Pages

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivä!

Valkovuokothan on perinteisesti äitienpäivän kukka! Ihana asua alueella, jossa lapset saa kerättyä vuokkokimpun ihan omasta pihasta! Mun rakkaat lapset, toinen teki lahjaksi basilikaistutuksen ja toinen leikkipeilin sekä ihanan koristellun tulitikkurasian. Ja nämä ihanat kukkaset! Ja mikä sää!

Tänään oli tarkoitus lähteä Naantaliin koko perheen kanssa, olin jo meikannut ja pukenutkin, mutta usean muistuttaminen jälkeen edelleen mies on hommissa ulkona ja lapset juoksentelivat pitkin kyliä juhlavaatteet päällä. Tuli paha mieli, pesin meikit ja vaihdoin kotivaatteet ja nyt lapsille ruokaa. Sitä valmistellessa pieni postaus. Myöhemmin on tarkoitus mennä appivanhemmilla kakkukahveille!

Facebookia lukiessa täyttyy seinä ihanista kuvista ja postauksista siitä, miten ihana äitienpäivä on ja miten koko perhe muistaa äitiä! Minä joka vuosi lataan odotuksia äitienpäivään ja oikeastaan joka vuosi se päättyy itkuun. Ihan itse aiheutettua siis, myönnän sen. Jos sitä kokee, ettei oikein kukaan arvosta sitä omaa roolia arkenakaan, niin miksi ladata odotuksia äitienpäiväksikään? Kliseitä kyllä, mutta isänpäivänä on aina vähintään kortti ja kakku, meille sen päivän juhliminen on tärkeää ja haluan opettaa lapsia juhlistamaan näitä perinteisiä päiviä. Meidän baby hajotti mun vanhan rannekellon, joten taidan lohdutuspalkinnoksi ostaa itselleni uuden.

Nappasin kuitenkin pari asukuvaa siinä lähtöä odotellessa.

Iiris kesäpäivettyneenä ja meikattuna! Ehkä näkee kuvistakin, olen pikkuhiljaa perehtynyt kulmakarvoihin! Olen vähän kyllästynyt mun harventuneisiin ja sinnetänne sojottaviin kulmakarvoihin joten geelillä ja värikynällä nyt niitä käsittelen! Kulmakarvat on myös eri paria ja pituisia. Nyppiminen on kova homma ja olenkin pohtinut, voiko laserilla poistaa noita irtokarvoja. Ja turhamaisuuttani olen myös miettinyt, voisiko noita tyngäksi jääviä kulmia tuolta reunalta vähän jatkaa kestopigmentoinnilla. Ei siihen tarttis kun ehkä puoli cm ja helpottaisi mun päivärutiineja. Mutta nämä on vaan ajatuksia. Siihen asti kärsivällisesti vaan värittelen.
 

Tässä oli mun juhlacostyymi! Paita on Marimakkoa ja hame on Silverjungle eli kotimainen, hameessa on ihana frilla taskuissa! Ostin tuon hameen kotikutsuilta ja pitkään emmin, sopiiko mun vartalolle tommoinen kapea (nuorempana kun oli vyötärö, pidin aina levenevää) malli, mutta kroppa on muuttunut vuosien varrella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja se frilla!

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille! Nauttikaa ihanista ilmoista!

 

 

 

 

4 kommenttia:

  1. Olipa surullista, että päivän toiveet ja aikomukset menivät kuuroille korville. Aina ei tarvitsisi edes kamalasti panostaa toisen hyvälle mielelle saamiseksi ja päivän noteeraamiseksi. Hyvähän se tietenkin on, että mies panostaa kodin ja ympäristön valmiiksi saamiseen, mutta harmittavasti välillä tuntuu, ettei teillä oikein ole keskustelu-/ymmärrysyhteyttä yhteisistä asioista. Itselläni on hiljainen mutta rakas mies, mutta välillä kieltämättä ärsyttää, kun saa vastauksen ja mielipiteen kaivaa virkkuukoukulla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hekla kommentistasi! En ole tässä blogissa paljoa näitä asioita avannut, mutta olet keskusteluyhteyden puuttumisessa täysin oikeassa. Sitä on kokeiltu avata perheneuvolassa ja vaikka missä ja miten mutta ei vaan onnistu. Hän ei halua/osaa ja minö varmaan myös teen jotain väärin... Ja siit johtuen varmaan tosiaan ajatuksetkin siitä, millainen perhe on ja miten perhe toimii, onkin aika erilaiset. Kärsin kyllä välillä aika paljon kun tajuan, että ne jutut mitä mä teen mun lapsien kanssa, muut perheet tekee yhdessä. Sen takia en saa edes seuraa niihin meidän juttuihin muilta äideiltä lapsineen. Vain aika näyttää mihin tämä lopulta johtaa. Ajoittain olen positiivisempi, mutta kyllä negatiivisia ajatuksia on valitettavan paljon ja usein.

    VastaaPoista
  3. Mulla oli aiemmassa avioliitossa samaa ongelmaa. Eniten mua ärsyttää, ettei isä opettanut lapsiaankaan olemaan huomaavainen. Yleensä jos on tyttöjä, niin he jotenkin osaavat huomioida äitienpäivät yms. Mutta pojat sitten toistaa tämä asiat äitinsä ja mahdollisesti vielä vaimonsakin kanssa.

    Meillä oli kovin erilaiset elämät miehen kanssa. Hyvä puoli oli, että arki luisti ja hän oli paljon lasten kanssa. Minä sitten olin se, joka keskittyi työntekoon. Mutta tämä oli hänen valintansa. Ongelmaksi tuli sitten se, ettei hän tahtonut niitä juhlahetkiä ja yhteistä aikaa. Minä lähinnä toteutin hänen toiveensa saada perhe.

    VastaaPoista
  4. Sarah siis olet niin oikeassa! Mua eniten ihmetyttää kun äitienpäivänä mennään anopin luokse kahville ja anoppi on leiponut ja kokannut herkut ja syömiset! Siis juuri silloinhan pitäis miesten viedä rouvat ulos syömään ja hemmotella. No tiedänhän minä nyt, että sieltä omasta perheestään on nämä ikävät jutut kaikki periytyneet... Silloin kun hänet valitsin en kyllä tiennyt eli on tässä vuosien mittaan tullut esiin kaikenlainen naisen arvostamattomuus! Liekö koskaan oppii...

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!