Pages

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Vauva-asiaa

Meillä oli tänään typyn nelikuukautisneuvola. Laumani kanssa myöhästyttiin ensin viitisen minuuttia ja sitten sain onneks isommat jätettyä hetkeksi aikaa odotushuoneeseen, koska mulla oli tärkeitä asioita ja tarvitsin pienen rauhan asioiden selvittämiseen. 

Kuten täällä olen ajoittain maininnut, tämä kolmoseni ei ole mikään helpoin tapaus. Neuvolalääkärin sanoin "vaativa vauva" ja mun mielestäni "kipeä vauva". Asiat joista esitin huoleni, oli jatkuvat vatsavaivat ja tytön itkuisuus sekä kropan jatkuva vääntelehtiminen tunti-kaksi ruoan jälkeen (plus puklut/oksennukset), peukun syöminen ja kovasti oikealle vääntyvä yläkroppa/pää. Asia josta olin vähiten huolissani, oli tytön kasvu koska hänellä selkeästi on vaatteet jääneet pieneksi ja kaunis vauvanpyöreys on koko ajan ollut. 

No, neidille tehtiin perustutkimus ja punnittiin sekä mitattiin. Mitään vikaa lääkäri hänestä ei löytänyt, on vain ehkä keskimääräistä lötkömpi vauva. Myöskään huoleni vatsavaivoista (epäilen itse refluksia) ei otettu todesta. Tarjottiin vaan tukihenkilöä kotiin tässä tilanteessa. 

Sen sijaan asia, josta olin vähiten huolissani, osoittautuikin ihan painostamisen arvoiseksi. Pituutta oli neidillä tullut hienosti, mutta painoa aavistuksen liian vähän ja painokäyrä ensimmäisen kerran lähti hieman laskuun. Lääkäri ehdotti nelikuukautiselle samantien kiinteiden aloittamista. 

Suomessahan virallinen täysimetyssuositus on 6 kk ja tilastot ovat siltä osin naurettavat. Suositus perustuu siihen tietenkin, että noin kuuden kuukauden iässä vauvan suolisto on kypsynyt vastaanottamaan kiinteitä. Siihen asti äidinmaito on paras ja hellin vaihtoehto pienen suolistolle. Suosituksen takana on tietenkin lukuisat tutkimukset joiden mukaan pitkä täysimetys pienentää riskiä sairastua mm. useisiin elintasosairauksiin. Olen jokaisen lapseni kohdalla halunnut täysimettää sen 6 kk, koska suvuissamme on riskejä vaikka mihin näistä sairauksista. Mutta jokaisen lapseni kohdalla neuvola on tyrmännyt yritykseni. 

Thl on suositukset kirjannut ja myös ohjeet niitä tilanteita varten, jos painoa ei tule hetkellisesti tarpeeksi. Ensisijaisesti täytyy tihentää imetystä ja varata kontrolliaika ja vasta kontrollin (tai useamman) jälkeen sitten mietitään kiinteiden aloittamista. Meidän tapauksessa vielä kun vatsa on todella herkkä, niin kiinteiden aloittamista (järjestys yms.) täytyisi todella miettiä. Mistä minä tavallinen tallaaja voin tietää miten pitäisi edetä.

Anyway, lääriltä sain ohjeen aloittaa kiinteät. Kun ilmaisin huoleni vauvan mahdollisesta reagoimisesta ja että en muutenkaan ole valmis vielä aloittamaan, lääkäri painosti mua ehdottomasti aloittamaan ja etten missään nimessä voi täysimettää 6 kk ikään. Kuulemma on parempi aloittaa nyt, niin sitten virallisessa aloittamisiässä tyttö söisi jo tosi hyvin.  Ja tämä liittyi nyt siihen pieneen notkahdukseen käyrillä. 

En aio aloittaa kuitenkaan nyt kiinteitä ja sanoin sen neuvolaankin. En keskellä tätä todella stressaavaa elämäntilannetta ole ollenkaan valmis ottamaan riskiä, että typy reagoisi tai sairastuisi kiinteistä entistä enemmän. 

Varaan ajan nyt oikealle lasten allergialääkärille jonka kanssa lähdetään tätä vyyhtiä selvittämään ja miettimään kiinteiden aloitusta. Toivon ettei kyse ole allergiasta (meillä ei kenelläkään suvussa ole ollut ruoka-aineallergioita). Mutta refluksia usein juontaa oireensa allergioista.

Miksi mua pännii tämän päivän käynti?
- en saanut apua mua oikeasti vaivaaviin asioihin
- kiinteiden aloitusta painostettiin minun mielestäni perusteetta

Moni varmaan ajattelee, että vedin herneen nenään turhasta. Mutta mä elän tätä arkea "vaativan" vauvani kanssa ja tunnen hänen olonsa parhaiten. Vauvan massu on nyt aivan yhtä herkkä kuin omani ja todella varovainen saa olla sen kanssa mitä syön. Olen myös vuosia ollut jo niin sanottu imetysaktivisti (en tuomitse muita tietenkään, vaadin vain itseltäni) ja lukenut todella paljon imetyksen hyödyistä nimenomaan pitkällä (koko eliniän pituisella tähtäimellä). Itse olen hyvä esimerkki elintasosairaasta, jolla kaikki riskit toteutuivat (sairauksia suvussa ja korvikeruokittu vauva alusta asti) vasta paljon myöhemmällä iällä. Keskimmäinen tyttöni, joka söi rintaa yli 2.5 vuotiaaksi on ehdottomasti tervein lapsemme, ei edes suvussa kiertävää allergiaa eikä atopiaa ole näkynyt (meillä molemmilla vanhemmilla ja isoveljellä on vaikeana). 

Tämä on tosi puolueellinen kirjoitus, myönnän, enkä halua asiasta tänne väittelyä, sitä varten on mammapalstat. Mutta haluan kuitenkin kertoa (jo kolmatta kertaa tapahtuvan) kokemukseni ja mielipiteeni. Imetysmyönteinen neuvola tuntuu olevan suomessa kiven takana. Kuitenkin pikkuvauvan ravitsemus on äärimmäisen tärkeä asia koko elämää ajatellen, samalla tavalla kuin aikuisenkin pitäisi pitää huolta siitä että syö hyvin ja monipuolisesti. Ja tämän hetken tieteellisen tiedon valossa pitkä täysimetys (kuitenkin maksimissaan 6kk) on vauvan suoliston kehittymiselle paras vaihtoehto. Siitä tulisi poiketa vain vakavista syistä joita minä en ainakaan tänäön lääkärin suusta kuullut. 

Mutta tämmöinen kokemus tänään. 

Olen muuten ratkaissut tyttöni jatkuvaa kantamisen tarvetta kantoliinoilla:) laitan myöhemmin kuvia, miten näppärästi neiti kulkee mukana. 

4 kommenttia:

  1. Hei, olen vuoden verran lukenut blogiasi. Aiemmin ei ole tullut tarvetta kommentoida mutta nyt kirjoitit asiasta joka on itsellekin kovin tärkeä. Olet ehdottomasti oikeassa ettei ole mitää tarvetta aloittaa kiinteitä vielä. Rintaruokitulle tyypilliseen kasvutapaan kuuluu tuollainen painokäyrän notkahdus 4-5kk iässä. Vauva oli kuitenkin kasvanut hyvin pituutta mikä kertoo siitä että vauva on saanut riittävästi maitoa. Th:n ja lääkärin olisi kuulunut tukea teitä kohti 6kk täysimetystä ja antaa vinkkejä imetyksen tehostamiseen mutta heillä ei selvästikään ollut riittävää tietämystä imetysasioissa :(
    Tsemppiä ja jaksuja sulle vaativan vauvan kanssa, imetys on parasta hoivaa hänelle :)

    Terv pikkuvauvan äiti, kätilö-imetyskouluttaja

    VastaaPoista
  2. Kiitos Unelma:) Tokihan minä heti pyysinkin apua itusta ja sainkin hyvät ohjeet. Moni varmasti ajattelee, että stressaan turhaan. Mutta teen kyllä mitä tahansa, että omat lapseni eivät näitä mun sairauksia ja ongelmia perisi. Ja esikoisen iletyspettymyksen jälkeen heitin käytännössä kaikki pullot menemään eli kumpikaan näistä tytöistä ei ole pullosta juonut. Ja hienosti toinen on jo kasvanut terveeksi isoksi tytöksi:) ja hei, rakastan imetystä. En tiedä toista niin ihanaa tapaa saada kontaktia vauvaan ja läheisyyttä. Keskimmäinen söi rintaa vielä vuosi sitten ja muistelee lämmöllä asiaa:) Neuvolan suhtautuminen on sääli ja aion antaa nyt tällä kertaa palautetta. Kiitos myös sinulle!

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän täysin imetyksen hyödyt, mutta aina ei vaan mene kaikki, kuten haluaisi.

    Itselläni on ollut ongelmia imetyksen kanssa erinäisistä syistä. Jälkimmäisen lapsen kanssa neuvola käski imettää niin paljon kuin lapsi vaan haluaa. Minä imetin enkä nukkunut käytännössä lainkaan. Lapsi alkoi laihtua ihan liikaa ja minä olin ihan raato. Siinä vaiheessa käskivät antaa korviketta ja pakko myöntää, että helpotti elämää. Lapsi sai kiinteitäkin hyvin varhaisessa vaiheessa. No sama tyyppi myös tympääntyi hyvin pienenä isänsä hitaaseen syöttötahtiin ja nappasi lusikan käteen ja alkoi syödä itse. Ikää en muista, että äärettömän pienenä. Lapsella ei ole koskaan ollut ns. normaaleita lastentauteja ja on muutenkin tosin huipputerve.

    Vanhempi lapsista ei saanut rintamaitoa käytännössä kuin kaksi viikkoa (syistä joista en vaan jaksa avautua). Terveempää lasta saa hakea. Ei siis ollut lapsena koskaan sairas ja aikuisenakin on ollut eläissään vain pari kertaa sairas. Ehkä on vaan hyvät geenit tms.

    VastaaPoista
  4. Niin Sarah, ei mene aina kaikki kuten pitäisi tai haluaisi. Meillä geenit on molempien puolelta "huonot" ja imetyksellä on kiistatta monia niitäkin sairauksia ehkäiseviä vaikutuksia joten itse jatkan tällä linjalla. Meillähän tytön paino on noussut erinomaisesti ja täysimetetyillä kuuluukin tämmöinen käyränotkahdus tulla juuri tässä vaiheessa. Tuohtunut olin pääasiassa neuvolan asiattomista kommenteista. Tiedän myös mitä on imetyspettymys, koska esikoisen kanssa oli pullo mukana alusta asti kylläkin eri syistä mutta silti. Onneksi ne tuntee ajan mittaan hälvenee ja pystyy nauttimaan nykyhetkestä ja pienestä vauvasta rinnallå

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!