Pages

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kaikki kesken ja väsymys

Tässä on nyt sitten viikko asuttu uudessa kodissa. Tavarat alkaa pikkuhiljaa purkautua ja todellakin tosi hissukseen, koska kesän ainoa helleviikko on tainnut osua just nyt tänne etelään. Silti tähän viikkoon on mahtunut ainakin kolme(?) Ikea-reissua ja lukemattomia pikakäyntejä Biltemassa, Bauhausissa jne. Viimeksi tänään raahasin itseni ja tyttäreni Bauhausiin hakemaan keittiön välitilan laattoja. Kaikki lapselliset varmaan tiedättekin, että siinä tilanteessa se päätös pitää tehdä pian! Olisko mennyt kymmenisen minuuttia? Toki olimme arponeet jo pari viikkoa laatoituksen ja maalauksen välillä. Nyt päädyimme fasettihiottuun valkoiseen 10*20 cm laattaan, joka laatoitetaan tiililadontaan. Laattaa tulee rapiat 6 neliötä, eli aika paljon. Tykkään kovin, vähän "perinteisempää".


Toinen kahden lapsen kanssa hoidettu juttu oli lattialaatat, joita tulikin sitten se 63 neliötä. Laatoitamme eteiset, käytävät, keittiön ja olkkarin pitkän pohdinnan jälkeen. Tässä betonilattialla on tämän viikon aikana hajonnut lasten toimesta jo kolme lasiesinettä, joka laittoi meidät epäröimään. Kuitenkin jos laatoitettaisiin keittiö ja eteiset niin olkkariin jäis tosi pieni alue itse parketille. Laatta on Turun Laattapisteestä puuta imitoiva vaalea laatta, oikein kiva  näköinen musta:) täytyy vaan hommata lapsille lisää muoviastioita, vaikken tykkää muuten muovista syöttää.

Muuttopäivä oli ihan tappoa. Uudet asukkaat halusi avaimen "jo kuudelta" joten me mieheni ja lasten kanssa pakkasimme ja siivosimme kamalaa vauhtia aamusta asti. Tässä, jos jossain, olisi ollut mielettömästi apua jos joku sukulaisista olis ottanut muksut päivän ajaksi.
No eipä ottaneet, joten kaikki kolme jaloissamme. Varsinkin vauva stressasi, koska huusi käytännössä koko ajan. En saanut päivää yhtään rytmitettyä eli hän nukahti tilanteissa, jossa oli sitten pakko herättää taas hetken kuluttua. Ja väsyneenä olis halunnut olla vaan sylissä kun taas mun piti koko ajan kantaa ja siivota joten joutui reppana itkemään sitteriin. Oli tosi surkea mieli hänenkin puolestaan. Kieltämättä illalla kun oli saatu viimeinen peräkärryllinen talon pihaan, niin oli aika rättiväsynyt olo.

Yllä esikoisen ottama kuva eli mun viimeisen lapsen viimeinen imetys vanhan kodin pihalla. Niin haikeaa. Olen kaikki kolme lasta tuonut tuonne synnäriltä ja kaikki kolme on tuossa asunnossa ristitty. Ja niin paljon olen sen pihan eteen nähnyt vaivaa ja olemme itse omin kätösin rempanneet koko asunnon. Nyt kuitenkin viikon jälkeen alkaa jo vähän unohtua ja tunteet laimentua.

Tytöstä on kuoriutunut siis aikamoinen sylivauva ja musta kantoliina-mama! Olen opetellut monta sidontaa ja kyllä tommoinen 6,5 kiloinen kulkee mukavasti mukana ja nukkuu liinassa hienosti päikkärit. Tässä nukkuu Ikeassa liinassa kun oltiin toisen tytön kanssa siellä lounastamassa.
Hauskaa kyllä, että ensimmäinen lapsi oli melkoinen vaunuvauva, toinen 50-50 vaunut ja liina ja tämä kolmas ei sitten tahdo vaunuissa viihtyä yhtään. Toisaalta onhan se ihana pitää pientä ihan iholla <3


On käyty pyörimässä tässä uuden asunnon ympärillä. Tässä päiväkodin puistossa. Mun esikoinenhan aloittaa siis 18 päivä eskarin ja tuo keskimmäinen menee puistoon (ohjattua puistotoimintaa päivittäin) sekä seurakunnan kerhoon kaksi kertaa viikossa. Odotan jo onnella sitää "omaa" vauva-aikaa. Meillähän on myös alueella "oma" uimaranta, tänään karkasinkin heti aamusta aamu-uinnille. Ihan viiden minsan kävelymatkan päässä joten tosi hyvä. Ja tottakai lapset tykkää uida!

Mitäs mun väsyneiden aivojen pitikään kirjoittaa vielä! Ai niin huomenna pitäis ilmestyä se Kauneus ja terveys jossa olen jutussa mukana. Varmistan sen vielä kun saan kotiini näytenumeron. 

Oon niin älyttömän väsynyt ollut tämän viikon ettei mitään rotia. Lapsetkin sai sieltä Ikean lapsiparkista flunssan, joka on nyt myös mulla ja vauvalla. Ja tänään olin vauvan kanss allergialääkärillä selvittelemässä näitä vatsavaivoja ja tosiaan sitä ettei hän viihdy muualla kun pystyasennossa sylissä liikkeessä). Mulla on selkä aivan jumissa kantamisesta ja kerran jo hierottu auki. Ja yöt tosiaan rikkonaisia. 

Muuttaminen on kyllä erinomaista arkiliikuntaa. Joka ilta suorastaan kastuu sänkyyn. En ole tajunnut edes, miten vähän istumatyöläisenä olen liikkunut ja olen jotenkin kuvitellut että salilla käyminen ja fillaroiminen riittää ylläpitämään kuntoa. Nyt kun aamusta iltaan on jaloillaan ihan koko ajan touhuamassa, niin kyllä se vie mehut. Meillä ei ole edes sohvaa eli istumisen mahdollistaa puutarhatuolien lisäksi pari keittiön jakkaraa (riippumatto odottaa kyllä ripustajaa ja tilasin Maskusta pihakeinun joka toivottavasti saapuu pian). 

Vanhimmainen aloitti kaks viikkoa kestävän uimakoulun, eli tunti joka ilta. Ajattelin hyödyntää sen ajan nyt liikuntaan. Vois käydä hölkkäämässä ja jotain toiminnallista tehdä. Maanantain kävinkin hei muuten salilla siinä välissä (ekaa kertaa synnytyksen jälkeen;-))

Oma massu jaksaa miten jaksaa. Visiblinin käytön aloitin ja se on vähän helpottanut, mutta tosi herkkä se on ärsyyntymään. Muuttopäivänä erehdyin syömään hampparin, kun koko muu porukka kävi hesellä ja sen jälkeen menikin 3-4 tunti krampeissa ja kylmässä hiessä. Vehnä siis tuskin palaa enää koskaan mun ruokavalioon. Aika puuro ja kananmunalinjalla on menty (paitsi nyt lääkäri ohjeisti kokeilemaan munatontakin dieettiä vauvan vuoksi). 

Mutta jospa saatais piakkoin jo treenikuviakin! Eipä sitten muuta kun mukavaa velleviikonloppua kanssataapertajille <3

2 kommenttia:

  1. Tosi ikävää, ettei kukaan ottanut lapsia hoitoon. Mä olen itse oppinut siihen, että apua saa. Lähipiiristä löytyy niin paljon avuliaita ihmisiä. Meillä muutot on hoituneet aina isolla porukalla.

    Onnea uuteen kotiin! Tuo ranta kodin lähellä kuulostaa tosi kivalle.

    VastaaPoista
  2. Huh,kuulostaa tosi rankalta:( Tosi ikävää tosiaan ettei kukaan voinut lapsia ottaa siksi ajaksi että saisitte muutettua. Muutto niin rankkaa muutenkin aina. Onnea uuteen kotiinne ja pikkuhiljaa nyt sitten:)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!