Pages

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viikon kuulumiset: retkeilyä, kahvakuulaa yms.

Flunssa yrittää ottaa yliotteen nyt meidän perheestä. Aviomies jo valitteli oloaan viime viikolla, lapset on tasaisesti väsyneitä ja kiukkuisia (liekö flunssa vai siitepölyt ja niiden lääkitykset väsyttää) ja eilen sitten ihmettelin omaa oloani sekä samalla vauvan väsymystä. Nukkui pikkuruinen käytännössä koko päivän.

No nyt taistellaan juoman ja c-vitamiinin voimin (sitä otan niin, että riittää vauvallekin) ja turhat menot peruttu.

Eilen käytiin kuitenkin vielä metsäretkellä vauvan kanssa. Facebookiin on perustettu ryhmä alueemme retkeileville äideille ja liityin sinne. Eilen sitten ensimmäinen retki vauva kantorepussa, patikoimassa muutama tunti ja hyvin se meni. Otin Polarin aktiviteettirannekkeen taas käyttöön ja pamahti lähes 16 000 askelta eilen.

Mutta hei! Tuli sitten koeponnistettua lenkkarit sitten marraskuun. Kävin nimittäin testaamassa viime viikolla, kuinka sujuu juokseminen. Ja sujuihan se. Lenkkaritkin sopi jalkaan (jalka kuulemma kasvaa joka raskauden myötä puoli numeroa).


Hölköttelin n. 45 minuutin lenkin lähipoluilla ja teillä. Jalat olisi jaksaneet hyvin, mutta kantapää (oikeassa plantaari faskiitti, joka on palannut oikuttelemaan), lonkat, keskivartalon lihakset...eli ne kaikki raskauden muokkaamat, huomauttivat kyllä olemassaolostaan.

Alamäessä kun vauhti kasvoi, huomasin meneväni ikäänkuin pikakävelyä. Eli ei ole ihan vielä aika pitkien juoksulenkkien. Mutta tuntui se silti hienolta! Ja siis lisäbuustia antoi vaunut! Kaikki vaunujuoksua kokeilleet tietää, että kyllä vaunut tuo lisää raskautta hommaan. Samana päivänä hölköttelin vielä hakemaan lapset hoidosta eli pari kilsaa lisää. Illalla oli aikamoisen väsynyt olo.

Muuten viikon liikunnat jäi vähän vähäisiksi. Toki olen vaunulenkkejä tehnyt varmaan joka päivä, mutta lasten kanssa se menee lähinnä ulkoilusta. Perjantaina mentiin lähipuistoon, jossa lasten touhutessa testasin itse ulkokuntosalilaitteita. Ihan hyvän hien niilläkin saa jos tekee vaikka kiertoharjoitteluna. Oma painohan näissä on siis vastuksena. 

Nyt taas tekee mieli sanoa, että se joka vannoo liikunnan nimeen pikkulapsiaikana, ei tiedä mistään mitään. Eli myös minä itse. Toisaalta tilanne ehkä olisi eri ilman näitä muita projekteja. Onneksi saan järjestettyä edes muutamia tunteja viikossa ja oikeastaan kaikki liikunta melkein menee tällä hetkellä lasten/lapsen läsnäollessa. Eipä sille oikein voi mitään.

Remonttihommia vaan nyt valitettavasti syö kaiken aviomiehen ajan ja munkin pitäis jaksaa keskittyä moniin asioihin. Vaalitkin meni niin, että kun kotona yritin jotain politiikkaa puhua, sain vastaukseksi remonttiasioita. ok, tämä on meillä muutenkin ihan normaalia;-).

Poika innostui myös tuolla ulkokuntosalilla.

Tuossa touhutessani kiinnitti taas huomioni isä erään "isohkon" pojan kanssa, joka kielsi lastaan menemästä tuohon "crossarilla" kun siitä kuulemma voi tippua. Poika katseli vieressä, kun mun kolmevuotiaskin crossaili tuossa ja olisi halunnut myös kokeilla. 

En tiedä olenko liian lepsu äiti, kun annan lasten touhuta aika vapaasti? Eikai tuossa nyt mitään kummempaa voisi sattua? Aika paljon on kuitenkin näitä vanhempia, jotka kieltää lapsiltaan kaiken mikä vähänkin on epävarmaa. Ja silloin tilanteet on hankalia, kun toiset saa ja toiset ei...

Pakko on myöntää, että voisin ja haluaisinkin liikkua lasten kanssa enemmän. En niinkään sysätä kaikkea liikuntaa seurojen vastuulle vaan ihan touhuta pihapelejä, retkeillä jne. Ja toki me sitä tehdäänkin aina kun saan aikaiseksi. Haluaisin antaa heille vielä enemmän aikaa, mitä nyt annan koska kohta mun aikani ei enää heille kelpaa. Ollaan nyt tehty pari lyhyttä metsäretkeä eväillä kun olen hakenut heidät hoidostaan tai käyty laavumetsässä kiertelemässä polkuja palkkiona nuotiomakkara. Ja tietysti pyörälenkeillä kun nyt molemmat polkee. Kohta kun muutetaan, metsäkin polkuineen on ihan vieressä! 

Ja toki jos tää eilinen poikii lisää retkiä, haluaisin ottaa isompiakin mukaan. Nyt meitä oli vain äitejä vauvoineen kantoliinassa ja isompien kohdalle tietysti toivoisin että muillakin olis isompia ihan seuraakin vuoksi.

Perjantaina kävin myös hierojalla. Selkä on ihan romuna tosiaan pääasiassa imetyksen ja kantamisen vuoksi. Hieroja näki kohdan paljaalla silmällä ja sitten kevyesti sitä hieroi auki. Todella kevyesti, liian kevyesti. Menee vaihtoon. Putkirulla on auttanut nyt eniten, kun vaan saisin aikaa edes siihen. 

Aika on niin kortilla, kirjaimellisesti. Jos jotain haluan liikkua, niin vähintään yhden lapsen kanssa (mikä siinä on, että miehet ei pärjää/halua hoitaa kaikkia yhtäaikaa?). Varsinkin sitä ihmettelee kun vauva kainalossa hoitaa isompien iltapuuhat jotta toinen sais vähän levähtää. Joku juttu siinä on, en vaan keksi että mikä.

Sunnuntain kahvakuulakin menikin siksi iltakymmenen. Koko päivä ohjelmaa. Illalla nukutun ensin isommat ja sitten rauhoitin vauvan. Sitten kuula käteen ja tein 8/12 kilon kuulilla ihan mukavan treenin. Ja siis eilen sitten alkoikin olemaan flunssainen olo.

Ruokavaliosta sanon vaan, että pirun ankeaa. Kun viljat ja maidot on poissa ja hiilareita pitäis saada niin vedän sitten kauraleipää ja perunaa/riisiä. Kuvan kaltaisia annoksia jaksan tehdä ja ne smoothiet, mutta aika yksipuolisesti nyt mennään. Ja aatelkaa, suklaakin on nyt kokonaan kielletty! Voi voi mua, ensin tiukka raskausajan dieetti ja nyt tämä päälle. Ei ihme, että olen repsahtanut muutaman kerran irtokarkkeihin.
Eilen vahingossa söin "minihiilari" leipää ja vasta vauvan piereskelystä hoksasin katsoa ja todeta, että onhan siinä vehnäjauhojakin (onneks ei tullut muita pahempia oireita joten ehkä tämä tästä). Se siitä sitten eikö kaupasta löydy edes vehnätöntä näkkäriä. Täytyy varmaan omat siemennäkkärit tässä tehdä jossain välissä. Liekö imetys vai hiilarit, ruokahalu on kyllä kova. Yritän kovasti syödä kuitenkin vaan kunnon ruokaa, mutta väkisillä annokset on nyt olleet vähän isommat. En vaan pärjää sillä kitumäärällä millä vedin vielä raskausajan.
Hei, muuten. Blogini alkaa lähestyä 100 000 kävijän lukua pikkuhiljaa. Ennakkoon voin kertoa, että sen tullessa täyteen, laitan tänne taas jonkun kivan arvonnan.
Ja toinen huomio: olenko liittynyt mukaan treenibloggarit-portaaliin. En ole vielä saanut aikaiseksi lisäillä logoja ulkoasuun tai päivitellä sinne faceen juttuja. Mutta mukana ollaan! Treenibloggarit.com
Pahoittelen nyt vähän tajunnanvirtaa, olen kirjoittanut tätä postausta kolme päivää mm. imetyksen ohessa. Tämmöistä tämä on. Elämä. Ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.
Tässä me puuhastellaan. Tässä asennossa varmaan 80% päivästä. Rinnalla tai sylissä, kuten kuuluukin:)
Mukavaa Vappua nyt kaikille lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!