Pages

maanantai 9. toukokuuta 2016

Proteiinia





Joo, ei ole helppoa tämäkään ei. Aikaisemmin kirjoitin, että päässäni pyörii miljoona bloggausajatusta ja lopulta tömäytän kuvaan laitilan munanvalkuaispurkin. Satuin käymään lidlin sijasta Prismassa ja sieltä kauramaitojen lisäksi tarttui tosiaan tämmöinen. Kun mun pitäisi sitä proteiinia saada menemään enemmän eikä mieli anna myöten syödä lihaa yhtään nykyistä enempää ja kun en niitä maitotuotteitakaan. Että plaah vaan! No tein lätyn johon laitoin 2 munan sijaan vain yhden ja 100gr munanvalkuaista + ne kaurahiutaleet. Yllättävän hyvä ja muhkea lätystä tuli! Saattaa olla, että ostan joskus toistekin tämän purkin. Aika hintavaksi se käy kyllä jos tuosta saa tehtyä tyyliin 3 munakasta.

Mitä mämolen muuta tehnyt. No aurinkotervehdyksiä tottakai. Eilen lapset heitti talviturkin (kaikki kolme) kun menimme sinne aurinkoiseen Naantaliin sitten ilman lasten isää. Retki oli tietysti raskas ja silti ihana. Mieli kyllä maassa, tätäkö tämä on koko loppuelämän. Yksinkö mä lasten kanssa teen kaikki ne jutut mitä yleensä perheet tekee keskenään. Ollaanko me edes perhe? Tärkeää työtä mieskin tekee vasaraa naputellessa mutta enkö minäkin tee? Eikös perheen pitäisi olla yhtenäinen ja samaan suuntaan puhaltava? Tänään sain onneksi kunnalta lapsille hoitajan pariksi tunniksi ja pääsin uimaan! Vedin kilometrin ja notkuin terapia-altaassa toisen! Olen nyt muutaman kerran saanut sieltä apua, sillä mistään muualta en sitä saa ja miehen pitkien työpäivien, harrastusten ja raksahommien vuoksi olen nyt kyllä totaalisen yksin ja väsähtänyt. Tuleva syksykin osoittautui isoksi haasteeksi. Mun oli/on tarkoitus opiskella ja nyt selvisi että lasten isällä tulee olemaan paljon työmatkoja. Mulla ei ole hajuakaan miten tästä selvitään. Jos ero tulisi niin lapset voisi olla joka toisen viikon isällään ja saisin opiskeltua, menisi paljon helpommin! 
Nyt lopetan valituksen kuitenkin tähän, täytyy kerätä voimia ja yrittää keskittyä positiiviseen!

Siis se eilinen reissu oli ihana! Ja tänään istutettiin keskimmäisen kanssa meidän kasvulavalle porkkanan ja pavun siemeniä sekä sisällä idätetyt kurpitsat. Ehkä ei ole tullut blogattua kun on niin paljon muutakin. Koko talven saamattomuuden jälkeen aloitin yhden kirjankin lukemisen (vauvaa nukuttaessa).

Ai niin se dieetti! On pysytty ruodussa tavallaan, kalorit siis ok mutta nämä viimeiset kiirepäivät on johtanut siihen etten ole muistanut syödä juuri ollenkaan (ja ahminut sitten illalla...hiilareita). Yks välipunnitus näytti jo laskevia lukemia, mutta hiilariturvotukset tuli sitten. Otan nyt uuden punnituksen loppuviikosta. Sain hellepäivinä onneks kivat rusketukset, tumma läskihän näyttää vaaleaa paremmalta. Niin ja flunssa on podettu eli lenkille mars Iiris! 

6 kommenttia:

  1. Hei Iiris, olen seurannut sinun blogiasi ja välillä on surettanut sun tilanteesi. Työskentelen lasten ja perheiden parissa ja sitä työtä olen tehnyt pitkään, yli 20 vuotta. Vielä yhtään perhettä tai pikimmin äitiä ei ole tullut vastaan, joiden elämä olisi mitenkään helpottanut. Päinvastoin, siitä on tullut vieläkin rankempaa kuin mitä ennen eroa, vaikka on ollutkin se tunne, että tässä ollaan ikäänkuin yksinhuoltajia jo. Miehesi käy työssä ja rakentaa teille taloa. Oletko ajatellut, että se on miesten tapa pitää huolta perheestään? Eivät he välttämättä edes ymmärrä sitä, että nainen voi kokea sen hylkäämisenä tai välttelynä.

    VastaaPoista
  2. Sama nimetön jatkaa, tarkoitin siis sitä että ei se elämä helpotu eroamalla, päinvastoin. Kokemuksen perusteella sanon, että tulee raskaammaksi. Toki jos mies on väkivaltainen, narsisti, päihdeongelmainen jne. Voi parantua ja silloinkin paino sanalla VOI

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista. En voi tietää onko ero ratkaisu vai ei, koska en sitä ole kokeillut. Päinvastoin olen kyllä kokeillut kaikkea muuta kuten kirjoitinkin. On juostu perheneuvolassa ja psykologeilla ja vaikka mitä (jo ennen tätä ja edellistä remonttiprojektia) ja olen kaikenlaisia aloitteita tehnyt vuosien varrella, Meillä on isoja kasvatuksellisia näkemyseroja jotka on tässä pikkuhiljaa nousseet esiin ja siihen päälle tämä yksinäisyys. Voihan se olla, että asiat tästä paranevat, vaikea sanoa. Lapset kasvaa jne. Monesti on täälläkin blogissa tullut esiin, että en saa kotoa tukea laihdutusprojektiin enkä näköjään tähän opiskelujuttuunkaan. Teen näitä silti mutta on se paljon hankalampaa näin. En ole eroamassa, vaikka se aika ajoin mielessä pyöriikin. Tunnen yksinhuoltajia ja olen itsekin sellaisen tytär. Yritetään jotenkin rämpiä eteenpäin. Ja kai mä jaksan uskoa tulevaisuuteen kun perhe on perustettu ja talo ostettu....

    VastaaPoista
  4. Olipas ajattelematon kommentti ekalta anonyymilta. Vai työskentelet perheiden parissa? Toivottavasti et siellä lauo ääneen noita näkemyksiäsi! Ammattilainen ei nimittäin ota kantaa siihen, pitääkö pariskunnan erota vai ei. Tuollaiset "ydinperhe on aina paras vaikka osapuolet kärsisivät" -ajattelu on karmivaa. Anna kun arvaan, työskentelet Kirkon piirissä?

    Ja on myös todella vanhanaikainen ja sovinistinen käsitys, että "mies osoittaa rakkauttaan/pitää huolta perheestään rakentamalla taloa." Miksei mies voi pitää huolta perheestään olemalla lasten kanssa ja osallistumalla huoltoon?

    Ja tähän vielä loppuun päinvastaisia todisteita: Minulla on useita eronneita tuttavaperheitä. Viikko-viikko -systeemi toimii heillä loistavasti. Ero on melkein aina tullut siksi, että mies ei kerta kaikkiaan ole alkanut ottaa vastuuta lapsiperheen pyörityksestä. Eron myötä vaihtoehtoa ei ole ollut ja miehet ovat kasvaneet tasavertaiseen isyyteen kun huolto kotona on loppunut. Kaikkien elämä on nimenomaan HELPOTTUNUT eron myötä. Eli Iiris, päinvastaista kokemusta on, paljon! Muutenkin anonyymiltä törkeää tulla neuvomaan toista elämän isoissa ratkaisuissa!

    Ero on joskus paras palkinto, joka vanhempi voi lapselleen antaa. Kukaan ei ansaitse kasvaa riitaisassa ydinperheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan julkisessa kunnallisessa lastensuojelussa ja perhetyössä. En edes kuulu kirkkon! :)
      Sä et tainnut saada kiinni mun pointista. Mutta ei sillä väliä.
      on tilanteita, joissa ero on ainoa vaihtoehto, siitä ei ollut kyse. Mutta on myös niitä perheitä,joiden elämä ei kyllä helpotu. Ja mä niitä paljon.
      ikävä kyllä, jos perhe on ollut riitaisa, tuppaa se olemaan sitä vielä enemmän eron jälkeen. Ikävä kyllä.

      Poista
  5. Kiitos kiitos kommenteista ja ymmärrän molemmat näkökulmat! Meillä ei ole riitaisa perhe (paitsi sillon kun marmatan niistä samoista asioista mistä olen vuosia marmattanut), riitely on hyvin yksipuolista. Enkä mä kyt mieti eroa, jossain vaiheessa joku parisuhdeterapia voisi olla ihan kokeiltavan arvoinen vaihtoehto. Mutta pikkulapsivuodet on kuluttavia ja terapian sotkeminen tähän muutenkin kiireiseen ja väsyttävään tilanteeseen ei varmasti tuottaisi hedelmää. Kyllähän tässä on iso uhka kuitenkin päällä. Ja saa antaa lisää palautetta, mun olisi tärkeä saada vertaistukeakin! Kiitos!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!