Pages

lauantai 14. toukokuuta 2016

Onko ruoka polttoainetta vai nautintoa?

Varoitan jo nyt, pitkä postaus ja ajatusvirtaakin sisältää....

 

Tuohon aikaisempaan bloggaukseeni liittyen säästöliekkiin tuli paljon muitakin ajatuksia. Olen nyt kirjannut parisen kuukautta syömisiäni todella tarkkaan laskuriin ja seurannut myös makroja. Olen huomannut useitakin asioita

- kalorimäärän lisääntyessä lisääntyy yleensä enemmän hiilarien määrä ja tämä johtuu siitä, etten käytä rasvattomia maitotuotteita mitkä monilla laihduttajilla on niitä proteiinin lähteitä. Ja koska mä en syö lihaa kovin suuria määriä, en periaatteessa saa juuri mitenkään suuria proteiinimääriä päivittäiseen rukavaliooni. Tietyllä tavalla ajattelen nyt noudattavani ruokavaliota, mikä on ihmiselle oikeasti ominainen eli omalla tavalla viritetty "paleo" jonka toivon ajan mittaan näkyvän ulkoisestikin. Kalaa pitäisi nyt syödä enemmän, terveellistäkin se olisi. Jostain syystä meillä on lohen syöminen jäänyt (johtuiskohan se siitä että Lidl nosti kilohintaa lähes 50% kerralla).

- ne päivät kun on kiirettä, ruokailut jää tosi vähiin, saatan syödä lounaan joskus 16-17 välillä ja siihen ei oikein enää toista lämmintä ateriaa mahdu. Näinä päivinä on suurin riski illalla hiilarimättöön (mulla esimerkiksi näkkileipä) ja saatan jopa yöllä herätä ruoanhimoon. Tämä on vaan tosi vaikea yhtälö, joskus ei vaan ole sitä hetkeä istahtaa alas ja syödä (ellen pakkaa eväitä ja syö autossa ratin takana). Silti en päivääkään vaihtaisi pois, korkeintaan palkkaisin jonkun tekemään mulle ruoat valmiiksi:)

- ruoan syöttäminen laskuriin ja sen jälkeen pohtiminen, että mitä sitä vielä saisi syödä illalla... Ehdoton nou nou! Mä syön mitä syön ja kirjaan ne ylös. Kalorit asettuu 1500-1900 välille nyt ja aika hyvä perstuntuma mulla on jo siihen lautasen koostamiseen. Siinä on ne rehut ja sitten se liha/kana/kala. Joskus laitan riisiä tai perunaa 50 grammaa ihan maun vuoksi eli pari rkl. Vihanneksia mulla on joka lautasella 250-400 grammaa.

- On välillä tosi työlästä kirjata noita juttuja. Tänään otin tyttären katkarapupatongista haukun tai kaks ja piti arvioida sitten se.... Ensiks selvität mitä patonki painaa, sitten jaat sen vaikka viiteen osaan jne. Mutta haluan nyt kirjausta kaiken ylös niin saan matskua analysoimista varten kun taas ehdin.

- Tuo säästöliekkiasia. Olen ajatellut nyt näin, että olen parilla tosi radikaalilla (Historiaa löytyy täältä) dieetillä ilmeisesti rikkonut kroppani jo nuoruusvuosina ja ikuisesti jatkunut painonhallinta on sitten tietyllä tavalla pitänyt kroppaa "säästöliekillä" koko ajan. Ja kuten asiaan kuuluu, lihonut pikkuhiljaa. Sikäli olen onnekas, etten ole edelleenkään lihavimmillani (läheltä kyllä liippaa) eli olen onnistunut pysymään kaksinumeroisissa vaikka niissä olenkin heitellyt. Jostain syystä raskausaikana noudattamani tiukka dieetti (oliko se karppausta vai mitä olikaan) toimi erinomaisesti eli kahden raskauden aikana ei kiloja kertynyt. Mutta se sama dieetti taas imetysaikana ei ole toiminut. Olen myös ollut superdieetillä ja muistan kun muiden tulokset oli jotain lähemmäs kymmentä kiloa niin mulla lopputulos tais olla 5 kiloa. Toisaalta meidän ryhmästä mä olin ainoa joka ei lihonut niitä samantien takasin. Mutta nämä kaikki kikkailut on mielestäni aiheuttaneet sen, että perusenergiankulutus on matala. Laskin eilen perusenergiankulutustani (laskuri täällä) ja satunnaisesti aktiivisellakin kulutuksella sen pitäisi olla rapiat 2500 kcal. Ja eihän se nyt todellakaan ole eli kroppa pitää tiukasti kiinni.

- Nämä sairaudet. Kilpirauhasen vajaatoimintaa on epäilty ja seurattu, mutta kun ne arvot on aina ihan rajoilla suomen viitearvojen kanssa (esimerkiks Ruotsissa mulla olis jo lääkitys) ja pcos todettu. Molemmat on hormonitoimintaan liittyviä sairauksia ja hormonitoimintaan se säästöliekkikin liittyy.

Hirveän monimutkainen asiahan tämä on enkä haluaisi käyttää aikaani näiden asioiden pohtimiseen. Kun vaan riittäisi, että kirjaa ylös ja pikkuhiljaa paino tippuu. Ehkä se nyt pikkuhiljaa tippuu, jos ruokavalion uusiminen, liikunta ja ruokien kirjaaminen nyt saisi yhteisvaikutuksena jotain aikaiseksi. Ainakin tänään aamulla välipunnitus näytti viidennen kilon lähestymistä kokonaispudotuksessa. Mä teen nyt niin monta asiaa eri tavalla kuin silloin 2012 aloittaessani tämän blogin tai esimerkiksi 1995 kun laihdutin kitukaloreilla olen ja juoksemalla 30 kiloa.

Olen saanut nyt hyviä kommentteja viime aikoina kiitos niistä. Paljon ajateltavaa ja toisaalta sitäkin, että jättäis ajattelemisen vähemmälle. Tänään kävin hölköttelemässä puolen tunnin lenkin lasten fillaroidessa (oli muuten mukavaa) ja eilen oli yh-vuorokausi joka vietettiin uimahallissa/kauppakeskuksessa/kummelia katsoessa kotona. Päivä ja ilta meni todella levollisesti ja jaksoin jopa siivota, tämmöistä ei tapahdu normaalisti kun mies on kotona. Yöllä heräsin ja säikähdin kun toinenkin tytär tuli kainaloon. Joskus ajattelen, että mieluummin nukkuisin lapset kainalossa kuin kuorsaava mies vieressä (kuorsaa niin, että kun vauva herättää niin en enää kuorsaukseltakaan saa unta). Mutta kaikelle on aikansa, kohta ei ole enää vauvaa kainalossa ja voin ruveta käyttämään korvatulppia kuten anoppini.

Mutta tuohon otsikkoon vielä palatakseni

Muistan silloin 2012 kun otin ensimmäisen PT:n tekemän ruokavalion ja hän silloin sanoi, että ruoka on vain polttoainetta. Onko se? Tietysti kilpaurheilijan näkökulmasta ruoka on myös polttoainetta, eli sitä pitää saada jotta jaksaa treenata. Entäs tämmöiselle tavalliselle pulliaiselle? Jos ajatellaan, että se on polttoainetta, niin silloinhan sillä laadulla on tosi tärkeä merkitys (et voi tankata dieseliä jos on autossa bensakone ja jotkut edelleen vierastaa biopolttoaineitakin). Eli se mitä syöt, milloin syöt ja miten syöt.

Viime aikoina on paljon ollut puhetta "korvaavista herkuista". Jossain luin keskustelun lehtikaalisipseistä. Eivät ole sipsejä ja niillä yritetään korvata jotain herkkua, niin että kuitenkin olisi terveellisempi vaihtoehto. Yritetäänkö siinä vaan huijata itseä? Mitäköhän aivojen mielihyväkeskus siitä sanoo? Miksi tämmöistä ylipäätänsä tehdään? Eiks herkut vois syödä herkkuina ja vihannekset vihanneksina?

Entäs se stressinäkökulma. Polttoaineen laatua pitää koko ajan seurata ja myös kulutusta tottakai (tai meillä ainakin lasketaan kilometrikulutus aina kun käydään tankkaamassa). Nouseeko stressihormonin määrä? Mitäs jos treeni ei vaan onnistu vaikka kuinka virittää ruokavaliota? Missä menee se virittäminen raja? Moni on tutustunut karppaukseen ja siellä puhutaan rasvapoltosta, jotenkin niin että elimistö siirtyy rasvapolttoiseksi kun ei saa hiilihydraatteja enää ollenkaan (nehän korvataan rasvalla, protskun määrä pysyy vakiona). Onko karppaus jo äärimmilleen virittämistä. Onnistutaanko rasvan hillittömällä määrällä jotenkin saamaan kroppa toimimaan? Aivothan tarvitsee rasvaa:-)

Mulla on jotenkin itsellä se ajatus, että se "normaali" ruokavalio johon olen koko tämän blogin ajan pyrkinyt (välillä hukassakin ollen) on semmoinen, mitä voin noudattaa koko loppuikäni ja siksi se ei ole karppaus. Osan päätöksistä ovat tehneet muut kuin minä, kuten ärtynyt suolistoni vuosi sitten ja osan minä ihan itse. Siihen kuuluu myös ruoka nautintonakin ja jopa ihan arkiruokakin voi olla nautintoa vaikka sieltä ne pastat ja patongit puuttuisikin. Loppujen lopuksi, kun perusarkiruoka on sitä helppoa ja nopeaa (kiitos lapset!) ja laadukkaista raaka-aineista tehtyä, sillä pärjää tosi pitkälle. Silloin ei tarvitse stressata eikä laskea. Lautasympyrä on aika hyvä malli. Rasvaa ja mausteita lisäämällä saa melkein minkä tahansa ruoan hyväksi, joten en välttele rasvaa vaan sokeria.

Toi säästöliekkiasia oli tietyllä tavalla shokkihoitoa, mutta asiaan kun tutustuin vähän enemmän, tajusin että taidan olla oikealla suunnalla sen selättämisessä. Tai ainakin toivon niin. Aion jatkaa nyt kuitenkin asiaan perehtymistä ja odotan, että Patrik Borg aka pöperöproffa kommentoisi tuota tutkimusta jotenkin. On jo aikakin, että alan ihmiset ottaisivat kantaa ja auttaisivat meitä paksukaisia pääsemään urakassamme eteenpäin.

Tämmöisiä ajatuksia viikonlopun ratoksi! Nyt pitää aivot suunnata kohti oikeita asioita eli opintoja!

 

2 kommenttia:

  1. Mulla on niin samanlainen ongelma kuin sullakin. Joku tässä kropassa on rikki. Minähän laskin kaloreita ja oisin vaikka ollut syömättä kokonaan. Mulla on itsehillintää ja hallintaa. Mutta kun kuolee, jos ei syö. Ja sitten kehittyy se hiiskatin säästöliekki. Se ei kaikille kehity, joten ne joille se ei tule, eivät yksinkertaisesti ymmärrä.

    On kamalaa pohtia painon noustessa, että ihmettä tekee väärin.

    Mä olen nyt sillä tiellä mitä sinäkin yrität eli lautasmallin tiellä Patrik Borgin ohjein. Mutta kyllä tämä tuskaa on, kun selkeästi ryöpsähti painoa lisää hiilareitten lisäännyttyä. No, vaakaa mulle ei ole ja uskon, että kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu. Sitä odotellessa...

    VastaaPoista
  2. Sarah sanos muuta! Mä yritän nyt näitä hiilihydraatteja vähentämällä jotenkin saada tätä toimimaan. Enkä siis mitään ketoosia mutta jos saisin edes alle sadan ne pysymään. Tosi hissukseen mitään tapahtuu ja tuntuu että olen koko ajan kipeänä eli kroppa on jonkunlaisessa stressitilassa tai jotain... Ainakin yhtäkkiä kuukautiset tuli ajallaan joten ehkä ruokavalion rukkaaminen on auttanut edes johonkin. Ja pysyyhän ne verensokerit ainakin kuosissa kun syö oikein, se on tosi tärkeää!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!