Pages

tiistai 22. marraskuuta 2016

Flunssa

Ehdin jo vähän iloitakin, että selvittiinpäs me koko syksy sairastamatta. Että olenpas onnistunut vetämään lisäravinteita ja muutenkin huolehtimaan... in your dreams mama!!! Eli saatiin me se flunssa tännekin! Lauantaina aamulla salille lähtiessä oli vähän kröhänen olo, mutta päätin repiä kuitenkin vähän itseäni. Ja illalla käytiin lasten kanssa taas patikoimassa lähilaavulle. Erittäin jyrkkä kiipeäminen ylös tuntui keuhkoissa ja siitä sitten onkin maattu sängyssä viimeiset 2 päivää. Viime yönä nousi kuumekin.

Nuorimmaisella on sama kröhä, ja vanhin lapsista niiskuttaa. Onneks toi keskimmäinen tuntuu ihan terveeltä niin olen häntä edes kuskannut vähän puistoon. Meinaan, kyllä ne seinät kaatuu parin päivän jälkeen jo päälle ja varsinkin mulle sisälläolo tuntuu ihan kamalalta, kuin kala kuivalla maalla eli raitista ilmaa pitäisi saada päivittäin. Olen sitten tepsutellut tuon 300 m puistoon ja takaisin, parempi sekin kun ei mitään.

No täällä on muutenkin vähän asiat sekaisin. Olen katsellut vähän meille (tai mulle ja lapsille nyt...) etelän matkaa joulukuulle (veronpalautukset!!!) ja vähän on ollut sisustusinnostustakin kotosalla vaihtelevasti. Mutta moni asia on kyllä niin hunningolla ihan itsestä huolehtimisesta lähtien. Treenit kulkee, mutta se säännöllinen syöminen. Miksi se on niin vaikeaa? Opiskelumotivaatiokin (yhden kurssin osalta) on ihan kateissa... Toisaalta nyt on jonkun verran muuten saatu arkea rullaamaan.

Pojan jalkapallo saattaa muuttua kuitenkin koripalloksi tässä. Päätimme mennä kokeilemaan korista, mulle kehuttiin tosi paljon valmentajia ja hyväää henkeä. Ekan kerran jälkeen valmentaja tuli samantien kehumaan mua ja poikaa (joka siis juuri päinvastoin mitä jalkiksessa kävi) ja sovimme että käydään nyt jouluun saakka kokeilemassa, että miltä hänestä tuntuu. Poju itse ei oikein vielä osaa sanoa. Hyvä puoli tässä on tietenkin se, että suurin osa muistakin on aloittanut vasta tänä syksynä kun jalkapallojoukkueessahan oli vähän sitä ongelmaa että muut oli  jo harrastaneet useamman vuoden ja tasoero + kaverin osamaattomuudelle nauraminen = vähän paha mieli. Mutta katsotaan. Poika aloitti myös parkourin, mun ehdotuksesta ja tykkää siitä tosi paljon! Arvasin että on ihan hänen juttu!

On tosi vaikea löytää se kultainen keskipiste lasten liikunnan kanssa. Milloin on liikaa, milloin liian vähän. Pelit vetää puoleensa niin paljon, että niistä joutuisi ihan koko ajan vääntämään jos ei iltaisin olis muuta tekemistä. Tosiaalta tykkään leppoisasta kotonaolosta, mutta kun se ei koskaan ole leppoisaa. Vaan tappelua ja vääntöä. Kun ei oikein ole koulukavereitakaan löytynyt, niin sitten vaan painitaan siskon kanssa kaikki illat. Mun pitäis koko ajan järjestää jotain tekemistä lapsille, helpommalla melkein pääsee näin ja voi sitten vaikka viikonloppuisin tehdä juttuja yhdessä.

Blogimotivaatio on just nyt aika nollassa. Teen päivittäin pätkiä sinne instagramiin (instagram stories), mutta ilmeisesti ne ei näy muuta kun mobiililla eli ei voi edes tähän kirjoitukseen linkittää. Mutta instagram tili on iiris_jss ja jos klikkaa mut seurattavaksi pitäis ne storiesitkin näkyä mobiilina. Paljon helpompaa kuvailla kännykän kanssa kun kirjoittaa pitkiä tekstejä:)

Mukavaa marraskuun loppua tänne kaikille! Palailen tästä taas blogin pariin kunhan toivun ja löydän motivaatiota taas vähän lisää!








2 kommenttia:

  1. Ootteko miehes kans eroamassa? Jotenkin saa sen kuvan, ett teidän parisuhde ei ole ihan ok.

    VastaaPoista
  2. Kiitti kysymyksestä! Ei olla kyllä juuri nyt mutta kyllähän se mielenpäällä pyörii (ja välillä puheissakin) kun hommat ei vaan suju ja tuntuu että perheellä ei ole yhteistä päämäärää.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!