Pages

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Se on aika nyt


Nyt on viimeiset hetket ja ei tämä nyt niin hyvältä näytä ja samalla näyttää kun miettii lähtötilannetta. Hetki me mietittiin jo väliaikaisesti vuokrakämpän etsimistä mutta kun nyt vielä on kesä ja perusjutut on kunnossa.... Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, keittiön kaapit on "melkein" valmiit (ei ne ole oikeasti siniset). Seinä on maalaamatta, mutta se onkin käytännössä ainoa ehjistä seinistä mikä on vielä kesken. Tänään tajusin, että tasot on tosi korkeat mulle ja mittaamalla huomasinkin, että se 94cm on 6 cm aikaisempaa keittiötämme korkeampi. Saa nähdä kuinka paljon se jatkossa häiritsee.

Uusi systeemimme eli kaasu ja induktio yhdessä:) Tästä olen onnellinen! Tasot on muuten tammea.

Tässä sitten toisesta suunnasta. Vasemmalla oleviin kaappeihin tulee toiseen aikanaan integroitu uuni ja mikro ja kaapisto. Kaappien taakse pahvilaatikon kohdalle suurinpiirtein tulee takka. Lattiasta, se on trendikäs betonilattia, valitettavasti ei tule jäämään sellaiseksi vaan haluan puuntyylistä laattaa.
Lattian lisäksi on katto tekemättä. Ja siihen on syynsä eli sähköt vetämättä osittain joten panelointi odottaa sitä. Seiniin on saatu joka paikkaan sähköt mutta yhden yhtä kattolamppua me ei saada nyt. Onneks on kesä!
Takapiha, jossa varmaan sitten syödään loppukesä. Joku aurinkovarjo pitäs varmaan hommata.

Ja alla etupiha joka on kaivettu auki ja odottaa sepelikuormaa.
Voin kertoa, että on tässä usko ja toivo mennyt monta kertaa. Sekä multa, että mieheltä. Perjantaina tuskallisen pitkän Ikea ja rautakauppareissun jälkeen tultiin talolle ja kun en ollut koko viikon aikana käynyt, purskahdin itkuun kun tajusin että missä kunnossa se on. Ja itkin koko yön. Kaikki näytti niin toivottomalta. 

Näyttää ihan remonttityömaalta ja sitä se onkin. Olen jotenkin tsempannut koko kesän siinä toivossa että venymiseni auttaisi koko perhettä ja miestä omassa remonttityössään. Nyt tavallaan kun sitä tulosta ei olekaan syntynyt niin näkyvää niin hetkellisesti meni jo toivo kokonaan. Mies on myös venynyt ihan älyttömästi ja tosi väsynyt (menee energiajuomien voimin). Toisaalta hän ei itse halunnut palkata työmiestä vaikka siihen olis ollut varaa joten on katsottava peiliin. Mun myös, olis pitänyt vaatia enemmän.

Näissä kuvissa ei nyt näy kuitenkaan sitä kaikkea valmista, mikä on. Kaikki makkarit on sähköjä lukuunottamatta valmiit eli laminaatit lattiassa, seinät maalattu ja kattopaneelit valmiina sekä viikonloppuna kasaamani vaatekaapit osottavat vain vaatteita. Kylpyhuone on myös suihkukaappia vaille valmis. Meillä kävi työn suunnittelussa semmoinen kämmi, joka mun olis pitänyt tajuta että miehet priorisoivat kaikki neljä makkaria ensisijaisesti ja siksi koko oleskelutila ja eteinen jäi nyt tekemättä. Olis voinut tehdä vaikka kaks makkaria ensin ja keskittyä näihin oleskelutiloihin. Mutta myöhäistä nyt enää miettiä ja toisaalta lapset nyt sai sitten huoneensa valmiiksi:)

Kaksi päivää ja on luovutettava nykyisen asunnon avaimet. Molemmat olemme herkkänä, minä erityisesti. Olen tänne asuntoon kaikki mun kolme lasta tuonut synnäriltä ja täällä on jokainen heistä kastettu. Lapset ovat elämeet koko tähänastisen elämänsä täällä. Aikansa kutakin, kokeilemme nyt omakotitaloasumista hieman syrjemmällä ja katsotaan milloin saadaan talo valmiiksi.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Videopostaus

8 minuutin pituiset terveiset eiliseltä:)
Varoitan, saattaapi kamera heilua ja ajatus katkeilla.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Arvonnan tulokset

Pistin arvontakoneeksi random-numerogeneraattorin, koska halusin päästä helpolla.

Lehtiarvonnan voittaja oli ykkönen eli Amelia!

Lahjapaketin voittaja kommentti 9 eli Marika N

Laitan viestiä teille molemmille, kiitos osallistumisesta kaikille! Eiköhän saada toisetkin 100 000 sivun lukua ja silloin toivottavasti on parempia painonpudotustuloksia:)

Vauva-asiaa

Meillä oli tänään typyn nelikuukautisneuvola. Laumani kanssa myöhästyttiin ensin viitisen minuuttia ja sitten sain onneks isommat jätettyä hetkeksi aikaa odotushuoneeseen, koska mulla oli tärkeitä asioita ja tarvitsin pienen rauhan asioiden selvittämiseen. 

Kuten täällä olen ajoittain maininnut, tämä kolmoseni ei ole mikään helpoin tapaus. Neuvolalääkärin sanoin "vaativa vauva" ja mun mielestäni "kipeä vauva". Asiat joista esitin huoleni, oli jatkuvat vatsavaivat ja tytön itkuisuus sekä kropan jatkuva vääntelehtiminen tunti-kaksi ruoan jälkeen (plus puklut/oksennukset), peukun syöminen ja kovasti oikealle vääntyvä yläkroppa/pää. Asia josta olin vähiten huolissani, oli tytön kasvu koska hänellä selkeästi on vaatteet jääneet pieneksi ja kaunis vauvanpyöreys on koko ajan ollut. 

No, neidille tehtiin perustutkimus ja punnittiin sekä mitattiin. Mitään vikaa lääkäri hänestä ei löytänyt, on vain ehkä keskimääräistä lötkömpi vauva. Myöskään huoleni vatsavaivoista (epäilen itse refluksia) ei otettu todesta. Tarjottiin vaan tukihenkilöä kotiin tässä tilanteessa. 

Sen sijaan asia, josta olin vähiten huolissani, osoittautuikin ihan painostamisen arvoiseksi. Pituutta oli neidillä tullut hienosti, mutta painoa aavistuksen liian vähän ja painokäyrä ensimmäisen kerran lähti hieman laskuun. Lääkäri ehdotti nelikuukautiselle samantien kiinteiden aloittamista. 

Suomessahan virallinen täysimetyssuositus on 6 kk ja tilastot ovat siltä osin naurettavat. Suositus perustuu siihen tietenkin, että noin kuuden kuukauden iässä vauvan suolisto on kypsynyt vastaanottamaan kiinteitä. Siihen asti äidinmaito on paras ja hellin vaihtoehto pienen suolistolle. Suosituksen takana on tietenkin lukuisat tutkimukset joiden mukaan pitkä täysimetys pienentää riskiä sairastua mm. useisiin elintasosairauksiin. Olen jokaisen lapseni kohdalla halunnut täysimettää sen 6 kk, koska suvuissamme on riskejä vaikka mihin näistä sairauksista. Mutta jokaisen lapseni kohdalla neuvola on tyrmännyt yritykseni. 

Thl on suositukset kirjannut ja myös ohjeet niitä tilanteita varten, jos painoa ei tule hetkellisesti tarpeeksi. Ensisijaisesti täytyy tihentää imetystä ja varata kontrolliaika ja vasta kontrollin (tai useamman) jälkeen sitten mietitään kiinteiden aloittamista. Meidän tapauksessa vielä kun vatsa on todella herkkä, niin kiinteiden aloittamista (järjestys yms.) täytyisi todella miettiä. Mistä minä tavallinen tallaaja voin tietää miten pitäisi edetä.

Anyway, lääriltä sain ohjeen aloittaa kiinteät. Kun ilmaisin huoleni vauvan mahdollisesta reagoimisesta ja että en muutenkaan ole valmis vielä aloittamaan, lääkäri painosti mua ehdottomasti aloittamaan ja etten missään nimessä voi täysimettää 6 kk ikään. Kuulemma on parempi aloittaa nyt, niin sitten virallisessa aloittamisiässä tyttö söisi jo tosi hyvin.  Ja tämä liittyi nyt siihen pieneen notkahdukseen käyrillä. 

En aio aloittaa kuitenkaan nyt kiinteitä ja sanoin sen neuvolaankin. En keskellä tätä todella stressaavaa elämäntilannetta ole ollenkaan valmis ottamaan riskiä, että typy reagoisi tai sairastuisi kiinteistä entistä enemmän. 

Varaan ajan nyt oikealle lasten allergialääkärille jonka kanssa lähdetään tätä vyyhtiä selvittämään ja miettimään kiinteiden aloitusta. Toivon ettei kyse ole allergiasta (meillä ei kenelläkään suvussa ole ollut ruoka-aineallergioita). Mutta refluksia usein juontaa oireensa allergioista.

Miksi mua pännii tämän päivän käynti?
- en saanut apua mua oikeasti vaivaaviin asioihin
- kiinteiden aloitusta painostettiin minun mielestäni perusteetta

Moni varmaan ajattelee, että vedin herneen nenään turhasta. Mutta mä elän tätä arkea "vaativan" vauvani kanssa ja tunnen hänen olonsa parhaiten. Vauvan massu on nyt aivan yhtä herkkä kuin omani ja todella varovainen saa olla sen kanssa mitä syön. Olen myös vuosia ollut jo niin sanottu imetysaktivisti (en tuomitse muita tietenkään, vaadin vain itseltäni) ja lukenut todella paljon imetyksen hyödyistä nimenomaan pitkällä (koko eliniän pituisella tähtäimellä). Itse olen hyvä esimerkki elintasosairaasta, jolla kaikki riskit toteutuivat (sairauksia suvussa ja korvikeruokittu vauva alusta asti) vasta paljon myöhemmällä iällä. Keskimmäinen tyttöni, joka söi rintaa yli 2.5 vuotiaaksi on ehdottomasti tervein lapsemme, ei edes suvussa kiertävää allergiaa eikä atopiaa ole näkynyt (meillä molemmilla vanhemmilla ja isoveljellä on vaikeana). 

Tämä on tosi puolueellinen kirjoitus, myönnän, enkä halua asiasta tänne väittelyä, sitä varten on mammapalstat. Mutta haluan kuitenkin kertoa (jo kolmatta kertaa tapahtuvan) kokemukseni ja mielipiteeni. Imetysmyönteinen neuvola tuntuu olevan suomessa kiven takana. Kuitenkin pikkuvauvan ravitsemus on äärimmäisen tärkeä asia koko elämää ajatellen, samalla tavalla kuin aikuisenkin pitäisi pitää huolta siitä että syö hyvin ja monipuolisesti. Ja tämän hetken tieteellisen tiedon valossa pitkä täysimetys (kuitenkin maksimissaan 6kk) on vauvan suoliston kehittymiselle paras vaihtoehto. Siitä tulisi poiketa vain vakavista syistä joita minä en ainakaan tänäön lääkärin suusta kuullut. 

Mutta tämmöinen kokemus tänään. 

Olen muuten ratkaissut tyttöni jatkuvaa kantamisen tarvetta kantoliinoilla:) laitan myöhemmin kuvia, miten näppärästi neiti kulkee mukana. 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Maidoton, gluteeniton

Liekkö stressistä vai mistä nämä mun jatkuvat vatsaongelmat. Tänään täytti esikoinen 6 ja söin vieraiden kanssa ihan pienen palan kakkua- kauhea turvotus ja särky vatsassa. Eilen illalla maalausurakan jälkeen mies toi pizzaa ja nälissäni söin sitä siivun - fail! Maitoa tuntuu vatsa kestävän pieniä määriä (voisilmä puurossa, tilkka kahvissa jos vatsa kestäis kahvia) mutta nämä viljat on nyt jo oikeasti ehdoton ei. 

Se on pako nöyrtyä ja myöntää, etten enää kakkujakaan voi mussutella. Mitä ruokavaliossa vielä on jäljellä? Riisi ja peruna sekä kaura hiilareista. Vihanneksista kurkut, salaatit, tomaatit jne. kaalit, sipulit yms. ei sovi. Hedelmiä syön oikeastaan ihan kaikkea ja maitotuotteita ei voisilmän lisäksi juuri mitään. 

Tein eilen ja toissapäivänä lettuja sekä pinaattilettuja kaurasta (eli kauramaito, gton kaurajauho ja muna) jotka kylläkin paistoin voissa. Meni lapsille ihan täydestä ja mikä tärkeintä, mun vatsani ei tullut kipeäksi. 

Makoilen tässä siis vatsa ilmapallona ja odottelen, josko olo paranis. Ihan todella vaikeaksi tämä meni aivan yhtäkkiä. Kai stressi, väsymys yms. voi näkyö myös vatsan  reagoinnin kautta? Huomenna taas nälkälakkopäivä, on pakko antaa massun levähtää. Luojan kiitos maha kestää sokeria ja lisäaineita sillä ilman lidlin erästä karkkipussia en näistä viikoista selviäis. En ikinä!


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Teholauantai

Pyysin aamulla, että saisin nukkua pidempään kuin seitsemään. Niin paljon univelkaa ja mieli ihan maassa. No tietenkään ei onnistunut, mutta torkuille typyn kanssa edes hieman pidempään. Suurkiitokset siitä isille joka otti aamuvirkkuesikoisen yläkertaan.

Mulle tehtiin toinenkin palvelus ja lasten isä otti molemmat reissulleen Bauhausiin. Mietin tovin, mitä teen laatuajalla vain yhden lapsen kanssa ja päätin lähteä lenkille. Lenkkini kesti reilun tunnin ja sisälsi 6km hölköttelyä (yhden ylämäen kävelin), pientä pakertamista rantapuiston ulkokuntosalilla ja lopuksi kotipihalla vielä tämän päivän kyykkyhaasteen eli 130 kyykkyä.
Ei paha, vai mitä:) en vieläkään tajua, miten pystyin tuohon ja kantapää alkaa 600mg buranasta huolimatta olla todella kipeä. Silti, ihan huikeaa:)

Sitten sainkin luvan lähteä työmaalle ja tehtäväkseni maalata lasten huoneet ja eteisen. Alla lastenhuoneiden tapetti, ei vaikea arvata kumpi on pojan ja kumpi tyttöjen.

Poika halusi autotapetin joten se hänelle Bauhausista ostettiin. Tyttöjen huoneen tapetin valkkasin minä kun kolmeveen kanssa siitä ei vaan tullut mitään. K-raudasta se on. Huoneisiin tulee tammilankkulaminaatti.

Muuten näyttää tältä, 3 viikon päästä pitäis täällä asua. Ei paha?


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Viimeinen kutsu arvontaan

Katso pari postausta taaksepäin:) tänään oli deadline, mutta jatkan sunnuntaihin kun en ehdi kuitenkaan nyt viikonloppuna arpoa, joudum maalarihommiin:)

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kylpyhuone kysymysmerkki

On tässä nyt pähkäilty ja pohdittu, että minkälaista kylppäriä sitä jaksaisi katsoa tulevat vuodet. Ensin pohdimme harmaan sävyä (saunassa on yksi vuolukivilaattaseinä joten siihen sopisi), mutta molemmat yhdessätuumin totesimme kuvia katseltuamme, että harmaa on meidän mielestä kylmä ja ruma sävy. Joten ruskeaa sitten, vaan minkälaista?

Ruskeaa sävyihin voi tehdä monella eri tavalla. Vaikkapa laittamalla ruskean lattian ja korostusseinän.

Tai valkoisen lattian ja ruskean seinän.

Tai ruskean lattian ja valkoiset seinät

Tai vain ruskeat kalusteet

Tai ruskean seinän ja ruskeat kalusteet (Valkoinen allas). Tästä tykkään kun on puuta.

On myös paljon merkitystä sillä, onko ruskea tummaa vai vaaleampaa

Tämä alempi tässä on tosi seesteinen ja rauhallinen minusta. Ehkä vähän tylsä, mutta sitä voisi pyyhkeellä yms. sisusteilla terävöittää,

Tietyllä tavalla itse tykkään semmoisesta kylpylätyylistä, jossa olisi ruskeaa ja turkoosia. Tähän mennessä olen (ehkä) päättänyt, että lattia on mahdollisimman vaalea. Nykyinen kylppärimme on ruskealattiainen, jossa valkoiset seinälaatat ja ympäri kylppärin menee mosaiikista tehty kapea boordi. Se on vain kaksikerroksinen ja vähän valju, joten olisihan semmoinenkin vaihtoehto että sen tekisi leveämpänä, vähän kuten alla.

Kaikenkaikkiaan haluaisin kylppäriin semmoisen harmonisen ja luonnonläheisen tunnelman. Allaoleva kuvastaa ehkä ihan jonkun verrankin sitä ideaa, mitä haen. Kuitenkin meille tulee suihkukaappi ja kylppäri on allaolevaa huomattavasti ahtaampi, joka asettaa rajoitteita.

 

Pidän paljon eurooppalaisesta tyylistä, varmaan taustojeni vuoksi. Meillä onkin aina ollut seinään kiinnitettävät pöntöt ja nyt uuteen kylppäriin tulee myös kaksoissallas. Semmoisesta skandinaavisesta kylmän valkoisesta tyylistä en oikein tykkää enkä niistä pystyyn laitettavista laattaboordeista(?).

Tänään on päätös tehtävä, sillä laatoittamisella alkaa olla kiire.

Taloon tulee myös toinen pienempi vessa, johon haluan lattiaan marokkolaistyyliset sinivalkoiset kuviolliset laatat ja kaapisto myös jotain vähän kuviollisempaa/rustiikkisempaa, puuta. Eikös olekin mulla erikoinen maku?:)
Mieheni on kyllä kaikkea mahdollista vanhan uusiokäyttämistä vastaan ja edustaa kertakäyttökulttuuria parhaimmillaan, joten Ihan erilainen makuhan meillä loppujen lopuksi on. Olen naimisissa Ikea-miehen kanssa:)

On se muuten tosi jännä, miten vuosien varrella on oma maku ja tyyli muuttunut. Aikanaan kotini oli sininen (matto, sohva, verhot) ja merihenkinen. Sitten valkoinen ja nyt olen ruvennut ottamaan puuta ja rustiikkisempaa mukaan sisustukseen ja kyllä 70-luvun värikkyys myös on mun juttuni. Siltikään en yhtään pidä mistään maalaisromanttisesta sisustuksesta. Kai ikä tuo tässäkin asiassa vähän kypsyyttä.

Tänään päästään rautakaupoille ilman lapsia, joten jospa illalla olisi jo tuleva kylppäri tiedossa. Ideoita? Mielipiteitä?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kokeilussa TRX

 

Kaiken jaksamisen puutteen ja uupumuksen keskellä päätin kuitenkin edes kokeilla tätä tilaamaani hihnasettiä. Olin jo pitkään miettinyt, että mihin nää voi kiinnittää. Ja siis voi kiinnittää ihan mihin vaan, vaikka ovenkarmiin tai kattoon koukkuun. Itse kiinnitin parvekkeen kaiteeseen, jostain syystä päättelin että se kantaisi mun valtavan painoni:) Ja kantoihan se. Joissain paikoissa trx kiinnitetään seinään niin että treeni tehdään ikäänkuin seinää vasten. Jumppasaleilla se usein taas kiinnitetään kattoon ja itse tykkään tästä kattoversiosta- mielestäni monipuolisempi.

 

Eli johonkin lenkkiin vaan kiinni. Helppoa kuin mikä!

Ja sitten vaan hommiin. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mun painoisella naisella ihan tosi raskasta kaikki treeni mikä liittyi jalkoihin tai keskivartaloon. Hienojen säätäminen on jo yks monimutkainen asia, mut onneks olen käynyt joskus ohjatulla trx-tunnillakin niin se oli jo muistissa.
Ja kuten näkyy, kaikki mikä liittyy lapsiin, niin liittyy myös liikunnan riemuun.
Loput kuvat onkin puutarhastani, jota olen vuosia tehnyt ja vaalinut ja jota mun tulee todella paljon ikävä. Noi pionit vien kyllä mukanani ja körhöistä yritän ottaa pistokkaita, mutta muuten tämä jää tänne.
 
Ensimmäinen äitienpäiväruusuni lähtee myös mukaan
 
 

 

 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hyvästit kahville?



Olen ollut koko viikon ilman kahvia ja tänään sorruin juomaan kupposen ja vielä toisenkin kahvilassa. Sitten tulikin jo tosi kova kiire kotiin, vatsa taas ihan sekaisin. Onko nyt munkin aika lopettaa kahvin juominen kokonaan vai mahtaisko edes joku kahvilaatu olla hellempi vatsalle? Tosi surkea tilanne. Pari vuotta sitten ostamani kahvikone jää käyttämättä? Rakastan maitokahveja, lattea, cappuchinoa... Ehkä joku pieni tauko riittäisi?

Vai voisiko olla niin, että on stressivatsa iskenyt? Hieman väsymystäkin. 

Eilen pohdittiin kylpyhuoneen laatoitusta tosi väsyneenä puolille öin (tosi fiksua joo), yöllä näin painajaista jossa olin maahansyöksyvässä matkustajakoneessa (esikoinen herätti vessaan mut puoli kolme ja tytsy syötölle pari kertaa) joten tottakai olin aamusta aivan rättiväsynyt ja helkkarin pahalla tuulella valmiiksi. 

Kylppärin laatoitus onkin yksi aihe, joka herättää stressiä. Onhan se ratkaisu jota pitää katsoa aika pitkään. Yleensä seinät voi maalata ja lattiatkin vaihtaa (ainakin laminaatit) helpolla, mutta laatoitusta ei noin vaan vaihdeta. Ollaan väännetty mm.aiheista värisävyt (ruskea vai harmaa), lattian väri, onko tehosteseinä vai joku boordimainen ratkaisu ympäri (ja jos on tehosteseinä niin mikä seinistä se olisi), minkävärinen katto, minkälaista laattaa (halpaa, kallista, mattaa, kiiltävää, koko, pinnoite jne.). Sitten olen netistä katsonut kuvia ja näyttänyt miehelle mutta kun lopulta on johonkin ymmärrykseen ehkä päästy, niin seuraavana päivänä olemme joko unohtaneet tai sitten muuttaneet mielemme. Ja asialla tietenkin on hirveä kiire. Olen toivonut, että pääsisimme laattakauppaan oikein katsomaan, mutta lasten kanssa en suostu menemään ja kaitsijoita ei ole tarjoutunut, niin on pitänyt sitten kotona ideoida. Mun suusta on tullut jo monta kertaa "aivan sama", joka kuvastaa väsymystä tähän projektiin. Onneks just kuulin, että anoppi tulee apuun ja pääsemme keskiviikkona kauppaan:) Sitä ennen yritän väsätä teille pienen postauksen aiheesta!

Mutta avautumisrönsyn jälkeen paluu kahviasioihin. En ole koskaan ollut kunnolla kahvi-ihminen. 

Olen opetellut juomaan kahvia seuran vuoksi ja kun 2000-luvulla jossain vaiheessa tuli erikoiskahvit muotiin, niin niistä vasta innostuin. Muutama vuosi sitten sain anopilta joululahjaksi lahjakortin Stockmannille ja kun en keksinyt miten sen käyttäisin, ostin De Longhin crema-keittimen.




Ja kuulkaa, olen käyttänyt tätä paljon. Viimeksi tänään. Että kyllä harmittaisi jos nyt pitää luopua tästä rakkaasta nautinnosta. Ehkä pidän nyt taukoa ja kokeilen taas joskus myöhemmin uudestaan. Voi surku!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

100 000 sivun katselua ja arvonta!!

Blogini tilastot sanovat, että sivuja on katseltu 100 000 kertaa. Olen pitkään odottanut jo luvun täyttymistä, jotta voin järjestää teille taas arvonnan!

Kesän ja elämäntaparemonttini kunniaksi päätin arpoa teille Voi Hyvin lehteä 4 numeron paketin ja kakkospalkintona tilauksesta saatavan tilaajalahjan, Lumenen setin, jonka sisältö löytyy Täältä.

Pidätän oikeudet toki muutoksiin, jos tilaajalahjat onkin loppu.

Virallinen arvonta on 10.7. Joten ilmoittakaa palauteboksissa kiinnostuksenne joko molempiin tai toiseen arvontaan. Samoin haluaisin palauteboksissa kuulla, että miksi jaksatte tätä mun blogia seurata ja mistä asioista toivoisitte kirjoituksia tulevana syksynä.

Ihana, että olette kuitenkin jaksaneet pysyä mukana. Itsellä on ollut mieli maassa siltäkin osin tämän blogin (ja elämäni) suhteen, että ei ole päässyt/jaksanut/kyennyt liikkumaan haluamallani tahdilla ja painonpudotus on ollut ihan naurettavaa. Silti en ole lopettamassa, koska melkein jokaisen kirjoituksen jälkeen saan aina voimaa liikuntaan!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Melkein kuin karkkikaupassa, Elloksella siis

Nyt on taas vointi ollut vähän parempi kun jätin kaalit sikseen ja olen syönyt kaurapuuroa ja riisiä korvaten osan vihanneksista niillä. Saattoi meillä joku vatsatautikin kiertää, koska poika oli huonovointinen taas eilen. Olen kuitenkin tosi varovainen nyt kaiken ruoan suhteen,

Kävin tänään hakemassa Elloksen ison laatikon vaatteita kokeiltavaksi. Olin kerännyt netissä jo ostoskoriin vaikka mitä, odottelin vaan sopivan tarjouksen tulemista ja lopulta tulikin -30 prossaa kaikista ostoksista. Sitten lähti tilaus matkaan ja tottakai odotin kuin kuuta nousevaa, että mitä kaikkea ihanaa pääsenkin sovittamaan. En tiedä oliko iloinen yllätys, vai pettymys, mutta aika vähän sieltä vaatteita lopulta sopi mun kropalle. Yllä "asukuvat". Yläosaa en edes tilannut muuta kun tuon pellavapaidan, mutta farkkuja ja alaosia oli paljon. Taas sain todeta, että Elloksen mitoitukset on ihan mitä sattuu ja aina pitäisi ottaa samaa vaatetta vähintään kahta eri kokoa. Ja jos koko oli oikea, niin mitoitus jotenkin väärä (kireä joko vyötäröstä, reisistä, pohkeista...) tai muuten vaan tylsä malli (vyötärö liian korkea tai matala jne,).

Anyway, pellavapaidan lisäksi mulle jäi noi ihanat farkkucaprit (jotka vähän kiristi vyötäröstä, mutta oli niin ihanat että kuljen sitten vaikka ylin nappi auki) ja nuo punaiset shortsit jotka ei nouse haaroista rumasti ylös kävellessä (tai ainakaan paljon.. musta on aika tylsän näköistä kun naisella shortsit kasautuu sinne haaroihin kävellessä). Kahdet kengät myös täksi kesäksi. Valkoiset oli ekomatskua ja punaiset muuten vaan söpöt. Kengissäkin toisissa oli otettava 38 ja toisessa 39. Pellavapaidan kanssa taas huomaa sen, mikä usein Elloksen vaatteissa mua ärsyttää, että hihat on ahtaat. Muuten tosi reilu paita päällä (pienempi kokokin olis riittänyt) mutta hartiat/hihat kiristää. Että tämmöistä on olla paksu tiimalasi, heh...

Yhdet mustat kivat collarit vielä otin ja arvoin mustien farkkujen ja valkoisten caprien kanssa, mutta ne lähti palautukseen. Jotenkin semmoinen olo, että mun täytyy olla tosi tyytyväinen johonkin ennenkuin sen ostan. Olen aivan liikaa tehnyt näitä "ostan kun kerrankin mahtuu päälle" ostoksia nettikaupoista. Ja aivan liian usein olen todennut Elloksen huonoksi, mutta tarjousten perässä sortunut taas ostamaan. Vertasimme kaverin kanssa Elloksen henkilökohtaisia tarjouksia ja totesimme, että mitä harvemmin sieltä ostaa, niin sitä parempia tarjouksia kännykkään pamahtaa. Nyt kuitenkin on täksi kesäksi pari siistiä vaatekappaletta, kotosallahan sitä kulkee ihan resuisissa imetyspaidoissa ja ties missä lökäreissä:)

Ah, mikä gurmeehamppari! Innostuin viime viikolla ostamaan Lidlistä broilerin jauhelihaa ja paistoin siitä pikkuriikkisiä pihvejä. Valkosipulia reilusti, persiljaa, suolaa, pippuria ja taisin yhden munakin heittää sekaan. Lapsille tarjosin hampurilaisia Lidlin pienten sämpylöiden välissä ja itselleni värkkäsin kauraleivän päälle. Kyllä maistui ja lapset halus lisää toisellakin aterialla. Huomenna menenkin hakemaan ihkaoikeita kanoja (kuolleita toki) joista aion kokata jotain herkullista. Pieni eettinen Iiris minussa pohtii tehotuotetun broilerinlihan eettisyyttä, olkoonkin se rasvatonta ja hyvä proteiinin lähde. Kokeillaan nyt valmistaa kanaa ja katsotaan mitä perhe siitä tykkää. Nämä kanat on siitä hyviä, että olen niiden munia jo syönytkin eli periaatteessa mitään ei mene hukkaan!

Eilen oli mulla aamulla se valokuvaus siihen lehtijuttuun. Ihan omalla pihalla kuvattiin mua kahvakuulailemassa ja muutenkin. Iltapäivällä oltiin lasten kanssa rannalla ja totesin, että ei ole hyvä olla lähes nelikymppinen ylipainoinen äiti, valitettavasti on tosi rankkaa pomppia koko ajan siitä rantapeitteeltä päältä ylös ja alas kun lapset ei anna hetkeäkään makoilla rauhassa. Tulipahan liikuttua ja ihokin kärähti.

Ja tänään sain muruset kaikki yhtäaikaa päikkäreille(!) joten pääsin heittelemään kuulaa. Helteessä heittelin sitten pääasiassa vain tuota kevyempää.

Ai niin ja vielä kyykkyhaastekin, otin sen nyt vastaan ja kyykkään nyt heinäkuussa tämän läpi. Tuleepahan vähän pakolla lähes joka päivä liikuttua edes vähän.

Instagramissa mut löytää nimellä iiris_jss. Tällä hetkellä kuvat on kaikille julkisia, mutta mietin jatkoa vielä. Siellä kun on kuvia myös perheestäni. Nyt kuitenkin näin eli tervetuloa sinne seuraamaan mua myös:)