Pages

maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikon kuulumiset, liikuntaa sun muuta

Jeps! Olen saanut vähän revittyä itsestäni liikunnan saralla. Viime viikolle sain aikaiseksi Pilatesta (45min), pari kahvakuulasessiota ja reipastelukävelylenkkejä lähes jokaiselle päivälle! Ehkä yhtenä isona syynä lasten hoitopäivät, olen saanut nukuttua ja sitä kautta jaksanut vähän liikkuakin:)

Facebookin Aktiivinen Synnytys- ryhmässä oli juttua vatsalihasten palautumisesta ja kyllähän se vähän mietityttää tuo omien lihasten kohtalo. En ole edes Pilateksessa uskaltanut tehdä istumaannousuja kun en usko että lihakset vaan taipuu siihen. Kahvakuulatessa taas pidän keskivartalon niin suuressa jännityksessä, mitä vaan voin. Ja se tuntuu tehokkaalta.

Toinen juttu, mitä olen nyt tehnyt, on kantoliinalenkit. Erittäin tehokasta treeniä keskivartalolle ja toki kohottaahan se kuntoakin, kun kantaa edessään lähes 6-kiloista jötikkää. Olen ostanut ensimmäiset kantoliinat jo esikoisen vauva-aikana, mutten vielä silloin paljoa käyttänyt. Kakkosen kohdalla hylkäsimme lähes matkarattaat, sillä kantoliinaan vauva sai niin paljon helpommin kauppakeskusreissuille yms. mutta sekin loppui kun neiti kasvoi. Nyt olen tätä kolmatta kantanut liinassa jo ihan säännöllisesti. Ensimmäisinä viikkoina hän huusi kun pistin liinaan ja hamusi vaan rintaa. Nyt kun nostan liinan syleilyyn, sammuu samantien. Mulla on nyt käytössä paksu trikooliina (hyvä näin viileällä kelillä) ja kesäksi ostin juuri ohuen puuvillaisen liinan. Tyttö ei oikein tahdo vaunuissa nukkua (edelleen ne vatsavaivat), joten liina siksikin hyvä. Harmi vaan, että oiken jalan plantaari faskiitti vaivaa tosi ärhäkkänä edelleen eli kävely pahentaa sitä vaivaa.

Jeps. Kävin myös nyt vihdoin kampaajalla:) Istuessani pienessä yhden hengen kampaamossa, jossa siis virolainen yrittäjä-kampaaja, olin ihmeissäni. Olen lukenut erästä fitness-blogia, jonka kirjoittaja kampaamoalan yrittäjä ja sitä valitusta ihan kaikesta mahdollisesta yrittäjyyteen liittyen. On niillä virolaisilla aika erilainen mentaliteetti tuohon yrittämiseen, huh. Ja siis positiivinen lähestyminen yrittämiseen juurikin.

Musta tuntuu, että olen nyt löytänyt kampaajan itselleni. Kestihän se täällä Turun seudulla sen vajaa 10 vuotta. Ihan peruskampaaja hän on, mutta rautainen ammattitaito ja kokemus paistaa läpi ja ennenkaikkea juttu luistaa tosi hyvin.
 
Laitettiin siis raidat.Edellisellä kerrallahan hän ei suostunut mulle niitä laittamaan koska tukassa näkyi aika monta värjäystä ja raidat ei olis välttämättä onnistuneet. Silloin pohjustettiin ja nyt sitten tuohon pintaan raidoitusta. Sain aika kivan raikkaan vaalennuksen mun tukaan ja leikattiin myös tosi reilusti, varmaan yli 10 cm.Tykkään tukastani tosi paljon. Ja se on paljon sanottu se:)Toki tämmöisestä monta kertaa värjätystä tukasta pitää pitää huolta. Ekassa kuvassa leikkauspäivän iltana, tämä alempi otettu tänään ja näkeehän sen, ettei mulla ole yhtä hyvät aineet ollenkaan kotona kuin hänellä.
Mitä tulee elämäntaparemontin ruokavalio-osuuteen, se on ihan oma juttunsa. Yritän katsoa, että lautaseni näyttää jotakuinkin tältä, eli ihan ok. Sitten viljat on kokonaan pois (erehdyin kokeilemaan ruista sillä tuloksella, että meillä oli vauvan kanssa molemmilla vatsa kipeänä kaks päivää) kauraa lukuunottamatta. Se on aika hyvä. Puuroa syödään nyt aika paljon, mutta siinä ne hiilarit onkin kun lämpimät ruoat menee oheisen kuvan mukaisesti. Ja pakko on niitä hiilareitakin saada, että maitoa riittää tytölle.
Valitettavasti sitten karkkihomma on ollut vaikeaa. Yritän kovin vieroittaa itseni sokerista, mutta niin vaan taas yks päivä "tuskallisen" (lue:erittäin hankalan) ruokakauppareissun jälkeen, kun kaikki lapset kitisi ja tappeli, niin en olis ikinä selvinnyt kotiin ilman karkkia. Eli normaalit päivät kun on rauhallista, ehdin syödä kunnolla ja ylipäätänsä en ole koko ajan viittävaillehermotmenneet- tilassa, niin ei maistu makeakaan. Mutta nää muut päivät, huh huh.
Ja kuten arvata saattaa, sen rakennusprojektin myötä olen kaikki illat lasten kanssa yksinäni ja voi sitä tappelua ja valitusta. Itsellä kun ei ole samanikäisiä sisaruksia, niin en olis ikinä voinut kuvitella, miten paljon ja ihan koko ajan, he tappelevat. Tänään oli keskimmäinen isänsä kanssa Virossa, niin oli ihanan seesteinen ja rauhallinen päivä. Eikä mennyt karkkiakaan.
Eli karkki on nyt ollut stressinpurkukeino mulle. Pitäis keksiä jotain muuta tilalle. Tietenkään en voi jättää lapsia yksin ja häipyä lenkille. Korvatulpat? mindfullness-kurssi?
 
No kyllä tästä selvitään. Kuvassa muuten mantelimaidosta tehty Café latte. Onnistuin siis vaahdottamaan mantelimaitoa. Tavallista maitoa en käytä juuri ollenkaan, voinokareen laitan puuroon ja siinäpä mun maitotuotteiden käyttö onkin. En ole mitään suurempaa eroa huomannut kropan voinnissa. Ehkäisyä se flunssa meni yllättävän nopeasti lopulta ohi, maidonan sanotaan lisäävän limaisuutta.
Nyt näyttää vakavasti siltä, että mun blogipäivitykset on tämmöisiä viikkoyhteenvetoja. Haluaisin kirjoittaa useammin ja aiheitakin olisi mutta yksinkertaisesti aikaa ei ole. Priorisoin blogin jopa monen muun asian edelle, mutta siltikin. Tuntuu usein, että kädet loppuvat kesken. Enkä viitsi aloittaa kirjoitusta jos tiedän etten saa sitä valmiiksi.
Neuvolasta on nyt jäsen kerran ohjattu pyytämään sitä kotiapua mikä nyt on tullut kunnille pakolliseksi tarjota. Kyllä se tähän meidän tilanteeseen saattaisi auttaakin. Väliaikaistahan tämä tietysti on. Jos saisin vaan aikaiseksi soittaa, niin saisi vähän itsellekin taas aikaa. Ja liikunnalle. Mutta mukavaa viikkoa taas teille lukijoille!:)
 
 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!