Pages

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kuvia ja ajatuksia viime viikosta

Kaksi ensimmäistä tehtävää tehty ja nyt kirjoitan ensimmäistä esseetä kymmeneen vuoteen:-) mulla oli viikolla jo tosi hyvä draivi päällä, mutta loppuviikkoon tuli pari pitkää yh-päivää ja mieheni sitten ilmoitti ettei mielellään antais mun opiskella niin vähän tuli takapakkia. Mutta sisuunnuin nyt entistä enemmän ja revin sitä aikaa jostain. Ostin muuten kokeeksi uutta Oatlyn "kauramaitoa" joka on tarkoitettu kahviin ja on todella todella hyvää. Ei ole paluuta lehmänmaitoon mulla.
Meillä oli viime viikolla useana päivänä vieraita kylässä. Muutama tärkeä äitiystävä tuli katsomaan meidän kotia, keskiviikkona kävi talomme edellisten omistajien lapset (ostimme perikunnalta ja lapset on lapsuutensa täällä asuneet) sekä välittäjä ja torstaina kävi sitten kahden vanhemman lapsen kummeja. Eli aikamoista haipakkaa oli. Tilasimme yhden kakunkin ja päätin sitten hemmotella makeannälkää potevaa miestäni kun kakku meni vieraisiin suihin. Ja kuten kuvasta näkyy, miljonäärin pikkuleivät tekivät kauppansa. Vinkin sain äitiystävältä ja olihan noi nyt...no todella herkullisia, niin herkullisia että en ihan heti leivo niitä uudestaan. Noissahan on murotaikinapohja jonka päällä kinuskia jonka päällä suklaakuorrutus. Voi kun tämmöisiä herkkuihin olisi joku terveellisempi resepti.
Onneksi sentään tuli taas vähän liikuttua. Tein yhden kotijumpan tiistaina, torstaina kävin hölkkäilemässä ja lauantaina salilla jalkatreenin. Alkuviikosta vielä flunssa vähän vaivasi, mutta kyllä se nopeasti meni ohi. Suurkiitokset sinkille ja nenäkannulle!
Paljon patoja viime aikoina on hauduteltu. Karjalanpaistia, suikaleita jne. Näitä on helppo tehdä ja ovat riittoisia. Lisukkeena voi sitten oman maun mukaan ottaa melkein mitä vain.
Sitten itse asiaan. Ystävänpäivän kunniaksi kaappasin kaikki lapset autoon ja ajoin meidät Vantaalle Heurekaan. Reissu kesti koko päivän ja voi että kun lapsilla oli mukavaa. Millään eivät olisi halunneet lähteä kotiin joten oltiin sitten lopulta vasta kahdeksalta illalla takaisin kotona. Ja kyllä, mä olin todella puhki illalla. Varsinkin kun ajosää Helsingin seudulla oli illalla tosi surkea ja takapenkkiläiset väsyneitä. Mutta mennään kyllä uudestaan!
 
 
 

Loppuun kuva mun apinatytöstä. Liekö geenit menneet vähän sekaisin? Rakastan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä opiskeluihin! Ja pitäisipä itsekin tehdä lasten kanssa reissu Heurekaan, edellisestä kerrasta on aikaa (mua vaan jännittää ajaminen vieraissa paikoissa mut jos menis junalla...).
    Mua vähän harmittaa sun puolesta kun usein teksteistäsi tulee ilmi tuo ettei mies oikein tue sua, oli kyse sitten opiskeluista, painonpudotuksesta tai lasten/kodinhoidossa. (Tää toki mun omaa tulkintaa, enhän teitä tunne). Toki mies tekee kai pitkää päivää töissä /remontoiden, mutta eihän se mikään syy ole. Toivottavasti tilanne ei ole niin kurja mille se kuulostaa :/. Aurinkoisia kevättalven päiviä!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, Heurekaan pääsee käytännössä ajaen kehäkolmosta perille ja Helsingin suunnalla on tosi reilu liikennekulttuuri. Mä itse asiassa pelkään enemmän ajaa Turun keskustassa kuin Helsingissä koska täkäläinen liikennekulttuuri ei anna tilaa eikä väistä...
    Ja on se siis tosi nasta paikka. Mun edellisestä vierailusta joku 25 vuotta ja ihan yhtä mielenkiintoinen edelleen:)

    Miehestä en tiedä, on hän itsekin aikanaan opiskellut useamman ammatin joten en ymmärrä miksi mä en saisi opiskella. Ja ihan oikeassa olet, meillä on ollut suuria haasteita niin yhteisten kasvatuslinjojen löytämisessä kuin myös mun painonpudotuksessa. Moni olisi eronnut jo. Mulla alkaa olemaan viimeiset hetket opiskella ja miettiä alanvaihtoa ja olenkin haahuillut asian kanssa omastakin
    mielestäni liian pitkään. Hän on hyvässä uraputkessa työssä, jossa viihtyy joten kyllä minäkin mielelläni sen ansaitsisin. 20 vuotta sitten tein väärän uravalinnan aivan vääristä syistä elämäntilanteessa joka oli niin sekava ja vyyhti alkoi aueta vasta terapian myötä... On tässä monenlaista tullut ajateltua ja märehdittyä, mutta mä yritän nyt sitkeästi eteenpäin mun haaveita kohti. Remontti on nyt ohi, joten ehkä nyt on mun vuoro <3

    VastaaPoista
  3. Heureka on kyllä mahtava paikka, aikuisellekin! Kävimme pari vuotta sitten katsomassa Body Worlds -näyttelyn, ja se oli todella upea! Perusnäyttely oli kyllä vähän vanha jo, muistan monet asiat siellä 80-luvulta, kun kävimme siellä koulun kanssa. Sen suhteen olisi mielestäni aika jo vähän päivittää juttuja. Mies oli ihastuksissaan, kun löysi antiikkisen tietokoneen, vanhan, värikkään iMacin. Vaikka sen ei kai ollut tarkoitus olla osa antiikkinäyttelyä... :P0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan sen näyttelyn,katselinkin netistä jotain kuvia mutta en olis ikinä voinut mennä katsomaan sitä kuollutta äitiä jolla kuollut vauva mahassa... Nyt siellä on talviurheilulajinäyttely ja mun tyttöni esimerkiks harjoitteli taitoluistelupiruettia semmose pyörivän tangon kanssa ja yhdessä lapset laski sitä kelkkaa (mikä lie lajin nimi)...olis voinut kokeilla ampumahiihtoa ja vaikka mitä:)

      Poista
  4. Ihana pikku apina! <3

    Tsemppiä opiskeluihin! Ihanaa, että pyrit sitkeästi kohti omia unelmia. Todella kurjaa kyllä, ettei mies sitä kunnolla tue :/

    VastaaPoista
  5. Kiitos Saaga:) On se kyllä melkoinen apina, sillä on oma tissikutsukin "ähä-ämmm", keneen lie tullut!

    Ja kurjaa on tosiaan, mutta minunpa on elämä. Vielä kurjempaa olisi jos en tekisi mitään asialle ja katkeroituisin sitten jälkeenpäin. Monella tutulla tuntuu tämä lasten saaminen olevan elämässä jonkunlainen käännekohta elämässä. Kai asioita alkaa miettimään eri tavalla ja se sitten on johtanut monenlaiseen muutokseen. Mä jahkailin niin kauan, että tuo rinnallakulkijakin varmaan ehti kyllästyä...:)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!