Pages

torstai 22. joulukuuta 2016

Kohta on Joulu <3

Sieltä se joulu tulee ja aika pian. Aika rennosti tässä on otettu, lasten kanssa leivottu ja touhuttu, mutta muuten en ole paljoa joulua valmistellut.

Heia Heiasta otettu printti kertoo, että olen aktiivinen ollut ja Polarin mittari kertoo samaa. Päätin tosiaan pari viikkoa sitten, että pyrin tekemään jotain liikuntaa joka päivä, oli se sitten vain vaikka 15 minuuttia mutta niin että sykkeet nousee tai muuten "tuntuu". Askeleita pitäis tulla päivittäin aina yli sen 10 000, mutta toki mielellään enemmän, välillä paukkuu 20 000 yli. Se on vaikeaa koska... Täällä meidän seudulla ei paljoa sitä arkiliikuntaa tule, joka paikkaan melkein on mentävä autolla. Ja lasten ollessa kotona en pääse oikein lenkkeilemäänkään (paitsi jos otan ne mukaan ja se ei oikein ole kovin tehokasta). Mies tekee niin pitkää päivää, että illalla en enää jaksa. Ja aikaa on nyt mennyt opiskeluunkin.

Mutta tämmöistä pientä aktiviteettia on nyt tehty miltei joka päivä. Ja kieltämättä tuntuu ihan hyvältä vaikka samalla on kyllä väsyttänyt ihan pirusti.

Tänään sain isommat muksut isänsä kanssa uimaan ja nappasin juniorin rattaisiin, lähdettiin lenkille. Kevyttä hölkkää meni aika helposti 40 minuuttia.

Tyttö sai ihmetellä upeita jouluvaloja talojen pihoissa ja mä pistin tossua toisen alle.

On muuten Lidlin tossut, noi mitä tossa alakuvassa näkyy. Ei paljoa maksanut ja olen mä kyllä niillä aika paljonkin lenkkeillyt, myös juossut.

Otsalamppu ja ylimääräiset heijastimet on täällä ihan pakolliset, pimeitä pätkiä on joka suunnalla.

Mitään hienoja juoksuvaatteita mulla ei ole, tai en varmaan edes mahdu vanhoihin. Senverran on peppu levinnyt kolmannen raskauden myötä/jälkeen. Että ihan mennään collareilla ja kuoritakilla.

 

Täällä etelä-Suomessa on aika lämpimät ilmat taas. Pakkasia oli jo tuossa viikko-kaksi sitten ja tänne meidän saareenkin jäädytettiin luistelujää. Muksut halusikin samantien luistelemaan ja kaks kertaa ehdittiin käymään. Toivottavasti pian taas päästään luistelemaan ja olisi kyllä mukava päästä hiihtämäänkin. Mutta kieltämättä tuo piha ei kovin talviselta näytä eikä muutenkaan kovin jouluisa fiilis. Onneksi pihoissa olevat jouluvalot valaisee ja kaunistaa!

Mutta kyllä tämä pimeys on raskasta. Sitä itse huomaa, että koko ajan väsyttää. Ja vaikka flunssat meni ohi (söin ab-kuurin lopulta) niin vähän on nuutunut olo. Toki liikunta piristää, mutta sammon perusväsymys on läsnä koko ajan. Ja sen mukana vähän väliä on mielikin matalana. Meillä on kirkasvalolamppu jossain kellarissa, paljoa se sieltä auta. Onneksi tänään(!) on talvipäivänseisaus eli tästä on taas suunta parempaan päin.

Tuleva kevät on siinä mielessä jännä, että mä täytän pyöreitä. Ensimmäistä kertaa. Ja ensimmäistä kertaa huomaan vanhentuneeni (toki myös lihonut olen), näkyy kropassa monessa kohtaa. Sen huomaa myös siitä, että palautuminen kestää pidempään ja ylipäätänsä moni vanhemmuuteen liittyvä asia, jossa joutuu pinnistelemään, tuntuu työläämmältä kuin ennen. Toki tuon juniorin yövalvomisetkin häiritsee, edelleen refluksivaivoja siis. Olen vaan niin "tottunut" siihen, etten edes osaa kuvitella millasta olis nukkua täydet yöunet.

Mutta jospa nyt sais pidettyä tätä liikuntainnostusta ja jossain vaiheessa se rupeais näkymään ja tuottamaan tulosta. Nyt ainakin yhdistettynä väsymykseen se on johtanut "pohjattomaan nälkään". Hassu juttu sekin. Uskon silti, että pikkuhiljaa alkaa myös näkyä kunnossa ja voinnissa. Olen tammikuussa menossa astmakokeisiib, joten jos siltäkin osin selviäisi asioita. Tänään sain hölkkäiltyä yhden avaavan voimin, mikä on aika hyvä juttu.

Rakkaiden kanssa on leivottu pipareita (*2), torttuja, taatelikakkua, pullia. On haettu ja koristeltu joulukuusi, laitettu kotia. Retkeilty, käyty uimassa, askarreltu ja touhuttu.

Olen saanut kotona monta asiaa sisustuspuolella eteenpäin, mutta aina välillä törmään siihen tuttuun seinään, että kannattaako tämä. Että haluanko edes tätä yhteistä kotia. Mutta sitten taas mieli piristyy ja jatkan, jos en itseni niin lasten vuoksi. Kotona ei vanhempien kesken ole helppoa ja välillä tuntuu, että mitä vähemmän olemme tekemisissä, sen helpompaa. Onneks voi sitten olla ihan vaan lastenkin kanssa ja aina välillä tulee niitä hetkiä, että tuntuu perheeltä. Ja kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, jostain ilmestyy enkeli ja tarjoaa apua.

Mutta näillä mennään, pikkuhiljaa laitan kotia nyt tällä hetkellä ja eiköhän tästä nyt jotain tule.

Loppuun ihan vaan fiilistelykuvia. Ihanaa Joulua!

Mun nuorin <3

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!