Pages

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Enkeleitä oikeasti olemassa?

Mun on ihan pakko blogata tästä asiasta, sattui niin ihana asia mun vähän väsähtäneeseen elämään juurikin eilen, että ihan itku tuli.

Vanha naapuri, josta tuli mulle ystävä, mutta jonka kanssa tiemme hieman erosivat tuossa vuosi sitten mutta jonka kanssa on nyt syksyllä pari kertaa kuitenkin taas nähty, otti yhteyttä taas. Hänellä on, kuten mullakin, kolme lasta, he vaan muuttivat sieltä meidän vanhasta rivarista kaupunkiin kerrostaloon kun me taas tänne saareen omakotitaloon.

Tiesi, että mulla on rankkaa joten tarjoutui ottamaan mun lapset eilisillaksi ja vielä toiseksi illaksi, että saan vähän omaa aikaa ja rauhaa.

Syksy on ollut rankka, lasten puistokuviot ja muut on olleet tosi sekavat kaupungin toimesta ja nyt sitten keskimmäinen aloittaakin hoidon tammikuussa. Vai miltä kuullostaa, että lähipuisto on auki joka toinen viikko ma-ke-pe ja joka toinen viikko ti-to? Sen lisäksi kyseisinä päivinä ollaan auki sekä aamupäivällä, että iltapäivällä kun ennen oltiin auki joka päivä aamupäivisin. Samantien puistopäivät väheni puoleen ja kun tytöllä on näitä harrastuksia (jotka on tietenkin joka viikko samaan aikaan), väheni puistopäivät muutenkin. Ei siinä mitään, pienemmän kohdalla asia ei ole ongelma, mutta yhtäkkiä oli tilanne jossa piti 5-vuotiaalle keksiä ohjelmaa, eihän se kotona viihdy noin paljoa täysiä päiviä (puistohan on 2-3 tuntia).

Ja koska päivät on hajautettu noin, niin porukkaakin on hajautunut eli montaa vanhoista kavereista näkyy tosi harvoin. Lastenhoidossa aina puhutaan säännöllisesti rytmistä ja rutiineista, tämä on kyllä niistä kaukana ja meidän viikot on olleet koko syksyn sekavia plus että joka välissä yritän opiskella. Niin ja tietenkin se, tätä lasten isä tekee pitkää päivää ja ei kyllä viime aikoina kovin läsnä ole kotonakaan. Kertaakaan ei ole lapsia ottanut niin, että mä saisin hetken rauhaa. Mähän teen tätä aika paljonkin että vaikka viikonloppuna otan koko katraan kanssani. Että joo, hieman väsähdin. Ja siis meillä niitä turvaverkkoja ei ole, jos joku sitä ihmettelee. Miehen suku asuu lähiseudulla, mutta niitä ei kiinnosta, lähimmät sukulaiset ei ole nähneet edes meidän pienintä. Anoppi ja appiukko nykyään on tosi kiireisiä, aika harvoin lapset (tai lapsi lähinnä, esikoinen) siellä enää käy, toki joskus kuitenkin, kerran parissa kuussa.

Muksut sitten lähti kaverille ja itkuhan siinä tuli. Ei noin ystävällinen voi olla. Tein Pilatesta, venyttelin hyvin (selkä tosi kipeä), imuroin ja pesin lattiat ja vielä kävin kaupassa. Ihan luksusta! Kiitos <3 <3 Että on niitä enkeleitä oikeasti olemassa!

Jouluun ei ole enää montaa päivää. Me vietetään jouluaatto anopin ja appiukon luona, muuten kotona keskenämme. Miehellä ei ole lomaa. Kotona olen vähän koristellut ja laittanut, mutta joulukuusi haetaan tänään. Ennen on aina haettu se perinteisesti aattona, mutta nyt haluan sen vähän aikaisemmin että voi sitten heivata myöskin sen aikaisemmin pois.

Muuten tässä ollaan, kaikki lasten harrastukset on jääneet joulutauolle ja illat on kotona oleilemista. Koulun joulujuhla vielä jäljellä.

Viikko siten otin mun vanhan aktiviteettirannekkeen käyttöön taas uudelleen. Ai, että miksi?

Asia oli pyörinyt mielessä jo viikon ja lopulta löysin muuton jäljiltä rannekkeen ja latauskaapelin. Mullahan on siis tämä Polar Loop- ranneke. Kyse oli siis siitä, että kolmen viikon sairasteluputken jälkeen koko kroppa oli taas ihan jumissa ja kipeänä. Siis ihan kaikki paikat sattui ja tuntui että takapuoli on liimattuna sohvaan. Mittari ranteeseen ja samantien aloin jotenkin alitajuisesti touhuamaan enemmän. Yllättävän paljon sitä tulee touhuttua, askeleita tulee joka päivä 10000-20000 ja on pikkasen jumppailtukin joka ilta. Ajattelin, että jos tekisin joka ilta edes jotain pientä niin ehkä olokin paranisi ja kunto nousisi. Ja mieli on ainakin ihan hyvä, kun noita lukemia katsoo.

Mun viimeinen aloitus Jenny ja läskimyytinmurtajat fb-ryhmässä koski aktiivisuusranneketta ja sitä, että voisiko se muuttaa omaa arkiliikkumisen tasoa pysyvästi. Ja siitä se asia jäi kutkuttamaan, kunnes kaivoin sen esille.

Niin se fb-ryhmä. Mä läksin sieltä pois ja se oli iso juttu. Minusta koko ryhmän tarkoitus katosi johonkin. Joka toinen aloitus liittyi dieetteihin ja jatkuvasti silmiini pompsahti normaalipainoisten hyväkuntoisten (vilahti sixpack yms.) kommentteja, siis näitä jotka joko laihduttavat normaalipainon sisällä tai olivat onnistuneet laihduttamisessa ja olivat kovia sporttaajia. Hyvin paljon myös lievästi ylipainoisten ihmisten kommentteja. Lopulta en enää nähnyt meitä isommin ylipainoisia aloituksissa enkä kommenteissakaan. Mua ihan rehellisesti rupesi korpeamaan koska mun aktiivisuusrannekekyselyynkin vastanneista moni oli aivan eri tilanteessa. Tottakai tunsin syyllisyyttä, mikä mä olen määräämään kuka tai mitä, mutta kun normaalipainoisen ja minun elämä vaan on aivan kun yö ja päivä. Se näkyy ihan kaikissa arkijutuissa. Jos me puhutaan molemmat lihavuudesta, me puhutaan ihan eri asiasta. Mutta harmillinen juttu se, toisaalta aikaa kuluu netissä nykyään vähemmän, mikä onkin hyvä asia.

Yogaiaan otin nyt sitten puolen vuoden sopparin. Eilen aloitin sillä Pilateksellä. Kovasti kaipaan kyllä lisää ryhmäliikuntatunteja, voi olla että keväällä ilmoittaudun johonkin uudelle tunnille.

Tiistaina tyttö menee tutustumaan päiväkotiin samalla kun isoveikalla on koulussa joulujuhla aamulla. Pienimmän vien siksi aikaa puistoon. Kaikkia jännittää. Tyttö itse odottaa kovin päiväkotia mutta samalla harmitteli kun joutuu lopettamaan kaupungin liikuntakerhon (on tarkoitettu vain kotihoidossa oleville) jossa maailman parhaimmat vetäjät. Ja jännittää myös kyllä, että saako uusia kavereita ja muutenkin sitä päiväkotia vaikka tuttu paikka kyllä on.

Lahjat on melkein sitten jo kaikki ostettu. Joulun viettoon vaan! Rauhallista Joulunodotusta kaikille lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Hyvää joulun odotusta teille ja jaksamista arjen keskellä. Ihana vanha naapuri sinulla :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä Iiris :) Ja ihanaa kun on tuollainen vanha naapuri ❤️ Hyvää joulua :) Täällä on ainakin yksi jolla runsaasti ylipainoa yli 20kg... -Laura-

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!