Pages

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Voi bloggaus, taukoa piisaa

Mitäköhän tästä bloggaamisesta tulee. Olen niin innostunut tuohon instagramiin ja snapchattiinkin nyt (kun keksin miten ne filtterit saa toimimaan), että sinne tulee melkein päivittäin laitettua jotain. Täällä pitkä hiljaisuus...se on muutenkin hauskempaa kun voi vähän mitä mieleen sattuu sinne laitella:-)

Tänään vihdoin pääsin lääkäriin. Mullahan oli se aika jo kuukausi sitten jonka sitten unohdin. Ja hyvä, että pääsin. Tuli lähete verikokeisiin, sydänfilmiin, keuhkojen röntgeniin ja spirometriaan. Josko vihdoin löytyisi syy tähän jatkuvaan puolikuntoisuuteen. Keuhkoihinkin rupeaa pistämään kun pari vähän reippaampaa juoksuaskelta ottaa... Selvitellään nyt astman tilannetta (johan siitä edellisestä astmapolikäynnistä onkin...reilut 15 vuotta).

Olen nyt taas seuraavat kolme päivää yh:na ja kieltämättä vähän ahdistaa, onneksi isovanhemmat tuli jeesaamaan tänään ja pääsin edes sinne jazztanssitunnille. Maanantaina kävin rehkimässä salilla. Ja kiukuttelun jälkeenpäin kun jouduin koko tunnin kuunteleen äijäsalin kiroilua ja huonoa huumoria. Onko se kuntosali jotenkin se paikka, missä miehet saa olla testosteronimiehiä? Seuraavan kerran otan kyllä omat musat.

Järkyttävä väsymys myös. Oikeastaan taisi alkaa sinä yönä kun illalla selvisi, pääseekö Saara Aalto jatkoon englannin x-factorissa ja perään tuli toinen huono yö. Eilen ja tänään olen tipahdellut pitkin päivää. Nyt tietysti klo 23 ei nukuta yhtään, tanssitreenit yllättäen virkisti. Jos teksti kuullostaa tajunnanvirralta, niin sitä se vähän on. Jazzissa ekaa kertaa tänään osasin koko koreografian! Musta tuntui, etten opi sitä ollenkaan mutta niin se vaan tänään meni. Seuraava vaihe on sitten se, että sen koreografian saa tanssia. Nauttia siitä tanssista ja vetää sen omana luovana itsenään ilman, että koko ajan tarvii katsoa opettajan perään! Siitä olen kyllä kovin iloinen!

Tänään meillä kävi Perhetyöntekijä. Oon jotenkin pitkin syksyä kärsinyt siitä, miten monimutkainen ja sekava arki meillä on kun kenelläkään lapsella ei ole oikein täysin säännöllistä rytmiä. Viikkojen sisällöt vaihtelee ja joka päivä on useita erillisiä muistuttavia asioita (kuten tänään muista koululaisella urheiluvaatteet ja sisälenkkarit, huomenna taas ei lenkkareita ja sen sijaan pyyhe ja tytöillä puistossa eväspäivä jne.). Mulla oli jossain välissä hyvä rytmi koko homman kanssa, kävin ruokakaupassa kerran viikossa säännöllisesti aina samana päivänä ja asiat hoitui. Nyt on tosi sekavaa ja hankalaa eikä vähiten lasten puistotilanteen vuoksi. Pistettiin meidän perheen aikataulua viikkokalenterin muotoon (oli muuten tosi hurjan näköinen), mietittiin mitä vois jättää pois tai ulkoistaa ja jatketaan sen työstämistä. Samoin puhuttiin rajojen asettamisesta vieraiden lapsille (meillä on ollut vähän sitä ongelmaa, että meidän koti tuntuu olevan koko korttelin lapsien hengailupaikka jos vähänkin annan periksi). Tuntui, että kivi vierähti sydämeltä kun sai vihdoin jonkun kanssa puhua näistä asioista. Tykkäsin kympillä!

Ja kyllähän ne muutenkin huolehtii, siitä että ehdinkö syödä ja miten lasten ruokailu. Sekin on kärsinyt, myönnän. Kun oma pää ei jaksa niin lapset syö munakasta ja leipää. Parempi toki sekin kuin moni muu.

Mitta tässä tämä menee. Huomenna en menekään zumbailemaan, varmaan seuraavat treenit on viikonlopulla, vähän tässä kyllä suunnittelen lasten kanssa patikointireissua läheiselle laavulle. Ai niin, likalla oli eilen eka jalkapallomatsi ja voi että mä olin ylpeä! Vaikka he hävisi, niin mun metrinen tyttö pelasi jopa 2-vuotta itseään (ja varmaan 30cm pidempiä) vastaan tosi hyvin. Olin niin ylpeä, miten hän jaksaa aina yrittää! Nyt kun sais valettua samaa yrittämisen tsemppiä poikaankin.

Koulupuolelle sain yhden kurssin taas tehtyä ja nyt yritän keskittyä ympäristölakeihin. Tämä on varmaan koko opintokokonaisuuden tylsin osuus. Toissapäivänä kuuntelin nettilehtiä ja meinasin nukahtaa läppärin näppiksen päälle. Sellaista sattuu harvoin, mutta sattui nyt sitten!

Eli monta rautaa on taas tulessa. Eiköhän tästä selvitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!