Pages

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Inbody

Jahas ja tästä se taas alkaa.

Tänään käytiiin vähän laitteessa mittaamassa kehonkoostumusta ja olihan ne taas kerran hurjia tuloksia. Paino oli jotakuinkin samoissa mitä ajattelin ja lihasmassa viitearvojen yläpuolella hieman, rasvaa puolet painosta (!) joten sitä lähdetään tässä tottakai laskemaan. Juoksulenkit taitaa vaihtua nyt kävelylenkkeihin, salitreenit enemmän HIIT-tyyliseen ja ruokavalio taas kerran uusiksi. Viskeraalisen rasvan määrä oli hurjan suuri tuloksessa ja ehdinkin jo säikähtää (kuolevani sydäntautiin), kunnes luin, että siihen vaikuttaa tosi moni asia kuten esimerkiksi stressi ja kehon nesteytys (=ruokavalio) ja tosiaan saattaa heitellä kovinkin monesta muustakin syystä riippuen suuriakin määriä.

Tavallaan jännittää ja harmittaa, että miten mä ikinä saan järkättyä kaks eri punttisalikertaa viikkoon itselleni plus kotitreenit ja lenkit. Olin toiveikkaasti ajatellut, että syyskuussa pahin remonttirumba olisi ohitse mutta katin kontit! Taidan tällä kertaa olla itsekäs. Johan tässä on tätä kotia lähes yksin pyöritetty jo tovi.


En ole saanut treenattua kotona yhtään. Syynä pääasiassa se, että meillä ei ole edelleenkään lattiaa millä treenata ja arki on ainakin tällä hetkellä aika tauotonta (jolloin vapaa-ajan käytän hengähtämiseen'ja lepoon). Onneks lattia on melkein puolivälissä, niin pian se toivottavasti on valmis:) Sitten vihdoin saadaan huonekalut paikoilleen ja päästään aloittaan laatikoiden purkaminen. 

Kesäkuisesta arvonnasta, Marika N voitti sen tilaajalahjan. Voisitko Marika vinkata yhteystietosi tai jotain. En saa sinuun yhteyttä! Muuten täytyy arpoa uudestaan!

lauantai 22. elokuuta 2015

Remppa etenee ja kohta valmista?

Jos olen jo samoja kuvia näyttänyt niin voitte kommentoida, olen ihan sekaisin jo omista postauksistani:)
Joka tapauksessa, tässä keittiön "välitilan" laatta asennettuna. Lainausmerkeissä siksi, että meillä ei ole yläkaappeja. Kuten kuvista näkyy, niin liesituuletin on asennettu ja toimii! Mitä nyt vähän sinisiä muoveja:)


Lattia (olohuone-keittiö-yhdistelmä) on vaaleaa laattaa, puun kuviota imitoivaa. Tykätään ihan tosi paljon, mutta kyllä se nyt vähän vilpoisalta tuntuu. Toisaalta meillä on aika varjoisaa sisällä ja koko ajan ovet auki. Ja vasta puolet lattiasta laatoitettu. Puoliväkisin sain miehen myöntymään ulkopuolisen laatoittajan ottamiseen ja hyvä niin, tämä ei olis joulunakaan muuten valmis. Saunausman tietenkin myös puuttuu kuvista.

Ulko ovesta kun astuu sisälle ja eteisestä olohuoneeseen, niin kompassihan se siinä näyttää ilmansuunnat! Ihana!


Ja tilan katto on vaaleaksi vahattua puupaneelia! Katon pistorasioihin ei tule sähköjä edelleenkään (tutuntuttu sähkäri vähän kateissa).

Kyllä toi lattia tekee ihan älyttömän paljon, vaikka se oli miehen prioriteettilistalla ihan lopussa. Kun se on valmis, kootaan eteiseen iso vaatekaappi ja keittiön saareke + kaapit johon saa purettua loput keittiön kamat. Ja täällä vihdoin pystyy elämään. Esimerkiks uuni odottaa kaapin asentamista joten elellään pannujen ja kattiloiden varassa edelleen. Odotan jo niin, että päästäisiin normirutiineihin. Lasten osalta ollaankin jo viikko käyty eskarissa/puistossa/kerhoissa. Halleluja!


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Uusi alku

Jestas sentään! Nyt kun kesälomat on lasten osalta lusittu ja jatkan ihanaa äippälomaani elokuun helteissä, niin vihdoinkin on taas ollut ihan pieniä hetkiä ajatella myös itseäni! 

Sitä ennen kuitenkin pari kuvaa minun ja esikoisen (ja vauvan tietenkin) ruotsin reissusta. Minun esikoinenhan aloitti nyt eskarin ja olin luvannut viedä hänet sen kunniaksi käymään Tukholmassa (pikkusiskolle riitti kesäkuussa picknic-risteily). Lauantaina me sitten lähdimme, olimme yön laivassa ja sunnuntai tallustettiin Tukholmassa edestakaisin. Minäkin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Köytiin Djurgårdenissa Junibackenissa ja Vasa-laivaa latsomassa sekä loppupäivä pyörittiin vanhassa kaupungissa. Raskas oli reissu meille molemmille fyysisesti, mutta poika sanoi tykänneensä tosi paljon ja olikin varmaan ainut päivä koko kesänä kun emme tapelleet!!


Siinä on jotain maagista kun saa keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Ennen pidin sitä "laatuaikaa"-termiä ihan humpuukina, mutta voi kun olin väärässä. Molemmat tykkäsimme ja tällä kertaa poikkeuksellisesti vauvakin oli ihan ok (toki kannoin häntä liinassa todella todella paljon). 
Oli myös ihan hauskaa kun poika sai valita tuliaisia kotiin (itse halusi tietenkin tämän ruotsin lipun).

Joka tapauksessa, nyt lapset on päivällä hoidossa eli esikoinen eskarissa ja vien pikkusiskon 2-3 tunniksi puistoon päivittäin. Tämä tarkoittaa mulle omaa aikaa eli hui!!! Tai vauva-aikaa jota olen kaivannut:) Ensimmäinen päivä köllittiin typykän kanssa riippukeinussa toisiamme tuijotellen ja tänään nukuimme päiväunet! Pikkuhiljaa kun saan kerättyä voimia, olisi tarkoitus aloittaa lenkkeilyt. 

Mutta se muu...:) kuten kuvasta näkyy, alan pikkuhiljaa päästä poikkeustilan ohi eli meillä on kohta lattia ja kattokin uudessa kodissamme ja smoothiekone on löytynyt. Olen kasannut riippumaton ja pihakeinun takapihalle joten on nyt tilaa missä viettää nöitä ihania päiviä. 1.9 alkaen olen solminut 3kk pt sopimuksen ja meillä oli tänään trainerin kanssa ensimmäinen kunnon tapaaminen kuntokartoituksen merkeissä. Tehtiin kyykkyjä, pystypunnerruksia, punnerruksia yms ja tämmöisessä lähes sadan kilon massassa pärjäsin yllättävän hyvin. Monessa kohtaa keskivertotulokset olivat lähempänä hyvää kuin huonoa ja pystypunnerruksissa tein kaikkien taulukkojen yli eli tulos oli erinomainen. Trainerin sanoin näkee, että olen treenannut. Seuraavaksi on vuorossa inbody ja sitten aloitetaan... Mulla toki vielä salikin valitsematta. Ja ruokapäiväkirjaa pitäisi pitää (siinä olen edelleen poikkeustilassa eli syömiset on tosi vähäiset ja korvaan niitä makealla...hyi mua!).

Viime viikolla kävin myös fysioterapeutilla. Menin sinne lääkärin lähetteellä ja suoraan sanottuna en saanut juuri mitään apua. Edelleen kantapäät ja jalkaholvit kipuilee ja aamuisin koko pohje on krampissa. Polvinivelet on myös löystyneet (imetys!!!) ja polveni yliojentuvat. Ihmettelinkin tuossa kun pari kertaa tuntui kuin jalka olisi mennyt alta. Täytyy nyt vaan käydä jatkossa säännöllisesti hierojalla ja hierotuttaa nuo pohkeetkin auki. 

Että kaikenlaista vaivaa joo. Eiköhän ne saada selätettyä ajan mittaan kuitenkin! Aurinkoista alkusyksyä nyt kaikille! Enköhän mä saa pian teille taas kunnon kirjoitusdraivin päälle!

perjantai 7. elokuuta 2015

Lehtijuttu

Tänään huomasin lattialla uusimman Kauneus ja terveys- lehden. Varmaan lapset eilen tuoneet sen laatikosta! 

Kyllä se jännitti kovasti avata se oma juttu ja heti ensimmäisen kuvan nähtyäni iski sama vanha tuttu ahdistus, kuinka paksulta näytän kuvissa. Ensimmäisenä taisinkin katsoa kuvat ja sitten vasta luin itse juttuun liittyvät psykologin ja ravitsemusterapeutin vinkit. 
Täyttä tottahan se juttu on. Vaikka mua kuinka kiukuttaa, niin pakko se on vaan todeta kerta toisensa jälkeen että elän täydellisessä poikkeustilassa. Jopa ravitsemuksen suhteen. Kaikki lisäravinteet joista sais hyviä välipaloja on laatikoissa. Maitotuotteet pannassa eli niistäkään ei saa smoothieta. Viimeisin oli sitten toissapäiväinen lääkärikäynti ja kananmunakin menee pannaan (onneks saan ottaa maidon vähäisissä määrin takaisin). Ja tää kaaos kaiken keskellä. Mut niin, jutussahan on kyse sokeririippuvuudesta. Miltä se kuullostaa, kun aviomies tuo risteilyltä ruokakassillisen karkkia? Tuossa psykologi kysyikin, että tuetaanko  mua tässä elämäntaparemontissa tarpeeksi.  No ei todellakaan! Ja miksei? Se on kysymys mihin en osaa itse vastata. Miksi on ok kantaa kassillinen karkkia painon kanssa taistelevan vaimon käsiin? Miksi ylipäätänsä on ok ostaa kassillinen karkkia?

 Ja kun arki on niin jatkuvaa kiireistä ja hektistä, niin sitä tarvitsis tueksi jonkun jakamaan vastuuta ihan näistä lasten perustarpeiden tyydyttämisestä. Vauva kuitenkin valvottaa aina välillä, se on normaalia, ja väsyneenä isommista huolehtiminen käy todella työstä. Vaikka osa vinkeistä tuntui vähän kuluneilta, osa oli hyviä muistuttamaan mua siitä miten näitä ihan perusjuttuja vois helpottaa. Kännykkään muistutus syömisestä (tietysti pitää olla valmiina jotain syötävää, en voi aina vaan vetää leipää) jne.

Mietin pitkään, että uskallanko lähteä tähän. Mieheltä tietysti pyysin luvan. Onko mulla jotain salattavaa? Olenhan blogiakin kirjoittanut "anonyymisti" koko tämän ajan. Mutta hei oikeesti, kaikki näkee että mä olen lihava, työkaverit, tutut. Ei sitä voi peittää millään, korkeintaan ehkä jostain kuvakulmasta saa paremman kuvan. mutta livenä mä olen mä just tämmöisenä. Todella moni tuttavani tietää mun projektistani ja lähes kaikki muut siitäkin, että harrastan (harrastin) liikuntaa. Lihavuus on usein tabu ja arka paikka, itsekään en ole siitä tykännyt puhua ja on ollut tosi vaikea ottaa neuvoja (joita pääasiassa olen äidiltäni saanut) vastaan. Nyt mulla on kortit tietyllä tavalla pöydällä. Tässä mä olen ja tää on mun "taisteluni". Olen sitäpaitsi niin paljon enemmän kuin vain lihava kotiäiti. 

Haaveilen alan vaihtamisesta, olen istunut kolme vuotta psykoterapiassa ja varmaan vieläkin sen tarpeessa, olen todella tunteellinen ja herkkä ihminen jolla taas rankka historia. Ja pyrin tekemään parhaani, valitsemaan oikeat ratkaisut ja opettelemaan kaiken keskellä rakastamaan ja pitämään huolta myös itsestäni muiden lisäksi!
Elämä ei ole helppoa! Kenellepä se olisi. Jotenkin nyt on vaan sellainen "kaikki kortit pöydässä" olo. Ei voi enää mennä huonommin, päinvastoin menee monella osa-alueella tosi hienosti! 

Ehkä mä ens kesänä seison käsilläni ja olen muutenkin sekä henkisesti, että fyysisesti askeleen verran vahvempi ja kestävämpi. Mulla on rakkaat lapset ja perhe. Kunhan saan vähän aikaa ja lepoa itselleni, niin jaksan elämääkin taas paremmin. 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kaikki kesken ja väsymys

Tässä on nyt sitten viikko asuttu uudessa kodissa. Tavarat alkaa pikkuhiljaa purkautua ja todellakin tosi hissukseen, koska kesän ainoa helleviikko on tainnut osua just nyt tänne etelään. Silti tähän viikkoon on mahtunut ainakin kolme(?) Ikea-reissua ja lukemattomia pikakäyntejä Biltemassa, Bauhausissa jne. Viimeksi tänään raahasin itseni ja tyttäreni Bauhausiin hakemaan keittiön välitilan laattoja. Kaikki lapselliset varmaan tiedättekin, että siinä tilanteessa se päätös pitää tehdä pian! Olisko mennyt kymmenisen minuuttia? Toki olimme arponeet jo pari viikkoa laatoituksen ja maalauksen välillä. Nyt päädyimme fasettihiottuun valkoiseen 10*20 cm laattaan, joka laatoitetaan tiililadontaan. Laattaa tulee rapiat 6 neliötä, eli aika paljon. Tykkään kovin, vähän "perinteisempää".


Toinen kahden lapsen kanssa hoidettu juttu oli lattialaatat, joita tulikin sitten se 63 neliötä. Laatoitamme eteiset, käytävät, keittiön ja olkkarin pitkän pohdinnan jälkeen. Tässä betonilattialla on tämän viikon aikana hajonnut lasten toimesta jo kolme lasiesinettä, joka laittoi meidät epäröimään. Kuitenkin jos laatoitettaisiin keittiö ja eteiset niin olkkariin jäis tosi pieni alue itse parketille. Laatta on Turun Laattapisteestä puuta imitoiva vaalea laatta, oikein kiva  näköinen musta:) täytyy vaan hommata lapsille lisää muoviastioita, vaikken tykkää muuten muovista syöttää.

Muuttopäivä oli ihan tappoa. Uudet asukkaat halusi avaimen "jo kuudelta" joten me mieheni ja lasten kanssa pakkasimme ja siivosimme kamalaa vauhtia aamusta asti. Tässä, jos jossain, olisi ollut mielettömästi apua jos joku sukulaisista olis ottanut muksut päivän ajaksi.
No eipä ottaneet, joten kaikki kolme jaloissamme. Varsinkin vauva stressasi, koska huusi käytännössä koko ajan. En saanut päivää yhtään rytmitettyä eli hän nukahti tilanteissa, jossa oli sitten pakko herättää taas hetken kuluttua. Ja väsyneenä olis halunnut olla vaan sylissä kun taas mun piti koko ajan kantaa ja siivota joten joutui reppana itkemään sitteriin. Oli tosi surkea mieli hänenkin puolestaan. Kieltämättä illalla kun oli saatu viimeinen peräkärryllinen talon pihaan, niin oli aika rättiväsynyt olo.

Yllä esikoisen ottama kuva eli mun viimeisen lapsen viimeinen imetys vanhan kodin pihalla. Niin haikeaa. Olen kaikki kolme lasta tuonut tuonne synnäriltä ja kaikki kolme on tuossa asunnossa ristitty. Ja niin paljon olen sen pihan eteen nähnyt vaivaa ja olemme itse omin kätösin rempanneet koko asunnon. Nyt kuitenkin viikon jälkeen alkaa jo vähän unohtua ja tunteet laimentua.

Tytöstä on kuoriutunut siis aikamoinen sylivauva ja musta kantoliina-mama! Olen opetellut monta sidontaa ja kyllä tommoinen 6,5 kiloinen kulkee mukavasti mukana ja nukkuu liinassa hienosti päikkärit. Tässä nukkuu Ikeassa liinassa kun oltiin toisen tytön kanssa siellä lounastamassa.
Hauskaa kyllä, että ensimmäinen lapsi oli melkoinen vaunuvauva, toinen 50-50 vaunut ja liina ja tämä kolmas ei sitten tahdo vaunuissa viihtyä yhtään. Toisaalta onhan se ihana pitää pientä ihan iholla <3


On käyty pyörimässä tässä uuden asunnon ympärillä. Tässä päiväkodin puistossa. Mun esikoinenhan aloittaa siis 18 päivä eskarin ja tuo keskimmäinen menee puistoon (ohjattua puistotoimintaa päivittäin) sekä seurakunnan kerhoon kaksi kertaa viikossa. Odotan jo onnella sitää "omaa" vauva-aikaa. Meillähän on myös alueella "oma" uimaranta, tänään karkasinkin heti aamusta aamu-uinnille. Ihan viiden minsan kävelymatkan päässä joten tosi hyvä. Ja tottakai lapset tykkää uida!

Mitäs mun väsyneiden aivojen pitikään kirjoittaa vielä! Ai niin huomenna pitäis ilmestyä se Kauneus ja terveys jossa olen jutussa mukana. Varmistan sen vielä kun saan kotiini näytenumeron. 

Oon niin älyttömän väsynyt ollut tämän viikon ettei mitään rotia. Lapsetkin sai sieltä Ikean lapsiparkista flunssan, joka on nyt myös mulla ja vauvalla. Ja tänään olin vauvan kanss allergialääkärillä selvittelemässä näitä vatsavaivoja ja tosiaan sitä ettei hän viihdy muualla kun pystyasennossa sylissä liikkeessä). Mulla on selkä aivan jumissa kantamisesta ja kerran jo hierottu auki. Ja yöt tosiaan rikkonaisia. 

Muuttaminen on kyllä erinomaista arkiliikuntaa. Joka ilta suorastaan kastuu sänkyyn. En ole tajunnut edes, miten vähän istumatyöläisenä olen liikkunut ja olen jotenkin kuvitellut että salilla käyminen ja fillaroiminen riittää ylläpitämään kuntoa. Nyt kun aamusta iltaan on jaloillaan ihan koko ajan touhuamassa, niin kyllä se vie mehut. Meillä ei ole edes sohvaa eli istumisen mahdollistaa puutarhatuolien lisäksi pari keittiön jakkaraa (riippumatto odottaa kyllä ripustajaa ja tilasin Maskusta pihakeinun joka toivottavasti saapuu pian). 

Vanhimmainen aloitti kaks viikkoa kestävän uimakoulun, eli tunti joka ilta. Ajattelin hyödyntää sen ajan nyt liikuntaan. Vois käydä hölkkäämässä ja jotain toiminnallista tehdä. Maanantain kävinkin hei muuten salilla siinä välissä (ekaa kertaa synnytyksen jälkeen;-))

Oma massu jaksaa miten jaksaa. Visiblinin käytön aloitin ja se on vähän helpottanut, mutta tosi herkkä se on ärsyyntymään. Muuttopäivänä erehdyin syömään hampparin, kun koko muu porukka kävi hesellä ja sen jälkeen menikin 3-4 tunti krampeissa ja kylmässä hiessä. Vehnä siis tuskin palaa enää koskaan mun ruokavalioon. Aika puuro ja kananmunalinjalla on menty (paitsi nyt lääkäri ohjeisti kokeilemaan munatontakin dieettiä vauvan vuoksi). 

Mutta jospa saatais piakkoin jo treenikuviakin! Eipä sitten muuta kun mukavaa velleviikonloppua kanssataapertajille <3