Pages

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Se on aika nyt


Nyt on viimeiset hetket ja ei tämä nyt niin hyvältä näytä ja samalla näyttää kun miettii lähtötilannetta. Hetki me mietittiin jo väliaikaisesti vuokrakämpän etsimistä mutta kun nyt vielä on kesä ja perusjutut on kunnossa.... Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, keittiön kaapit on "melkein" valmiit (ei ne ole oikeasti siniset). Seinä on maalaamatta, mutta se onkin käytännössä ainoa ehjistä seinistä mikä on vielä kesken. Tänään tajusin, että tasot on tosi korkeat mulle ja mittaamalla huomasinkin, että se 94cm on 6 cm aikaisempaa keittiötämme korkeampi. Saa nähdä kuinka paljon se jatkossa häiritsee.

Uusi systeemimme eli kaasu ja induktio yhdessä:) Tästä olen onnellinen! Tasot on muuten tammea.

Tässä sitten toisesta suunnasta. Vasemmalla oleviin kaappeihin tulee toiseen aikanaan integroitu uuni ja mikro ja kaapisto. Kaappien taakse pahvilaatikon kohdalle suurinpiirtein tulee takka. Lattiasta, se on trendikäs betonilattia, valitettavasti ei tule jäämään sellaiseksi vaan haluan puuntyylistä laattaa.
Lattian lisäksi on katto tekemättä. Ja siihen on syynsä eli sähköt vetämättä osittain joten panelointi odottaa sitä. Seiniin on saatu joka paikkaan sähköt mutta yhden yhtä kattolamppua me ei saada nyt. Onneks on kesä!
Takapiha, jossa varmaan sitten syödään loppukesä. Joku aurinkovarjo pitäs varmaan hommata.

Ja alla etupiha joka on kaivettu auki ja odottaa sepelikuormaa.
Voin kertoa, että on tässä usko ja toivo mennyt monta kertaa. Sekä multa, että mieheltä. Perjantaina tuskallisen pitkän Ikea ja rautakauppareissun jälkeen tultiin talolle ja kun en ollut koko viikon aikana käynyt, purskahdin itkuun kun tajusin että missä kunnossa se on. Ja itkin koko yön. Kaikki näytti niin toivottomalta. 

Näyttää ihan remonttityömaalta ja sitä se onkin. Olen jotenkin tsempannut koko kesän siinä toivossa että venymiseni auttaisi koko perhettä ja miestä omassa remonttityössään. Nyt tavallaan kun sitä tulosta ei olekaan syntynyt niin näkyvää niin hetkellisesti meni jo toivo kokonaan. Mies on myös venynyt ihan älyttömästi ja tosi väsynyt (menee energiajuomien voimin). Toisaalta hän ei itse halunnut palkata työmiestä vaikka siihen olis ollut varaa joten on katsottava peiliin. Mun myös, olis pitänyt vaatia enemmän.

Näissä kuvissa ei nyt näy kuitenkaan sitä kaikkea valmista, mikä on. Kaikki makkarit on sähköjä lukuunottamatta valmiit eli laminaatit lattiassa, seinät maalattu ja kattopaneelit valmiina sekä viikonloppuna kasaamani vaatekaapit osottavat vain vaatteita. Kylpyhuone on myös suihkukaappia vaille valmis. Meillä kävi työn suunnittelussa semmoinen kämmi, joka mun olis pitänyt tajuta että miehet priorisoivat kaikki neljä makkaria ensisijaisesti ja siksi koko oleskelutila ja eteinen jäi nyt tekemättä. Olis voinut tehdä vaikka kaks makkaria ensin ja keskittyä näihin oleskelutiloihin. Mutta myöhäistä nyt enää miettiä ja toisaalta lapset nyt sai sitten huoneensa valmiiksi:)

Kaksi päivää ja on luovutettava nykyisen asunnon avaimet. Molemmat olemme herkkänä, minä erityisesti. Olen tänne asuntoon kaikki mun kolme lasta tuonut synnäriltä ja täällä on jokainen heistä kastettu. Lapset ovat elämeet koko tähänastisen elämänsä täällä. Aikansa kutakin, kokeilemme nyt omakotitaloasumista hieman syrjemmällä ja katsotaan milloin saadaan talo valmiiksi.

2 kommenttia:

  1. Huh, onpas teillä projektia! Minusta ei kyllä tuohon olisi.

    Mutta hei, älä ainakaan lasten puolesta stressaa tuota taloa. Olen itse siinä 11-vuotiaana muuttanut keskeneräiseen taloon, ja se oli vain jännittävää. Saimme nukkua patjoilla lattialla kunnes lastenhuoneet saatiin valmiiksi ja kaikki oli erikoista ja kiinnostavaa. Lapset sopeutuvat :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Tiedän hyvin miltä tuntuu rempan venyminen... mutta yritä ottaa iisisti. Kyllä se siitä vielä hyväksi muuttuu.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!