Pages

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluaatto

On jo yö, ei uni maista. Masussa vähän kiertää tuo kinkku, jota iltapalaksi innostuin maistelemaan. Taas yksi Joulu mun elämässä takana, ensi jouluna olenkin neljänkymmenen. Tässähän alkaa olemaan siinä tilanteessa jo, että elämän puoliväli on kohta ohitettu.

Jouluaatto meni meillä rauhallisesti. Aamulla katseltiin televisiota lasten kanssa, puoliltapäivin Lumiukko-elokuvan jälkeen joulusaunaan (sitä ennen tein pienen hikitreenin). Olin myös aamuksi ostanut lapsille suklaarasiat, joten nuorimmainen jo oksentelikin täällä ja olin jo vähän stressaantunut ettei se ole vatsatautia. Ei, ei se ollut. Suklaamyrkytys vain.

Semmoista leppoisaa olemista, juteltiin joulupukista ja siitä miten hän ehtii joka paikkaan. Esikoinen selkeästi alkaa jo menettämään uskoaan, mutta jollain satumaisella tavalla vielä haluaa uskoa pukkiin ja onneksi ei ole vielä keksinyt ruveta kiusaamaan pikkusiskojaan asian tiimoilta.

Itse jännitin ihan hirveästi iltaa, sillä mulla on suurinpiiprtein 10 joulun kokemus anopin kännäämisestä Jouluna. Joko julkisesti, tai piilopullon kanssa. Ja muutenkin mietiskelin syntyjä syviä. Hyvä on miettiä elämää. Tietyllä tavalla oli tosi rauhallinen olo, enkä ajatellut arkisia murheita ollenkaan. Ihan vain tätä hetkeä.

Saunan jälkeen lakkasin neitosten kynnet (juu, tuo 1,5v halusi myös kynsilakat, eikä puhettakaan etten olis suostunut), puettiin hienot vaatteet ja lähdettiin hautausmaalle.

Tänne Turkuun on haudattu mieheni äidin isovanhemmat ja heidän haudoille mentiinkin. Itse ehdin tavata miehen papan, isoäiti menehtyi juuri kun olimme alkaneet seurustelemaan enkä tosiaan nähnyt häntä. Me aina samalla kun käydään heille viemässä kynttilät, viedään myös mun isälle vaikka hänet on haudattu Jyväskylään.

Isän kuolemasta on jo lähes 20 vuotta ja mun muistikuvat hänestä on jo haalistuneet. Vanhempien eron vuoksi näin häntä tosi harvoin pitkän aikaa, joten kunnollista yhteyttä ei koskaan syntynyt. Tottakai hän mulle silti oli rakas. Juttelen joskus lapsille heidän toisesta papastaan, mutta onhan se surullista että mun puolella ei ole pappaa eikä mummoa. No näillä mennään, onneksi on tuo anoppi ja appiukko vielä elossa.

Anopin luona odotti jouluateria. Iltapäivällä esikoinen valitteli jo huonoa oloa ja mietin, oliko mun suklaansietokyky muka lapsena noin huono? Esikoinen on kyllä herkkävatsainen ja nuorimmaisella se refluksi...

Mukava syödä jouluateria lähes karppina. Ihan vähän maistoin laatikoita (voi veljet ne maistuikin hyvältä), rosolli ja salaatit kinkun lihan seurana. Jälkkäriksi mutakakkua ja vadelmia (ja pikkuleipiä).

Tuolla isovanhemmilla on ollut aina semmoinen mässytysjoulu, mutta tänä vuonna oli yllättävän siistiä ja ylimääräiset herkut oli vähän jemmassa. Tavallaan se oli tosi hyvä juttu kaikille, erityisesti mulle! Ja miehellekin kyllä, hänkin on lihonut aika paljon tässä viime aikoina.

Joulupukki tuli ajoissa. Tilattiin taas partiopukki ja en kyllä tiedä menikö se täydestä.... Vähän oli nuori ja hoikka tapaus. Ja lapsetkin vähän jännittivät ja eivät kauheasti pukille halunneet edes jutella. Nopeasti se siitä sitten lähtikin. Pukki maksoi 60 euroa, joten kyllä nyt jatkossa on pakko miettiä että vieläkö tilataan, että onko se elämys sen arvoinen. Kai se mene ihan täydestä sekin, että pukki tuo lahjat vaikka saunan aikana ovelle..

Lahjoja tuli paljon. Paljon enemmän mitä luulin. Pukki tyhjensi yhden kassin ja olin jo aika huojentunut jo kunnes pappa kantoi toisen kassin. En edes oikein tiedä mistä ne kaikki tavarat tuli ja siinä vaiheessa iski angsti. Juu ja tiedän, lasten jouluun kuuluu lahjat. Mutta jostain syystä nyt tuntui, että määrä on laatua tärkeämpi ja ne oli oikeasti aika isolla rahalla ostettuja lahjoja. Osa myös aika turhia, eli näki heti mikä kiinnosti ja mikä ei.

Olin lapsilta jo etukäteen tarkkaan kysellyt toiveita, ja ilmoitellut niitä sukulaisille, mutta mukaan tuli kaikkea muutakin. Pakettien auetessa alkoi hirvittää jo esikoisen huoneen tilanpuute (se on aivan täynnä leluja, tyyppi hädintuskin mahtuu itse sisälle).

Tänä joulunahan me osallistuttiin yhden köyhän perheen joululahjojen hankintaan ja mulla kieltämättä iski kaiken tämän rojun keskellä angsti. Kun toisten vanhemmilla on rahaa ostaa hädintuskin yksi lahja, miksi meillä pitää ostaa 10 lahjaa jokaiselle lapselle. Eikö tästäkin olis voinut jokaisen lapsen kohdalla yhden lahjan antaa johonkin toiseen perheeseen? Tarvitseeko meidän poika oikeasti jo kymmenennen tekniikkalegopaketin? Ja tyttö neljännen tai viidennen nuken? Osaako he edes iloita tästä rojumäärästä.

Olen melkoinen ilonpilaaja aina jouluisin, aika tiukkapipokin ja huomaan että lasten isä ostaa salaa näitä leluja. Eli vaikka me ensin yhdessä sovitaan, niin hän käy sitten ostelemassa niitä lisää. Mun iso hankinta oli esikoiselle puhelin, kunnon älypuhelin ja tytär sai toivomansa kylpytakin sekä kaulakorun. Esikoinen oli toivonut nerf-pyssyjä joita sitten sai kaksi kappaletta, siskokin sai omansa. Kaikki muu oli vähän ylimääräistä enkä usko että jaksaa enää koululaista kiinnostaa.

No, mutta nyt on tiedossa raivausta ja kirppisreissu taas keväällä kun pitää vanhoista leluista päästä eroon. Tai sitten pitää muuttaa isompaan taloon.

Kun päästiin kaiken kaman kanssa kotiin, päätin lahja-ahdistustani paeta lenkille ja teinkin tunnin reippaan kävelylenkin. Oli kaunista kävellä pitkin asuinaluettamme ja katsella talojen jouluvaloja, taivaskin oli vähäpilvinen ja tähdet näkyi tosi hyvin. Muutama vastaantulijakin, Hyvät Joulut toivotimme! Ja aion paeta lenkille varmaan joka päivä nyt, lapset on luvannut että meillä on nerf-sotaa tiedossa:-)

Kuinkas teillä muilla meni joulu ja tuliko lahjoja sopivasti? Itse sain kaks hierontalahjakorttia, joten ihan tarpeeseen tuli.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!