Pages

torstai 18. kesäkuuta 2015

Jes jes kahvakuulaa pitkästä aikaa

 
Johan kesti taas, että sain liikuntapostauksen taas pitkästä aikaa! Ensin oli flunssa, sitten taas flunssa ja sitten se mahatauti joka näyttäis pikkuhiljaa olevan parantunut. Ja hyvältä tuntuu!
Sadepäivänä pistin nuorimmaisen murusen parvekkeelle unille, keskimmäinen tuijotti piirrettyjä ja vanhin rakensi Junaradan mun treenihuoneeseen(!). Alla siis huone, huoh..... On se hyvä, että uudessa kodissa lapset saa omat huoneet.

Lastenhuone oli sitten tyhjänä, joten sinne siis! 45 minuuttia simppeliä ohjelmaa: Etuheilautukset, kyykky+pystypunnerrus yhdistelmä ja punerrukset. Toistot 20, 18, 16 jne. aina nollaan. Pientä alkulämppää ja loppuverryttelyä plus lyhyet venytykset.

Hiki virtasi kyllä kunnolla ja jos olis sykemittari ollut, niin varmaan ihan hyvät sykkeet olis näkynyt.

Jotenkin on nyt vähän olo piristynyt. Vaikka tietenkin tämä elämäntilanne on nyt kovin rankka (tänäänkin 15 tuntia putkeen lasten kanssa yksin ilman ainuttakaan taukoa paitsi toi "jumppa"), niin olen saanut nukuttua paremmin ja toisaalta olen nyt vihdoin pyytänyt myös apua. Meillä on vähän heikot nuo turvaverkot täälläpäin, vaikka miehen sukulaiset täällä asuukin, ja neuvolasta on nyt kolme kertaa käsketty ottaa yhteyttä perhetyöntekijöihin jota kautta saisi sitä kotipalvelua, mikä on nyt vuoden alusta tullut mahdolliseksi kaikille.

Tänään sinne vihdoin soitin, selitin tilanteen ja että avuntarve olisi väliaikainen kesän/remontin/muuton ajan ja ens viikolla selviää sitten enemmän. Jonkunlaisen kartoituksen he tulee tekemään. Mun toiveeni olis ihan vaan, että kerran-kaks viikossa täti olisi lasten kanssa, että saisin pakattua ja muutenkin hoidettua asioitani. Ehkä vähän levättyä/nukuttua ja jos ne on tosi ystävällisiä niin voisin kuntoillakin. Mutta ensisijaisesti apua siihen, että saisin paremmin keskityttyä kotihommiin ja jaksamiseeni.

Tänään myös sovin mahdollisen personal trainerin kanssa treffit ensi viikolle ja kartoitetaan vähän tilannetta sekä tavoitteita. Tavallaan halu päästä treenaamaan on kova, mutta toisaalta tiedän, että edessä on väsymystä ja yövalvomisia kuitenkin, joten olisi aloitettava rauhassa. Jos sais kunnon ruokavalio-ohjeet, muutamia kotona tehtäviä ohjelmia (kahvakuula, trx jne,) ja sitten kerran-kaks viikossa salille ja välillä treenattais yhdessä niin se riittäisi hienosti. Toki tuntuu välillä siltäkin, että tämä ei ole oikea aika ottaa traineria tähän rinnalle, mutta ikä ei tässä enää vähene ja vuosi vuodelta laihduttaminen on hankalampaa.täytyy vähän miettiä ja jutella, sillähän se selviää.

Vaikka kunto tuntuu ihan hyvältä edelleen, niin totuus on se, että tuota painoa on nyt saatava alas. Olen seilannut koko tämän blogin olemassaolon ajan 90-95 kilon tuntumassa joka on se paino mihin esikoisen raskauden jälkeen jäin. Kaks jälkimmäistä raskautta ei ole tuonut kiloja, vaan eipä niistä vanhoistakaan ole päästy eroon.

Sain eilen meidän lapsi/perhekuvat kuvaajalta joka kävi kotona niitä ottamassa ja olin kyllä tosi kamalan näköinen. Mekko, joka päällä kuvittelin näyttäväni hyvältä korostikin kaikki pahimmat asiat kropassa ja valitettavasti ei edes ammattikuvaaja pysty peittämään sitä, että olen paksu ja huonokuntoisen näköinen.

Jos vaikka sitten nuorimmaisen 1-vuotissynttäreillä näyttäis edes hieman paremmalta.

Nuorimmainen on niin rakas

Mukavaa Juhannusta kaikille! Mä taidan viettää kotona lasten kanssa. Ehkä jostain etsitään kokko.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!