Pages

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Miten ne pyhät meni & the darkest moments


Joulu tuli ja meni. Menin aika normaalilla treenirytmillä eli on tullut käytyä salilla, tehtyä jokunen juoksulenkki ja kotitreenikin. 

Salilla olen vähän muokannut ohjelmia (lähinnä sen mukaan, mitä pt:n kanssa tehtiin yhteistreeneissä) eli yhdistelmäliikkeet on tulleet mukaan ja olen tehnyt useita eri liikesarjoja putkeen (esimerkiks kolme eri liikettä kolme kierrosta). Tällä tavalla olen vähän saanut tehoja treeniin ja ehkä vähän nopeuttakin. 



Yllä kuvia yhdestä yhdistelmästä. Osa on aika tappoakin.

Fiilisten puolesta joulu meni vaihdellen. Anoppi tuttuun tapaan dokasi ja siitä ehkä alkoi mulla vähän alamäki. Kuukautisetkin teki tuloaan ja hetken aikaa jo mietin, olenko tulossa hulluksi. Olin siis todella maassa. Makasin yhden yön sängyssä ja itkin vaan. Ne on niitä hetkiä, kun kaikki pienetkin ärsytyksen asiat nousee hetkellisesti pintaan ja tuntuu että oma selkäranka katkeaa.

Jotenkin toivuin siitä ja pääsin salille niin tuli ihan eri fiilikset.

Rasittavaa ehkä on ollut tässä se, että meidän esikoinen on vesirokon vuoksi joutunut olemaan kotosalla ja ollut kohta pari viikkoa sisällä. Muutenkaan ei tykkää olla ulkona ja nyt kahta vaikeampaa saada (lue:ilman kamalaa raivaria) ulos. On ollut tosi hermostunut, koko ajan lyö ja raapii sekä kirkuu. Olen saanut varmaan satoja kertoja kuulla "kunpa olisit kuollut" yms. muuta mukavaa ja, no tyypillistä eskari/esimurrosikäuhmaa. Hetkittäin on kuin enkeli, mutta saattaa sekunnissa muuttua raivoisaksi.

Eli summa summarum: paljon tappelua (itsekään en ole mikään viilipytty). Onneks olen päässyt pikkusiskojen kanssa vähän liikenteeseen hengähtämään.

Uudenvuoden aattona mentiin katsomaan ilotulituksia, mutta eskarin jätin lopulta autoon kun riehuminen ja potkiminen oli sen mukaista.

Pikkusiskokin täytti neljä ja sitä on juhlittu sekä juhlitaan vielä sunnuntaina.  



Ruokahommat on menneet ihan hyvin. Meille ei edes lopulta ostettu joulukonvehteja paljoakaan joten herkuttelu oli vähintäänkin sivistynyttä:)

Välipäivinä sitten lasten isä ratkesi kun Tokmannilla oli irtsarit puoleen hintaan ja valehtelematta kantoi ainakin pari kiloa niitä kotiin. Ja minähän söin (oli vauvan kanssa stressiä ja oltiin sairaalassa, niin oli "syykin"). Mutta nyt on vuodenvaihde lusittu ja uusi vuosi = uudet elämäntavat.

Aloitin herkuttelemalla eli keittämällä kanakeittoa, ihan oikeasta kanasta jolla oli muutama karvakin vielä nahassa. Ostin näitä kanoja kun mun munafarmari viime kesänä vaihdatti kanat uusiin ja vanhat meni teuraaksi. Hyvä keitto tuli vaikka tehotuotettuihin broilereihin tottunut varmasti olisi hämmästynyt lihan vähyydestä. 

Hauska kuriositeetti keitosta oli se, että mieheni tarjosi lapsille keiton pastakauhalla koska luuli, etten vaan ollut kaatanut vettä pois (oli siis kana-nuudelikeittoa). Se liemihän siinä on melkein se tärkein:)


Juureksia kaikissa muodoissa. Ostin pyhiksi paljon rosollia ja kun se loppui niin uunijuureksia. Oliiviöljyä ja hunajaa, ripaus suolaa ja hyvää tulee!

Nyt kun vuosi vaihtui niin tein minäkin taas jotain lupauksia. Facebookin pistin kiinni ja olen sieltä vappuun saakka poissa. Viime vuonna olin 2 kk ja nyt sen tuplaan. Otti jo itseäkin päähän kun koko ajan väsyneenä olin kännykkä kädessä. Hitto se on koukuttavaa, koko some on koukuttava. En myöskään päivitä blogin fb-sivua. Instagramissa mua voi seurata iiris_jss tunnarilla, siellä lupaan olla:)

Toinen asia olin taas palaaminen ruotuun. Liikunta menee nyt hyvin, pistän ruokarempan ja otan superfoodit mukaan. Tekisi mieli kokeilla muutenkin jotain uutta liikuntaa. Yoogaialla olisi tarjous koko vuodeksi 100 euroa ja sitä pohdin. Pt-kuvio menee kuitenkin nyt tammikuun jälkeen tauolle, koska jään hoitovapaalle ja mulla ei käytännössä ole yhtään rahaa. Harmittaa ihan hirveästi toi pt-juttu mutta sitä voi jatkaa taas kesällä kun kunnon tulot palaa. Näillä näkymin opiskelen ensi syksyn ja maamme hallituksesta riippuen ehkä ensi keväänkin. 

Sunnuntain synttärikemujen jälkeen alkaa herkkulakko joka kestää mun omiin synttäreihin helmikuun loppuun:)




 

Ja ennen kaikkea! Lupaan olla parempi äiti ja entistä enemmän läsnä lapsilleni! 

Hyvää Uutta Vuotta lukijoille!


 


 


 




 


 


 

6 kommenttia:

  1. Onkohan mun koneessa vikaa, vai onko tuo viimeinen kuva tarkoituksella tuollainen taustakuvan kokoinen? :)

    Yoogaiaa suosittelen kyllä, olen itse siitä kovasti tykännyt. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että ainoa tila missä mahdun joogaamaan on olohuone, mutta iltaisin ja viikonloppuisin en oikein saa miehen takapuolta irti tuosta sohvalta... enkä pysty keskittymään joogaamiseen, jos joku möllöttää vieressä :D

    Hyvää uutta vuotta kuitenkin!

    VastaaPoista
  2. Yritin tallentaa kuvan nyt pienempänä. Joo on meilläkin vähän samaa ongelmaa, mutta vauvan kanssa on onneks päivälläkin vähän sitä aikaa kun muita ei ole kotona. Illalla olen ajatellut käydä salilla tms. pääsee pakoon koto:)

    VastaaPoista
  3. Kuntoilua pitäisi tehostaa täälläkin sairastelukierteen jälkeen ja väsyttämänä. Mutta ehkä me kaikki saamme tulevan kevään valosta sitten taas lisää energiaa elämän kaikille osille :)
    Joulustasi jäin ihmettelemään: miksi ihmeessä pidätte yllä perinnettä, että menette anopin juopottelua katsomaan ja siitä kärsimään. Teillä on oma perhe ja lapsillekaan tuskin jää mukavia joulumuistoja moisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kevätvalo auttaa täälläkin:) En ole varmaan meidän anoppikuviota sen enempää avannut täällä, mutta lasten isän suku on on kovin sukurakasta sorttia ollut ja pelkkä anopin dokaaminen on siis Todellakin pienin paha, pahimpina jouluina kaikki suvun naiset (paitsi mä) ovat rähinäkännissä... Mutta siis käydään siellä syömässä ja meidän visiitit on tosi lyhyitä, nytkin ehkä 2 tuntia ja hän alkaa humaltua vasta loppuvaiheessa. Lapset itse haluaa sinne, nähdä mummia ja pappaa ja kyllä me miehenkin kanssa kaivataan aikuisseuraa kun muuten ollaan keskenämme kaikki pyhät. Kotijoulu oman perheen kesken on suoraan sanottuna vähän tylsää ja nyt harkitsimme jo laivareissua/kylpylää. Oikeastaan ketään sukulaisia ei voi näiden alkojuttujen yms. vuoksi nähdä. Lähdetään aina hyvissä ajoin eli lapset kyllä huomaa, että huppelissa on muttei mitään pahaa ehdi tapahtua. Olen tuntokarvat pystyssä aina että osataan häipyä oikeaan aikaan. Toki se silti itsestä tuntuu tylsältä ja varmaan aikanaan lopetamme tämän perinteen, aika monta seuruetta on jo saatu tästä kokoonpanosta ulos eli aikaisemmin oli siskot, serkut yms. mukana.

      Poista
    2. Kiitos kun vastasit, vaikka aihe varmasti arkakin monella tasolla. Tuli vain paha mieli sinun ja lastesi puolesta aiemman kirjoituksesi perusteella, kun mainitsit jopa itkeneesi yön.
      Todella harmittavaista että anoppisi ei malta olla kunnossa edes niin kauan, että lapsenlapset näkisivät hänet vain selvänä.
      Kaikkea hyvää teidän perheelle tänä alkaneena vuonna!

      Poista
  4. En onneksi itkenyt anoppia, se oli vaan yksi osasyy. Pms myös isona osana. aikaisempina vuosina on ollut tosi rankkaa kun minä karsastin yhteisjouluja ja miestä ei kännääminen haitannut (toisinsanoen mä jouduin naisena kuunteleen niiden naisten kännirähinöitä kun mies sulkeutui miesten kanssa jauhamaan jotain miesten juttuja), mutta nykyään mieskin huomaa millon on oikea hetki lähteä. Ja mun jankkaaminen lasten parhaastakin on kai mennyt perille.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!