Pages

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulua odotellessa

Joulu lähestyy täällä etelässä 6-8 lämpöasteen tunnelmissa. Kävin sunnuntaina salilla ja tänään rykäisin juoksulenkin (Kiitos Sari sun fb-päivitysten mäkin innostuin). Hölköttelin tunnin verran vaihtelevassa maastossa.


Ei uskoisi, että asun alle 10 km päässä Turusta. Lähellä on metsää, peltoja ja saaressa kun asun, niin merikin molemmin puolin (vilahtaa tuossa ylemmässä kuvassa). 

Mutapolkujakin talloin muutamia. Kyllä siinä on loikkimista. 


Anyway. Aamuliikunta ei vaan sovi mulle. Tulihan siitä hyvä olo, mutta tosi raskasta juosta kun kroppa on vielä ihan kylmä ja lepomoodissa. Nyt vaan on niin, etten yksin uskalla enää lähteä pimeällä juoksemaan joten on mentävä valoisaan aikaan. Iän myötä olen tullut varovaiseksi ja  noiden yömenemisten kanssa, vaikka asummekin todella turvallisella alueella.

Voisi silti ottaa tuon juoksun taas harjoitteluun mukaan. 
Viikonloppuna käytiin lasten kanssa taas metsäretkellä. Ihan huikea ihana aurinkoinen sää. Vauva jäi kotiin ja oli ihan mukavaakin keskittyä noihin isompiin taas hetkeksi. Muksut halusivat laittaa tonttulakit ja minua hymyilytti. Ei olisi uskonut, että eletään joulunalusviikkoa. Kiivettiin taas näköalatorniin, grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja ja kerättiin kokonainen ruokakassillinen roskia metsästä. 

Joulu. Sepä se. Tämä on mun ensimmäinen joulu aikuisiällä, kun en ole jaksanut tehdä juuri mitään. Itsellekin on ollut vaikea myöntää, että jopa siivoaminen on liikaa. Ostan ihan kaiken valmiina ja menen (toivottavasti selvään) anoppilaan aattona valmiiseen pöytään. Muuten vaan löhöän ja liikun. Sitä on ollut vaikea myöntää edes itselle, miten poikki on ollut. Kotonakin on kaikenlaista stressiä ollut, mutten jaksa paneutua niihinkään asioihin. Päivä kerrallaan lapset ja oma hyvinvointi edellä. Kaikki muu saa jäädä.

Esikoisen eskariuhma on taas pahentunut jostain syystä ja otetaan yhteen ihan jatkuvasti. On olevinaan niin nokkela ja nenäkäs ja suuttuu ihan mistä tahansa. Pikkusiskoparka saa kokea nahoissaan. Se onkin mukava kun aamu alkaa samantien riidalla. Ja kun lasten isä on nyt isävapaalla, niin senkin näkee miten sekaisin ne on kun isän kanssa kaikki tehdään aivan eri tavalla. En vaan jaksa puuttua.

Mutta olen saanut nukkua aamuisin yhdeksään (ellen herää lasten tappeluihin). Pikkuhiljaa alkaa pahin väsymys olemaan takana. Ja vauvelikin nukkuu taas paremmin (syö yöllä kyllä usein, mutta saan silti nukuttua). Teoriassahan mun pitäis nyt olla jo töissä, nopeasti tämä äitiysloma menikin.

Viime viikolla en tainnut treenikuulumisia kirjoitellakaan, mutta kävin salilla 3 kertaa joten tuli vähän edes liikuttua. Vauva oli vesirokossa ja keskimmäinen kröhässä joten tekemistä riitti muutenkin. Nyt aion joulupyhinäkin käydä salilla ja liikkua, saan sitten nukuttuakin paremmin! 

Rauhallista joulua teille kaikille, levätkää ja nauttikaa!

 


 


 



 


 


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!