Pages

tiistai 26. tammikuuta 2016

nyt ja tulevaisuudessa


Herkkulakko kesti sunnuntaihin. Anopilla syömässä ja jälkkäriks jotain piirasta (oliko pakko ottaa???) ja...tuli sitten eilenkin massutettua ja vielä yks jäätelökin tänään... Nyt taas jatkan lakkoa:) Se on lupaus!

Jestas olen ollut lauantain treenistä kipeä! Siis koko yläkroppa on huutanut hoosiaanna:) Silti tein eilen "grappling circuit"-treenin kotona käsipainojen kanssa ja tänään tytön kanss ensin muksujooga yoogaiasta jonka perään 30 minuutin core-treenin. Olis kyllä kiva tehdä rauhassa. Vaikka sais oven kiinni, niin keskity siinä kun lapset huutaa ja riehuu oven toisella puolella. Ehkä jatkossa pitää laittaa kuulokkeet.

Flunssakin taas näyttää tekevän tuloaan. Heikko olo on ollut ja kurkku kipeä, taistelen sitä vastaan sinkin voimin. Sinkkihän on nyt uusi "c-vitamiini" flunssaa vastaan, kuulemma todella tehokas! 

Mutta se tulevaisuus...(joka tulee vaatimaan paljon kahvia).

Monen monta vuotta olen pohtinut jo, mitä teen aikuisena. Tein aikanaan väärän uravalinnan parikymppisenä ja kyllä mä taisin sen aika pian huomatakin. Mutta kun lähes aina on ollut töitä, niin sitä sitten on vaan tullut roikuttua niissä hommissa. Terapiavuodet 2005-2008 taisivat olla ne ratkaisevimmat, jolloin aikuistuin ja tajusin muutoksen oikeasti olevan mahdollisen.

Siitä on nyt kolme vuotta kun luin hulluna lääkiksen pääsykokeisiin. Halusin sitä niin kovasti, että sydän melkein särkyi kun oli pakko palata töihin ja huomata että ei se vaan onnistunut: lapsiperhearjen, työn ja opiskelun yhdistäminen. Too much! 

Jotain hyvää siitä jäi kuitenkin käteen! Kemian ja bilsan lukion oppimäärän läpitankkaamimen osoittikin mulle, että ne aineet on mielenkiintoisia ja että mä pystyn opiskelemaan. Ja koska tämän lisäksi olen ainakin jonkun verran ollut ympäristötietoinen, niin ympäristöala nyt kiinnostaa. Koska mulla on työkokemusta  lähes 15 vuotta, niin olen oikeutettu aikuiskoulutustukeen! Siispä aloitan todennäköisesti syksyllä ympäristötieteen  tutkintoon johtavat opinnot avoimessa yliopistossa. Sivuaineet varmaankin on sitten biologia ja se kemia. En ota stressiä nyt, jokainen suoritettu kurssi on kotiinpäin ja vaikka en sais täyttä tutkintoa, opinnot voivat auttaa mua jatkossa työllistymään tälle alalle. 

Mietin kyllä, uskallanko sanoa edes asiaa ääneen. Ettei se taas kaadu johonkin. Toivoisin kyllä mieheltä tähän tukea, mutta ilman täytyy pärjätä. Taloudellisesti aikuisopintotukihan on enemmän kuin riittävä ja vaikka se mahdollisesti puolitetaan niin kotihoidontuen kanssa (kyllä, aion pitää nuorimman kotona ja opiskella puiston ja kerhojen turvin) se riittää elämiseen juuri ja juuri.

Tämän kevään aion pääasiassa kuitenkin  nauttia vielä kotona olemisesta ja rakkaista lapsistani. Joku kurssi täytyy suorittaa kyllä kokeeksi kuitenkin jo nyt.

Eli ensi syksy voi olla se käännekohta kun blogi viimein saattaa jäädä tauolle. Kaikkea ei vaan voi ehtiä.
 


 

2 kommenttia:

  1. Miksi ottaa taukoa? Jos sanoo ottavansa taukoa, ei tule kirjoitettua. Jos vaan ilmoittaa päivitystahdin vähenevän rankasti, pitää itsellään oven auki kirjoittaa joa sattuu asiaa tulevan. :)

    Tsempit uusiin tuuliin, hyvä, joskin todennäköisesti turhauttava alavalinta! :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!