Pages

lauantai 30. toukokuuta 2015

Äidiltä toiselle, apua huonompiosaisemmille

Jokunen teistä on ehkä törmännyt Äidiltä toiselle- haasteeseen. Haastan nyt jokaisen perheellisen lukijan tähän ja toivon, että laitatte omiin blogeihinne myös postauksen kuvineen päivineen ja linkitätte sen tänne munkin luettavaksi kommentteihin.

No mistä tässä on kyse?

Mufindin äideistä. Mufindi on vuoristokylä Tansaniassa. hyvin köyhä kylä, ihmisiä joilla ei kirjaimellisesti ole mitään. Naisia jotka tulevat äideiksi ihan niinkuin mekin täällä Suomessa. Mufindissa on vahva "poppamies" kulttuuri lääkinnällisissä asioissa ja valitettavasti, HIV-positiivisia äitejä. Kun usko länsimaiseen lääketieteeseen puuttuu, tarvitaan äideille porkkana, jotta he suostuvat tulemaan lääkärin vastaanotolle ja saamaan hoitoa raskaana. Projektin tarkoituksena on estää HIV:n tarttuminen syntyville lapsille. Ja porkkana on "äitiyspakkaus" eli raskaana oleva äiti saa äitiyspakkauksen kääntyessään lääkärin puoleen.

Mitä sinun pitää tehdä, jos haluat ottaa haasteen vastaan, ja mitä minä tein?

- Mainostaa projektia ystävillesi, vaikka kerätä ryhmä joka kokoaa pakkauksen yhdessä.

- Katsoa linkki http://aidiltatoiselle.fi ja sieltä ohjeet

- Koota pakkaus ja postittaa se. Itsellä meni jotakuinkin 4-5 tuntia siihen, että kaivoin vanhat vaatteet ja varastot läpi. Puuttuvat osat sain kavereilta. Postin joudut maksamaan itse ja sehän käytännössä on ainoa asia, joka tässä kustantaa.

Jos haluat säästää joitain juttuja pakkauksesta/pakkauksista, niin voit korvata ne jollain vastaavalla tuotteella. Minullakin osa vaatteista oli ihan jotain muita vaatteita.

Siunata pieni ajatus Mufindilaisille äideille ja lapsille samalla kun laitat pakkaukseen mukaan pienen viestin/kuvan.

Taas kerran, pieni juttu meille, mutta ihan valtava juttu Mufundin äideille ja heidän syntymättömille lapsilleen.

 

 

maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikon kuulumiset, liikuntaa sun muuta

Jeps! Olen saanut vähän revittyä itsestäni liikunnan saralla. Viime viikolle sain aikaiseksi Pilatesta (45min), pari kahvakuulasessiota ja reipastelukävelylenkkejä lähes jokaiselle päivälle! Ehkä yhtenä isona syynä lasten hoitopäivät, olen saanut nukuttua ja sitä kautta jaksanut vähän liikkuakin:)

Facebookin Aktiivinen Synnytys- ryhmässä oli juttua vatsalihasten palautumisesta ja kyllähän se vähän mietityttää tuo omien lihasten kohtalo. En ole edes Pilateksessa uskaltanut tehdä istumaannousuja kun en usko että lihakset vaan taipuu siihen. Kahvakuulatessa taas pidän keskivartalon niin suuressa jännityksessä, mitä vaan voin. Ja se tuntuu tehokkaalta.

Toinen juttu, mitä olen nyt tehnyt, on kantoliinalenkit. Erittäin tehokasta treeniä keskivartalolle ja toki kohottaahan se kuntoakin, kun kantaa edessään lähes 6-kiloista jötikkää. Olen ostanut ensimmäiset kantoliinat jo esikoisen vauva-aikana, mutten vielä silloin paljoa käyttänyt. Kakkosen kohdalla hylkäsimme lähes matkarattaat, sillä kantoliinaan vauva sai niin paljon helpommin kauppakeskusreissuille yms. mutta sekin loppui kun neiti kasvoi. Nyt olen tätä kolmatta kantanut liinassa jo ihan säännöllisesti. Ensimmäisinä viikkoina hän huusi kun pistin liinaan ja hamusi vaan rintaa. Nyt kun nostan liinan syleilyyn, sammuu samantien. Mulla on nyt käytössä paksu trikooliina (hyvä näin viileällä kelillä) ja kesäksi ostin juuri ohuen puuvillaisen liinan. Tyttö ei oikein tahdo vaunuissa nukkua (edelleen ne vatsavaivat), joten liina siksikin hyvä. Harmi vaan, että oiken jalan plantaari faskiitti vaivaa tosi ärhäkkänä edelleen eli kävely pahentaa sitä vaivaa.

Jeps. Kävin myös nyt vihdoin kampaajalla:) Istuessani pienessä yhden hengen kampaamossa, jossa siis virolainen yrittäjä-kampaaja, olin ihmeissäni. Olen lukenut erästä fitness-blogia, jonka kirjoittaja kampaamoalan yrittäjä ja sitä valitusta ihan kaikesta mahdollisesta yrittäjyyteen liittyen. On niillä virolaisilla aika erilainen mentaliteetti tuohon yrittämiseen, huh. Ja siis positiivinen lähestyminen yrittämiseen juurikin.

Musta tuntuu, että olen nyt löytänyt kampaajan itselleni. Kestihän se täällä Turun seudulla sen vajaa 10 vuotta. Ihan peruskampaaja hän on, mutta rautainen ammattitaito ja kokemus paistaa läpi ja ennenkaikkea juttu luistaa tosi hyvin.
 
Laitettiin siis raidat.Edellisellä kerrallahan hän ei suostunut mulle niitä laittamaan koska tukassa näkyi aika monta värjäystä ja raidat ei olis välttämättä onnistuneet. Silloin pohjustettiin ja nyt sitten tuohon pintaan raidoitusta. Sain aika kivan raikkaan vaalennuksen mun tukaan ja leikattiin myös tosi reilusti, varmaan yli 10 cm.Tykkään tukastani tosi paljon. Ja se on paljon sanottu se:)Toki tämmöisestä monta kertaa värjätystä tukasta pitää pitää huolta. Ekassa kuvassa leikkauspäivän iltana, tämä alempi otettu tänään ja näkeehän sen, ettei mulla ole yhtä hyvät aineet ollenkaan kotona kuin hänellä.
Mitä tulee elämäntaparemontin ruokavalio-osuuteen, se on ihan oma juttunsa. Yritän katsoa, että lautaseni näyttää jotakuinkin tältä, eli ihan ok. Sitten viljat on kokonaan pois (erehdyin kokeilemaan ruista sillä tuloksella, että meillä oli vauvan kanssa molemmilla vatsa kipeänä kaks päivää) kauraa lukuunottamatta. Se on aika hyvä. Puuroa syödään nyt aika paljon, mutta siinä ne hiilarit onkin kun lämpimät ruoat menee oheisen kuvan mukaisesti. Ja pakko on niitä hiilareitakin saada, että maitoa riittää tytölle.
Valitettavasti sitten karkkihomma on ollut vaikeaa. Yritän kovin vieroittaa itseni sokerista, mutta niin vaan taas yks päivä "tuskallisen" (lue:erittäin hankalan) ruokakauppareissun jälkeen, kun kaikki lapset kitisi ja tappeli, niin en olis ikinä selvinnyt kotiin ilman karkkia. Eli normaalit päivät kun on rauhallista, ehdin syödä kunnolla ja ylipäätänsä en ole koko ajan viittävaillehermotmenneet- tilassa, niin ei maistu makeakaan. Mutta nää muut päivät, huh huh.
Ja kuten arvata saattaa, sen rakennusprojektin myötä olen kaikki illat lasten kanssa yksinäni ja voi sitä tappelua ja valitusta. Itsellä kun ei ole samanikäisiä sisaruksia, niin en olis ikinä voinut kuvitella, miten paljon ja ihan koko ajan, he tappelevat. Tänään oli keskimmäinen isänsä kanssa Virossa, niin oli ihanan seesteinen ja rauhallinen päivä. Eikä mennyt karkkiakaan.
Eli karkki on nyt ollut stressinpurkukeino mulle. Pitäis keksiä jotain muuta tilalle. Tietenkään en voi jättää lapsia yksin ja häipyä lenkille. Korvatulpat? mindfullness-kurssi?
 
No kyllä tästä selvitään. Kuvassa muuten mantelimaidosta tehty Café latte. Onnistuin siis vaahdottamaan mantelimaitoa. Tavallista maitoa en käytä juuri ollenkaan, voinokareen laitan puuroon ja siinäpä mun maitotuotteiden käyttö onkin. En ole mitään suurempaa eroa huomannut kropan voinnissa. Ehkäisyä se flunssa meni yllättävän nopeasti lopulta ohi, maidonan sanotaan lisäävän limaisuutta.
Nyt näyttää vakavasti siltä, että mun blogipäivitykset on tämmöisiä viikkoyhteenvetoja. Haluaisin kirjoittaa useammin ja aiheitakin olisi mutta yksinkertaisesti aikaa ei ole. Priorisoin blogin jopa monen muun asian edelle, mutta siltikin. Tuntuu usein, että kädet loppuvat kesken. Enkä viitsi aloittaa kirjoitusta jos tiedän etten saa sitä valmiiksi.
Neuvolasta on nyt jäsen kerran ohjattu pyytämään sitä kotiapua mikä nyt on tullut kunnille pakolliseksi tarjota. Kyllä se tähän meidän tilanteeseen saattaisi auttaakin. Väliaikaistahan tämä tietysti on. Jos saisin vaan aikaiseksi soittaa, niin saisi vähän itsellekin taas aikaa. Ja liikunnalle. Mutta mukavaa viikkoa taas teille lukijoille!:)
 
 

 

 

torstai 21. toukokuuta 2015

Haaste

Lapsellista- blogissa oli hauska 11 kysymyksen haaste. Kysymykset ei koske niinkään treenaamista, eli ei tämän blogin "ydintä", mutta ihan kiva silti! Ja koska tämä ei ole lapsiblogi, niin muokkasin vähän kysymyksiä.

Haastan vastaamaan näihin kysymyksiin Viktorian Oikeus hyvään oloon-blogista, Annan Heftrytraining-blogista, Marjan Posketonta menoa- blogista, Emman Plussanpuolella-blogista ja IsoE:n Gramma kerrallaan- blogista. Kaikki blogit taitaa löytyä tuolta vasemmasta palkista.

1. Mikä on tärkein päivärutiinisi

Aamiainen taitaa olla se, joka tapahtuu joka päivä. Joskus oli aikoja, jolloin jätin aamupalan kokonaan väliin, mutta nykyään en selviä ilman aamupalan kattamista pöytään, kahvia ja jotain luettavaa.

Työpäivinä söin yleensä aamupalan töissä, työmatkapyöräily toimii ikäänkuin aamuaerobisena. Kotipäivinä keitän ja haukutaan puuron koko perheelle. Nams nams!

2. Paras kirja, jonka olet lukenut? Miksi?

Pidän kahdentyyppisestä kirjallisuudesta: ihmisen mielen tutkimisesta ja dekkareista. Jos kirja sisältää, molempia (kuten vaikka Patricia Cornwellin Scarpetta-kirjat), niin sitä parempi.

Ehkä kaikista lukemistani kirjoista mieleenjääneimmät ovat Timothy Findleyn kirjat, erityisesti Ikuisen Hämärän vaeltaja.

Vähän aikaa sitten luin ensimmäistä kertaa varmaan koskaan pohjoismaisen kirjailijan kirjan. Kyseessä oli Majgull Axelssonin kirja Kuparienkeli. Pidin siitäkin kovin ja haluan lukea hänen muutkin teoksensa.

3. Mihin olet aina halunnut matkustaa? Oletko toteuttanut haaveesi?

Olen päässyt kokemaan aika monen matkustushaaveeni ja päässyt käymään sekä Aasian, että Afrikan mantereella. Silti on paljon haaveita edelleen. Haluaisin ainakin käydä etelä-Amerikassa ja pohjois-Amerikassa, purjehtia Kreikan saaristossa, mennä idän pikajunalla aina Kiinaan saakka ja koluta myös Japania. Euroopassa olen myös matkustanut aika vähän joten paljon kaupunkikohteita olisi vielä mukava nähdä. En tiedä, mikä näistä on se suurin haave. Ehkä tuo Kiina on ainakin ollut pisimpään. Rakastan matkustamista ja vieraita kulttuureita, niiden seuraamista ja tutustumista sekä erityisesti ruokia. Huom! Ilman lapsia. Reppuselkämatkailu on tosi mukavaa, mutten tiedä jaksaisinko enää samaan tahtiin, mitä kaksvitosta.

4. Haluaisitko asua ulkomailla? Missä?

Kaksi ajatusta. Luonnonläheisyys, kauneus ja lämpö. Vesi. Olen täysin lämpimän ilmanalan ihminen. Eli jos Turun saaristo tai Norjan vuonokylä olisi vaikkapa Kreikassa, niin varmasti asuisin siellä. Valitettavasti työ ja perhe ei nyt anna myöten. Monesti suomalaiset valittaa liiasta lämmöstä. Mua ei haitannut edes esikoisen loppuraskaudesta hellekesänä heinäkuussa 2009.

5. Jos saisit täyttää vaatekaapin vain yhdellä merkillä, niin mikä se olisi?

Hmm. Vaikea kysymys. Tykkään niin monenlaisesta tyylistä. Jos pitäis valita Marimekon, Gudrun Sjödenin ja Tommy Hillfigerin välillä niin kallistuisin ehkä kuitenkin viimeiseen noista. Joku Helly Hansen tekee myös mulle mieluisia vaatteita. Tottakai lompakko pistäis vastaan.

6. Lempiruokasi

Kiinalainen ja Intialainen. Nuudelit, wokit, riisi, mausteet, nam!

7. Tärkein periaatteesi äitinä/naisena?

Olen nainen(ehkä vähän femakko) ja äiti. Oma äitini ei antanut kovin hyviä eväitä elämään ja suorastaan surkean itseluottamuksen.

Mulle on tärkeää tyttöjen (ja pojan myös) äitinä ja naisena a)rakastaa ja kasvattaa lapseni luottamaan itseensä ja rakastamaan itseään ehdoitta ja b)naisena olla ympärilläni oleville naisille, työkavereille reilu, tukea, auttaa uralla jos suinkin voin ns. hyvä sisko meininkiä. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja haluan, että me naiset voimme pärjätä olemalla omia itsejämme, eikä muuntamalla itseämme miehisemmiksi. Ja, että saamme tehdä lapsemme ilman naljailua. Ja että meillä on monipuolisemmin mahdollisuuksia osallistua työelämään samalla lapsia hoitaen eli perheen ja uran yhdistäen. Ja että silti meillä ei tarvitsis olla huono omatunto, olimme sitten täysipäiväisesti työelämässä tai kotiäitinä. Mulle on jostain syystä tosi tosi tärkeää naisten asiat.

8. Oma juttusi, josta et luovu?

Kyllä se on tämä liikunta.

9. Hetki, joka on jäänyt mieleesi? Miksi?

Tätä jäin miettimään yön yli. Yksi taitaa olla lapsuudesta yli kaiken ja yksi aikuisajalta. Olin jotakuinkin 8-vuotias ja olimme juuri käyneet Kiteellä kylässä jonkun tutun luona. Kotiinlähtiessä talvella pimeässä seisoin auton valojen loisteessa ja tullessani autoon sisälle äitini tokaisi "susta tulisi Iiris hyvä malli, kunhan sä laihduttaisit". Mielestäni olin silloin aika lailla normaalipainoinen, kuvista päätellen. Tämä lause on kantanut mua negatiivisessa mielessä koko elämäni.

Aikuiselämässä kesä 2001. Minä exäni kanssa Malesian viidakossa Tamah Negaran "luonnonpuistossa". Oltiin itsenäisellä päiväretkellä lepakkoluolassa. Mutta ei ne luolat eikä lepakot vaan. Ne iilimadot, jotka sieltä maasta nousi, kiipesi lahjetta pitkin ja kun lopulta löysi ihoa niin tarttui kiinni. Ne oli kammottavia, inhoan matoja muutenkin yli kaiken. En ikinä unohda sitä, kun vielä asuinmökkimme suihkussa viimeiset madot nypin ihostani. Ihana retki ja matka miten, ikimuistoinen.

10. Oletko kenkä vai laukkuihminen?

Kenkä.

11. Lempipuuhasi kesällä?

Uiminen.

 

 

Haaste pitkästä aikaa

 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kiitos ja kunnia

Tässä on ollut pientä selvimistaistoa viime päivät. Oikeastaan koko toukokuun alku meni sairastellessa. Ensin aviomies, sitten minä ja vauva perässä. Oikeastaan vasta nyt loppuviikosta se kamala limainen ja kumiseva yskä meni ohi. Meiltä molemmilta. Ja hyvä, että menikin sillä tänään juhlimme nuorimmaisen ristiäisiä.
Nimekseen hän sai taivaan värin ja toinen nimi aivan ihana tuoksuva itämainen kukka.
Jotenkin tänään mun tajuntaan vasta iskeytyi se, että mulla ei ole enää pientä vastasyntynyttä. Tytär ottaa jo niin hienosti kontaktia ja ensimmäiset vauvan juttelut on koettu. Samalla koen syvää kiitollisuutta ja suurta rakkautta, mutta myös valtavaa haikeutta ja surua etten enää todennäköisesti tätä pääse kokemaan. Upeaahan tämä on. Lapset ovat vaan lainassa, mutta nämä vanhemmuuden ja kiintymyksen tunteet on niin upeita ja kokonaisvaltaisia. Eri tavalla kuitenkin tunnen nyt, en ole siinä pikkulapsikuplassa missä esikoisen kanssa. Tunnen tunteet voimakkaana ja silti koen eläväni muutakin elämää. Tuntuu ihan hyvältä henkisellä puolella jos ei sitä kroonista vauvakuumetta lasketa.

Rakas veljeni tuli kummiksi ja matkusti kaukaa tyttöystävineen juhlistamaan päiväämme. Äitini eikä isäpuoleni tullut, eivät edes soittaneet onnitellakseen. Veljen tyttöystävälle kyllä soittelivat heidän täälläollessaan muissa asioissa, muttei voineet vaivautua sen vertaa, että olisivat mua pyytäneet luurin päähän. Kirpeä maku jäi heistä, mutta onneks on niin rakas ja tärkeä tuo pikkuveikka.

Tarjoilija oli ja paljon. Voileipäkakku, pestobroikkupiirasta, itseleivottuja keksejä, juustokakkua ja tietenkin se upea täytekakku jonka tilasin. Tyttäret sai myös ihanat juhlamekot ja muutenkin juhlan tuntua. Itsellä huono olo kaikesta hiilarista ja sokerista vailla söin tosi maltilla.

Nyt kun kaikki on ohi, niin on hyvä hetki alkaa palautumaan arkeen. Kaivamaan se ruokalistani takaisin esiin ja kahvakuula nojatuolin alta. Jälkitarkastuksen hoidettu ja lupa saatu mm. uimiseen.

Sokerirasituksessa sain erinomaiset arvot, parhaimmat vuosiin (paasto 5.6 ja 2h arvo 3.5), sekä insuliinin tuotanto, että imeytyminen toimii tosi hyvin. Pääsyynä epäilen tätä gluteenitonta ja maidotonta dieettiä, muuta en keksi miten ne muuten vois olla noin paljon paremmat kun koskaan ennen. Joka tapauksessa jatkan dieettiä, lukuunottamatta voinokaretta puuroon. Rahka ja raejuustovapaa elämäni siis jatkuu:)

Taloremonttiprojektimme jatkuu ja jatkuu. Nyt on häätöpäiväkin tiedossa, eli heinäkuun viimeinen. Kiirettä pukkaa ja harmillisesti tämä kesä nyt menee sitten tässä. Tuskinpa mitään lomaa kenellekään tiedossa. Mutta onpahan sitten uusi koti! Ylihuomenna kuitenkin kampaajalle kesäruokaa loihtimaan!

Eiköhän tässä saada taas pian treenijuttua ja kuviakin! Tarkoitus olis mennä salilla käymään! Sitä ennen toivon kuitenkin ristiäisistä ja sairastelusta kunnolla.

 

 

torstai 7. toukokuuta 2015

Uuteen kotiin ja pian

Nyt olen vihdoin saanut koottua vähän kuvia ja juttua siitä, miten meidän taloremonttiprojektimme etenee. Tämä talohan on siis 60-luvulla rakennettu alueelle, jossa kaikki muutkin on saman ikäisiä. Valitettavasti taloissa on paljon rakenne- ja kosteusongelmia, mutta itse selvisimme aika vähällä kun tehtiin kunnollinen rakennekatselmus ja korjattiin ne ongelmat mitä oli (tai myyjä korjasi). Lähinnä siis vain lattiasta löytyi kosteutta ja kun lattiat oli purettu laattaa myöten, todettiin että kosteus vähäistä. Tehtiin kuitenkin eristys ja tuuletus kokonaan uudestaan ja nyt sitten onkin jo sekä lattialämmitys, että valu tehty ja odotamme nyt sen kuivumista jonka jälkeen sitten pinnoitteet.

Ylläolevassa kuvassa kuitenkin meidän uusi eteinen. Eli siis aikaisemmin tässä on ollut ihan mukava ja hieno ikäkaudelleen tyypillinen kuisti, mutta koska lapsiperhe tarvitsee kunnollisen eteisen, niin päätimme rakentaa kuistin tilalle eteisen. Tähän toki tulee iso ikkuna ja ovi, joiden paikat rungossa jo näkyykin.
Talon toisella puolella, pihan puolella on toinen laajennus joka siis on meidän keittiötä. Tässäkin oli samanlainen katettu kuisti, mutta sille löytyi tärkeämpääkin käyttöä. Kävimme kyllä ison keskustelun aiheesta (itse haluaisin säilyttää talon ikäkaudelleen ominaisia piirteitä, mutta aviomies haluaa remontoida kaiken uusiksi) jonka hävisin. Siis keittiö josta sekä ikkuna, että ovi takapihalle.
Tässä olen napannut kuvan talosta tieltä päin katsottuna. Kuten näkyy, piha on rinteessä jossa kasvaa sekä havu-, että lehtipuita. Metsä alkaa naapuritalon vierestä eli vanhaa metsää/rinnettä tämä on ollut. Piha on vähintäänkin laiminlyöty ja joitain ideoita mulla on, mutta ei voimia toteuttaa ja siksipä lapsuudenystäväni joka on puutarhuri yhdeltä koulutukseltaan, tulee tekemään suunnitelman mun kanssa jollain aikataululla. Pääasia on, että haluan etupihan nurmikkovapaaksi - kokonaan. Oli sitten mitä tahansa puita ja pensaita tai sammalta, mutten pidä nurmikosta ja sen ajamisesta tuossa rinteessä.

Niin ja kuten kuvasta näkyy, talo on yksikerroksinen.
Tässä on pari kuvaa sisältä otettu ihan pari viikkoa sitten. Eli se keittiö ja laajennus. Katossa näkyykin tukipalkki joka oli pakko laittaa kun seinä otettiin pois. Lattiassa näkyy jo valkoiset lattialämmitysputket.
Sama kuva otettu toissapäivänä, kun lattiavalu on tehty. Iso sementtiauto puski tavaraa ikkunasta. Valu piti muovittaa sitten itse, ettei se kuivu liian nopeasti. Pari kuukautta tässä kai on kuivumisaika.
Huh, kylpyhuone. Tätä ei pitänyt remontoida vielä mutta mitäs sitten kun odotellaan lattian kuivumista? Eli kaikki on purettu ja tehdään kokonaan alusta. Tässä myös siirtyy yksi seinä kun kylppärin viereen tulee pieni "kodinhoitotila".
Jos ylempänä näkyi keittiö, niin tässä olohuone josta käynti yhteen makkariin. Makuuhuoneista osassa on ikkunat tielle päin, kuten myös tästä olohuoneesta ja osasta sivu/takapihalle kuten tulevasta keittiöstä.
Ja valun jälkeen.
 
Uudet pohjapiirrokset laajennuslupaa varten.
Bauhausissa tarjouksessa puukuosilaatta joka me laitetaan sitten kaikkiin muihin tiloihin paitsi makkareihin (laminaatti) ja kylppäriin. Mä olisin halunnut laatoittaa koko talon ja mies laminaattia (kallis vs halpa) ja nyt päädyttiin tähän. Makkareiden laminaatti löytyi onneks todella edullisesti ja tämäkin on tarjouksessa. Musta on jotenkin outoa avokeittiöratkaisussa jakaa olkkarin parketti ja keittiön laatat jollain pitkällä listalla. Olen nähnyt niitä ratkaisuja ja meillä nykyisessäkin on koska purettiin pätkä seinää. Musta se on turha, haittaa imurointia ja sukat juuttuu siihen kiinni, lapset kompastelee jne.

Että kyllä tämä etenee. Tulevana viikonloppuna laitetaan laajennuksiin ikkunat ja ovet paikalleen (seinät on siis jo kokonaan pystyssä) jonka jälkeen jatketaan kylppärin ja kattojen kanssa siihen saakka, että tuo valu on kuiva. Keittiökaupathan on tehty eli sekä keittiösuunnittelu, että itse keittiö ostettiin Ikeasta.
Tämän ikäluokan taloissa on yleensä tosi matalat huoneet, kuten tässäkin. Se asettaa paljon haasteita sisustukseen, lattia ja kattomateriaaleihin yms. Talossa on myös ihanat vanhat puiset sisäovet joista ollaan myös käyty vääntöä miehen kanssa. Ei en suostu luopumaan/vaihtamaan niitä lastulevyoviin ainakaan tilanteessa jossa eskarimurkku suutuspäissään heittelee tavaroita ja potkii ovia. Ja siis ne on niin siistit ja hyväkuntoiset, senverran annoin periksi että suostun maalaamaan ne.

Oma asunto saatiin just myytyä joten muutto on sitten viimeistään heinäkuun lopussa. Toivoisin kyllä, että mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin eli sais sit rauhassa kesällä olla koko perheen voimin viimeistelemässä eikä jatkoa tälle keväälle missä olen kaikki illat ja viikonloput yksin lasten kanssa.

Muuten nyt ei ole dieettikuulumisia sen enempää. Ollaan vauvan kanssa kipeänä molemmat kovassa yskässä. Olen nyt saanut syömisiä vähän kuriin ja sokerinhimoakin vähän potkittua pois (kipeänä mulle ei maistu muu kun melli). Ens maanantaina on sokerirasitus ja tiistaina jälkitarkastus.

Viljaton ja maidoton dieetti jatkuu edelleen, mutta silti vauvalla paljon vatsavaivoja. Seuraava poistiputettava olis muna, mutta taidan sitä ennen käydä allergialääkärillä. Hän nukkuu tosi lyhyitä pätkiä (paitsi öisin nukkuu tosi hyvin ja satunnaisesti vaunuissa) ja hereilläoloajan joko syö tai vääntelehtii/itkee ja sitten pierii ja tekee vihreitä kakkoja. Semmosta rauhallista sylissäpitämistä ei oikein ole, enkä saa häneen semmosta "juttelukontaktia" juuri ollenkaan kun aina vaivaa jotain.
Tässä on nyt ihan tarpeeksi kaikenlaista. Kesäksi olen miettinyt tilata ebaystä trx-hihnat. Tontilla on paljon isoja puita joiden alla olis mukava treenata kahvakuulan ohella!

 

lauantai 2. toukokuuta 2015

vahva ja voimakas - oikeasti uusi alku!

Pakko se on jostain aloittaa. Viime viikon on päässäni pyörinyt lähinnä kysymykset miksi ja miten. Kuva on otettu nyt. Paino jotain 92-93 kilon verran eli jotakuinkin sama kuin ennen toista ja kolmatta raskautta. Onnekasta on, ettei raskauden aikana ole painoa kuitenkaan tullut. Vyötärö on kuitenkin ihan tosi tosi paha (eikä ne vatsalihakset ole edelleenkään palautuneet).

Olen paljon miettinyt jonkunlaisen tavoitteen asettamista. Personal traineria (ei ole varaa) ja ylipäätänsä sitä, mihin mun resurssit tällä hetkellä riittävät. Jotenkin tuntuu siltä, että ensisijaista olisi saada ruokavalio oikein kunnolla kuntoon (peruspilarit on kyllä kunnossa kun paino pysyy samassa) ja siihen tarvitsisin apuja. Jos ruokavalio olis kunnossa, niin ehkä ei tuntuisi niin stressaavalta miettiä treenaamista ihan koko ajan (nytkin on huono omatunto vaikka olen flunssassa).

Näillä näkymin palaan työelämään ehkä syksyllä 2016 (jotain opiskeluja voin kyllä ottaa sitä ennen), joten nyt olisi hienosti jotakuinkin 15 kuukautta satsata muutenkin, kunhan pahin remonttisuma tästä saadaan ohitse.

Niitä tavoitteita mietin vähän väliä. Tyttö sinä olet vahva- fitnessblogissa oli hyvä kirjoitus aiheesta ilmeisesti juuri olleiden fitnesskisojen tiimoilta. Mua ei kisat vois vähempää kiinnostaa ja myönnän, etten edes nykyään katsele niitä kisakuvia mielelläni koska kisailijat ovat musta aika kamalan näköisiä kisakunnossa. Mutta siitä näkökulmasta on hyvä avata omia ajatuksia. Kohtalaisen pitkä salihistoria mulla on takana ja jonkun verran onnistumisia, mutta nyt varmasti jo takapakkiakin. Vauva osoittautui erittäin vatsavaivaiseksi, joka johti siihen että tiukan imetysdieetin lisäksi olen ollut käytännössä 24/7 vauvassa kiinni. Hän ei itkuisena ja vaivaisena oikein huoli ketään muuta kuin mut ja tissin. Ja siis tämän vuoksi en ole päässyt salille niinkuin toivoin vielä muutama kuukausi sitten. Meillä ei nukuta kuin lyhyitä päiväunia ja nekin liikkuvassa vaunussa tai sylissä. Tottakai odotan sitä hetkeä, kuin kuuta nousevaa kun pikkuinen rupeaa (jos rupeaa) nukkumaan esimerkiksi 1-2 tunnin kunnon päiväunia:)

Anyway, näillä eväillä ei paljoa lähdetä salille just nyt lihasmassaa kasvattamaan. Tottakai voin lenkkeilemällä ja kahvakuulaamalla kasvattaa peruskuntoa ja kestävyyttä, mutta sekin oman jaksamisen rajoissa. Ehkä ensisijaista just nyt on tuo painonhallinta.

Rasvaprosenttia siis alas ja jos saisin edes jotenkin pidettyä nykyistä lihaskuntoa, niin olisin tosi tyytyväinen. Haluan olla edelleenkin vahva, en laiha. Rasvaprosentti normaaliksi kyllä, mutta voimaa kiitos! Ja jaksamista, kestävyyttä!

Olen pohtinut monenlaisia juttuja päässäni ja päädyin, että kaivan ne vanhat superdieettiohjeet esiin. Miesten ohjeita suositeltiin imettäville joten aloitan niillä. Ne täytyy vain jotenkin muokata maidottomaksi ja viljattomaksi, koska mulla on ajatus etten palaa maitorahkatytöksi enää edes tämän imetysdieetin jälkeen. Ne ohjeet oikeasti on hyvät, 5 ateriaa päivässä ja kaikkea tasapainoisesti. Ei karppausta, eikä mitään radikaalia hiilarien poisjättämistä.

Haluan ihan oikeasti voida taas hyvin. Tietysti 4-6 tunnin yöunilla tuskin koskaan voi oikeasti voida hyvin, mutta haluan tehdä hyvinvointini eteen sen mitä pystyn olemassaolevilla resursseilla. Onnistunko, no toivottavasti kyllä. Oikeastaan olisi pakko onnistua. Ikä ei tästä vähene, kropan krempat senkun lisääntyy.

Musta tuntuu, että olen synnytyksen jälkeen aloittanut ruokaremontin sen kymmenen kertaa. Ja lopettanut myös. Ja kyllä harmittaa!!

Tuntuu, ettei sen väsymyksen keskellä ole ollut oikeen jaksamista, kiinnostusta, eikä lopulta mahdollistakaan (tämä dieetti kun ei salli mun syödä entiseen tapaan esimerkiks paljon maitotuotteita) selvitä. Siksipä otankin nyt itsestäni kiinni, istun hetken nenä kiinni Finelissä ja muokkaan itselleni sopivaksi ne ohjeet. On kieltämättä haastavaa miettiä, miten korvata joku puoli kiloa maitorahkaa ja vielä raejuustot päälle jollain muulla. Kananmuniakaan en viitsi pilkkoa valkuaisiksi vaan syön ne kokonaisina. Otan vinkkejä vastaan, mielellään kuitenkin lapsiperheystävällisinä.

On tässä urakka, huh! Yritän nyt askel kerrallaan. Imetyskin ja tyttären kasvu pitää turvata joten ei ole varaa mihinkään hihhulointiin!

Ja niin, kyllä tämä vanhemmuus vanhentaa. Harmaiden hiusten lisäksi naamassa rypyt senkun lisääntyy. Joskus sitä kateellisena katselee nuoria, joilla elämä on vasta edessä. Mä olen kohta työelämässäkin jo puolimatkassa eläkkeelle. Ja edelleen mietityttää liian moni asia senkin osalta.