Pages

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Edelleen kipeänä, milloinkahan tästä parantuisi!

On vaikeaa. Jooh...

Nyt jo toinen viikko menossa ihan ihmeellistä flunssaa. Nuha oikeastaan on ohi, vain jämät siitepölystä jäljellä. Mutta tuo hengittäminen. En pääse edes mäkeä ylös puuskuttamatta niin, että alkaa rohista ja yskittää ja... Jotain limaa tuolla keuhkoissa nyt pyörii enkä saa sitä pois ja ihmeellinen paineentunne koko Päivästä toiseen. En edes ole yrittänyt minkäänlaista lenkkiä tai urheilusuoritusta, peruin jopa ajatukset uimisesta (merivesi rannassamme 19 asteista).

Mieli on jo ihan maassa vaikka astmalääkkeet tapissa ja kortisonikuurilla ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Kortisonikuuri kyllä valvotti. Jälkeenpäin mietin, että mahtoiko lääkäri vahingossa määrätä sitä otettavaksi aamuin-illoin kun yleensä se otetaan vain aamuisin sen _valvottavasta_ vaikutuksesta johtuen. Meni pari yötä aika levottomasti. On joo taas semmoinen surkea olo kun tajuaa, että meidän terveydenhuolto on niin ylibuukattu, ettei apua saa ellei mene yksityiselle. Siispä istun kotona ja touhuilen vain kevyitä juttuja, kuten eilen rakensin yhden uuden kasvualtaan tonne takapihalle.

Nyt saa lähettää tsemppiä tänne! Menee hermo jo kun ei pääse mitään tekemään. Lapset pyytää pyöräretkelle, mutta kun mä en edes jaksa polkea! Uskomatonta!

Päänupin sisällä pyörii sitten kaikenlaisia asioita kun ei jaksa mihinkään fyysiseen keskittyä. Monta hyvää bloggauksen aihettakin olisi, mutta ei sit jaksa kuitenkaan keskittyä kirjottamaan. Olen nyt pari päivää miettiny, että aloittaisin oikean päiväkirjan pitämisen. Kun tännehän ei (tietenkään) tule kirjoitettua kaikista asioista ja jotenkin se päiväkirja siinä yöpöydällä ehkä rohkaisisi kirjoittamaan ihan päivittäinkin. Nyt kun lapset on vielä pieniä, olisi hyvä tallentaa sekä heidän lapsuuteen ja kasvuun liittyviä asioita, mutta myös omia ajatuksia ja tunteita. Sillä niitä on nyt. Ja paljon.

Nyt saa lähettää tsemppejä ja peukkuja, tää mamma alkaa olemaan ihan loppu!

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Tuo sairauden aiheuttama voimattomuus käy niin pahasti hermoille, kun olo on muuten jo aika normaali, mutta ei vaan fyysisesti jaksa yhtään mitään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Lettu! En tiedä oikein mitä tässä tekisin. Tonne rantaankin mentiin autolla koska iso ylämäki ja pissaisin varmaan housuun kun yskisin rattaita mäkeä työntäessä... Limat vaan seilaa edestakaisin. Vähän nyt astmalääke auttaa ja toi kortisonikuuri tais laittaa kropan vähän sekaisin tuntuu siltä..

    VastaaPoista
  3. No jo on kurjaa! Kovasti paranemisia, toivotaan että nämä sateet ( toivottavasti sieläkin sataa) helpottaisi tuota siitepölytilannetta! :)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä,toivottavasti paranet pian!!:) koita pitää positiivinen energia yllä,vaikka vaikeaa olisikin. Pidän peukkuja!
    T. Miia/aivan liikaa yhdelle ihmiselle- blogista

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille! <3 Mielikin on jo vähän maassa. Kun ei pääse liikkumaan, alkaa kroppakin jo jumittaa ja se harmittaa lisää. Tänään tuntu keskimmäisen puistoonvieminen (kävellen hitaasti rattaita työntäen 300m) yskittävän niin, että piti pysähdellä pitkin matkaa köhimään. Ja ei se happikaan oikein riitä. Murr! Mutta jospa tämä tästä ja aurinkoa teille toivotan!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!