Pages

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Uudessa kodissa kohti kesää

Jotta tämä ei menisi pelkäksi viikkoraportoimiseksi, niin ajattelin kertoa vähän, että mitä meidän uudelle kodille ja elämälle täällä nyt kuuluu.

Remonttihan tuli vuodenvaihteessa käytännössä sisältä valmiiksi ja sen jälkeen tuntui, että ISO stressi purkautui ja ikäänkuin elämä palasi vuoden tauon jälkeen normaaliin. Kaikki kunnia miehelleni menneestä vuodesta ja mielettömästä työmäärästä, mutta ei minunkaan roolia saa aliarvioida. Aloitimme rempan tilanteessa, jossa mulla oli vastasyntynyt kainalossa ja kaks isompaa siinä helmoissa. 24/7 yksin lasten kanssa, en tiedä mistä revin siihen voimia ja miten päänuppi kesti. Tärkein kuitenkin, että se kesti. Sain muuten inspiraation tähän postaukseen Annan blogista, jossa käytiin läpi ihan samoja fiiliksiä. Oman väsymyksen ja kiireen vuoksi tapahtui myös virheitä mm. keittiösuunnittelussa ja miehellä kylppärissä pari isompaakin juttua ja sähkösuunnittelukin jäi kiireessä puolitiehen joka nyt sitten näkyy.

Nyt ollaan jotenkin taas normaalitilanteessa ennenkuin lumet sulaa (jonka jälkeen alkaa pihan myllerrys), toki pieniä juttuja edelleen on kesken, mutta perhe on taas koossa. Pienellä painostamisella olen saanut lasten isän taas kuvioihin ja touhuamaan meidän kanssa yhdessä. Se onkin tosi tärkeää, sillä voin kertoa että vuoden "erossaolo" lapsista helposti aiheuttaa sen, että se paluu normaaliin perhearkeen on vähintäänkin haastavaa. Mutta nyt tuntuu, että ne esteet on vähän ylitetty ja perhe on taas yhtenäinen. Ja asioista voi sopia ilman, että aina on joku raksajuttu esteenä.




Kai sitä nyt voi sanoa, että me ollaan kuin normaali perhe? Erityisen hyvät fiilikset on tältä viikonlopulta, kun eilen olin lasten kanssa hiihtämässä tähän meidän lähikentälle tehdyllä ladulla ja tänään mentiin ensiks koko perheellä uimahalliin ja sen jälkeen laskemaan mäkeä (mä kävin hiihtämässä siinä vieressä menevällä ladulla) jonka jälkeen vielä grillattiin laavulla makkaraa ja evästeltiin.

Siitä tulee itsellekin hyvä fiilis kun huomaa lasten nauttineen yhdessä tekemisestä ja kotona se sisarusten välinen riitelykin on paljon vähäisempää. Normaalisti jos ollaan kotona sisällä, niin sisarus on jatkuvaa riemusta ja riitelyä.

Ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on tekemistä kodin ulkopuolella.

Mites se viikon sporttailut sitten menikään? Neljä treeniä, tai oikeastaan viisi. Ja olen oikein tyytyväinen. Välissä on vapaapäiviä ja aikaa muullekin. Osa treeneistä on kotona tehtyjä, osa ulkona ja osa salilla. Perjantaina kävimme Sarin kanssa mun salilla tekemässä kiertoharjoittelupunttitreenin, joka kesti 1,5 tuntia ja oli aika hyvä. Sari on muuten ensimmäinen ja ainoa blogin kautta tapaamani tyyppi ja on kyllä tosi kiva, että on löytynyt samanhenkinen sporttailija tästä näinkin läheltä.

Tämä tahti on erinomainen ja kesän tullen lisään taas kahvakuulaa ja trx-harjoituksia enemmän. Nyt mua hotsittais aika paljon joku joogan tyyppinen juttu. Kotona olen nyt tehnyt pilates-harjoituksia ja lantionpohjalihastreeniä (joka päivä) ja mielelläni menisin kokeilemaan vielä jotain lisää. En ostanut vielä siitä Yoogaiaa, kun vähän odotin meille buzzaajille jotain tarjousta (silloin viimeksi meinaan tuli) ja kyllä se olisi kuitenkin ehkä kiva käydä kerran viikossa jossain kodin ulkopuolella. Mutta näillä mennään. Nyt innostuin taas hiihtämisestä, viime talvenahan en päässyt hiihtämään enkä luistelemaan ja kyllä se hiihto on niin mun juttu, vaikka hitaasti painankin menemään (tuo km ei tuossa kuvassa ole oikein, se oli vähemmän ilmeisesti) ja kaikki menee ohi, niin hengästyn ja saan hien lisäksi mielettömän hyvän mielen.

Ruokahommat on menneet sitten vaihtelevasti. Alkuviikko meni hyvin ja loppuviikosta lipsuin. Patrik Borg kirjoitti pöperöproffa-blogissaan liikunnan vaikutuksesta painonhallinnassa ja valitettavasti se nyt on niin, että en mä liikkumalla tule laihtumaan eikä kukaan muukaan,

Kyllä ne syömiset pitää laittaa uuteen uskoon, Sari haastoikin nyt ottamaan maaliskuussa itseä niskasta kiinni ja niin teen. Mulla menee välillä tosi hyvin, syön rehuja ja proteiinia mukavasti ja pysyn viljattomalla ja maidottomalla. Sitten yhtäkkiä saan päähäni tehdä vohveleita lapsille ja vetää siinä sivussa "muutaman" itsekin, jonka oikeen kärsin turvonneesta mahasta ja kipeästä suolistosta koko seuraavan päivän. Miksi, oi miksi? Siksi tietenkin, että mulle täyskieltäytyminen aiheuttaa aina lopulta retkahtamisen. Kun vois pysyä tasapainossa.

Ja koska haluan välillä tehdä lapsille hyvää. Haluan näyttää, että leipää voi leipoa itse ja että vohveleita ei tarvitse ostaa kaupasta. Ja että omatekemät korvapuustit on maailman parhaita (ainakin parempia kuin ne iskän ostamat säilytysaineella kyllästetyt puistot). Ja että itse ylipäätänsä voi tehdä ja on hyväkin tehdä.

Paljon tsemppiä kanssamatkustajille ja aurinkoista kevätviikkoa! Mä toivon, että saan mahdollisimman monta hiihtomerkintää Heiaheiaan:)

 

 

 

3 kommenttia:

  1. Yhdessä touhuaminen on tärkeää. Lapset ei aina kovin kummoisia sirkushuveja tarvitse. Joskus vaikka siivoaminen porukalla on hauskaa. Nykyään lasten kasvettua ei sillä tavoin tule enää yhdessä puuhattua ja sitä on ikävä.

    VastaaPoista
  2. Sopiiko sulle gluteenittomatkaan jauhot ja esimerkiksi kauramaito (aiheuttaako nekin vatsaongelmia)? Tuli mieleen, että voisihan myös vohvelitkin tehdä maidottomina ja gluteenittomina! :) Esimerkiksi tällaisen ohjeen löysin:

    http://iitantekemaa.blogspot.fi/2013/04/gluteenittomat-ja-maidottomat-vohvelit.html

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista:) Sarah, olet täysin oikeassa ja mä kyllä nautin lasten kanssa touhuamisesta. Kotona jos ei tehdä mitään, niin se on yhtä kiukkua ja tappelua. Kivointa on just lähteä kodin ulkopuolelle. Nyt on mahtavat luistelu ja hiihtokelit olleet onneksi myös!

    Anonyymi, en ole varma onko kyse edes gluteenista. Kauraa käytän Leipänä, puurona ja maitona. Vehnä ja ruis on pahimmat turvottajat ja ibs-oireiden aiheuttajat. Mulla on jotain gluteenittomia jauhoja, täytyy joskus kokeilla.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!