Pages

lauantai 31. tammikuuta 2015

kyllä tämä tästä, kuulumisia


Tiedättekös, mikä ihme tämä on?

Näyttääkö yhtään paremmalta? Tämä on ns. karppaajien minuuttileipä. On ollut tosi tosi huono ruokahalu koko tämän viikon ja ajattelin kokeilla jotain uutta. Ohje menee jotakuinkin näin: 1 rkl voita, 1 muna ja 0,5 dl vehnäleseitä (halutessasi makeuta jollain). Sulata voi mikrossa johonkin sopivan muotoiseen kuppiin ja levitä sulanut voi myös kupin reunoille. Vatkaa kananmuna ja vehnäleseet keskenään kippoon ja mikrota minuutin verran täydellä teholla. Laitoin itse päälle juustoa, kinkkua ja kurkkua kuten kuvasta näkyy ja hyvää tuli. Ei hiilareita paljoa  ja maistui melkein ihan leivälle verrattuna vaikkapa noihin "protskulettuihin" jotka maistuu enemmän tai vähemmän munalle/munakkaalle.


Koska olen tyhmä (?) tai jostain muusta syystä, niin ostin Lidlistä nää kuminauhahässäkät. Mullahan meni nyt salikortti umpeen tänään ja kun jotain pitää tehdä niin ajattelin kahvakuulaamisen lisäksi treenata lihaskuntoa tämmöisellä vehkeellä. Olen joskus tehnyt jumppatunnilla näillä kuminauhalla ja onhan nämä tosi tehokkaat omalla tavallaan.  Ei paha, viis euroa:)

Jep. No muuten tämä viikko on pikkuhiljaa mennyt parempaan päin. Tosi hissukseen kyllä. Tänään aamulla jo tuntui, ettei paljoa rohise hengitys ja lähdin sitten nuoremman kanssa ulos.

Ulkona oli ihan kiikun kaakun pakkasta ja tehtiin tuommoinen 1-2 km kävelylenkki puistojen kautta kohti paikallista kahvilaa. Supistelikin vähän matkan varrella, mikä kai on jo näillä viikoilla (35) ihan ok. Kyllä mun täytyy ihmetellä, miten tämä mun nuorempi on reipas ja rohkea tyttö. Ei yhtään kitinää, käveli innokkaasti ja reippaasti. Isoveljensä ei ole koskaan halunnut kävellä tai ylipäätänsä edes suostu menemään ulos ihan kamalaa vääntöä.

Muutenhan neiti on ihan isänsä tyttö ja taas pojasta on tullut äidin rakas. Tällä viikolla pojan ykkösjuttu on nostaa mun paidan helmaa ylös ja pussailla/halia/paijata massua. Sohvalla tulee kainaloon ja lepuuttaa päätään mahani päällä ja koko ajan kokeilee ja tunnustelee että missä se vauvan pää tai peppu on. Muutenkin olen ihan suukoilla kuorrutettu lasten toimesta, mikä tuntuu hetkittäin jopa vähän hämmentävältä kun ei ole parisuhteessa itsessään tottunut minkäänlaisiin hellyydenosoituksiin. Ihania noi lapset <3

Niin, ajatus harhailee.. No ei ollut hyvä idea lähteä ulos. Olenkin sitten ollut tosi väsynyt ja huonovointinen. Osasyy varmasti on kyllä silläkin, ettei tuo ruoka uppoa. Tänään aamupala ja päivällinen josta jäi puolet syömättä.  Että saa nähdä nyt sitten. Maanantaina pitäis mennä kosmetologille, joten olis hyvä olla vähän paremmassa hapessa jo silloin.

Sairastellessa on ollut vähän enemmän aikaa taas kaikelle muulle (kun ei ole tännekään kirjoitettavaa) joten pojan pipo Dropsin Nepalista (alpakka, villa) valmistui. Nyt kun sain tämän valmiiksi, niin pääsen jatkamaan siskon villatakkia:) pipon ohje on Dropsin sivuilta, pienensin vaan sen lapselle sopivaksi. Lankaa tähän meni jotakuinkin 150 grammaa.

Nyt näyttää vähän siltä jo, että kevät vois tulla?


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Flunssa kiersi sitten koko perheen, tylsä juttu!

Viimeisenä tietysti aviomies eilen mittasi illalla 39 asteen kuumeen itseltään. Mulla, jolla kuume harvemmin edes nousee, oli 37.7 ja tyttärellä myös. Poika näyttäis parantuneen ja onkin saanut kunnian mennä takaisin hoitoon, että muu perhe sais levättyä.

Olo on kirjaimellisesti ihan kamala. Muistuttaa siitä joulupyhien viruksesta, kun makasin kolme päivää sängyssä. Vuoronperään vilunväreitä ja hikoilemista, lihakset särkee, hapenpuutetta. Yskittää niin, että (sivulle revenneet) vatsalihakset, toisinsanoen kyljet, on ihan järkyttävän kipeät. Lima ei tietenkään tahdo irrota edes yskimällä, mutta kaikenlaista muuta kyllä irtoilee... Nokka on tukossa, mutta siihen olen jo tottunut. Nenäkannu ja Nasolin auttaa siihen. Hyvä että johonkin on edes apua.

Onneksi sain siunauksen äitiyspolin kätilöltä käyttää kodeiinipohjaista yskänlääkettä, koska muuten mä olisin vielä paljon kipeämpi ton köhimisen vuoksi. Naurattaa, että apteekissa täti kehotti hunajaa ottamaan. Joo siis tottakai se on ihan ok, mutta ei tämmösessä tilanteessa kyllä auttais yhtään mitään...korkeintaan nostais verensokereita.

Vauvakin oli aika hissukseen tässä pari päivää, nyt pikkasen taas innostunut liikkumaan. Hyvä niin, olin vähän huolissani.

Mulla alkaa erehdyttävästi palata tyttären raskaus mieleen, kun sairastin sen pitkittyneen mykoplasman eli käytännössä yli puolet raskaudesta. Tässä raskaudessa olen jaksanut kuitenkin aina välissä treenata ja totta hitossa tämänkin flunssan jälkeen nappaan kahvakuulat takaisin käteen. Silloin en kyennyt mihinkään koska poskionteontulehdus, keuhkoputkentulehdus ja silmätulehdus vuorottelivat kuukausitolkulla.

Toisaalta en sitten tiedä, onko tuo aktiivinen treenaaminen tässä viime kuukausina ollut yksi aiheuttaja näille vaivoille, eli olisko vaan pitänyt levätä ja antaa kropan parantua. Ehkä kuitenkin tuo alentunut vastustuskyky liittyy enemmän muuhun. Olen vitamiinini popsinut ahkerasti ja liikkunut reippaasti, ehkä se on sitten tämä raskaus vaan...ja molemmat lapset kantaa hoidosta virukset kotiin. Vajaa 6 viikkoa enää jäljellä onneksi!

Sokrut onkin nyt olleet vähän ongelmalliset. Muutamana päivänä paastosokeri jo ollut 5.7 eli yli selkeästi sen sallitun rajan 5.5 . Olen lukenut useista eri lähteistä, että tämmöinen flunssa vaikuttaa sokereihin, mutta kai se on pakko kohta soitella sinne sairaalaan ja kysellä että mitäs nyt? Näin kipeänä en kyllä lähde mitään insuliinejä opettelemaan.

Hankalinta tässä ehkä on just se, että kun ruoka ei tahdo maistua päivälläkään, niin sitten ne arvot on aamullakin huonot. Jos sais päivällä jaksettua syödä säännöllisesti, niin varmasti paastotkin normalisoituisi. Tylsää, että vielä tämmöinenkin juttu tuli tähän häiritsemään.  No, tässä tämä viimeinen työviikko meneekin sitten... kaikenlaisia kiireisiä hommia olis vielä odottamassa töissä, että saa nähdä kuinka nyt sitten käy.

Palataan asiaan taas iloisemmissa merkeissä, jookos?

maanantai 26. tammikuuta 2015

Voi ei, taas sairaana

Siis ihan oikeasti- tää ei ole totta! Vastahan mulla loppui se edellinen ab-kuuri reilu viikko sitten ja just ehti viikon verran tuntua kohtuuterveeltä.

Torstaina lastenhoitaja soitti, että isompi on kuumeessa ja olikin sitten sunnuntaihin asti kun sunnuntaina nousikin sitten kuume pienemmälle. Koska armas työnantajani vaatii virallisen todistuksen siitä, että lapsi on sairaana, jouduin sitten 39 asteen kuumeessa olevan lapsen roudaamaan terkkariin tänään (kiitos pappa kyydistä, muuten olis ollut fiasko). Itsellä alkoi eilen tuntumaan pientä köhää ja selkäsärkyä (luulin treenistä johtuvaksi) vaan tänään toi terkkarireissu sitten näytti, että eipä ole äitikään ihan terve. 

Ihan järkyttävä yskä, kaikki raskaanaolleet tietää mitä se tarkoittaa kun tarpeeks  kovin yskii...Hengitys rohksee, limaa irtoaa (mistä ihmeestä sitä nyt tulee yhtäkkiä?). Kuumetta ei ole, joten ihmettelen että mikä ihme mulle nyt tuli. Onko tämä jatkoa sille ennen joulua alkaneelle kierteelle vai ihan uusi pöpö. Mahtoiko ne kaks antibioottikuuria sekoittaa vastustuskyvyn niin, että jouduin samantien sängyn pohjalle?

Hoida tässä nyt kipeitä lapsia? Mahdoinko palata salille liian aikasin? Mutta kyllä nyt potuttaa oikeasti. Murr! Ja arvatkaa vaan, mies on huomenna menossa johonkin työristeilylle eli pitkä päivä tiedossa....

Enkä tiedä onko tässä syytä mennä lääkärille vai ei. Se on selvä, että armaan kuntamme terveyspalvelut ei minua huoli eli pitäisi taas kuvetta kaivaa...

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

rv 33, treenit, kuulumiset


 
Kuka arvaa, mikä tämä on. No sehän on mun joululahjani jonka sain vihdoin viritettyä ranteeseen tänään:) Eli juurikin Polarin aktivisuusmittari Loop. En ole ihan varma, onko tämmöistä järkevä käyttää raskaana mutta ainakin nyt kokeilen.

Ensimmäisiä huomioita tältä päivältä on, että vaikka tein tunnin lumitöitä hiki hatussa ja treenasin tunnin salilla, niin aktiivisuuteni jäi puoleen tavoitteesta. Ilmeisesti mittari ei tunnista esimerkiksi kävelyä jos käsi on paikallaan (vaikkapa rattaita ja lumikola työntäessä). Mutta annetaan sille nyt mahdollisuus, melkoinen leluhan tämä on. Mittarin käyttöönotto oli kyllä melkoista säätämistä. Piti kaivaa vanha läppäri kun iPadilla ei onnistunut asennus ja vanhassa läppärissä väärä selain jne. jne. Parin tunnin säätämisen jälkeen onneksi sain sen toimimaan. 

Tylsää on myös, että uuden sykemittarini sykevyö ei kelpaa tälle vehkeellä joten en voi tätä kuitenkaan käyttää salitreenaamiseen. Tekniikka on melkoista hifistelyä nykypäivänä. Vaikka mulla on pitkä historia it-alalta ja harrastuksistakin, niin nykypäivänä en jaksa yhtään keskittyä näihin asioihin. Ei vaan kiinnosta, kaikki pitäs saada valmiiksi asennettuna ja konffattuna suoraan käyttöön.

 No, elämä on. Tämän päivän lounasherkku oli salaatti ja halloum juusto nam nam!! Olen ihan koukussa tuohon juustoon ja näytti tyttärellekin maistuvan siskonmakkarakeittoa paremmin. Toki tytär on nyt vuorostaan korkeassa kuumeessa ja oli ihme, että mikään ylipäätänsä maistuu. Laitoin ihan salaattia, kurkkua, tomaattia, selleriä, avokadoa ja muutaman suolakurkun sekä ihan pikkasen punajuurisalaattia, päälle sitten paistetut juustosiivut! Kyllä jaksoi tehdä lumitöitä tällä annoksella:)

Päivälliseksi upposi nuudeleita, ou nou. Mies toi kiinalaisesta niitä ja samalla sekunnilla päätin etten kieltäydy vaan painun ruoan jälkeen salille tuhoamaan ne korkeat verensokerit. Voi että kun voikin maistua hyvältä tuommoinen kielletty ruoka, jota saan syödä ehkä pari kertaa vuodessa.

Karkasin sitten salille. Koska mulla oli tältä viikolta jo koko kroppa kertaalleen treenattuna, niin päätin ottaa koekaniineiksi olkapäät. Tunnin veivasin pystypunnerruksia, vipunostoja eteen, sivulle ja taakse yms. Kädet kyllä väsähti, mutten ole nyt tyytyväinen koska en jotenkin saanut "tuntumaa". Sen lisäksi salilla oli "äijä". Lainausmerkeissä, koska jokainen varmaan tuntee tyypin joka ei ole pessyt salivaatteitaan ja haisee hielle sekä tupakalle yhtäaikaa. Voi yök, tuli ihan paha olo kun koko tila lemusi. Miten semmoselle kehtais vinkata, että josko laittaisi edes dödöä? 

Anyway, kyllä siitä ihan ok treeni tuli, huomennahan se nähdään, että tuntuuko lihaksissa. 

Meidän talokauppa-asiat myös etenee ja vauhdilla ne eteneekin. Yritän nyt jotenkin perustella itselleni, että kestää seuraavat puoli vuotta remonttihommia koska syksyllä olis uuteen kotiin sitten muutettava. Jotenkin olis sopeuduttava. Ja on tämä taloudellisesti kyllä aika fiksu veto, mehän siirrymme kalliimmasta halvempaan ja pienemmästä isompaan, vain muutaman kilometrin päähän ja bonuksena saadaan rantaoikeus (+yksityinen uimaranta) ja venepaikkaa ihan talon läheltä tosi hyvämaineiselta asuinalueelta. Miinuksena toki matka tähän kunnan keskustaan pitenee yhdestä kolmeen kilometriin. 

Ehkä tämä nyt punnitsee meidän suhteemme, miten ymmärrystä riittää puolin ja toisin. Selviämmekö me tästä. Hetkittäin olen tosi innoissani, mutta väsähdän tosi nopeasti. Tiedossa on pari isompaa remonttia ja laajennusta ja pitäisi esimerkiksi uusi keittiö, kylppäri ja wc suunnitella kokonaan ja se ei ole kyllä helppoa. Tai valita koko taloon lattiamateriaalit, lastenhuoneisiin seinät, pari uutta ikkunaa.
Sisustaminen on kyllä kivaa, mutta alan uskoa etten ole sisustus tai luova kädentaitoihminen. Kun en vaan ole. 

Ja tänään alkoi rv 34, joten kohta kai voi sanoa että olen viimeisillään?:)

Rv 33 treenasin 3 salikertaa, kahvakuulasin 2 kertaa ja tein yhdet lumityöt (kai se edes aerobiseksi lasketaan). Aktiivista treeniaikaa tuli varmaan n. 6 tuntia eli lähes tunnin päivässä. Tämän lisäksi tuli vähän kävelyä (muutamia kilometrejä) liukkailla ehkä tunnin verran. Enempään ei pysty eikä kykene, varsinkin kun muksujen virus näyttää vaihteeksi saavuttavan taas äitinsäkin.

Olen muuten lisännyt muutamia uusia blogeja tonne mun blogilistaan. Löysin fitfashionilta kolme raskausajan treeniblogia ja olen ihan innoissani, että muitakin on samassa tilanteessa! Käykää katsomassa jos ei ole muuten tuttuja. 

Sitten taas vaan oikein reipasta tulevaa viikkoa!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Lauantai-illan fiilikset:)

Mitä tekee koko päivän sisällä sairaan lapsen kanssa viettänyt äiti? Muutakin kun siis siivoaa (pesänrakennusvietti?) ja järjestelee lasten ja vauvojen vaatteita. No tietysti heti ensimmäisen tilaisuuden tullen nappaa kahvakuulan käteen ja tekee kiertoharjoittelua, saaden hyvän hien pintaan!

Etuheilautus yhdellä kädellä
Leveä kyykky
Tempaus yhdellä kädellä
Askelkyykky
Vipunosto taakse (lavat)
Punnerrus
Sivuvatsalihakset eli kuula kädessä ojennetaan

15, 10, 8, 6, 4, 2 toiston kierroksia ja 35 minuuttia.

On se niin mukavaa kun voi kotonakin harjoitella ilman sen suurempia välineitä.

Siinä lauantai-illan lyhyt treeni:)



perjantai 23. tammikuuta 2015

Raskausdiabeetikon ruokavaliosta

Raskausdiabeteksen (ja kakkostyypin diabeteksen) hoidosta ruokavaliolla löytyy netistä tosi paljon juttua. Valitettavasti kuitenkin asia on niin, että jokaisen diabeetikon kroppa reagoi eri tavalla eri juttuihin ja eri aineet herkistää eri tavalla. Mun kohdallani ongelmat on olleet eniten aamun paastoarvot ja se aamupalan jälkeiset arvot plus se, että näillä viikoilla kroppa koko ajan on herkempi ja herkempi (ja ruokavalio tiukentunut). Mitään suurempaa kikkailua mulla ei kuitenkaan ole ollut, eli ihan perusjutuilla mennään.

Mulla oli alusta asti selvää, että ruokavaliohoidon ohella joudun syömään metformin-lääkitystä nimenomaan noiden aamupaastojen vuoksi. Päivällä saan ruokavaliolla pysymään arvot hienosti kurissa. Mutta minkälainen se mun ruokavalioni sitten onkaan? Tässä on parilta päivältä esimerkki.

Aamupala: rahka/luonnonjugu + mehukeitto + mustikka + proteiinjauhe smoothie
Lounas: kanasalaatti  ja viipale realia
Välipala: Skyr-rahka, appelsiini
Päivällinen:  Höyrytetyt vihannekset ja kanafilee


Aamupala: munakas pekonilla
Lounas: lohisalaatti
Välipala Skyr, real siivu
Päivällinen: paistettu kaali ja kanafilee
Iltapala: turkkilainen jogu mustikoilla, keitetty kananmuna

Ruokajuomana mulla on vesi ja tämän lisäksi saatan napostella jokusen hedelmän (appelsiini, omena...) pitkin päivää.

Joskus iltapala jää syömättä. Jos päivällinen on liian myöhään, niin en voi enää illalla syödä mitään, koska sokerit (jotka tuntuvat olevan koko yön sitten koholla). Jos pistäisin (ateria)insuliinia, voisin syödä paljon rennommin, mutta toisaalta kun olen jo vuosikausia syönyt aika tiukasti niin eipä täm kovin pahalta tunnu. Epäilemättä synnytyksen jälken varmasti muutama karkkipussi ja suklaalevy menee, mutta en usko ruotuun palaamisen olevan mikään ongelma. En ole kalorimääriä arvioinut ollenkaan, mutta ne varmaankin jää tosi vajaiksi koska paino ei ole noussut pitkään aikaan. Yritän kompensoida kuitenkin karppityylisesti reilulla rasvankäytöllä vähän tuota kalorivajetta (ja että vauvan aivot saa rakennusaineita) eli en karsasta vaikkapa kermavaahtoa ollenkaan, voin reilustikin sitä lisätä maitorahkan kanssa.

Jos nyt jostain syystä sattuisi suuhun uppoamaan croissantti tai, kuten eilen, mutakakun pala miehen duunin vakinaistamisen kunniaksi, niin pidän kyllä huolen siitä että liikun sitten siihen perään edes hieman koska se tehostaa verensokerin laskua. Ja jos jostain syystä en pääse liikkumaan, en ota siitä stressiä koska yksittäinen verensokeripiikki ei vauvalle vielä hallaa tee.

torstai 22. tammikuuta 2015

Pikakuulumiset


Pari ruokakuvaa kun en muutakaan keksinyt:) maanantaina kokeilin protskulettuja (munaa, kaurahiutaleita ja maitorahkaa). Päälle mustikoita ja kermavaahtoa. En voi kyllä sanoa, että noi letut mitenkään hemaisevan herkullisia olisivat, mutta ihan syötäviä.

Sitten ihan arjen peruspöperöitä, jauhelihakastiketta parsakaalilla ja alimpana paistettua kaalia lohikastikkeella.

En ole kauheasti taaskaan jaksanut panostaa ruokailuihin ja yrittänyt mennä sieltä mistä aita matalin. Ja se näkyy tietysti sokeriarvoissa heti... Onneksi töissä on helppo syödä säännöllisesti.

Ja onneksi työt loppuvat pian. Tämän viikon olen ollut tosi kipeänä. Koska vauva on osittain poikittain, niin istuessa mulla kipeytyy toinen kylki. Eilen pitkän päivän jälkeen makasin koko illan sohvalla kyljelläni kun olin niin kipeä. Ja silti mä hullu sporttaan...mutkun se antaa hyvän mielen ja unen!:)

On tässä monenlaisia ajatuksia taas pörrännyt mielessä. Iloisena uutisena toki se, että tänään jo kolmas neuvola jossa paino ei ole noussut (on siis jo 3kk pysynyt samana).  Toki tällä haavaa tavoite +-0 tilanteeseen en tule pääsemään, mutta muutaman kilon painonnousukin riittää tältä erää. Vähemmän iloinen uutinen oli se, että neuvolan terkkari ei saanut selvää vauvan asennosta ja epäili edelleen perätilaa. 

Tänään taas salilla. Olin aika urhea ja tein vinopenkkiä 15 kilon käsipainoilla. Rehellisesti sanottuna oli haaste saada edes ne käsipainot ylös, mutta jaksoin 12 toiston sarjoja tehdä. Revin rintaan ja ojentajiin muutenkin tosi hyvin tuntumaa. Kun saa hyvän treenin, niin sitä heti miettii että miten sais vielä paremman ja kyllä siihen tarttis ammattilaisen tsemppaamaan vierelle. 

No, sen aika on myöhemmin. Ja tavoitteiden miettiminen myös.

Facelakkoa on kohta kuukausi takana. Ihan mielettömän hyvät fiilikset. Olen saanut tehtyä kaikenlaista ja mieli on niin paljon rauhallisempi. Täytyy miettiä sitten helmikuun lopussa sitä omaa tulevaa facen käyttöä, että miten sen sais pidettyä ruodussa. Joka tapauksessa elämä on paljon vapauttavampaa just nyt:)

Tälle viikolle on mahtunut kaks salikertaa ja kaks puolentunnin kotijumppatreeniä. Todennäköisesti vielä viikonloppuna käyn salilla joten saldo on ihan ok enkä enempää varmaan jaksaisikaan.

Tämmöiset pikakuulumiset:) Mukavaa loppuviikkoa, jota me vietetäänkin taas kipeiden lasten kanssa...


tiistai 20. tammikuuta 2015

sekalaisia kuulumisia


Sorry taas pidempi tauko päivityksistä. Uusi aloittamani antibioottikuuri on väsyttänyt niin, etten ole  paljoa jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Tai no joo....

Lauantaina tyttären kummi vei neidin ratsastamaan ja mä jouduin ponin taluttajaksi metsälenkille. Kylläpä poluilla kulkeminenkin väsytti ja olin ihan hiestä märkä. Kaiken kukkuraksi nappasin ennaltaehkäisevästi antihistamiinia ja se tais olla virhe, olin nimittäin kuoleman väsynyt loppupäivän...

Joka piti sitten viettää teatterissa. Olin katsomassa Turun kaupunginteatterin näytelmää Seili joka oli hurjan hyvä!


Olin todella vakuuttunut tästä näytelmästä ja jotenkin siinä käytetyt kotimaiset tutut biisit koskettivat vielä enemmän tässä yhteydessä. Olenkin viime päivät melankolioissani kuunnellut Laura Närheä, Jenni Vartiaista ja Emma Salokoskea. 

Olen tänä talvena käynyt teatterissa useamman kerran ja tämä oli kyllä paras näytelmä kaikista.

Sporttivaihteen laitoin vasta eilen päälle. Mutta täytyy kyllä mainita sunnuntaista kun kävimme koko perheellä paikallisessa kylpylässä. Baby ilmeisesti puskee itseään kuitenkin pää alaspäin, koska kylpyläreissu kulminoitui lastenaltaalla istumiseen takakenossa- niin tukala olo oli. 

Kylpylässä kiinnitin taas kerran huomiota siihen, kuinka paljon lihavia lapsia on. Ja nyt tarkoitan ihan näitä b-kuppien poikia ja tyttöjä ihan alta kouluikäisiä. Keskivartalolihavuus lapsilla on uutisointien mukaan ollut ongelma jo aikaisemmin, mutta olihan se hämmentävää... Eikä edes se rasva vaan se, että näiden lasten on selvästi tosi vaikea liikkua- altaassakaan. Itsekin kun tietää, miten on vaikea taipua kun makkarat on tiellä niin lapsen kohdalla se on tuhoisaa. Aikuinen vielä voi pakottaa itsensä liikkeelle, mutta lapsi menee usein siitä mikä on helpointa. Ja kun on vaikea liikkua, sitä tietoisesti sitten välttelee ja kierre on valmis. Mun lapsilla on myös iso riski lihoa myöhemmin (tutkimuksien mukaan pienikokoisempi syntyneet ja pikkulapsiaikana kasvaneet nimittäin ovat suuremman riskin lihoajia myöhemmin), joten kyllä sitä taas ajautui miettimään näitä ruokavalioasioita. Onneks lapset nyt ainakin on vielä reippaita ja liikunnallisia ja itsellehän se vaan luo haastetta, että näyttää hyvää esimerkkiä:) ja kyllähän monen kohdalla kuitenkin kasvupyrähdys esimerkiksi kuittaa ylipainoa onneksi ja me aikuisetkin olemme koko ajan enemmän ja enemmän ravintotietoisia. Uskon, että suunta länsimaissa on ylöspäin onneksi!

Illalla piti vielä lasten kanssa karata kotoa asuntoesittelyn alta. Todella huono on kyllä nyt aika myydä asuntoja, pitäis polkuhintaan myydä ja siltikin myyntiajat on tosi pitkiä. Vuokralaisia olis kyllä tarjolla. 

Uuden asunnon tilanne etenee jotenkuten, mutta suurin huolenaiheeni (ja perheen kinastelun aihe) on sen talon remontti. Lasten isä haluaisi tehdä kaiken itse (joka tarkoittaisi taas mulle yh-aikaa) ja minä en jaksa kyllä enää yhtään yksinäni varsinkin kun nyt on nähty ettei tukiverkkoa enää ole. Se olisi taas puoli vuotta putkeen kaikki illat ja viikonloput lasten kanssa yksin ja nyt just ei voimia semmoiseen ole. 

Olemme siis puhuneet aikaisemmin rakennusmiehen palkkaamisesta, mutta miehen mieli vetää koko ajan tekemään itse. Mökin kanssa tätä on ollut neljä vuotta joista pari ekaa tosi rankkoja enkä halua lähteä siihen uudestaan.


Teksti menee nyt kuvien kanssa ristiin, mutta tässä mun tytär. Tykkäsi kyllä kovin, mutta (onneksi) ei mitään suurta ahaa-elämystä tullut. Senverran kallis harrastus tuo on ja koko perhe allerginenkin.

Mutta jee, maanantaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin salille (ylemmät kuvat)! Selkä-hauis-olkapäätreeni kun lapset oli kerhossa. En nyt saanut mitään hirveen hienoa treeniä ja poltetta, mutta meni ihan ok ja ainakin tuli hiki. Koko ajan joutuu enemmän varomaan tuota keskivartaloa...onneks ei enää kauaa:)

Tänään ei ole mahiksia salille, joten tein pienimuotoisen kotitreenin jaloille. Neljällä kierroksella 12 toistolla kyykkyjä, sumokyykkyjä sivuheilautuksella, lantion nostoja, jalan nostoja konttausasennossa ja askelkyykkyjä. Alkulämmittelyineen meni reilu puoli tuntia ja 300 kcal. 

Mulla menee salikortti lukkoon tammikuun lopussa (ehkä ihan hyvä, alkaa vähän olla jo kuitenkin raskasta) joten tarttis helmikuulle vielä keksiä jotain kotiliikuntaa. Jos saisimme tänne etelään lunta, niin pääsisi hiihtämään edes. Pidän peukkuja, luistelemaan en taida enää uskaltaa.

Ai niin, paino oli taas vähän laskusuunnassa. Ei nyt mitään suurempaa mutta muutama sata gramma kuitenkin. Saa nähdä nyt miten nämä viimeiset viikot menee, turvotusta on ainakin alkanut tulemaan. 




perjantai 16. tammikuuta 2015

Salipäivä ja flunssailua

Eilen piipahdin taas salille tekemään reilun tunnin etureisi-rinta-ojentaja treenin. Rääkkäsin rintaa ihan kun olla vinopenkissä 3*10, sitten taljassa ja lopulta peck deckissä. Ojentajia tietysti myös. Taljan kanssa huomasin vähän, että loppurutistuksissa tulee jännitettyä keskivartaloa joten ei tuntunut hyvältä ollenkaan. Salilla oli jotain pt:n vetämää pienryhmäharjoittelua vapaapainopuolella joten en päässyt sinne ollenkaan. Laitepainotteista siis. 

Tänään vein lapset aamulla kerhoon (vapaapäivä) ja painuin itse lääkäriin. Ab-kuuri poskiontelontulehdukseen loppui jo viikko sitten vaan oireet ei.  Nyt oli tulehdus siirtynyt toiseen poskionteloon ja taas viikon ab-kuuri. Ihme sissi taidan olla kun jaksan puurtaa näin kipeänäkin- toisaalta puurtaminen varmaan pahentaa sairastelukierrettä. 

Oli yks juttu vielä, mikä mietityttää. Baby on väärinpäin masussa eli perätilassa. On ollut jo viikkoja samassa asennossa ja vaikka lääkäri sanoikin, että vielä on aikaa kääntyä niin olen vähän skeptinen. Miks se nyt kääntyis enää kun on hyvän asennon löytänyt? Millä viikoilla teillä on vauva kääntynyt lopulta raivotarjontaan? Katsoin neuvolakorteista, että mun molemmat edelliset on näillä viikoilla jo pitkään pötkytelleet pää alaspäin hurja ajatus lähteä perätilaista vauvaa synnyttämään kun en sektiota kuitenkaan haluaisi....

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

kahvakuulaa ja rullailua


Tämmöinen rulla tuli ostettua eilen kokeeksi Tokmannilta 15 euron hintaan. Lämmittelin lihaksia puolisen tuntia kahvakuulan kanssa ja kokeilin sitten venytellä, ainakin reidet on melkoisen jumissa joten huomenna varmaan jatkettava. Rullaamiseen löytyy hyviä ohjeita netistä. Eikä se vatsa ollut tiellä vaikka niin pelkäsin:)
 

Maanantaina päätin rykäistä ja tarjosin lapsille uuniperunaa katkarapu-partis kastikkeella. Toinen söi ravut ja toinen perunat. Itsekin söin perunaa mihin en ole kuukausiin koskenut ja kylläpä maistui hyvältä ainaisten mössöjen sijaan:) 

Mietin tuota mun rajattua ruokavaliotani hetkisen tuon jälkeen, mutta nyt on jo taas ihan sinut asian kanssa.

Hiki tekee aina hyvää ja iloiseksi. Eiks vaan?:) nyt olen saanut taas nukuttuakin hyvin ja olen aika 100% varma, että liikunnalla on siihen iso osuus! Jos joka päivä edes jotain...?

Baby voi hyvin ja äiti myös

8 viikkoa jäljellä
Oltiin tänään masuvauvan kanssa Tyksissä taas ylimääräisellä käynnillä. Raskausviikkoja on nyt 32+2. Käynnin tarkoitus oli tietysti katsoa mun kotiseurantani sokereiden osalta ja ultrata tuo pikkuruinen. Paikalla oli lääkärin lisäksi nuori miesopiskelija (oletan, että lääkäriopiskelija) ja terkkari. Miesopiskelijakin kaiveli vauvaa mahastani, epäilen ettei löytänyt mitään:)

Ja vatsani sai kehuja pehmeydestä, heh...:)

Joulun flunssasokrujen jälkeen olen saanut taas sokeriarvoni haltuun paastosokerin vaihdellessa 4.8 - 5.3 välillä. Mun ohjeeni syödä lääkitys aamuin-illoin on nyt jotakuinkin puolenpäivän-puolenyön aikaan eli venytän sitä iltalääkettä jotta aamuyöstä se nollaa paremmin tuon mahdollisen aamunkoittoilmiön. Ja ihan hyvin toimii.

Viime viikon neljän treenin päälle karkasin eilen taas salille tekemään selkä-hauis-olkapää treenin.Sainkin ihan hyvän treenin aikaiseksi. Ainut mikä jäi mietityttämään, oli se että tarttisin jonkun hyvän vihkon mihin näitä tuloksia alkaisin kirjaamaan. Kännykälle (iphone) on lukuisia softia mutta mä oon laiska enkä jaksais opetella mitään uutta. Olen nyt kännykän muistioon vaan niitä naputellut, mutta aika työlästä ja typerän näköistä naputella kännykkää joka välissä. Vinkkejä??

Ai niin, vauva sai terveen paperit ja kasvoi ihan keskikäyrällä. Mulle keskikäyräkin on jo paljon, niin pieninä noi edelliset on syntyneet, että ihan kauhistelin jos sieltä joku 3.6-3.8 kiloinen jötkäle pitäis synnyttää. Vauva oli myös kääntynyt - perätilaan. Siinäpä jännäämistä sitten. Onneksi oli viistosti, melkein poikittain joten josko siitä kääntyisi vielä takaisin. Jos jää perätilaan, niin aion kyllä yrittää alatiesynnytystä mikäli sitä ei ehdottomasti kielletä. Ajatus sektiosta ei kyllä huvita yhtään - haluan synnyttää mahdollisimman luomuna hihhuli kun olen.

Poskiontelontulehdus ei ota parantuakseen ja sainkin nyt ajan perjantaiksi työterveyslääkärille. Ihme ja kumma, olen silti jaksanut sportata. Mutta kyllä tämä hankala sairaus on.

Asiasta kukkaruukkuun...

Musta oli ihan hauska, että Too big to be me- blogin Anna kirjoitti aiheesta fitness- ja perhekeskeisyys. Moni fitness-bloggari (joiden olemassaolosta en ennen tiennytkään) on nyt raskaana ja monen blogin painopiste on siirtynyt vähän pois siitä äärimmäisestä treenaamisesta. Otin useita uusia blogeja tuohon omalle listallenikin, joita aion jatkossa seurata:)

Hassua taas tästä tekee se, että olen itsekin tätä asiaa pohtinut jo pitkään, muutaman kerran tännekin kirjoittanut, että ihan itsekseni seuraan näitä trendejä joiden olemassaolosta en edes ole tiennyt:)

Mutta mutta, eilen ostin pilates(venyttely)rullan ja tänään aion kokeilla sitä, kerron sitten kuinka möhömahan kävi ja joutuiko mies kiskomaan mut siitä ylös:)


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

sunnuntaina salilla


Sunnuntain ratoksi karkasin lasten päikkäriaikaan salille. Pitkästä aikaa siis...Tein reilun tunnin treenin (600 kcal) etureidet, rinta, ojentajat. Vatsa alkaa olemaan senverran pahasti tiellä, että joutuu jo käyttämään mielikuvitusta. Prässissä penkkiä vaan taaksepäin,  vinopenkki menettelee ja vapaapainot pikkuhiljaa vaihdettava laitteisiin. Ekaa kertaa tein ojentajia tommoisessa dippilaitteessa(?) ja sain ihan erilaisen tuntuman mitä perinteisissä dipeissä omalla painollani ja perään ojentajia taljassa niin huh huh, sain poltetta pitkästä aikaa:) 

Ihan sain olla taas rauhassa salilla, yks kaveri oli ja hänkin kiirehti pois samantien kun tulin huoneeseen:)



 
Tälle viikolle tuli sitten neljä treeniä, vaikkakin vähän lyhyempiä niin kuitenkin neljänä päivänä mä hikoilin:)

Ja kyllä se vaan on niin, että liikuntaa tekee hyvän olon - joka ikinen kerta. Eron huomaa heti kun tulee pidempi tauko. Paikat jäykistyy ja rupeaa kolottamaan. Unikin tulee huonommin.

Nyt on alkanut taas yövalvomiset...en tajua, saatan herätä kymmenenkin kertaa yössä milloin mihinkin. Vessahätään noin yleisimmin. Raastavaa. Viime yönä hermostuin ja vedin sitten melkoisen yöpalan appelsiinimehuineen päivineen...paastoarvo seitsemän, Huh!! Noi mehut on ehdoton nuo nuo. Leivästä oon löytänyt nyt Realin joka iltapalana toimii loistavasti pitäen sokrut koko yön tasaisena. Öisin myös vaivaa kädet (puutuvat) ja jalat (puutuvat ja jomottavat), nekin on inhottavia vaivoja varsinkin kun nukkumisasentovaihtoehdot alkaa käymään vähiin ja kääntyminenkin on melkoinen punnerrus:)

Ylihuomenna olen menossa taas sairaalaan ultrattavaksi, saa nähdä miten joulun ja flunssan aiheuttamat sokeriheittelyt (jotka on nyt tasaantuneet) on vauvaan vaikuttaneet...vai onko mitenkään. Vatsa on ainakin pyrähtänyt nyt:)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Perjantai-illan ratoksi kahvakuulaillen


Kahvakuula pus! 

36 minuuttia 360 kaloria sanoo sykemittari eikä tarvinnut edes lähteä kotoa!
Tein kiertotreenin jossa kolme liikettä toistuu peräkkäin, toistojen määrä alkaa 20 ja aina vähenee yhdellä per kierros
20->15 kyykky, punnerrus, etuheilautus
15->10 mave, pystypunnerrus, vipunostot taakse per käsi
10->0 kyykky, punnerrus, etuheilautus

Syke kävi yli 170 välillä ja piti himmailla! Suosittelen tätä pikatreeniä lämpimästi, tän jälkeen voi lähteä vaikka baariin hyvillä mielin!

Vuoden 2015 tavoitteet: elämäntaparemontti jatkuu:)


Kun kirjoittelin tuota pitkää postausta elämänhallinnastani ja elämäntilanteesta, niin tajusin jälkikäteen että siitä oikeastaan puuttui kokonaan tämä mun elämäntaparemonttini osuus.

Tottavie, en aio unohtaa sitäkään puolta tänä vuonna. Vaikka musta tulee kolmannen kerran äiti, niin tiedän ettei elämä tästä lapsiperhearjesta tule kummoisemmaksi muuttumaan. Samat kiireet ja hässäkät, uhmat, imetykset ja valvomiset jatkuvat vielä muutamia vuosia ja olen niin tottunut katkonaisiin öihin, että tuskinpa se mitään suurempaa ongelmaa enää aiheuttaa. Kysymys on tietysti sekin, että olenko yksin vai kaksin, mutta silläkään ei ole suurta merkitystä koska tiedän pärjääväni myös yksin.

Siinä rinnalla aion työstää - itseäni.




Ja kyllä muuten on paljon tekemistä silläkin saralla. Yhdessä keskustelussa mulle kommentoitiin, että kannattaisi ehkä tässä "uravalinta"-tilanteessa käyttää jonkunlaista lifecoaching-apua, saako sitä sitten työkkäristä vai jostain yksityiseltä mentorilta. Että kävisi jonkun asiantuntijan kanssa läpi omia vahvuuksia ja heikkouksia. Tavallaan se olisi jatkoa mun 2005-2009 käymälleni terapialle, hieman toisesta näkökulmasta. Omat heikkoudet taidankin tunnistaa jo aika hyvin, mutta vahvuuksien etsimiseen tarvitsen apua. Ehkä kirjallisuutta, ehkä joku ihminen kulkemaan hetkeksi siinä rinnalla..? Mittariin tulee helmikuussa ikää 38 vuotta, musta alkaa olemaan viimeinen aika tehdä isoja päätöksiä.




Ruokavaliohommat jatkuvat varmasti hyvin entiseen tahtiin. Nyt syksyllä sain hieman tuota "lähiruoka"-ajatusta eteenpäin ja haaveilusta toteutukseen, joten pyrin siinä tietysti eteenpäin. Syksy kuitenkin meni lasten ehdoilla hyvin pitkälle perus jauheliha-lohi-kana soosien parissa ja esimerkiksi paistettu jauheliha, jota syötiin ainakin parina päivänä viikossa, ei enää tahdo maistua mulle missään muodossa.

Ja kyllä se varmaan lastenkin kannalta on parempi ruveta harjoittelemaan vähän vaihtelevampien ruokien tekemistä. Sitä niin helposti luisuu helppoon tekemiseen, varsinkin kun lasten isäkin on tyyppiä "kalaa vain fileenä", "lihaa jauhettuna".

Se paleoruokavalio jossain määrin kiinnostaa mua edelleen ja kun olen saanut karsittua perunat-makaronit-riisit ruokavaliostani jo kauan

sitten pois, niin sille oikeasti voisi ollakin mahdollisuus. Tai joku sovellettu versio. Mutta aika VHH:lla joka tapauksessa mennään. Hedelmät ja marjat kuuluvat jatkossakin mun ruokavaliooni, smoothiet, kasvikset.... ehkä jossain vaiheessa voisi kokeilla taas kalorilaskuria, niin näkisi miltä se vhh-ruokaympyrä mun kohdallani näyttää:) Enhän ole punninnut ruokia enää ikuisuuksiin.

Se tietysti jää nähtäväksi, miten keho toimii taas synnytyksen jälkeen ja stoppaako imetys taas laihtumisen kokonaan. Nyt raskausaikana on ollut iso saavutus olla lihomatta (edelleen aamupaino on sen 96+- ja rv 31 jo pitkällä...) joten olen siitä kyllä todella iloinen ja tyytyväinen. Mutta jos paino ei imetysaikana lähde laskemaan, niin en siitä enää syytä itseäni. Tähdätään sitten lihasmassan ja kunnon lisäämiseen ja ehkä jossain vaiheessa lisätutkimuksia kilpparin osalta.



Niin, aion jatkaa salilla käymistä heti kun saan siihen luvan synnytyksen jälkeen:) Juokseminen voi odottaa, paikat ei palaudu ihan hetkessä, mutta salilla voi varmasti käydä. Isompi lapsi menee eskariin syksyllä ja keskimmäinen varmaan jää kotiin, mutta käy säännöllisesti kerhossa joten olen jo miettinyt valmiiksi päivän rytmittämistä niin, että pääsen kerhopäivinä salille (olettaen että baby nukkuu päiväunia tietysti kopassaan). Muuten sitten kahvakuulataan kotosalla...

Varmaan moni lukija saattaa tippua täältä pois, koska tämän blogin teemana tuskin tulee olemaan edelleenkään mikään suuri laihdutusblogi (vaikka se silloin kauan sitten olikin sitä ja lopullinen päämäärä on tietysti olla myöskin hoikka).

Elämäntaparemonttiahan minä tässä teen, se on ihan päivänselvä, mutta koska tuloksia ei ole itse laihtumisen saralla pariin vuoteen kummoisiakaan tullut, niin turha odottaa mitään 30 kilon tippumista myöskään vuonna 2015. Lähdetään siitä, että jos painon sais alkamaan kasilla ja lihasmassaa roimasti lisää! Voimaharjoittelu ja crossfit kiinnostaa, mutta nekin odottaa sitä että palaudun synnytyksestä kunnolla. Lenkkeily (ja se salainen haaveeni mini-triathlonista) odottaa sitä, että juokseminen sujuu ilman tunnetta siitä että sisuskalut valuu jalkojen välistä:) Sitten kun baby alkaa olemaan lähemmäs vuoden ikäinen, niin ruvetaan katsomaan ruokavaliota uudestaan mutta siltikin mennään imetyksen ehdoilla (mullahan on tapana imettää 1,5-2,5 vuoteen per lapsi joten siinäkin voi kestää). Ehkä löydän jonkun hyvän PT:n tsemppaamaan mua ensi syksynä ja ehkä tähän kehon jumittamiseen löytyy joku villi ratkaisu.

Niin ja liikunta lasten kanssa! Sitä olen paljon pohtinut viime aikoina, eihän se nyt voi niin mennä että vanhemmat juoksee omissa treeneissään ja lapset roudataan omiin jumppiin eikä yhdessä tehdä mitään. Kyllä - aion lisätä niin arkki- kuin teholiikkumistakin lasten kanssa ehdottomasti kun tämän vauvan saan pullautettua masusta ulos:)

Kaiken, minkä teen elämäntaparemontissani, haluan tehdä hyvällä mielellä.


Loppuun voisinkin pyytää teitä listaamaan tsemppaavia blogeja(nne) ja muitakin, mitä tykkäätte lukea aiheen tiimoilta! Moni on lopettanut ja olisi ihana saada lisää tsemppiblogeja tänne omille listoillekin:)











torstai 8. tammikuuta 2015

Jooga!



Paikat on jumissa pitkän sairastelun jälkeen ja töissä istuminenkaan ei hyvää tee. Netistä onneksi löytyy hyviä venyttely ja joogaohjelmia raskasmammoillekin:) Kokeilin nyt tätä ja hiki tuki puolessa tunnissa. Huomenna uudestaan!







halloumijuusto on mun uusi herkku!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

JEE! Vuoden eka "treeni"

Mun maha on niin tiellä, ettei
tämmöinen kyllä enää onnistuis:)
Mulla on vielä antibioottikuuria (Kefexin) yks päivä jäljellä, mutta olo on parantunut nyt kyllä huimasti. Nenä pysyy auki ja yskin enää ihan pikkuriikkisen verran. Tietysti antibiootit väsyttää ja vatsa on kovilla, mutta toisaalta... tässä on sairasteltu nyt kolme viikkoa joten kaippa ne pöpöt muutenkin menis jo ohitse?

Kahden viikon jälkeen kävin lääkärissä yksityisellä ja sain kuurin, toinen poskiontelo oli ihan täynnä eikä tyhjentynyt ollenkaan. Nyt on paljon parempi olo ja viimeisiä työpäiviäkin (tai viimeistä kuukautta..) viedään.

Sokerit (tai se paastosokeri) on taas ollut hiukkasen koholla, ja olin jo tosi harmissani asian vuoksi. Ajattelin, että jotain pitää tehdä ennenkun ne siellä sairaalassa rupeaa painostamaan taas insuliinille. Tunnetustihan liikunta laskee sokereita ja toisaalta sairastelu nostaa... joten päätin sitten kokeilla liikuntaa.

Ja kotonahan se onnistuu kun kaivaa Spotifystä jonkun kokoelman (mä otin 90-luvun balladit) kännykkään soimaan ja kahvakuulan käteen. 30 minuuttia hikistä touhua, välillä sykkeennostoa (varjonyrkkeilyä ja muuta pomppimista), välillä kuula lensi, välillä kyykkäsin ja punnersin ja lopussa sitten käsipainoilla... sykemittaria en edes laittanut kun tarkoitus oli vaan saada vähän sykettä ylös. Aluksi ajattelin että teen vartin, mutta puoli tuntia JEE! Ja kas, aamusokeri oli taas 5.0 eli kyllä kannatti!

Liikunta tunnetusti myös nostaa mielialaa.

Edellisenä yönä olin nimittäin aika hysteerisenä. Meillä oli kiva päivä, käytiin saaristossa ajelemassa tuttavaperheen luona ja lapsetkin viihtyi. Jossain vaiheessa päivää vaan havahduin että masuasukas ollut liikkunut juuri ollenkaan koko päivänä ja illallakaan en nukkumaanmennessä saanut häntä liikkeelle (yleensä silloin aloittaa pyörimisen ja pörräämisen). Sitten aloin vähän panikoitua (joo älä lue netistä mitään!) ja oli pakko kaivaa liikelaskentaohjeet esille. Tosi hiljaista oli, mutta sain just ja just ne tarvittavat liikkeet. Olin oikeasti viittävaille puolenyön lähdössä Tyksiin katsomaan, että mikä babyn tilanne on. Ja itkuisena tietysti... onneksi eilen ja tänään taas vauva on möyrinyt entiseen malliin Ja mulla parempi olo!

Nyt pitäisi sitten sportata oikein urakalla tammikuun loppuun, nimittäin salisopimus menee näillä näkymin äitiyslomakatkolle siinä vaiheessa pariksi kuukaudeksi:)


maanantai 5. tammikuuta 2015

Värejä vuoden aluksi

Tyynyliinat Ikeasta, astiat Marimekko, neule Indiska,
mekko Marimekon alennuksesta ja pikkuruinen  kaijutin
ilmestyi pari päivää sitten meille kotiin...
Nyt kun ei ole mitään sporttailupostauksia edelleenkään tulossa (flunssa jatkuu ab-kuurista huolimatta ja olen saanut sen lisäksi jonkun ihmeen pahoinvointi/mahapöpö/hikoilukohtauksia aiheuttavan taudin), niin päätin ilostuttaa teitä väreillä (tai värittömyydellä).

Jostain blogista bongasin idean kerätä eri väreittäin asioita, joista pitää. Kollaasin tekeminen voisi olla hieman helpompaakin eli täytyy mun uuteen ipadiin (jep, ostin sitten semmoisen) keksiä joku ohjelma sitä varten. Ja muistikortinlukija tietysti, että saa järkkäriltäkin sitten otettua myös kuvia.

Ajattelin aloittaa mustavalkoisista jutuista. Mun makuni on vuosien mittaan muuttunut tosi paljon, sekä sisustuksessa että ihan  vaatteissa.

Vielä 10 vuotta sitten tykkäsin ihan hirveästi sinisestä sisustuksessa (Helsingin yksiössäni oli sininen matto ja verhot, päiväpeitto jne.). Jossain vaiheessa vähän tykästyin valkoiseen maalaisromanttiseen, mutta silti käytettiin värejä (meillä oli kotona makkarit nimetty tehostemaalatun seinän mukaan ruskea, sininen ja vihreä...Sadolinin maailman värit värikartta ) ja nyt olen taas muuttumassa. Liekö neljänkympin kriisi tulossa?

Toki perus Ikean Hemnesit löytyy lipastoina meiltä ja ne sopiikin vähän kaikenlaiseen sisustukseen. Sohva on vaalea divaanisohva Maskusta, 7 vuotta ollut jo ja aika lapsiperheen näköinen se valitettavasti on.

Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt Marimekon astiat ja erityisesti tuon Oiva-sarjan. Huomasin valitettavasti liian myöhään haluavani korvattomia mukeja, eli juurikin siinä vaiheessa syksyllä 14, kun niissä oli loppuunmyynti (jättivät ainoastaan tosiaan tuon Oiva/Siirtolapuutarhasarjan tuotantoon) ja sain vielä Jyväskylän liikkeestä pelastettua muutamia vanhempia mukeja. Tarkoitus on laajentaa astiastoa budjetin mukaan ja tottakai kyllä ottaa muitakin värejä mukaan:)

On muuten näppärää, että Marimekon astioiden valkoinen taustaväri on sama kuin Iittalan teema-astioiden. Tuo korvaton muki- homma lähti käyntiin nimittäin siitä, että innostuin ensin Iittalan Teema-sarjan korvattomista mukista (joiden myynti on vuosia sitten lopetettu) ja kun en kaupoista niitä löytänyt, niin Marimekossa ystävällisesti myyjä kertoi että samaa sävyä ovat (liekö sama tehdas?). Eli voi yhdistää molempia jos tykkää.

No, kun Marimekon liikkeeseen menee niin eipä sieltä enää pääse oikein ilman ostoksia ulos. Nyttemmin multa löytyy huuto.netistä ostettuna mekkoja (palloa mustavalkoisena ja vihreävalkoisena sekä muutamaa muuta kuosia), raitapaitoja ja pallopaitoja useassa eri värissä ja perään tietysti nanson vaatteita (paulakukkaa ainakin keltaisena ja vihreänä ja tummissa sävyissä) ja tämä viimeisin ihanuuksien aluevaltaus eli Indiskan vaatteet ja astiat. Gudrun Sjödenn vaatteet odottaa  kaupassa mua,että saan vähintään lääkärin kuukausitulot niin voin satsata niihinkin. Ja toisaalta less is more on mun uusi motto, joten aika tarkka olen ostoksista kuitenkin. Aika paljon on laitettu vanhoja juttuja kiertoon, ja vielä pitäis laittaa lisää.

Olisi kyllä ihana päästä sisustamaan uutta kotia ihan kokonaan alusta asti. Monia aikaisemmin tehtyjä isoja ratkaisuja kun on vaikea muuttaa.

torstai 1. tammikuuta 2015

Joulu 2014 ja Uusi vuosi 2015


Terveiset täältä flunssaisesta kodista. Sain nyt vihdoin aikaiseksi näitä joulun kuvia vähän laittaa tänne bloginkin puolelle.

Joulu meni meillä aika kotipiireissä. Aatonaatonaaton(?) iltana eli maanantaina taisin vielä vetää sen hikisen kahvakuulatreenin todetakseni aaton aattona, että kipeänähän tässä ollaan. Jouluaattona pinnistin kaikkeni ja saatiin koti kuntoon, ruoat pöytään ja jaksettiin kestitä anoppi sekä appiukko plus tietysti ottaa joulupukki vastaan.
Joulut on meillä aiheuttaneet stressiä (varsinkin minulle) viime vuosina, kun mieheni äiti sukuineen on hieman "otan alkoa enemmän kuin viinilasillisen"- tyyppiä ja aika usein jouluaattona on saatu yksi ja toinenkin rähinä sitten tietysti aikaiseksi. Tällä kertaa vihdoin pidin pääni ja sisulla sain toiveeni läpi, että ihan pienellä porukalla. Itseni ja tietysti lasten vuoksi.

Tavallaan se on surullista, koska itselläni tuota sukua ei ole ja tykkäisin hirveästi olla ison suvun keskellä ja ympäröimänä pyhinä, mutta näinä vuosina (olisko 6-7 joulua?) joka vuosi on ollut lopulta paha mieli. 

Nyt kaikki meni hyvin. Ruoka oli hyvää, lapset jännittyneinä hyppi seinille ja lopulta mun tyttäreni rohkaisi mielensä ja lauloi pukille ihan yksinään ja äidin sydän tietysti suli
Lahjoja tuli enemmän kuin tarpeeksi (tällä kertaa, kuten vissiin vähän aina, mieheni oli niiden ylimääräisten pakettien takana) ja minä vaan huokailin. Lahjojen avaaminen videoitiin ja todettiin, että 6.5 minuuttia meni molemmilta noin 10 paketin avaamiseen:) Ja kun lapset olivat avanneet omat pakettinsa, niin piti vielä saada vanhempien paketitkin avata:)

Sain anopilta joululahjaksi kivan kynttelikön (Perfect Home) ja mieheltäni Polarin aktiviteettirannekkeen, joka sattuneesta syystä ei vielä ole ollut käytössä. Miehelle ostin norjalaisen villapaidan ja itselleen hän oli ostanut jonkun älykellon.

Omasta äidistäni en ole kuullut mitään. Laitettiin hänelle joulukortti toki jossa sitten kerrottiin baby kolmosesta, mutta minkäänlaista onnittelua tai edes korttia sieltä ei ole tullut. Ilmeisesti on taas ollut huonona. Surullista, mutta ei ole ensimmäinen kerta.Yritän elää asian kanssa.


Joulupyhinä valmistui pojalle villapaita
No, ne pyhät meni sitten sairastellessa. Kaikesta pinnistelystä johtuen sitten joulupäivänä olinkin ihan pois pelistä. Kuume ei toki noussut, mutta vointi vaati täydellistä sänkylepoa. Ja tapaninpäivä. Kolmantena päivänä sitten vähän jo jaksoin nousta sängystä. Oma diagnoosini tietysti on erittäin ärtsy flunssa joka on nyt sitten johtanut keuhkoputkentulehdukseen ja poskiontelontulehdukseen (tai jompaan kumpaan noista).

Lääkäriin ei ole asiaa kun meidän oma armas arvauskeskus ei ota vastaan näin aikaisessa vaiheessa. Nyt "flunssaa" on kestänyt 11 päivää ja kohta varmaan jo voisikin päästä lääkäriin. Pari päivää oli hieman parempia (ma ja ti) jolloin lasten kanssa käytiin vähän asioillakin, mutta se kostautui sitten tietysti samantien.Eilen olin vielä 6 tuntia jaloillani myymässä raketteja vapaaehtoisharrastukseni piikkiin ja enpä sitten muuta enää jaksanutkaan.



Tuleva vuosi 2015 ja mennyt vuosi 2014.

Aika monessa blogissa on onnistuttu, toisissa (yllättävän paljon) on myös luovutettu. Moni blogi, joita olen seurannut pitkään, hämmästytti minua ihan sillä että niinkin hyvin lähtenyt elämäntapamuutos lopulta on lässähtänyt. Kaikki on kuitenkin kasvamista ja kehittymistä, joten luotan vakaasti että kanssabloggaajatkin sieltä löytävät motivaation ja ovat oppineet kokemuksistaan paljon. Ei tää ihan helpolla mullakaan ole onnistunut ja varmasti karikoita tulee edelleen vastaan.

Mitä omaan osuuteeni. Tilanne on aika pitkälle painonhallinnan kannalta edelleen se, että plus miinus nolla (lihasmassa varmasti kasvanut kyllä rasvan kustannuksella). Toisaalta olen ollut puolet vuodesta raskaana, toisaalta taistellut taas toisen puolen vuodesta. Musta tuntuu, että tuo kilpirauhasasia ei ole vieläkään käsitelty loppuun mutta on edennyt sen verran onneksi, että näin raskausaikana multa on kokeita otettu vaikka kuinka monta kertaa (kroppa buustaa raskausaikana kilpparia joten arvot on olleet normisyksyarvoja paremmat) ja nyt on sovittu seurannasta myös raskauden jälkeen. Tiedän, että voin kuullostaa ihan paranoidilta asian kanssa mutta totuus on se, että ne arvot on vuosi vuodelta huonontuneet vaikkakin on vielä nippanappa viitteissä. Jossain vaiheessa ne napsahtaa viiterajojen ohi ja sitten lääkitys tullaan varmasti aloittamaan ja ehkä aineenvaihdunta saa siitä potkua.

Lasten tekemä enkelikuoro
Anyway, elämäntapamuutos on kuitenkin onnistunut. Aika ylpeänä ja iloisena mun on se nyt sanottava. Liikunta on säännöllistä (olkoonkin välillä jotain satunnaisia taukoja) ja aika monipuolistakin koko vuoden.

Ruokavalio on muuttunut täysin ja ollut jo aika pitkäänkin ihan vaistonvaraisestikin hyvä Toki mä joskus syön makeaa (pääasiassa kun mies sitä tuo kotiin, itse en enää osta), mutta mielestäni hyvinkin kohtuullisesti ja harvoin. En esimerkiksi enää muista, milloin olisin hampparin syönyt, vaikka mies vetääkin perhettä liiankin usein heselle. Otan aina salaatin ja ihan äärimmäisessä tapauksessa ruishampparin. Eikä mun edes tee mieli mitään hampurilaisia. Hassu juttu eikös vaan? Ja jos joskus tulee romahdus, en koe siitä juurikaan pahaa mieltä. Bulimiset oireetkin on nyt hävinneet lähes täysin tämän onnistumisen myötä.Pidetään peukkuja, että pysyvätkin poissa!

Lasten tekemät tontut ja enkeli
Ruokavaliomuutos on siis onnistunut ja olen oppinut lempeän syömisen tavan vihdoinkin. Vuosi 2014 oli tässä muutoksessa siltä osalta tärkeä, että olen saanut harjoitella rauhassa kaikkea aikaisemmin oppimaani. Tuli vähän kokeiltua Paleo-tyyppistä ruokavaliota, superdieettiä yms. ja jokaisesta on tarttunut jotain matkaan.

Elämäntapamuutos onkin tässä ehkä se tärkein ja ainoa(?) kunnollinen saavutettu onnistuminen. Kaikki muut suuret elämäni tavoitteet ovat edelleen levällään. Työasiat, koulutus, koti, lapset... asioissa on hirveästi parantamisen ja kehittämisen varaa enkä ole ollenkaan tyytyväinen itseeni.

Joku ehkä luki sen joulukuun alussa kirjoittamani postauksen lasten ruokavaliosta ja totta puhuen se on hyvin monen asian summa. Asia liittyy avioliittooni esimerkiksi todella paljon ja molemmat asiat ovat hieman hankalalla tolalla. Olen pitäytynyt kirjoittamasta blogiin juurikaan mitään liittooni liittyen, mutta ehkä näin vuoden vaihteessa on hyvä kertoa siitäkin vähän.

Olen muuttunut viime vuosina todella paljon. Toki jo aikaisempinakin vuosina, ennen lapsia käymäni terapian aikana, mutta lasten saaminen, vanhemmaksi tuleminen ja ihan erilaisten asioiden kanssa kamppaileminen on kasvattanut mua tosi paljon puhumattakaan tästä elämäntapamuutoksen tuomasta ravitsemustietämyksestä, huh!

Ja kun lasten isä ei oikein ole löytänyt sitä vanhemmuuteen kasvamista - niin on syntynyt kuilu.

Lukijoillekin tämä varmasti kuullostaa ristiriitaiselta, kun olen siitä taloprojektista kirjoitellut tänne muutaman kerran. Totuus on se, että projekti aviomiesvetoinen ollut alusta asti ja minä olen hyvin pitkälle vaan mukaillut. Olen elätellyt toiveita, että asiat jotenkin sutviintuisivat ja ehkä uusi yhteinen projekti ja koti parantaisi asioita, mutta...

Hetkittäin ajattelen asiaa niin, että ok - minä elän sitten liitossa omaa elämääni ja kasvatan lapsiani ja mies naputelkoon vasaraa, mutta aina lopulta törmään siihen että isä on lapsille oikeasti ihan yhtä tärkeä esikuvana kuin äiti. Ja tällä hetkellä molemmat diggaavat isästään enemmän kun musta. Koska mä olen se tiukkis, en anna juoda mehua päivittäin, en vie heselle monta kertaa viikossa, rajoitan television katselua ja tabletilla pelaamista enkä suostu jokaikiseen pyyntöön. Minun vastuulla on myös lasten siisteyskasvatus (kuten vaikkapa hampaiden pesu ja vessan jälkeen käsien pesu) ja olen väsähtänyt siihen että joudun jatkuvasti lasten lisäksi komentamaan myös aikuista miestä.

Tähti, johdata mut löytämään ratkaisu
Tämä kulminoitui ehkä tässä just jouluna. Kun makasin sängyssä ja yritin levätä, niin oikeasti jouduin kuuntelemaan ja seuraamaan perheessämme tilannetta, jossa isä ei hallinnut kaaosta ollenkaan. Ei keksinyt mitään tekemistä lasten kanssa (jonka tajusin johtuvan siitä, että hän on hyvin vähän lasten kanssa aktiivisesti) joka pahensi vaan tilannetta.

No, oli miten oli. Tätä on oikeasti jatkunut tosi pitkään - käytännössä koko sen ajan kun mellä on ollut lapsia. Aikaisemmin tilanne näytti hieman paremmalta kun nuoremman uhma ei ollut vielä alkanut, ja mulla oli vielä toivoa että asiat jotenkin sutviintuisivat. Ja tosi pitkään mä olen luottanut siihen, että asioista voisi puhua. Mehän olemme käyneet mm. perheneuvolassa yms. Mulla onkin esikoisen kanssa tosi hyvät (ok, ääripäästä ääripäähän) ja luottamukselliset välit. Muhun voi luottaa ja mä ymmärrän sekä aistin tosi helposti lapsen mielenmuutoksia sekä herkkyyttä. Kun kerran itsekin olen.

Mutta. Parina. Asioista ei voi puhua. Joko puhun seinälle tai tulee jatkuvasti kaikenlaisia tekosyitä ja selityksiä, puolusteluja. Viime aikoina myös syytöksiä ja nälvimistä takaisinpäin.  Joten meidän perheen puheenaiheet liittyvät kaikki pinnalliseen arkiseen hömppään tai sitten rakentamiseen (siitä ei voi koskaan puhua liikaa miehen mielestä). Varmasti kuullostaa tosi tutulta monelle. Suomalainen tyypillinen jörrikkä. Tähän asti olen itselleni vakuuttanut, että mulla on kunnollinen ja rehellinen mies, mutta kyllähän tämä on sietämätön tilanne.

Rakkaalta ystävältä
Tähän ongelmalliseen tilanteeseen liittyy tosi monia seikkoja, joista tiedän ettei hän tahallaan näin tee ja on useiden asioiden kohdalla vain täysin sokea käytökselleen. Enkä minä syytä, haluan vaan saada tilanteen jotenkin hallintaan ja luotua yhteisen polun tälle perheelle.Monet arkiset perusasiat kyllä toimii, mutta henkinen puoli on todella pahasti jumissa.

Olen monin tavoin itse yrittänyt muuttaa käytöstäni, kehittyä, ymmärtää ja olla parempi vaimo, mutta se ei oikein tuota tulosta. Joten olkoon vuosi 2015 nyt sitten tälle asialle pyhitetty ja joku ratkaisu tähän on löydyttävä ja myös päätettävä jatkammeko yhdessä vai omia teitämme. Haluaisin kyllä jatkaa yhdessä, mutta olen jo moneen otteeseen ollut luovuttamassa. Katsotaan. Lapsia yritän ajatella eniten, mikä heille on parasta.

Onneksi mulla on rakkaita ystäviä, jotka ymmärtävät ja kannustavat. Samantyyppisiä ongelmia tuntuu olevan monissa perheissä.


Tortut vol. 2


Se mihin aion tulevana vuonna keskittyä myös omalta osaltani, on tietysti minä itse. Maaliskuussa syntyy baby ja muuttaa elämää taas hetkeksi vauvakeskeiseksi. Minä käännyn taas sisäänpäin lapsiani kohti ja vietän kotiäidin elämää.Viimeisen kerran saan nauttia tästä vapaudesta, ja tämän jälkeen alkaa ihan uusi elämänvaihe.

Samalla mietin tulevaisuutta. Lääkisjutun kanssa lopulta taisin luovuttaa (paha myöntää itsellenikään) mutta mulla on jotain uusia ajatuksia. Samansuuntaisia tietyllä tavalla, mutta helpommin nykyisen ammattini kautta toteutettavissa (toki lisäkoulutuksella). Otan nyt ihan rauhassa enkä pyri säntäilemään mihinkään.
En silti aio ruveta personal traineriksi kuten aika moni muu elämäntapamuutosbloggari on ruvennut:D

Lapset
Viimeisen vuoden aikana on mun elämässäni tapahtunut myös isoja muutoksia moraaliin ja elämänarvoihin liittyen. Ehkä se oman ja lasten terveyden vaaliminen ja työasioiden pohtiminen (työn on oltava mielekästä) on johtanut siihen, että tietyllä tavalla esimerkiksi mahdollisimman hyvään uraan pyrkiminen on jäänyt taakse.

Pikemminkin kulutuksen vähentäminen ja semmoisten "aitojen ja tärkeiden" asioiden löytäminen ympäriltä ja läheltä. Perus arjesta nauttiminen ja turhasta materiasta luopuminen.. Eikä sekään nyt niin yksioikoista ole, mutta pyrkimys tuohon suuntaan on selvä. Luonto ja ympäristö ympärillämme vaatii vaalimista ja haluan opettaa lapsetkin kunnioittamaan näitä asioita, eikä pelkästään sitä jatkuvaa materiaa. Haluan tehdä jollekin hyvää, oli se sitten potilas tai luonto, lapset tai aikuiset...
Jouluisesta ruokapöydästä
Vuosi 2015 alkoi mun osaltani konkreettisimmin facebook-lakolla. Ei itse face oikeastaan ollut ongelma, mutta ne miljoonat ryhmät mitäs siellä on.

Aika kului (varsinkin väsyneenä sitä notkuu kännykkä kädessä) niiden seuraamiseen. On kirppis sitä sun tätä, karppaus, paleo, äidit se ja se... nyt oli korkea aika laittaa poikki. Tästä johtuen tämän blogin facebook-sivukaan ei tule päivittymään hetkeen. Tänne kyllä aion kirjoittaa ja ehkäpä saan jopa mielenkiintoisempia aiheita näin teille julkaistua.

Aion myös antaa vielä enemmän aikaa lapsilleni ja itselleni. Liikkua, tehdä käsitöitä, lukea kirjoja ja tavallaan nauttia niistä elämän pienistä asioista nyt sitten.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta myös teille kaikille lukijoille!

Rakkaudella, Iiris