Pages

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kahvakuulaa!!

Eiks olekin tyylikkäät kengät?:) Olen ollut kiinnittävinäni huomiota, että just nyt on pinkit ja muutkin kirkkaan väriset juoksukengät muodissa. No en tarvitse juoksukenkiä, mutta ulkoilukengät kyllä. Harhailin Prisman (lasten)kenkäosastolla ja tämmöiset sattui olemaan 40 prosentin alennuksessa. En sitten yksinkertaisesti voinut jättää niitä sinne hyllyyn kun oma kokokin löytyi. Oli muuten toiset kengät jo, mitä ostin itselleni lastenosastolta. Nää on softshelliä, joten pitävät ainakin vettä:) Mies pyöritteli silmiään.

Anyway, otsikon mukaan tartuin tänään kahvakuulaan. Muistanette, että olin siinä Buzzadorin kampanjassa jossa pääsin testaamaan Yoogaia-palvelua. Jostain syystä mulla on kampanjan puitteissa oikeus käyttää palvelua 13.4 saakka, mutta Buzzadorille pitää antaa palaute jo maaliskuun loppuun mennessä. Ja eilen tulikin jo muistutus, etten ole antanut palautetta.

Olen jo monena päivänä yrittänyt saada aikatauluumme sopimaan treenin, mutta mies nyt on vaan raksalla melkein yötä myöten joten en vaan ole onnistunut. Eilen sitten vasta hoksasin, että siellä Yoogaiassa on tallennettuna niitä aikaisempia sessioita, joita voi tehdä sitten ihan oman ajan kanssa. Aamulla sitten syötin vauvan ja avasin 30 minuutin kahvakuulatreenin. Ensimmäiset 10 minuuttia oli vähän turhaa tekniikkaopastusta ja sitten tietysti kun itse treeni alkoi, heräsi vauvakin!;) No, sain ohjelman neljä kierrosta tehtyä kun jokaisen tauon aikana kävin tuikkaamaassa rinnan suuhun hetkeksi. Oikeastaan en olis livetuntia onnistunutkaan tekemään. Hiki tuli ja kyllä on ainakin jalkalihakset nyt kipeät. Kokeilen nyt varmaan noita muitakin tunteja jos saan suinkaan miehen kantamaan meidän vauvaa (ei viihdy tällä hetkellä missään muualla kun sylissä/kantoliinassa) edes lyhyen aikaa.

Kivusta huolimatta hyvä fiilis! Tästä se lähtee! Kiitos myös kommenteista aikaisempaan postaukseen. korjaan tähän vielä ettei noi Nestlen fitness-murot ole mun normaaliaamupala, ei tosiaankaan. Ostin vain silloin raskausaikana kokeeksi paketin ja ajattelin sen kyllä syödä pikkuhiljaa pois. Nämä mun murot on ihan makeuttamatomat ja siksi ei kelpaa muille perheenjäsenille. Ruokahalut on kyllä kovat, epäilen että imetys aiheuttaa omalta osaltaan sen.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mässyn mässyn

 

No näinhän se on ja näin mä päättelin käyvänkin. Pakko tunnustaa. Ehkä tunnustamalla saan voimaa kääntää taas rytmin. Tiukka raskausdiabetesdieetti joka kesti viitisen kuukautta aiheutti totaalisen lässähtämisen mulle. ONNEKS tätä ei ole kestänyt kun kaks viikkoa, eli suurempaa damagea ei ole vielä tullut. Joitain haaveita on jo tulevan kesän sporttailuista (kyllä, mä haaveilen siitä mini-triathlonista) mutta kyllä kaikki on ihan auki.

Väsymys on melkoinen sokerihimon nostattaja plus tietysti se sokeri(riippuvuus) itsekin. Vaikka pupu ei tällä hetkellä syö kun kolme kertaa yössä, niin olen aamulla aivan uupunut. Semmonen syöttö kun saattaa kestää tunnin (neiti leikkii rinnalla aluksi, sitten syö ja lopulta vielä nukahtaa rinta suussa jonka jälkeen syötän vielä toisen jotta saan vähän pidemmän unipätkän). Illat on nyt ihan mahdottomat eli itkee ilmavaivoja. Ja typerä minä innostuin rouskuttamaan ruisnäkkäriä (ruis ja näkkäri molemmat pahoja) joten pari tiukkaa yötä takana. Ja toinen väsymysongelma on tuo jälkivuoto joka on jatkunut runsaana jo kaks viikkoa - varmasti hb matalana

Ihmeellisesti mä kuitenkin revin jostain voimaa jaksaa. Ja nyt joutunut tietoisesti muutenkin vähän tekemään henkistä työtä jotta jaksaa ja pärjää noiden isompienkin kanssa eikä pura omaa väsymystä kiukuttelemalla viattomille lapsille.

Vaunulenkkejä on nyt tehty ja kun molemmat isommat lapset nyt fillaroi, niin aika haipakkaa mentiin taas tänäänkin. Mutta vain pari kilometriä kuitenkin. Hirvee himo olis salille tai kahvakuulaan, mutten ole uskaltanut edes vielä kokeilla. Uusimmassa Fit-lehdessä oli ihan hauska uus helppo kolmen liikkeen treeniohjelma ja sillä periaatteessa vois olla helppo aloittaakin.

Missään nimessä en lähde nyt mitään dieettiä aloittamaan, mutta joku pohja ja sparraus olis kyllä hyvä. Äkkiähän sitä muokkasi vaikka sd-ohjeista itselle sopivan version, mutta ilman sparraajaa se kyllä jäisi aika tyngäksi hyvinkin nopeasti. Muistaako joku miten se se superdieetti imettäville menikään? Perusohjeethan multa kyllä löytyy, olen ne maksanut. Mitään kokeiluja en nyt lähde tekemään koska tavoite on 6kk täysimetys.

Periaatteessa jokainen aamu lähtee hyvin käyntiin. Tänäänkin aamupalaksi söin fitness-muroja ja kananmunan, eilen lounaaksi hyvän salaatin jne. Mutta iltaa myöten sitten alkaa väsähtämään...ja rahka ei oikein tahdo upota ollenkaan, leipä senkin edestä:) murr...

Nyt kaipasi sitä tsemppiä:)

 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ne keskivartalon lihakset

Nyt on kulunut tasan 10 päivää synnytyksestä. Mulla on ihan hirveä treenihimo, mutta pakko toppuutella itseäni...

Keskivartalon lihakset on edelleen ihan hukassa ja lantionpohjalihakset vielä pahemmassa jamassa:/ Huomaa kyllä selvästi, että toipuminen tällä iällä on paljon hitaampaa, vaikka lähtötilanne olikin paljon parempi. 

Olen satunnaisia vaunulenkkejä jokusen tehnyt ja tänään ensimmäistä kertaa oikein tavoitteellisesti tunnin pituisen reippaan lenkin. Nyt kun säät taas kylmenee, en uskalla vauvaa viedä noin pitkäksi aikaa ulos joten taas joudun himmailemaan. 

Samoin yritin tehdä tänään pilatesta 20 minuuttia ja tosiaan huomasin, että keskivartalon tuki on täysin kateissa. Aion kuitenkin tehdä pilatesta nyt säännöllisemmin, josko saisin edes jotain edistystä. Tokikaan en voi niitä perinteisiä vatsalihasliikkeitä tehdä, mutta teen sitten vähän kaikenlaista muuta liikesarjaa.

Nyt pitäisi  ottaa itseä niskasta kiinni ja ilmoittautua sinne Yoogaian tunneille. Toki tämä vaatisi, että aviomies hoitaisi hetken lapsia. Mietin myös, uskaltaisiko sitä edes hieman tehdä jotain youtubezumbaa- vaikka ilman hyppimistä. Että sais edes vähän hien pintaan.

Seuranani on muuten ollut synnytyksestä saakka järkyttävä turvotus.  En muista kirjoitinko raskausajasta sitä, etten körsinyt turvotuksesta ollenkaan ja synnytin jopa vihkisormus sormessa. Epäilin vakavasti, että se metformin-lääkitys jostain syystä poisti multa nestettä (juoksinhan koko ajan vessassa). Tämähän vaikutti myös synnytyksessä eli vaikka synnytyksen aikana join tosi paljon, kätilö epäili mun olevan kuivunut (ja laittoi mut nestetippaan) kun vauvan sydämen lyöntitiheys oli liian korkea pitkän aikaa. Nesteytys auttoi onneksi! Mutta heti synnytyksen jälkeen kun lopetin lääkityksen niin rupesin turpoamaan. Sormus ei tahdo lähteä sormesta, painoakin oli pari ylimääräistä kiloa ja esimerkiksi nilkat on tosi turvonneet iltaisin, kasvotkin jotenkin pöhöttyneet. Tosi kumma juttu enkä tiedä mistä vois johtua.  Yritän juoda reippaasti ihan imetyksenkkn vuoksi, mutta eipä tule pissana ulos vaan turpoan vaan koko ajan...että tämmöistä. Täytyy jälkitarkastuksessa varmaan kysyä lääkäriltä. Itse olen tietysti pähkäillyt, että osa johtuu hiilareista mutta tuskinpa nyt ihan kaikki. Söinhän mä raskausaikanakin satunnaisesti niitä.

Mutta kyll tämä tästä:)




tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kotosalla ollaan:)


,
Lauantaina kotiuduimme pienen tytöntyllerön kanssa sairaalasta. Kaikki on nyt hyvin, rankasta alusta huolimatta tytöllä ei ole mitään ongelmia ja voi oikein hyvin.

Itselleni tämä synnytys oli tosi vaikea monelta osin:  1)synnytys käynnistettiin ja meni tosi hurjana loppuun asti (rajut supparit jopa 3 minuutin välein), 2)tytön vaikea alku, vietiin tehohoitoon keskolaan samantien ja 3)tosiaan synnytys ei mennyt niinkuin toivoin, jouduin ottamaan epiduraalin voimien loppuessa ja monta muutakin toivetta jäi toteutumatta.  Meillähän isä ei ollut lopulta itse syntymässä mukana, myöhästyi viitisen minuuttia. Että kaikenlaista...

No, meni miten meni. Nyt ollaan tytön kanssa kotona. Lapset jatkaa 3-päivää viikossa hoidossa ja me täällä nuuhkitaan ja suukotellaan toisiamme. Tuon meidän keskimmäisen syntyessä otin isoveljen pois hoidosta, mutta nyt tosiaan päätin näin eli saavat jatkaa. Viihtyvät molemmat tosi hyvin ja isoveli kuitenkin menee eskariin syksyllä, niin ei viihtyis välttämättä enää pelkästään kotona. Ja kun ovat samalla perhepäivähoitajalla niin vähän vaikea sitten ottaa toistakaan pois, heistä on kuitenkin turvaa ja iloa siellä toisilleen. Mutta kyllä sieltä murinaa on kuulunut, varsinkin isoveli narisee että miks heidän pitää mennä hoitoon kun äiti ja vauva on kotona. Mutta ovat vain 3 päivää viikossa tosiaan.

Maito nousi kolmantena päivänä (mun ennätys) ja näyttäis nyt imetyskin sujuvan ihan hyvin. Pulloa en ole tarjonnut enkä aio tarjotakaan, ellei joku erityinen syy. Tytöllä kovat imuhalut, joten pari kertaa olen joutunut kyllä tyydyttämään ne tutilla (rinnat kipeytyy). Pienen suppusuun vuoksi mennään loppuviikosta imetystukiryhmäänkin katsomaan vähän meidän imuotetta, senverran ottaa kipeää.

Kuva on lauantailta, eli neljä päivää synnytyksestä. Vatsanahka on ja varmaan jää. Toipuminen on hidasta, paljon hitaampaa näin lähes nelikymppisenä. Mutta kyllä tästä pikkuhiljaa, venyttelyä, kahvakuulaa...


Rakas. Tässä nukkuu rauhaisasti, mutta totuus on että syö -> potee ilmavaivoja sylissä -> nukahtaa kierre meillä menee koko ajan. Onneks ei ole tarvinnut antaa lehmiskorvikkeita sentäs, että tuo suolisto saa kypsyä ihan omaan tahtiinsa. Voisin kuvitella, minkälaista itkua muutoin olisi.

Nää pari yötä kotona on olleet ihan ok. Pari-kolme syöttöä per yö ja varmaan semmonen yks pidempi valvominen noiden masuitkujen vuoksi. Mieskin on saanut nukuttua kohtalaisesti.
I love you!

Tunteet menee vuoristorataa. Miten onnellinen olen! Miten haikeaa on tajuta, että tämä on viimeinen kerta (ja salaa toivoa ettei olisi). Miten rakastettava hän on! Siinä kun hän on mulla rinnalla, niin on oikeen mieletön leijonaemo filis! Että tämän mä olen kohdussani kasvattanut, synnyttänyt ja tässä nyt ruokin ja hoivaan.








No, nyt jatketaan sitten arkea. Keittiösuunnitelma on tehty ja osa kaapistoista tilattu sieltä Ikeasta. Torstaina on taas asunnossamme yksityisnäyttö (=siivousta). Remontti uudessa kodissa jatkuu. Elämä jatkuu. Minä keskityn pian taas liikkumaan enemmän (nyt vaan kävelylenkkejä) ja parantamaan ruokavaliota. Maidon noustessa päätin ykskantaan syödä aikaisempaa hiilarivoittoisemmin, kun on joskus ollut tän maidontuotannon kanssa vähän ongelmia. Kyllä tämä tästä. Te lukijat olette mun mielessäni ja toivon, että pian saan taas teille reippaampia postauksia. Nyt tyttö on vasta 6 päivän ikäinen, joten keskityn hetkeksi kyllä häneen!

torstai 12. maaliskuuta 2015

She is here

Täällä me ollaan. Iiris ja murunen!

Synnytys oli pitkä ja rankka, moni asia meinasi mennä, pieleen mutta lopulta hän syntyi aamukahdeksalta keskiviikkona.

Mulla on ollut tosi pöllämystynyt olo. Muru joutui lähes samantien syntymän jälkeen keskolaan keräämään voimia (sai 5 pistettä syntymän jälkeen) ja jäin saliin yksin. Samoin ponnistusvaiheessa olin yksin, mieheni lähti viemään lapsia just siinä välissä hoitoon ja myöhästyi syntymästä 5 minuuttia, ja siitä sitten lähtikin kotiin takaisin nukkumaan valvotun yön jälkeen kun tyttö lähti osastolle.

Onneks tyttö tokeni nopeasti ja sain hänet jo iltapäivällä takaisin vierihoitoon joten nyt nautimme sairaalaelämästä ja valmiista ruoasta:) Mitat oli 51 cm ja 3310 grammaa eli veljensä kokoinen. Muuten on kyllä ihan isosiskon näköinen ja luontoinen:)

Synnytys oli niin häslinkiä, etten edes hoksannut kysyä sukupuolta eikä sitä kukaan sanonut. Mutta löytyihän se kun hänet nostettiin hetkeksi rinnalle. Yllätyshän se oli kun pojaksi olin olettanut. Nyt siskon mekoille on sitten toinenkin käyttäjä!

Imetys on lähtenyt käyntiin hyvin ja murun Sokeriarvot on erinomaiset (mun dieettiini siis puri hyvin). Itse selvisin tikeittä mutta tottakai paikat on kipeät ja toipuminen vie aikaa. Tuskin kahvakuulaa hetkeen, ihan kävelyllä lähdetään liikenteeseen.

Haikea olo on, tässä on varmaan mun viimeinen vauva. Nautitaan tästä vauva-ajasta kaiken edestä!

 

 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hyvää naistenpäivää!

Oletan, että pääasiassa blogia lukee naiset joten teille siis toivotus!!:)

Mulla on vielä yksi yö kotona ja alkaa tosi paljon jo jännittää. Olen tehnyt synnytystoivelistaa, pakannut itselleni ja vauvalle jo tavaroita mutta vielä tuntuu että kaikki on ihan kesken. Olen ollut tosi väsynyt, tottakai sattuneesta syystä, mutta onhan tämä raksavaimona oleminen kyllä raskastakin. Tänäänkin lasten kanssa yksinäni koko päivä ja illalla pitäisi vielä lähteä Ikeaan niitä keittiön kaappeja tilaamaan. Kahvin ja vihersmoothien voimilla mennään!

Tässä on lehtikaalia, mansikkaa, banaania, avokadoa, omenamehua, vissyä, sokeritonta mehukeittoa ja väri on hieman epäilyttävä....;)

Jatkuva väsymys alkaa taas valtaamaan mieltä muutenkin ja olen ollut aika alavireinen. Siihen päälle miehen ajattelemattomuus, niin johan on itkuherkkä bloggari täällä taas liikenteessä.

Meillä ei naistenpäivää sen kummemmin muisteta, mutta lapset on askarrelleet hienot jutut kerhossa:) Kukka on pojan tekemä ja "räsymatto" tytön tekemä. Ja toki eilen kauppareissulla poika sai valita kotiin naistenpäivän kukkakimpun (jonka äiti tietysti maksoi), valitsi kauniita liloja neilikoita!

Mun piti osallistua tänään ensimmäiselle Yoogaian tunnille klo 11, mutta näyttää siltä että miehellä on isompi kiire työmaalle niin jää kokeilematta. Ellen sitten saa lapsia jotenkin lumottua tunniksi telkkarin ääreen.

No, kokeilen sitten kun ehdin.

 

Anyway, tämmöiset terveiset. Minäpä jatkan pakkaamista ja yritän vielä kerätä voimia,

 

torstai 5. maaliskuuta 2015

Täällä ollaan - edelleen yhtenä kappaleena:)

Päivät käy vähiin. Maanantaina lähden käynnistettäväksi joten vielä 3 yötä kotona. Esikoinen totesi aamulla "Äiti sä oot ihana kun sä synnytät meille vauvan" samalla kun hali ja pusi mahaa!

Aika odottavalla kannalla olen jo itsekin. Maanantaina jumppasin vielä 45 minsaa kahvakuulan kanssa, eilen 20 minuuttia zumbailua + pari km kävelyä kun hain lapset hoidosta. Illalla alkoi paikat jo särkemään niin, että mahtaako tältä viikolta mun sporttailut olla jo tässä?

Tänään oli viimeinen neuvola ja kaikki oli kunnossa, painokin oli taas tipahtanut 800 grammaa entisiin lukemiin. Jos nyt vertaa neuvolakortin aloituspainoon niin mulle on tullut raskausaikana 3,5 kiloa painoa sitten ensimmäisen käynnin ja tämän päivän punnitus oli viimeinen!! Neukussahan vaan mitataan vaatteet päällä ja yleensä koskaan ei aamupainoa vaan iltapäiväpaino eli lukemat on aina vähän eri. Eli en kyllä päässyt nollatulokseen MUTTA koska lapsen painoarvio on 3,5 kg niin ehkäpä nollatulos on sitten syntymän jälkeen!:)

Remppahommat etenee omaan tahtiin. Nyt on saatu keittiösuunnitelma Ikean suunnittelijaltakin ja eipä se noista mun tekemistä kuvista lopulta paljoa eronnut. Voisinkin nyt kysyä teiltä lukijoilta että miten on? SAAREKE? Onko se ehdoton nou nou vai kannattaisko sitä harkita?

Itse en sitä ajatellut, mutta suunnittelija oli semmoisen piirtänyt että sais vähän lisää laskutasoa. Meidän keittiö on isommasta päästä 4,7*6,1 metriä, mutta kaikkien oviaukkojen sun muiden vuoksi tosi hankala suunniteltava ja siksi tuo saareke oli siihen piirretty. Että vinkkejä ja kokemuksia:)

Nyt rempparintamalla on semmosia isoja juttuja tekeillä, että kun ne saadaan valmiiksi ja lattiavalu tehtyä niin päästään oikeasti tekemään sisäremonttia, pystyttämään seiniä, laittamaan lattialaattoja ja kaappeja sun muuta ja talo alkaa oikeasti näyttää kodilta. Nyt se on pelkkää purua, puuta ja sotkua...

Jokohan seuraava postaus olisi sitten iloinen uutinen:)




sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Haluatko testatata Yoogaia-palvelua?

Mulle tuli pitkästä aikaa kampanjakutsu Buzzadorilta! Mietin hetken, että onko tätä nyt järkevä ottaa tässä vaiheessa vastaan, mutta miksipä ei:) Kotonahan tässä muutenkin tulee nyt lähinnä jumppailtua!
Yoogaia, jos se ei ole teille tuttu, järjestää ohjattuja tunteja netissä niin, että näet ja kuulet ohjaajan ja halutessasi hän myös näkee ja kuulee sinut! Esimerkiksi core, pilates, syvävenyttely, kahvakuula... Yoogaiasta on ollut paljonkin juttua lehdissä ja minusta tosi hyvä bisnesidea. Nytpä pääsenkin, ja erityisesti te lukijat pääsette kokeilemaan halutessanne tätä uutta kuntoilumuotoa:)
Eli kampanjakoodi, jolla pääset 14 päivän ajan kokeilemaan palvelua on YOOGAIATRIAL2015. Ensin sun täytyy rekisteröityä ja sitten antaa tuo koodi. Koodi on voimassa 1.4.2015 saakka eli viimeistään maaliskuun puolessavälissä kannattaa rekisteröityä.
https://fi.yoogaia.com/
Mun kanssa jos haluaa osallistua samalle tunnille, niin epäilen että menee tonne maaliskuun puolenvälin paikkeille.
Mielelläni otan palautetta sitten vastaan vaikkapa tämän postauksen kommenteissa! Mua ainakin nyt jännittää!

Viikonlopun fiiliksiä ja kuvia


Remonttileskenä sitten koko viikonloppu (voi mua marttyyriä) oli pakko keksiä jotain järjellistä tekemistä lasten kanssa. Eipä muuta kun rautakauppaan tapetteja valitsemaan, sieltä kiinalaiseen syömään ja sitten kauppakeskukseen pyörimään. Marimekon kipot jäi kauppaan kun Tigeristä löytyi aivan yhtä söpöt kymmenesosahintaan Marimekosta. Ei haittaa sitäpaitsi vaikka tulis vähän kolhuja! Ihan superlöytö!
Superjuoma auttaa jaksamaan!

Viime viikko on ollut väsymyksen kannalta ihan tappoa. Kun herään 5-15 kertaa yössä vessaan (eipä muuten vaivaa turvotukset) niin päivät on ihan tolkuttomia. Tässä yks mikä pitää pirteänä. Marjoja, omenamehua, salaatteja, avokadoa ja banaania sekä vissyä nesteeksi. Jo piristi!

 

Seuraavaksi sitten päätin ruveta tyhjentämään superfoodvarastoani ja tehdä raakasuklaata.


Pistaasipähkinöitä ja rusinoita rouhittuna


Kaakaovoi ja raakakaakaojauhe ebaystä.

Sekoitetaan sulatettuun kaakaovoi+raakakaakaosekoitukseen (vesihauteessa sitten ja kookosöljyä en laittanut koska yök!), makeutetaan hunajalla/siirapilla jonka jälkeen jonkunlaisiin muotteihin! Maistuu muuten lapsillekin kun tarpeeks laittaa makeutusta!

Joko pakastimeen (jos on kiirus) tai jääkaappiin. Mitä enemmän mukana on muuten hunajaa, niin sitä löysemmäksi tuo jää. Mutta menee se löysempänäkin ja maistuu paremmalle. Ilman makeutusta en näitä kyllä söisi, on senverran pahaa vaikka kuinka heittää rusinoita sun muita sekaan.

Nuorelle neidille neuloin sen keltaisen neuletakin jämälangoista kaulurin dropsin ohjeella....


 

 

 

 

Ja leikin valokuvaajaa, tämmöstä selfietä en olekaan vielä ottanut. Ei hullumpi idea joten ehkä kokeilen huomenna kunnon kameran kanssa. Tässä kuvassa siis tasan 39 raskausviikkoa. Näyttäis vatsanseutu laskeutuneen jo. Laskeutumiseen liittyen olen saanut tämän raskauden ekan raskausarven joka repesi ikivanhasta napakorun reijästä. Voi että on kulkaa kipeä ja olen muutenkin kipeä, en lupaa enää edes itselleni viimeiselle viikolle liikuntoja kun panadolin voimalla nyt vedetään. Mutta katsotaan...