Pages

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Polar Loop

Moni muistaa varmaan, että sain aviomieheltäni joululahjaksi tämän Polarin aktiivisuusrannekkeen. Käytin sitä raskausaikana ja nyt sitten kaivoin taas sen esille seuratakseni vähän, että minkälainen aktiivisuustaso on mulla päivittäin. On ollut jännää verrata nyt graafeja ennen ja jälkeen vauvan. Ehkä silleen summittaisesti verrattuna aktiivisuustaso sinänsä on pysynyt samana, mutta vauvan kanssa ei tule samalla tavalla pitkiä istumissessioita (vaikkakin päivässä istun tunneissa varmaan ihan yhtä paljon).


Tämä ensimmäinen kuva kuvaa päivän aktiivisuustasoa ympäri vuorokauden. Kuten tuosta näkyy, vaaleat läntit (istuminen, makaaminen) on kerrallaan aika lyhyitä eli vähän väliä nousen, kävelen, heijaan jne. Ja osa aktiivisuudesta ei mulla siltikään piirry tuonne. Jos kannan vauvaa rannekädellä tai työnnän vaunuja sillä kädellä eli se ei liiku (laitteen liikesensorit eivät tunnista liikettä), niin se ei reagoi eikä tallenna liikettä. Tähän olisi esimerkiksi vaunulenkkien osalta ratkaisu ostaa yhteensopiva sykevyö. Valitettavasti syksyllä ostamani Polarin mittarin sykevyö ei ole yhteensopiva, joten yritän vaunulenkillä sitten vaan työnnellä yhdellä kädellä ja varmaan kokeilla sensorin kiinnittämistä vaikka lahkeeseen:)

Tuo kuvassa näkyvä tavoite, se lasketaan omien tietojen perusteella mitkä ohjelmaan on syöttänyt. Ja niin siis tuo kuva on Polarin flow-ohjelma joka on mulla kännykössä ja tiedot päivittyy bluetoothilla kautta rannekkeesta.

Olen hyvin harvoin saavuttanut tavoitteen, pitkä lenkki ja treeni auttaa siinä eli pari tuntia liikuntaa. 

Käyttöönotto tämä  laitteen kanssa oli hankalaa. Piti kaivaa vanha läppäri, koska tabletille ei löydy sitä ohjelmaa jonka kanssa ne varsinaiset käyttöönottoasetukset ja muut tehdään. Nyt en ole tarvinnut läppäriä kun yhden kerran, pidemmän tauon jälkeen ranneke valitti että pitäisi päivittää tiedot, mutta koko ajan jumitti vaan bluetoothin kanssa. Laitoin fyysisesti usb-kaapelilla läppäriin ja päivitin tiedot niin johan lähti toimimaan.


Entäs mitä muuta tämä laite tallentaa? Toimii siis askelmittarina niin kauan kun kädet heiluu kävellessä:) Ynnää kaiken aktiivisen ajan ja ennenkaikkea laskee yöunta. Tämä on mulle aika tärkeää, koska sattuneesta syystä uniongelmia oli jo ennen vauvan syntymää puhumattakaan tilanteesta nyt. Laite erottelee myös levollisen ja levottoman unen. Niin ja laskee ne askeleet kilometreiksi tottakai:)

Mitäs tästä kokonaisuutena voisi sanoa? No ihan hyvä "yleismittari". Vaatii lataamisen 2-3 päivän välein ja latautuu 1-2 tunnissa, joilta luonnollisesti ei kerry dataa. Karkealla tasolla ihan hyödyllistä tietoa ja saavan tuosta aika kivan kuvan omasta aktiivisuudesta. Mun kohdalla on ihan kannustanut vielä vähän liikkumaan illalla saavuttaakseni jonkun tietyn tason eli jopa lisännyt liikuntaa. Pitkän istumapainotteisen työpäivän aikana laite myös huomauttaa sulle tunnin jälkeen, että olis syytä nousta penkistä. Ja on siinä muutenkin laskuri joka näyttää milloin pitäisi taas lähteä lenkille eli vähän niinkuin komentaa:)

Olisi tosi mielenkiintoista verrata tätä muihin markkinoilla oleviin laitteisiin. Ainakin tämä on todella siro ja hyvän näköinen ranteessa eikä esimerkiksi paina vauvan ihoon kamalia rantuja niinkuin iso rannekelloni.

Tämmöisiä kokemuksia Polar Loopista!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viikon kuulumiset: retkeilyä, kahvakuulaa yms.

Flunssa yrittää ottaa yliotteen nyt meidän perheestä. Aviomies jo valitteli oloaan viime viikolla, lapset on tasaisesti väsyneitä ja kiukkuisia (liekö flunssa vai siitepölyt ja niiden lääkitykset väsyttää) ja eilen sitten ihmettelin omaa oloani sekä samalla vauvan väsymystä. Nukkui pikkuruinen käytännössä koko päivän.

No nyt taistellaan juoman ja c-vitamiinin voimin (sitä otan niin, että riittää vauvallekin) ja turhat menot peruttu.

Eilen käytiin kuitenkin vielä metsäretkellä vauvan kanssa. Facebookiin on perustettu ryhmä alueemme retkeileville äideille ja liityin sinne. Eilen sitten ensimmäinen retki vauva kantorepussa, patikoimassa muutama tunti ja hyvin se meni. Otin Polarin aktiviteettirannekkeen taas käyttöön ja pamahti lähes 16 000 askelta eilen.

Mutta hei! Tuli sitten koeponnistettua lenkkarit sitten marraskuun. Kävin nimittäin testaamassa viime viikolla, kuinka sujuu juokseminen. Ja sujuihan se. Lenkkaritkin sopi jalkaan (jalka kuulemma kasvaa joka raskauden myötä puoli numeroa).


Hölköttelin n. 45 minuutin lenkin lähipoluilla ja teillä. Jalat olisi jaksaneet hyvin, mutta kantapää (oikeassa plantaari faskiitti, joka on palannut oikuttelemaan), lonkat, keskivartalon lihakset...eli ne kaikki raskauden muokkaamat, huomauttivat kyllä olemassaolostaan.

Alamäessä kun vauhti kasvoi, huomasin meneväni ikäänkuin pikakävelyä. Eli ei ole ihan vielä aika pitkien juoksulenkkien. Mutta tuntui se silti hienolta! Ja siis lisäbuustia antoi vaunut! Kaikki vaunujuoksua kokeilleet tietää, että kyllä vaunut tuo lisää raskautta hommaan. Samana päivänä hölköttelin vielä hakemaan lapset hoidosta eli pari kilsaa lisää. Illalla oli aikamoisen väsynyt olo.

Muuten viikon liikunnat jäi vähän vähäisiksi. Toki olen vaunulenkkejä tehnyt varmaan joka päivä, mutta lasten kanssa se menee lähinnä ulkoilusta. Perjantaina mentiin lähipuistoon, jossa lasten touhutessa testasin itse ulkokuntosalilaitteita. Ihan hyvän hien niilläkin saa jos tekee vaikka kiertoharjoitteluna. Oma painohan näissä on siis vastuksena. 

Nyt taas tekee mieli sanoa, että se joka vannoo liikunnan nimeen pikkulapsiaikana, ei tiedä mistään mitään. Eli myös minä itse. Toisaalta tilanne ehkä olisi eri ilman näitä muita projekteja. Onneksi saan järjestettyä edes muutamia tunteja viikossa ja oikeastaan kaikki liikunta melkein menee tällä hetkellä lasten/lapsen läsnäollessa. Eipä sille oikein voi mitään.

Remonttihommia vaan nyt valitettavasti syö kaiken aviomiehen ajan ja munkin pitäis jaksaa keskittyä moniin asioihin. Vaalitkin meni niin, että kun kotona yritin jotain politiikkaa puhua, sain vastaukseksi remonttiasioita. ok, tämä on meillä muutenkin ihan normaalia;-).

Poika innostui myös tuolla ulkokuntosalilla.

Tuossa touhutessani kiinnitti taas huomioni isä erään "isohkon" pojan kanssa, joka kielsi lastaan menemästä tuohon "crossarilla" kun siitä kuulemma voi tippua. Poika katseli vieressä, kun mun kolmevuotiaskin crossaili tuossa ja olisi halunnut myös kokeilla. 

En tiedä olenko liian lepsu äiti, kun annan lasten touhuta aika vapaasti? Eikai tuossa nyt mitään kummempaa voisi sattua? Aika paljon on kuitenkin näitä vanhempia, jotka kieltää lapsiltaan kaiken mikä vähänkin on epävarmaa. Ja silloin tilanteet on hankalia, kun toiset saa ja toiset ei...

Pakko on myöntää, että voisin ja haluaisinkin liikkua lasten kanssa enemmän. En niinkään sysätä kaikkea liikuntaa seurojen vastuulle vaan ihan touhuta pihapelejä, retkeillä jne. Ja toki me sitä tehdäänkin aina kun saan aikaiseksi. Haluaisin antaa heille vielä enemmän aikaa, mitä nyt annan koska kohta mun aikani ei enää heille kelpaa. Ollaan nyt tehty pari lyhyttä metsäretkeä eväillä kun olen hakenut heidät hoidostaan tai käyty laavumetsässä kiertelemässä polkuja palkkiona nuotiomakkara. Ja tietysti pyörälenkeillä kun nyt molemmat polkee. Kohta kun muutetaan, metsäkin polkuineen on ihan vieressä! 

Ja toki jos tää eilinen poikii lisää retkiä, haluaisin ottaa isompiakin mukaan. Nyt meitä oli vain äitejä vauvoineen kantoliinassa ja isompien kohdalle tietysti toivoisin että muillakin olis isompia ihan seuraakin vuoksi.

Perjantaina kävin myös hierojalla. Selkä on ihan romuna tosiaan pääasiassa imetyksen ja kantamisen vuoksi. Hieroja näki kohdan paljaalla silmällä ja sitten kevyesti sitä hieroi auki. Todella kevyesti, liian kevyesti. Menee vaihtoon. Putkirulla on auttanut nyt eniten, kun vaan saisin aikaa edes siihen. 

Aika on niin kortilla, kirjaimellisesti. Jos jotain haluan liikkua, niin vähintään yhden lapsen kanssa (mikä siinä on, että miehet ei pärjää/halua hoitaa kaikkia yhtäaikaa?). Varsinkin sitä ihmettelee kun vauva kainalossa hoitaa isompien iltapuuhat jotta toinen sais vähän levähtää. Joku juttu siinä on, en vaan keksi että mikä.

Sunnuntain kahvakuulakin menikin siksi iltakymmenen. Koko päivä ohjelmaa. Illalla nukutun ensin isommat ja sitten rauhoitin vauvan. Sitten kuula käteen ja tein 8/12 kilon kuulilla ihan mukavan treenin. Ja siis eilen sitten alkoikin olemaan flunssainen olo.

Ruokavaliosta sanon vaan, että pirun ankeaa. Kun viljat ja maidot on poissa ja hiilareita pitäis saada niin vedän sitten kauraleipää ja perunaa/riisiä. Kuvan kaltaisia annoksia jaksan tehdä ja ne smoothiet, mutta aika yksipuolisesti nyt mennään. Ja aatelkaa, suklaakin on nyt kokonaan kielletty! Voi voi mua, ensin tiukka raskausajan dieetti ja nyt tämä päälle. Ei ihme, että olen repsahtanut muutaman kerran irtokarkkeihin.
Eilen vahingossa söin "minihiilari" leipää ja vasta vauvan piereskelystä hoksasin katsoa ja todeta, että onhan siinä vehnäjauhojakin (onneks ei tullut muita pahempia oireita joten ehkä tämä tästä). Se siitä sitten eikö kaupasta löydy edes vehnätöntä näkkäriä. Täytyy varmaan omat siemennäkkärit tässä tehdä jossain välissä. Liekö imetys vai hiilarit, ruokahalu on kyllä kova. Yritän kovasti syödä kuitenkin vaan kunnon ruokaa, mutta väkisillä annokset on nyt olleet vähän isommat. En vaan pärjää sillä kitumäärällä millä vedin vielä raskausajan.
Hei, muuten. Blogini alkaa lähestyä 100 000 kävijän lukua pikkuhiljaa. Ennakkoon voin kertoa, että sen tullessa täyteen, laitan tänne taas jonkun kivan arvonnan.
Ja toinen huomio: olenko liittynyt mukaan treenibloggarit-portaaliin. En ole vielä saanut aikaiseksi lisäillä logoja ulkoasuun tai päivitellä sinne faceen juttuja. Mutta mukana ollaan! Treenibloggarit.com
Pahoittelen nyt vähän tajunnanvirtaa, olen kirjoittanut tätä postausta kolme päivää mm. imetyksen ohessa. Tämmöistä tämä on. Elämä. Ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.
Tässä me puuhastellaan. Tässä asennossa varmaan 80% päivästä. Rinnalla tai sylissä, kuten kuuluukin:)
Mukavaa Vappua nyt kaikille lukijoille!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kehonhuoltoa, kahvakuulalla yms.

Muun perheen kaurapuuro ei sovi mulle, joten taas uusi kokeilu:) Vaikkei kuvasta välttämättä huomaa, on se raakapuuroa. Mantelimaitoon kaurahiutaleet, auringonkukansiemeniä, vähän kardemummaa, banaania jne. Sitten jonkun aikaa jääkaapissa ja hyvää on! Tai siis ihan syötävää. Ohjeen taas bongasin The Good Morning- blogista.
Maidoton dieetti on mennyt ihan ok ja viljaton myös. Täytyy myöntää, että olen niitä 100% kaurapaloja syönyt ihan luvattomia määriä, joten ainakaan tällä hetkellä se ei näy painossa. Väsymykseltä kun rehujen syöminen on jäänyt vähemmälle. Mutta kyllä se siitä, kun asian tiedostaa (ja kirjoittaa tänne, se on tehokasta), niin sille voi ruveta tekemään muutostakin!
Selkä on ihan tohjona. Näkee selvästi, että nelikymppisenä ei toivu raskaudesta samalla tavalla, kun nuorempana. Mulla on vatsalihakset edelleen...joissain...Ja vauvan kantaminen sekä imettäminen alkaa tuntua selässä. Varasin ajan jo hierojalle (perjantaiksi) ja pika-apua nyt sain tuosta putkirullauksesta. Aikaa, että se sattui ja puolen tunnin session jälkeen olin ihan hikinen. Kävin pääasiassa nyt läpi selän ja jalat, sitten vauva jo kutsuukin:) Taidan ottaa tuon nyt oikeasti säännölliseen käyttöön ja samaten joitain pilates-liikkeitä. Kuvaajana muuten poikani, on taidot hällä kehittyneet.
Oli tuossa eräs aurinkoinen päivä ja isommat lapset hoidossa. Olinpa tuona päivänä kirjoittanut taas postauksen, kun en ole liikkunut kunnolla. No heti kirjoittamisen jälkeen iski into. Vauva vaunuihin, 40 minsan treeni ja päälle reipas puolen tunnin vaunukävely. Tässä treenissä tein mm. burpeet kahvakuulalla (eli ylhäällä etuheilautus) ja tuota alla olevaa yhdistelmäliikettä (ojentajat huusi hoosiannaa monta päivää). Kuten ehkä joku huomaa, mulla on taas isompi kuula käytössä ja pelkään että sekin osaltaan rikkoi tuota selkäparkaani.
Ilokseni kai voin todeta, että paino ei ole noussut. Kävin jossain välissä vaa'alla ja edelleen se siellä pyöri jossain 92-93 välissä. Surukseni voin todeta, että synnytys vei multa tasan vauvan painon jne. Yhtään ylimääräistä kiloa ei lähtenyt. Tosin aloin epäilemään näin käyvän jo loppuraskaudesta kun huomasin ettei niitä turvotuksia tullut yhtään. Nyt taas on alkanut vähän turvottamaan (kuka käskee syödä hiilareita.. No ehkä vauva joo, että sais maitoa mutta silti...). Pikkuhiljaa taas palauttamaan kasvisvoittoista dieettiä eikös vaan! Nyt vaan hankala kun niin moni asia on kielletty. Banaaneita nyt onneks saan syödä!

 

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Uusi ruokavalio ja kuulumisia

Näin siinä sitten kävi. Meidän vauvalla on ollut vatsanpuruja tosi paljon ja maidon ylösnousua, viimeisenä vaivana kakkakin muuttui vihreäksi ripuliksi. Täysimetetylle vauvalle on aika normaalia vihreäkin kakka, mutta näitä vaivoja yhdistellessä tuli ilmi epäilys allergiasta. Toki voi olla ihan perinteistä suoliston yliherkkyyttä ja siksi nyt hetkeksi jätin ruokavaliosta pois viljat (poislukien kaura) ja maidon. Tämän lisäksi tietysti on suklaat sun muut jätetty jo aikaisemmin pois. Tyttö sai yhtenä päivänä, kun edellisenä päivänä olin syönyt suklaata, tosi isoja ilmavaivoja ja itki vaan kipuaan:/ No kokeillaan nyt ainakin viikon-parin verran, onko muutoksista mitään apua.
Aika rajulta tämä dieetti tuntuu. Tokihan listalla on ennestäänkin jo kaikkea ilmavaivoja aihettavaa kuten kaalit, pavut jne. Että aika outoa mulle kaikkiruokaiselle. Jos hyvä tuuri käy, vaivat alkaa tuossa 2kk loppupuolella häviämään itsestään. Jos taas huono tuuri, jatkan imetysdieettiä ties kuinka kauan.

No kuinka se sujuu? Hiton vaikeaahan se tämmöisellä rahkan ja juuston puputtajalle tietenkin on. Toisaalta mun eettinen puoli on pitkään jo pohtinut, että onko kuinka oikein juoda vasikoille tarkoitettua maitoa ja toisaalta suomalainen maito ei uusimpien tutkimuksien mukaan olekaan mitään huipputerveellistä tavaraa vaan käsiteltyä ja värjättyä kuraa joka pikemminkin aiheuttaa, kuin estää osteoporoosia plus onhan maidolla todettu yhteys elimistön tulehdustiloihinkin ja mulla siis nämä poskiontelovaivat plus astma. Tähän mennessä en ole vissiin saanut vaan itselleni tarpeeksi tärkeää syytä olla maidotta, mutta nyt sitten kokeilussa. Ja siis tämä kattaa nyt kaikki (lehmän)maitotuotteet!
Todella haasteellista on ollut keksiä ruokia ihan aamiaisesta lähtien. Lähdin korvauslinjalle sitten eli rahtasin kotiin kaupasta kasvimaitoja, kauramaitoa ja mantelimaitoa. Kahvimaitona molemmat on vähän epäilyttäviä, mutta koska kahvikin on virallisesti kiellettyjen listalla, niin juon sitä toi vähän ja saa kelvata. Smoothiessa nuo menee jo paremmin, eroa ei paljoa huomaa, varsinkin mantelimaito. Rahkat ja jugurtit, raejuustot, niitä en nyt syö. Leivän päälle olen laittanut maapähkinätahnaa, luin jostain että mantelivoi olisi kokeilemisen arvoinen ja jotain soijalevitteitä saa myös kaupasta (paitsi ei meidän kotikaupasta Lidlistä). Leipänä syön nyt 100% kauraleipää, jota ei montaa sorttia olekaan myynnissä. Täytyy etsiä joku ohje josko itse sais leivottua sämpylöitä. Munia syön nyt vielä, toivottavasti saan syödä jatkossakin. Onhan nekin siellä helposti allergisoivien listalla.
 
On ollut tosi raskaita päiviä ja öitä. Olen törttöilyt väsymyksissäni ja mm. sammunut sohvalle istuma-asennossa vauva sylissäni. Kantoliina on pelastus eli ainoa paikka kotona, missä vauva rauhoittuu ja nukahtaa:) Iltaisin tehdään tissi-itku-pieru-kakka-jumppaa monta kierrosta kunnes neiti nukahtaa 23-01 välillä ja tänäänkin neljältä oli sitten ensimmäinen herätys enkä saanut enää tytön vaikeroinnilta ja punnertamiselta nukuttua sen jälkeen. Toki näin pienelle kaikki nämä vaivat on jossain määrin normaaleja, mutta uskallan jo kolmen lapsen äitinä sanoa ettei tämä välttämättä ole ihan normaalia.
Anyway, on ollut parempiakin öitä ja koko viime viikon meidän esikoinen oli isovanhempiensa kanssa pohjoisessa joten kotona oli muuten aika rauhallista. Tehtiin mun nuoremman tytön kanssa paljon vaunulenkkejä (hän pyöräili ja mä työnsin vaunuja), käytännössä joka päivä. Vaikka kuinka tuntui, että väsy painaa eikä jalka nouse, niin pakotin itseni liikkeelle ja hyväähän se teki. Vauvakin nukkuu liikkuvissa vaunuissa kohtuullisesti. Mitään isompia jumppia ei ole ollut ja tartunkin taas kuulaan kun voimat palaa. Haaveissa on myös hommata pyörän peräkärryyn vauvanistuin niin päästäisiin tekemään pidempiä pyörälenkkejä.
Kuntosalille paluu tuntui jo ajatustasolla hyvältä, kunnes kuulin että salini ehkä lopettaa. Miksi mikään hyvä ei voi kestää? Joudun varmaan nyt palaamaan taas entiselle salille ja pohtimaan jatkoa. Tuntuu siltä että keskivartaloa lukuunottamatta kroppa huutaa jo treeniä. Tekisi kovin mieli tehdä niitä superdieetin treenejä, dieetillä olleet tiedätte mitä tarkoitan:) Haaveina on myös edelleen se minitriathlon (olisko musta syksyllä siihen?) ja PT huutamassa korvaan niin että saisin treeniin puhtia!
 
Jo taas uus Vihersmoothie? Olin jostain naistenlehdestä jo ajat sitten napannut tämmöisen smoothien ohjeen, nimeltä glowing green smoothie. Netistä löytyy alkuperäinen ohjekin jostain blogista, resepti on kuulemma jo ihan legenda. Minusta maku ei ollut kovin vakuuttavan hyvä, mutta juon tätä nyt ihan vaan jotta kroppa jaksais nämä väsyviikot. Ohje siis; 5dl vettä, kourallinen pinaattia, romaine-salaattia,  puolikkaan sitruunan mehu, banaani, omena, päärynä, 3-4 sellerin vartta.  Huom! Tee tämä smoothie isokokoiseen kannuun, sillä sitä tulee tuolla ohjeella paljon, usean päivän annos!
Jee, ulkona paistaa aurinko! Taidan selvitä tähänkin päivään eli vaunulenkille mars mars! Pahoittelen muuten, ettei tekstissä ole kappalejakoja. iPadille suunnatut blogisoftat tuntuu kaikki olevan järjestään huonoja tai huonompia tekstinkäsittelyn suhteen. 

 

 

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Viikon kuulumisia, kuvia ja kahvakuula!

Good morning! Taas on päästy smoothien makuun. On punaista ja vihreää sekä keltaista, sisällöstä riippuen tietenkin. Mukavia aamupaloja noi ja tosi helppo surauttaa, napata vaikka matkalle mukaan:)
Pitkästä pitkästä aikaa kokeilin myös proteiinilettuja, ohje the Good Morning- blogista!
Ja näitä perusmössöjä, joihin olen jo niin tottunut. paitsi että auts! Vauvalla on hävyttömät ilmavaivat (väsyyyy...) joten kaali ja pavut nou nou! Liian myöhään tajusin, voi pientä voi äitiä!
Pientä haikeutta on ilmassa. Olen kuitenkin aika paljon tässä asuessamme satsannut asunnon pihaan, istutuksiin ja käyttänyt lukemattomia päiviä lapio kädessä. Vasta pari vuotta sitten musta alkoi tuntuis, että piha alkaa olemaan "valmis" eikä vaadi jatkuvaa suunnittelua ja kasvien istuttamista ja siirtelyä. No nyt se jää sitten jollekulle muulle laitettavaksi. Kevään ensimmäiset krookukset!
Tänään oli täällä etelässä varmaan tämän kevään lämpimin päivä so far. Mitä tekee Iiris? No kaivaa kuulan tietenkin esiin! Tässä on viikko mennyt väsymyshorroksessa ja ainoat liikunnat lähinnä vaunukävelyä (ok, muutama juoksuaskel) hissukseen, kilometri-pari kerrallaan. Nyt kauniissa auringonpaisteessa oli kiva kuulata. Otin haasteena tuon isomman 12 kilon kuulani ja tein kerrassaan jopa kovan puolen tunnin treenin. Tai niin että ainakin hengästyin ja sain vatsa- sekä jalkalihakset väsytettyä. Kuulailun perään lupasin Ilkalle jäätelön jos lähtee mun kanssa lenkille (lenkki suuntasi siis kauppaan) ja hölkkäilin sitten pienen pyöräilijän perässä vaunujen kanssa 2 kertaa 1 km pätkän. Siinä oli muuten ihan riittävästi!
Näin se menee! Kyykkyjä, pystypunnerruksia! Niissä saa kyllä hyvän hien:) Arvaus on, että huomenna sattuu!

 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Lauantain touhuja

Yritä nyt saada koko katras samaan kuvaan:)

Ollaan oltu vatsataudissa, ensin tyttö ja sitten poika. Joten pääasiassa kotona löhöilyä ja sängyssä makoilua. Pelkään kyllä, että vauvakin saa mutta onneksi imetetyillä tuo vatsatauti menee yleensä helposti ohi (kokemusta on). Huomenna vanhin lähtee viikoksi isovanhempiensa kanssa reissuun ja me tytöt jäädään kotiin pyörimään. Ties mitä keksitään:-)

Tänään illalla poika jo vakuutti vointiaan ja lähdettiin iltapalalle läheiselle laavulle. Eli nuotiolla sitten makkaraa lisukkeineen. Tytön kanssa kierreltiin metsäpolkuja kun perheen miehet kyhäsi nuotiota. Ja voi miten iloinen olen tuosta mun kolmeveestä, miten taitava onkaan kulkemaan metsässä. Toki olen jo aikaisemmin huomannut miten hyvä kehonhallinta hänellä on, mutta  on se ilo katsoa kun noinkin nuori juoksee poluilla, kiipeilee kallioilla ja hyppii mättäältä toiselle. Itsellä siinä on työ pysyä perässä. Ehkä mä tuon nuoremman kanssa sitten aikanaan mennään suunnistuskurssille. Sekin kun on mun yks haave suunnistamaan oppiminen.

Tytön kanssa käytiin muuten pyörälenkillä ja otin kevään ensimmäiset hölkkäaskeleet jee:) ei tuntunut yhtään pahalta,  joten kai sitä kohta uskaltaisivähän enemmänkin.

 Jee päivän lounas. Parsakaalimoussea, kanakastiketta ja salaattia. Aamupalaksi söin kahvin ja munakkaan sekä mandariinin, välipalaksi yhden paahtiksen ja iltapalaksi tosiaan täyslihamakkaran ja hieman perunasalaattia. Ja niitä pääsiäismunia tuli sitten illalla syötyä. Voi kun joku löisi munalekalla mua päähän ja kertoisi niiden kalorimäärän, ehkä se herättäisi. Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kotijumppaa ja kotiäitelyä

Olen saanut erittäin tempperamenttisen sylivauvan. Hän käytännössä asuu rinnalla, kantoliinassa tai mun sylissä. Satunnaisesti ottaa tirsat vaunussa tai auton kaukalossa. Silti mun suuri rakkauspakkaus

 

Olen nyt yrittänyt aktiivisesti kokeilla Yoogaian nettitreenejä aina vauvan nukahtaessa. Joskus paremmalla onnella, joskus huonommalla. Selvää on se, ettei vatsavaivainen vastasyntynyt anna äidille ruhtinaallista tuntia treeniaikaa ja puolikas tuntikin voi olla välillä liikaa:)

Tänään tein 20 minuuttia yhden selkätreenin alusta ja illalla puolen tunnin niska-hartiatreenin. Eilen osan joogatreenistä, toissapäivänä syvävenyttelyä ja sitä ennen ne pari kahvakuulaa. Satunnaisia vaunulenkkejä lasten hoitopäivinä ja välillä lasten kanssa kun nyt pienempikin oppi pyöräilemään. En voi sanoa olevani tyytyväinen, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Vauva ei viihdy isänsä seurassa hetkeäkään huutamista joten haaveet salille lähdöstä on myös nyt kariutuneet. Raskasta muutenkin kotosallakaan treenata alakerrassa ja kuulla koko ajan miten nyytti huutaa äidin perään. Kyllä, hän rauhoittuu heti kun pääsee mun syliin. Semmosia ne pikkuvauvat on.

Mitäs tuosta Yoogaiasta sanoisin, vähän yksipuolisia harjoituksia mutta kai ne siitä laajenee kun palvelu kasvaa. Joskus olen paljon tykännyt joogasta, mutta nyt kun tuo etureppu todella on tiellä ja muutenkin keskivartalon lihakset jossain muualla kun keskivartalossa, niin tunnen itseni älyttömän kömpelöksi. Mutta kyllä se siitä. Buzzaajille olo hyvä tarjous vuoden tunneista, mutta se oli vaan pari päivää ja en ehtinyt lukea edes sähköposteja joten se jäi käyttämättä. Toivottavasti tulee uus tarjous, jotta raaskisin lunastaa sen jäsenyyden. Kyllä ne tunnit ihan ok on. Sain erittäin jumiutuneita lihaksia auki venyttelyillä ja muutenkin veren kiertämään joten olen oikeasti hyötynyt näistä tunneista. Jos vielä sais rauhaa niin olis täydellistä.

Ruokailut, nam nam. Hyvä aihe ja huono aihe. Olen noita vihersmoothieita tehnyt useana päivänä. Lehtikaali, banaani, avokado, appelsiini, kurkku, salaatit, vissy, omenamehu jne. Lapsille olen tehnyt myös smoothieita, kuvassa yks (ehtivät melkein juoda sen kokonaan sillä aikaa kun etsin kameraa). Lasten smoothieen laitan appelsiinista puristettua mehua, mangoa (pakaste), vadelmia, banaania, jogurttia... Ja kyllä maistuu:)

Sain vieroitettua itseni levysuklaasta, josta taisin murehtia täälläkin, mutta ne pienet pääsiäissuklaamunat!!! Onneks on kohta pääsiäinen ohi. Perussyömiset alkaa leivän puputtaminen poislukien olemaan ihan kondiksessa. Tarttis päästä vielä paahteisessa ja näkkäristä eroon. Miehelle jo jouduin eilen taas pitämään sen "älä osta kotiin jatkuvasti makeaa" saarnan. Kaapit nimittäin on notkuneet jäätelöstä, pullapitkoista, suklaasta, sipseistä, limppareista, karkeista... eilen katsoin vierestä kun hän veti kokonaisen pullapitkon yksinään. Yhdessä illassa. Vauva on valitettavasti valvottanut nyt tosi paljon ja väsymys valitettavasti näkyy mullakin sortumisina. Mutta suunta on jo oikeampi. Pikkuhiljaa askel kerrallaan.

Nyt on ehkä suurin haaste ollut riittävä juominen. Imetyksen onnistumiseen liittyy olennaisesti se, että muistaa juoda tarpeeksi. Ai niin ja onhan se imetys onnistunut, 3 viikkoa menty täysimetyksellä ja toissapäivänä neuvolassa oli painoa tullut 9 päivässä lähes 400 grammaa. Yleensä mun lapset on keränneet kuukaudessa puolisen kiloa ja aina on neuvolassa naama vääränä epäilty maidon riittävyyttä. Toisaalta tämä neiti asuu rinnalla, joten hänkin tekee paljon työtä asian eteen:)

Rankkaa tämä on. Mies ollut 2 viikkoa "isyyslomalla" eli käytännössä raksalla. Mutta jotenkin sitä vaan selviää päivistä, kun lähtee vaan liikenteeseen ja ihmisten ilmoille vaikka kuinka väsyttäisi. Voi kun pian vaan pääsis myös salille:) mut tarttis varmaan kloonata!