Pages

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Syvällisyyksiä ja vähän kuulumisiakin


Tämä kuva kertoo monta asiaa, joita ei ehkä saisi sanoa tai tuntea. Tai ehkä asioita, jotka pitää sanoa ja tuntea. Kuva itsessään on mun pojan ottama kännykällä jolloin puhelinta ei näy omassa kädessäni (ok, tablettihan siinä kuvassa onkin). Mitä se merkitsee mulle? Olin silloin alkuvuodesta parin kuukauden Facebook-lakossa ihan siitä syystä, että mua rupesi ärsyttämään se ihan jatkuva Facebookissa notkuminen. Olen jotenkin on/off tyyppiä ja liian helposti koukuttuvaa sorttia. Sitäpaitsi musta on ihan kamalan näköistä kun ihmiset räpeltää puhelimiaan ihan joka paikassa. Oikeesti! Mun on itse pakko ottaa totaalista irtiottoja. Semmoiset "käyn illalla tunnin netissä" päätökset ei mulle sovi. Joten olen nyt taas sulkenut Facebookkini kesän ajaksi. Blogin asioita yritän käydä päivittämässä aina välillä.

Kun katson itseäni kuvassa, näen taas monenlaisia asioita. On tunteita ja tunteita. Tunnen suunnatonta rakkautta mun tyttöä kohtaan. Tietyllä tavalla voi sanoa, että kaikista lapsistani olen häntä toivonut ja odottanut kaikkein eniten. Ja menettänytkin toivon muutamaan kertaan. Ja toisaalta olisin voinut hänet menettää, joten kiitollisuus on suurta! Samalla ajattelen, että jos/kun hän on mun viimeinen lapsi, niin en säästele tunteiden osoittamisessa. Pikkusisarusten kohtalo aina on jakaminen, mutta nyt keskityn myös paljon niihin kahdenkeskisiin hetkiin. Jokaisen kanssa.

Näen myös surullisen itseni. Aika ajoin ne ajatukset voittavat, mutta onneksi on myös riemun päiviä. Ei meillä kodin ja parisuhteen tilanne ole juuri muuttunut, mutta kai pakko on laittaa asioita nyt
kiireen piikkiin. Syksyllä sen näkee.

Tunteita on myös itseäni kohtaan. On armollisuutta ja armottomuutta. Armoton minä tuijottaa tuossa kuvassa käsivarsia ja haukkuu mut maanrakoon. Rumat ja paksut! Miksei mulla ole semmoisia kauniita hoikkia olkapäitä? Näen kainaloläskit ja mietin jokaista vaatetta valitessa, että näkyykö ne. Silti olen suurimman osan ajasta sinut kroppani kanssa, koska se läski kroppa on saanut aikaan niin paljon kaunista ja hyvää.

Armollinen minä katsoo tuota imetystoppia ja ajattelee, että nyt on tärkeintä tuottaa ravinto 
vauvalleni laihduttamisen epäonnistumisen uhallakin. Lihavuus on usein periytyvää. Niin se vain on. 
Imetys joidenkin tutkimuksien mukaan voi vähentää ylipainon kehittymisen riskiä. Ja onhan sillä rintamaidolla tutkimuksien mukaan paljon paljon muitakin etuja eikä pelkoästään terveydellisiä. Ja onhan se ihanaa. Mun ranking-listalla ihan ykkösenä näissä vauva-ajan jutuissa. Vauvoilla on ikiaikainen vaisto selviytyä hengissä. Sitä ei moni usko, mutta vastasyntynyt osaa ryömiä itse rinnalle heti syntymän jälkeen kun hänelle antaa mahdollisuuden. Minunkin lapset on osanneet.

Mutta jottei menisi ihan hempeilyksi, niin on tässä kuulumisiakin. Olen sitten taas ollut flunssassa.
Tällä kertaa olen päässyt helpolla eli ihan puhtaasti nuhalla. Olen aika varma, että mun maidoton dieetti on nyt vaikuttanut tähän, sillä maidolla on limaa lisäävää vaikutus ja olenhan käyttänyt maitotuotteita hyvin paljon ennen. Joka tapauksessa nuhaa on senverran ollut, että rankempi kuntoilu on nyt jäänyt. 

Pihatöitä, remonttihommia ja arkiliikuntaa on tullut touhuttua sen verran, mitä tuo kipeä kantapää on antanut myöden. Se on nimittäin ollut tosi tosi kipeä enkä tiedä oikein, mitä tehdä.
Olen kuitenkin napsinut vähän ruokakuvia. Että tämmöisillä mennään. Nyt vähennän taas leipää, tuntuu että vatsa ja suolisto ärtyy kaurastakin.



Salihommat on edelleen jäissä, mutta taidan päätyä palaamaan edelliselle salilleni jos tämä kuvio ei tästä selkene. Kävin kyselemässä jopa salillamme toimivalta kampaajalta ja hänkään ei tiedä muuta, kuin että omistaja on kuollut. Ovet siellä on auki ja musa soi (automatiikalla kai) ja tuntuisi vähän oudolta mennä sinne treenaamaan. Salille tuskin on nyt kuitenkaan säännöllistä aikaa ennen elokuuta, remontissa alkaa olemaan koko ajan suurempi ja suurempi kiire.

Yks aika hauska juttu on, että pääsen lehteen. Blogini kautta muhun otettiin yhteyttä yhdestä naistenlehdestä. Teemana tietysti laihdutus ja elämäntaparemontti. Saa nähdä, mitä siitä tulee.

Aion pitää blogini kuitenkin salassa, sillä jutussa esiinnytään omalla nimellä. Vaikka osa tutuistani tätä lukeekin, niin on henkilöitä (lähinnä kai äitini) joiden en soisi tänne päätyvän. Kerron sitten enemmän, kun on kerrottavaa.







Viimeisimmät smoothiekokeilut muuten päätyi salaatti-banaani-avokado-mehukeitto-mantelimaito yhdistelmään. Tällä reseptillä saan mukavan pehmoisen ja kermaisen maun, joka kelpaa myös tytölle.
Paljon intoa on nyt ja odotuksia moneen suuntaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!