Pages

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Treenirikas viikko takana

Tähän viikkoon mahtui kaikenlaista liikuntaa. Selkäni vauvaa edelleen ja hartiat, mutta olen venytellyt ja touhunnut sekä vaihdettiin miehen kanssa puolia sängyssä joten kohta tämä varmaan helpottaa.

Viikko oli aika härdelliä, koska esikoinen oli lyhyitä päiviä eskarissa ja oli monenlaista menoa. Meillä oli vauvankin kanssa nyt ensimmäinen seurantakäynti liittyen siihen jalan murtumaan (vaikka sossun puolesta asia on loppuunkäsitelty, niin sairaala haluaa että käymme vuoden verran seurantakäynneillä). Ja oli siis ihan hirveä hirveä käynti. Babyllä on kaikki hyvin, mutta silti siellä yritettiin etsimällä etsiä siitä ja minusta vikaa. Todella julmaa vallankäyttöä viranomaisilta ja syyllistämistä. No siitäkin toivuttiin ja mies saa mennä seuraavalle käynnille.

Mulla tuli tähän väliin melkein kahden viikon salitauko ja tässä jo pohdin, että lopetanko koko salisopimuksen. Jotenkin tuo kroppahomma...en tiedä alanko luovuttaa jo koko asiassa ja panostaa hyvinvointiliikuntaan enemmän. Ehkä olenkin luovuttanut jo. Varmaan pitäisi taas lähteä etsimään hyvää sisätautilääkäriä selvittelemään tätä painonhallinnan ongelmaa. Uutena kun on tullut tähän turvotuksetkin. Naamakuvista näkee selvästi ja joka aamu on sormet turvoksissa sekä iltaisin sukista kamalat rannut. Mistä ihmeestä? Olen sokereitakin ruvennut nyt seuraamaan, josko siellä rintamalla olis jotain huolestuttavaa...

Niin se sali... Toisaalta kevät on tulossa ja kesällä pystyy liikkumaan ulkona paljon paremmin. Mun salikorttini maksaa 40 euroa ja saisin toiselta salilta puolet halvemmalla (toki ruuhkaisempi sali ja kauempana) kortin, jossa joka tapauksessa käyn aina lauantaisin tyttären tanssitunnin aikana. Ja onhan mulla kotonakin näitä painoja, kahvakuulaa yms. Sen erotuksen vois käyttää vaikka tanssitunteihin, kovasti jotenkin mieli kaipaa ohjatuille tunneille ja erityisesti zumbaamaan. Tietysti ongelma on se, ettei niittiä zumbatunteja täällä niin paljoa järjestetä. No, mieli jotenkin kaipaa jotain uutta! Nyt kun pahin kevätväsymys (kyllä, mulla oli se) on selätetty niin alkaako sitten kevätinnostus?

Eilen meillä oli kekkerit. Siis nuorimmaiseni täytti vuoden. Miten haikeaa!

Mun kekkerilook! Leivoin ihanan vadelma-valkosuklaajuustokakun johon vadelmista kuorrutus ja oli muuten jumalainen kakku! Mies olis tietenkin halunnut täytekakun, mutta olen huomannut että lapsille maistuu täytteet kakkutaikinaa paremmin joten tuommoinen juustokakku on just passeli. Saihan se paljon kehuja, kuvan vaan unohdin ottaa.

Käytin muutenkin eilen kauneudenhoitoon paljon aikaa ja suoritin kulmakarvojen nyppimisen. Huomasin yhdestä kuvasta, että mulla "roikkuu" kulmakarvat silmien päällä niiden muodon vuoksi ja... No nyt ei roiku, senverran kovasti ojensin ja muotoilin niitä alapuolelta. Off topic tähän väliin siis:-)

Aika menee eteenpäin. Lapset kasvaa ja elämä muuttuu. Hetkittäin mun on vaikea ymmärtää (tai hyväksyä) sitä, että vanhenen. Tavallaan mun elämäni 20-30 vuoden välissä oli niin hirvittävän vaikeaa ja ennen terapiaa kipuilin enkä pystynyt nauttimaan elämästä. Vasta kolmekymppisenä alkoi asiat jotenkin tokeentumaan ja nyt alan lähestyä elämäni puoliväliä, tai ehkä olen sen jo ohittanutkin. Moni valinta menneisyydessä oli väärä, ja nyt aloittelen joitain asioita kokonaan uudestaan. Vuodet vierivät aika nopeasti. Kun pyörii mammakahviloissa (minähän vedänkin yhtä) ja tapaa paljon nuoria äitejä, niin väkisinkin sitä ajattelee kuinka toisilla on niin monta asiaa edessä, mitä itsellä on jo takana. Toisaalta on hyvä tehdä välillä näitä pohdintojakin, mutta tällä kertaa tuli haikea olo. Rakas yksivuotias on kyllä ihan mieletön tapaus!

Tässä pari kuvaa salilta tältä päivältä. Tein yläkroppatreenin, eli käytönnössä rinta, selkä, kädet, olkapäät. Tein kovaa ja kyllä tuntui. Silti semmoinen into oli vähän kateissa. Ehkä ne endorfiinit iskee huomenna?

Muuten on ollut ihan positiivissävytteinen viikko. Maksoin avoimeen perusopintojen opinto-oikeuden ja tarkoitus on nyt aloittaa uusi kurssi. Josko kesällä sais vielä kolmannen niin olis puolet jo tehty. Onhan siinä suuri työ edessä ja välillä olen miettinyt, että haukkaanko liian ison palan. Toisaalta ei voi voittaa, jos ei edes yritä. Opiskelukin syö aikaa treenillä ja niiden pitäminen balanssissa on myös oma haasteensa.
Joku ehkä muistaa mun valituksen miehen kotiintuomisista. Noh, kuten mainoksista on huomattu, niin tällä viikollahan oli cittarissa mammuttimarkkinat ja muuten irtokarkitkin tarjouksessa. Niinpä yhtäkkiä kotoa löytyi kaksi täyteen pakattu paperipussia ja yksi laatikollinen. Voitteko kuvitella mikä määrä? Keräsin kaikki ja heitin ne pussiin piiloon ja parin päivän päästä mies oli levittänyt ne taas. Samoin me ollaan käyty taas keskustelua siitä, onko lapsille nyt ihan pakko syöttää jogurtteja joissa on 24 grammaa sokeria purkillisessa. Mä en ymmärrä edes, miksi kaupat saa myydä tommosta roskaa. Syötä sitten moinen 14 kiloiselle lapselle...hohottaa! On vaan niitä asioita, jotka ei tule meidän perheessä koskaan löytämään sopivaa keskitietä. Pelkään kyllä kovin, että joku lapsista on saanut mun geenit ja tällä ruokavaliolla saa jonkun loppuiän sokeririippuvuuden. Onneksi kuitenkin arjen ruokavalion päätän minä! Onneksi! Ja onneksi muuten mene perherintamalla ihan ok.
On puuhasteltu nyt muuten paljon. Parin viikon päästä lapset lähtee isänsä kanss reissuun ja jään vauvelin kanssa kahdestaan. Olen miettinyt jo, mitä me keksittäisiin. Sen tietää, että vilinään tottunut vauva roikkuu lahkeessa jos ollaan vain kotosalla. Vaikka onhan sekin ihanaa, semmoista leppoisaa olemista. Mukavaa pääsiäisen odotusta!

 

 

 

 

 

3 kommenttia:

  1. Sun kekkerilook on upea,olet todella kaunis!kiitos elämänmakuisesta ja mukavasta blogista,sun tekstejä on mukava lukea!tsemppiä ja aurinkoista kevättä!!

    VastaaPoista
  2. Vau että selkä vauvaa :) Minulla menee aina kirjoitusvihre toisin päin, kirjoitan aina vaivasta kun pitäisi puhua vauvasta. Meidän pikku maanvaiva :)

    Kuulostaa nöyryyttävältä ja ikävältä tuo sairaalakäynti. Lastensuojelun pitäisi olla suojana ja tukena, mutta sen verran olen työssä joutunut lastensuojelun papereita käsittelemään, että itse ainakin tulen tekemään kaikkeni, että en heidän kanssaan ikinä joudu mihinkään tekemisiin, muuten kuin työn puolesta tietenkin. Hyvää työtä tietysti tekevät, ja erittäin tärkeää, mutta sellaista tutkimista ja syynäämistä ja joka kiven kääntämistä ja vanhempien tarkkailua suurennuslasin kanssa, että huh huh! Ymmärrän hyvin miksi ahdistaa.

    Tuli tuosta turvotuksesta mieleen ne naiselämän kaksi tavallisinta syytä, että olethan sulkenut pois raskauden mahdollisuuden? Ja siihen liittyen, ei kai ehkäisysi voi aiheuttaa noita oireita? Itselläni Cerazette sai aikaiseksi ihan kamalan turvotuksen.

    Olet kyllä muuten tosi tehopakkaus, tulee hiki kun vaan katsookin noita kuvia!

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille kommenteista! Anonyymille kiitos, mukava kuulla että tekstini viihdyttää:) Viktoria en kyllä voi olla raskaana eikä ole mitään hormonaalista ehkäisyäkään joten ei kumpikaan nyt tähän auta. Juu tuo sossuasia on kyllä ikävä. Ja jos oman kunnan osalta on todettu asioiden olevan ok, niin miksi kolmas osapuoli jatkaa vielä tuota kyttäämistä. Tuli siitä paha olo, kun jopa vauvan nivusissa olevista pienistä hautumista (oli yön aikana tulleet) huomautettiin...mutta pakko siellä on käydä, muuten ne tekee varmasti uudelleen ilmoituksen.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!