Pages

tiistai 27. lokakuuta 2015

Pieni hengähdystauko

Sorry taas kuvan laatu, mutta oli pakko pyytää miestä ottamaan asukuva kerrankin kun olin paremmissa vetimissä. 
Nahkarotsi ja korolliset (kuvasta ei näy mutta korkeat korot) maiharit on Ellokselta. Mekko on Marimekon. Huivi Ebaystä.

Sain kutsun työn kautta päivälliselle oikein aitoon gurmeeravintolaan. Saan tämmöisiä kutsuja kerran viidessä vuodessa ja mieheni ei tämmöisestä ruoasta välitä tippaakaan, joten päätin pistää parastani. Kotimamma siis liikenteessä.

Kotimatkalla pysähdyin Turun uudelle kirjastosillalle ihastelemaan kaunista Aurajoen pintaa ja loistavia kaupungin valoja. Oli jotenkin rauhallinen mieli. Kaunis Turku. Paljon nuoria ihmisiä. Tavallaan haikeaakin, mulla ei ole siihen nuoruuteen enää paluuta vaikka monta asiaa haluaisin tehdä toisin. Menin sitten autolle ja hurautin kotiin, jossa väsynyt vauva huusi tissiä ja levottomat lapset riehuivat aika kypsän näköisen isän puhkuessa.

Se aika oli se, nyt on nyt ja tulevaisuus on ihan auki.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Flunssa ja viikonlopun hommat

Koko viikon on taas flunssa tehnyt tuloaan. Silti olen pari kävelylenkkiä tehnyt ja keskiviikkona salitreenin. Palasin nyt takaisin vanhalle salille, josta jäin pois silloin ennen synnytystä eli Kuntoklubi Monoon. Klubilla on aika mielenkiintoinen strategia eli käyttäjälle luvataan, että otetaan vain tietty määrä asiakkaita joten sali ei tule koskaan olemaan älyttömän ruuhkainen. Valitettavasti keväällä tuli omistajalle ongelmia, mutta nyt tilanne ilmeisesti on selkiytynyt. Mulla on siis jatkuva sopimus (kuitenkin vuoden mittainen vähintään). Olen tosi tyytyväinen:)


Kuvassa on melkoinen kasa sepeliä. Pihallamme. Pihalla on myös pieni kaivuri ja siis pihahommiahan tässä on tarkoitus tehdä. Silti huomenna menen lasten kanssa metsäretkelle asmupäivällä anopin ja appiukon kanssa- jos siis kunto antaa myöten. Pihalla on tarkoitus tehdä pengerryksiä kaivurin kanssa sekä siirtää varmaan 15 puuta/pensasta ja kaikkea muut pientä. 

Tosiaan flunssa on koko viikon tehnyt tuloaan. Olen taistellut vastaan beroccan, c-vitamiinin ja sinkin voimin. Tää ei ole tämmönen perinteinen "ensin kurkku tulessa ja sitten flunssa"- pöpö vaan epämääräisellä yskällä alkanut. Varmaan on parempi taas ottaa vähän iisimmin. Ulkoilua on varmaan hyvä jatkaa, mutta ehkä kova salitreeni vähän tauottaa. Mulla on nyt muuton jälkeen löytynyt hyvää kävelyseuraakin lähes tästä naapurista, joten on aika helppoa lähteäkin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Viikon kuulumiset

Tässä on hyvä makoilla mieluisan treenin jälkeen ja muistella taas mennyttä viikkoa:)
Sunnuntaille jäi kahvakuulatreeni. Eilen meni salihommat pipariksi ja tänään en päässyt jostain syystä salin ovesta sisään (olin siis siellä oven takana, kortti vaan ei toiminut). Päätin sitten reippaasti treenata kotona.
Tein tommosen 35 minsan pha-tyyppisen kiertoharjoittelutreenin. Kolme kierrosta, 7 liikettä ja 20 toistoa jokaisessa liikkeessä. Liikkeet: jalannostohypyt, etuheilautus, punnerrus (viralla kierroksella 7kg vauva selässä), kyykky, kulmasoutu, askelkyykky, sivuvatsat seisten (ojennus). Ja kätösissä 12 kilon kuula. KYLLÄ MUUTEN TULI HIKI! Ja sykkeet pinkoi varmasti korkealla!
Viikkoon kuului myös mieluisa treeni PT:n kanssa. On jotenkin mukavaa kun PT on vahva mies, mutta samalla kuitenkin ystävällinen ja tullaan hyvin juttuun:)
Tehtiin voimatreeniä. Prässissä sataa kiloa, penkissä lyhyttä sarjaa 40 ja 45 kilolla. Kaikenlaista. Tykkäsin! Tosi mukavaa kun joku on siinä messissä!
Ja oli pakko ottaa vähän profeetta sen treenin jälkeen. Vedin itseni piippuun ja loppuun vielä crossarilla reilut loppuverryttelyt. Se oli muuten keskiviikko. tiistaina, perjantaina ja lauantaina tein reippaat kävelylenkit 1-2 tuntia vaunuja työnnellen.
Täällä oli syyslomat viime viikolla ja toisin, kuin mun lapsuudessa, loma on vain 3 päivää. Torstaina lähdettiin lasten kanssa retkeilemään (minä ja lapset siis). Pakkasin lapset, makkarat ja muut eväät sekä halkoja ja suunta oli läheiselle luontopolulle. Lyhyen harhailun jälkeen löydettiin paikka, mihin sai auton jättää ja siitä sitten matkaan. Matka laavulle ei ollut pitkä, maastokin mukavaa laakeakallioista mäntymetsää, mutta...yks tyttö edessä kantoliinassa, takana eväsreppu, toisessa kädessä halkokassi ja toisessa toinen lapsi. Tuli hiki:) Hyvä niin!
Alla pari kuvaa reissulta.
Että nyt on kyllä tullut liikuttua tällä viikolla paljon. En ole käynyt vaa'alla, mutta tuntuu että on voinut paino vähän pudota tai kroppa timmiytyä (jos vatsan aluetta ei lasketa). Oikean jalan kantapää (plantaari faskiitti) vaivaa tosi pahasti ja olen nyt aika paljon käyttänyt apteekista ostettua särkygeeliä siihen.
Alla pari kuvaa kotoa. Keskimmäinen sai vihdoin toivomansa naamiaispuvun tuleviin Halloween-naamiaisiin. Arvaatteko kuka? Ei ole Frosen kuitenkaan...:)
Ja tässä kuva meidän keittiöstä. Takkakin pääsi kuvaan. Tila on todella valtava, arvioisin että varmaan 45-50 neliötä kaikkinensa. Kuten kuvasta näkyy, kattoja lattiat on tehty, katosta puuttuu sähköt, keittiön kalusteet on valmiit, takka jne. Ruokapöydän vaihdan jossain välissä, tuo pitkulainen kapea pöytä ei vaan sovi ja haluan värikkäämmän pöydän kun kaikki muu on niin vaaleaa. Uunin ja astianpesukoneen välistä lähtee käytävä joten siksi vähän oudon näköinen. Enkä tykkää siitäkään, että takka on melkein kiinni keittiökaapeissa. Kaappeja oli kuitenkin pakko laittaa ja ilman tuota saareketta emme selviäis mitenkään. Joskus parempia design-kuvia sitten tänne:)

 

torstai 15. lokakuuta 2015

Kosketus

Imetin tuossa vauvelia uneen samalla nauttien vauvan ihon lämpöisyydestä ja unisista käsistä, jotka hakeutuivat iholleni: käsivarsilleni, kylkeen, kaulalle, rinnalle... 

Tunne on autuaan nautinnollinen ja unettava. Jokainenhan meistä rakastaa kosketusta ja hellyyttä- eikö vain? Ja jokaisen vanhemman kuuluisi sitä antaa myös lapsilleen.

Joskus tunnen olevani kuin kissa, oikein kerjään kosketusta ja silittämistä ja sitä läheisyyttä. Semmoista toisen hyvänäpitämistä.

Suurta osaa meitä suomalaisia taitaa kuitenkin vähän vaivata läheisyyden puute ja koskemisen osaamattomuus. Tai usein ainakin olen miettinyt näin. Vai kaipaanko kuitenkin normaalia enemmän?

Olen yrittänyt muistella lapsuuttani ja niitä hyviä hetkiä. Ikäviä muistoja, perheriitoja, tappeluita, fyysistä ja henkistä väkivaltaa tulvii aina muistot täyteen. Samoin mun kaltoinkohtelua lapsena, ruumiillista kurittamista ja häpäisemistä. Anteeksipyytäminen, anteeksianto, rakastaminen, sylissäpitäminen ja silittäminen on joko unohtuneet tai sitten yksinkertaisesti mua ei koskaan pidetty hyvänä. Hullua ajatella näin, tälleen aikuisena. Että olis vain joku joka halaisi ja pitäisi kädestä. 

Rakastaisi ja olisi lähellä, ehdoitta, ilman vaatimuksia. Kun osaisi itsekin. On vaikea rakastaa ehdoitta, jos on kokenut lapsesta asti hylkäämisentunteita ja pelkoja vuosikausia. Kun ei tiedä, millaista sen pitäisi olla. Millainen pitäisi olla.

Onneksi mulla on äidinvaisto, jota olen oppinut tulkitsemaan ja seuraamaan.   Se vaisto on johdattanut meidät perhepetiin ja moniin muihin ratkaisuihin vanhemmuudessa, jossa lasta pidetään lähellä ja annetaan itsenäistyä omaa tahtiaan. Sillä vaistolla johdatan isompia lapsiani, askel kerrallaan itsenäistymään niin, että syli on aina avoin. Korvat on aina avoimet, sydän on avoin. Otan lapsen sellaisena kuin hän on. Psykologikäynnilläkin totesimme yhdessä, että vanhemmuus on ainoa asia elämässäni, mihin olen aika lailla täysin tyytyväinen juuri nyt. Tuon voimakkaan vaiston ymmärtämisen vuoksi!

Se sama vaisto tuolla vauvallakin on. Siihen se vieressä kiehnää, hakeutuu unimaidolle ja lopulta nukahtaa iholle. Ja herää aamulla siitä vierestä, kiehnää ja kikattelee kunnes herään itse. Tai sitten isompi sisarus mönkii viereen peiton alle ja kutittelee vauvelia. Niin rakkaat <3

Tämmöisiä pehmoisia ajatuksia iltamyöhään!

Niin, nyt on muuten kansainvälinen imetysviikko joten hyvää semmoista kaikille! Imetitte tai sitten ette:)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Viikko paketissa

Loppuviikon tunnelmia täällä tänään... 

Lauantain sali meni plörinäksi, kun viedessä tyttöä tanssitunnille sain kuulla,  että siellä esitys. Niinpä tippa linssissä katselin omaa keijukaistani <3


Sunnuntai alkoi hyvin! Kirjoitinhan tänne yrittäväni karkoittaa syysväsyn keinolla millä tahansa. Aloe veraa siis maistoin sunnuntaina, neljäsosan pullon ohjeesta (aloeveramehua siis oli). Melkoinen allerginen reaktio alkoi kun ihmettelin kuumotusta korvissa. Sitten ködet alkoi punoittamaan ja kutisemaan. Mieskin tokaisi päivitellessäni, että onpa sulla punaiset posket (tietenkään en saanut niitä kuvaan kunnolla, mutta punaiset oli....)

Ja ei kyllä auttanut olotilaa  yhtään. Nyt en tiedä, mitä sille mehulle pitäis tehdä. Juoda tippa kerrallaan? En ole koskaan reagoinut aloeen ihon kautta (rasvoissa), joten ihan hämmentynyt olo. Ei tän näin pitänyt mennä.


Torstaina hoitopäivän jälkeen touhuttiin lasten kanssa pihalla. Tietenkään mä en saa haravoida pihan suurimman kastanjan lehtiä (kun se nyt on vaan niin mukava heitellä ja ryömiä niissä lehdissä). Istuttelimme sitten sipuleita. Naapurihan kesällä kertoi, että täällä kulkee kauriita syömässä ne tulppaanit mutta tottakai sitä pitää edes kokeilla:)

Perjantaina käytiin hakemassa tämä. Miehen "heräteostos" k-raudasta. Möivät esittelymallit halvalla pois. Kyllä vähän jännitti tuo peräkärryhomma.

Lauantain sijaan pääsin sitten sunnuntaina salille ja illalla vielä hyvän maailmanmatkaajaystävän (tuli siis juuri Irlannin reissulta) kävelylle.



Kuullostaa varmaan paljolta, mutta tässä olikin jotakuinkin kaikki mitä olen tehnyt. Muuten lähinnä möllöttänyt. Perjantaina aamulla olin vetämässä perhekahvilaa, joka uuvutti mut loppupäiväksi ja siinä se viikonloppu sitten menikin. Voimat on ihan finito. 

Katsoin kanta-palvelusta taas ne mun kilpparikokeisenkin arvot kesältä ja vähän oli kesäarvoiksi heikot (tsh 3.09 t4v 13.3) mutta kun ne on viitteissä. Siellä oli lääkäri taas todentanut asian. Ne arvot on siis matalat, mutta menee koko ajan kuitenkin "rajoissa" joka ihan varmasti selittäisi tätä mun aineenvaihdunnan hitautta. Nyt tekis mieli vetää peitto korville ja vauva kainaloon. Tänään kuitenkin neuvolapsykologi ja olen työstänyt kotitehtäviä huolella. Ja vauvalle pitäs saada lääkärinaika, itkuinen, räkäinen ja haroo korviaan. 

Tämän voimalla yritän nyt aloittaa päivän. Onko kokemuksia, onko hyvää?


torstai 8. lokakuuta 2015

Treenaillaan


Tänään kävin kokeilemassa uutta treeniohjelmaa. Ojentavat lihakset + vatsat. Pitkästä aikaa tein kyykkyjä ja 45 kiloa niskassa muuten ok, keskivartalo vaan ei oikein tahtonut pitää.

Vähän vähensin painoa penkkiin ja työntelin 35 kiloa kympin sarjoja. Helposti meni, vähän ähistellen viimeiset työnnöt. Eli on ilmeisesti jonkun verran on eks voimat säilyneet.

Jotenkin treeni silti ei tuntunut tarpeeks kovalta. Ihan hölmöä. Oon tottunut vetään itseni ihan piippuun ja tekemään vaikkapa just penkin jälkeen lisää rintaa jne. Nyt tehtiin ihan älyttömästi jalkoja: kyykkyjä, askelkyykkyjä ja vielä jalkaprässiä ja etureisiä koneessa. No, lauantaina vastalihakset joten katsotaan kuinka käy mimmin...:)


Olen angstaillut tuota vatsaröllykkääni nyt viime päivät. Lähes neljä kymppiä ikää, ylipaino ja kolmas raskaus 6 vuoden sisään niin iho on levinnyt ihan hirveäksi. Tuossa kuvassa se ei edes näy niin kovin, mutta jos istun ilman paitaa niin koko vatsa leviää teltanomaiseksi laardikasaksi joka puolelle. Selvähän se on, että nahka ei ole palautunut ja sen vuoksi leviää miten sattuu. Mulla on kuvia viikko ekan synnytyksen jälkeen, jossa samassa painossa mitä nyt ja ihan erilainen oli keskivartalo niissä kuvissa.

Toivottavasti tuo nahka tuosta edes vähän tiivistyy. Kun musta tuntui, että ennen tätä viimeistä raskautta olin jo vähän timmimpi keskeltä. 

Olen miettinyt myös, että pitäiskö taas ruinata lähetettä kilpirauhasen kokeisiin. Toisaalta auttaako se mitään kun kukaan julkinen lääkäri ei siltikään mua suostu hoitamaan. Olen tajuttoman väsynyt koko ajan, ja nukun yöt kuin tukki. Mieli on maassa ja jaksaminen vähissä. Skarppaan nyt tässä liikunnassa ja lastenhoidossa, muttei musta ole edes pyykkäämään tai haravoimaan. Typerä itseinho iskee välillä päälle puhumattakaan parisuhdekriisistä, joka varmaan taas kerran on vaan mun pään sisällä. Että joo, kyllä ne arvot varmaan kannattais mittauttaa... Tilasin jopa aloevera-juomaa, koska kaikki keinot pitää nyt kokeilla! Kerron sitten kuinka kävi:)


Olen ruvennut nyt muuten tekemään salitreenin jälkeen loppuverryttelyä eli 10-20 minuuttia esimerkiks crosstrainerilla. Sen kai pitäisi tehostaa rasvan palamista. Ja olen myös niitö syvävenytyksiä tehnyt (venytys kestää yli minuutin),ne on aivan ihania kun oikein tuntee sen miten lihas antaa perinsi ja lämpenee. Suosittelen lämpimästi rentouttavaa venyttelyä (lasten kirkuessa  vieressä...not!). 

Aurinkoista viikonloppua! Me taas muksujen kanssa mehtäretkeillään ja muutakin aktiviteettia!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pha ja ulkoilua

Oltiin eilen lasten kanssa metsäretkeilemässä, jopa pari tuntia. Yritettiin löytää yhtä rinteen päällä olevaa laavua joten meni osittain kiipeilemiseksi. Emme löytäneet laavua, joten lopulta pysähdyimme kivelle syömään eväät..

Oli oikeastaan tosi hieno reissu, vauva jäi isän kanssa kotiin ja isommat sai mun täyden huomion!


Harvemmin ne käsi kädessä kulkee, joskus kuitenkin!

Metsä on täynnä kaikenlaista ihmeellistä nähtävää!


Olen ajatellut ottaa tämän nyt tavaksi! Ja ystäviäkin tähän hommaan on löytynyt eli kiitokset myös Sarille!



Ja kyllä noi lapsetkin tästä nauttii! Niin reippaasti kulkivat! Jouduimme tulemaan rinteeltä alas tosi jyrkkää polkua pitkin, isompi tuli ketterästi ja pahimman kohdan pyllymäkeä. Pienempää autoin ja pidin kädestä, on ne niin ketteriä.

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa mulle suunniteltua pha-kotiohjeomaa. Kolme neljän liikkeen patteria, jokaista kolme kierrosta peräkkäin ja yks liike 40sec. Patterien välillä 3 minuutin tauko. Puolisen tuntia meni ja olin aivan hikinen ja puhki! Huomenna olen suunnitellut tekeväni pitkän vaunukävelylenkin! 


lauantai 3. lokakuuta 2015

Viikon treenikuulumiset kokonaisuudessaan

Ensinnäkin anteeksi surkeaakin surkeammat kuvat! Mulla on tämä iphone 5 puhelin, joka kaikessa muussa on ihan yliveto vaan kamera on surkea! Päätin nyt kokeilla josko pokkarin kanssa saisin laadukkaampia kuvia, ostin liittimenkin jolla saan ne siirrettyä kännykkään/tablettiin.

Joka tapauksessa ajattelin vetää yhteen tässä tämän viikon liikuntoja. Tähän varmaankin tulee vielä huomiselle pitkä kävelylenkki ja venyttely, mutta siis näin on menty

Maanantaina 1,5 tunnin reipas kävelylenkki
Tiistaina kova sali lähemmäs 2h
torstaina reipas kävelylenkki plus reipastelu tyttären kanssa n. 1h
Perjantaina 1h ihana venyttely
Lauantaina sali 50 min

Eli kyllähän tässä on kaikenlaista liikuntaa ollut. Noi kävelylenkit teen aina niin, että saan hien pintaan muttei sykkeitä liian korkeiksi.

Vaa'alla en ole käynyt ja varmaan pitäisi käydä. Jostain syystä en usko, että paino on lähtenyt vielä alaspäin. Kunhan nyt saisin tämän liikuntahomman kunnolla käyntiin! Syömisten osalta välillä menee tosi hyvin, mutta jos on stressiä/mielimaassa/väsynyt/uupunut niin helposti sitä korjaan sokerilla.  Muttei tietenkään joka päivä ja ne määrätmon maltillisia (viime aikoina pääasiassa vain tummaa suklaata). Peilistä silti katsoo ihmeellisen turpea naisihminen, mitä kovasti ihmettelenkin. Jopa noissa raskausajan kuvissa esimerkiks kasvot oli paljon hoikemmat. Voiko se olla sitten tämä sokeri joka tuevottaa vai mikä ihme. Vyötärökin näyttää seistessä ihan "kohtuulliselta", mutta kun istun alas niin muutun kamalaksi laardikiksi, mulle jopa harvinaiset jenkkakahvat ja muut selkämakkarat on ilmestyneet...voi yök! Suunta silti edelleen ylöspäin!

Tän päivän kiertotreeni! 

Nyt mun saliohjelmani muuttuukin vähän, eli jatkossa teen joka toinen viikko voimatreeniä ja joka toinen viikko tämmöstä kiertoharjoittelua! Mukaan mahtuu tietysti myös aerobiset ja yks kotitreeni. Aika mukavaa ja alan pikkuhiljaa päästä rytmiin. Jotenkin oon saanut miehenkin tajuamaan, että mun on nyt vaan päästävä liikkeelle vaikkei se muita näitä henkisiä juttuja ymmärräkään!



Ruokavalio on vielä vähän sekava. Myönnän, että vihanneksia menee luvattoman vähän. Hiilareita oon onnistunut vähentämään ja proteiinia menee aika kivasti nyt munien muodossa. Kauraleipää muutama viipale päivittäin. Pastaa eikä riisiä käytännössä ollenkaan, perunaa välillä.

Tässä me tytön kanssa pitkästä aikaa tehtiin smoothiee. Yleensä ei ole smoothiet maistuneet lapsille, mutta nyt kun annoin itse tehdä sen niin hän meinas juoda kaiken:) 

Laitoimme banaania, raparperi-omenamehukeittoa, mustikoita ja mantelimaitoa ja jotain vaniljan makuista heraproteiinijauhetta. Ai että oli hyvää!


Mukavaa lokakuun alkua kaikille! Ehtisiköhän sitä viellä pienelle melontaretkelle?