Pages

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Melkoinen yllätys: nainen ja vaaka

Mies oli kaivanut jostain muuton jälkeen vaa'an ja pitkään sitä olen vähän haikeilevasti nyt tuijottanut, että uskaltaisinko. Kirjoittelin noista turvotuksista jo aikaisemmin ja niiden(kin) pelossa olen sitten kävellyt sen ohitse. Onhan tässä tullut aika paljon liikuttua ja syömisetkin ajoittain olleet ihan ok joten ei mitään suurta ja mullistavaa, eihän? Naama vähän pyöristynyt kuvista päätellen, maybe? Sormuksia vähän kiristää. Vatsa tuntuu olevan tiellä.

Katin kontit! Todellakin katin kontit ja monta monta kirosanaa päälle!

En ole koskaan ollut (raskaudet poislukien) näin painava, mitä nyt! En edes halua enää lukemaa kirjoittaa tänne!

En ymmärrä, en käsitä.

Ja käsitän kuitenkin. Satunnaisesti Helkkarinmoinen väsymys ja stressi arjen pyörittämisestä ja kroppani jonka aineenvaihdunta näyttää olevan miinuksella. Tätä kirjoittaessa olen herännyt edellisyönä varmaan 20 kertaa, joten väsyneet aivoni eivät edes kykene tähän uutiseen reagoimaan kunnolla.

Tekis mieli aloittaa joku superdieetti samantien, toisaalta tekis mieli antaa olla. Mihin jäi se liikunnasta nauttiminen, tällä painolla ei enää kyllä paljoa lenkkejä juosta. Nyt puhutaan Bmi luokassa vaikeasta lihavuudesta, merkittävän lihavuuden ylärajaankin on 10 kiloa puhumattakaan sairaalloisesti lihavuudesta jonka alaraja olis muutaman kilon päässä!

Haluan imettää ja samalla vetää jonkun ketoosidieetin loppuvuoden. Molempia ei voi. Kumpikohan on järkevämpää loppuelämän kannalta?

Ja kaapissa on taas keksejä, sipsejä, suklaamunia ja karkkia. Arvatkaa kuinka helppoa olis tarttua tämmöisen yön jälkeen taas niihin. Toisaalta tekis mieli itkeä ja marssia samantien hakemaan lähetettä lihavuusleikkauksen. Toisaalta sen leikkauksen jälkeen mä en ikinä pystyisi edes tavoittelemaan mun monia monia liikunnallisia haaveitani. En tiedä miten uskallan PT:lle kertoa edes tästä. En varmaan kerrokaan. Laistan loppu inbodystä jotenkin.

"Pari" syyllistä

  • Rehut on jääneet ruokavaliosta. En jaksa tehdä salaatteja enkä wokkailla kuin kerran pari viikossa.
  • Väsyneenä en jaksa pitää ateriarytmistä kiinni ollenkaan
  • Vaikka kaura on hyvää, ei sitä kauraleipää tarvitse ehkä kuitenkaan joka päivä syödä
  • Vaikka riisikakku on hyvää, se pitäisi ehkä syödä ilman levitettä. Varsinkin jos niitä vetää vähän enemmän. Sama koskee näkkileipää.
  • En muista, milloin olen viimeksi punninnut aterioita.
  • Tuudittautumisen siihen, että runsas liikunta auttaa, ei riitä
  • En ole käynyt vaa'alla
  • Maitotuotteiden poisjättämisestä on aiheutunut ehkä jonkunlainen välipalojen ideoimisen puute (toisaalta aika vähän ne smoothiet on muutenkaan mulle nyt maistuneet)
  • Miehen jatkuvasti kotiin kantavat herkut (joo ei niitä pakko ole syödä mutta syön kyllä tarpeeks koomassa).
  • Kilpirauhanen? Ehkä se on poksahtanut lopullisesti?
  • PT:n ruokaohjeistus oli vähän turhan yleisellä tasolla (ja mä tyydyin siihen enkä noudattanut sitä).

Sitä mä en tajua, miten jaksan liikkua ja juostakin, tän läskin alla on oltava kyllä painoon suhteessa rautainen kunto.

Miten tästä eteenpäin

Tekisi mieli luovuttaa koko homma ja varsinkin blogi! Ihan kun mä pettäisin itseni lisäksi kaikki lukijat! Postailen tänne iloisia treenikuvia ja totuus on, että perseelleen menee. Ja kyllä, mietin että kerronko asiaa edes tänne vai häivynkö vähin äänin. Toisaalta on oltava armollinen itselle! Piiskaamalla tää ei etene.

Mutta en tee niin. En hemmetissä luovuta. Enkä aloita ketoosia. Jonkunlainen ruokavaliorunko tähän on nyt saatava, mahdollisimman helppo sillä en kykene enkä jaksa nyt mihinkään monimutkaiseen. Ruoat on punnittava ja 500 grammaa rehuja joka päivä. Sama se vaikka söis pari kurkkua tai pelkkiä tomaatteja kunhan jotain. Mun on saatava kymmenisen kiloa aika vauhdikkaasti nyt pois, että pääsisin edes sille tasolle missä olin ennen raskautta, nyt on raskauskilot + 5. Ja että jaksaisin paremmin eikä vatsa, polvet ja selkä olisi jatkuvasti niin kovilla. En tiedä pitäiskö mennä johonkin painonhallintaryhmään, näillä mitoilla pääsis jo varmaan terveyskeskukseenkin. Tai sitten vielä kerran yrittää itse. Josko tämä blogi vielä toimisi mulla niin, että kirjaisin tänne viikkotuloksia.

Liikunnan kanssa on tulossa joka tapauksessa muutoksia, vaihdan nyt salia todennäköisesti ja aion lisätä aerobisen osuutta sekä pikkuhiljaa aloittaa taas kotona trx ja kahvakuulatreenaamisen (ulkona). Vähennän salikäyntejä ja pyrin tekemään iloisempaa aerobista enemmän. Lihasmassaa tuntuu olevan kuitenkin aika paljon niin sen ylläpito saa nyt riittää, voimaharjoittelun aika on ehkä joskus myöhemmin.

Ja kuinka kauan mä tätä remonttia olen tehnyt. Bloginkin kirjoittanut 3,5 vuotta ja tuloksia ei ole. Kyllä hävettää! Mun on nyt mietittävä vakavasti, mitä teen. Ja mietittävä keneltä/miten saan apua.

 

 

 

Kyllä nyt hävettää. Ja harmittaa. Ja surettaa. Enkö tämän parempaan pysty. Kyllä. Kyllä mä pystyn!

Kohti iloisempaa ja terveellisempää huomista!

Ai niin, yks hyvä asia tässä kuitenkin oli. Mittasin paastosokerin heti perään ja se oli 5.7. Ja olen sairaana eli olisi normaalisti vieläkin alempi. Onneks ei ole sokereihin vaikuttanut tämä ikävä painonnousu.

 

 

 

 

 

6 kommenttia:

  1. voiskohan sulla toi imetys aiheuttaa sitä, että kilot tarraa tiukemmin? se tuntuu jakavan ihmisiä: joillain paino putoaa kuin itsestään imettäessä ja joillain laihdutus on ihan mahdotonta, kunnes imetys loppuu. Mä olen raskaana ja jännään, kummin päin itselle käy. Vähän stressaa kun toivoin että paino olis pudonnut alkuraskaudessa kun pudotettavaa on, mutta eipä oo pudonnut. Pysynyt aika samoissa sentään, mutta nyt kun puoliväli lähestyy niin tuntuu, että alkaa nousta.

    Tsemppiä! Tällaista räpeltämistähän tää on meillä vähän kaikilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllähän imetys on varmasti yksi osasyy, edellisen muksun kohdalla en sentäs lihonut mutta laihtuminen oli todella hidasta ja vaikeaa. Ja imetin käytännössä tämän vauvelin raskauden alkuun ja siitäkin vielä pari kk. Muita ei musta johtuvia syitä varmaan on ikä, painonpudotushistoria, nykyinen elämäntilanne, väsymys, pcos, kilpirauhanen ehkä. Onhan näitä mutta kun kaikkiin ei voi vaikuttaa ja osaan nimenomaan laihtuminen auttaisi. Tuo raskausaikana laihtuminen on kyllä vaikeaa eikä kannata surra jos se ei onnistu. Mä olin kakkosen ja kolmosen kanssa todella todella (melkein ketogeenisellä) dieetillä sen radin vuoksi ja silti saldo oli pari kiloa plussaa tai nollatulos. Se ei ole helppoa, taitaa naisen kroppa oikein keräämällä kerätä sitä rasvaa.

      Paljon tsemppiä ja onnellista raskautta sulle! <3

      Poista
  2. Hei muru. Smoothieen cashew-maitoa jne. Mä oon saanu painoa alas hitaasti tän vuoden pelkällä ruokavaliolla, karsimalla setn kirotun sokerin jossain määrin pois. Välipalana rakastan porkkana-lantturaastetta jota en ikinä jaksa tehdä ite, mut onneks toisinaan mies jaksaa väsätä ison kulhollisen. Eli etsi oma välipalaherkku jota varaat kaappiin, vaikka sit sitä kurkkua ja tomaattia.
    Tsetmppiä, mä ♡ sua, ja sua luetaan siks että sä et ole pelkkä happyhappyfitnesstypy!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tc! Juu en ole happy, elämäähän tämä on eikä mitään fittnestä:)

    Teenkin smoothiet mantelimaitoon yleensä, mutta just tajusin ettei tule marjoja semmoisenaan syötyä kun aina muussaan ne, täytyy kokeilla jotain rahkan/jogurtin korviketta, telkkarissa ne taitaakin nyt jotain mainostaa.

    Mun tulee syötyä noita välipaloja huonosti, paitsi jotain näkkäriä ehkä. Täytyy skarpata siinäkin, ensisijaisesti nyt pääruokien kuntoonsaattamisessa ja säännöllisessä syömisessä. Otinkin tohon kännykkään jonkun kalorilaskurin nyt kokeeksi.

    VastaaPoista
  4. Yritän ehtiä bloggaamaan piakkoin käynnistäni Patrik Borgin luona. Nyt vaan tuli niin raivostuttava kolumni vastaan, että oli pakko kirjoittaa siitä.

    Sanon kuitenkin tässä sulle. Älä luovuta. Älä aloita mitään järjetöntä dieettiä. Hyväksy, että sulla on tällainen tilanne. Tsemppaa yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä se on toi ateriarytmiä? Tai se salaattien ja kasvisten laitto ruuan yhteyteen. Tai sitten sanot sille miehelle, ettei raahaa herkkuja kotiin. Väsyneenä niitä on vaikea vastustaa.

    Vähiten olisin huolissani vaakasta tai ruuan punnitsemisesta.

    Ja hei, sulla on loppuelämä aikaa. Mietiä mitä kaikkea kivaa on elämässä. Uusi koti, lapset (vaikka ne välillä rasittaakin), aurinko välillä paistelee ja on kevät. Pääsiäinen on tulossa. Haistele kevättä!

    Kyllä se taas lähtee parempaa päin. Uskoa mua.

    Sarah

    PS. Muista sitten sanoa nää samat mulle, kun oon tööt.

    VastaaPoista
  5. Kiitti Sarah! Juuri näin teenkin paitsi mies raahaa herkkuja kuitenkin koko ajan. Joskus olen uhannut heittää ne roskiin, ehkä heitänkin. Kyllä sitä nannaa ehtii pitkän työpäivän ajan popsimaan. Olen syötellyt nyt kolme päivää taas syömisiäni ja huomannut vähän samaa, mitä sä kirjoitit, että syön aika vähän. Hädin tuskin 1000 kcal ylittyy perusruoalla ja kaikki siihen päälle on varmaan ollut herkkuja ja naposteluja. Pakko yrittää syödä enemmän/

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!