännittää, mitä naamani sanoo tähän arsenaaliin. Auttaako vai ei? Onko teillä lukijoilla kokemusta luonnonkosmetiikasta tai couperosaihon hoidosta? Vinkkejä (edullisia mielellään).

Mieheni on ollut isyyslomalla/isäkuukaudella joulukuun ja tuloksena mm. uusi vessa.

Alunperin suunnittelimme tähänkin vessaan pientä suihkunurkkausta tuohon, missä nyt on lavuaari. Onneksi sain puhuttua järkeä ja saimme kunnollisen vessan. Ihanat lattialaatat on k-raudasta (jos jotakuta kiinnostaa, näitä jäi yksi neliö ylimääräistä, ovh 74 eur neliö josta voidaan jonkun verran tingata). Sain tehdä aika paljon töitä, että tämä lattia tähän saatiin. Laatoissa tuntui olevan kaikki "vikana", mutta lopulta ne asettui hienosti. Valoja vessassa vielä ei ole, joten siksi pimeähkö kuva.

Pönttö on villeroyn seinään kiinnitettävä ja allaskalusteet sekä tuo hylly on Ikeasta. Niin ja peili vielä puuttuu, haluan siihen vähän rustiikkisen tyyppisen kunhan ei liian klumeluuri.

Mun tyylini on sisustuksessa sekava. Tykkään modernista, perinteisestä, itämaisesta ja vähän maalaisromanttisestakin. Joskus on hauska räväyttää, useimmiten tyydyn vähempään. Tähän olen tyytyväinen.

Hammasten kiristelyä tässä ei ole ollut paitsi lastenhoidon suhteen. Olisi ollut kiva isyysloman aikana munkin olla muutakin kuin kotiäiti. Mutta pakkohan tämä remontti on viedä loppuun.

Sitten alkaakin taas arki. Vesirokkoisen (vauva ja isoveli), kröhäisen(vauva ja sisko), jalkamurtumaisen (vauva) ja lopulta korvatulehduksisen isosiskon siivittämä loma on ohi. Jee!

 

tiistai 5. tammikuuta 2016

Kokemukseni PT:n kanssa



Varmaan jokunen teistä lukijoista on miettinyt, että miten mulla tämä pt-kuvio on mennyt ja mitä tällä hetkellä asialle kuuluu:) 

Tänään oli yhteistreenit taas pitkästä aika ja tehtiin periaatteessa lopputestit (paitsi että ne meni surkeasti kun taidan taas olla tulossa kipeäksi). Vielä olisi tammikuun aikana pari yhteistreeniä jonka jälkeen periaatteessa pistetään homma tauolle. 

Hommahan lähti viime kesänä käyntiin kun otin häneen yhteyttä. Tyyppi oli tuttu muuta kautta ja eka tapaaminen olikin kesäkuussa. Varsinaisesti alotettiin lokakuun alussa mun pahimman muuttorumban jälkeen ja aluksi tehtiin kuntotestit ja inbody. 

Kuntotesteissä kävi ilmi, että yläpakki on hyvässä kunnossa, muut kohtuullisessa mutta vatsalihakset ihan surkeassa kunnossa. Valitettavasti tilanne on edelleen vatsalihasten osalta ihan sama tämänpäiväisten tulosten perusteella. 

Inbody näytti hyvät tulokset lihasmassassa ja surkeat rasvaprosentissa (mitä nyt tällä lähes sadan kilon painolla oli ihan odotettavissakin).

Testien jälkeen tehtiin aluksi mulle viikottainen kunto-ohjelma, johon muistaakseni kuului kaksi aerobista (kävelylenkkiä), yksi kuntopiiri ja kaks salia viikossa. Noudatin ohjeita ja olen nytkin noudattanut aika orjallisesti paitsi aerobiset menee vähän milloin sattuu siltä tuntumaan:)

Yhteistreenejä on ollut vaikea sopia ja sen takia ne on myöhästyneet, siksi vieläkin kaksi käyttämättä vaikka periaatteessa marraskuussa loppui jo ensimmäinen sopimuskausi. Olen monet treenit joutunut perumaan kun yllättäen en ole saanut lasta puistoon/joku on kipeänä/muuta yllättävää (sitä on paljon). 

Mutta kun on saatu sovitettua niin kyllä mua on puskettu täysillä. Ja mähän teen kun käsketään (ja vielä maksan siitä käskyttämisestä;). Tänään ensimmäistä kertaa luovutin kuntopiirin kun huimasi ja pyörrytti. 

Tarkoitus oli tehdä myös ulkotreenejä, mutta huonot säät on vaikuttaneet taas siihen, että on peruuntuneet.

Mun suurin tavoite tähän hommaan oli se, että pääsen taas liikunnan iloon ja kunnolliseen liikuntarytmiin. Painonhallinta tuli sitten seuraavana kunnon kohoamisen myötä. Ensimmäinen tavoite toteutui tosi hyvin. Aluksi treenasin tiukasti viikko-ohjelman mukaan ja sitten vähän sovelsin jo kun homma alkoi taas maistumaan. 

Sain myös aika summittaiset ohjeet ruokavalion suhteen koska mulla oli syksyllä tosi rajoitettu toi syöminen. Siinä en ole onnistunut ollenkaan niin hyvin, mitä odotin. Meillä on ollut paljon yöheräilyjä ja muuta huolta vauvan terveydestä, niin on menty sitten sillä mitä on jaksettu. Välillä paremmin, välillä huonommin. Siinä on tavoitetta kerrassaan ja kieltämättä nyt jälkeenpäin huomaan, että esimerkiksi raskausaikana (ja pitkään sitä ennen) noudattamani tosi tiukka ruokavalio nyt sitten on aiheuttanut turnausväsymystä sekin. Tässä on koko ajan sitä normaalin ja rennon rytmin hakemista ollut ilmassa ja kuitenkin sitten repsahduksia. 

Summa summarum, treenirintamalla on mennyt hyvin ja säännöllinen salirytmikin on löytynyt. Olen saanut ihan hyvät kaksijakoiset ohjelmat ja kotitreeniin kivan pha-treenin. Kaipaan nyt vähän jotain uutta. Olin shapeit-blogin Sarin kanssa kokeilemassa  uudenlaista toiminnallista treeniä Turussa tfw-salilla (http://www.tfwturku.fi) ja se tuntui aika kivalta. Ehkä hieman kuntosaliväsymystä ilmassa ja ajatusta toiminnallisesta treenistä ryhmässä. Tai jotain joogaa ja rentoutumista siihen rinnalle. Psst..tfw:n instasta löydyn minäkin yhdestä ryhmäkuvasta:)

PT:n kanssa jatkoimme yhteistyötä vielä joulukuun ja tammikuun 1 treeni/kk sopparilla ja nyt kun hoitovapaani (=köyhäily) alkaa niin meillä on nyt taukoa ja katsotaan sitten kesällä tilannetta uudestaan.

Onnistuin muuten kovalla treenaamisella (ja mitättömällä venyttelyllä) järjestämään myöskin jalkani niin kovaan jumiin, että joululomalla jo aloin ihmettelemään asiaa kun en tahtonut edes päästä kyykkyyn. Kaikkeen ei vaan riitä aikaa vaikka kuinka haluaisi enkä viitsi ihan jokaista vapaahetkeä käyttää liikuntaan. 

Tämmöisiä kokemuksia ja ajatuksia personal trainerin käytöstä. Treenien ohella toki hintaan on kuulunut muuta yhteydenpitoa ja sitä kautta olen saanut myös apuja ja tsemppiä! Yhteistreenit kuitenkin on olleet kaikkein parhaimpia. Ja hyviä vaihtelevia ohjelmia! 

Kommenttilaatikkoon voi jättää kysymyksiä jos joku askarruttaa tai itse miettii pt:n palkkaamista.